Punaiset Paholaiset

Björn Gammals lähetti toissapäiväiseen Ilmars kyselyyni pari kuvaa lisää näistä punaisista paholaisista. Gammals kertoi myös, että hänen vaimonsa Briittan isäpuoli Nils Berkowits eli Pelle August oli aina kehunut tätä paholaisnumeroa.

Toiseen korttiin on kirjoitettu nimi Herman Gustafsson ja toisessa on päiväys 2.5.1922. Punanen-sanasta puuttuu i-kirjain ja vuosiluvun jälkeen on kirjoitettu v-kirjain tarkoittamaan vuotta. Molemmat siis hyvin suomalaisia tapoja? Olivatko he suomalaisia?

Ja kumpi oli ensin: Ilmariset vai Ilmars? Ja kumpi käytti toisen mainetta hyväkseen ryhmänsä nimessä? Tahallaan tai tahattomasti?

Trolle Rhodin Circus Caravan

Makea kansikuva Trolle Rhodinin ohjelmalehdessä vuodelta 1964. Mallina on tietysti ollut Ingeborg Rhodin. Trolle Rhodin hehkutti esipuheessaan vielä vahvasti Amerikan vierailuaan. Sesongin teemaksi oli valittu Circus Caravan.

Kuten yleensä, ohjelmalehti oli ruotsinkielinen, välissä suomennettu ohjelma yhdellä irtoarkilla. Hämmästyttävää on, että mistään kohtaa ohjelmalehteä ei löydy nimeä Zoo Cirkus.

Perinteisesti lehden keskiaukeamalla on ilmoitettu koko ohjelma. Alkuperäisteksti ja käännös eivät kaikin osin vastanneet toisiaan. Artisteja oli vaihtunut. Taustakuvan aukeamalle on piirtänyt maineikas tanskalainen taiteilija Oskar Knudsen (1898–1971).

Näin jälkikäteen ajatellen kuuluisin artisti lienee maailmankuulu "Gentleman Juggler" Béla Kremo (1911–1979), jonka jonglööri-uraa jatkoi hänen poikansa Kris Kremo (s. 1951) ehkä vieläkin hohtavammalla maineella.

The Ilmars?

Joitakin päiviä sitten pohdin kuka oli kuka Ilmariset -akrobaattiryhmässä. Puhutaan vaihteeksi vaikkapa ekvilibristi- ja ilmatasapainovoimistelijaryhmästä Veljekset Ilmars tai The Ilmars. Keitä he ovat? Ainakin mainoskorteissa he esiintyvät hyvin monipuolisesti antiikin sotureina tai meripoikina tai punaisina paholaisina. Ja hohtoa saadaan lisää kun pannaan nimen eteen lännen malliin The. Tulevatko he Suomenlahden eteläpuolelta vai kauempaa? Vai ovatko sittenkin suomalaisia?

3 Powers

Jatketaan vielä hieman eilistä juttua. 3 Amicos, 3 Powers, Iloiset Nokipojat, Nokipojat ja Nokipoika ja Poika pyörittivät ryhmiensä sisällä aika paljon samoja henkilöitä..

Björn Gammals arveli että 3 Amicosin jälkeen syntyi 3 Powers, josta ylhäällä postikortti. Lienevätkö siinä herrat Matti Kaksonen, Eino Paju ja Allan Rask?

Alhaalla on toinen kuva 3 Powers -ryhmästä mainoslauseella The Three Smiling Soot Boys. Onko siinä Matti Kaksonen, Allan Rask ja Viljo Korpela? Tietääkö joku?

Alimmaisena Nokipojat Kaksonen ja Korpela. Kuvan nappasi Björn Gammals 1960 Matti Sariolan Tivolissa Rovaniemellä markkinoiden aikaan. Hän oli silloin kiinnitettynä tivolin Sirkus Americanoon.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Annan palautetta Sirkusteltta-blogisi kuvasta 3 Powers, missä miehet ovat talon katolla ja korttikuvan alareunassa ovat tikapuiden kanssa. Mies, joka nuohoaa savupiippua, on isäni Albert (Alpo) Malinen. Hän on myös alareunan tikapuilla istuva mies. Tuo samainen kuva on itsellänikin.

Isäni harrasti poikana ja nuorena miehenä voimistelua ja on siinä monia palkintoja saanut. Sodan aikana harrastevoimistelu jäi, mutta hän oli vahvasti mukana rintamamiesten viihdytystoiminnassa Karhumäessä, missä Sariolan veljesten (Matti, Unto ja Toivo) tivoli oli yksi keskeisiä viihdytyspaikkoja, ja siellä isänikin esiintyi akrobaattina. 

Sodan jälkeen  akrobaatti-  ja sirkusura jäi päälle, jatkuen aina iän ja sairastelun tuomaan lopettamiseen joskus 60-luvun loppupuolelle. Hänen esiintymispaikkansa olivat kesäisin sirkukset ja tivolit (Sirkus Zoo, Sirkus Eurooppa, Sariolan tivolit - ainakin nämä; Sariolan tivoleista lukuisimmat työpaikat olivat Toivon kiertueilla) sekä mm. osuuskauppakiertueet ja ravintolaesiintymiset talvisin. 

Nokipojista itse muistan parhaiten Matti Kaksosen, joka kävi kerran meillä kylässäkin Tessu-koiransa kanssa Helsingin Herttoniemessä. Matti oli mukana isäni hautajaisissa v.1981. Viljo Korpela oli aktiivinen jossain taiteilijayhdistyksessä ja vaikutti ilmeisesti aika ratkaisevasti siihen, että isälleni myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän ei tosin ehtinyt nauttia yhdestäkään erästä, sillä hän kuoli juuri ennen kuin ehti saada tiedon myöntämisestä. 

Toivo Sariolan tivoli oli kesäinen työpaikka lukuisat vuodet, ja niissä minäkin olin usein mukana ainakin osan aikaa kesästä. Olin koululainen ja minulla oli kesällä usein muitakin menopaikkoja. Varhaislapsuudesta muistan asioita sieltä sun täältä; olimme veljeni kanssa tuolloin tavallisesti vanhempien mukana, jotka molemma alkuun esiintyivät, äiti haitarinsoittajana taustamusiikkia sirkusteltassa tarjoten. Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa.

