Helsingin ensi-ilta

Sirkus Finlandia on leiriytynyt nyt Kaisaniemen kentälle Helsinkiin. Maanantaipäiviä lukuunottamatta esityksiä on joka ilta. Viikonloppuisin näytöksiä on myös päivällä. Tätä riemua riittää marraskuun alkuun asti.

Helsingin ensi-ilta oli perjantaina. Väkeä tuli kiitettävästi vaikka viikonpäivä ei kaikista paras ollutkaan. Kutsuvieraiden joukossa oli paljon sirkuksen ammattilaisia, artisteja eri aloilta, sirkusfaneja ja liiketuttavia.

Arvovieraista vanhin oli 92-vuotias taikurimestari Solmu Mäkelä. Vieressä Leena Jurvakainen.

Huvipuisto Seiterä 1986

Suomalaisten kielenkäytössä nykyään huvipuistolla tarkoitetaan kiinteää huvittelukeskusta ja tivoli-sanaa käytetään puhuttaessa kiertävästä, liikkuvasta huvittelulaitoksesta. Niinpä puhumme tänään Tivoli Seiterästä.

Jo vuonna 1946 Lauri Seiterä oli mukana Lasten Päivän tapahtumissa. Oli siis selvää, että hän oli myös peleineen mukana kun Linnanmäen huvipuisto perustettiin 1950. Seuraavana vuonna Seiterä avasi Lintsillä Vedenneitohallin, josta puhui lähes jokainen suomalainen. Eläviä, pikku-bikineissä esiintyviä vedenneitoja heitettiin palloilla vesialtaaseen vuoden 1981 loppuun asti. Oman huvipuistonsa Seiterä aloitti 1966. Vaimo Johanna (os. Nuolioja) otti vastuulleen vedenneidot. Perheen poika Tuomo Seiterä vaimonsa Marin kanssa ottivat Huvipuisto Seiterän johdon käsiinsä 1991.

Nämä kuvat ovat vuodelta 1986. Ylhäällä yleiskuva huvipuistosta. Edessä pienoisautorata ja leppäkerttu-ajolaite. Takana Yrjö Niitlahden ampumateltta ja Round Up -ajolaite. Alhaalla Niitlahden ampumateltan julkisivu. Maalitauluseinästä löytyy nimikirjaimet LB. Fasadit on siis maalannut Lasse Berkovits.

Yrjö Niitlahti niitti aiemmin mainetta akrobaattina. Yhdessä Tarmo Vilénin kanssa he muodostivat ryhmän 2 Tornados, joka tunnettiin maamme rajojen ulkopuolellakin. He käyttivät myös nimeä Flying Tornados.

Viron taikurit

Viron taikureiden yhdistys on nimeltään Eesti Mustkunstnike Liit. Sen puheenjohtaja on Erich Udras (s. 22.11.1939). Järjestön perustivat vuonna 2008 Erich Udras, Meelis Kubo ja Charlekas.

Virolta puuttui maan itsenäistyttyä omakielinen taikurikirjallisuus. Oli vain venäläistä kirjallisuutta. Solmu Mäkelän Suuri Taikakirja käännettiin viroksi vuonna 1994. Suomalaiset taikuuden ystävät veivät suomenkielisiä taikakirjoja Tallinnan kirjastoihin. Nyt Virossa on paljon nuoria lupaavia taikureita ja vironkielisiä taikakirjoja ilmestyy nykyisin runsaasti. Alan näkymät ovat hyvät.

Viron ehkä kuuluisimmat taikurit olivat San Martino de Kastrozza (1877–1946) ja Ernest Peerna (1897–1942), jotka molemmat esiintyivät useasti Suomessakin.

Erich Udras

San Martino de Kastrozza

Ernest Peerna

Fairground artisti Timo Kanerva

Fairground art tarkoittaa tivolien ja sirkusten käyttämien fasadien, kulisseiden, kylttien, julisteiden ja vastaavien suunnittelua ja valmistusta. Muistan vanhoista mestareista ainakin Lasse Berkovitsin, Tarmo Vilenin ja hyväntekijänä tunnetummaksi tulleen Veikko Hurstin. Uudemman ajan artisteista tulee mieleen Ari Backman ja Jarmo Lehto. Ja Kalevi Sariolankin liitän samaan listaan. Yksi ulkomailla mainetta niittänyt ja edelleen ahkerasti maalaava on Timo Kanerva, joka akrobaattiuransa katkettua jatkoi uraansa pensseli kädessä Euroopan sirkuksissa ja tivoleissa. Yläkuva on Timon viimeisestä näyttelystä. Timo esittelee taulua, jonka tilaaja tässä vaiheessa ilmoitti, että sirkuksen nimi onkin vaihtunut!
Näin Timo kertoi kuvataiteilijan urastaan nykyisessä kodissaan Tampereella:

