Avustuksia sirkukselle

Valtioneuvosto on hyväksynyt hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi teatteri- ja orkesterilain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi teatteri- ja orkesterilakia siten, että lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan myös sirkustoiminta oikeuttaisi lain mukaiseen valtionosuuteen. Käykää lukemassa tarkemmin täällä.

Ihmetyttää vain miksi Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt tiedotteensa otsikolla Nykysirkus valtionosuuden piiriin! Eikö laki tulekaan koskemaan klassista sirkusta? Onko vain nykysirkus taidetta? Milloin alkuperäinen sirkus lasketaan myös taiteeksi?

Kommentit:

Sirkustaiteesta puhuttiin yleisesti vielä 90-luvulla. En tiedä, mistä tämä nykyinen klassisen ja nykysirkuksen erottelu johtuu ja kuka sitä ajaa. Sama, kun päätettäisiin, että baletti ei ole taidetta, ainoastaan nykytanssi on.
Eero Auvinen 

Stella Nova 1991

Tanskalaisen Sirkus Stella Novan viimeinen kesä Suomessa. Kilpailu oli välillä rajuakin. Maanteillä rullasivat sirkukset Stella Nova, Finlandia, Finnstar, Apollo, 5 tivolia, American Car Show, Anatominen arvoitus. . . Minkäänlaisia Stella Novan ohjelmatietoja ei löydy mistään. Ilmeisesti huvipuisto Fanfaari työllisti CiVa-lehden toimittajaakin niin paljon ettei muualle ehtinyt.

Yläkuvassa vuoden 1991 kaunis juliste. Norsu edelleen sitkeästi mukana kuvassa, vaikka ne kiellettiin sirkuksissa 1986. Alakuvat jostain matkan varrelta. Teltan pystytystä ja Ulla Steckel. Alimmaisena Tanskaa varten 1993 teetetty juliste.

Vielä Lasten Päivästä 1949

Viikko sitten oli juttua Lasten Päivästä. Tässä vielä lehti-ilmoitus Hesarissa 1.9.1949. Tarjonta oli huomattavasti monipuolisempaa kuin Huvikentän vieraillessa Tampereella. Punaisen Myllyn revyyllä oli oma telttansa. Varieté esitti myös näytöksiä toisessa teltassa. Lisäksi oli yleisnäyttämö, nukketeatteri ja tanssilava. Aika paljon aikuisiin kohdistuvaa viihdetarjontaa.

Alakuvassa musikaalis-humoristiset tanskalaisjonglöörit Mella & Maud. Punaisen Myllyn ohjelmaan heidän nimensä on kirjoitettu hieman väärin. Zoo Cirkus Sandorissa esiintyi 1953 Fräulein Maud opetettujen kyyhkysten kera ja vuonna 1959 Miss Maud. Oliko hän mahdollisesti sama kuin jonglööri Maud?

Tuo Mella & Maudin nimen alla näkyvä pyörätaituri Velocharles oli suomalainen Viktor Helpiö, josta tulee lisää juttua myöhemmin. Samoin tuosta ilmoituksen keskellä näkyvästä Keppo Familystä, jotka myös olivat suomalaisia.

Peacock 1964

Peacock-teatterissa oli toukokuussa HSY:n Vihreä Oksa. Peacockissa oli monia ennestään tuttuja esiintyjiä. Kesäkuussa esiintyivät vauhdikkaat  Bragazzin veljekset ja lauluyhtye The 4 M’s, heinäkuussa ennenkin olleet Dandy Bros ja elokuussa Suomeen kotiutunut Delta Rhythm Boys.  Heinäkuussa oli myös lyhtypylväsmies Fattini ja elokuussa jonglööri Nino Frediani.  Heinäkuussa esiintyi myös tosi taitava  löysän vaijerin jonglööri Jacky Lupescu ja elokuussa koominen pariskunta Nancy ja Charly Wolter.

Suomalaisiakin esiintyjiä oli.  Kesäkuussa esiintyi yläkuvan polkupyöräpari 2 Avandis hajoavalla pyörällään. Heinäkuussa oli mukana yhdellä kepillä hyppivä tasapainotaiteilija Bert Lindfors (kuva alhaalla) ja elokuussa notkeusakrobaatti Carola & Ass. (kuva alinna)).

Kapellimestarina oli Mario Weber ja numerotyttönä  hänen vaimonsa Lu Nova. Jokaiselle kuulla oli oma teemansa ja Lu Nova sovitti välitanssit teeman mukaan.  Esimerkiksi kesäkuun  teema  oli  ”Lapin lumoissa”.

