Viihdetaikurit ry

Viihdetaikurit on Suomen toiseksi vanhin taikuriyhdistys. Yhdistys on perustettu 1970 ja nykyään siinä on jäseniä noin 20. Viihdetaikurit kouluttaa, opastaa ja ohjaa jäseniään taikuuden salaperäisissä kiemuroissa. Puheenjohtaja on tällä hetkellä taikuri Peter Daniels eli arkisemmalta nimeltään Pekka Pekkonen.

Ylhäällä valokuva Viihdetaikureiden perustamiskokouksesta 1970. Sen yläpuolella näette numerot, jotka viittaavat tähän nimiluetteloon:

1
2 Jorma Vertanen
3 Raimo Patronen
4
5 Mauri Salonen
6
7 Risto Pajunen
8 Jorma Airaksinen
9 Urho Lehikoinen
10
11
12 Pentti Tanskanen
13 Markku Nieminen
14 Tuomo Hemmilä
15 Leo Frilander
16
17 Väinö Hamari
18
19 Timo Saikkonen
20 ? (Saikkosen tyttöystävä)
21 Aino Airaksinen
22 Tuula Airaksinen (Ainon sisko ja Olavi Airaksisen vaimo)
23 ? (kelloseppä Jyväskylästä)

Muisti kuluu iän myötä taikureillakin, joten jos tunnistat kuvasta jonkun, jonka nimeä ei listassa näy, niin lähetä kommentti.

Sirkus saapui kaupunkiin

Tamperelaisen Lastenkulttuurikeskus Rullan valloittavassa Sirkus saapui kaupunkiin -näyttelyssä kurkistetaan 1900-luvun alussa Suomea kiertäneen kuvitteellisen sirkusseurueen elämään. Näyttelyn keskuksena toimii sirkusmaneesi, jolla kävijät pääsevät heittäytymään sirkuksen sankareiksi ja harjoittelemaan sirkustemppuja. Sirkusnäyttely on Rullassa 3.11.2013 asti.

Avajaisissa eilen oli ilahduttavan paljon yleisöä, valtaosa tietysti lapsia. Ja hauskaa oli. Lyhyt puhekin jaksettiin kuunnella. Näyttely on rakennetttu tyylikkäästi ja lapsille sopivaksi. Suurimmat kiitokset ansaitsevat Markku Aulanko, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos ja graafikko Sanna Koivumäki sekä lukuisa joukko muita asiaan innostuneita.

Näyttelyn on tuottanut Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut yhteistyössä Kulttuurikasvatusyksikkö Taiten ja Kulttuurikeskus Pii Poon kanssa osana Taikalamppu-kehittämistoimintaa, ja se on suunniteltu kiertämään valtakunnallisesti lastenkulttuurikeskuksissa ja muissa näyttelypaikoissa.

Rulla on värikäs ja virikkeellinen lastenkulttuurikeskus, joka sijaitsee Finlaysonin entisessä tehdashallissa. Täällä lapset saavat taiteilla, esitellä töitään ja osallistua erilaisiin jännittäviin tapahtumiin ja työpajoihin. Rullassa on jatkuvasti esillä erilaisia lapsille suunnattuja näyttelyitä. Sisäänpääsy on maksuton, ja ohjaaja on paikalla niin ryhmiä kuin yksittäisiä kävijöitäkin varten.

Näyttelyn grafiikka ja pari ihastuttavaa isoa taulua ovat Sanna Koivumäen käden jälkeä.

Markku Aulanko kertoi pari jännittävää sirkustarinaa omasta nuoruudestaan.

Mainosmies Solmu

Solmu Mäkelä (s. 18.6.1922 Viipuri) lienee tunnetuin suomalainen taikuri. Hän on kirjoittanut taikatempuista useita kirjoja ja lehtipalstoja ja toiminut Suomen Taikapiiri ry:n puheenjohtajana sekä yhdistyksen äänenkannattajan Simsalabim-lehden päätoimittajana. Sota-aikana Solmu Mäkelä esiintyi rintamalla viihdytyskiertueilla sekä aseveli-illoissa. Lisäksi Mäkelä on esiintynyt televisiossa ja elokuvissa, muun muassa Pekka ja Pätkä neekereinä sekä Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat. Solmu Mäkelä esiintyi Linnanmäen huvipuistossa sen perustamisesta alkaen ja veti siellä nuorten taikatemppukoulua, josta kehittyi myöhemmin Linnanmäen Sirkuskoulu.

Osasyy hänen laajaan tunnettavuuteensa oli varmasti sillä, että Solmu oli erinomainen mainosmies ja myyjä. Solmulla oli taiteellistakin silmää. Yksi mainoskikka oli jakaa esityksissä mainoslehtisiä, joissa toisella puolella mainostettiin kirjaa ja toisella puolella esiteltiin muutama taikatemppu. Näitä lehtisiä tehtiin 16 erilaista, tässä näkyvillä pari niistä.

Temppujen lisäksi näissä mainoslehtisissä oli joskus vitsikin, kuten tämä:
Papukaija istui suuren valtamerilaivan salongissa, missä paraikaa kuuluisa taikuri esiintyi muille matkustajille. Taikuri ilmoitti tekevänsä tempun, jollaista ei ollut aikaisemmin tehty. Hän oli juuri käärimässä hihojaan, kun konehuoneessa tapahtui tuhoisa räjähdys. Laiva upposi lyhyessä ajassa, ja viitisen minuuttia myöhemmin papukaija kellui keskellä aavaa selkää pienen puupalasen varassa mutisten:
– Olipa taitava veikko, olipa taitava veikko!

