Lauri Vartiainen

Lauri Vartiainen kiinnostui huvipuistoista ja niiden laitekannasta jo ainakin neljännesvuosisata sitten. Häntä kiinosti huvipuistojen laitteet, niiden valmistajat, kapasiteetit. Hän kanavoi tietonsa muidenkin käyttöön perustamalla vuonna 1999 huvipuistoja puolueettomasti esittelevän huvipuistosivuston www.huvipuisto.net. Sivuilla on erilaisin tilastoin ja valokuvin esitelty Suomen huvipuistot ja teemapuistot ja kiertävät tivolit. Sivuilla on esitelty myös jo lakkautettuja puistoja kuten Huvipuisto Fanfaari Keravalla ja Helsingin Itäkeskuksessa toiminut sisäpuisto. Nettisivusto ei siis ole minkään erityisen huvipuiston mainossivu vaan pyrkii esittelemään tasapuolisesti kaikki.

Leipänsä Lauri ansaitsi valmistamalla kirjastoautomatiikkaa autotalliverstaassa. Oma toimeentulo oli siis turvattu. Jossain vaiheessa Laurin harrastus alkoi saada vakavampia muotoja. Hän hankki ensimmäisen laitteensa. Kyseessä oli monet huvipuistot nähnyt Roud Up, jota myös painekattilaksi kutsutaan. Se on alun perin hankittu Linnanmäelle vuonna 1961 ja Särkänniemen ja Tykkimäen kierrettyään päätyi Laurille vuonna 2003. Toinen hankinta oli sitten USAsta ostettu vanhanmallinen Maailmanpyörä. Se matkasi Suomeen vuonna 2005.  Lauriin haave oli perustaa nimen omaan vanhoista ja vanhanmallisista laitteista koostuva puisto, eräänlainen toimiva Tivolimuseo. Nokkakiven puiston rakentamistyöt aloitettiin Lievestuoreella vuonna 2005 ja rakentaminen kesti kaksi vuotta. Ensimmäisenä vuonna puisto näytti vielä vaatimattomalta, istutukset olivat lyhyitä ja kenttä autio.

Vuonna 2008 Lauri vuokrasi vieressä olevasta Laukaanhovista lisätilaa ja perusti sinne Automaatti- ja Sirkusmuseon, nimeltään Sirkusmaailma. Sirkusnäyttely perustui pitkälti Markku Aulangon sirkuskokoelmiin ja alun perin Keravalla ollutta näyttelyä varten tehtyihin sirkusvaunun mallisiin näyttelyvitriineihin, jotka nekin pelastettiin Paraisilla olleesta ladosta. Vuosien varrella Sirkusmaailma on muuttunut enemmän peli- ja toimintahallin suuntaan. Laurin oma keräilykohde on kolikoilla toimivat peliautomaatit. Sirkusmaailma on auki myös talvella ja siellä voi järjestää erilaisia tilaisuuksia.

Lauri ei ole saanut puiston perustamiseen minkäänlaista tukea. Sateisista kesistä huolimatta Lauri on kuitenkin sinnikkäästi yrittänyt ja nyt puisto näyttää houkuttelevalta ja vihreältä. Laukaan Yrittäjät ry palkitsi Lauri Vartiaisen keväällä 2012 Vuoden yrittäjänä! Onnittelut!

Punainen Mylly

Sirkus Myllystä on ollut jo aikaisemmin juttua. Sirkuksen omisti Punainen Mylly, joka oli Helsingissä toiminut Ossi Elstelän ja Anna-Liisa Hämeensalon vetämä revyyteattteri. Se toimi pitkään Hämäläisten talolla eli Hämiksellä Helsingin Kampinkadulla, joka nykyään on nimeltään Urho Kekkosen katu.