Tässä koko kesäkuun ohjelma:
2 Avandis, kotimainen kierros, Airi ja Rake Tamminen
Four M's, kultaa kurkussa, Jugoslavia
Regine & Andre Berny, kaunista ja keveää, Ranska
Les Maras, pyörremyrskyn ponnella, Saksa
Waltinos, mahdotonkin mahdollista simsalabim, Itävalta
2 Angelos, ilmavasti leikiten, Ruotsi
3 Bragazzi, hauskintakin hauskempaa, Italia
Finaali, letkaten Lappiin
Mario Weber solisteineen
Ohjelman esitteli Lu Nova.

Linnanmäki 1964

Linnanmäen opasvihkonen vuodelta 1964 oli painettu  liitupaperille ja sivuja oli 48.  Sen lisäksi oli erillinen keskiaukeama, missä oli esitelty kuukauden Peacock-ohjelma.

Suomenkielinen otsikkokirjoitus kertoi markkinahuvien kehityksestä ja niiden 1000-vuotisesta perinteestä.  Markkinoiden tarkoitus oli tarjota ”kaikenlaista huvituksia kansalle”.  Mukaan tulivat hevoskarusellien esikuvat ja kaikenlaiset pienoisnäytökset.  Myös kirurgit saattoivat antaa näytöksiä. Kerrotaan tohtori Johannes Andreas Eisenbartista, joka teki sappileikkauksia punaiseen viittaan pukeutuneena ja päässään valkoinen peruukki.  Leikkausten onnistumisesta ei kerrota mitään. Tämä huvimuoto kuitenkin kiellettiin 1746.  Sitten keksittiin uusi markkinahuvi.  Esiteltiin tavalla tai toisella vammaisia ihmisiä. Kysyttyjä olivat siamilaiset kaksoset, jättiläiset, kääpiöt ja partaiset naiset.  Siamilaisista kaksosista tunnetuimmat olivat Chang ja Eng.

Ruotsinkielisessä johdantotekstissä kerrotaan lentävästä trapetsista ja sen sankareista. Teksti on pitkälti samaa, mikä edellisenä kesänä oli ilmestynyt suomeksi.

Linnanmäelle vuokrattiin uusi maailmanpyörä, joka nimettiin Boston–pyöräksi.

Ulkoilmanäyttämöllä oli mastonumeroita ja musiikkivieraita. Toukokuussa  vapaanäyttämöllä oli  mastoakrobaatti The Golden Mast ja  heinäkuussa ruotsalainen Lindström Bros korkealla kireällä vaijerilla.  Oheisessa kuvassa Lindströmit, ulkoilmanäyttämö ja vanha maailmanpyörä ennen Boston-pyörää. Musiikkivieraista mainittakoon Cliff Richard & The Shadows, Odetta,  Anita O´Day ja Georg Ots.

Teatterihallissa oli koko kesäkauden Schuman’s Filmchimpansen (kuva alhaalla) ja Kolibri-teatterissa Nii Afadin Woodoo-show (kuva alinna).  Schuman kirjoitettiin yhdellä n-kirjaimella ja kyseessä oli taiteilijanimi.  Nimi sekoitettiin kahdella n-kirjaimella kirjoitettuun tunnettuun Schumann’in eläintenkouluttajasukuun ja se lienee tarkoituskin.  Linnanmäellä esiintyneen Anton Schuman’in velipoika Dominik käytti taiteilijanimeä Schumacher ja oli vuosia Toivo Sariolan tivolissa.

Steppaaja Edy Hyyppä

Edy Hyyppä oli jo ollut akrobaattina, klovnina ja Chaplin-parodistinakin kun hän tutustui Hugo Wieslanderiin ja Tiger-Lilyyn. Silloin hän oppi myös steppaamisen. Ja siitä tulikin hänen tavaramerkkinsä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919 Eddie Hyyppä ja Hugo Wieslander matkustivat Berliiniin. Siihen aikaan kaikki tähdet syntyivät Berliinissä ja loput lähtivät maitojunalla takaisin kotiin. Berliinissä herrat kohtasivat Tiger-Lilyn ja yhdessä he valloittivat Berliinin, myöhemmin koko Euroopan. Yhdessä he kiersivät mannermaan metropoleja 12 vuotta.

Tuossa yläkuvassa näkyy Edy Hyyppä rummuissa. Isoimmassa rummussa lukee Tiger Lily & Bailey. Kuka oli tämä Bailey? Mahdollisesti toinen kaveri alemmassa muistokortissa Wellin and Bailey? He esiintyivät Suomessakin 1919 Sirkus Empiressä amerikkalaisina laulu- ja tanssitaiteilijoina.

