Onnea Calle

Yksi suomalaisen sirkuksen peruskivistä ei näytä vielä sammaloitumisen merkkejä vaikka parta onkin vähän vaalentunut vuosien myötä. Carl-Gustaf Jernström viettää syntymäpäiväänsä työn merkeissä. Vähän nirsoksi sirkustirehtööri on vanhemmiten tullut. Nykyään Calle istuu vain Mersun tai Rolssin rattiin.

Inkoon Fagervikissä syntynyt Calle aloitti sirkusuransa Ruotsissa. Hän oli 1967 keväällä Cirkus Scalassa telttamiehenä. Seuraavana vuonna titteli oli jo telttamestari. Scala kierteli myös Suomessa. Cirkus Scalassa Calle Leenansakin löysi. Muutamien muiden sirkusten ja yhden jätti-valaan jälkeen Sirkus Finlandia aloitti toimintansa 1976 eli 35 vuotta sitten.

Sirkuksen ohjat on nyt annettu pojalle ja Calle seuraa taustalla. Callen luonteella ei kuitenkaan istuta kotona kiikkustuolissa. Veri vetää tielle sirkuskaravaanin mukaan.

www.sirkusfinlandia.fi
.

Sirkusmuseo

Jos liikutte Jyväskylän suunnalla, pistäkää navigaattoriin osoite Ruuhimäentie 3, Lievestuore. Sieltä löytyy sympaattinen Nokkakiven huvipuisto. Sen vieressä toimii Sirkusmaailma-niminen Suomen ainoa sirkusmuseo.

Sirkusmaailma on viihdekeskus, jonka 600 neliön kokoisesta tilasta noin kolmannes on varattu sirkusmuseolle. Lisäksi tiloissa on pelihalli ja pelimuseo sekä minitivoli. Tiloja vuokrataan myös juhla- ja kokouskäyttöön. Erityisen suosittu se on synttäreiden pitopaikkana.

Kannattaa poiketa. Näytteillä on iki-ihania vanhoja julisteita, esiintymisasuja ja -välineitä, valokuvia jne.

www.sirkusmaailma.fi
www.nokkakivi.fi
.

Stork Wagenfabrik

Ylläoleva merkki osui silmiini yhtä vanhaa vaunua tutkiessa Sirkus Finlandian leirissä. Nyrkinkokoinen kilpi on valettu rautaan. Itse sirkusvaunu ei ollut enää alkuperäisessä asussa, vaan remontoitu useaan otteeseen.

Stork Wagenfabrik sijaitsi Soest-nimisessä kaupungissa Westfalenissa Saksassa. Firmaa ei ole enää. Se oli kuitenkin aikanaan yksi tunnetuimmista sirkusvaunujen valmistajista.

Englanninkielessä Stork taitaa tarkoittaa kattohaikaraa, mutta mitähän saksankielessä?

Hattara

Mistähän sekin johtuu, että juuri sirkuksissa ja huvipuistoissa syödään hattaraa?

Hattara on sokeria ja ilmaa. Sokeri kuumennetaan hattarakoneessa. Pyörivän liikkeen ajamana sula sokeri kulkee pienten reikien kautta säikeinä, jolloin se on helppo kietaista tikkuun tai paperikartioon. Hammaspeikot tykkäävät hattaroista. Niissä on kuitenkin vähemmän sokeria kuin monissa virvoitusjuomapulloissa. Noin 96–98 % hattarasta on ilmaa.

Nykyaikaisen hattaran keksivät 1897 amerikkalaiset William Morrison ja John C. Wharton. Keksijät kutsuivat tuotetta nimellä Fairy Floss. Nykyisin englanninkielinen nimitys on Cotton Candy.

Kuvassa hattaroita pyöritellään asiakkaille Sirkus Finlandian teltan sisällä vuonna 2003. Hinta näkyy olevan kaksi euroa.

Andrey Jigalov

Andrey Jigalov on mielestäni yksi parhaimmista klovneista. Häntä on verrattu Charlie Chapliniin ja Buster Keatoniin, sillä hän ei tarvitse suurta meikkiä eikä välineitä roolissaan. Isot vaaleanruskeat housut ja liian tiukka musta pikkutakki korostavat eleitä loistavasti. Hän on luuseri, joka voittaa kaikkien sydämet. Vaikka hän on ilkeä tai ärsyttävä ajoittain, hän pysyy viehättävänä. V-merkistä on tullut hänen tavaramerkkinsä. Varsinkin unkarilaisen Csaba Szegön kanssa esitettävä huilistinumero on loistava.

