Sune Nummela

Kuka oli helsinkiläinen Sune Nummela? Hän käytti taiteilijanimeä Mr. Su-Num. Tuon käyntikortin mukaan hän oli moderni koomikko, joka hallitsi monipuolisen shown. Siihen kuului ainakin akrobatiaa, pelleilyä, jongleerausta ja musiikkia. Kari Hasanen oli esiintymässä Linnanmäellä 80-luvulla, kun joku kollega antoi hänelle tämän kortin, kertoen itsekin olleensa alalla taannoin.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••

Linnanmäen ohjelmalehdessä vuodelta 1959 mainitaan Peacock-teatterin kohdalla kotimainen esiintyjä nimeltä Sun Num. Samalla sivulla on B Lindforsin ja Nokipojan kuva. Olisikohan kyseessä tämä Sune Nummela?
MA

••••••••••••••••••••••••••

Joitakin vuosia sitten näin sattumalta, muistaakseni Helsingin postimuseossa, uutiskatsaustyyppisen lyhytelokuvan jossa esiintyi suomalainen akrobaatti. Elokuvan selostajan mukaan akrobaatin nimi oli Sun-Num. Elokuva on mustavalkoinen ja tehty 1950-luvulla.
Peter Lindfors

••••••••••••••••••••••••••

Kulkukauppiaat • Hucksters

Kulkukauppiaiksi minä heitä nimitän. Toivottavasti eivät ota nokkiinsa. Jos ottavat, niin alan nimittää heitä fiinimmällä kolportööri-tittelillä. Sivistyssanakirjan mukaan kolportööri on kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä. Suomessa yksi tunnetuimmista oli Sariolan huviliiketoiminnan alullepanija Johan Abraham Walfrid Grönroos (1861–1916) ennen tivolitoimintansa aloittamista.

Nämä sirkusten kulkukauppiaat pyörivät jaloissa siellä missä asiakkaatkin ennen näytöstä, väliajalla ja kotiin lähdettäessä, sisällä teltassa ja ulkona kentällä. Myyjät ovat useimmiten sirkuksen omaa henkilökuntaa, artisteja, taiteilijoiden perheenjäseniä. . . myyntiartikkeleina on pop corn, jäätelö, ohjelmalehdet, valohyrrät eli sirkulat jne. He omalta osaltaan lyhentävät kioskien valtavia jonoja.

J.A.W. Grönroos studiomuotokuvassa vierellään kookas mastiffi Felix.

Atelier Apollo, K.E. Ståhlberg, 1903.

.

Uno Sunell / August Sunell

Tällainen lehtijuttu Tyrvään Sanomissa 8.1.1930 ei nosta rintaa rottingille, mutta näihinkin täytyy jokaisen artistin tottua. Näitä tulee jokaiselle joskus eteen, mutta mitä harvemmin, sen parempi.  Kenelle Sunellin veljeksistä tässä nauretaan? Kyllä – kyseessä on Uno Sunell.

Tässä yllä olevassa kuvassa ei ole Uno Sunell vaikka niin kerrotaan. Kuvassa on häpeäpuut (pranger) kaulaansa asettanut August Sunell. Halvemmaksihan se tuli, kun veljekset käyttivät samaa valokuvaa. Veljeksiä ja sisaruksia oli montakin, mutta sirkukseen liittyvät läheisimmin Karl, August ja Uno. Pojat olivat harrastaneet voimistelua ja esiintyivät aluksi akrobaatteina. Vuonna 1906–1910 August ja Uno kiersivät Amerikkaa ja tutustuivat Houdinin ryhmään, jolta ostivat useita välineitä (mm. tuon yllä kuvatun prangerin). Suomeen tultuaan he esiitivät kahle- ja taikatemppuja. August oli erittäin etevä kahlekuningas ja taikuri. Unosta tuli hänen seuraajansa. Veljekset kiersivät paljon Ruotsissa 1910-luvulla. August lähti takaisin Amerikkaan perheensä kanssa 1914 ja kuoli siellä 1924. Uno siirtyi 1920-luvulla esiintymään Suomeen. Hän kuoli Suomessa 1935 ja haudattiin Malmille. Sunellien syntymä ja kuoliajat vaihtelevat hiukan eri lähteissä. Näitä pidän oikeina:
Karl Johan Emanuel Sunell (24.4.1874–18.5.1916)
Job August Alexander Sunell (13.9.1885–1924)
Uno Petter Wilhelm Sunell (22.2.1888–9.3.1935)

Tässä kuvassa on ilmeisesti Uno Sunell ihan oikeasti. Kahleet on kiinnittänyt ruotsalainen poliisi.

