Teltan konstruoiminen kiertävän sirkuksen tarpeisiin tapahtui Amerikassa 1860-luvulla. Mastorakenne muistutti laivan mastoja ja katto ja seinät tehtiin purjekankaasta. Kangas oli valoa läpäisevää. Kangas peitti esiintymismaneesin ja sitä ympäröivän nousevan penkkikatsomon. Sirkusteltoista kerrottaessa puhutaan yleensä mastojen lukumäärästä ja maneesin koosta ja niiden lukumäärästä. Telttoja voi olla yksimastoisia, kaksimastoisia, nelimastoisia, kuusimastoisia jne. Jopa ilman mastoja kuten yläkuvissa Sirkus Florentinon ensimmäinen teltta vuonna 2007.
Yksimastoisissa teltoissa on masto keskellä telttaa. Eräs Jakobin Sirkuksen teltoista on yksimastoinen. Masto sojottaa siis kaiken keskellä, mutta esim. pienissä nykysirkuksissa se ei ole ongelma, jos teltta sisustetaan puitteiden mukaan.
Vanhoissa kaksimastoisissa teltoissa on ollut parikin mastoratkaisua. Toisessa mastojen välissä on ylhäällä tanko tai kehikko ja kangas kulkee sen yli. Kehikkoon voidaa ripustaa esiintymistelineitä, kuten köysiä, trapetseja jne. Maneesi sijoitetaan mastojen väliin. Näin esimerkiksi Sirkus Al Bondoksella vuonna 2004.
Toinen kaksimastoratkaisu on ollut sellainen, missä mastojen yläpäässä on ristikkomainen rakenne ja teltan huippu ripustetaan niiden varaan. Ristikko jää teltan ulkopuolelle. Rakenne muistuttaa hirsipuuta ja kyseistä telttaa kutsutaankin nimellä "galgtält", mikä viittaa hirsipuuhun. Kuvassa Rake Tamminen (oliskohan?) huilaa teltanpystytyksessä jossain Suomen Tivolin osastossa.
Jatketaan myöhemmin vähän isommilla teltoilla.
No comments:
Post a Comment