Joskus ollessani varmaan 17 vuotias, minua pari vuotta vanhempi Tampereen Sisun jumppakaveri maalarinuorukainen Jarmo Lehto usutti minut hankkimaan öljyvärit. Siitä alkoi melko aktiivinen kuvaharrastus. Ollessani 24 vuotias kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Oiva Meriläinen ikäänkuin "löysi" minut ja otti oppilaakseen, ja Oiva oli seuraavat 6 vuotta mentorini kuvataiteissa ja täytyy sanoa, vähän koko elämässäkin. "Löytäminen" tapahtui siten, että kavereihini kuului eräs Outi Kalli, joka tunsi myös Oivan (Outista tuli myöhemmin Oivan vaimo). Hän nappasi minulla käydessään lähtiessään piirroksiani mukaansa sanoen näyttävänsä ne Oivalle. Jonkun ajan kuluttua tuli kutsu Oivan luo. Astuessani sisään Oivan asuntoon hän istui pöydän ääressä piippua poltellen piirrokseni edessään. Kun olin esitellyt itseni, huoneessa oli vähän aikaa hiljaista, vain Oivan piippu tuhisi. Sitten hän sanoi – Sää et osaa sitten yhtään mitään. Pysy mun luonani, mää opetan.

Alkutalvesta 1987 sattumalta kohdatessamme Jarmo Lehto ehdotti minulle töihin hakeutumista Särkänniemen huvipuiston koristemaalausostastolle. Jarmo Lehto oli siellä maalari-taiteilijana, ja joskus syksyllä osaston vastaava fairground artisti Ari Backman oli murtanut reitensä, joten Särkänniemen koristemaalausosasto tarvitsi vahvistusta. Olin silloin jo Thekla Quaiserin kanssa naimisissa oleva sirkusartisti, meillä oli jo yksi lapsi Tomi ja Thekla odotti tytärtämme Teaa. Sirkus Kalevan kiertuekin oli päättynyt, emmekä olleet suunnitelleet tulevan lapsen takia lähtevämme vuonna 1987 sirkuskiertueelle. 

Tein Särkänniemessä fairground art hommia muistaakseni loppukesään 1987, siihen asti, kun Ari Backman taas astui palvelukseen. Jarmo Lehto opetti minulle airbrushtekniikan ja hankin tarvittavat ruiskut ja muut välineet. Tajusin, että se työ on ihan oma maailmansa ja ammattinsa. Aloin suunnitella fairground artista leipäpuuta sen jälkeen, kun olisin liian vanha sirkusakrobaatiksi. Kun Thekla sitten halusi ehdottomasti muuttaa Saksaan komödianttiperheensä luo, tuli hatarista ajatuksistani realistisia. Päätin jatkaa sirkusartistiikkaa Theklan kanssa niin kauan kuin se on vaivoitta mahdollista, ja samalla siirtyä vähitellen Saksassa myös fairground artiin nimeä ja sen kautta työmahdolisuuksia saadakseni.

Asetuttuamme Saksaan aloinkin saamaan komödianttituttavilta fairground art töitä heidän sirkuksiinsa. 1988 keväällä sirkuksen ensi-illassa katkesi vasemman käden hauislihakseni. Keväällä 1989 sirkuksen ensi- illassa hajosi selkäni, ja se kausi oli taas siinä. Selkää ei saatu enää kuntoon, vaan tuli eteen ammatin vaihto. Otin käyttöön suunnitelma B:n. Maalaustyöt pitivät meitä kiikun kaakun leivässä. Halusin saada vielä lisää fairground art oppia. Appivanhempani tunsivat jostain fairground artistin Harry Knorrnin, johon otin yhteyttä. Hän tarvitsikin kisälliä ja siirryin hänen palvelukseensa 1990 joulun jälkeen. Harry Knorrn oli yksi johtavia Saksan fairground artisteja, kuulu myös Saksan rajojen yli, ja hänestä kerrottiin myö fairground art historiaa käsittelevässä kirjassa. Pääsin siis huipputekijän oppiin. Harry Knorrn ihmisenä oli hyvinkin originelli, ekstravagantti ja hyvinkin vaikea persoona. Fairground artistina hän oli ehdoton mestari. Kuvataiteiden puolella hänet tunnettiin nimellä Rudolf Harry, hän teki, kuten hän teoksiaan nimitti, objektitaidetta. Hänen palveluksessaan opin koko fairground artin skaalan ja sen tekemisen, fasadikuvista aina patsaisiin ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin dekoraatioihin. Osallistuin myös hänen vapaan taiteen objektikuvien tekemiseen, nekin olivat hieman suurenlaisia. 