Punainen Mylly aloitti toimintansa vuonna 1945 revyyllä nimeltä Lähtölaukaus, minkä oli käsikirjoittanut Palle eli Reino Hirviseppä. Viimeinen esitys joulukuussa 1964 oli uusinta samasta Lähtölaukauksesta. Revyyn ohjelma koostui lyhyistä sketseistä, tanssi- ja musiikkinumeroista. Orkesteriin ovat kuuluneet mm Tauno Marttinen. Ohjelmassa oli mukana lähes poikkeuksetta ainakin yksi varieteenumero. Mukana ovat olleet mm. Edy Hyyppä, Keijo Invenius, The 3 Amicos jne.

Esitykset sisälsivät usein paljasta pintaa, mikä oli jonkin verran paheksuttavaa. Itseään arvostavat lehdet eivät juurikaan kirjoittaneet asiallisia arvosteluja. Tekijöiden joukossa oli usein mm. Repe Helismaa ja Toivo Kärki, jotka katsottiin pilipalihuumorin edustajiksi. Se ei ollut kulttuuria. Peacock-teatterissa toiminut Uusi Iloinen Teatteri eli UIT noudatti pitkälti samaa rakennetta, mutta ilman varieteenumeroita.

Kuvissa oleva ohjelmalehti koskee vuotta 1959, jolloin teatteri toimi Alppilan kesäteatterissa. Ohjelmalehti oli 44-sivuinen vihkonen, joka oli täytetty lähinnä mainoksilla. Mainosten lomassa on 13 kuvaa, mitkä liittyivät esitykseen, joka oli nimeltään Satu Persiasta. Ohjaus oli Ossi Elstelän. Ohjelmalehti on Esiintyvät Taiteilijat ry:n arkistossa.

Punaisen Myllyn tarina kerrotaan vuonna 2008 ilmestyneessä erinomaisessa kirjassa nimeltä Punainen Mylly. Sen ovat koonneet ja kirjoittaneet Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala ja se perustuu valokuvaaja Vilho Uomalan kuva-arkistosta löytyneeseen kuva-aineistoon.

Punaisen Myllyn Baletin vakiotanssijoihin kuului monta vuotta mm. Leena Rintala, joka sittemmin kiersi Tom Hertellin ryhmässä Pohjois-Suomea. Se on sitten oman juttunsa väärti.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Lienen eniten Punaisen Myllyn näytöksiä nähnyt henkilö, joka siis ei ollut millään lailla henkilökuntaa. 

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Pelle Jali ei aina pelleillyt

Tämä kuva on Suomen Taikapiirin julkaisemasta Simsalabim-lehdestä 20.11.1972.  Kuvateksti kuului näin: Pelle Jali, Valto Aulamo, esiintyi viime kesänä Huvipuisto Seiterässä. Teltassaan "Sarkofagin salaisuus" Jali esitti elävän naisen pään. Pylvään päässä oli laatikko, jonka kannen Jali aukaisi ja katselijat näkivät nukkuvan naisen pään. Jali herätti Sibyllan, joksi hän tätä kutsui, ja esitti kysymyksiä, joihin Sibylla hiljaisella äänellä vastasi. Jalin jäätyä syksyllä kiertueelta pois tuli hänen tilalleen Sibyllan esittäjäksi Valkoinen sheikki, Louis Billing.

Esitys tapahtui siis tivolin side show -teltassa eikä varmaan montaa minuuttia kestänyt. Valto Aulamo toimi Seiterällä monessa tehtävässä. Yksi niistä oli maneesimestarin työ. Siinä tehtävässään hän kävi aina välillä esittelemässä Sibyllaa yleisölle.

Henrico, Björn Gammals muistaa hyvin, että teltan kyltissä luki Fata Morgana, Sarkofagin salaisuus, nainen ilman alaruumista. Timo Puonti muisti Aulamon esittelemää kuulutustekstiäkin: Sibylla, nainen ilman alaruumista, joka eli vuosituhansia sitten Egyptissä, häneltä kävivät neuvoja kysymässä faaraotkin... on nyt herätetty henkiin. Alakuvassa Seiterän lehti-ilmoitus Tampereelta vuodelta 1972, jossa mainostetaan myös Fata Morganaa.

