Sirkus ylhäältä nähtynä • Circus seen from above

Olen puolet ikääni harrastanut sirkusten, tivolien ja huvipuistojen valokuvaamista ja lopettaminen ei tule mieleenkään. Aihe on niin monipuolinen ja koko ajan muuttuva, ettei tahdo mukana pysyä. Uusia ideoita syntyy kuvaajallekin jatkuvasti. Tässä pari omakohtaista kokeilua Sirkus Finlandiassa. Sirkusnäytökseen halusin keksiä uusia kuvakulmia. Vuonna 2010 tuli loistava idea. Kiinnitin kameran sirkusteltan kattoon maneesin yläpuolelle ja napsin helposti kuvia kaukolaukaisimella. Tulos oli kuitenkin pettymys. Eihän tuosta yläkuvasta näe millainen tanskalaisen  klovni Bonbonin numero oli. Suurennuslasillakaan ei selviä kuka noista viidestä hahmosta on Bonbon. Neljä muuta oli nukkeja!

Tästä kuvasta ehkä selvemmin näkee kuinka maneesipojat levittävät maneesin pohjalle uutta mattoa. Vai ottavatko mattoa pois?

Vuotta myöhemmin vähän parantelin ideaani ja kiinnitin kamerani alemmaksi puoleen väliin telttamastoa. Nyt näkymä oli jo parempi. Tosin Anne-Mari Kanniainen istui selkä kameraan päin enkä kehdannut huutaa ja pyytää häntä kääntymään hanurinsa kanssa. Numero oli Einlass eli asiakkaita viihdytettiin musiikilla ennen varsinaisen ohjelman alkua.

Tässä näkyykin mitä tehdään. Romanialainen Catana-ryhmä esitti vauhdikkaan akrobatia-numeron.

Kirgisialainen Eshimbekov-taitoratsastusryhmä esitti villiä vikellystä. Finlandian maneesi täyttää kansainväliset vaatimukset eli sen halkaisija on 13 metriä. Näissä olosuhteissa voidaan ratsastaa nopeastikin ja keskipakoisvoima auttaa ratsastajaa pysymään hevosen selässä.

Nyt saatiin klovni Bonbonkin selkeämmin esille kun hän suojasi avustajaansa ympärillä pyörivältä dronilta.

Espanjalainen Gotys Clown -pari otti maneesin haltuunsa loistavasti vaikka sirkustirehtööri Carl Jernströmin piti välillä vähän puuttua heidän kohellukseensa.

Tässä koko taiteilijakunta loppunäytöksessä eli Grande Finalessa. Kyllä nämä hieman alempaa otetut ilmakuvat ovat parempia kuin nuo ensimmäiset suoraan yläpuolelta. Lopuksi kuitenkin totesin, että parhaat kuvat tulevat siltä tasolta missä asiakkaatkin ovat.

Arvo Avenius • Koti Turussa • Home in Turku

Porilaisen Arvo Konstantin Aveniuksen (12.12.1901–8.6.1972) nimi on juurtunut vahvasti Suomen sirkus- ja tivolihistoriaan. Nyt yhtäkkiä huomasin, että hänhän on asunut 15 vuotta Turun Luostarinmäellä 1924–1939 talossa 182. Nyt hänen kotinsa on museoitu entiselleen. Kuuluisan sirkustaiteilijan koti on Luostarinmäellä ihailtavissa. Hän hallitsi jongleerauksen, taikatemppujen ja polkupyöräakrobatian lisäksi myös marionettitaiteen. Tuossa yläkuvassa takana näkyvästä matkalaukusta pilkistää esiin jonglöörin keilat ja renkaat. Ikkunan edessä olevalla työpöydällä hän valmisti itse kaikki marionettinukkensa. Tässä alhaalla Aveniuksen valmistama 45 cm korkea Vanha nainen -nukke. Hänen nukketeatterinsa nimi oli Fennia. Nimen hän kuulemma keksi savukeaskin kannesta. Sirkuksissa esiintyessään hän käytti usein taiteilijanimiä Konstantin ja Monsieur Constatin. Hän vietti elämänsä ehtoon Pärnäisten vanhainkodissa Porissa.