Fairground art tilaukset olivat useimmiten isojen Schaustellerlaitteiden malaamis- ja koristelutöitä. Suurin niistä oli Schausteller Renoldin valmistuttama vuoristorata pimeässä, jonka kokonaisbudjetti oli 13 miljoonaa DM. Fasadikuva oli 50 x 21 m, sen eteen tuli kolme vaunuasemaa koristeina paitsi maalaukset, myös patsaita ja muuta krääsä. Koristelimme sitä Baijerissa yhteensä n. 8 kk. 

Töitä oli "tivolirembrandtina", kiirettä niiden kanssa, ja haittana oli Schaustelerien ja komödianttien sanoisinko ei niin hyvä maksumoraali. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 1996. Jatkoin kuitenkin maalaamista pyrkien saamaan jalansijaa työelämässä. 1997 tein viimeisen fairground art tilauksen Kreissparkasse Segebergille, koristelin ja maalasin heidän lastenjuhlien mainosvaunun Knaxburgin. Sen jälkeen lopetin ne hommat jatkaen vain vapaana kuvataiteliljana omaan tahtiini.

.

Bussimainokset

Vielä joitakin vuosia sitten nähtiin bussien ja raitiovaunujen kyljissä sirkusmainoksia, vaan ei enää nykyään. Niitä näkyi jopa vossikan perälaudassa.

Uusi aika tuo aina uusia medioita. Yksi mikä ei ole muuttunut, on tarve säästää. Niin kauan kuin muistan, on yritetty säästää mainoskuluissa ja aina on etsitty sitä halvinta välinettä. Ja näin se jatkuu vastedeskin. Sitä ilmaista mainosvälinettä vaan ei taida koskaan löytyä.

Tai onhan yksi ilmainen media – viidakkorumpu. Se on vaan niin herkkä mainosväline, että sen kanssa täytyy olla varovainen. Pienikin virhe kääntää sanoman päälaelleen. Sen oikaisu vaatikin sitten rahaa, ja paljon.

.

Suomen Tivoli 1950

Vuosi 1950 oli kiireistä aikaa Sarioloiden sirkukselle ja tivoleille. Maata kiersi useampi tivoliosasto, sirkus ja vielä talvitivolikin.

Yllä oleva Suomen Tivolin ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 29.4.1950. Tuo Kapteeni Ewensin esitys olisi pitänyt nähdä. Huomioni kiinnittyi myös noihin aukioloaikoihin. Ne ovat aika myöhäisiä. Ilmeisesti tarjontakin oli enemmän aikuisille. Toisaalta työpäivätkin olivat pitempiä siihen aikaan.

Ilmoituksesta ei selviä mistä Suomen Tivolin osastosta on kyse. Ainakin jossain vaiheessa vuotta Erkki Parkkosen osastossa oli mukana tanssijatar Dolly Gadd käärmeineen ja joku tanskalaismies, joka nieli sammakoita ja oksensi ne takaisin elävinä muutaman minuutin kuluttua.

Alhaalla on saman vuoden syyskuussa Aamulehdessä julkaistu uutinen Suomen Tivolin perävaunun kaatumisesta. Taisi olla nuo yllä mainitut karhut kyydissä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Edellisvuonna perustettu Sirkus Sariola kiersi Unto Sariolan johdolla. Kiertue kuitenkin jouduttiin lopettamaan kesken, kun myrsky repi teltan katon pahasti.

Ja marraskuussa lähti liikkeelle Talvitivoli.

Avis

Varsinkin isommissa sirkuksissa on sisäinen tiedottaminen usein hankalaa. Esimerkiksi Sirkus Finlandiassa työskentelee tänä kesänä yli 80 henkilöä, jotka puhuvat kymmenkuntaa eri kieltä ja eivät juuri koskaan ole samaan aikaan samassa paikassa. Vuosikymmenten saatossa on tehokkaimmaksi tiedotusvälineeksi muotoutunut avis-taulu. Tämä ilmoitustaulu on sijoitettu useimmiten taiteilijalämpiöön eli garderobiin, paikkaan jonka ohi lähes jokainen kulkee päivittäin. Muoto vaihtelee tietysti eri sirkuksissa, mutta useimmissa systeemi on tällainen.