Andrey Nikolayevich Jigalov syntyi Tšeljabinskissä Neuvostoliiton Uralilla 21.4.1966 ja koulutti itsensä hitsariksi. Muusikon ja näyttelijän lahjat nousivat kuitenkin tavan takaa pinnalle. Niinpä hänen tiensä kulki lopulta Moskovan sirkuskouluun. Myös elokuvaa hän on kokeillut.

Jigalov on kahdesti palkittu Neuvostoliiton parhaana näyttelijänä. Hän on voittanut lukuisia palkintoja sirkusfestivaaleilla. Hän on esiintynyt monissa suurimmissa eurooppalaisissa sirkuksissa.

Kuvassa Jigalov tökkää sormella kolleegaansa David Lariblea Monte-Carlon sirkusfestivaaleilla 2006. Takana oikealla hymyilee Sirkus Finlandian Leena Jurvakainen.

clownalley.blogspot.com/2008/08/andrei-jigalov.html
.

Lola ja Cecil saivat jälkeläisen

Englantilaisen Ingo Stiebnerin merileijonapariskunta Lola ja Cecil saivat terveen pojan pari päivää sitten Hollannissa. Netissä käydään parhaillaan vilkasta keskustelua mikä sille annetaan nimeksi.

Kuvassa eläinkouluttaja Ingo Stiebner ottaa tango-askeleita Lolan kanssa Sirkus Finlandiassa keväällä 2009. Samalla kiertueella syntyi Lolalle reipas poika, joka sai nimekseen Lappy.

Lola ja Cecil ovat juuriltaan Patagoniasta Etelä-Amerikan mantereen eteläkärjestä, mutta ainakin Lola on syntynyt Skotlannissa. Ne matkustavat sirkuskiertueilla 15 000 litran uima-altaassa. Autossa on videokamerat, joilla Stiebner voi tarkkailla merileijoniaan ympäri vuorokauden. Matkavarustukseen kuuluu myös erillinen 90 000 litran uima-allas, jonka voi pystyttää ulos sirkuksen pysähtyessä useammaksi päiväksi samaan kaupunkiin. Ihmisillä on erheellinen käsitys, että merileijonat eläisivät jatkuvasti vedessä. Johtuu ehkä siitä, että niistä saa mukavampia valokuvia juuri vesileikeissä. Sen sijaan viisivuotias Lola-tyttö ja 19-vuotias herra Cecil nauttivat auringosta ja ottavat aurinkoa monta tuntia päivässä, mikäli mahdollista.

Ruoakseen kouluttajansa mukaan jossain mielessä jopa koiramaiset Lola ja Cecil popsivat 12–15 kiloa silliä päivässä.

Ingo Stieber tuntee lajin jo lapsuudesta, sillä hänen äitinsä oli eläintenhoitaja eläintarhassa ja pääsi hoitamaan merileijonia siinä sivussa. Mies on työskennellyt merileijonien kanssa jo yli 25 vuotta. Hänen veljensä Pat Clarrison esiintyy tänä vuonna Sirkus Finlandiassa Hot Dogs -koiranumerolla.

www.facebook.com/sealionact
www.sirkusfinlandia.fi
www.comedydogs.net
.

Eka norsu Suomessa tänään vuonna 1804

Tänään tulee kuluneeksi tasan 207 vuotta siitä kun elefantti asteli ensimmäisen kerran Suomen maaperällä. Samaan heimoon kuuluvia mammutteja täällä on ehkä liikkunut joskus aikojen alussa.

Norsut eli elefantit ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä. Niitä on nykyisin kolme lajia: aasiannorsu eli intiannorsu, savanninorsu eli pensasnorsu ja metsänorsu.

Suurin koskaan punnittu norsu on Angolassa vuonna 1975 ammuttu 12 tonnia painava jötikkä. Tyypillisesti savanninorsu-uros kasvaa neljä metriä korkeaksi ja 7,5 tonnin painoiseksi. Naaras painaa noin puolet siitä.

Vanni (1973–2006) oli Suomen viimeinen norsu. Vanni esiintyi Sirkus Finlandiassa. Vuonna 1986 kiellettiin norsut sirkuksissa. Myöhemmin Vanni oli Liedon Zoolandia-eläintarhassa, josta se 2005 lähti ukrainalaiseen eläintarhaan.