Ihan aikuisten oikeesti – Fata Morgana on epätavallinen kangastusilmiö. Se sai nimensä eteläisen Italian rannikoiden kangastuksista, joiden ajateltiin johtuvan kuningas Arthurin tarustoissa esiintyvän velhotar Morgan le Fayn taioista.

Sirkustirehtööri Tapio Laatikainen

Kuvassa käärmetanssija Tapio Laatikainen & Lyyti. Lyyti on tiikeripyton (Python molurus). Tiikeripyton kuuluu kuristajiin, joten sillä ei ole myrkkyhampaita. Laatikainen esiintyi myös taikurina ja tulennielijänä. Hän aloitti taikurina jo 60-luvun lopulla ja esiintyi aina 90-luvun alkuun asti. Vuonna 1983 Laatikainen kiersi Suomea omalla sirkuksellaan. Sirkus Lapponia toimi pienellä kotimaisella artistiryhmällä. Toiminta loppui kuitenkin tähän yhteen vuoteen.

Käärmetanssija ja käärmeenlumooja ovat eri asioita. Käärmeenlumoojat ovat etenkin Intiassa suosittuja katutaiteilijoita, joiden väitetään soitollaan ja kehon liikkein kykenevän hypnotisoimaan myrkkykäärmeitä.

Hauskaa juhannusta

Yläkuvassa Helsingin Mustikkamaa juhannuksena 1992. Circus Piccolon kiertue loppui sinne kahdella teltalla. Toisessa sirkusta ja toisessa musiikkia. Alakuvassa Circus Piccolo Kittilässä juhannuksena 1990. Teltan sisäänkäyntiä on koristeltu koivuin. Piccolon omisti Sirkus Finlandia. Se kiersi Suomea vuosina 1989–1990 ja 1992. Vetäjinä olivat Texas eli Jan Eklund ja Terhi Moilanen-Eklund.

Tasan vuosi sitten tein päätöksen julkaista joka päivä ainakin yksi sirkusaiheinen valokuva ja kirjoittaa siihen kuvateksti. Onnistuin aika hyvin. Tässä lopussa tuli vähän lipeämistä, kun jouduin melkein kahdeksi viikoksi sairaalaan ja  lääkärit pistivät sisääni sen verran huumetta ettei tietokone pysynyt enää hyppysissä. Jatkan toki kirjoittamista edelleen, mutta tahti ehkä laantuu nyt vähäsen.

Olen ollut onnellisessa asemassa materiaalin saannin suhteen, sillä käytössäni on ollut muutamia alan harrastajia, joita ilman tämä blogi ei olisi onnistunut. Lisää kuitenkin tarvitaan. Jos sinulla on jotain sirkukseen liittyvää, niin kerro ihmeessä. Kerrotaan siitä muillekin.

Tässä vuoden aikana näitä sivuja on kurkattu 45 000 kertaa. Tuplataan se ensi vuodeksi!

Hammasatleetti J.E. Huttunen

Rovaniemellä 25.5.1901 syntynyt Juho Emil Huttunen oli suomalainen sirkustaiteilija, hammasatleetti, lauluntekijä, keksijä ja kirjailija. Huttusen keksintöihin kuuluivat mm. jarrut suksiin ja laivoihin, perheenemäntiä varten kehitetty harja jossa oli varressa vesisäiliö, torimyyjille tarkoitetut tyhjiöpohjilla varustetut kengät sekä myös maan vetovoiman ja avaruussähkön voimalla toiminut ikiliikkuja. Tuosta luettelosta päätellen varmaan aika velikulta.