Isäni jumppakaveri Topen tivolissa oli Vesa Salo, joka vastasi Kaksosen Mattia ollen alamies. Isä oli pienikokoinen ja luonnostaan ylämies, aina tikapuiden varassa yläilmoissa. Tuolloin taiteilijapari esiintyi nimellä 2 Vealdos, mikä oli muodostettu asianomaisten nimistä Vesa ja Alpo. Lisäksi isäni esitti omana numeronaan trampoliinitemppuja sekä notkeusnumeroa nimellä Malino. Olipa hän kaiken kukkuraksi myös pelle nimeltä Nopo. 

Isäni harmitteli joskus sitä, että hänet oli jotenkin laitettu taka-alalle kolmesta iloisesta nokipojasta, joissa hän kuitenkin jossain vaiheessa esiintyi. En ota tuohon kantaa, kun olin silloin pieni enkä tunne asioiden laitaa sen enempää. Nimet Eino Paju (olimme joskus heidän Helsingin asunnossaan kylässä) ja Allan Rask  muistan tulleen esille. 

Ehkä tuossa oli tarpeeksi tältä erää. Kysyisin, mikä on saanut sinut kiinnostumaan sirkusaiheesta. Siellä Tampereella on aikanaan asunut Raimo "Rake" Tamminen, joka esiintyi Toivo Sariolan tivolissa yhdellä polkupyörällä ja teki samalla jonglööritemppuja. Hänen vaimonsa avusti. Rake voimisteli Vesa Salon kanssa, ennen kuin isäni tuli tilalle. Lienevätkö tuttuja? Eivät kyllä tiettävästi elä enää.

Terveisin

Seppo Malinen

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hei,

Tämä Seppo Malisen yhteydenotto on mielenkiintoinen. Allekirjoittaneen kokoelmissa on ainakin yksi esite, missä on Wealdo, mutta en ole oikein tiennyt ketä he ovat. Minulla taitaa olla myös juliste Wealdosta. Sitten on joku Raken kansiosta löytynyt kuva, missä on joku alamies ja sen jalkojen varassa pelleksi puettu. Olisivatko siinä Vesa Salo ja Alpo Malinen. Zoja Puska Haminassa on myös puhunut Malisesta. Voisitko sinä Seppo antaa vaikka sähköpostiosoitteesi suoraan minulle. Pistetään noita Wealdo-juttuja sitten tällekin palstalle.
Terveisin Markku Aulanko markku.aulanko@kolumbus.fi

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Heips!

Veljeni Sepon kirjoitus on ihan hauska. Hän mainitsee minutkin "Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa". Tosiaan, vuonna 1951 mainos kertoi 5-vuotiaasta ihmelapsesta. Kiva muisto sinällään. Zoja Puska (Romanoff) tuli vuonna 1967 lähemmin tutuksi uudelleen, kun RUK:n oppilaana kävin hänen ja hänen äitinsä luona usemamman kerran heidän Haminan-kodissaa teetä juomassa ja muistelemassa. 
Terveisin, Heikki Malinen hemaline@luukku.com

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

3 Amicos

Akrobaattiryhmä 3 Amicos taisi olla maineensa huipulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Oheisessa esitteessä mainitaan ryhmän jäseniksi Viljo Korpela (1925–2005), Arvo Hiltunen ja R. Happonen. Joissakin muissa yhteyksissä kerrotaan ryhmään kuuluneen Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask, mutta tässä saattaa myös mennä muistitiedot sekaisin Iloiset Nokipojat -ryhmän kanssa.

Esitteessä mainitaan, että esiintymispaikkoja vuonna 1950 ovat olleet Cabaret Fennia, Punainen Mylly ja Cirkus Brdr. Schmidt.

Cabaret Fennia oli legendaarinen ohjelmaravintola Helsingissä Rautatientorin varrella. Tilassa toimii nyt RAY:n Helsingin Kasino. Punaisella Myllyllä tarkoitetaan tässä Helsingin Kampinkaudulla Hämäläisten talossa toiminutta Punaisen Myllyn teatteria, jota johti Ossi Elstelä (1902–1969). Elstelällä oli 1952 myös Sirkus Mylly, jossa Iloiset Nokipojat esiintyivät. Pariisin Punaisessa Myllyssä esiintyivät aikanaan suomalaiset Talikkalan Taitovoimistelijat ja Nokipojat (Kaksonen ja Korpela, 1955). Cirkus Brdr. Schmidt oli tanskalainen sirkus, josta on kerrottu aikaisemmin.

Monte-Carlon voittajat

Tämän vuoden Monte-Carlon sirkusfestivaalin esiintyjät on pistetty paremmuusjärjestykseen. Tuomaristo myönsi Kultaisen Klovnin kiinalaiselle Cai Yongille / Shanghai akrobaattiryhmälle ja saksalaiselle René Casselyn perheelle.

Cassely esitti norsut ja hevoset. Esityksen aloitti ihastuttava afrikalainen norsu, joka teki oman, yllättävän pitkän soolonumeron maneesin keskellä yksistään ilman näkyvillä olevaa kouluttajaa (kuva ylhäällä). Koko esitys oli loistava ja ansaitsi Kultaisen Klovnin. Ohjelmalehdessä oli maininta, että he toimivat Monacossa yhteistyössä Cirkus Arenan omistavan Berdinon perheen kanssa. Mitähän se tarkoitti? Ainakin Cassely on esiintynyt useasti Arenassa.

Festivaalin englanninkielisellä nettisivulla sanotaan, että toinen voittajista oli Troupe acrobatique du Cirque de Shanghai pour les numéros de Cai Yong et de la bascule. Mitähän se tarkoittaa? Palkittiinko ryhmä vai fantastinen ekvilibristi Cai Yong, joka esiintyi yksin? Voi kun ranskalaiset oppisivat joskus, että koko maailma ei puhukkaan pelkkää ranskaa. Ryhmälle en olisi antanut Kultaista Klovnia. Mielestäni tällaiseen tapahtumaan ei kuulu 26 hengen ryhmää. Eihän mikään sirkus pysty palkkaamaan sellaista joukkoa esiintymään. Kieltämättä he olivat taitavia, mutta tämä numero oli valmistettu vain tätä tilaisuutta varten (kuva alhaalla). Mutta Cai Yong oli aivan mahtava ja ansaitsi palkinnon (kuva alinna).