.

Väinö Kemppainen, siluetinleikkaaja • Silhouette cutter

Väinö Kemppainen Särkänniemessä 2017.

Siluetinleikkaaja Väinö Kemppainen käyttää itse vanhempaa silhuetti-sanaa. Kemppainen on vuodesta 1983 lähtien leikellyt huvipuistokävijöiden siluetteja Särkänniemessä. Siluettia voi verrata varjokuvaan tai ääriviivapiirrokseen. Siluetti esittää yleensä jotain henkilöä tai hahmoa. Sivukasvokuvat ovat suosittuja siluetin aiheita. Yleensä kuvio on musta valkoisella pohjalla. Myös värikkäässä auringonlaskukuvassa saattaa näkyä maiseman luomia siluetteja. Taitava siluettitaiteilija leikkaa henkilön muotokuvan saksilla. Siluetin voi tehdä myös esimerkiksi repimällä, tussilla, valottamalla valokuvauspaperia ja sille asetettuja esineitä tai vaikkapa käsittelemällä valokuvaa kuvankäsittelyohjelmalla. Kerrotaan, että sana siluetti tulee Ranskan Ludvig XV:n aikaisesta rahastonhoitaja Étienne de Silhouettesta (1709–1767), joka määräsi korkeat verot ylellisyystuotteille, kuten muotokuvat. Halvat pahvista leikellyt profiilikuvat tulivat muotiin, ja nimi lainattiin herra Silhouettelta.

Tamperelainen siluettitaiteilija Väinö Kemppainen on yksi harvoista, jotka ovat pystyneet tekemään nykymaailmassa silueteista itselleen ammatin. Hän kertoo leikanneensa siluetteja koko ikänsä, niin kauan kun sakset ovat kädessä pysyneet. Kummitäti osti hänelle nelivuotispäiväksi omat sakset, jotka olivatkin sen jälkeen ahkerassa käytössä. Kemppainen leikkasi siluetteja vuosikaudet jo 1970-luvun lopulla muun muassa Pikku Kakkosen Sukkelat sakset -ohjelmassa. Hän on Suomen Siluettiseura ry:n perustajajäsen.

Eero Manninen Linnanmäellä joskus 70-luvun alussa.

Linnanmäen huvipuistossa on sen perustamisesta lähtien leikattu varjokuvia:
Onni Pursiainen vuodesta 1950 lähtien,
Eero Manninen (1914–1999) jatkoi hänen perinnettään vuosina 1955–1992,
Mannisen työtä jatkoi hänen tyttärensä  Sirkka Lekman 1988 lähtien.

Emil Cedercreutzin tekemä siluetti Rosa Madiganista.

Kirjasta Cirkusliv i Norden, 1946.

Tunnetuin suomalainen siluetinleikkaaja on kuvanveistäjä Emil Cedercreutz (1879–1949). Hän oli myös sirkus-friikki. Cedercreutz on kirjoittanut teoksen Cirkusliv i Norden vuonna 1946. Teosta pidetään yhä tänäänkin arvokkaana sirkusalan tietolähteenä. Kirjaa kuvitettiin taidokkailla silueteilla. Valtava määrä niitä löytyy tänäänkin Emil Cedercreutzin museosta Harjavallassa.