35 vuotta taikuutta

Taikuri Simo Aalto juhlii tänä vuonna 35-vuotista taiteilijauraansa. Jokeri Pokeri Box -taikashow on kiertänyt sen kunniaksi Suomea ristiin rastiin pitkin vuotta. Tarkka kiertuelista löytyy Simon nettisivuilta. Simo ja Kirsti-vaimo tarjoilevat ihmeitä eläinystävien Erkki-kanin, Pekka-koiran sekä Pablo ja Paloma -kyyhkysten kanssa. Rockin kuningas Elviskin nähdään ja luvassa on myös klassista taikuutta leijutuksineen ja renkaiden yhteen liittämisineen. Ja ilman lasten apua ja taikapuhalluksia ei tapahdu mitään.

Simo Aalto syntyi 19.3.1960 Oulussa, jonka ruotsinkielisestä koulusta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1979. Innostus taikuuteen syntyi 9-vuotiaana saadusta taikavälinelaatikosta. Ensimmäinen julkinen taikuri-esiintyminen tapahtui oman koulun joulujuhlassa 16-vuotiaana. Asevelvollisuutensa hän suoritti Oulun Kasarmin soittokunnassa. Lastentarhaopettajaksi hän valmistui 1982 ja teki työnsä ohessa taikurikeikkaa.  Vuonna 1990 hän jättäytyi päätoimiseksi taikuriksi ja avioitui Kirstinsä kanssa 1993. Uusperheeseen kuuluu seitsemän lasta; yksi poika ja kuusi tytärtä.

Koko uransa ajan Aalto on osallistunut kilpailuihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Hänen kilpailusarjansa on close-up eli lähitaikuus, jota pidetään vaativana lajina. Kilpailu-ura on ollut voittoisa: Suomen mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus ja kirkkaimpana maailmanmestaruus Lissabonissa vuonna 2000. Mestaruus on ainoa laatuaan Pohjoismaissa. Aalto on palkittu kotimaassa sekä Vuoden Taikurina 1998 (Suomen Taikapiiri ry) että Vuoden Viihdetaiteilijana 2001 (Esiintyvät Taiteilijat ry). Lastenkulttuurin Valtionpalkinto hänelle on myönnetty vuonna 1988.

Romain Cabon

Lähdimme matkalle, oikein ulkomaille. Ihan Tukholmaan asti. Silja Serenad -laivalla oltiin mennen tullen. Sirkusohjelmaakin meille tarjottiin. Nämä Ruotsinlaivat ovat tarjonneet sirkustaiteilijoille aika usein työtilaisuuksia.

Tällä kertaa esiintyjänä oli ilma-akrobaatti Romain Cabon. Risteilymatkustajille jaetussa ohjelmalehtisessa ei kuitenkaan mainittu häneen nimeään, kerrottiin vain ilma-akrobaatista. Menomatkalla hän esitti liinanumeron ja paluumatkalla vuorossa oli trapetsi. Molemmat numerot olivat korkeatasoisia ja nautittavia. Yleisöä kertyi kaksikolmesataa. Kaveri osasi hommansa. Minua kuitenkin häiritsi liinanumeron aikana sen taustamusiikki. Melodia oli ihan OK, mutta kun sanoissa toistettiin melkein koko esityksen pituudelta Hallelujaa, niin se veti liikaa huomiota osakseen.

Romain Cabon on syntynyt 1980 Englannissa. Ensimmäisen kerran hän esiintyi 14-vuotiaana. Hän harrasti siihen aikaan jongleerausta. Myöhemmin hän ryhtyi ilma-akrobaatiksi. Hänet on palkittu lukuisilla kansainvälisillä areenoilla, mm. vuonna 2009 hän sai kaksi erikoispalkintoa Monte-Carlon Sirkusfestivaaleilla: The Louis Merlin Trophy ja The Monegasque Friends of the circus award.

Cirque Draqula Turussa

Turussa on elokuun alkupuolelta saakka pyörinyt Cirque Dracula, näytökset 2.8.–29.9.2013.  Itsekantava peiliteltta seisoo Varvintorilla Aurajoen rannalla.  Kyseessä on muunneltu esitys Turun Kulttuuripääkaupunkivuotta varten rakennetusta esityksestä. Ohjelman voi nauttia joko kuivana tai sitten seisovan pöydän kera.

Esitys pyöri Draculan linnan ympärillä. Osa esiintyjistä oli samoja kuin pari vuotta sitten ja osa uusia.  Ohjelma lepäsi vahvasti Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin harteilla, jotka ovat sen myös suunnitelleet.  Kyseessä on kreivi Draqulaan sovitettu tarina. Värikkäässä ohjelmalehtisessä on hyviä kuvia ja esiintyjien roolinimet tarinassa. Jäin kaipaamaan sitä, mikä on kunkin esiintyjän sirkuslaji  ja ehkä kotimaa.  Jälkikäteen selattuna ei oikein selvinnyt, mitä temppuja kukin edusti.  Pauliinan ja Slavan lisäksi esiintyjien joukossa oli useampikin  Cirque du Soleilin kasvatti. Mieleen jäivät myös  suomalainen  nuorallakävelijä Kimmo Hietanen ja naispuolinen  miekannielijä Anna Lundberg.  Jonglööri oli myös erinomainen.