Hopeiset Klovnit saivat Vladislav Goncharov leijonineen (Ukraina), Les Vorobiev venäläinen keinu (Venäjä) ja Azzario Sisters ekvilibristit (Espanja).

Pronssiklovnin saivat Flying to the stars (Argentiina, Brasilia), Duo Israfilov (Venäjä), Skating Pilar (Ranska), Flying Zuniga (Argentiina, Brasilia), Duo Stipka (Tsekki) ja Troupe Khadgaa (Mongolia).

Kommentit:

Lähipiiri kertoo, että Azzurio tyttöjen esiintymiset festivaaleilla ovat ohitse. Toinen tytöistä kaatui hotellihuoneessaan ja on nyt Nizzan sairaalassa.
Kalle
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hän sai aivoverenvuodon, joka onneksi ehdittiin huomata ajoissa...

Maria Jernström

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ainoa ulkolainen 1951

Eilisen Cirkus Brdr. Schmidtin postauksen innoittamana Björn Gammals kaivoi leikevihkoistaan samaisen sirkuksen lehti-ilmoituksen 24.5.1951 Hufvudstadsbladetissa. Ilmoituksessa mainostettiin samana päivänä tapahtuvaa ensi-iltaa Helsingissä.

Seuraavan päivän HBL:ssa oli viereinen, kovin positiivinen arvostelu näytöksestä. Erityisesti 3 Amicos oli kirjoittajan mieleen.

Ilmoituksessa käytettiin samaa pohjaa kuin suomenkielisissä lehdissä. Sirkus veti arkisin kaksi ja sunnuntaisin kolme näytöstä. Ja tottakai – liput sai ennakkoon Lippupalvelusta.

Cirkus Brdr. Schmidt 1951 version 2

Marraskuun 12. päivänä viime vuonna kerroin tanskalaisesta Cirkus Brdr. Schmidtistä ja heidän ohjelmalehdistään 1948 ja 1951. Nyt kävi niin, että Markku Aulanko löysi toisennäköisen Schmidtin ohjelmalehden vuodelta 1951.

Kannessa on komea värikuva, edellinen versio oli kauttaaltaan yksivärinen. Takasivu on tyhjä eli mainoksia ei saatu. Ohjelmatiedot ovat lähes samat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jonglööri Erik Zidlan nimi on nyt oikein kirjoitettu. Myös suomalaisryhmän 3 Amicos nimessä on g vaihdettu c-kirjaimeen. Ehkä Iloiset Nokipojat tuli tämän ryhmän nimeksi myöhemmin kun esiintymisasu alkoi muistuttaa nokikolareita. Reijo Salminen on edelleen kuuluttajana.

Ilmeisesti artistikunta vaihtui osittain kesken kiertueen. Tässä ohjelmalehdessä on erilaista Bernhard Grooss leijonineen, van der Vegt -jockeyryhmä ja plastillisen actin esittävä May et May.

Kumpi ohjelma oli käytössä ensin vuonna 1951? Joku voisi sen vielä muistaa. Eihän siitä ole kuin 60 vuotta.

Villiä Länttä Ruotsisssa

Vuonna 1963 Trolle Rhodin Zoo-Cirkuksen teemana oli Villi Länsi. Aiempien vuosien kokeilut kolmella maneesilla, jäärevyyllä yms. olivat takana ja nyt jatkettiin perinteisellä eurooppalaisella sirkuksella amerikkalaisin maustein. Ilmeisesti he eivät käyneet Suomessa vuonna 1963?

Kaksi kolmasosaa esityksestä on normaalia klassista sirkusta. Ohjelman päättää Buffalo Bill's Wild West Show, jossa nähdään paljon inkkareita ja lehmipoikia. Ohjelmalehden kuvituksessa ovat sulassa sovussa niin merileijonat, norsut ja valkoiset lehmät kuin postivaunutkin.

Ohjelmalehden alkusivuilla on lyhyt historia Trolle Rhodinin Zoo Cirkuksesta.Siinä mainitaan, että ensimmäisen kerran he vierailivat Suomessa Helsingin Hippodromissa 1947. Björn Gammals pistää kuitenkin päänsä melkein pantiksi, että oikea vuosiluku on 1948. Tuntien Gammalsin muistiinpanojen tarkkuuden, taidan uskon häntä.

Muuten – kerrottakoon tässä myös nykypäivän uutiset: Carmen ja Trolle Rhodinin parikymppinen poika Max Rhodin ampui itsensä muutama viikko sitten. Hän oli hyvin lupaava jonglööri Cirkus Brazil Jackissa Ruotsissa.

Kommentit:

Muistaakseni Rhodinin sirkus kävi Suomessa vuonna 1963. Kiertue oli lyhyt. Suomessa sirkus vieraili käsittääkseni vain joissakin länsirannikon maaseutukaupungeissa.

Ohjelma oli mittava. Trolle Rhodinin muistelmien mukaan lopun kuvaelmassa oli samanaikaisesti mukana maneesissa 35 taiteilijaa. Klovniryhmiä ohjelmassa oli kaksi. Eläimistä mainittakoon että sirkuksella oli mukanaan mm. amerikkalainen biisoni. Norsuja oli mukana vain yksi intialainen norsunpoikanen. Sitä koulutti ja sen kanssa esiintyi Banda Vidane joka myöhemmin oli vuosia vastuussa saksalaisen sirkus Kronen suuresta norsuryhmästä. Petoeläimiä ei tällä kiertueella nähty. Ylimääräisenä ohjelmanumerona nähtiin Suomessa Jack Rhodinin simpanssit. Ruotsissa simpanssinumeroa ei Ruotsin lainsäädännön johdosta voitu esittää.

Minulla on hämärä muistikuva että myös vuonna 1963 mukana olisi ollut käärmeenlumooja. Hufvudstadsbladet noteerasi asian yhden palstan uutisessaan jossa mainittiin että käärmeet kuolivat Pohjanmaalla kylmyyteen ja käärmeenlumooja joutuu nyt tekemään kalliin matkan Marokkoon asti hankkiakseen uusia eläimiä.