Yhdysvalloissa Ringling Brothers and Barnum & Bailey Circus omistaa noin 50 norsua. Niistä parikymmentä kiertää sirkuksen mukana ympäri maata ja loput on sijoitettu tarhaan Floridaan.

Kuvassa pikkunorsu esiintyy koirien kanssa Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä 1970-luvun puolivälissä.

tunturisusi.netai.net/circus/sirkusnorsut.htm
.

Surmanajoa

Surmanajo on autolla tai moottoripyörällä ajoa erikoisessa häkissä. Pytty voi olla lieriön tai pallon muotoinen. Onpa joskus nähty sivuvaunussa leijonakin.

Usean eurooppalaisen sirkuksen ohjelmassa on viime vuosina näkynyt vanhan hyvän ajan surmanajoa. Tänä vuonna lähin sellainen esimerkki löytyy Ruotsista – Cirkus Maximum. Saksalaisessa Circus Roncallissa se tehdään polkupyörällä.

Onni ja Kalevi Suuronen eivät siis olleetkaan viimeisiä. Onni aloitti surmanajon vuonna 1948 ja hänen poikansa Kalevi vuonna 1971. Suuroset lopettivat ajamisen 1990-luvulla. Onni teki viimeisen ajonsa 72 vuoden iässä, mikä lienee maailmanennätys.

Englanninkielessä tästä käytetään nimityksiä Wall of Death tai Motordrome tai Hell Drive.

Kuvassa surmanajaja Mikko Leivo näyttää surmanajotaitojaan Tampereen Lielahdessa kesällä 2003.

www.cirkusmaximum.se/sida29.html
www.roncalli.de
www.darkroastedblend.com
www.elisanet.fi/tivolisuuronen
www.surmanveljet.fi
.

Sirkus Finlandia marssi

Sirkus Finlandian marssi soitetaan aina näytöksen aluksi. Sen on on säveltänyt Veikko Ahvenainen (s. 24.9.1929, Kuopio). Hän on suomalainen harmonikkataiteilija, säveltäjä, orkesterinjohtaja ja sanoittaja. Hän esiintyy edelleen ja arvioi itse olevansa vanhin esiintyvä harmonikansoittaja.

Veikko Ahvenainen tienasi yhdeksänvuotiaana rahat ensimmäiseen hanuriinsa jakamalla sanomalehtiä ja keräämällä kuparilankaa. Pitkäsen Osto- ja Myyntiliikkeestä hän osti Kaiutar–nimisen kaksirivisen haitarin.

Kolmentoista ikäisenä Veikko pääsi tuuraamaan Suomen Tivolin vakiohanuristia, kun tämä oli välillä ”sairaana” – siis kännissä. Vuotta myöhemmin haminalaisten Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen sirkus palkkasi Veikon sirkustaiteilijoiden säestäjäksi. Soittokoroke oli leijonan häkin päällä. Joka ilta näytöksen päätteeksi koroke otettiin pois ja Veikolle tehtiin peti häkin päälle. Leijona jäi tietysti häkkiinsä!

Veikko harrastaa yhä maratonia ja savolaiseen tapaan puhuu koko ajan. Veikko Ahvenainen on saanut Pro Finlandia -palkinnon vuonna 2010.

veikkoahvenainen.com
www.sirkusfinlandia.fi
www.suomentivoli.fi
fi.wikipedia.org/wiki/Pro_Finlandia
.

Jumbo-sanan alkuperä

Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen pala historiaa: Mistä juontuu isokokoisia asioita tarkoittava Jumbo-sana?

Sana on peräisin kuuluisalta Jumbo-sirkusnorsulta (1861–1885). Nykyisen Malin alueella syntynyt Jumbo myytiin 1882 Lontoosta amerikkalaiselle P.T. Barnumin sirkukselle. Se kuoli tapaturmaisesti jäätyään veturin ruhjomaksi. Jumbon luuranko on esillä New Yorkin Luonnonhistorian museossa.

Isokokoinen oli myös Suomen Tivolin Pepita-norsu, Kuvassa Pertti Sariola taiteilee sen päällä Safari-eläintallin edustalla 1976.

