Viimeisen illan yllätykset

Sirkus Finlandian tämän kesän kiertue päättyi eilen. Sirkuksen traditioihin kuuluu, että viimeisessä näytöksessä tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, yllätyksiä ja piloja. Niin myös eilen.

Troupe Catanan esityksen jälkeen, maneesille ilmestyi aivan tuntematon duo näyttämään kuinka vipulautaa käytetään. Valitettavasti tapahtui odottamaton työvälineen rikkoutuminen, mutta artistipari näytti kyllä hyvin professionaalilta.

Gotys Clownin ravintolanumerossa asiakkaita tulikin areenalle enemmän kuin oli sovittu, mutta hovimestari oli tilanteen tasalla ja palveli ylimääräistä pariskuntaa hyvin luontevasti.

Pat Clarrisonin Hot Dogs -numeron musiikista huolehtii normaalisti pelkkä orkesteri, nyt ilmestyi taustalle myös seksikkäät (ainakin kaukaa katsottuna) tanssitytöt. Koirat eivät kuitenkaan hermostuneet ylimääräisistä kaunottarista.

Näitä tsoukkeja olisi saanut olla enemmänkin. Veikkaan, että moni asiakas ei huomannutkaan, että ne eivät kuulu ohjelmaan. Nämä yllätyspalat olivat Harry Hamarin ja Jouni Aallon päähänpistoja. Ilmeisesti herrat olivat oikein miettineet numeroittensa ulkoasun, rytmityksen ja sanoman.

www.sirkusfinlandia.fi

Kommentit:

Olisi ollut ilo olla siellä :)

----------------------------------------

Harry ja Jouni ilmestyivät maneesille ensimmäisen kerran jo näytöksen alussa kun Anne-Mari Kanniainen viritteli yleisöä sopivaan sirkustunnelmaan. Jonkun valssin kohdalla haitaristin eteen ilmestyi valssaamaan oudon näköinen pari. 

t. Markku Aulanko

Peacock

Tekisi mieli toistaa sitä samaa mantraa, jota vanhat ihmiset sukupolvesta toiseen aina käyttävät: Kyllä ennen oli paremmin! Sillä Linnanmäen Peacockissa ei ole enää sirkus- ja varieteetaiteilijoita niinkuin ennen.

Kuvan lehti-ilmoitus on Echo-lehdestä Helsingin olympiavuonna 1952. Minulle tuttuja nimiä esiintyjälistassa ovat ainakin kotimaiset 2 Akilles ja Solmu Mäkelä. Myös saksalainen kapellimestari Mario Weber tuli tutuksi Linnanmäen kävijöille peräti 14 vuoden aikana.

Linnanmäen huvipuisto avattiin 27.5.1950. Yksi avajaisten vetonauloista oli Cirkus-teltta. Seuraavana vuonna sitä kutsuttiin Peacockiksi. Vuonna 1956 siirryttiin teltasta upouuteen rakennukseen, joka nimettiin Peacock-teatteriksi. Rakennusta käytettiin vain kesäisin. Teatterissa vieraili monta maailmankuulua sirkus- ja varietetähteä. Ajan myötä Peacock koki monia muutoksia ja ohjelmapolitiikka muutti suuntaansa lähemmäs teatteria. Myös Linnanmäen ulkoilmanäyttämön ilmaiset esitykset lopetettiin. Vuodesta 2008 alkaen Peacock-teatteri on toiminut ympärivuotisena vierailuteatterina. Viimeksi teatteria on hallinnoinut Bulevardin Teatteriyhdistys ry.

Alakuvassa Peacock-teatterin sisäänkäynti joskus 1970-luvun lopulla.

www.peacockteatteri.fi

Marko Karvo ensi vuonna Finlandiassa

Yksi tämän hetken kirkkaimmin loistavista kansainvälisistä taikureistamme on Marko Karvo. Hän on yksi Sirkus Finlandian vetonauloista ensi vuonna.

Mikki Hiiren taikakirjasta lähti harrastus, joka johti 13-vuotiaan Markon ensiesiintymiseen Utajärven koulujuhlassa Napapiirin tuntumassa. Vuonna 1983 hän voitti Suomen Junioritaikurin tittelin ja vuonna 1985 Skandinavian mestaruuden. Siitä lähti ura mutkittelemaan ympäri maailmaa yhä arvostetuimmille areenoille. Yksi loisteliaimmista esiintymispaikoista on Pariisin Lido, jossa Marko oli kuusi vuotta. Hän on yhä Lidon historian pisimpään esiitynyt taikuri. Hän on häikäissyt arviolta 2,5 miljoonaa katsojaa yli 3 500 esityksessä. Suomen Taikapiiri on valinnut hänet vuoden taikuriksi peräti neljä kertaa – vuosina 1996, 1999, 2004 ja 2008.