Suomen TV taltioi käsittääkseni koko sirkusesityksen ja koko seuraavan talven tästä nauhoituksesta esitettiin valikoituja pätkiä Sirkus Papukaija nimisessä ohjelmassa. Erityisesti on mieleeni jäänyt nopeatempoinen taitava todennäköisesti jugoslavialainen jonglööripariskunta sekä Banda Vidane jolla oli maneesissa samanaikaisesti norsu ja hevonen.

Onkohan tätä taltiointia muuten tallella missään ?

Peter Lindfors

.

Telttarakennus

Monte-Carlon sirkusfestivaalit ovat perinteisesti tarjonneet Monacolaisille sirkushuveja myös ilmaiseksi ulkona La Condaminen satama-alueella. Tänä vuonna samaan aikaan järjestetty Monte-Carlon ralli aiheutti ilmeisesti sen, että satama-alueelle ei enää mahduttu ralliautojen sekaan. Niinpä ilmaisnäytös järjestettiin lauantaina iltapäivällä sirkusteltassa. Vai pitäisikö sanoa sirkusrakennuksessa.

Fontvieillen niemellä sijaitseva teltta on kiinteästi rakennettu paikalleen eikä sitä siirrellä mihinkään. Telttaa käytetään myös messuihin, kongresseihin, konsertteihin yms. Sirkuskäytössä rakennukseen mahtuu 3 850 henkeä. Vuonna 1974 alkaneet festivaalit pidettiin aluksi tavallisissa sirkusteltoissa. Nykyinen rakennus valmistui 1982 ja se remontoitiin kolme vuotta sitten.

Ylhäällä sisäkuva teltasta. Alhaalla kuvat julkisivusta ja pukuhuoneista teltan takana.

Kommentit:

Sirkusteltta oli ihan mukavan oloinen mutta tänä vuonna valosuunnittelu kyllä ihmetytti. Lähes koko ajan teltassa oli valaistus, joka näkyy hyvin Karin kuvassa. Eli orkesterikorokkeen takaseinässä oli pitkä rivi valoja, jotka vaihtoivat väriä ja häikäisivät katsojaa. Minun käsittääkseni valojen tarkoitus on vahvistaa maneesin tapahtumia ja esiintyjien tekemiä numeroita eikä kilpailla niiden kanssa. 

Valosuunnittelu on nykyään oma taidelajinsa mutta sen perusfunktio on tainnut unohtua. Esimerkiksi leijonanumerossa oli 7 ruskeata ja 2 albiinoleijonaa ja kummallisesti nykien liikkuva kouluttaja (joku sanoo sitä varmaan steppaamiseksi). Numero kuitenkin hukkui häiritsevään taustaan. Tämä on minun mielipiteeni! Mitä mieltä muut ovat?

Markku Aulanko

- - - - - - - - - - - - - - - - -

Eivät ole vielä kuulleet Auvisen Eerosta.

Kari Nieminen

- - - - - - - - - - - - - - - - -

Sirkusmessut

Monte-Carlon sirkusfestivaalien yhteydessä järjestetään aina myös sirkusalan ammattilaismessut, jossa näytteilleasettajina ovat kaikki suurimmat sirkusten alihankkijat. Mukana ovat nytkin teltanvalmistajat, valaistuksen asiantuntijat, kirjapainot, asujen valmistajat, matkamuistomyyjät jne. Messuosastoja on toistakymmentä. Messupaikkana on Hotel Marriot, joka muuten sijaitsee Ranskan puolella 20 metriä Monacon itärajasta. Monacon rajaa ei ole merkitty mitenkään. Täällä liikuttaessa ei koskaan tiedä kumman valtion maalla ollaan. Yläkuvassa Anatoly Grigoriev ja Carl-Gustaf Jernström etuvasemmalla.

Perinteisesti myös Euroopan Sirkusjärjestön ECA:n kokous pidetään näiden festivaalien aikana. Kokouksen yhteydessä on aina Silent Auction -huutokauppa, jossa kävijä voi tehdä tarjouksensa esillä oleviin uusiin ja vanhoihin sirkusalan kirjoihin, postimerkkeihin, postikortteihin, ohjelmalehtiin jne. Tarjoukset on voinut tehdä myös etukäteen netin kautta. Huomenna huutaminen loppuu ja korkeimman tarjouksen tehneille ilmoitetaan asiasta. Alakuvassa eräältä pöydältä löytynyt Sirkus Finlandian kirja Lumoava Sirkus Finlandia.

Monte-Carlo

Jokavuotinen Festival International du Cirque de Monte-Carlo eli Monte-Carlon kansainvälinen sirkusfestivaali alkoi jälleen eilen. Ensimmäisen illan ohjelma alkoi klo 20 ja Grande Finale oli vasta puolen yön jälkeen.

Yksi illan jännityshetkistä oli seurata Monacon hallitsijoiden saapumista katsomoon. Ja tuleeko Ruhtinatar Charlene. Ja saapuihan hän. Kuvassa hän näkyy Prinsessa Stephanien ja Ruhtinas Albertin takana.

Illan ohjelmasta jäivät mieleen René Casselyn norsu, joka suoritti pitkän ja monimutkaisen numeron ilman kouluttajan näkyvää läsnäoloa. Vladislav Goncharov esitti leijonat poikkeavalla tavalla stepaten. Steve Eleky oli loistava koominen jonglööri ja taikuri. Kiinalaisen Cai Yongin ekvilibristinumero hämmästytti. Duo Stipka teki kauniin akrobatianumeron kahden hevosen seässä.

Hildenin tyttäret

Akrobaattityhmä Ilmariset on kovasti puhuttanut lukijoita. Björn Gammals kertoi, että Markun selvityksen luettuaan hänellekin selvisi, että Hildenin tyttäriä olikin vain kaksi – Tyyne/Sylvia ja Aune. Näin hän oli ymmärtänyt asian myös Kokkolassa asuvalta Leo Berkovitsiltä. Tässä kuvia sisaruksista yhdessä ja erikseen. Kauniita naisia.