Circus Léonard 1874

Komea liikemerkki oli Jules Léonardilla sirkuksessaan. Virallista sukunimeä Houcke vältettiin koska se kalskahti saksalaiselta. Tämä on postikortti Solmu Mäkelän julistekokoelmasta. Circus Léonard vieraili Helsingissä 1874.

Sven Hirnin kirja Sirkus kiertää Suomea 1800–1914 kertoo, että seurue tuli omalla laivalla Tukholmasta ja järjesti Helsingin Rautatientorille pystytetyssä rakennuksessa näytäntöjä 1.8.–6.9. Amfiteatteriin mahtui pari tuhatta henkeä. Hevosia oli 38, tärkeimpinä esiintyjinä Houcken perheenjäsenten rinnalla musikaalinen klovni John Price (1831–1880).

Vierailunsa aikana sirkus antoi 37 näytöstä. Pyrkiä ilta toisensa jälkeen täyttämään 2 000 hengen katsomo kaupungissa, jonka väkiluku oli äskettäin ylittänyt 30 000, tulisi vain yltiöpään tai sirkustirehtöörin mieleen. Vierailu onnistui kuitenkin tyydyttävästi.

Almico

Taikuri, tulennielijä, kahlekuningas, hypnotisoija, fakiiri ja vaikka mitä. Almico (tai Almigo) oli siviilinimeltään Olavi Romppainen, esiintyi tivoleissa ja sirkuksissa 1970–1994, ehkä vielä 1996. Hän esiintyi ainakin Suurosen Surmanajotivolissa, Matti Sariolalla, Pellikan Villen Tivoli Scandiassa ja Euroopassa, ainakin yhden kesän Suomen Tivolin Royal-sirkusteltassa, talvikiertueilla Leikaksen Tähti Shown kanssa, Berglundin Apollossa sekä Finnstarissa ja Halosen FunFunissa. Yläkuvassa hän esiintyy Finnstarissa 80-luvun loppupuoliskolla. Romppainen esiintyi useimmiten kimpassa jonkun kanssa. Yksi kuuluisimmista taisi olla Aimo Leikas. Alakuvassa heidän julisteensa, joka ilmeisesti on Lasse Berkovitsin suunnittelema.

Taiteilijanimen Olavi Romppainen otti suoraan eräältä toiselta suomalaiselta taikurilta, joka käytti uransa alkuaikoina Al Mico -taiteilijanimeä. Romppaisen Olavi on poistunut keskuudestamme 90-luvulla.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

On ollut ilo tavata tuo persoona.
Monica Tuutti 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Olavi Romppaisen näin Haminan Markkinoilla vuosina 1973 ja 1974. Esiintyi Aimo Leikkaan kanssa samassa teltassa. Taikurina Almico oli lupsakka ja positiivinen. Suomessa elettiin Harriesin aikaa, joka heijastui Almicon repertuaarista: Kiinalaiset sauvat, Kiinalaiset renkaat, vaeltavat pullot.

Ohjelman kohokohtia olivat Leikaksen kanssa tehdyt kahlekuningas temput. Ensimmäisessä Aimo pantiin käsiraudoissa pieneen hyvinkin huolella suunniteltuun arkkuun. Arkku oli pystyssä seisova ehkä metrin korkuinen sylinteri jonka pohja oli symmetrinen kahdelsankulmio. Kun Aimo oli arkussa Olavi työnsi sen läpi ristiin rastiin ehkä kahdeksan teräksistä miekkaa (oli Amilla väistettävää). Miekat poistettiin, ja numero päättyi kahlekuningas numeroon jossa miehet vaihtoivat hyvinkin nopeasti paikkaa keskenään. Mumero oli ammattilaisten työtä. Arkku oli hyvinkin ahdas, joka oli lukittu mustekalanomaisella ketjuryppäällä. Verho-vanne jota Olavi piteli oli sekin hyvinkin kapea. Muistan, että vaihto meni sutjakkaasti.

Romppaisen paras akti oli ilman muuta hänen isoilla soihduilla tekemät tulenmielemiset. Näitä katselimme poikaporukassa, ja pienen päättelyn jälkeen päästiin tulennielemisessä hyvään alkuun. Romppasta saan kiittää, paljolti juuri näistä taidoista.