Sirkus Finlandia 1998

Vuonna 1998 Bill Clinton kielsi televisiossa olleensa seksuaalisessa kanssakäymisessä Monica Lewinskyn kanssa, Yhdysvalloissa FDA hyväksyi Viagra-lääkkeen miesten impotenssin hoitoon, Dingo teki toisen comebackinsa Helsingin Hartwall-areenalla, Mika Häkkinen voitti Formula 1 -maailmanmestaruuden, jonglööri Carl Jernström Jr palkittiin Varsovan Kansainvälisillä Sirkusfestivaaleilla (kuva alhaalla) ja Sirkus Finlandia lähti kiertueelleen kuten aina.

Näyttämömestarina 1998 toimi Kalle Roos, telttamestarina Giovanni Jarz, kapellimestarina Jan Chodowiec, henkilöstöpäällikkönä ja juontajana toimi Leena Jurvakainen, tallimestarina Krasimir Ionov ja kuljetuksista vastasi P.E. Pelkonen. Jos oikein muistan, niin näytöksen ohjaus ja suhdetoiminta oli ruotsalaisen Thord Jungen (kuva alh.) hanskassa ja lipunmyynnissä oli hänen suomalainen vaimonsa Virve Iljama Junge sekä Arja Kela.

Ohjelma meni suunnilleen näin, mutta ei tässä järjestyksessä:
Los Amigos, poninumero, Anna Jernström
Anna Jernström, uudet kauniit hevoset
Two Sayer’s, akrobatiaa rullaluistimilla, Peter Salsky ja vaimo
Trio Rampin, klovnitrio, José Padeira Rampin, Espanja, Violetta Rampin ja Krasimir, Bulgaria
Chy Mei Ling, taitovoimistelija, Melanie Chy (kuva alh.), Sveitsi, avustajana Freddy Chy
The 2 Steckels, kaskadöörit Freddie Steckel,Tanska, ja Sanda Steckel, Romania (alin kuva)
The Salvadors, tasapainoilua pallolla, Peter Salsky & co
Old Regnas, Mike Sanger aasin ja koiran kera, Englanti
Trio Rampin
Chy Fu Dey’s, Kung fu -ryhmä, Chy Fu Dey, Kiina
Les Salskys, paholaispyörä, Peter Salsky & co
Grande Finale, koko esiintyjäjoukko

Pyhä Vitus

Pyhä Vitus oli kristinuskon pyhimys. Hän syntyi noin vuonna 290 Sisiliassa ja koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen aikana. Vitus on yksi roomalaiskatolisen kirkon neljästätoista pyhästä auttajasta. Vitus on tunnettu mm. vuoteenkastelijoiden, näyttelijöiden, tanssijoiden, tanssitautisten ja sirkustaiteilijoiden pyhimyksenä. Sen lisäksi häneltä pyydettiin apua mm. koiran- ja käärmeenpuremissa, epilepsiassa sekä salamoita ja myrskyjä vastaan.

Hänen muistopäiväänsä vietetään juliaanisen kalenterin mukaan 15. kesäkuuta, joka vastaa gregoriaanisen kalenterin 28. päivää. Toisen tiedon mukaan hänen muistopäivänsä oli katolisessa pyhimyskalenterissa 15. kesäkuuta, mutta se on poistettu siitä vuonna 1969. Suositulla Pyhällä Vituksella on monissa Euroopan maissa eri nimi: Guy (Ranska), Vito (Italia), Guido (Italia), Vid (Kroatia ja eteläslaavilaiset kielet), Vith, Vit (Tšekki), Veit (Saksa) ja Wit (Puola). Pyhä Vitus kuvattiin yleensä kannattamassa käsivarrellaan pataa. Katsojien mielessä pienennettynä esitetty pata muistutti yöastiaa, niinpä Vituksesta tuli vuoteenkastelijoiden ja ripulitautisten parantaja.

Tsekin Prahassa on kaunis Pyhän Vituksen katedraali. Katedraalin kappelissa säilytetään valtion kruununjalokivikokoelmaa. Kaarlensilta (tšek. Karlův most) on Vltavajoen ylittävä kuuluisa kivinen goottilaistyylinen silta Prahassa, Tšekin tasavallassa. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1357 kuningas Kaarle IV:n aikana. Rakentamista johti arkkitehti Peter Parler, jonka muihin töihin kuuluu esimerkiksi Pyhän Vituksen katedraali Prahan linnassa. On sanottu, että muurauslaastiin sekoitettiin kananmunankeltuaisia vahvistamaan sillan rakennetta.