Kuvassa Marko Karvo ja Carl-Gustaf Jernström vuonna 2005.

www.markokarvo.com
www.sirkusfinlandia.fi

Caru – kreikkalainen

Suomalainen sirkushistoria sisältää kymmeniä satumaisia legendoja – tosia ja takuulla tosia. Niiden joukossa on ainakin yksi helmi: Caru – kreikkalainen.

Romanipoika Kalle Nyman karkasi pikkupoikana Sirkus Felixin suojiin. Hän aloitti tallipoikana ja kehittyi trapetsitaiteilijaksi. Hän putosi ja loukkaantui vakavasti. Kalle joutui aloittamaan kaiken alusta. Esiintymiskumppaniksi tuli pikkunorsu Pepita. Hänestä tuli domptööri eli eläintenkouluttaja. Vuosia Kalle Nyman tunnettiin maailman sirkuksissa kreikkalaisena leijonankesyttäjänä, intialaisena akrobaattina ja herra Tarzanina. Kalle kiersi eri tivolien ja sirkuksien mukana Suomea 70-luvulle asti. Kun villieläinten pito sirkuksissa kiellettiin, Kalle lähti Suomesta – tapettuaan ensin rakkaat leijonansa ja vannoen, ettei koskaan palaa.

Kalle Nyman käytti taiteilijanimeä Caru ja hänen kansallisuudekseen esiteltiin kreikkalainen. Ulkoisilta piirteiltään hän olikin kuin antiikin veistokset. Hänelle kehitettiin oma ”kreikan kieli” sekoituksesta romaniaa, venäjää ja sirkuskieltä, joka meni yleisöön täydestä.

Caru mainitaan mm. yllä olevassa Panakoksen ohjelmalehdessä vuodelta 1957. Caru teki silloin kaksi eläinnumeroa, joista ensimmäinen Pasha-leijonan kanssa ja toinen Pipsa-karhun kanssa. Lisäksi Caru teki syöksytrapetsinumeron.

Kommentit:


Vuonna 1957 Suomea kiersi peräti kolme suurta sirkusta, Panakos, Mijares ja Zoo.

Syyskuussa 1957 Panakos ja Mijares olivat samanaikaisesti Lahdessa. Panakos oli linja-autoaseman takana Kisapuiston alueella ja Mijares silloisella hiihtostadionin kentällä.

Panakoksella oli pääteltan lisäksi muutamia sivutelttoja. Näitä sivutelttoja oli mahdollisesti neljä.Yhdessä sivuteltassa esiintyi Johannes Hyvärinen (1933–1976) joka käytti taiteilijanimeä Carambo.

Toisessa sivuteltassa oli sirkuksen eläintalli jossa oli nähtävänä mm. malaijinkarhu ja apinoita. Tämä eläintalli oli täysin erillinen yksikkö. Eläintallin eläimet eivät esiityneet näytöksessä ja taas päinvastoin esiintyvät eläimet (Pasha leijona, Pipsa karhu sekä kaksi villakoiraa ) eivät olleet näytteillä eläintallissa.

Kahdesta muusta sivuteltasta muistikuvani ovat hatarammat mutta on mahdollista että toinen teltoista oli peliteltta ja toinen tanssihalli.

Alue ei ollut aidattu.

Panakoksen näytös alkoi Arvo Kangasniemen pitämällä puheella ja vasta tämän jälkeen tuli ensimmäinen varsinainen sirkusnumero (Caru ja Pasha leijona ) areenalle.

Carun syöksytrapetsiesitys oli hyvin näyttävä, samalla kun Caru hyppäsi pää edellä kohti maneesia hänen taskuistaan leijaili maahan suuria punaisia liinoja.

Ohjelmassa ei ollut väliaikaa.

Carun trapetsilta putoaminen sattui muistaakseni juuri Lahdessa.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista.

Peter Lindfors
.

QR-koodi sirkuksessa

 

Musta-valkoinen QR-koodi kehitettiin Japanissa 1994. QR on lyhenne sanoista Quick Response. Nimensä mukaan se toimii nopeasti. Se on laajalti levinnyt käyttöön matkapuhelimissa.

Jos puhelimessasi on kamera ja verkkoyhteys sekä ladattuna QR-skanneri, voit kuvata näkemäsi QR-kuvion ja puhelimesi näytöllä kerrotaan hetkessä mistä on kyse. Näitä koodeja näkyy esimerkiksi Helsingissä raitiovaunupysäkeillä, joten aikataulut voit lukea kännykästäsi.