Voisko siis olla niin, että nykyään saatettaisiin puhua "Pepita-Jetistä", jos historia olisi kulkenut vähän toisin päin?

http://en.wikipedia.org/wiki/Jumbo
www.ringling.com
http://suomenkuvalehti.fi
www.tunturisusi.com/norsut/sirkusnorsut.htm
www.suomentivoli.fi

Sirkus Royal

Toissapäivänä kerroin maneesin mitoista. Tässä kuvassa ehkä yksi pienemmistä. Halkaisija 5–6 metriä. Siinä ei kyllä laukata, mutta mahtuu sinne pikkuinen norsu näköjään.
Kyseessä on Sirkus Royal, joka oli osa Suomen Tivolia vielä ainakin 80-luvulla.
Kiertävissä tivoleissa oli aikoinaan mukana isompia tai pienempiä telttoja, joissa artistit kuten fakiirit, voimamiehet, painijat, epämuodostuneet, eläinkouluttajat ja taikurit esittivät taitojaan yksin tai ryhmässä lyhyen sirkusohjelman tapaan. Eipä taida enää kiertävissä tivoleissa olla tällaista viihdettä. Aikansa kutakin.

www.suomentivoli.fi
.

Future Circus

Euroopan kulttuuripääkaupungin Turun yksi näyttävimmistä tapahtumista on kymmenpäiväinen sirkusfestivaali Future Circus, joka tuo huippuesityksiä kaduille, turuille ja toreille 17.–26.08.2011.
Sirkuksen magiikkaa ja visuaalista lumoa tarjoilevat vierailevat sirkustaiteilijat ja Turun Taideakatemian sirkusopiskelijat. Kansainvälistä huippua edustaa mm. Les Colporteurs ja Quantum Circus.
Tapahtuman pääpaino on nykysirkuksessa, mutta kunnianosoituksena klassiselle sirkusperinteelle nähdään myös suomalaisten rakastama Sirkus Finlandia.
Perjantaina 26.8. festivaali päättyy suureen gaalaan Sirkus Finlandian teltassa Kupittaanpuistossa.

www.turku2011.fi/future-circus-festivaali
www.taideakatemia.turkuamk.fi
www.lescolporteurs.com
www.sirkusfinlandia.fi

Sirkusmaneesi

Klassisen sirkuksen esitykset käyttävät pyöreää areenaa eli maneesia, jota ympäröi nouseva katsomo. Katsojat siis näkevät toistensa reaktiot.
Englantilainen ratsuväessä palvellut Philip Astley (1742–1814) keksi yhdistää pyöreällä maneesilla akrobaattien, jonglöörien ja muiden esitystaitureiden ohjelmanumeroita perinteiseen taitoratsastusnäytökseensä vuonna 1768. Taiteilijat täyttivät kätevästi hevosnumeroiden väliset katkot. Sirkukseksi tätä näytösmuotoa alettiin nimittää vasta 1782. Astley ei kuulemma itse koskaan käyttänyt sanaa sirkus, vaan sen ideoi hänen kilpailijansa John Hughes, jonka perustama Royal Circus sijaitsi lähellä Astleyn Amphitheatre of Equestrian Arts -rakennusta Lontoon Lambethissa.
Astleyn ensimmäinen maneesi oli halkaisijaltaan 62 jalkaa. Melko varhain kuitenkin sovittiin pyöreän maneesin standardiksi 42 jalkaa, eli 12.8 metriä. Se todettiin hevosille kaikkein parhaaksi täydessä laukassa.
Sirkus Finlandian maneesi oli alkuaan 10 m, mutta viimeisimmän teltan myötä se saatin suurennettua 11 metriin. Viereisen kuvan otin viime syksynä Ignat Ignatovin esitellessä ponejaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Astley%27s_Amphitheatre
www.sirkusfinlandia.fi
.

Markku Purho

Historiaa taas vaihteeksi. Tämä kuva on otettu joskus 70-luvun lopulla Nokialla. Herrat sen ajan mukaisissa leveissä lahkeissa saattaa joku tunnistaa selästäkin – Markku Aulanko ja Sir Richard eli Risto Pajunen. Markku Purhon esiintymisteltta oli osa Suurosen surmanajotivolia.

Markku Purho ja Risto Pajunen esiintyvät edelleen hyvällä menestyksellä. Aulankokin pyörii työn touhussa enempi back stagella.

www.markkupurho.fi
www.ristopajunen.fi
www.elisanet.fi/tivolisuuronen
.

Sirkus Florentino Lempäälässä

Sirkus Florentino vieraili tänään Lempäälässä. Heti leiriä lähestyessä olivat vastassa hellyttävät ponit ilmeisen herkullisessa heinikossa.
Lempoisten koulun kentällä näkyi olevan väljästi tilaa vaikka isommallekin sirkukselle. Väkeä tuli kello 18 näytökseen teltan täydeltä.
Jotain uuttakin osui silmiin. Teltan huipulla oli kahdesta EU-lipusta toinen korvattu Suomen lipulla. Hyvä näin.

www.sirkusflorentino.com
.