Yksi hänen kirjoistaan on Sirkussankari, Huttusen omaelämänkerta. Erikoiseksi teoksen tekee se, että sen haamukirjoitti kirjailija Pentti Haanpää.

Parhaiten Huttunen muistetaan hammasatleettina, tasapainotaiteilijana ja akrobaattina. Jongleerauskin näkyy käyneen helposti alakuvassa. Pallo on tietysti Nokian valmistama.

Vuonna 1959 ilmestyneessä Maailman Peili -lehdessä oli J.E. Huttusesta juttu, joka päättyi opettavaisiin sanoihin: – Tässä olevat valokuvat esittävät J.E. Huttusen hammasvoimailunumeroita, jotka ovat todisteena, että hampaita kannattaa hoitaa ja vaalia, sekä treenata noin pari kertaa viikossa.

Solmu Mäkelän juhlat

Taikurimestari Solmu Mäkelän 90-vuotisjuhlat järjestettiin Helsingin Kalastajatorpalla 18.6.2012. Upean juhlan alkupuolella, heti Heidi Kontolan tulkitsemien herkkien ja kauniiden laulujen jälkeen Taikurimestari Solmu Mäkelä palkittiin Sirkus Finlandian Kultaisella Pro Sirkus Finlandia -mitalilla. Juhlallisen ja arvokkaan luovutuksen yli satapäisen juhlayleisön edessä suoritti suomeksi ja englanniksi Sirkus Finlandian puolesta Henrico Björn Gammals ja mitali koristi kansallistaikurimme rintapieltä koko juhlaillan. Illan aikana kolmen ruokalajin menun väliajoilla esiintyivät korkeatasoiset esiintyjät mm. mentalisti Pete Poskiparta, Lennart Green Ruotsista, norjalainen Euroopan eliittitaikuri Finn Jon sekä Saksassa yli toistakymmentä vuotta asunut Jay Niemi. Lämminhenkisen juhlan osaavana tunnelmanluojana sekä seremoniamestarina toimi Klaus Thomasson. Videoterveiset saatiin Las Vegasista Norm & Lupe Nielseniltä ja Nielsenin tilaustyönä valmistama toista metriä korkea Solmu Mäkelä -juliste koristi estradia tilaisuuden loppuun asti. Professori kuvanveistäjä Kimmo Pyykkö oli puolestaan itse paikalla luovuttamassa suunnittelemaansa ja toteuttamaansa upeaa Solmu Mäkelä 90 v -pronssista reliefiä. Taiteellisti tyylikästä reliefiä on valmistettu 90 numeroitua kappaletta ja numeron 1 sai Kalastajatorpan ainutlaatuisessa ja viihtyisässä miljöössä tietysti juhlittu syntymäpäiväsankari Solmu Mäkelä. Erittäin ikimuistoisen ja onnistuneen tilaisuuden juhlajärjestelyistä vastasivat Suomen Taikapiiri ja Sirkus Finlandia yhteisvoimin.

Pikku katko postauksissa

Please wait few more days. I am in a hospital at this time. But this was not the last summer.

Kari Nieminen

Arnold

Toissapäivänä oli juttua William Metsistä, joka oikealta nimeltään oli ilmeisesti Valdemar Tamminen. Samalla tuli ilmi, että hän todennäköisesti käytti lapsena taiteilijanimeä Arnold, Suomen nuorin notkeusvoimistelija. Tässä kaikille nähtäväksi Arnoldin mainoskortti. Sama kortti löytyi myös Duo Ilvosen nettisivuilta.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Huomasin vuoden takaisia kuvia mieheni sukulaisista eli kuvassa on Wilhelm Metsin poika ja aikaisemmissa kuvissa on myös Wilhelm Metsi eikä tekstissä väitetty Tamminen. 
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Hienoa, että tämäkin tuli selvitettyä. Arnold eli Aarne Metsi oli William eli Wilhelm Metsin vanhin poika.
Kari Nieminen
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Haminan Teinisirkus

Suomessa toimii useita kymmeniä sirkuskerhoja ja tuhansia nuoria on innolla mukana. Esimerkiksi 1991 perustetussa Suomen Nuorisosirkusliitossa on tällä hetkellä jo yli 30 jäsenyhteisöä. Yksi suurimmista syntipukeista tähän valtavaan innostukseen on haminalainen, cowboy-hattu päässään kulkenut lääkäri Claes Cedercreutz (1917–1991).