Uncle Sam's Great American Circus julkaisi Facebookissa kuvassa näkyvän koodin. Kuvasin sen QR-lukijalla ja kohta näytöllä näkyi sirkuksen alennuslippu, jossa luvattiin 50 % alennus jopa 4 henkilölle. Talletin sen puhelimeeni. Tätä kuvaa kassalla näyttämällä saan alennukset.

Koskahan seuraava kone lähtee Britteinsaarille? On se sen verran kova tarjous. Näkyvät olevan Derbyssä sunnuntaihin asti. Ja lipussa vielä lukee: The Greatest Circus on Planet Earth!!!  Aika lähellä RB&BB:n slogania.

Sirkus Panakos

Yksi mystisimmistä suomalaisista sirkuksista on Sirkus Panakos. Se syntyi 1957 ja katosi taivaan tuuliin kesällä 1958 matkalla Ylivieskasta Ouluun. Se yksinkertaisesti hävisi. Se ei tullut koskaan Ouluun. Eikä muuallekaan. Pitkin maaseutua on kuitenkin metsistä löytynyt joitain Panakoksen tavaroita. Onneksi Björn Gammalsille jäi sentään ohjelmalehdet talteen.

Panakos oli ulkoisilta puitteiltaan suuri. Se käytti Sirkus Sariolan vanhaa telttaa. Nimeensä liittyvän sirkus-sanan se kirjoitti välillä ruotsiksi cirkus ja välillä englanniksi circus.

Panakoksen omisti Arvo Kangasniemi (1910–2005). Hän ei milloinkaan kertonut julkisuudessa mitä matkalla tapahtui. Bisnesmies Kangasniemi jatkoi uraansa perustamalla eläinnäyttelyn ja työskentelemällä tivoleissa.

Alakuvassa on vuoden 1958 ohjelma. Esimerkiksi suomalainen (Benjamin) Lindfors esitti akropatiaa. Saksalainen Madame Decker näkyy esittäneen loistavat merileijonat. Tosin kirjapainon latojalle oli tullut ensin pieni virhe. Hän oli kirjoittanut "meijerileijonat". Painamisen jälkeen ohjelmalehdet painettiin uudestaan virhe yliviivaten ja lisäämällä perään oikea sana. Tuo piirros maailmanpyörästä tuntuu vähän oudolta tässä yhteydessä. Pikemminkin se antaa mielikuvan tivolista.

Kommentit:

Arvo Kangasniemi oli pomona olesani Matti Sariola ZOOn elänkiertue kiersi markkinoita lokakuusta -63 huhtikuun -64 välillä. Lähinä eläinten hoitoa olihan siellä virtahepo (Hummeli) Pipsakarhu ym noin 30 eläintä näyttely aikaan myin lippuja palkka oli 15 markkaa päivä meidä oli kolme ja Arvo jota kutsuimme Risu-paaraksi 
Raja-kainuun metsätyömies

.

Vielä ehtii

Sirkus Finlandian tämänvuotinen kiertue lähenee loppuaan. Sunnuntaina on Helsingin Kaisaniemen kentällä kauden viimeinen näytös ja sen päälle komea ilotulitus. Valtaosa artisteista palaa kotiinsa jo seuraavana päivänä. Muu henkilökunta aloittaa jälleen mittavan kunnostustyön ensi kautta varten.

Tämä kausi oli Sirkus Finlandialle monella tapaa merkityksellinen. Finlandia täytti 35 vuotta ja perheyrityksen johtoon astui uusi sukupolvi. Noiden vuosikymmenien aikana sirkus on kohonnut nuhjuisten kiertolaisten asemasta kulttuuriin kuuluvaksi taidemuodoksi.

Myös Euroopan Sirkusjärjestö ECA muisti lokakuussa 35-vuotiasta Finlandiaa. Kuvassa vasemmalta Carl Jernström Sr, Carl Jernström Jr, Leena Jurvakainen, Maria Jernström sekä ECA:n johtajat Urs Pilz ja Arie Oudenes.

www.sirkusfinlandia.fi

Sariolan historiaa

Suomen Tivolin nettisivuilla kerrotaan, että Sirkus Sariola toimi vuosina 1949–51 ja lopetettiin 1952. Tivoli Sariolan nettisivuilla kerrotaan, että sirkus teki konkurssin vuonna 1953. Siltä vuodelta ohjelmalehden kansi ylhäällä. Löysin sen Björn Gammalsin arkistosta. Itse asiassa näitä ohjelmalehtisiä on kaksikin erilaista. Toisessa mainitaan kuuluttajaksi elokuvanäyttelijä Tauno Majuri ja toisessa hänen kollegansa Bruno Johansson.