Kaiken kaikkiaan esitys oli tasokas ja jokainen oman alansa taitaja. Toivottavasti yleisömenestys on ollut yhtä hyvä kuin pari vuotta aikaisemmin.

Lähde: Markkku Aulanko

Uusi Peacock 1956

Numerotyttö Lu Nova

Linnanmäen huvipuisto aloitti toimintansa 1950. Sirkusteltta oli yksi merkittävä osa huvipuistoa. Se oli armeijalta vuokrattu 300 paikkainen teltta. Sen nimi oli Sirkus–Cirkus. Eräs Lintsin ohjelmalehti käyttää siitä nimeä Peacock, mutta Peacock-nimi otettiin käyttöön vasta 1951. Ohjelmaa mainostettiin sirkusrevyyksi. Telttakin oli isompi, nelimastoinen ja sinne mahtui 750 henkeä ja näytöksiä pidettiin kaksi kertaa päivässä. Olympiavuonna 1952 hankittiin vielä isompi sinivalkoinen teltta. Nyt katsomoon mahtui 1000 henkeä, joidenkin tietojen mukaan 1200 henkeä. Nimenä oli Peacock-varietee. Tämä teltta oli käytössä kauden 1955 loppuun asti. Vuonna 1954 teltan nimi oli Sirkus Peacock. Ainakin sinä vuonna ei enää ollut pyöreää maneesia, ei myöskään isoja eläinnumeroita.

Vuonna 1956 siirryttiin teltasta upouuteen rakennukseen, joka nimettiin Peacock-teatteriksi. Rakennuksen tilavuus oli 16 800 kuutiota, josta varsto- ja työhuonetilaa 2 800 kuutiota. Mario Weber johti orkesteria ja Lu Nova toimi numerotyttönä.

Vuonna 1956 Peacockissa vaihtui ohjelma kuukausittain:
Angela & Fred Roby - vatsastapuhuja
Angele & Corinn - akrobaatit
Borra II - taskuvaras
Tommy Burke - akrobaatti
Bil & Bil - koominen akrobatia
Carlos - hyppylauta-akrobatiaa
Nic & Charly Carter - komiikkaa
Codreanos - lentävä trapetsi
Gautier's Excess Baggage - koiranumero
Fritschie - koominen akrobatia
Gladys & Söder - trapetsi
Eleonore Günter - kautsukki
Henrico & Lady - jonglööri
Original Hiller Girls - girl-baletti
Latona, Graham & Chadel - crazy-numero
Zarah Leander - laulaja
Leila & Invenius - akrobaattitanssijat
Marchitas - polkupyöräakrobaatit
Meta de Sota - tanssijatar
Los Ona - antipudistit
Professori Olgo - päässälaskunero
The Comedian Pepps - koominen akrobatia
Reijo Salminen - taikuri
Sicki - ekvilibristi
Tornedo - taikuri

Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä esiintyivät:
Les Biancas - trapetsi
The 7 Eagles - korkea vaijeri

Ohjelmalehdessä osuu silmiin taskuvaras, jonka kuvassa lukee Borra II ja kuvan alla Borac. Ilmeisesti latojalle on tullut virhe. Yksi maailman tunnetuimmista taskuvarkaista oli itävaltalainen Borra. Hänen oikea nimensä oli Borislav Milojkovic (1921–1998). Hän oli syntynyt Jugoslaviassa. Hänen kaksi poikaansa ryhtyivät myös taskuvarkaiksi ja käyttivät taiteilijanimiä Borra II ja Borra III.

Suomalaisesiintyjiä kesällä 1956 olivat vain Henrico eli Björn Gammals, tanssipari Leila & Invenius ja taikuri Reijo Salminen.

Taskuvaras Borra II

Jonglööri Henrico

Taikuri Reijo Salminen

Ruokaa

Olipa kerran suomalaisissakin sirkuksissa oma kokki, keittiö ja ruokailuvaunu. Ylhäällä pari kuvaa Sirkus Finlandian kanttiinista – tuokiokuvia 1980-luvun puolivälistä. Nykyään jokainen hoitaa omat sapuskansa omassa asuntovaunussaan.

Well – Valloissa isot sirkukset liikkuvat paikkakunnalta toiselle usein junalla. Junaa on joskus käytetty Suomessakin, muttei enää. Amerikkalaisen Ringling Bros. and Barnum & Bailey -sirkuksen junissa (alakuva) on mukana myös ravintolavaunut yksinomaan henkilökunnan käyttöön. Keittiössä häärii useita kokkeja ja ruokia valmistetaan monien eri kulttuurien edustajille. Ovet aukeavat aamukuudelta ja suljetaan myöhään illalla. Iltapäivällä pidetään pieni tauko. Ateriat ovat kuulemma kohtuuhintaisia. Sirkuksen ravintolavaunusta käytetään nimitystä Pie Car eli Piirakkavaunu tai Piirakka-auto. Piirakoita sieltä ei kuitenkaa saa. Mistähän sekin nimi johdetaan? Pie Car voi olla myös rekka-autoon rakennettu tai perävaunu.

Kaksi telttaa

Näinkin voi käydä. Samassa kaupungissa saattaa nähdä samaan aikaan kaksi Sirkus Finlandian telttaa. Kuten Oulussa heinäkuun lopulla. Sirkus Finlandia vieraili kaupungin toisella laidalla Kaukovainiolla ja Raatissa oli Qstock-festivaali rytmimusiikin ystäville. Festivaali oli vuokrannut käyttöönsä Finlandian varateltan.