Satasirkus • Nuorisosirkus • Youth Circus

Suomen Nuorisosirkusliitto ry (SNSL) on vuonna 1991 perustettu valtakunnallinen järjestö, joka edistää sirkusharrastusta ja sirkustaidekasvatusta Suomessa. Liitto pitää yhteyttä myös kansainvälisesti vastaaviin järjestöihin. Liitolla on 48 jäsenyhteisöä ympäri Suomea. Sirkusharrastajia niissä on yhteensä noin 10 000. Vuotuinen Nurtsi – nuorten sirkusfestivaali järjestetään seuraavan kerran Tampereella kesäkuussa 2025 yhteistyössä Sorin Sirkuksen kanssa.

Yksi monista Nuorisosirkusliiton jäsenistä on porilainen Satasirkus ry, joka on vuonna 2014 perustettu voittoa tavoittelematon sirkusyhdistys. Tavoitteena on tuoda sirkusharrastus kaikkien ulottuville Satakuntaan, koota sirkusalan toimijoita yhteen ja olla mukana vaikuttamassa sirkuksen keinoin. Yhteistyötä tehdään runsaasti alueen toimijoiden kanssa ja toimintaa tukee mm. Porin kaupunki. Tässä muutama kuva Satasirkuksesta. 

Toimintaa löytyy kaikenikäisille. Harrastusryhmissä on noin 250 harrastajaa viikossa. Toiminta jakautuu kolmeen pääsisältöön: harrastustoimintaan, esitys- ja tapahtumatuotantoon sekä koulutukseen ja vaikuttamistyöhön. Toimintaa löytyy kaikille vauvoista senioreihin. Festivaaleja ja kesäleirejä järjestetään erilaisille ryhmille ympäri vuoden.

Philip Astley Centre

Poikani kanssa saimme tilaisuuden käydä tutustumassa vasta avattuun tyylikkääseen  Philip Astley Centre'en Newcastle-under-Lyme'ssä. Kaupunki on melkein keskellä Englantia Manchester'n ja Birmingham'in välissä. Pikavierailusta muodostuikin pitempi tutkimusmatka kuin oletimme. Tuntui kuin olisimme ajautuneet aarresaarelle. Katseltavaa ja tutkittavaa olisi löytynyt useammaksi päiväksi. Monet kiitokset oppaallemme Andrew Van Buren'lle, kansaivälisesti arvostetulle artistille ja Philip Astley Centre'n puuhamiehelle. Hänestä kerron lisää myöhemmin.

Andrew Van Buren, Kari Nieminen, Mikko Nieminen ja

takana tietysti Philip Astley.

Philip Astley'n (8.1.1742 – 20.10.1814) nimi näkyy kaikkialla Newcastle-under-Lyme'ssä. Monissa kohdissa kerrotaan, että liikut nyt sirkusnäytöksen keksijän synnyinkaupungissa. Harva kaupunki voi ylpeillä niin vahvasti kulttuurihistoriaan sidotusta henkilöstä asukkaanaan. Philip Astley Centre sijaitsee osoitteessa 25 Merrial Street. Keskus on avoinna ke–la klo 11–16. Vierailukeskus on monikäyttöinen toimitila, joka juhlii Philip Astley'n elämää ja hänen perintöään; hänen ratsastuskouluaan, Astley´n amfiteatteria ja klassista sirkusta.

Newcastle-under-Lyme'ssä törmää monessa kohtaa nimeen Astley.