Kommentit:

Tiedoksi, että Eero Mannisen leikkaamat tuhannet siluetit ovat myös Cedercreutzin museossa Harjavallassa. Manninen otti joskus kuuluisilta kohteiltaan nimikirjoituksen hänelle itselleen jääneeseen kappaleeseen. Sirkka Lekman julkaisi vuonna 2014 Siluetti-nimisen kirjan, missä on kerrottu suomalaisista siluetinleikkaajista.
MA

.

1911 Intialaiset Fakiirit • Indian Fakirs

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 8.4.1911. Silloin ei vielä oltu itsenäisiä. Tuo Hämeen Pohjan talo on nykyään nimeltään Pantin talo Tampereen Puutarhakadulla. Tuohon aikaan talossa oli komea juhlasali. Mistähän ansioista nuo mitalit ja diploomit on saatu? Ja keitä olivat neiti Saadi Djebbari ja herra Soliman Ben-Saidi (tai Ben-Said)? Tuo alakuva ei liity heidän esitykseensä.

Sirkussauna • Circus sauna

Suomalainen ei pysty elämään montaakaan päivää ilman saunaa. Koko kesän kestävällä sirkuskiertueella sen on pakko olla mukana. Suomalainen on sen aina ymmätänyt ja aina pysähtyessään rakentanut saunan sille paikalle missä ollaan. Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä noin 3,2 miljoonaa saunaa, laskee Suomen Saunaseura ry. Luku sisältää kaikki lailliset ja laittomat saunat aina mökkisaunoista moottoripyörän perässä vedettäviin saunoihin. Meitä suomalaisiahan on reilu viisi miljoonaa. Saunoja on Suomi nyt täynnä. Eikä saunaan pitkiä matkoja kävellä. Sen täytyy olla katse-etäisyydellä. Huononäköisillä vieläkin lähempänä. Niin, että sinne pääsee silloin kun tarvitsee. Sirkuskiertueella ei saunomiseen ole aina aikaa valitettavasti. Mutta sitten kun ollaan samalla paikalla useampi päivä, voidaan nautiskella näistä puhdistautumis-riiteistä. Ennen vanhaan saunassa palvattiin myös lihoja ja valmistettiin maltaita. Perinteitä kunnioittaen tänään moni palvaa vahingossa likaakin lihaansa saunan kuumuudessa, mutta mallasjuomilla olo paranee. Tietenkin kohtuudella nautittuna. Jos kiertue jatkuu seuraavana päivänä, pitää mittari näyttää aamulla nollaa. Siinä ei ole kuulemma mitään keskusteluvaraa.

Sauna is a small room used as a steam bath for cleaning and refreshing the body. It is a bath where sweating is part of the bathing process.

.

1897 Sirkus Ducander

"Sirkustemppuja. Helsingissä nykyään esiintyvä sirkus Ducander on lähettänyt teiskolaiselle urheilijalle, talollisenpojalle Heikki Kuusniemelle kutsumuksen tulla painiskeluun sirkuksen ammattipainijan kanssa. Palkkioksi luwattiin vapaa matka ja 100 m. rahaa sekä 300 m., jos woittaa sirkuksen painijan. Sulkumerkeissä ilmoitti kutsuntuoja, että Kuusniemen – annettaisiin woittaa. Tuskin tarwinnee mainita, ettei tunnettu urheilija moiseen ilweilyyn suostunut, kertoo U:lehti. – Kuinkahan kauwan wedetään pääkaupunkilaista yleisöä nenästä?"

Tämä juttu oli Kylväjä-lehdessä tammikuussa 1897. Sirkus Ducander oli ensimmäinen suomalainen sirkus. Se aloitti toimintansa Terijoella edellisvuoden elokuussa. Se kiersi myös Tampereella, Vaasasssa ja Turussa päätyen lopulta Helsinkiin. Sirkus Ducander esiintyi Siltasaaren maneesissa. Helmikuussa 1897 Sirkus siirtyi Tallinnaan ja sieltä Eurooppaa valloittamaan – eikä palanut enää Suomeen.

Nyrkkeily-, paini- ja sirkusmainoksia lauta-aidassa Siltasaarenkatu 6 ja 

taustalla sirkusrakennuksen seinässä Siltasaarenkatu 8-10 vuonna 1907.