Ei ne teltat ihan samanlaisia ole. Tarkkasilmäinen huomaa, että varateltan (alakuva) katolla olevat tähtien sakarat ovat teräväpiikkisiä, pääteltassa ne ovat pehmeämpiä pyöreäpäisiä. Pääteltan sivuseinässä kulkee aaltomainen keltainen viiva, varateltassa sekin on särmikkäämpi. Muuten ne ovat melkein samanlaiset.

Kuvista näkee myös, että pääteltta on kiinnitetty hiekkakenttään metalliankkurein. Varateltassa ei ole käytetty maahan iskettäviä ankkureita. Saman asian hoitaa isot betoniporsaat ja silloin ei tarvitse rikkoa kentän kaunista laatoitusta. Kummmankin teltan voi pystyttää molemmilla tavoilla.

Sirkus Finlandia 1993

Vuonna 1993 yleinen hätänumero 112 otettiin käyttöön, Suomen kansallisuustunnukseksi moottoriajoneuvoissa ja postiliikenteessä vaihtui FIN entisen SF:n tilalle, Bill Clinton vannoi Yhdysvaltain presidentin virkavalan, viimeiset venäläiset sotilaat lähtivät Kuubasta, lama oli syvimmillään Suomessa ja Sirkus Finlandia lähti kiertueelle ihan uudella Petr Dubinskin ohjaamalla ohjelmalla, joka itse asiassa tuli suoraan Moskovan Suuresta Sirkuksesta. Sitä ei kuitenkaan mainittu koska sillä ei ollut myyntiä lisäävää vaikutusta.

Ouverture / Alkusoitto, kapellimestarina Josef Wojciachowski
Charivari / Alkuparaati
Petr Kuzmenko & Svetlana Pavlik / Trapetsitaitoa huipulta
Pavel Kochel & Viktor Koshman / Erikoiset jonglöörit
Matziros Gratchik / Klovni
Ascar Seilov / Pyöräakrobaatti
Kalle Jernström Jr / Jonglööri hevosen selässä
Sorokinit / Heittoakrobatiaa
Väliaika
Sirkusorkesteri
Muhtar Abakarov / Nuorallatanssin mestari
Klovni Gratchik / Huippuhauskuuttaja
Miss Anna ja tanssiva hevonen / Anna Jernström
Dementjevit / Erikoista akrobatiaa
Klovni
Svetlana Prokopieva / ja kissat trapetsilla
Sorokinit / Permantoakrobatiaa
Grande Finale

Yläkuvassa Calle Jr jongleeraa hevosen selässä. Alakuvassa Sirkus Finlandian juliste.

Jonglöörit sodassa

Puolustusvoimien sodanaikaisesta kuva-arkistosta löytyi pari jonglöörikuvaakin. Yläkuva on sot.virk. V. Pietisen ottama kuva Matti Jurvan viihdytyskiertueelta siellä jossain. Alakuvan on ottanut sot.virk.L.Johnsson Lappeenrannassa 17.8.1941. Esiintyjän nimeä ei ole kummassakaan kuvassa.Väittäisin, että artisti on Osmo Leivo tai Seppo Leivo vai molemmat. Päättäköön joku viisaampi.

Kommentit:

Molemmissa kuvissa jonglööri on Osmo Leivo. Osmon pikkuveli Seppo oli mukana myös viihdytysjoukoissa ja esiintyi jonglöörinä rintamalla mm. Karhumäen tivolissa 1943. Seppo jatkoi jonglöörin uraansa Kanadassa, jonne hän muutti 1952. Osmo kuoli 1960 ja Seppo 2006. 

.

Unkarilainen Medrano 1930

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 19.06.1930:

Sirkus MEDRANO
PETOELÄINNÄYTTELY
Ensimmäinen Unkarilainen neljämastoinen jättiläissirkus ja Petoeläinten näytäntö antaa kiertomatkalla Euroopassa ja matkalla Tukholman mailmannäyttelyyn näytäntöjä
TAMPEREELLA Sorinahteella venäläisen kirkon luona
Ainoastaan lyhyt aika Tampereella.
Avausnäytäntö perjantaina kesäkuun 20 p:nä klo 8.30
Joka päivä on näytäntöjä klo 8.30 ip. Keskiviikkona, lauantaisin ja sunnuntaisin kaksi näytäntöä, klo 4 ip. ja 8.30 ip. Päivänäytännössä on sama ohjelma kuin illallakin. Lapset ja sotilaat maksavat puolet kaikilla paikoilla. Joka päivä klo 10:stä alkaen näytetään Eläimet.
Jättiläissirkus MEDRANO
näyttää Rifkabylit-Marokkolaisia, auringon polttamia asukkaita Niilin rannoilta. Opetettuja jääkarhuja, merileijonia, jalopeuroja, susia, hyeenoja, käärmeitä, apinoita, ruskeita karhuja, kuin myös komeita jaloja hevosia raskaista Belgialaisista alkaen aina pienimpiin Shetlannin ponyyn asti. Vapaudessa opetettuja voltijehevosia, korkea koulu, jokkeita ja muita kaunoratsastajia. Blondino, huomiota herättäviä nuorallatanssijoita sirkusteltan kupolikaton alla, Bretini akrobaatit täydessä käynnissä olevassa autossa, 4 taiteilijatarta täyttä laukkaa juoksevilla hevosilla, illusioonitaiteilijoita, mestareita polkupyörällä, klovneja, y.m.
2 musiikkisoittokuntaa 30 miestä pitävät huolen repäisevästä soitosta
Lippujen hinta kohtuullinen. Lippuja saa klo 10:stä alkaen sirkuskassassa. Meidän telttaan mahtuu 3,000 katsojaa ja voivat nämä istua huoletta olkoon ilma minkälainen vaan.