Kevyttä vastapainoa kovalle työlle

Aina taukojen aikana Sirkus Finlandian leirissä kiertelee myyjiä asiakkaiden joukossa. Osa myyjistä kiertelee myös teltan sisällä. Myynnissä on popcornia, jäätelöä, juomia, ohjelmalehtiä ja matkamuistoja. Erityisen suosittuja ovat sirkulat, eli sisällä hämärässä teltassa vinhasti viuhuvat valohyrrät ja -huiskut. Samoja tuotteita saa tietysti sirkuksen kioskeistakin, mutta niihin muodostuu helposti jonoja.
Myyjinä toimivat etupäässä sirkuksen omat taiteilijat. Kuvan popcorn-myyjä kuuluu romanialaiseen Catana Troupe -vipulautaryhmään. Eipä taida myyntitelineen paino tuntua missään, kun esityksen aikana hänen olkapäillään seisoo neljä ihmistä päällekkäin.
Catana Troupe on yksi maailman tunnetuimmista akrobaattiryhmistä. Ryhmä on esiintynyt ympäri maailmaa ja se on palkittu monilla sirkusfestivaaleilla.

www.veress.se/catana.htm
www.sirkusfinlandia.fi
.

Seeproja Maarianhaminassa

Viime maanantaina kerroin kaipaavani eksoottisia sirkuseläimiä sirkukseen. Suomessahan on villieläinten käyttö sirkuksessa kielletty. Vaan ei Ahvenanmaalla. Mutta sehän ei ole Suomea muuten kuin tarpeen vaatiessa.
Markku Aulanko lähetti terveisiä Maarianhaminasta. Hän oli käynyt katsomassa ruotsalaisen Cirkus Maximumin näytöksen. Ohjelmassa esiintyi mm. seeproja. Norsuja ei kuulemma tällä kertaa näkynyt.
Maximum on käynyt Maarianhaminassa useasti. Meritie Ruotsista Ahvenanmaalle on paljon lyhyempi kuin Suomesta.

Ainoa seeprakuvani on otettu 2004 Monacossa.

www.cirkusmaximum.se
.

Tarkkana saa olla

Olin emeritus-sirkustirehtööri Carl-Gustaf Jermströmin kanssa munkkikahvilla Jyväskylän satamassa. Takaisin parkkipaikalle tullessamme Callen silmä osui Sirkus Finlandian julisteeseen, jonka joku oli peittänyt omalla surkean näköisellä lapullaan. Pakkohan tilanne oli korjata. Niinpä arkkitirehtööri hoiti asian parilla ranneliikkeellä.

Näihin toisen mainoksen peittämiseen on Calle reissun varrella tottunut. Joskus se on ollut aika rajuakin. Varsinkin silloin kun kaksi sirkusta osui samaan kylään lähes yhtäaikaa.
.
www.sirkusfinlandia.fi

Seitsemän palloa ilmassa

Näin sen omin silmin. Seurasin eilen jonglööri Calle Jr:n eli sirkustirehtööri Carl-Johan Jernströmin harjoittelua Frosty-hevosellaan Jyväskylässä. Frostyn kiertäessä Sirkus Finlandian maneesia Calle Jr seisoi sen selässä ja kokeili seitsemällä pallolla ja ilmassa ne olivat monta askelta. Harmi, etten saanut siitä kuvaa. Minun korviini ei ole kuulunut, että joku toinen tekisi saman hevosella. Molemmat päivän näytöksistä vietiin kuitenkin läpi normaalilla ohjelmalla. Tässä kuvassa totutellaan Frostyä liekkeihin. Taustalla näkyy Frostyn kouluttaja Ignat Ignatov.

Calle Jr joutui kesken kiertueen vaihtamaan hevosta, kun Noricum-ruuna Juni Elmar XIII loukkasi jalkansa ja huilaa loppukauden. Onneksi tilalle saatiin sen pikkuserkku Frosty, jolla oli jo esiintymiskokemustakin. Saadaanpa nähdä milloin seitsemän palloa nähdään julkisuudessa.

www.sirkusfinlandia.fi
.

Jimmy kävi naisissa?