Arkistosta löytyi yksi kysymysmerkkikin. Vuoden 1949 ohjelmalehden mukaan Sirkus Sariola täytti sinä vuonna 50 vuotta. Syntymävuodeksi on merkitty 1899. Nykyään kuitenkin kerrotaan Sarioloiden liiketoiminnan alkaneen 1888. Toisaalta löytyy myös tieto, että Sariola-dynastian esi-isä  J.A.W. Grönroos kokeili sirkuksen pyörittämistä vuonna 1898. Muistiko nyt joku jossain vaiheessa väärin?

Siis – minun ymmärtääkseni Sirkus Sariola toimi 1949–1953 ja Sariolan suvun tivolitoiminta alkoi 1888 tai 1899.

Kaikella kunnioituksella – Sariolan suku ansaitsee kaksikin hatunnostoa tavallisen kansan viihdekulttuurin hengissä pitämisestä Suomessa. Historiaa pitäisi kuitenkin tallettaa faktoina. Ja mielellään selkokielellä, koska monelle työkseen kirjoittavallekin näkyy olevan yhä epäselvää mitä eroa on tivolilla ja sirkuksella.

www.suomentivoli.fi
www.tivolisariola.fi
www.matkataanajassa.fi/matkataanajassa/keravanhistoria/sariola.html

Sauli Niinistö

Tähti on syntynyt. Sauli Niinistö otti haltuunsa Sirkus Finlandian maneesin eilen illalla. Suosio oli niin valtava, että Calle Jernströmin kannattaisi miettiä hänen pestaamistaan ensi kaudeksi. Ellei sitten Niinistölle tule muita hommia ennen sitä.

Varatuomari, poliitikko Sauli Väinämö Niinistö on syntynyt Salossa 24.8.1948. Hän ilmoitti 28. kesäkuuta pyrkivänsä Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Niinistö nimettiin eilen päivällä virallisesti Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ja sitä juhlittiin illalla Sirkus Finlandiassa kahdessa erikoisnäytöksessä. Puhuttiin asiaa ja katseltiin sirkusesitystä.

Alhaalla maneesimestari Carlo Jarz, Sauli Niinistö ja sirkushaitaristi Anne-Mari Kanniainen. Muuten - nuo siirrettävien maneesireunusten päät voisi olla umpinaiset.

http://niinisto.fi/

www.sirkusfinlandia.fi

Sirkus Berlin

Sirkustirehtööri ja artisti Sven Berglund on pistänyt sormensa moneenkin soppaan Suomen sirkushistoriassa. Hänet tunnetaan myös nimellä Mr. Apollo ja Api. Hän oli Sirkus Finlandiaa perustamassa vuonna 1976, sen jälkeen tulivat Sirkus Apollo, Sirkus Varietee, Sirkus Berlin, Sirkus Finnstar. Hänet liitetään myös Suomen Talvisirkukseen ja Sirkus Prahaan. Matkan varrella on muutamia siltojakin poltettu.

Kuvat ovat vuodelta 1979. Sirkus Berlin oli leiriytynyt Nokialle. Kuljetuskalustossa näkyy Sirkus Apollon logot. Sirkus Berliniin piti tulla myös elefantteja, mutta epäselvyydet tuontiluvissa pysäyttivät eläimet satamaan ja Köllnerin perhe palasi Saksaan.

Finlandian pellet

Enpäs olekaan ainoa pelle, jonka naama muuttuu vuosien mukana. Sirkus Finlandian Aatos ja Elmeri ovat kokeneet myös pieniä muutoksia naamassaan. Heidän kohdallaan täytyy kuitenkin sanoa, että parempaan päin ollaan menossa. Siinä on kyllä tarvittu plastiikkakirurgiakin. Pelkällä Botaxilla ei moista muutosta saa aikaan. Tai sitten heillä on hemmetin hyvä maskeeraja.

Yläkuvassa Euroopan Sirkusjärjestön ECA:n johtaja Arie Oudenes poseeraa Sirkus Finlandian maskottiklovnien välissä tänä syksynä. Reunakuvassa samat pellet Porvoossa 2006.

Tunnusklovnit nimettiin yleisökilpailulla joku aika sitten Aatokseksi ja Elmeriksi. Aatos on tuo propellipää, jolla on pyöreä nenä. Vilkkaampi Elmeri on koheltanut nenänsäkin neliskanttiseksi.

www.sirkusfinlandia.fi
www.europeancircus.info/ECA/

Antennit

Kun sirkusleiri asettuu uudelle kentälle, yksi tärkeimmistä toimenpiteistä heti auton moottorin sammuttamisen jälkeen, on nostaa lautasantenni pihalle ja stemmata se oikeaan asentoon. Eihän elämästä tulisi mitään jollemme tietäisi maailman tapahtumia reaaliajassa. Ja olisihan se valtava katastrofi, jos Kauniista ja rohkeista jäisi yksi osa näkemättä.