Ilmoitus kertoo, että kyseessä on  unkarilainen sirkus. Medrano-nimisiä sirkuksia on ollut tai on myös Italiassa, Ranskassa ja Itävallassa, varmaan muuallakin. Aika iso teltta heillä oli. Tosin siihen aikaan ei ollut yksittäisiä tuoleja, vaan katsomossa istuttiin pitkillä penkeillä.  Vertailun vuoksi: nykyään Sirkus Finlandian katsomossa on 1 200 istuinta.

Tampereen Ortodoksikirkon vieressä on nähty sirkusta nykyäänkin. Alhaalla kuva Sorin Sirkuksesta 1999. Alimmaisessa kuvassa Uudemman Zirkustaiteen Ryhmä Bandit Kronika Sorinaukiolla 14.8.2004. Nykysirkusta molemmat.

Franchise-klovnit

Ronald McDonald

Klovni Sebastian eli Seppo Tauriainen kertoi saaneensa kerran siviilipalveluspaikkansa toimistolta kirjallisen soittopyynnön. Asia koski kloonikurssia. Kun Sebastian soitti numeroon kyse olikin Klovnikurssista ja toimiston rouva oli kuullut väärin. Mutta klovnit ja kloonaus ei olekaan niin kaukana toisistaan kuin voisi kuvitella. Amerikan puolella löytyy useampia onnistuneita klovnien monistuksia.

Näistä tunnetuin on kaikille tuttu kauhistus Ronald McDonald. Tämän punahiuksisen ja keltapukuisen klovnin tarina alkoi vuonna 1963. Ronaldin hahmoa on esittänyt sadat esiintyjät (mukana myös kaksi suomalaista versiota). Televisiomainoksissa on kuitenkin ollut aina vain yksi esiintyjä kerrallaan. Näistä TV-Ronaldeista on nyt menossa yhdeksäs versio Brad Lennon. Hahmon ulkonäköä on vuosien varrella myös hieman päivitetty.

Hampurilaisyhtiö sai ajatuksen monistettavasta klovnista 1940-luvulla alkaneesta toisesta menestystarinasta, Bozo the Clownista. Bozo oli Alan W. Livingstonin kehittämä TV-klovni. Hiljalleen hahmon suosio kasvoi ja tämä levittäytyi eri paikallistelevisioihin. Jokaiselle paikalliskanavalle palkattiin oma Bozon esittäjä. Ohjelmaa alettiin tuottamaan myös Meksikossa, Thaimaassa, Australiassa, Kreikassa ja Braziliassa. Yli 200 esiintyjää puki päälleen Bozon sinivalkoisen asun ja punaisen peruukin ohjelmaa tehtäessä.

McDonald's myös toimi jossain vaiheessa Bozo-ohjelman sponsorina ja he nappasivat kolme vuotta Bozona esiintyneen Willard Scottin itselleen. Juuri Scott kehitteli Ronald McDonald hahmon ja toimi sen ensimmäisenä esittäjänä. Schlosserin Fast Food Nation -kirja väittää, että syy miksi Scott vaihdettiin vuonna 1966 toiseen Ronaldin esittäjään oli tämän ylipaino, joka ei tehnyt hyvää klovnin julkisuuskuvalle.

Monistetuista klovneista voisi vielä mainita The Banana Manin. Hän oli Adolf Proper (27.11.1886–17.12.1950) taiteilijanimeltään A. Robins. Tämä Vaudeville-esiintyjä kiersi maailmalla ja teki Yhdysvalloisssa TV-vierailuja jo 1930-luvun lopulla. Esiintyjän yllättävän kuoleman jälkeen vuonna 1950 agentti ei halunnut perua jo sovittuja keikkoja, joten toinen klovni hyppäsi kirjaimellisesti hänen klovnisaappaisiin ja jatkoi numeron esittämistä tämän rekvisiitoilla vielä vuosikymmeniä.

 Bozo the Clown

Venäläisiä klovneja

Tässä välipalana muutama postikorttikuva suosituista Neuvostoliittolaisista klovneista. Minulle he ovat tuntemattomia, mutta Venäjällä he ovat hyvinkin tunnettuja.

Yläkuvassa Andrej Nikolajev (vas.) ja Anatolij Martshevskij. Alakuvassa Anatoli Vekshin (vas.) ja Boris Vjatkin.

Ainakin Boris Vjatkin on vieraillut Suomessa 1965 Moskovan Suuren Sirkuksen kiertueella. Ohjelmalehdessä kerrottiin, että hän oli VFSNT:n eli Venäjän Federatiivisen Sosialistisen Neuvostotasavallan ansioitunut taiteilija.

Klovnien piirroskuvia katsellessa Vekshinistä tulee mieleen Oleg Popov ja Vjatkin muistuttaa aika paljon Karandashia koirineen päivineen. Mistähän se johtuu? Asut ja maski ovat kuitenkin erilaiset. Tuo koirakin on eri rotuinen.