Jimmyllä meni vähän överiksi. Se sai Mikkelissä ilmeisesti vainun ja rakastui heti silmittömästi. Koiraa ei löytynyt mistään. Koko paikallinen media etsi ja kuulutti sen perään. Sirkus Finlandia oli ihmeissään, mihin koira on kadonnut.

Sirkus oli jo Jyväskylässä, kun tuli soitto, että hurmuri on täällä Mikkelissä ja sopis tulla hakemaan. Vietettyään kolme päivää omilla teillään se oli kävellyt sisälle johonkin taloon ja ilmoitti, että olis nälkä.

Jimmy haettiin Jyväskylään ja vietiin lääkäriin. Ressukka oli niin kurjassa kunnossa ja vatsa kuralla. Jimmy ei kertonut sanaakaan seikkailuistaan ja jos perästä kuuluu, niin se ei kuulemma tunnustakaan mitään. Kuvassa ollaan jo Leenan kanssa lenkillä tukevasti narun päässä Jyväskylässä.

Haluaisin norsuja Suomeen

Ymmärrän sen, että on järjetöntä ampua merikotkia tai päästää luontoon puolta minkkitarhaa, mutta miksi Suomessa ei saa pitää norsuja sirkuksessa. Kotieläin ja lemmikki se on mielestäni siinä kuin hevonen ja koirakin. Syksyllä 1986 Maa- ja metsätalousministeriö kielsi norsujen eli elefanttien käytön sirkuksissa. Valtaosassa maailmaa se on sallittua, mutta esimerkiksi Euroopassa käydään tällä hetkellä valtavaa sanasotaa eläinten kieltämisestä sirkuksissa. Eläinsuojelijat ja sirkuslaiset puhuvat molemmat eläinten puolesta, mutta eri sanoin.

Koska eläinkouluttajan leipä on kiinni hänen eläimistään, niin on itsestään selvä, että hän pitää hyvää huolta eläimistään. Enemmän sirkuseläimillä on virikkeitä ja huolenpitoa kuin eläintarhan häkeissä pyörivillä sukulaisillaan.

Ensimmäisen kerran suomalaiset tapasivat sirkusnorsun jo 1804. Ensimmäinen suomalainen sirkus aloitti vasta 1896. Pienempiä suomalaisia seurueita esiintyi toki aikaisemminkin, esimerkiksi oululaiset Westerlundin veljekset 1880.

Kuvassa pikkunorsu pesulla ennen esiintymistään Sirkus Finlandiassa joskus 80-luvun alussa.
.

Vili Klovni

Muisti taas vähän pätkii, mutta oliskohan ollut vuosi 1977, kun otin tämän kuvan Vili Auvisesta. Olin Mainos-Taucherin kanssa Mainostelevision studiolla Helsingissä tekemässä TV-mainosta Särkänniemen huvipuistolle. Vili keinui tuossa keinussa ja taustalle loihdittiin pahvisesta pienoismallista tivolitunnelmaa.

Vilho Emil "Vili" Auvinen (1931–1996) oli näyttelijä ja teatteriohjaaja. Alunperin hän oli lavastaja ja teatterin yleismies ja siinä ohessa joutui näyttelemään myös avustajana. Koko Suomi muistaa Vilin Heikki ja Kaija -televisiosarjasta, Tampereen Työväen Teatterista ja Tukkijoella-näytelmän ohjauksesta. Elokuvan ystävät voivat laskea hänen osuutensa yhteentoista kotimaiseen elokuvaan.

Circus Herman Renz DVD

Circus Herman Renz nimeää itsensä Alankomaiden Kansallissirkukseksi. Tänä vuonna se juhlii 100-vuotissynttäreitään. Tämä on siis eri Renz kuin se, joka kiertää parhaillaan Suomessa.

Juhlan kunniaksi Circus Herman Renz julkaisi DVD-levyn. Melkein tunnin mittaisessa esityksessä esitellään sirkuksen historiaa ja nykypäivää. Levyn sisältö on hyvin mielenkiintoista vaikka se onkin valitettavasti hollanninkielinen. Minulla ainakin vain hilse pöllyää sitä kuunnellessa.

Hollanti on suomen kielessä yhtä kelvollinen nimitys tälle maalle kuin Alankomaat vaikka se nimitys tuleekin vain parista Alankomaiden maakunnasta. Vaikka Alankomaat on kahdeksan kertaa pienempi kuin Suomi, on siellä asukkaita melkein 500 neliökilometrillä. Vastaava luku Suomessa on alle 20. Kummassa maassa on siis helpompi saada sirkusteltta täyteen yleisöä? Eikä tarvitse karavaanin kanssa kiertää tuhansia kilometrejä etsimässä katsojia.

http://www.renz.nl
.