Vähän koulutusta saaneena Philip Astley kasvatettiin isänsä Edward Astley'n (1720 – 1794) yrityksessä kaapinvalmistuksen ja viilunleikkauksen ammattiin. Jo 17-vuotiaana hän kuitenkin liittyi kenraali Elliott'in Fifteenth Light Dragoons -hevosrykmenttiin. Hänestä kehittyi erinomainen ratsastaja ja hevosen käsittelijä. Ansiokkaan palveluajan jälkeen hän erosi armeijasta, mutta jatkoi ratsastuesiintymisiä messuilla ja markkinoilla. Keskuspaikkanaan hän piti hankkimaansa avointa kenttää Lontoon Lambeth'issä. Ratsastusnäytökset olivat hyvin suosittuja paremman väen keskuudessa. Ne esitettiin avoimen taivaan alla ympyrän muotoisessa maneesissa, jonka halkaisija oli 19 m, jonka Astley pienensi kuitenkin 13 metriseksi. Tämä on nykyäänkin käytössä olevan oikean maneesin halkaisija.

Näyttelyhallissa riittää tutkittavaa.

Astley ei keksinyt temppuratsastamista eli vikellystä, joka oli jo tuon ajan suosittua viihdettä. Astley keksi elävöittää ratsastusnäytöstään sijoittamalla hevosnumeroiden väliin erilaisia katutaiteilijoita, kuten pellejä, nuorallatanssijoita, voimistelijoita, taikureita jne. Näin Lontoossa 4.4.1768 syntyi maailman ensimmäinen sirkusnäytös. Philip ja hänen vaimonsa Martha (Patty) Astley (1741 – 1803) esiintyivät myös. Suosio muodostui valtavaksi. Lambeth'in teatteria laajennettiin ja parannettiin vähitellen, ja sitä kutsuttiin Amphitheater Riding House'ksi. Astley perusti sittemmin 18 muuta pysyvää sirkusta eri kaupunkeihin ympäri Eurooppaa. Ja enää ei tarvinnut olla paljaan taivaan alla. Philip Astley ei milloinkaan nimittänyt teatteriaan sirkukseksi, sen keksivät vasta myöhemmin hänen kilpailijansa.  Astley'n ensimmäinen kilpailija oli ratsastaja Charles Hughes, joka oli aiemmin työskennellyt Astley'n kanssa. Yhdessä Charles Dibdin'in, kuuluisan pantomiimikirjailijan kanssa, Hughes avasi kilpailevan amfiteatterin Lontooseen, jota Dibdin kutsui Royal Circus and Equestrian Philharmonic Academy'ksi.

Jalankulkutunnelin suuaukolla.

1800-luvun alkuvuosina Philip Astley siirsi yritystensä vetovastuun pojalleen. Philip Astley kuoli Pariisissa 72-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père-la-Chaise'n hautausmaalle. Hänen poikansa John Conway Philip, myös ihailtu ratsastaja, jolle isä oli testamentannut jonkin verran rasitetun omaisuutensa koron, selvisi vain seitsemän vuotta. Hän kuoli myös Pariisissa ja haudattiin isänsä viereen.  Astley'n "Kuninkaallinen amfiteatteri" pysyi kuuluisana koko 1800-luvun ajan. Se suljettiin vuonna 1893 ja purettiin seuraavana vuonna. St Thomas'in sairaalan puutarha sijaitsee nyt paikalla; sieltä löytyy myös muistolaattakivi.

Astleyn Amfiteatterin julisteita 1818 ja 1843.

Tuota historiaa lukiessa tulee mieleen, että monen sirkusharrastajan mielestä hevoset kuuluvat edelleen erottamattomasti klassiseen sirkukseen. Samoin henkilökunnan on tyylikästä pukeutua ratsuväen "luurankotakkiin". Maailmalla kulkiessa nämä kaksi Astley'ltä perittyä seikkaa näkyvät usein. Mutta pidän kyllä nykysirkuksestakin, vaikka näyttämölle ei hevosia voi tuodakaan. Niinhän kaikki muutkin taiteet elävät ja muuntuvat, mutta tämä klassinen sirkus on se, joksi Astley sen loi.

Kaupungin sisääntulotien varrella kerrotaan Philip Astleyn syntyneen täällä.

James Astleyn 1861 lahjoittama kello. Seinässä teksti: This clock was presented to the town by James Astley Hall Esquire J.P. MDCCCLXI.

Philip Astley Centren katumainontaa.

.