Tuossa pystykuvassa on tikun päässä puolalainen langaton modeemi, joita ei kuulemma Suomesta saa. Kaikkia ne keksii.

Paavo Lipponen

Ihan totta. Tämä ei tosiaan liity mitenkään tuleviin presidentinvaaleihin, mutta sen verran innokas sirkusihminen Paavo Lipponen on, että hänenkin kuvansa voi näillä sivuilla näyttää. En tiedä onko mielenkiinto syntynyt jo varhainkin vai vasta lasten sirkusharrastuksen myötä.

Yläkuvassa Sirkus Finlandian delegaatio on luovuttamassa Sirkuselämää-kirjaa eduskunnan puhemiehelle 2006. Vasemmalta lukien Markku Aulanko, Carl-Gustaf Jernström, Paavo Lipponen ja Eero Taivalsaari. Alakuvassa Hanna-Leena Helavuori lainaa Paavo Lipposen silmälaseja mikrofonin korjaamiseen Suurenmoinen sirkus -näyttelyn avajaisissa Helsingin Kaapelitehtaalla 2004.

www.sirkusfinlandia.fi

De Piste

Alankomaiden sirkuksen ystävien yhdistys Club van Circusvrienden Nederland julkaisee lähes kuukausittain ilmestyvää De Piste -lehteä. Vaikka kaikki teksti lehdessä on hollanniksi, se on kuitenkin arvostettu ja tunnettu sirkuspiireissä ympäri Euroopan ja vähän ylikin. Yhdistys on perustettu 1949.

Elo-syyskuun numeron kannessa komeili Jukka Nuutisen ottama ilmakuva Sirkus Finlandiasta. Sisäsivuilla oli kolme sivua juttua Suomesta värikuvin. Hollantia osaavat kertoivat, että juttu oli hyvin positiivinen.

Sana Piste tarkoittaa maneesia eli sirkuksen pyöreää esintymisareenaa. Italialaiset käyttävät pista-sanaa. Ranskankielessä piste tarkoittaa myös polkua tai kilparataa.

http://www.circusvrienden.nl
www.sirkusfinlandia.fi

Mainosviirit

Sirkus Finlandia sai Helsingissä julkisivuunsa uudet komeat mainosviirit, jotka lepattavat iloisesti tuulessa. Liput ovat lähes metrin levyisiä ja melkein kolme metriä korkeita. Nämä Beach Flagit  on valmistettu Porissa. Lippujen kuva-aiheina ovat Finlandian tunnusklovnit, Aatos punaisessa ja Elmeri sinisessä lipussa. Muista esiintymispaikoista poiketen Helsingissä on käytössä myös koristeaita ja vanhanaikaiset lyhtypylväät.

www.sirkusfinlandia.fi

Sirkus Mylly

Sodanjälkeisestä "suuresta ikäluokasta" lähes jokainen tietää mikä oli revyyteatteri Punainen Mylly Helsingissä. Se toimi vuosina 1946–1965. Ossi Elstelä (1902–1969) oli sen perustaja, ohjaaja, johtaja, käsikirjoittaja, lavastaja ja näyttelijä. Hänen oikea nimensä oli Oskar Nikolai Elstelä ent. Elmstedt. Punainen Mylly toimi monissa eri tiloissa Helsingissä, mutta teki myös kiertueita muualle Suomeen. Teatterin nimi on suomennos kuuluisan pariisilaisen Moulin Rouge -kabareen nimestä.

Monelta on kuitenkin jo unohtunut olympiavuonna 1952 toiminut Sirkus Mylly. Helsinkiin saapuvat sankat turistijoukot varmaan houkuttelivat Elstelää kokeilemaan myös sirkusta. Valtavaan menestykseen uskoi moni muukin yrittäjä. Mutta eipä ne olympialaiset mikään kultakaivos ollutkaan.

Björn Gammalsilta löytyi Sirkus Myllyn ohjelmalehti. Se oli viuhkan muotoinen. Ohjelmassa näkyi olevan useita suomalaisa artisteja. Taiteilijoista suurimman urakan näköjään teki Sandor Kleinbarth tyttärensä Edithin kanssa kuudessa eri numerossa. Telttamestarin nimi on Jules Steckel. Liekö sukua Tanskanmaalle?

Sirkus Myllyn mainoksista ja järjestelyistä vastaavaksi on ohjelmalehdessä merkitty Tom Hertell, joka loi merkittävän kansainvälisen uran artistien agenttina. Hän on edelleen viihdealalla maailmanlaajuisesti arvostettu.

Alakuvassa Tom Hertell ja Carl-Gustaf Jernström vuonna 2007.

On pidellyt ilmoja!