Sirkus ja tivoli toivat Suomeen aikoinaan myös elokuvat ja kreikkalais-roomalaisen painin. Lehtiartikkelin sävy on kuitenkin sellainen, että sirkuspainiin oltiin jo kyllästymässäkin. Tuon kuvan mukaan sitä harrastettiin kuitenkin vahvasti vielä 10 vuotta Ducanderin jälkeenkin sirkuksessa. Edelleenkin se on suosittu urheilulaji Suomessa – vähän asiallisemmilla säännöillä.


.

Michelle osaa PR-työn • She knows how to do PR work

Einlass eli se aika, jolloin asiakkaat saapuvat telttaan sisälle, on joskus vähän pitkästyttävää. Vuoona 2015 Michelle ja Leonid Beljakov näyttelivät ennen näytöstä pikkunumeroita koirien kanssa.

Michelle käy usein tervehtimässä oikein kättelemällä asiakkaita ennen näytöstä.

Tänä vuonna Michelle on heitellyt jättipalloa yleisön kanssa puolisen tuntia ennen näytöstä.

Kiinnitin jo vuonna 2015 huomioni klovni Michelle Musserin tapaan hoitaa julkisuuskuvaansa. Siitä voisi joku muukin artisti ottaa mallia. Yksikään tässä näkyvistä kuvista ei ole otettu Michellen esiintymisnumeron aikana. Nämä kaikki ovat varsinaisen sirkusnäytöksen ulkopuolelta. Väitän, että tämän ylimääräisen työnsä ansiosta Michelle on tunnetumpi esiintyjä kuin muut. Väitän myös, että hänen ansiostaan Sirkus Finlandiastakin jäi monen asiakkaan mieleen vahva muistikuva iloisesta ja ystävällisestä sirkuksesta. Eikä se vaatinut Michelleltä kuin meikkaamista puoli tuntia aiemmin ja maskin pesua puoli tuntia myöhemmin. Nimikirjoitusten jakaminen, halaaminen ja valokuvamallina oleminen ei niin raskasta hommaa ole.

Tässä hyvästellään näytöksen jälkeen.

Tässä valokuvataan tytöille muistokuvaa, jota näytetään kavereille vielä monta vuotta.

Michelle istahti väliajalla kokeilemaan poikien valohyrriä.

Tätä valokuvaa kyllä kaverit kadehtivat.

1917 Vaudeville, Reinhold & Alexander

Lokakuun 13 päivänä 1917 herrat Reinhold ja Alexander ilmoittivat Kansan Lehdessä antavansa Waudeville-näytöksen Tampereen Teatterissa. Tampereen Keskustorin laidalla sijaitseva rakennus oli harvinaisen korkeatasoinen paikka tällaiselle sirkusseurueelle. Reinhold käytti jo silloin nykyaikaista illusionisti-sanaa. Alexander oli ulosmurtaja kuningas eli nykytermein kahlekuningas. Eksotiikkaa loi steppaava neekeri-koomikko Jack. Akrobatiaa esitti Emilio. Vaudeville-esityksiin kuuluva musiikki ja laulu hoidettiin ilmeisesti balalaikkojen tahdissa. Vaudeville eli kulta-aikaansa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin Pohjois-Amerikassa. Tässä tapauksessa sirkusseurue oli keksinyt uuden myyvän nimen itselleen. Samaa Vaudeville-sanaa käytti myös Sirkus Empire kolme vuotta myöhemmin.

Tässä alhaalla vielä toinen ilmoitus seuraavalta päivältä Tampereen Sanomissa samasta aiheesta pienin eroavuuksin. Ilmeisesti teksti on viety molempiin lehtiin samanlaisena, mutta jommassa kummassa paikassa latoja on parannellut tekstiä mielensä mukaan.

Muuten – Joskus kuulee nuorison suusta huudahduksen VAUDE!!!. Sillä kuvataan ihastusta ja hämmästystä. Tuleekohan se Vaudeville-sanasta? Ei kai?