Kari Levelä

Taikuri Kari Levelä (s. 13.7.1953) esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran 1960 eli yli puoli vuosisataa sitten. Tällä hetkellä samoja töitä paiskovat hahmot Taikuri Hokkus Pokkus ja Fakiiri Werneri. Mukana on pyörinyt myös perheen kuopus Tomi eli Topo-clowni. Äiti Seija on ollut erinomainen kasvomaalaaja.

Kari Levelä teki vuonna 1995 omakustanteen Pelletemppuiluja. Kirjoja tehtiin kai vain sata kappaletta. Kirjaa ei löydy edes yliopiston kirjastosta.

Kommentit:


Olisikohan aika klovnitemppukirjasen uusintapainokselle nyt, kun komediaa esittäviä sirkusryhmiä on tullut paljon lisää? Monet uudempaa tyyliä edustavat esitykset saavat myös innoituksensa vanhemmista klassikko jutuista, joita tämä kirjanen sisältää runsaasti. Itse olen myös löytänyt sieltä paljon käyttökelpoista materiaalia.
Klovni Sebastian

Telttamiehet

Ei heitä voi telttapojiksi sanoa, Raavaita miehiä. Herätys ennen kukonlaulua, ajo uuteen kaupunkiin, teltan pystytys, limonaativehkeet päälle, asiakkaiden ohjaus, artistien rekvisiitan järjestelyt maneesissa, teltan purku ja nukkumaan. Näin mennään lähes joka päivä.

Tässä kuvassa on ainakin kuutta eri kansallisuutta. Miehet tulevat Romaniasta, Bulgariasta, Puolasta, Ukrainasta, Valkovenäjältä ja Etelä-Afrikasta. Yhteinen kieli taitaa olla kaikkia noita yhdessä.  Joukko on pysynyt aika hyvin samana vuodesta toiseen. Muutama uusi tuli tänä vuonna. Takana toinen oikealta on apulaistelttamestari Ivan Savitski. Hänen vieressään lyhyempi mies on telttamestari Paul Wentzel. Kuva otettiin keskiviikkona Sirkus Finlandian pystyttäessä telttaa Kangasalla.

Sirkustarinoita Tennispalatsissa

Taiteilija: Sampsa Sarparanta: Identiteettikriisi 2, 2012. Copyright: © Yksityiskokoelma. Kuva: Sampsa Sarparanta.

Sirkuksen värikäs estetiikka ja voimakas vertauskuvallisuus ovat inspiroineet kuvataiteilijoita kautta aikojen. Tennispalatsin näyttelyyn 13.9.–17.11.2013 on koottu teoksia, joissa on aistittavissa sirkuksen taianomaista tunnelmaa. Näyttelyn maalaukset, veistokset ja videoinstallaatiot välittävät koskettavia tarinoita, ja teosten päähenkilöt sisältävät enemmän merkityksiä kuin päältä päin näyttää.
Sirkus houkuttelee vahvojen, vastakohtaistenkin tunteiden äärelle: kuolemanpelon kautta vapauttavaan nauruun. Sirkuksen lumovoimassa on mukana myös esiripun takainen, karumpi realiteetti. Sirkusseurueen aineellisesti ehkä köyhä mutta vapaudessaan tavoittelemisen arvoinen elämä on mahdollistanut suurten tunteiden ja inhimillisyyden eri puolien kuvaamisen.

Näyttelyssä on mukana 13 kuvataiteilijaa. Hollantilaisen Folkert de Jongin maalauksellisten veistosten kaihomieliset sirkustaiteilijat viittaavat voimallisesti taidehistoriaan. Mia Hamarin toden ja tarun välimaastossa seikkailevat puuolennot tuntuvat syntyneen unissa ja menneissä maailmoissa.

Kaksi videoinstallaatiota johdattaa katsojan taikuuden historiaan ja nykypäivään. Marjo Levlin on koostanut löytämästään esineistöstä kokonaistaideteoksen, joka kertoo suomalaisen taikuriperinteen keskeisen mestarin, Valkoisen Sheikin, tarinan. Nykysirkuksen kansainvälisillä areenoilla menestystä niittänyt taikuri ja videotaiteilija Kalle Nio tutkii elokuvan ja taikuuden yhtymäkohtia installaatiossaan Bardo.

Varhaisempia, modernistisia sirkusnäkyjä edustavat Birger Carlstedtin 1930-luvulla maalaamat värikylläiset ja eksotiikkaa huokuvat teokset. Rakastetun Alice Kairan ja nykymaalari Sampsa Sarparannan tulkinnat klovnihahmoista ovat ensi näkemältä toistensa vastakohtia, mutta molemmissa on aistittavissa yksinäisyyden ja yhteiskunnan ulkopuolisuuden aiheuttamaa surumielisyyttä. Muita näyttelyn taiteilijoita ovat Radoslaw Gryta, Outi Heiskanen, Pekka Jylhä, Mikko Kuorinki, Janne Kärkkäinen ja Satu Rautiainen.

Näyttelyn yhteydessä on toimintahuone, jossa yleisöllä on mahdollisuus harjoitella sirkustaitoja ja muuntautua jonglööriksi, akrobaatiksi, taikuriksi tai klovniksi.