Voi näitä helteitä!

Kohtuus kaikessa! Ainakin Tampereella on hikoiltu helteessä taas viime päivät. Eipä silti – näitä lämpötiloja kaivataan taas talvella.

Vaikka luulenkin joskus olevani sisimmässäni latino, niin viikkotolkulla kestävä auringonpaiste vie kyllä työhalut. Arvostan kovasti noita kuvassa näkyviä miehiä, jotka tänäkin kesänä pystyttävät ja purkavat Sirkus Finlandian teltan toistasataa kertaa säässä kuin säässä. Ja siinä välissä ollaan maneesipoikina koreat kaluunat kaulassa. Kovia miehiä!

Kuva on otettu Tammisaaressa 10.4.2011. Silloin kirottiin vielä lunta ja nyt sitä olisi mukava löytää pikkaisen.

www.sirkusfinlandia.fi
.

Mutta missä on Renz?

Joku päivä sitten huutelin Caliban perään, mutta aivan sammutetuin lyhdyin ajaa Circus Renz. Inkoossa se on kevätkesällä nähty ja jossain muuallakin. Vesilahdella on kuulemma näkynyt julisteita.

Netistä löytyy jopa Renzin lippuja myyvä lipputoimisto, mutta sivulla on merkintä, että "Circus Renz lippuja ei ole juuri nyt saatavilla - mutta voit tilata uutiskirjeemme saadaksesi ensimmäisten joukossa tietoa tulevista tapahtumista!" Sivu on suomenkielinen, mutta mahtaako tämä olla sama Renz, joka kiertää Suomea. Renz-nimisiä sirkuksia kun löytyy Euroopasta useampiakin - ainakin Hollannista ja Saksasta.

Calibasta sain paljon vinkkejä - kiitos, mutta tietääkö joku vielä Renzistä jotain?

Kuvassa Circus Renzin tienvarsimainos vuodelta 2002.




Lippukauppa
http://www.viagogo.com/fi/Teatteriliput/Perhe/Circus-Renz-Liput
.

Mainos vossikassa

Vaihteeksi nostalgiaa. Bussien kyljissä näkyi jo paljon mainoksia 70-luvun lopulla. Tampereen ainoa vossikkakuski oli ajan tasalla ja otti oman siivunsa markkinoista. Tarkempia tietoja ei mainoksesta löydy, mutta vossikallehan voi hihkaista ja kysyä missä Sirkus Finlandia on. Se ei onnistu bussikuskin kanssa.

Oikeanpuoleisella herralla näkyy olevan Jamesit jaloissa ja tyylikas käsilaukku, niinkuin siihen aikaan miesten muotiin kuuluikin.

www.sirkusfinlandia.fi
.

Prof. Bluffon synttärit

Riemutohtori, klovnerian ja estraditaiteen professori Pekka von Cräutlein viettää tänään 60-vuotisjuhliaan Inkoon Tähtelässä lähellä presidentti Koiviston kesäkotia. Pekan (ent. Kärkkäinen) taiteilijaura alkoi vuonna 1967 Onni Klovnin ja Sirkus Papukaijan leivissä.   Sen jälkeen Pekka onkin tehnyt kaikkea mitä esiintyvä taiteilija voi tehdä – musiikkia, laulua, juontamista, taikomista, teatteria, oopperaa . . . Prof. Bluffo -hahmo syntyi 1991. Pekka on jaksanut myös uhrata aikaansa ja taitojaan moniin kulttuurin hyvinvointivaikutuksia edistäviin kohteisiin.

Tämän vuoden keväällä Prof. Bluffo oli kaksi kuukautta Cirkus Skrattin kiertueella Ruotsissa ja lähtee taas samaan sirkukseen syksyllä. Skratt pitää kesällä parin kuukauden paussin. Kesällä ei kuulemma kannata Ruotsissa kiertää?

Rakastan taiteilijoita, joiden esityksestä voi aistia aidon omistautumisen työlleen. Pekka on yksi niistä. On sykähdyttävää katsella, kun esiintyjä elää roolissaan eikä vain näyttele.

Sydämelliset onnittelut ja voimia jatkaa vielä ainakin 30 vuotta. Sitten voikin jo vähän hellittää.

Yläkuvassa Bluffo on vähemmän tunnetussa rooliasussaan.