Olen kyllästynyt näihin vesisateisiin. Niin varmaan telttamiehetkin. Tärkeintä on tietenkin pitää teltan sisällä oleva maneesi kuivana. (Kunnes Pikku-Calle kastelee sen ruiskulla.) Asiakkaiden pitäisi myös päästä liikkumaan inhimillisissä olosuhteissa.

Ojien kaivaminen on hyvä konsti. Toinen hyvä kikka on myoviset käytävälaatat, joita Sirkus Finlandia käyttää

En tiedä mahtaako ketään kiinnostaa, mutta vesipisaran halkaisija on viidestä millin sadasosasta jopa kuuteen milliin. Putoamisnopeus sillä on kahdesta sentistä kahdeksaankymmeneen senttiin sekunnissa. Paitsi silloin kun vettä tulee oikein kunnolla. Neljän vuorokauden maailmanennätys on yli kaksi ja puoli metriä vettä sademittarissa.

Yläkuvassa pojat valmiina tekemään lisää ojia. Alakuva on otettu Hämeenlinnassa josku 80-luvulla. Alimmaisessa kuvassa näkyy muovilaatat, joilla on helppo peittää pikku lätäköt.

www.sirkusfinlandia.fi

Valokuvanäyttely

Sirkus Finlandian kiertue on loppusuoralla tämän vuoden osalta. Kiertue päättyy aina Helsinkiin lokakuuksi. Viime vuodet se on ollut Kaisaniemen kentällä.

Tänä vuonna on etutelttaan pystytetty myös valokuvanäyttely, joka on avoinna aina tunti ennen näytöstä. Sitä voi käydä katsomassa ilmaiseksi vaikka ei ostaisi sirkuslippua. Sama näyttely oli myös Karjaalla Galleri Zebrassa viime huhtikuussa.

Näyttelyn nimi on Tähtihetkiä ja se kertoo Sirkus Finlandian arkipäivästä. Valokuvaaja on Nikolas Werngren ja kuviin liittyvät tekstit on tehnyt Katia Wagner. Teksteistä muuten huomaa, että niiden suomentaja on äidinkieleltään ruotsalainen. Pari selkeää virhettä kielii siitä. Näyttelyn kuvat ovat hyviä. Kaikesta näkee, että niiden eteen on tehty töitä ja taustalla on ilmeisesti myös vankka tietämys alalta. Lokakuun jatkuvat sateet ovat kuitenkin pistäneet valokuvat hiukan aaltoilemaan teltan kosteassa ilmassa.

Yläkuvassa Klovni Bonbon tervehtii yleisöä valokuvanäyttelyn edessä. Alakuvassa seniortirehtööri Calle Jernström samassa näyttelyssä keväällä Karjaalla.

www.sirkusfinlandia.fi
www.gallerizebra.fi

Risto Autio

 

Sirkusleirit ovat hyvin monipuolisia ja omavaraisiakin yhteisöjä. Sirkuslaisten joukosta löytyy usein parturi, kampaaja, ompelija, suutari ja vaikka mitä. Hyvänä esimerkkinä käy posetiivari Risto Autio. Oman työnsä lisäksi hän toimi leirin hierojana. Yläkuvassa potilaana on Kalle Roos viime kesänä Oulussa.

Risto Autio hoiti pitkään Sirkus Finlandian katu-urkuja. Yllättäin Risto kuitenkin menehtyi. Uskoisin, että tuolla ylhäälläkin varmaan tarvitaan asiantuntijaa urkujen käyttöön. Ehkei niinkään hierojaa.

Harmi etten ehtinyt tutustumaan häneen lähemmin. Joka kerta kun nähtiin,  Risto tuli tervehtimään ja kyselemään vointeja. Mukavan tuntuinen kaveri. Risto johti aikoinaan suomalaisia posetiivareita ja eli aktiivisesti mekaanisen musiikin parissa.

Alakuvassa Risto Autio esittää dueton Prof. Bluffon kanssa keväällä 2004.

www.posetiivi.net
www.sirkusfinlandia.fi

Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät CiVa

Huhtikuussa 1983 perustettiin yhdistys nimeltä Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät CiVa, jossa alan ammattilaiset, harrastajat, tutkijat, keräilijät ja suuri yleisö yhteisvoimin voivat toimia sirkustaiteen aseman parantamiseksi Suomessa. Tavoitteet liittyivät koko viihdekulttuurin tason ja arvostuksen nostamiseen mm. tutkimuksen, tiedottamisen, koulutuksen ja eri kulttuuritahojen kanssa tapahtuvan yhteistyön avulla.

Yhdistys julkaisi alkuaikoina neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi taiteilija Onni Gideon Tervonen ja varapuheenjohtajana professori Sven Hirn.

Yhdistystä ei ole vielä haudattu, mutta hiljaiseloa on ollut jo aika pitkään. Aktiivisen alun jälkeen siinä kävi niinkuin muissakin yhdistyksissä nykyään.