Kommentit:

Liittyen tämän päivän blogiisi, olisiko siinä mainittu Reinhold sama henkilö kuin tässä
postikorttissa ERIC REINHOLD, jonka siviilinimi oli ERIK ARPPE (27.4.1892–7.8.1977)?
BG

Lisää Arppesta täällä:
https://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/taikuri-noita-ja-parturi-erik-arppe.html

.

2017 Sirkus Finlandia muutoksia • Changes

Niinhän se aina menee, kun syksyllä käyt katsomassa sirkusnäytöksen, se on erilainen kuin keväällä näkemäsi. Taiteilijoita saattaa vaihtua, esitysjärjestys muuttuu, artistit muuttavat omaa numeroaan paremmaksi jne. Minä käyn katsomassa samat sirkusnäytökset vähintään pari kertaa vuodessa. Aina niistä löytää jotain uutta. Niin nytkin, kun kävin toista kertaa katsomassa Sirkus Finlandiaa.

Ylinnä on kuva Michelle Musserin hulavannenumerosta keväällä Karjaalla. Tämä toinen kuva on viime viikolta Jyväskylästä, jossa klovni Michelle esiintyy vanteiden kanssa normaalissa esiintymisasussaan. Miksi tuo ylinnä näkyvä valkotukkainen rokkimimmi ei enää esiinny Hard Rock -musiikin tahdissa? Se oli vauhdikas esitys. Se oli myös hätkähdyttävä yllätys, kun katsoja tajusi, että sehän onkin Michelle.

Toinenkin muutos Sirkus Finlandian ohjelmassa on tehty. Lehmien esiintymissopimus loppui ja Latoya Donnert vei ne takaisin Tanskaan. Niiden tilalle tuli kolme poikaa Mongoliasta. He esiintyvät nimellä Puje Boys. Ja komeasti esiintyvätkin. Harvoin tuollaista permantoakrobatiaa pääsee näkemään. Kaiken lisäksi he ottavat yleisöstä avustajat ja tekevät heistäkin akrobaatteja. Hyvä, vauhdikas numero.

.

1935 Tivolialalla toimivien yhdistys • Association of operators in Funfair field

Unto Sariolan jäsenkortti 1937.

Tivoliala oli 30-luvulla niin voimakkaasti kilpailtua että ylilyönneiltäkään ei vältytty, kun sopua ei löytynyt tivolinomistajien keskinäisissä kiistoissa. J.A.F. Sariola yritti löytää jotain järkeä tähän sekamelskaan ehdottamalla yhdistyksen perustamista, joka valvoisi ja auttaisi tivoleita. Myös hyväntekeväisyysjärjestöt, joiden nimissä monet tivolit liikkuivat, vaativat tätä. Yhteistyötä ja neuvotteluja kilpailevien yritystä välillä oli ollut jo aikaisemminkin 30-luvulla. Esimerkiksi Viipurin maatalousnäyttelyn (23.6.–2.7. 1932) ajaksi Suomen Tivoli ja Tivoli Hesperia tekivät sopimuksen karusellin, maailmanpyörän, surmanajon, taikateatterin, ampumisen, tanssin ja porttimaksujen samanhintaisuudesta. Niiden huviliikkeiden, joita toisella ei ollut, pääsymaksun sai määrätä itse.

Suomen Tivoli Raumalla 1930-luvulla. Oikealla etualalla maailmanpyörä, joka todennäköisesti vuokrattu 

saksalaiselta J. Ernsteliltä. Oikeassa reunassa teltta, jossa ilmoitetaan olevan nähtävillä 

harmaakarhuja. Taustalla sirkusteltta.

Keravalla pidettiin 10.12.1935 Tivolialalla toimivien yhdistyksen perustava kokous. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 8.3.1936, puheenjohtajana toimi  J.A.F. Sariola. Yhdistyksen tarkoitus oli valvoa ja kehittää alan yhteisiä etuja mm. neuvottelukokouksia pitämällä, ja viranomaisille anomuksia tekemällä edistää sellaista tivolielinkeinon kehitystä, että kehitystaso saadaan kohoamaan, sekä edistää kansainvälistä taiteilijavaihtoa kohtuullisessa määrässä. Tarkoituksena oli myös perustaa ja ylläpitää yhdistyksen varattomille jäsenille turvakotia. Ja tottakai yritettiin myös saada huvivero pienemmäksi. Yksi merkittävä tavoite oli saada tivolien matkareitit suunniteltua siten, että ne eivät kohtaisi samoilla paikkakunnilla. Yhdistys lupasi myös oikeusapua varattomille jäsenilleen ongelmatilanteissa.