Rovaniemellä on jo useampana vuonna vietetty Monitaideyhdistys Pisteen organisoimia Vitus-festivaaleja. Festivaali kokoaa vuosittain eri taiteen alojen ammattilaisia ja taiteen ystäviä yhteen äkkiväärän ja ennen näkemättömän äärelle. Jani Suihkonen jongleerasi siellä viime vuonna.

Lasten Päivä Helsingissä 1949

Lasten Päivän Huvikenttä lopetti maaseutukiertueensa ja avasi tivolialueensa Helsingissä 1.9.1949. Huvialue monipuolistui. Alueelle ilmestyi mm. Varieté-teltta ja Revy Punaisen Myllyn teltta. Helsingissä oltaessa myös ohjelmat naissä teltoissa vaihtelivat.

Tässä kuvassa näkyy Varieté-teltan sisäänkäynti aasin takana. Erään toisen valokuvan mukaan sen ohjelma oli:
Pelle Jali, 
2 Arving’s, sensatiomaiset polkupyöräilijät
Los Venezuelos, tanskalaiset parodistit
Arvo Avenius, jonglööritaituri
Duo Invenius, akrobaatti-tanssipari
Gen-Fo-Wong, ihmeellinen kiinalaisryhmä
3 Ribars, unkarilaiset ilma-akrobaatit
Carmen & Alexander Garfield, humoristiset hyppääjät
Eräässä lehti-ilmoituksessa on Pelle Jalin tilalle tullut Pelle Ville. Eräässä ruotsinkielisessä lehtiartikkelissa tilalle on tullut Pelle Jöns. Jalin tunnen, mutta keitä ovat nämä kaksi muuta? Telttojen ulkopuolella Fred Norton ajeli moottoripyörällä 16 metrin korkeudessa.

Myös Punaisen Myllyn teltassa vaihteli ohjelma. Välillä mainostettiin ohjelmaa nimella Syyssalaattia ja välillä Syyssirpaleita. Mainoksissa kerrottiin, että teltta-revyssä oli mukana koko henkilökunta ja baletti sekä Allu Kososen revyorkesteri. Samoin taikuri Leonardi. Tanskalaisia musikaalis-humoristisia jonglöörejä Mella & Maud mainostettiin kovasti. Toisaalla nimi kirjoitettiin Mello & Maud.

Lasten Päivä Tampereella 1949

Yllä oleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 9.8.1949. Siinä kerrottiinn, että Lasten Päivän Huvikenttä on saapunut Tampereen Hippokselle. Ulkolmanäyttämöllä oli ilmaista katseltavaa:
• 3 Ribars, lentävät unkarilaiset rekkiakrobaatit eli Papin perhe,
• Duo Invenius, Suomen paras akrobaattitanssipari,
• A. Avenius, jonglöörimestari, eli Arvo Konstantin Avenius, käytti myös nimeä Konstantin,
• Pelle Ville, uusi klovnilöytö. Kukahan oli tämä Ville?
• Tivolikentältä löytyi myös Taikuriteltta, jota isännöi taikurimestari Solmu Mäkelä.

Suurella katoksellisella tanssilavalla oli soittoa joka ilta klo 19.30–24.00. Avajaisissa soitti TTY:n Soittokunta ja seuraavana päivänä Arvo Nyströmin yhtye. Kaiken ympärillä hälisi erilaisia pelejä, karuselleja, ampumatelttoja jne. Lasten Päivällä oli käytössään omat poletit peleissään.

Lasten Päivän Säätiöhän perustettiin vasta 1957.  Siihen saakka 1950 avattu Linnanmäki oli nimeltään Lasten Päivän huvipuisto. Lasten Päivän idea oli saatu Ruotsista ja sitä toteuttivat lastensuojelutyötä tekevät järjestöt sodan jälkeisessä Suomessa. Lasten Päiviä oli vietetty jo aikaisemmin ja toiminnan veturina oli Lastensuojelun ja Nuorisohuollon keskusliitto. Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön; Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi-Kotien yhdistys ja Koteja Kodittomille ry:n kanssa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös Parasta Lapsille ry. Rahat jaettiin niin, että Keskusliitto sai 40 % tuotosta ja muut järjestöt 12 % kukin.

Lasten Päivä oli tapahtuma, jota vietettiin eri puolilla maata ja joka huipentui Helsinkiin. Tapahtuman kierrättäminen oli raskasta ja kallista ja jo vuonna 1947 syntyi ajatus kiinteän huvipuiston perustamisesta. Tivoli-sanalla oli vähän huono kaiku.