Perustajajäsen Markku Aulanko pitää vielä CiVan viimeisiä rippeitä käsissään. Tiedä vaikka jonakin päivänä koittaisi uusi aktiivisempi aika valtakunnalliselle sirkustaiteen yhdistykselle. Kuvassa Markku on Poltinahon kentällä Hämeenlinnassa 2005.

Sirkusjumalanpalvelus

En ole niitä ahkerimpia kirkonkävijöitä, mutta eilinen sirkusjumalanpalvelus oli mukava kokemus. Tunnelma oli paljon vapautuneempi kuin kirkossa, jossa yleensä kaikki naapurienkin synnit tuntuvat kaatuvan päälle. Kirkkokansa jopa taputti useasti. Siitä huolimatta se oli harras, uskonnollinen tilaisuus.

Kaiken lisäksi tilaisuudessa löivät kättä keskenään luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Jokohan ensi vuonna uskaltaisi toivoa myös katolisen kirkon edustajaa mukaan. Sirkuksen monikymmenhenkinen artisti- ja työntekijäjoukko nimittäin kootaan ympäri maailmaa ja he edustavat kaikkia mahdollisia uskontokuntia.

Sirkus Finlandian telttaan saapui kylmässä tuulessa ja sateessa reippaasti yli 200 henkeä. Se on paljon. Moneenko kirkkoon saadaan yhtä paljon ihmisiä kuuntelemaan saarnaa.

Luterilaisesta puolesta vastasi Kai Sadinmaa ja ortodoksisesta isä Heikki Huttunen. Musiikista huolehti Mikko Helenius. Sirkustakin oli mukana tottakai: Klovni Sebastian, Circus Helsinki ja Sean Lomax.

www.sirkusfinlandia.fi
www.huviavain.fi/klovnisebastian.php
www.circushelsinki.fi/yhteys.php
www.whistleon.com/

Sirkus Lapponia

AKT-lehti nr 8 parin vuoden takaa kertoo Tapio Laatikaisesta ja hänen luonnon erotiikka -näyttelystään. Tapsa on nuorena miehenä ollut taikurina, tulennielijänä ja käärmeenlumoojana. Hän oli sirkuksessa töissä neljänä kesänä. Jutussa hän kertoo myös omistaneensa Sirkus Lapponian, mutta sen toiminta hiipui heti alkuunsa.

Vuonna 1977 kerrottiin lehdistössä, että seuraavana vuonna aloittaa toimintansa Sirkus Lapponia. Sain silloin käsiini tuon kuvassa näkyvän mainosluonnoksen. Julisteen keskellä kuitenkin lukee J & M Lahtinen. Onkohan nyt kyse samasta Lapponiasta? Ilmeisesti koska ei tämäkään koskaan toteutunut.

Tietääköhän joku lisää tästä?



Kommentit:

-----------------------------------

Eipä ollut kyse samasta sirkuksesta. Sirkus-Lapponia kiersi v. 83 kesällä ja meitä oli pieni suomalainen taiteilijaryhmä. Seuraavaksi kesäksi en saanut enää kokoon kotimaisia taiteijoita ja ulkolaisia en voinut palkata kun ei ole kielitaitoa. Englantia osaan sen verran, että I love you ja sillä minun on pitänyt pärjätä. Myin kaluston Oulun kaupungille ja tein yksittäisiä tulennielijä/käärme-esityksiä aina vuoteen 91 asti kunnes tuli lama-aika ja keikat vähenivät lähes olemattomiin. Käärmeen möin Tampereelle eräälle naispuoliselle artistille. Olisikohan minulla ollut enemmän keikkoja jos olisin ollut hemaiseva neitokainen, mene ja tiedä. Jatkoin kuitenkin vuosia vielä tehden tulennielijä/ klovniesityksiä. Taikurina aloitin joskus 60-luvun lopulla ja olen säästänyt kaikki vanhat pinaalit. Tämäkin ala kehityy ja uusia temppuja tulee tilalle ja vanhat jäävät muistojen joukkoon. Nämä vanhat temput ovat nostalgisia, niitä ei tiettävästi enää kukaan esitä ja kätkeytyyhän niihin paljon muistoja nuoruudesta.

Tapio Laatikainen

Sirkus-Lapponian ent.johtaja

-----------------------------------

Kiitokset viestistäsi. Selvisi tämäkin historia.