Paljon aikanaan Suomessa hypnoosia opettanut dosentti, kirurgi, ylilääkäri Claes Cedercreutz oli kiinnostunut sirkuksesta ja taikatempuista. Hän keksi ryhtyä opettamaan pojalleen Kettil Cedercreutzille ja tämän kavereille näitä taitoja. Opeteltiin taikomaan ja ajamaan yksipyöräisillä pyörillä. Esiinnyttiin Haminan Elomarkkinoilla. Vuonna 1973 alkoi Haminan Teinisirkuksen tarina. Suomen ensimmäinen sirkuskerho oli syntynyt.

Nykyään Haminan Teinisirkus antaa sirkustaiteen perusopetusta. Opetukseen osallistuvat sirkuksen kouluikäiset ja sitä vanhemmat lapset ja nuoret. Pienimät harrastajat käyvät niin sanottua tenavasirkusta. Harjoitukset tarjoavat mahdollisuuden oppia ja opetella sirkuslajeja laidasta laitaan. Tavoitteena on myös päästä näyttämään opitut taidot yleisölle.

Harmi etten koskaan saanut Claes Cedercreutzia kameran eteen. Tarkkasilmäisimmät tutut hänet kyllä tunnistavat yläkuvan oikeasta laidasta. Kuvassa Haminan Teinisirkus valmistautuu esiintymään Härmälän lentokentällä Tampereella elokuussa 1981. Alakuva on otettu Jyväskylän Sirkuspäivillä joskus 70-luvun lopulla. Kuvassa näkyy osanottajia Haminan Teinisirkuksesta, Hindsby Minicirkusesta ja Tampereen Mini-Sirkuksesta. Taikuri Risto Pajunen keskellä vierellään Heli.

Virpi Kinnunen

Virpi Kinnunen ei ole sirkustaiteilija. Tosin hän joskus arveli olleensa sellainen aikaisemmassa elämässään. Hän on lasi- ja tekstiilitaiteilija, joka hurahti sirkuksen lumoihin useiksi vuosiksi. Taitaa vieläkin digata sirkusta. Noiden sirkusvuosien aikana syntyi useita sirkusaiheisia teoksia. Esimerkiksi yllä olevat ryijyt vuodelta 1985. Ylinnä on työt Sirkusprinsessa ja valkoinen hevonen sekä Narrin nauru, ilveilijän itku. Niiden alapuolella työt Taiteilijan nuorallatanssi - arjen akrobatiaa ja Augustit - paljon melua tyhjästä.

Tekotapa on työläs: Ensin tehdään kuvasta luonnollista kokoa oleva maalaus. Sen päälle asetetaan läpinäkyvä kalvo ja piirretään ikäänkuin värityskirjan kuva, mihin merkitään ääriviivat ja eri pinnoissa käytettävät värit. Sen jälkeen kaaviokuva käännetään ylösalaisin ja muutenkin nurinpäin ja pistetään kangaspuihin ja toinen henkilö suorittaa varsinaisen kutomisen. Yhteen ryijyyn menee noin kahden ihmisen kuukauden työ. Virpi värjäsi itse langat.

Jo nelivuotiaana hän suunnitteli pakkasnenänlämmittimen Rauma-Repolan yövahdille herra Kuuluvaiselle. Pitkän teollisen uran jälkeen Virpi pisti designerin nutun naulaan ja loikkasi vapaan taiteilijan väljiin saappaisiin. Lasi- ja tekstiilitaiteilija ja terapeutti Virpi Kinnusen satavuotias pitsihuvila, Willa Kosmos, 25 km Tampereelta, Roineen ja Längelmäveden armaisten aaltojen hyväilyssä, on ollut Virpin taiteen satamana jo pitkään.