Näytös päättyyi Leikaksen vaijerilla tasapainoilunumeron jälkeen giljotiiniaktiin, jossa asetelma oli sama. Olavi kahlitsi, ja aimo vapautui, vaikka terä tipahtikin ennen aikojaan, ja Aimo pää jäi lautaselle keikkumaan.

Miehet olivat olivat suomalaisen taikuuden "side show" miehiä. Muistan heitä lämmöllä!
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Almico kohtasi määränpäänsä traagisesti vuonna 1992 syksyllä sirkuskiertueen päätyttyä. Työskentelin hänen kanssaan useamman vuoden yhdessä ja mieleenpainuvin numero oli mielestäni aitojen partakoneenterien syönti.
Kalle
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
En muista Almicoa Sirkus FunFunista, vaikka olinkin siellä töissä vuonna 1993. Sen sijaan vuodet 1991 ja 1992 Apollossa sekä Finnstarissa; Almico oli siellä, kuten miekin. R.I.P. Olavi :)
Juhani 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Minulla oli kunnia olla hänen avustajana jonkin aikaa ja minun piti mennä takaisin hänen luo mutta suunnitelmat muuttui. Löysin paljon kuvia ja kirjeitä tuota ajalta ja nyt mietin että olikohan hänellä perhettä tai jotain joita nuo muistot kiinnostaisi. Olisinpa katsonut aikaisemmin ❤🌹

Anonymous

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Otan ilomielin vastaan kaikki sirkukseen liittyvät valokuvat ja tekstit. Lähettäjän luvalla julkaisen niitä tässä blogissani. Kaiken materiaalin lahjoitan aikanaan Karjaalle perustettavaan Sirkusmuseoon.

Kari Nieminen – info@reklaamikari.fi

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Magnus

Tämä eestiläinen klovni taitaa olla toinen klovniparista Magnus ja Rolant? Ovatko esiintyneet Suomessa?

Sirkuspainijat

Näistä sirkuspainijoista oli juttua jo keväällä. Silloin tarkastelun kohteena oli Seurue Lampeyn ilmoitus 5.8.1921. Tämä ilmoitus on kuitenkin hieman aikaisemmin eli 1.8.1921.

Ilmoituspari osoittaa miten suuren joukon painijoita sirkus oli saanut haalittua kasaan. Siinä myöhäisemmässä ilmoituksessa mainittiin painijoiksi V. Siltala, Aug. Pursiainen, Osk. Henrikson ja Alex Järvinen. Tässä ilmoituksessa on lisäksi Alex. Müller, Aug. Jokinen ja Joh. Hamari. Erilaisia mestareita kaikki.

Circus Sarrasani

Tässä taas pari postikorttia Solmu Mäkelän julistekokoelmasta. Ylempi Cirkus Sarrasanin juliste on vuodelta 1902 ja alempi 1907.

Circus Sarrasani oli ympäri maailman tunnettu saksalainen sirkus. Kotipaikkanaan se piti Dresdeniä. Sirkuksen perusti Hans Stosch -niminen klovni, joka käytti taiteilijanimeä Giovanni Sarrasani. Stosch oli syntynyt 1873. Hänen sirkuksensa ensi-ilta oli 1902. Vuonna 1912 Sarrasani avasi myös pysyvän sirkusrakennuksen, jonka toinen maailmansota tuhosi 1945. Vanha Stosch kuoli 1934, mutta hänen poikansa Hans Stosch-Sarrasani (1897–1941) vaimoineen jatkoivat Circus Sarrasanilla. Leskirouva Trude Stosch-Sarrasani  (1913–2009) muutti Buenos Airesiin ja perusti siellä Circo Nacional Argentinon. Ja tarina jatkuu vielä. Tänäänkin Sarrasaneja on mukana sirkusmaailmassa.

Sirkus Caliba 2001

Yläkuvassa Sirkus Caliban juliste vuodelta 2001. Sama graafinen tyyli on jatkunut alusta alkaen tähän päivään asti. Alhaalla Sirkus Caliban käyntikortti samalta vuodelta. Kuvassa Ines Ullmann ja Kari Niskanen. Alimmaisena vielä lentolehtinen, jossa kerrotaan ohjelman sisältävän ilmabalettia, illuusioita, jongleerausta ja vaarallisen Firebird-numeron ym.

Zoo Sirkus Sandor 1954

Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä 12.6.1954. Zoo Sirkus Sandorin omisti unkarilaissyntyinen Sandor Kleinbarth (alakuvassa), joka asettui perheineen Suomeen 50-luvun alussa ja vietti viimeiset vuotensa Tampereen Epilässä 80-luvun alussa.