Kari Nieminenta

-----------------------------------

Minä olen käynyt sitten tuossa Sirkus Lapponiassa kerran. Nimi on aina pysynyt mielessäni. Täytin tuona kesänä 9v. Muistaakseni pieni sini-keltainen teltta. Shetlanninponit. Asuimme Kalvolan kunnassa ja jossain siellä lähistöllä sirkus esiintyi. Muutimme pois lokakuussa, jonka jälkeen seuraava sirkuskertani oli...yläasteella. Helsingissä Sirkus Finlandia. Joku koulun virkistysretki tms. Vanhoja temppuja pidän kunniassa. Kaipa olen nostalginen luonne. 
Milja T. 


-----------------------------------

Olisi mielenkiintoista tietää mitä Laatikaisen Tapio tekee nykyisin. Oli minulla ala-asteella opettajana Pisteen koululla. Varmaan muistaa sen kauhean riiviön joka pellekortin värkkäsi. Monet kerrat haikeudella muistellu hänen mahtavia liikkatunteja.Olisi kyllä mahtavaa vuosien jälkeen kuulla mitä hänelle kuuluu. :)

terveisin Tiia Latvajärvi os. Tolonen (tiia.latvajarvi@gmail.com) :)

-----------------------------------

ECA kokous Helsingissä

Euroopan Sirkusjärjestö kokoontui eilen alueelliseen kokoukseensa Helsingissä. ECA eli European Circus Association kokosi pääkaupunkiin yli kolmekymmentä osanottajaa pohtimaan sirkuksen asemaa Euroopassa ja varsinkin Skandinaviassa. Tapaamisen isäntänä toimi Sirkus Finlandia. Päivän aikana käytiin myös tutustumassa Cirko - Uuden Sirkuksen Keskukseen sekä Sirkuksen Tiedotuskeskukseen.

www.europeancircus.info
www.sirkusfinlandia.fi
www.cirko.fi
www.sirkusinfo.fi

Sirkusta Helsingissä

 

Hyvin näkyy Sirkus Finlandian juliste Helsingin rautatieasemalla ja metrossa. Tienvarsijulisteitakin näkyi siellä täällä ihan hyvin.

Myös Sirkus Florentino kiertää pääkaupunkiseutua parhaillaan. Sirkus Calibasta ei minulla ole mitään näköhavaintoa. Sirkus Renz on hukkunut täysin minun silmistäni.

Eilinen syysmyrsky riepotti Kaisaniemen puita rajusti. Sirkusalueen siisteydestä huolehtivalla Jean-Pierrellä oli hikinen päivä. Fiksuna miehenä hän kuitenkin kippasi lehtikuormansa pitkälle sirkusaidasta. Mutta meniköhän tarpeeksi pitkälle? Pelkään pahinta.

www.sirkusfinlandia.fi
www.sirkusflorentino.com

Taiteilijakuvia Björn Gammalsin kokoelmista

 

Maailmalla mainetta niittänyt suomalainen jonglööri Henrico eli Björn Gammals asettaa tänään näytteille laajan kokoelman kollegojensa taiteilijakuvia Helsingin Cirkossa. Näyttelyn tuottavat yhteistyössä Björn Gammals, Cirko – Uuden sirkuksen keskus ja Sirkuksen tiedotuskeskus. Cirkon osoite on Kaasutehtaankatu 1, Suvilahti, Helsinki. Näyttely Portraits of Jugglers on avoinna 7.–28.10. ma–pe klo 9–15.

Gammals on keränyt sirkusaiheista materiaalia uransa alkuvuosista (1949) lähtien. Nyt näytteillä olevia kuvia ja kortteja tehtiin jo 1900-luvun alkupuolella, kun taiteilijat painattivat itsestään muistokortteja. Kortit toimivat hyvin kädestä toiseen siirtyvänä mainoksena. Taiteilijat lähettivät niitä myös agenteille ja sirkusjohtajille hankkiakseen työtilaisuuksia. Kortteja myymällä artisti saattoi myös hankkia vähän verotonta lisätuloa.

Henrico oli vahvasti ja pitkään mukana Sirkus Finlandian alkuvuosina. Aktiivisen taiteilijauran loppuessa Gammals siirtyi eläinnäyttely-yrittäjäksi. Jälleen 2000-luvulla Gammals palasi vanhan ystävänsä Carl-Gustaf Jernströmin palvelukseen toimien Sirkus Finlandian PR-päällikkönä.

Yläkuvassa Sirkus Finlandian nykyinen tirehtööri Carl Jernström Jr ja Henrico vuonna 1993. Keneltä luulette Calle Jr:n oppineen jonglööritaitonsa? Alhaalla Björn Gammals Käärmenäyttelynsä ovella Särkänniemessä. Käärmemaalaus on Ari Backmanin. Alinna kuva Henricosta opettamassa Tampereen Mini-Sirkuksen nuoria Särkänniemen ulkoilmalavalla vuonna 1977.

http://www.cirko.fi
www.sirkusinfo.fi
www.sirkusfinlandia.fi