Suomen Tivolin tivolialue Nivalassa 1930-luvulla. Aidatulla tivolialueella näkyvissä 

karuselli, tarjoiluteltta ja Sirkus Kastorin teltta.

Mutta milloin Tivolialalla toimivien yhdistys lopetti toimintansa? Vuosikokouskutsu on lähetetty ainakin vielä vuonna 1939 ja kokous pidettiin 31.3. klo 13 Kahvila Primulan kerhohuoneistossa Kalevankatu 2 C Helsinki. Uusi askel yhteistyössä otettiin 1994, kun Suomalaisten Tivolien Yhdistys perustettiin. Yhdistys rekisteröitiin 2004. Myöhemmin yhdistys muutti nimensä Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten Yhdistykseksi. Sirkuksilla ja tivoleilla on yllättävän paljon yhdessä ajettavia asioita esimerkiksi kuljetuskaluston, liikennöinnin ja turvallisuuden saralla.

Lähteet:
- Heikki Nevala: Huvielämän kiertolaisia, 2015
- Antje Sariola

.

Lämmityslaitteet • Heaters

Alkukesä jälleen osoitti kuinka onnellisia saamme olla kun meillä on täällä Pohjolassa neljä eri vuodenaikaa. Tosin ne tänä vuonna vaihtuivat päivittäin. Vieläköhän tästä tulee kunnon kesä. Mutta ei tässä mitään uutta ole. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin rekikelit ja järvet jäässä.

Kylmä ei kuitenkaan pilaa sirkuskäyntiä nykyään. Kaikissa isoimmissa telttasirkuksissa  kaivetaan lämmityslaitteet esille tarvittaessa. Ne puhaltavat enemmän tai vähemmän tehokkaasti lämmintä ilmaa sirkustelttaan isoja putkia pitkin tai suoraan helman alta. Polttoaineena on polttoöljy eli se punainen diesel mikä on verovapaata. Lämmityslaitteita on erilaisia. Onpa niitä käytetty teltan sisälläkin, jolloin myös pakokaasut tulivat telttaan. Sitten on näitä uudempia, jotka puksuttavat teltan ulkopuolella. Sähköllä toimivista lämppäreistä ison sirkusteltan lämmitykseen en ole kuullut.

Mitenkähän ennen vanhaan lämmitettiin tivoli- ja sirkusteltat? Ainakin pitempiä aikoja paikallaan pysyvissä talvitivoleissa käytettiin isoja puukaminoita kangastelttojen lämmitykseen. Kiinteissä sirkusrakennuksissa oli tietenkin lämmitysuunit tai kaminat. Väliaikaisissa sirkusrakennuksissa ja telttasirkuksissa ei ehkä lämmitystä uskallettu käyttää. Katsojat pistivät vain lisää lämmintä päälle kylmällä säällä.

Yläkuvassa Suomen Tivolin Talvitivoli siellä jossain kauan sitten. Vasemmalta Ulla Sariola, Toivo Sariola ja Nelli Kangasniemi eli Petronella tatuoitu nainen. Takana sojottavat talvitivolin kaminoitten savupiiput.