Vielä Ilmarisista

Ilmariset-ryhmän siis muodostivat Sylvia ja Jalmari Hautamäki sekä A. Edman. Maija-Liisa Kupin mukaan Edman teki ensin pärssinumeroa kaksin Jalmari Hautamäen kanssa. Kun Sylvia tuli mukaan, niin Jalmari kannatteli tangon varassa molempia. Kyseessä oli vyöpärssi.

Mikä mies sitten oli tämä A. Edman ja mitä tarkoittaa tuo A, jolla hänen etunimensä aina lyhennetään.

Markku Aulanko kertoi, että hänen kuolinilmoituksensa löytyy Arvo Aveniuksen leikekirjasta. Kyseessä oli itse asiassa Anton Alfred Eili, joka syntyi 11.4.1895 ja kuoli 10.11.1939 kotonaan Porissa. A. Edman siis kuoli vain 44-vuotiaana.

Lotta Mattilan kirjan mukaan Sariolan talvitivolissa oli vuosina 1931–1932 Sirkus Guidos, johon kuului Alexander Heinrich ja hänen neljä avustajaansa. Kesällä nimi oli Seurue Guidos ja siinä oli 7 henkeä. Lahdessa 6.9.1932 tehdyllä sopimuksella liittyivät seurueeseen Jalmari Hautamäki ja A. Edman. Tällöin ryhmän koko oli jo 12 henkeä. Edman piti myös ampumarataa ja neljää automaatttia.

Kommentit:

A. Edman on isoisoisäni ja A tulee Antonista.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Anton oli naimisissa Aino Eilin kanssa ja heille syntyi tytär, mummuni Anna-Liisa. Valitettavasti isomummuni oli aika vaitonainen isopapastani ja heidän sirkuselämästään. Baletin harrastajana sain ihailla balleriina Anna Pavlovan isomummulleni lähettämää postikorttia, joka oli kirjoitettu tuttavalliseen sävyyn.
Isoisovanhempani vaihtoivat naimisissa ollessaan nimensä Edmanista Eiliin. 
<<<<<<<<<<<<<<<<< .

Onko Sylvi Sylvia?

Nyt ilmaantui näitä akrobaattityttöjä toinenkin. Vai ovatko he samoja henkilöitä? Björn Gammals lähetti muutamia kuvia notkeustaiteilija Sylvi Lindströmistä. Onko hän sama kuin toissapäivänä peräänkuuluttamani Sylvia Lindström? Tämä Sylvi oli ilmeisesti aikamoinen tekijä myös tanssissa. Hänen tanssiesityksestään löytyy myös juliste.

Ransu 1926–2012

Rauno Emil Alhoniemi kuoli lauantaina. Muistan Ransun aina nauravana, aina puhuvana ja aina auttavana kaverina. Kuolleet ovat aina hyviä ihmisiä, mutta Ransu oli sitä eläissäänkin. Ransun tapaisia pitäisi nykyään olla enemmänkin.

Ransu oli mm. Tampereen Sisun perustajajäsen, Tampereen Mini-Sirkuksen puuhamies, mukana CiVa:ssa ja perustamassa myös Sorin Sirkusta ja Nuorisosirkusliittoa.
.

Sylvia Lindström

Siinä Olympia-telttaa koskevassa jutussa taisi mennä sekaisin Sylvia Hautamäki (os. Hilden) ja Sylvia Lindström. Mutta kuka olikaan Sylvia Lindström? Tietääkö joku lisää tästä kuvan notkeusvoimistelijasta?

Ilmariset-ryhmän yhteydessä on mainittu myös Aune Hilden. Vuonna 2009 tamperelainen Maija-Liisa Kupi tunnisti hänet tuosta alakuvasta. Hänen kampauksensa ja rusettinsa on hyvin samannäköinen kuin Gammalsin lähettämässä kuvassa Ilmariset-ryhmässä olleesta Sylviasta. Varmaankin siis kyseessä ovat Hildenin sisarukset Sylvia ja Aune.

Ja kuka sitten on Maija-Liisa Kupi? Tuossa kolmantena kuvana on hänen mainoskorttinsa. Hautamäet olivat hänen vanhempansa. Olikohan se niin, että Hautamäet omistivat Sirkus Kastorin? Ja toimiko se jonkun kiertävän tivolin yhteydessä?

Zoo Cirkus mainoslehti 1949

Jo vuotta aiemmin Zoo Cirkus vieraili Helsingissä. Nyt valloitettiin koko Suomi. Lehdessä kerrottiin, että yksi ja toinen helsingitär sai edellistalvena ylimääräistä sydämentykytystä ihaillessaan kauniin Trolle Rhodinin sulavaa liikehtimistä hevostensa parissa. Mutta Trolle on kuulemma jo ihastunut Ingeborg Gautieriin, joka hymyilee kuin amerikkalainen kansikuvatyttö.

Lehdessä kerrotaan myös tshekki Franz Trubkasta, joka jo 16-vuotiaana muutti Ranskaan. Leijonan kesyttämisen vaikeudesta kysyttäessä hän vastaa: – Vaikein kesytettävä on lopultakin nainen . . .

Trolle Rhodinin nuoremman veljen Jack Rhodinin esittämät simpanssit Carioca ja Panchita surivat kuulemma kovasti kaverinsa Tarzanin kuolemaa. Simpanssi Tarzan oli yleisön lemmikki edellistalvena Helsingin Hippodromissa.

Intialaisista elefanteista puhutaan lehdessä paljon. Gösta Kruuse oli niiden 21-vuotias kouluttaja. Isänsä Kruuse Senior toimi sirkuksen tallimestarina.

Lisäksi lehdessä on muutamia anekdootteja ja sirkuskaskuja. Tämän mainoslehden lisäksi vuonna 1949 painettiin myös ohjelmalehti, josta kerroin 2.1.2012.

Ilmariset

Kuuluisan suomalaisen Ilmariset-akrobaattiryhmän kokoonpano on minulle edelleen vähän epäselvä. Ja soppaa sekoittaa lisää nämä Björn Gammalsin lähettämät kuvat. Ilmeisesti ryhmän nimeä hieman vaihdeltiin samoin kuin ryhmän kokoa ja jäseniä. Ja pienten muutosten takia ei ehkä kannattanut luopua hyvin myyvästä Ilmariset-nimestä.