Suomessa oli pulaa monista elintarvikkeista. Niitä saatiin lahjoituksina. Tivolilaitteita vuokrattiin Kansan Tivolilta ja Helsingissä mukana oli myös Suomen Tivoli. Vuonna 1948 Lasten Päivät päätti uhrata 10 miljoonaa markkaa omien tivolilaitteiden hankkimiseksi. Huvipuistoa suunniteltiin sekä Kaisaniemen puistoon että Hesperian puistoon. Lopulta kaupunki osoitti paikaksi Vesilinnanmäen.  Silloin oli todettu, että se on niin huono paikka, ettei edes tivoli voisi pilata sitä.

Ehkä Lasten Päivän huvikentällä oli vuonna 1949 jo omia laitteita, jotka sitten seuraavana vuonna sijoitettiin Vesilinnanmäelle. Puiston nimeksi suunniteltiin ensin Vesilinnanmäki-Vattenkulle. Sitten Vesi-sana tipahti alusta pois ja nimeksi tuli Linnanmäki-Borgbacken Lasten Päivän Huvipuisto.

Milloinkahan Suomessa ensimmäisen kerran vietettiin Lasten Päivää? Alla olevassa kuvassa Lasten Päivän kulkue ylittää rautatiesiltaa Tammelan puolelle Tampereen asemarakennuksen vierestä 1910-luvulla.

Lähde: Eeva-Kaarina Holopainen: Saisko Lipun Karuselliin.

Kommentit:

Eeva-Kaarina Holopaisen Saisko Lipun Karuselliin –kirja kertoo:

“Ensimmäisenä Lasten Päivää vietti 1900-luvun alusta lähtien Barnavårdsföreningen i Finland Ruotsin esimerkin innoittamana. Vuonna 1932 mukaan tulivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Koteja Kodittomille r.y. Päivien järjestäminen oli kuitenkin satunnaista.  Sotien jälkeen Lasten Päivä sai uudelleen tuulta purjeisiinsa, kun Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton puheenjohtajan, ylilääkäri Viljo Rantasalon johdolla kokoontuva työvaliokunta alkoi 1945 pohtia mahdollisuuksia laajentaa sen viettoa.

Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön kanssa: Nämä olivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland. Ensi-Koti Yhdistys ja Koteja Kodittomille ry (myöhemmin Pelastakaa Lapset).  Sopimus koski syyskuussa 1945 järjestettyä tapahtumaa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös Parasta Lapsille ry.

Jo ensimmäisenä vuonna idea järjestää Lasten Päivä ympäri maata tapahtuvana, viikon mittaisena tempauksena osoittautui hyväksi. Tuotto ylitti odotukset, vaikka järjestelyissä oli joka suhteessa toivomisen varaa.“

Vuotuiset Lasten Päivät järjestettiin sekä Helsingissä että maaseudulla noin 200 paikkakunnalla ja ne olivat valtava organisaatio.  Helsingissä järjestelyt olivat luonnollisesti suurimmat. Messukentälle oli pystytetty Suomen Tivolin ajolaitteita: Maailmanpyörä, Radioautorata, Lento-, Aalto- ja Vinokaruselli, Pyörivä tynnyri, Taikakeinu jne. Tarjolla oli myös mahdollisuus kokeilla onneaan peliautomaateissa ja välillä maistella jäätelöä tai karamellejä, joita Valio ja Fazer olivat saaneet valmistaa erikoisluvalla lahjoituksena saadusta sokerista.

“Lasten Päivät tuntuu heti perustamisensa jälkeen lunastaneen paikkansa myös esiintyvien taiteilijoiden sydämissä. Sen verran nimekkäitä esiintyjiä oli jo vuoden 1946 ohjelmissa. Olivat näyttelijä/lausujatar Ella Eronen, Oopperalaulaja Jorma Huttunen, Georg Malmsten ja Ragni-Marita, George de Gozinsky, Taikurisetä Solmu Mäkelä, Satutäti Irja Kuusla sekä kuuluttajina Olli ja Pipsa, Suomisen perhe-elokuvien suosikkikaksikko.”

Terveisin MA

FMC Valokuvauskilpailu 2014

Maailman Sirkusliiton (Fédération Mondiale du Cirque) vuotuinen valokuvauskilpailu on jälleen julistettu. Kilpailun aiheena on Maailman Sirkuspäivä, jota tänä vuonna vietetään peräti kuukauden verran. Juhlinnan voi aloittaa jo 20.3., mutta se varsinainen Sirkuspäivä on 19. huhtikuuta.

Valokuvauskilpailuun voi osallistua  korkeintaan neljällä digi-kuvalla, joita ei saa manipuloida. Palkinnot ovat ruhtinaalliset sanan varsinaisessa merkityksessä. Tarkemmat englanninkieliset ohjeet löytyvät täältä.