 Taiteilija: Heiskanen Outi: Häpeänurkka: Hevosleikki, 1979. Copyright: © Helsingin taidemuseo. Kuva: Sakari Viika.

Tennispalatsi. Copyright: © Helsingin taidemuseo.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Myös Sirkus Finlandia osallistuu näyttelyyn omalla osastollaan.
Kalle
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Hei voinko saada lisää tietoa? Onko siis Sirkus Finlandian osasto mukana Tennispalatsin näyttelyssä? 
Johanna Mäkelä
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Sirkus Finlandiasta on tuotu hieman rekvisiittaa pukuja ja sen sellaista... 
Maria Jernström
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

Joikaaja sirkuksessa

Utsjoen Outakosken Seitalasta lähtöisin oleva Antero Vuolab on tiettävästi koko maailman ainoa sirkuksessa esiintyvä joikaaja. Varmuutta ei kuitenkaan ole siitä onko hän ensimmäinen. Carl Hagenbeck (1844–1913) avasi Hampurissa eläintarhan, jossa hän esitteli myös eksoottisia ihmisrotuja, esimerkiksi  saamelaisia. Heidät esiteltiin telttoineen, aseineen ja poroineen heille sopivaksi rakennetussa maisemassa. Hagenbeck oli mukana myös sirkusbisneksessä, joten on paljon mahdollista, että saamelaisia nähtiin sielläkin.

Joikaus tai joiku (pohjoissaameksi juoigan, luohti) on saamelaisten ja Vienan karjalaisten proosalaulua jossa ainutlaatuisella tavalla esitetään jokin tarina tapahtuneesta tai tietystä ihmisestä. Joiku on useimmiten improvisoitu ja laulettu ilman soitinsäestystä. Toisinaan joikua kuitenkin säestetään jollakin lyömäsoittimella. Joiku on monimutkainen ja Euroopassa ainutlaatuinen laulutapa. Joiussa ääntä väritetään kurkunpäänlihaksilla ja melodiaa muunnellaan mielentilan mukaan. Sävelmät ovat tavallisesti kaksisäkeisiä ja avainsanoihin liittyy hyvin usein toistuvia kertaumatavuja, kuten nun-nu ja lal-la.

Joiuissa käsitellään esimerkiksi henkilöitä, paikkoja tai tapahtumia. Saamelaisille joikaaminen on edelleen tärkeä muistamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto siellä missä joikuperinne on säilynyt elävänä, ja vaikkapa jostakusta ihmisestä tehty joiku on samalla kuin toinen nimi. Kerran tehtyä joikua ei muuteta, vaan se säilyy kohtalaisen muuttumattomana jos on säilyäkseen. Joiku voi myös periytyä esimerkiksi esivanhemmalta jollekulle nuoremman polven edustajalle.

Joikaamisesta ei yksistään saa etelän ihmiselle mieluisaa sirkusnumeroa, mutta se luo vahvaa jännitystä johonkin toiseen aiheeseen liitettynä. Sirkus Finlandiassa tämänvuotiseen taikuripari Duo Eventsin numeroon se sopisi mainiosti pienillä korjauksilla. Antero Vuolab voisi mielestäni  olla vielä näyttävämmin ja kuuluvammin esillä tässä numerossa. Moninkertaisesti näyttävämpi joikaaminen loisi muuten niin amerikkalaiseen numeroon ennenkokematonta eksotiikkaa. Nyt on kaksi hyvää numeroa pistetty yhteen – taikuri ja maneesia ympäri kulkeva saamelainen. Parilla istumisella en ole vielä löytänyt niille yhtymäkohtia.

Jostain lehtijutusta luin, että Anteron joiku kertoo orpolapsesta.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Olen myös sitä mieltä, että joikaaja pitäisi nostaa enemmän esille. Ehkä hänet pitäisi esitellä ennen hänen esiintymistään. Olen nähnyt vain ensi-illan. Siinä tajusin joikaajan mukanaolon vasta finaalissa kun hänet mainittiin. Duo Eventsin numeron aikana jännitin enemmän illuusioiden onnistumista. Se ei ole hyvä asia, jos on yhtä aikaa kaksi katsojan huomiokykyä vaativaa asiaa. 
Ehkä Antero Vuolabin pitäisi olla hetken aikaa yksin maneesilla luomassa pohjoisen yön mystiikkaa. Taustalla revontulet loimottaisivat ja sudet ulvoisivat. Ehkä shamaanirumpu kumahtaisi jossain vaiheessa. Asiasta voisi saada hyvänkin elementin. Tämä vain, mikäli se ei sodi saamelaisten traditioita vastaan. Sirkusnäytökset toistavat rakenteeltaan vuodesta toiseen samaa kaavaa. Miksi? Tästä voisi kehittää poikkeavan lapin kaamosta korostavan elementin. Välinetaikuri ei siihen tehtävään oikein käy. Ja ketkuttelevan klovnin osuutta voisi jopa vähän supistaa. 
MA 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


.

Leijona-ilta

Talikkalan taitovoimistelijat perustettiin vuonna 1933, mutta lakkautettiin syyskuussa 1939 ryhmän jäsenten saadessa kutsun kertausharjoituksiin. Olli Lehtinen ja Janne Irjanne jatkoivat esiintymistä samalla nimellä esiintyen paljon eri viihdytyskiertueilla. Marras-joulukuussa 1942 he olivat mukana Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Leijona-ilta -kiertueella.