Muutama päivä sitten kerroin Sirkusteltta Olympian postauksessa, että 3 Ilmariset olivat Jalmari Hautamäki, A. Edman ja Aune Hildén (Oskari Hildénin vaimo). Sirkka-tietokanta puolestaan kertoo, että 3 Ilmariset -ryhmään kuuluivat Hjalmar Hautamäki, A. Edman ja Sylvia Hautamäki (os. Hildén).

Yläkuvassa poseeraavat Ilmariset, herrat Jalmari Hautamäki ja A. Edman. Kaiken lisäksi kuvan alareunaan on käsin kirjoitettu Welj. Ilmariset. Alhaalla on postikortti, jossa mainostetaan ryhmää Ilmariset Original Sylvia & Jalmar. Alakuvassa Sylvia yksinään.

Kommentit:

Maija-Liisa Kupin kertoman mukaan ryhmän Ilmariset muodostivat hänen vanhempansa Sylvia ja Jalmari (Hjalmar) Hautamäki ja A. Edman. Sylvia oli yksi Oskari Hildenin tyttäristä. Oskarilla oli myös tytär Aune ja poika Åke. Aune Hilden oli siis Oskari Hildenin tytär eikä tämän vaimo. Ilmaristen kokoonpano ehkä tosiaan vaihteli tilanteen mukaan. 
Sirkusteltta Olympian kohdalla mainittu Sylvia lienee siis ollut Sylvia Hautamäki eikä Sylvia Lindström niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut. Mutta kuka oli Sylvia Lindström?
Markku Aulanko 

...................................

Ensimmäiseksi sitaatti Edith Sandorin kirjasta:

"Eräänä päivänä luoksemme saapui nainen, joka kertoi aikaisemmin esiintyneensä sirkuksessa. Hänen nimensä oli Tyyne Hildén. Hän oli ollut naimisissa Ola Hautamäen kanssa ja seurusteli nyt Veikko Nevalan kanssa. He kiersivät yhdessä ampumateltan kera. Tyyne Hilden kertoi meille, että hänellä oli teltta, jossa voisimme esiintyä. Kun näimme teltan, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän oli ommellut sen itse tummista kankaanpaloista. Illan näytös oli kuitenkin loppuunmyyty. Ampumaradalla riitti asiakkaita ja kaikki olivat tyytyväisiä. Veikko Nevala oli kunnon mies. Hän ajoi eläintenkuljetusautoamme, jonka perässä asuntovaunuamme vedettiin. Tyynen tytär oli naimisissa muusikko Kauno Kupin kanssa. Kauno Kupi vieraili sirkuksessa ja soitti hanurillaan näytöksessä. He asuivat Tampereella. Tyyne Hildenin kanssa kiersimme syksyyn saakka."

Luin muistiinpanojani Maija-Liisa Kupin luona käynnistä ja olen silloin kirjoittanut, että Edit Sandorilla kyllä menevät nyt sekaisin isät ja pojat ja ehkä vähän äidit ja tyttäretkin.

Tyyne Hilden on itse asiassa sama kuin Sylvia Hilden. Sylvian sisko oli Aune Hilden. Lieneekö Sylvia jonkinlainen taiteilijanimi, sillä Aune ja Tyyne kuulostavat kyllä suomalaisemmilta. Vai olisiko Sylvia Tyynen toinen nimi? Voi olla, että kun Sylvia erosi Jalmari Hautamäestä ja alkoi olla Veikko Nevalan kanssa niin hän ryhtyikin käyttämään nimeä Tyyne.

Tyyne (Sylvia) Hilden ei ollut naimisissa Ola Hautamäen kanssa vaan tämän isän Jalmari Hautamäen kanssa. Myöhemmin olen kirjoittanut, että Olan toinen nimi oli myös Jalmari. Ola Hautamäki oli siis Maija-Liisa Hautamäen (nyk. Kupi) veli.

Jalmari Hautamäki erosi jossain vaiheessa Sylviasta ja Sylvia (Tyyne) meni sen jälkeen yhteen Veikko Nevalan kanssa. Näin Maija-Liisakin kertoi.

Ola Hautamäki oli naimisissa Heidin kanssa ja he saivat kaksi lasta. Heidi (os Mutanen) oli aikaisemmin ollut naimisissa Kosti Sjöbladin kanssa ja esiintynyt silloin nimellä Heidi ja Kosti.

Markku Aulanko

.

La Strada

Iki-ihana Federico Fellinin (1920–1993) ohjaama elokuva La Strada (1954) voitti aikoinaan Oscarin. Vuonna 2005 sen esittivät ruotsalaiset Tampereen Finlaysonin Tallipihalla. Kyllä se oli sama koskettava tarina kovakouraisesta voimamiehestä Zampanosta ja hänen tyttöystävästään Gelsominasta. Teatterikesän ohjelmistoon kuuluneen näytelmän esitti Stockholms Stadsteaterin Parkteatern. Katsomosta bongasin myös vanhat herrat Björn Gammalsin ja Ransu Alhoniemen.

Valitettavasti täytyy myöntää, että selkeimmin jäi kuitenkin mieleen teatteriseurueen kuljetuskalusto. Sen sunnittelussa on täytynyt olla mukana joku insinööri ja pari heinähattua. Hieno se ei ollut, mutta se toimi loistavasti. Oikean sivun seinän kun käänsi alas, niin näyttämö oli valmis. Väittäisin, että suorakaiteen muotoinen rekan perävaunu olisi ollut tökerön näköinen. Tuo kaareva muoto sopi hyvin näytelmän taustaksi eikä siitä tullut heti mieleen perävaunu.

Nino Rotan tunnusmelodia ei taida unohtua koskaan.

Domptööri trapetsilla

Olen jo aikaisemmin 28.10.2011 kertonut Kalle Nymanista eli Caru kreikkalaisesta ja Sirkus Panakoksen ohjelmasta vuonna 1957. Tässä lisää tietoa Carusta seuraavalta vuodelta. Vuonna 1958 hän lienee ollut Sariolan palveluksessa eli ohjelmalehtinen kuvaa kiertävässä tivolissa olleen sirkusteltan ohjelmaa.

Lehdykkä on kaksikielinen. Kannessa Caru - kreikkalainen trapetsilla ja takakannessa vaimonsa Gisella. Sisäaukeamalla Gisella esiintyy ranskalaisena nimellä La Gisetta sekä tanssimassa käärmeiden kanssa että notkeusakrobaattina pöydällä.