The Victor oli oikealta nimeltään Viktor Viljo Helpiö. Hän oli sirkuksen moniosaaja, tutuimmaksi hän tuli kai polkupyöräakrobaattina.

Mutta keitä olivat Pikku-Anitra ja Aaro Ahto? Olisiko Aaro musiikkimiehenä tunnettu Aaro Lahtinen, joka levytti ainakin 50-luvun alussa.

Kommentit:

Pikku Anitra on Essi Inveniuksen tytär.
T: Edit Kleinbarth.
••••••••••••••••••••••••••••••••••
Viktor Helpiöltä kävimme Hakaniemen Linjoilta ostamassa Haminan Teinisirkukselle Suomen siihen aikaan korkeimman yksipyöräisen. Pyörä oli kauniisti niklattu, ja sitä ohjasti Haminassa ensin Reijo Hämäläinen ja sen jälkeen Minna Etolén.
Helpiön paraatinumeroihin kuului aikanaan rullaluistelunumero, jossa hän kannatti pyöriessään hampaistaan vaimoaan joka tämäkin pyöri kuin hyreäpainopisttensä ympäri.
Helpiö käytti luovuuttaan 1970-luvun lopulla keksintöihin, vähän samalla tapaa kuin Nokipoika Viljo Korpela. Helpiön kelsinnöt olivat kuitenkin hyvin erikoisia. Kotonaan hän esitteli meille Suomen ensimmäiset telaketjuvetoiset sukset. Voimanlähteenä niissä oli kummassakin moottorisahan moottorit.
Helpiö oli testannut suksiaan illalla Töölöönlahden jäällä. Kun ottaa huomioon, että varusteisiin kuului selkään ripustettu bensiinitankki, näky oli vähintäänkin epätavallinen. Parikymmentä minuuttia Viktor oli ehtinyt körröttelemään, ennenkuin rantakaislikkosta ilmesty kaksi poliisia. Naapurista oli ilmoitettu, että humanoidit olivat laskeutuneet Töölönlahdell naureskeli Helpiö.
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Suomen Tiwoli 1945

Tämä lehti-ilmoitus oli tamperelaisessa Aamulehdessä 5.5.1945. Ensimmäisenä silmään pistää tivoli-sanassa käytetty tupla-vee. Suomen Tivolin huvialueella oli sirkus-, cabare- ja huvinäyttämöteltat ajolaitteiden, pelien ja ampumaratojen joukossa. Alueelle oli tietysti pääsymaksu, mutta sitä vastaan näki ilmaisohjelmaa ulkoilmanäyttämöllä.

Pelle Jali eli Valto Aulamo alkoi olla jo tuttu kaikille suomalaisille. Pelle Aukusti oli ilmeisesti Nils Berkovits. Uuno ja Sylvi Ilvonen esittivät akrobatiaa, jongleerausta ja taikuutta. Jack Morton oli oikealta nimeltään Alfred Pitsch, joka oli varsinainen moniosaaja sirkusalalla.

Suomen Tivoli tuli Tampereelle vielä toisenkin kerran vuonna 1945 syyskuun alussa. Pelle Aukusti oli silloin mukana, mutta muuten ohjelma oli vaihtunut.

Claës Cedercreutz

Hän on Suomen nuorisosirkusten isä. Claës Cedercreutz (1.4.1917–2.7.1991) opiskeli Ranskassa käsikirurgiksi. Hän oli kiinostunut hypnoosista monien muiden asioiden lisäksi. Pari rakkainta harrastusta oli taikatemput ja sirkus. Haminalaiset nimittivät häntä Reutsiksi. Nyt hänen tarinansa on Henrik Huldénin kirjoittamassa kirjassa Claës Cedercreutz – Kirurgen som kunde trolla. Julkaisija on Svenska folkskolans vänner. Harmi, että oma ruotsinkielen taitoni on niin surkea, mutta pikkuhiljaa aion tuon kirjan lukea. Kerron siitä lisää myöhemmin.

Rita ja Claës Cedercreutz sekä texasilainen anestesialääkäri Raymond Curtain kipukongressissa Philadelphiassa 1976.

Claës Cedercreutzin sirkusharrastus oli suvun perintöä. Ensimmäisen kerran hän kävi sirkuksessa jo 3-vuotiaana. Hänen setänsä Emil Cedercreutz oli tunnettu kuvataiteilija, tunnetuin hän lienee hevosveistoksistaan ja silhueteistaan. Hän kirjoitti myös kirjan Cirkusliv i Norden.