Ohjelma sisälsi taitovoimistelun lisäksi musiikkia, huumoria ja tanssia. Ohjelma kesti parisen tuntia.  Talikkalan taitovoimistelijoiden lisäksi ohjelmassa oli alikersantti Eino Katajavuoren, virtuoosimaisen ksylofonin taitajan esitys. Ksylofoni kirjoitettiin silloin pitkän kaavan mukaan eli xylophoni. Einollahan oli vakavan numeron lisäksi koominen hahmo. Tanssiesityksestä vastasivat Suomalaisen Oopperan tanssijat Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Ohjelman juonsi ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi.


Ohjelmalehtisessä oli kansien lisäksi 32 sivua. Tiukka taloudellinen tilanne heijastui siinä, että ohjelmalehdessä olleet mainokset olivat pääasiassa tekstimuotoisia kannatusilmoituksia. Ohjelmalehden etukannen sisäsivulla näkyy olevan Taika-Magic -taikatemppuvälinekaupan mainos. Kyseessä on ainoa alan erikoisvalmistamo Suomessa. Kenenköhän kauppa on ollut kyseessä?

Klara-J

Sirkus Finlandia järjestää tarvittaessa isoimmilla paikkakunnilla koululaisille, päiväkerholaisille ja vastaaville ryhmille yhteisiä lastennäytöksiä, mikäli kiinnostusta ilmenee. Tampereella saatiin kokoon melkein täysi teltta, eli noin 900 isompaa ja pienempää nuorta. Esitys kesti tunnin ja se oli koottu Sirkus Finlandian kaksituntisesta showsta. Pois lähtiessään lapset saivat muistoksi hihaansa sirkuksen heijastimen.

Ohjelmassa nähtiin yksi yllätysnumero, jota ei muuten Sirkus Finlandiassa nähdäkään: jalkajonglööri Klara-J. Hän on australialaisen nuorallakävelijä Ramonin vaimo, joka pitää taitojaan yllä, vaikka kaikki aika menee vielä esikoisen kanssa. Antipodisti Klara-J muovaa nimensä ilmeisesti tyttönimestään Klara Janečkova. Nykyään hän käyttää Ramonin sukunimeä Kathriner. Klaran esitys oli aivan loistava huolimatta parin vuoden esiintymistauosta. Tuon numeron saa myytyä koska vaan. Pari kuvaa tuossa ylhäällä. Avustajana toimi Ramon.

Tässä koululaisnäytöksessä tein myös toisen poikkeavan havainnon. Calle Jr:n numerossa Ignat Ignatov ohjasi Frosty-hevosta juoksutusremmillä. Aina aiemmin ohjaus on tapahtunut ilman remmiä. Juoksutusremmillä kuitenkin hevosen hallinta käy helpommin. Jatkossa mennään näin, koske se on Calle Jr:llekin helpompaa seistä tasaisesti liikkuvan hevosen selässä.

Sirkus toi painin Suomeen

Tamperelaisessa Kansan Lehdessä oli heinäkuun viimeisenä päivänä 1920 yllä oleva ilmoitus:
Kiinalais- Jättiläissateenvarjon alla
Läntinen puistokatu 20
Anthonius-Lampey Seurue
tänään lauant. klo 8 ip. Suuri Ilta-näytäntö. Huom.! Painihaaste. Huom.!
Hyvät painijat voivat ilmoittautua. Kolme palkintoa jaetaan, Smk 1,500:–, 1,000:– ja 500:–.

Esiintymispaikka oli nykyisessä Hämeenpuistossa suunnilleen pääkirjasto Metson kohdalla. Tarkoitettiinko tuolla sateenvarjolla esiintymispaikkaa vai jotain ohjelmanumeroa? Joka tapauksessa paini oli se joka taatusti toi väkeä paikalle. Muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Ensimmäiset ammattilaispainijat kiersivät 1800-luvun loppuvuosina sirkusten mukana ja tekivät painia tunnetuksi ympäri Suomea. Ammattiatleetit haastoivat yleensä yleisön joukosta itselleen vastustajan, ja voittaja sai rahapalkinnon. Lajina oli ranskalainen paini, joka nykyisin tunnetaan nimellä kreikkalais-roomalainen paini. Nimivaihdos juontaa juurensa kunnioituksesta painin helleenisen kulttuurin taustoihin. Kyse oli siis oikeasta urheilusta. Sirkuksissa painia ei enää nähdä. Muita voimamiehiä kylläkin.

Nykyaikainen showpaini  puolestaan on viihdemuoto, jossa osanottajat kamppailevat näytösluontoisissa, ennaltakirjoitetuissa otteluissa. Joissakin maissa se on hyvinkin suosittua.

Alakuvassa poseeraa ilmeisesti helsinkiläinen Iivari Tuomisto, joka kiersi ammattilaisena painimassa sirkuksissa paitsi Suomessa, myös eri puolilla Eurooppaa. Vuosina 1911–1912 Tuomisto toimi painivalmentajana Ruotsissa ja valmensi suomalaispainijoille kovat vastustajat Tukholman olympiakisoihin 1912.

Toisessa taiteilijakortissa esiintyy Suomalainen Nais-painimestari Neiti Sirena Hagel.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa on isoisäni Iivari Tuomisto 

Pekka Turtiainen
•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa isoisäni veli Iivari Tuomisto.
Siis korjaan: isoisoisäni veli Iivari Tuomisto :) 
•••••••••••••••••••••••••••••
.