Kalle Nyman esiiintyy sisäaukeamalla Tarzan-asuisena Beibi-nimellä kutsutun norsun kanssa ja yhdessä Sini-Maarit -nimisen ihmelapsen kanssa. Kyseessä taitaa olla Kallen tytär.

Markku Aulanko veikkasi, että norsukuvassa olisi Pepita, jota taidettiin ensin kutsua Baby-elefantiksi. Sariolallahan oli myöhemmin toinenkin Baby-elefantti, mutta kuvassa oleva norsu näyttää kyllä aika isolta. Mielenkiintoista, että norsunkouluttajan nimeä ei ole mainittu missään.

Lisätietoa Kalle Nymanista löytyy Katariina Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra Tarzan. Balladi viimeisestä eläintenkesyttäjästä.

Kommentit:

Terve
Lueskelin Blogiasi sirkusmaailmasta ja huomio kiinnittyi pikkunorsuun. Ettei kyseessä olisi ollut Bimbo työnimellä kulkenut norsu, joka tuli 70 luvun puolivälissä Suomen Tivoliin Pepitan lisäksi. Olin edellisenä kesänä suomen tivolissa ja muistan kaverin, joka oli norsua käynyt katsomassa saksassa. Tuo Bimbo nimi oli kopioitu suositusta Marionin hitistä el bimbo.Ainakin yhden kesän pikkunorsu kiersi mukana , mutta en muista oliko useamanakin ennen uuden lain voimaantuloa. Hamarin Wäinö oli muuten tuolloin taikurina ja ilmaisnäytöksessä Halosen Ilkka teki voltin autolla. Taisi olla jonkun italialaisen kehittelemä temppu ja hän myös kiersi tivolin mukana ja varmisti tempun turvallisuudesta.
Kiitos mielenkiintoisesta sirkus blogista.
Timo Vanninen



- - - - - - - - - - - - - - - - 

Vesisirkus 1961

Trolle Rhodinin sirkus kiersi välillä muuta maailmaa melkein neljä vuotta. Viisi maata, 42 kaupunkia ja noin seitsemän miljoonaa katsojaa oli saalis. Vuonna 1961 tultiin jälleen Suomeen. Uutuutena oli sirkusohjelmaan yhdistetty vesi-show-esitys ja jäärevyy. Sirkussanakin kirjoitettiin lännen malliin c-kirjaimilla.

Uutta oli myös ohjelmalehti, joka oli painettu suomeksi ja ruotsiksi. Aiemmin ruotsinkielisen esitteen väliin lykättiin vain suomenkielinen lisälehti. Ohjelmalehden kansi oli nyt makea ja siihen aikaan vähän uskaliaskin.

Ohjelman ensimmäinen puoliaika oli klassista sirkusta ja väliajan jälkeen oli vuorossa vesi- ja jäärevyy. Koko ohjelmasta ei löydy villieläimiä. Mukana näyttää olevan vain kameleita, norsuja, merileijonia ja hevosia. Lehden kuvituksessa näytetään kuitenkin simpansseja, leijona ja tiikeri.

Merkillinen uutuus suomalaisille oli varmaankin vesiurut, eli soitetutn musiikin tahdissa liikkuvat suihkulähteet. Tuo veden ja jään käyttö olisi ollut mielenkiintoista nähdä sen ajan tekniikoilla. Muistetaan, että vasta vuonna 1956 Tampereen Koulukadulle rakennettiin Suomen ensimmäinen tekojäärata. Muovisia luistinratoja ei silloin kai vielä ollut.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Rhodinin sirkuksen vuoden 1961 ohjelmalehtinen on todellakin kuvitukseltaan hyvin kirjava ja monia siinä esiteltäviä taiteilijoita ja eläimiä ei itse esityksessä nähty. Tämä saattaa johtua siitä että kesken sesongin, itse asiassa jo sesongin alussa, sirkus vaihtoi telttansa suuremmasta pienempään ja mahdollisesti silloin supistettin myös itse esitystä. Sesongin alussa sirkus esiityi Ruotsissa ja tuli Suomeen toukokuun lopulla Ahvenanmaan kautta. Elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin sirkus oli Helsingissä. Muistan esityksen hyvin. Se alkoi legendaarisen Anton Kollmannin petoeläinesityksellä ( kaksi tiikeriä ja yksi urosleijona, lisäksi eläintallin puolella oli sirkuksella toinen urosleijona ).
Kollmann oli rutinoitunut esiintyjä joka jo ennen sotia oli työskennellyt Kronen sirkuksessa Saksassa. Hän oli mukana myös Rhodinin kiertueilla suomessa vuosina 1956 ja 1957. Myöhemmin hän perusti perheen Suomeen ja asui vielä ainakin muutama vuosi sitten Jyväskylässä.

Tätä petoeläinestystä ei ymmärtääkseni nähty Ruotsin puolella koska Ruotsi oli kieltänyt petoeläinesitykset vuonna 1960.Ohjelmassa olivat myös mm. pyöräakrobaatit Ola ja Barbro jotka myöhemmin siirtyivät nuorisosirkustoiminnan pariin.Toinen puoliaika oli kokonaan jäärevyytä. Varsinaista vesirevyytä en ainakaan muista. Sen sijaan vuoden 1956 versiosa koko toinen puoliaika oli vesirevyytä.Sirkus liikkui muuten ympäri Suomea junalla.Peter Lindfors
••••••••••••••••••••••••••••••

Peter,
Olipa hauska ja yllättävä lukea isästäni (Kollmann) täällä. Tulin ihan sattumalta sivustolle. Olen hänen tyttärensä! Kyllä vaan, asuu yhä Jyväskylässä.
Ota Peter yhteyksiä! Olisi hauska kuulla enemmän.
Maria Kollmann
••••••••••••••••••••••••••••••
Trolle Rhodinin Vesi- ja jääshown ohjelmalehdessä 1961 ruotsinkielisessä osassa on 2 Torandos, suomenkielisessä osassa 2 Tornados ja ohjelmalehden artistikuvan alla on nimi 2 Dorantos, joka on tämän "Hängeperch" numeron esittäneiden taiteilijoiden todennäköisesti oikea nimi.
Kyseessä eivät olleet Vilén ja Niitlahti.
BG 
••••••••••••••••••••••••••••••

Eilen – tänään

Tänään 244 vuotta sitten syntyi Lontoossa aivan uusi tapa esittää ratsastusta, erilaisia taidonnäytteitä ja viihdyttää yleisöä. Tammikuun 9. päivänä 1768 englantilainen Philip Astley piti ensimmäisen ratsastusnäytöksen kehittämässään pyöreässä maneesissa. Esitystä hän elävöitti eri artistien numeroilla. Vähän myöhemmin tätä esitysmuotoa alettiin nimittää sirkukseksi.