Kettil Cedercreutz oli aikanaan ainoa suomalainen lassonpyörittäjä. Taitaa olla vieläkin.

Claesin poika Kettil Cedercreutz pitää sirkuskipinää edelleen hehkuvana. Kettilin sanoin oli lähes psykedeelistä syntyä perheeseen, jossa ei tiennyt, mitä on tulossa ja mistä tuulee. Esiintymiskokemustakin on runsaasti, vaikka elämä kuljettikin miehen muihin ympyröihin. Nykyisin Kettil toimii kokeellisen oppimisen professorina USA:ssa.

Claës, stetson ja rusetti.

Claës Cedercreutz oli Suomen Taikapiirin jäsen vuosina 1945–52. Suomen ensimmäisen nuorisosirkuksen, Haminan Teinisirkuksen hän perusti 1973. Teinisirkuksen ensiesiintyminen oli Haminan Elomarkkinoilla, kesäpuistossa vuonna 1974. Sirkukselle tehtiin esiintymispaikka aivan ankkalammen tuntumaan, missä on edelleenkin pieni asfaltointi. Kettil kumppaneineen hoiti esiintymispuolen, Claesin vaimo Rita ompeli esiintymisasut ja Hannu Sundberg rakensi Villin Lännen -tyyliset vankkurit. Kanttori Urpo Elomaan johtama orkesteri Bronco Busters soitti musiikin. Pontevan tytöt tanssivat. Claesin haave Villin Lännen sirkuksesta toteutui. Stetsonista tulikin Claesin tavaramerkki. Minun muistikuvissani hänellä oli aina myös rusetti kaulassaan.

Kommentit:


•••••••••••••••••••••••••••••

Kirja ilmestyy pian myös suomeksi nimellä Reutsi - Kymenlaakson hypnotisoiva kirurgi. 

Terv. Henrik Huldén

•••••••••••••••••••••••••••••

Itse asiassa tuosta rusetista havaitsee että kyseessä olikin oikeastaan Doctor Who! Jausaa! 

•••••••••••••••••••••••••••••

.

Hämeen Tivoli 1936

Hämeen Tivolin omisti Kalle Jokilampi. Hänellä oli vuonna 1936 ainakin kaksi tivoliosastoa, A ja B. Ylinnä oleva ilmoitus on A-osastosta kertova keväällä 17.4.1936. Alemmassa mainostetaan B-osastoa syksyllä 23.9.1936. Parhaimmillaan Jokilammella oli kolme tivoliosastoa. Ainakin jossakin niistä kulki mukana myös Taitotupa-niminen sirkusteltta.

Olisi mukavaa tietää mikä oli tuo: Euroopan uutuus Moottorilaivasto (kulkeva järvi), josta lähemmin on kerrottu vihkosessa"Kulkevan järven tarina", mikä tulee jaettavaksi yleisön nähtäväksi Tampereen ja lähiseudun myymälöihin ja ravintoloihin. 

Hämeen Tivolin A-osasto kertoi aikaisemmin ilmoituksessaan ilmeisesti samasta asiasta: Ohjelmassa ylimaailman uutuus, laivasto ja siirrettävä järvi.

Muuten – Keitä olivat vanhoissa tivoliteksteissä esiintyvät Anna-Liisa, Väinö, Yrjö ja Vihtori Jokilampi? Kolme ensimmäistä olivat Kallen lapsia ja tulivat tunnetuiksi surmanajajina (kuvat alhaalla). Mutta kuka oli Vihtori?

Ja vielä yksi juttu – Valto Aulamo -nimisen lahtelaispojan eli Pelle Jalin ensimmäinen taiteilijasopimus tehtiin Hämeen Tivoliin tänä samana vuonna 1936.

Kommentit:

Selvisihän se Vihtorikin. Nimittäin Kallen koko nimi oli Kalle-Vihtori Jokilampi.

.

Suosituimmat aiheet

Aina silloin tällöin on hyvä katsoa taaksepäin, jotta tietäisi ollaanko oikeaan suuntaan menossa. Tämä blogi aloitettiin toukokuussa 2008 ja tähän mennessä on sivuilla poikennut reilu 262 000 lukijaa. Sirkus kiinnostaa siis monia. Tuosta joukosta 76 000 on ollut ulkolaisia. Kiitoksia mielenkiinnostanne.