Minua ihmetyttää kovasti miksi FMC vaihtaa taas Sirkuspäivän logoa. Edellinen oli paljon iloisempikin. Ja nyt ei voi käyttää edellisvuotisia viirejä, lippuja ja mainoksia. Tulee turhan kalliiksi pienille sirkuskerhoille. Mutta voihan sitä juhlia ilman logoakin. Kuten alakuvassa Sirkuskoulu Arx Hämeenlinnassa kolme vuotta sitten.

Suomen Tivoli 1950

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 14.6.1950:

SUOMEN TIVOLI
Vierailu Aitolahdessa 17–18/6
Monipuolinen uutuusohjelma!
Ulkolaisia Sirkustaiteilijoita!
Vauhtia – Jännitystä _ Huumoria!
Ranskalainen pienois-eläinsirkus
4 ponia – 1 aasi – 2 simpanssia – 5 opetettua koiraa
5 AFRIKKALAISTA NEEKERIÄ
Eksoottinen Käärmetanssi – elävä jättiläiskäärme
Maailmanpyörä – Karuselli – Ampumarata – Kenttäpelejä – Ravintola – Tanssia
Tivoli pidetään auki heti näyttelyn avajaistilaisuudesta lähtien klo 24 asti, muina näyttelypäivinä klo 9–24.
Maatalousnäyttelyssä kävijät!
Varautukaa tutustumaan myöskin Suomen Tivolin ihmeisiin!

Vuonna 1950 J.A.F. Sariolalla oli kolme Suomen Tivolia, joita hänen poikansa Toivo, Matti ja vävy Erkki Parkkonen johtivat. Kullakin tivolilla on yhtenä vetonaulana pieni sirkusteltta – Parkkosella Pienois Eläin Sirkus, Toivolla National ja Matilla Americano. Samana vuonna Parkkosen tivoli liitettiin Matti Sariolan Tivoliin. Olisko siis niin, että lehti-ilmoituksessa on kyse Suomen Tivolin Matti Sariolan osastosta? Ranskalainen Pienois-eläinsirkus sisälsi Sandor Kleinbarthin esitykset. Edith Kleinbarth muistelee että samassa sirkusteltassa esiintyivät myös akrobaatit Raimo Tamminen ja Vesa Salo.

Toinen mielenkiintoinen esiiintyjäryhmä tässä ilmoituksessa on neekerit. Tuolloin 1950-luvulla neekeri-sana ei ollut ruma tai rasistinen. Se oli aivan sama jos sanottaisiin keravalainen ja kiinalainen. Mutta ihmetystä nämä mustaihoiset aiheuttivat pelkällä olemisellaan. Niinpä teltan kyltiksi riitti pelkkä sana Neekerit. Kuva on vuodelta 1950 ja herrat vasemmalta lukien Erkki Parkkonen, Sandor Kleinbarth ja Harry. Tämä teltta oli siis Parkkosen osastossa.

Sirkus Stella Nova 1990

Tanskalaisen Sirkus Stella Novan kuvia tai julistetta vuodelta 1990 en löytänyt. Pari lehti-ilmoitusta löytyi, joista ylhäällä Lapin Kansassa 31.5.1990 ollut.

CiVa-Uutiset 3/1990 kertoo muutaman sanan ohjelmasta:
Sirkuksella oli puolalainen orkesteri, juontajana toimi Ulla Steckel. Ohjelmassa oli mm.:
• Hevosnumeron ohjaa Jack Steckel ja poikansa Simon; sympaattinen ohjaustyyli
• Mr Wasil, käsilläseisontanumero
• Mr Wasil, jonglöörinumero
• Iris Dvorak, vetikaaliköysi
• Family Dvorak, ikariset leikit
• Duo Guilena, rola bola etelämaalaisella temperamentilla
• Aljosha Majovski, kasakkanumero
• Klovniryhmä, missä mukana Charlie Rivelin sukulainen
• Kamelit ja laama, ohjaa Jack Steckel

Surmanajoa Hippodromin Tivolissa

 

Tässä kolme lehti-ilmoitusta Hippodromin Tivolista, jonka vakituinen paikka vuoden ympäri näkyi olevan Mannerheimintie 17 Helsingissä eli aivan Olympiastadionin vieressä entisen Messuhallin eli Töölön kisahallin kohdalla. Ylin on julkaistu Helsingin Sanomissa 17.11.1945. Keskimmäinen on Hesarista 26.6.1946. Alin löytyi Hämeen Yhteistyöstä 8.9.1947. Kaikissa näissä mainostetaan kaiken muun ohella surmanajoa.