Nyt näyttää sääennustukset taas vaihteeksi parempia säitä. Sirkus Finlandiassakin oli eilen jo teltan helmat ylhäällä Jyväskylässä. Eikä kukaan kaivannut lämmitystä.
-

1916 Sirkus Finlandia

Jo vuonna 1914 Suomessa kiersi kaksi Finlandiaa. Toisen nimi oli Grand Cirkus Hippodrom Finlandia ja toisen nimi oli Sirkus Finlandia. Toisen omisti Bonojen sirkusperhe ja toisen Oskar Hildén. Kotimaisilla sirkuksilla nimet vaihtuivat usein, mutta pysyvämmin Sirkus Finlandia nimeä Hildén käytti vuodesta 1916 alkaen vuoteen 1919 asti. Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä elokuussa 1916. Tuossa kuvassa näkyvät Hildénin tyttäret Aune ja Sylvia esittivät erilaisia tanssinumeroita sekä rekki- ja trapetsivoimistelua. He käyttivät joskus taiteilijanimeä Sylvia Siskokset. Mainoksissa käytettiin myös sanaa "ihmelapset".  Nuo "tavalliset hinnat" olivat 1,50 mk, 1 mk ja 50 penniä.

.

Taikuri Luttinen • Magician

Taikurin oikea nimi on Jarmo Luttinen, mutta paremmin hänet tunnetaan nimistä Taikuri Luttinen ja Luikuri Tattinen sekä taikasanasta Tzädääm. Hän täytti eilen 60 vuotta, mutta ei se ehkä vauhtia hiljennä. Ehkä hengähdystaukoja pidetään useammin. Onnitella saa varmaan näin jälkikäteenkin, sillä tuollainen ikä vaatii kunnon juhlaviikot. Luttinen tuli suomalaisille tutuksi Yle TV2 Pikku Kakkosessa esitetystä Taikuri Luttinen – Luikuri Tattinen -sarjastaan. Ennen Pikku Kakkosta hän esiintyi TV2:n ohjelmassa Pikku posteljooni. Luttinen on toiminut taikurina ammattimaisesti vuodesta 1982 lähtien. Paljon muutakin mies on ehtinyt tehdä. Mies on ollut teattereissa tanssijana, koreografina, avustajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana, näyttelijänä, warm-upperina, toimittajana, juontajana, muusikkona, laulajana, taika-alan opettajana ja performanssitaiteilijana. Aika hyvin, kun tietää että Jarmo on koulutukseltaan sähköasentaja eikä ole kuulemma ikänä sitä hommaa tehnyt. Sysäyksen taikuuteen antoi taikuri Olavi Vainionpää vuonna 1980. Luttinen oli silloin jo 23-vuotias, mutta melkoinen tekijä jo parissa vuodessa.

.

1909 Grand Cirkus du Nord

Tämä Cirkus du Nord'n lmoitus oli Sosialisti-lehdessä 24.4.1909. Vuosien mittaan siitä tuli hyvin suosittu Suomessa. Edellisvuonna se oli viipynyt Helsingissä peräti kolme kuukautta. Cirkus Möller perustettiin1898 ja vuosisadan vaihteessa sen nimeksi muotoutui Cirkus du Nord. Sirkustirehtööri Josef Möller (1866–1917 Müller) vieraili Suomessa 1908, 1909 ja 1911–1914. Cirkus du Nord mainosti olleensa jo 20 vuotta Skandinavian suurin ja maineikkain. Esimerkiksi Oulussa 1911 kerrottiin telttaan mahtuvan 2 500 henkeä, artisteja oli 50, hevosia 15 ja jousiorkesterissa oli 10 soittajaa.

Kiertueen järjestäjänä alkuvuosina oli Richard Olsson. Vuosina 1911–12 myös Olsson kiersi Suomea samannimisellä Grand Cirkus du Nord -sirkuksella, joka aiheutti aikamoista sekaannusta yleisössä ja lehdistössä. Samanlainen sotku suomalaisessa sirkushistoriassa syntyi myös 1999 kun Sven Berglund ja Carl-Gustaf Jernström käyttivät molemmat Finlandia nimeä.

Vuonna 1914 Grand Cirkus du Nord saapui Ruotsista Vaasaan. Sieltä piti siirtyä myöhemmin Tampereelle, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti kiertueen. Se jäikin viimeiseksi. Isän kuoltua poika Herman jatkoi. Seurue tili Suomen Turkuun 1930 nimellä Grand Cirkus Möller.

.