Alakuvassa Virpi Kinnunen äärimmäisenä oikealla kuvattuna Tampereen Koskikeskuksessa elokuussa 1988. Tilaisuus oli valtakunnalliseen Sirkusseminaariin liittyvä näytös. Hänen edessään punainen knallihattu päässään istuu Musta Harlekiini -kaupan silloinen omistaja Paul Schwartz.

Kommentit:

Luulisin että aihe vas.alhaalla kuvassa on Sirkus Finlandiassa esiintyneestä Loris Jarzista. Vanhan teltan kattokuviot, ja samanlaiset asut.
- - - - - - - - - - - - - - - - - 
Tässä tekstissä on parissakin kohtaa jonkinmoinen asiavirhe. Virpi Kinnusen tekemät tekstiilityöt eivät ole ryijyjä, vaan ne ovat Kuvakudoksia. Ryijyjen tekotapa on erilainen. Virpi on ollut hyvin tarkka nimityksestä. Alakuvassa on todellakin Loris Jarz, joka esiintyi joustavalla köydellä. Nainen hevosen selässä kuului unkarilaisen Richterin ryhmään. Kaikilla muillakin kuvilla on ollut oikeat esiintyjät malleina. 
MA
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Metsi on Tamminen

Toukokuun 21. päivänä kysyin tunteeko kukaan William Metsiä. Nyt tuli yllättäin vastaus Markku Aulangolta, että hän on Valdemar Tamminen. Todisteena oheinen kouvolalaisen valokuvaamo Karlssonin valokuva. Se on aivan sama kuva joka on osakuvana William Metsin mainoskortissa alhaalla.

Tässä kuvan mukana tullut viesti Markulta: Kun Teatterimuseossa pidettiin sirkusnäyttely 2004, niin sen avajaisten jälkeen minuun otti yhteyttä henkilö, joka toi oheisen kuvan. Se on aivan selvästi yksi noista kuvista, jotka on siinä William Metsin kortissa. Kuvan tuoja sanoi, että kuvan esittämä henkilö on hänelle jotain sukua ja nimeltään Valdemar Tamminen. Sen enempää hän ei henkilöstä osannut sanoa. Tuli oikeastaan kysymään, onko henkilö minulle tuttu. Metsistä hän ei puhunut mitään. Jos sitten katsot Duo Ilvosen nettisivuja, niin siellä on Taiteilijoita- kohdassa parikin kuvaa, joissa esiintyy Suomen nuorin notkeusvoimistelija Arnold. Vanhempana otetussa kuvassa on kyllä kummasti samaa näköä kuin Metsin kuvassa ja kun näytin sitä Maija-Liisa Kupille, niin hän sanoi, että se on varmaan Metsi.

Näin nämä asiat selviävät pikku hiljaa. Silti jää vielä vaivaamaan miksi tuollainen taiteilijanimi? Entäs Arnold?

Troupe Stoian

Sirkus Finlandiassa esiintyvä romanialainen Troupe Stoian on yksi parhaimmista venäläisen aisan taitajista. Nimensä ryhmä on saanut veljesten Cosmin Bogdan Stoianin ja Alexandru Valentin Stoianin mukaan. Muut ryhmän jäsenet ovat Corina Icleanu, Marinel Soare ja Oxana Maldur.

Venäläinen aisa (Russian bar, Russian barre, Wurfstange) on sirkusnumero, jossa yhdistyy monta erilaista voimistelutaitoa. Joustava aisa on noin 4 metriä pitkä ja valmistettu yleensä lasikuidusta. Tämän numeron loi ensimmäisenä venäläinen Alexander Moiseev, joka esitti sen kahdesti Monte-Carlon sirkusfestivaaleilla voittaen sekä Hopeisen että Kultaisen Klovnin.