Ylimmässä surmanajon kerrotaan tapahtuvan sekä pytyssä pystysuorilla seinillä että teräspallossa. Ajajien nimiä ei mainita. Keskimmäisessä kerrotaan, että ajo tapahtuu 5 m halkaisijaltaan olevassa teräspallossa ja ajaja on Leo Paularinne. Alimmaisessa kerrotaan, että surmanajoa suorittaa sisaruspari Syversen ja se tapahtuu kahdella moottoripyörällä yhtaikaa surmankirnussa pitkin pystysuoraa seinää eli pytyssä.

Keitä olivat nämä sisaruspari Syversen? Sylvi Syversen ajoi surmanajoa myös Ludvig Syversenin omistamassa Tivoli Hesperiassa. Toisena ajoi hänen veljensä Otso Syversen. Alakuvassa sisarukset muistokortissa vuodelta 1946. Sylvi meni naimisiin Leo Paularinteen kanssa, joka poseeraa alimmaisessa kortissa.

Monte-Carlo 2014

Huomenna alkaa Monte-Carlon Sirkusfestivaalit jo 38. kerran. Rosi Hochegger on yksi festivaalien tähdistä. Ylhäällä kuva hänen Suomen vierailustaan vuonna 2004. Tässä lisää tämän vuotisia esiintyjiä ranskalaisessa epäjärjestyksessä:

LE GROUPE MIXTE DE FAUVES PRESENTE PAR TOM DIECK JUNIOR
LES ELEPHANTS DE LA FAMILLE DE JOY GARTNER
LISA KACHATRYAN – FUNAMBULE
ANASTASIA MAKEEVA - CORDE VOLANTE
ROSI HOCHEGGER ET SON CHEVAL – COMEDIEN
ROSI HOCHEGGER - DRESSAGE DE CHIENS
MIKE LECLAIR ET KAREN BOURRE – JONGLAGE
LA GRANDE CAVALERIE DU CIRQUE LIDIA TOGNI PRESENTEE PAR VINICIO
CANESTRELLI TOGNI
BELOGORLOV ET KOLGANOV - CLOWNS DE REPRISES
DUO DARING JONES – TRAPEZISTES
SASHA – CONTORSIONNISTE
LA TROUPE DOBROVITSKY - VOLTIGE AERIENNE
DUO D’EQUILIBRISTES DE LA TROUPE ACROBATIQUE DE SUINING
TROUPE VAVILOV - SAUTEURS A LA BANQUINE
TROUPE VAVILOV - SAUTEURS A LA PLATEFORME AERIENNE
LES FALTYNY - ACROBATES SUR MONOCYCLES
EMIL FALTYNY - EQUILIBRISTE SUR ECHELLES LIBRES
LES FALTYNY – JONGLEURS
HANS KLOK – MAGICIEN
ROBERT MURAINE - DANSEUR EXCENTRIQUE
DUO KVAS - MAIN A MAIN
DAVID BURLET - JONGLEUR BURLESQUE
FLIGHT OF DESIRE - ACROBATIES AUX SANGLES AERIENNES
CONCHI MUNOZ - DRESSAGE D’OTARIES
TROUPE SOKOLOV - SAUTEURS A LA BASCULE
ANGELO MUNOZ, CONCHI ET ENRICO CAROLI - ENTREE CLOWNESQUE
TROUPE ACROBATIQUE DE WUHAN - SAUTEURS SUR TRAMPOLINE ET JEUX ICARIENS

Zoo Cirkus Sandor

Ossi Elstelä (18.5.1902–10.4.1969) ja Alexander Sandor Kleinbarth (1895–1983) päättivät keväällä 1953 teettää purjekankaasta sirkusteltan helsinkiläisessä Ringing-telttatehtaassa. Siihen mahtui 500–600 henkeä. Sirkus sai nimen Zoo Sirkus Sandor ja ensi-ilta oli Porvoossa vappuna 1953. Suomalaisille on aina ollut vähän vaikeaa kirjoittaa tuo z-kirjain oikein päin.

Koska Kleinbarthin väki oli unkarilaisia, toiminta tapahtui Elstelän nimissä. Seurueeseen kuului myös Tuukka Soitso, joka oli Elstelän sihteeri. Sandorin uskollinen eläintenhoitaja oli Ernst Späth (1900–1983). Kleinbarthin perheen äiti oli Elise "Lisje" os. Althoff (k. 1957). Tytär Edith oli jo täysverinen huippujonglööri. Perhe saapui Suomeen 1950.