Suosituimmat blogiaiheet ovat olleet Circus Renz  (17 000) ja Sirkus Caliba (13 004). Kolmanneksi suosituin blogiaihe oli Prof. Bluffo Sirkus Florentinossa (2 664).

Nuo kaksi sirkusta ymmärtää, koska niillä on nettinäkyvyys lapsenkengissä ja kukaan ei tiedä heidän liikkeistään mitään. Tuossa yläkuvassa törmättiin sattumalta Renzin karavaaniin Hailuodon lautalla tänä kesänä. Siinä kiireessä ei kuitenkaan voinut kuorma-autoa pysäyttää ja kysyä mihin he seuraavaksi leiriytyvät. Alakuvassa Prof. Bluffo on kuvattu Sirkus Florentinossa viime kesänä 2013.

Charlie Alexis täytti vuosia

Sirkus Finlandian nuorin artisti tänä vuonna on Charlie Alexis. Tosin esiintyminen on hyvin satunnaista. Ikä alkaa kuitenkin painaa hänenkin hartioillaan. Eilen nimittäin juhlittiin Charlien 3-vuotissynttäreitä. Charlien vanhemmat, Charlotte ja Totti Alexis olivat kattaneet pitkän juhlapöydän sirkusleirin keskelle. Vieraita oli parhaimmillaan kymmeniä. Pöydät notkuivat herkkuja. Ja lahjoja tuli niin paljon, että Charlie meinasi seota niiden kanssa. Kielten sekamelska oli valtaisa ja kaikilla oli hauskaa. Veikkaan, että Charlie ei viime yötä nukkunut kovin hyvin. Ja isä takuulla heräsi trumpetin soittoon. Charlie sai niitä eilen ainakin kaksi.

Family Endresz

Eurooppa on saanut paljon menestyneitä sirkustaiteilijoita Unkarista. Yksi artistisuku heistä on nyt jo brittiläistynyt perhe Endresz. He ovat esiintyneet Suomessakin ainakin kolmella sirkuskiertueella. Vuonna 1987 Endresz Family esitti Sirkus Finlandia Seniorissa vipulauta- ja tempojonglöörinumerot. Esiintyjinä olivat Laci ja Kate Endresz. Seuraavana vuonna esiintymiskiertueena oli Sirkus Finlandia Junior. Edellisten numeroiden lisäksi he esittivät roomalaisen patsaan. Ohjelmalehdessä kerrottiin esiintyjiksi Anna, Laci ja Kate Endresz. Kolmas Suomen kiertue meni vähän epäonnisissa merkeissä 1991. Suomessa kiersi sirkus, joka käytti nimiä Robert’s Brothers’ Circus ja The Royal Brittish Circus. Loppujen lopuksi Circus Piccolo taisi viedä kiertueen loppuun. Family Endresz esitti silloin klovnit, Laci Junior oli jonglööri ja vasta kolmevuotias Bubu Endresz esitti rumpalipoikaa.

Tänään Endreszin perhe on pyörittänyt Blackpool Tower Circus'ta jo 23 vuotta ja sinä aikana he ovat viihdyttäneet noin 10 miljoonaa asiakasta. Tuona aikana on esitetty 45 erilaista showta ja artisteja on ollut yli 1 500.

Perheen pää Laci Endresz Sr (s. 1945) on kuudennen polven sirkusesiintyjä. Hänen vaimonsa Maureen on omaa sukua Roberts ja hän edustaa jo yhdeksättä sukupolvea vanhasta englantilaisesta sirkussuvusta. Heillä on kolme lasta Kate, Laci Jr (alkuaan Lazlo) ja BuBu. Yläkuvassa koko perhe.

Käydessäni Blackpoolissa tänä vuonna, sain käsityksen, että vanhemmat ja tytär Kate Shane toimivat johtotehtävissä. Maneesissa häärivät sirkuksen moniosaajat Laci Endresz Jr (s.1975) aka Mooky ja Tom (BuBu) Endresz (s. 1988) aka Mr Boo. Tänä vuonna klovneja molemmat. Loistavia klovneja. Alakuvassa Mooky oikealla ja Mr Boo vasemmalla.

Mutta kuka oli tuo Anna Endresz vuonna 1988 Sirkus Finlandiassa?

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Taisi olla tuo Anna Endresz oikealta nimeltään Anna Jernström joka esitti myös ponit Juniorissa. 

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Endresz Family oli vipulautanumerollaan Linnanmäen Peacockissa elokuussa 1983.

Peter Lindfors

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.