Tientsinin akrobaatit 1975

Tientsinin akrobaatit vierailivat 1975 elokuun lopulla Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Tämä akrobaattiseurue perustettiin 1957. Suomen matka oli 63-jäsenisen seurueen ensimmäinen ulkomaanmatka. Isäntänä toimi Suomi-Kiina Seura ja Helsingissä myös Helsingin Juhlaviikot.

28-sivuinen ohjelmalehti on varsinainen tietopaketti. Ohjelmanumeroita esitellään 20 kappaletta, useita niistä hyvin monisanaisestikin. Yksi numeroista on Hiidenhyrrä, jonka me nykyään tunnemme paremmin nimella diabolo. Numeron Kokit kohdalla kerrotaan kuinka jonglöörit leikittelevät haarukoilla, lautasilla, kulhoilla ja pulloilla tuoden esiin kokkien hilpeyden ja vallankumouksellisen optimismin. Samanlainen kerrontatyyli jatkuu läpi ohjelmalehden.

Ohjelmalehti kertoo, että kiinalaisen akrobatian historia on yli 2000 vuotta vanha. Luultavasti taidelaji syntyi 770–476 eKr nykyisen Hopein maakunnan paikkeilla. Han-dynastian aikana 206 eKr–220 jKr kehittyi akrobatia monipuoliseksi taidelajiksi. Kiinalainen akrobatia on kokenut rappeutumisenkin historiansa yhdessä vaiheessa. Taidelaji sai pornografisia piirteitä ja akrobatia poljettiin lokaan. Maan "vapautuminen" 1949 nosti akrobatian jälleen arvostetuksi taiteeksi.

Lentävät ihmiset

Löytyi vielä toinen Wallenda-kortti. Wallenda & Szysmann mainostavat itseään lentävinä ihmisinä. Viittaako se lentävään trapetsiin vai vipulauta-akrobatiaan? Onko joku heistä kuuluisasta Wallendan sirkussuvusta? Todennäköisesti hekin ovat vierailleet Suomessa.

Eilisessä postauksessa kyse oli ilmeisesti vipulautaryhmästä koska numeroon kuului tupla-voltti ja tupla-piruetti olkapäille. Nuo temput lienevät mahdottomia yhdistää nuorallakävelyyn.

Mutta yhdellä voltilla se on tehty. Katsokaa itse täältä. Björn Gammals lähetti alla olevan valokuvan tästä ryhmästä The Feller Boys & Dodo, jonka kanssa hän esiintyi 1957 Magdeburgin Kristallpalast:ssa Saksassa. Sama ryhmä vieraili aikoinaan myös Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä. Ryhmään kuului Hans Bruckson alamiehenä, hänen vaimonsa Dodo ja lankomies Gianni Huesca.

Wallenda

Truppe Peter Wallenda on ehkä esiintynyt Suomessakin. Mainoskorttien teksti on saksaa. Liittyykö tämä läheisesti nuorallakävelijöistään tunnettuun Wallendan sirkusdynastiaan?

Wallendan suvun alkujuuret löytyvät 1780-luvun Böömistä Itävalta-Unkarista. Wallendat kiertelivät ympäri Eurooppaa esiintyen toreilla ja kadunkulmissa. 1800-luvun lopulla he tulivat tunnetuksi lentävästä trapetsinumerostaan. Tänään yksi tunnetuimmista nuorallakulkijaryhmistä on The Flying Wallendas, joka on korkealla vaijerilla muodostanut peräti 10 hengen pyramidin.

Tunnetuin suvun edustaja lienee Saksassa syntynyt Karl Wallenda (1905–1978), joka menehtyi 73-vuotiaana tuulenpuuskan pudotettua hänet vaijerilta San Juanissa Puerto Ricossa vuonna 1978.