Lisätietoja:
 http://www.bluffo.com
 http://cirkus-skratt.com
.

Klovni Dodo ja Orkesteri Loiskis

Olipa nautinnollista katsella eilen Klovni Dodoa. Mukaansatempaava esitys. Tosin orkesterin hyviä sanoituksia ei aivan pienimmät jaksaneet seurata kovin pitkälle.

Dodo syntyi 1994 ja hahmon taakse kätkeytyy Jari Siljamäki Jyväskylästä. Dodon esitys perustuu sanattomaan mimiikkaan maustettuna erilaisilla sirkustaidoilla. Hän on esiintynyt useasti ulkomaillakin ja jakaa myös oppejaan kirjan ja työpajojen muodossa.

Jyväskyläläinen Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis täytti jo kymmenen vuotta. Kysyntää on lähes parinsadan konsertin verran vuodessa. Levyjäkin on myynnissä useita.

Jostain syystä Dodon elehtimistä seuratessa mieleeni tuli joidenkin ilmeiden kohdalla ihailemani edesmennyt amerikkalainen slapstick-koomikko George Carl.

Lisätietoja:
http://www.klovnidodo.org
http://loiskis.fi/

Pätkä George Carlia parhaimmillaan:
http://youtu.be/029szjgA-8g
.

Jokeri Pokeri Box

Tammerkosken Sillalla -tapahtuman ohjelmateltassa Tampereen Keskustorilla lämpömittari poukkoili eilen kolmenkympin molemmin puolin, mutta Simo ja Kirsti Aalto hymyilivät ihan aidosti lapsivoittoiselle yleisölleen. Ei taida esiintyjien työehdoissa olla mainintaa ylälämpötilasta. Jokeri Pokeri Box loihti ihmeellisiä asioita ja varsinkin lapsiyleisö pysyi hyvin taikurin hallinnassa. Mukava sitä oli aikuisenkin katsella. Työasukin oli parempi kuin sillä toisella TV:ssa näkyvällä Jokerilla.

Vuonna 1960 syntynyt oululaispoika Simo Aalto sai yhdeksänvuotiaana taikurivälinelaatikon, jonka pauloissa hän on vieläkin. Ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui 16-vuotiaana. Kahdeksankymmentäluvulla hän voitti jo taikurikilpailuja ja esiintyi televisiossa. Vuonna 1990 Simo ryhtyi päätoimiseksi taikuriksi. Kolme vuotta myöhemmin kuvaan astui Kirsti.

Brändi on hyvin tuotteistettu. Fanituotteita on vaikka mitä: DVD-Kirja, taikurivälineitä ja vaikka mitä.

Lisätietoja:
http://www.simoaalto.com
http://kirstiaalto.fi

Romantiikannälkäisille

Uskon, että suuri osa kansainvälistä sirkusmaailmaa onnittelee tänään yhtä tunnetuinta faniansa. Monacon Ruhtinas Albert II ja Charlene Wittstockin häitä juhlitaan koko viikonloppu peräti neljän miljoonan euron edestä.

Vuosittainen Monte-Carlon Kansainvälinen Sirkusfestivaali on ehkä arvostetuin sirkusmaailmassa. Ruhtinas Rainier III loi sen vuonna 1974. Festivaalia johtaa Prinsessa Stéphanie. Jokaisessa sirkusnäytöksessä on ruhtinasperheen jäseniä edustettuna. Ja he ovat paikalla koko 4–5 tuntia kestävän näytöksen! Tuleva Ruhtinatar Charlene on myös tuttu näky sirkuksessa.

Kuvassa Salima Peippo kädessään Suomen lippu. Monte-Carlon sirkusfestivaaliin kuuluu useita erilaisia näytöksiä. Tässä on menossa Grande Finale 15.1.2010.

Lisätietoja
MC Festivaalit  http://www.montecarlofestival.mc/en/
Salima Peippo http://web.me.com/salimacircus/La_Salima/Welcome.html
.

Pro Sirkus Finlandia -mitali

Pro Sirkus Finlandia -mitali myönnetään ansioista suomalaisen sirkuksen hyväksi tehdystä työstä. Palkintoon ei liity rahallista osaa. Vuonna 2006 perustettu mitali on jaettu tähän mennessä 15 henkilölle tai yhteisölle. Lähes puolet saajista on Sirkus Finlandian ulkopuolelta. Mitaleja on kolme erilaista: kultainen, hopeinen ja pronssinen.
.