Millainen sirkus on tänään? Tässä yksi esimerkki.

Tampereen Teatterikesän 2004 yhtenä esiintyjäryhmänä oli Uudemman Zirkustaiteen Ryhmä Bandit Kronika. Minä en esitystä oikein ymmärtänyt, mutta ei ollut kai tarkoituskaan. Yleisö oli paljon minua nuorempaa. Ja esiintyjät olivat tosissaan. Pääasia, että nuorilla on tekemistä siinä vaiheessa kun ei vielä tarvitse miettiä mistä leipä tulee.

Zoo-Cirkus 1957

Vuonna 1957 Trolle Rhodinin Zoo-Cirkus oli koottu teeman "No Business Like Show-Business" ympärille. Samainen kappale soi sirkuksen tunnussävelenä useasti. Ohjelmalehdessä sitä mainostettiin Ruotsin suurimmaksi Sirkus-Showksi. Suomenkielisessä lisälehdessä puhutaan jo Euroopan suurimmasta sirkusyrityksestä. Kuvassa Helsingin Olympiastadion Zoo-Sirkuksen taustalla.

Ohjelmalehden keskiaukeamalla on lueteltu itse ohjelma. Huomio kiinnittyy artisteihin 2 Apollo's, joiden kerrotaan olevan ruotsalaisia huippuluokan taitureita, jotka kamppailivat vuosikausia lapsihalvauksen kourissa ja ovat nyt maailmanmaineessaan. Mikähän oli heidän numeronsa?

Kysymyksiä herättää myös numero "Sirkusprinsessa". Kálmánin kuolemattomien sävelten soidessa "Maneesin lasten" kunniaksi Trolle Rhodin esittelee sirkuksen kupoolissa Balettisinfonian. Väriä, valoa, kauneutta ja taituruutta. Numeron esittely kuullostaa hienolta. Millainen se mahtoi olla?

Eläintalleissa intialainen käärmeenlumoojaryhmä esitteli vierailijoille mm. intialaisia Kuningas-Kobria. Talleilta löytyi perinteisten sirkuseläinten lisäksi intialaisia pyhiä temppelilehmiä, egyptiläistä alkuperää olevia Watusie nautoja, Jackihärkiä ym.

Samana vuonna Suomessa kiersi myös ruotsalainen Circus Manuel Mijares.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Per-Arne Wåhlbergin kirjassa Inte Bara Glitter (2005) on pitkä tarina näistä lapsihalvauksen läpikäynneistä kaveruksista 2 Apollo eli Karl-Erik Hellberg (1919–1998) ja Sven-Eric Westlund (1919–1990). Molemmat olivat nuoressa iässä halvaantuneita rinnasta alaspäin. Tullessaan sisään maneesiin toinen käveli kovin ontuen ja toisen piti käyttää keppiä kävellessä.

Tottakai yleisö oli alussa epäröivä mitä tuleman piti. Mutta kun he näkivät mitä nämä pystyivät tekemään käsien voimalla, niin yleisö oli haltioissaan. Wåhlbergin mukaan ei ole vielä ilmaantunut henkilöitä, joka toistaisi heidän suorituksensa. Vaikka siitä on 54 vuotta, kun minä näin ohjelman Helsingissä, niin muistan hyvin heidän sisääntulonsa maneesiin ja heidän suorituksensa sekä yleisön suosionosoitukset.

Toinen asia oli se ballettisinfonia kupolin alla. Sen on täyttynyt olla joukko naisia, kukin omassa vertikaaliköydessä.

Björn Gammals

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Kolmantena suursirkuksena Suomessa kiersi vuonna 1957 suomalainen Sirkus Panakos. 

Peter Lindfors

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Sirkusteltta Olympia 1924

Sirkusteltta Olympian ohjelma vuodelta 1924 on kaksikielinen lehtinen. Sirkuksen omisti Ilmariset eli Jalmari Hautamäki ja A Edman. Syynä sirkuksen nimeen oli ilmeisesti vuoden 1924 Pariisin kesäolympialaiset. Mutta miksei suomenkielisessä osassa käytetty nimeä sirkusseurue, kuten ruotsinkielisessä?

Ohjelma vietiin läpi ilman taukoa. Musiikin jälkeen ensimmäinen esiintyjä oli Charles tasapainovoimistelija. Kuka hän oli, en tiedä. Risto Ilvosen kansiossa kummittelee tuo mystinen Charles monessa kuvassa. Seuraavana on Sylvian kansantanssiesitys. Kyseessä lienee Sylvia Lindström, joka oli yksi Oskar Hildénin tyttäristä.

J Walkama, amerikkalainen soittotaiteilija. Kuka? Oliko hän joku amerikan-suomalainen hanurinsoittaja? Seuraava numero on 2 Gondor - persialainen banbus. Markku Aulanko arvelee, että kyseessä olisi pärssinumero bambuseipäällä tehtynä.

Charles kiipeää sitten rekille. Sen jälkeen John Jonson taittuva mies. Voisikohan tämä olla notkeusakrobaatti John Erik, jonka oikea nimi oli Jussi Syrjäläinen. Hän esiintyi mm. Peacockissa 1950 paholaisen asussa nimellä John Erik.

3 Ilmariset olivat Jalmari Hautamäki, A Edman ja Aune Hildén (nimet ovat hieman erilailla Sirkuksen Tiedotuskeskuksen Sirkka-tietokannassa). Ennen loppumarssia tuli vielä Charrys - jaappanilainen leikki. Olikohan mystinen Charles taas asialla?

 .