Vielä kerran Empire

Tässä vielä pari julistetta Sirkus Empirestä vuodelta 1919. Ylhäällä oleva on Tampereen keikalta Pispalan tien varrelta. Alakuvassa on juliste Turusta. Molemmat julisteet on painettu Tampereen Työväen Kirjapainossa.

Tampereen julisteessa kerrotaan, että sirkuksen oma jouhiorkesteri esittää soittoa ja taiteilijaohjelma on monipuolinen. Hinnat vaihtelivat kolmesta kahdeksaan markkaan ynnä vero. Seisomapaikat irtosivat kahdella markalla ynnä vero. Mitähän olivat nuo amerikkalaiset yltiöpäät laulu- ja tanssitaiteilijat Wellin and Bailey, voittamattomat, ilman kilpailua?

Turun julisteessa mainostetaan suuria Waudeville-näytäntöjä. Tirehtööri itse Hj. Wallenius on asettanut oman kuvansa keskeiselle paikalle julistetta. Wallenius Bross olivat Tampereella salonkitaiteilijoita, mutta Turussa salonkivoimistelijoita. Miss Benita Vallin esiintyy nyt yksin soolotanssijattarena. Lippujen hinnat ovat markan–kaksi kalliimpia kuin Tampereella.

Muuten – toissapäiväisessä Sirkus Empiren valokuvassa taitaa kaikkein vasemmalla istuva herra olla Edvard Hyyppä.

Seurue Empiire 1922

No onkos tämä sama kuin eilen mainittu Sirkus Empire? Mielestäni ei. Jos on, niin kumpi oli ensin? Miksi sirkuksen nimi muutettiin toisenlaiseksi?

Tämä ohjelmalehtinen vuodelta 1922 on kaksikielinen. Se on painettu Tampereella Kirjapaino Hermeksessä. Suomenkielisellä puolella nimenä on Seurue Empiire ja ruotsinkielisellä puolella se on Cirkus Empiire. Kirjoitettuna kahdella i:llä molemmissa kieliversioissa. Molemmat kuitenkin erilailla kuin eilisessä postauksessa.

Tämän ohjelmalehden kansikuvassa eilen mainittu Arvid Berkovits (1883–1971) poikansa Ahdin kanssa. Kokkolassa asuu tällä hetkellä toinen Berkovitsin pojista Leo, josta ei tullut sirkusartistia. Ruotsinkielisellä kansipuolella poseeraa myös Arvid toisenlaisessa esiintymisasussa. Ohjelmassa mainitaan yhtenä numerona Gladiaattorit esiintyjinä Veljekset Berkovits. Olivatko he Arvid ja poikansa Ahti?

Sirkus Empire

Tästäkään sirkuksesta ei ole paljoa tietoa meidän päiviimme asti säilynyt. Se tiedetään, että Sirkus Empire toimi ainakin 1920-luvulla ja ainakin loppuvaiheissa sen omisti akrobaatti Arvid Berkovits (1883–1971). Kirjassaan Sirkuselämää Eero Taivalsaari tietää sen toiminnan päättyneen 1924, mutta Heikki Nevala kertoo kirjassaan Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita sen loppuneen jo 1922. Ankara huvivero kuritti kaikkia sirkusyrittäjiä noihin aikoihin.

Tuota valokuvaa ei ole pystytty ajoittamaan eikä siinä olevia henkilöitä nimeämään. Miesten oikealla puolella mainostetaan ekvilibristejä Wallenius Bros. Pariakrobatiaa tekivät noihin aikoihin myös Arvid Berkovits ja Herman Såltin. Taivalsaari heittääkin ilmaan kysymyksen, että olisivatko he käyttäneet taiteilijanimeä Wallenius Bros. Tässä blogissa oli 21. helmikuuta pari postikorttia Valleniuksen veljeksistä.