Sirkuksen mukana kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa. Näytös kesti pari tuntia ja väliajalla oli mahdollisuus tutustua eläintalleihin. Ohjelma meni suunnilleen näin:
• A. Kleinbarth, opetettuja eläimiä (Sandor Kleinbarth)
• Edith, huippuluokan jonglööri (Edith tai Edit Kleinbarth)
• Jack Morton, veitsenheittäjä (Alfred Pitsch)
• Sisko & Veikko, voimaa ja taitoa (Sirpa Sandström ja Arvo Hiltunen)
• Taikuri
• Freulein Maud, opetettuja kyyhkysiä
• Miss Sirpa, tyttö ilman luita
• The Wictor, polkupyöränumero (suomalainen)
• Maneesipellet
30 eläintä ja 15 hauskaa esitystä

Tuo alla näkyvä ilmoitus on tamperelaisesta Kansan Lehdestä 3.7.1959. Muut kuvat Sandorin kuva-albumista. Sirkus-sana kirjoitettiin näköjään välillä suomeksi, joskus englanniksi ja välillä ruotsiksi.

Lähde: Edit Sandor Kleinbath, Balleriina hevosen selässä.

Alberto Laszlo's

Tämän postikortin takana lukee: Poster for The Three Original Alberto Laszlos, 1905. Collection Solmu Mäkelä, Helsinki. Julisteessa kerrotaan heidän olevan maailman parhaita musikaalisia kaskadöörejä.  Tietääkö joku lisää heidän toiminnastaan?

Kommentit:

Hiusmallista vasemmalla ja kengän mallista oikealla voisi kuvitella, että tässä on Leningrad Cowboysien esiaste! 
MA

Cirkus Brdr. Schmidt 1950

Tämä juttu oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 31.8.1950. Jutussa kerrotaan, että tanskalainen suursirkus Bror Schmidt saapuu Helsingistä Tampereelle linja-autoasemaa vastapäätä olevalle aukiolle. Nimessä on pieni virhe, mutta ei se haittaa. Bror-nimen tilalla pitäisi olla Brdr. eli Brøderne, joka tarkoittaa veljeksiä.

Jutussa mainitaan, että sirkuksen johtaja on Geovanni Otto. Toisaalta jutun valokuvassa kerrotaan olevan johtaja Schmidt hevosineen. Sirkus viipyy Tampereella pari viikkoa ja jatkaa sieltä Poriin, Turkuun ja Maarianhaminaan. Sirkus luovuttaa osan tuloistaan Sotainvaliidien Veljesliitolle. Sirkus on nyt kolmatta kertaa Suomessa. Ensimmäisenä vuonna annettiin järjestölle 6,6 miljoonaa ja toisella kerralla 15,2 miljoonaa markkaa.

Esitettävä ohjelma on rakennettu suomalaisen maun mukaan:
- Kolmisenkymmentä hevosta
- Laskusuorituksia tekevä poni
- Maailman kookkaimpiin kuuluva norsu Dina (lähes 10 tonnia)
- Säyseä ja iloinen karhuryhmä
Kaikki taiteilijat ovat korkeata kansainvälistä luokkaa. Ja lopuksi ohjelmassa ilmoitettujen numeroiden lisäksi kaksi ylimääräistä numeroa. Yleisö voi ratsastaa sirkuksen hevosilla eikä ole putoamisen vaaraa, mutta yleensä on sekunttipeliksi jäänyt osallistujien pysyminen hevosen selässä.

Sirkuksen piti tulla jo edellisellä viikolla, mutta kansa Helsingissä kuulemma ei päästänyt sirkusta lähtemään.

Samana vuonna Suomessa kiersivät ainakin Trolle Rhodinin Zoo Cirkus, Sirkus Felix, Suursirkus ja Sirkus Sariola. Myös kaikissa tivoleissa oli sirkusohjelmaa.

Alakuvassa Laila Schmidt, jonka oletan olleen mukana kiertueella omalla kouluratsastusnumerollaan.

Leonardin temput

Tässä taas yksi temppuohje-lehtisiä esityksensä yhteydessä myynyt taikuri. Ludwig Lebram (1884–1969) oli saksanjuutalainen, joka tuli Suomeen 1936. Hän käytti taitelijanimiä Leonardi ja Leonard Bellachini. Lebramilla oli alkuperäisiä Samuel Bellachinin (1827–1885) välineitä. Sodan aikana hän esiintyi asemiesilloissa. Lebram oli myös taitava varjokuvien esittäjä. Lebram oli tuttu näky Helsingin kahviloissa. Hän palasi Saksaan vasta 1963 ja kuoli siellä 1969.