Eetu-Pelle

Eetu-Pelle eli Eero Lehtinen viettää eläköitymisjuhliaan 1.12.2011. Liikekaupungin pormestarina hän etuoikeutetusti juhlii niitä Lempäälän Ideaparkissa kotinsa lähellä. Ja oletan, että asuna on frakki. Samalla hän kuulemma julkaisee elämänkertakirjansa "Juoksupojasta pormestariksi".

Kun vierestä seuraa, niin nuori mieshän tämä Eetu on vielä. Suu käy yhtenään. Puhuisi varmaan enemmänkin, mutta kun kädet näyttää väsyvän. Myymisen taito ja löysät leukaperät ovat Luojan lahja hänelle. Niinpä hän on kysytty esiintyjä kaikkiin kaupallisiin tilaisuuksiin. Eetu-Pelle osaa käsitellä myös lapsia ja jutut eivät mene koskaan beessinvärisiksi. Mukana saattaa olla joskus myös Robotti-Rane pienellä kolmipyöräisellään, jota Eetu piilosta ohjailee ja juttelee ihmisten kanssa. Onkohan hän koskaan esiintynyt näyttämöllä tai maneesissa?

Ison osan elämästään Eero Lehtinen on viettänyt yrittäjänä ja myyjänä. Pelleilyn harjoittelun hän aloitti 1977. Eetu-Pellen nimen hän otti 1982. Viime vuosina pellehommat ovat jääneet vähemmälle kun kaikki aika kuluu pormestarin työssä Ideaparkissa. Tosin kuulakärkikyniä hän kerää vapaa-aikanaan edelleen. Niitä on vasta noin 70 000 erilaista.

Nuo kuvat ovat Kukkaisviikoilta Tampereen Keskustorilla vuonna 2007.

Kommentit:

Eetun eläkkeellelähtökekkerit olivatkin hulppeat. Leivoskahvit oli katettu 10000 hengelle. Ne olivat samalla Ideaparkin 5-vuotisjuhlat. Eetu-Pellen kirja julkistettiin kello 12.00. Eetu rakastaa lukuja. Julkistamishetkestä syntyi lukusarja 1.12.11.12. Juhlissa olivat esiintymässä myös professori Bluffo ja klovni Sebastian kahden nukkensa kanssa.
Eetun kirjan nimi muuten on Juoksupojasta Pormestariksi ja sillä oli kyllä kova menekki. Nimikirjoitusjonoa kesti useampia tunteja. t. Markku Aulanko

Sirkus Europa

Vuosina 1976 ja 1977 Sirkus Europan toi maahan Ohjelma-Apu Oy. Janne Hakulinen kertoo ohjelmalehtien kannessa, että Länsi-Saksalainen sirkus on edelliskerran vieraillut Suomessa 30 vuotta aiemmin. Toisaalla ohjelmalehdessä puhutaan myös ruotsalais-saksalaisesta sirkuksesta. Tosiasiassahan sirkuksen kalusto saatiin Ruotsista Cirkus Schreiberilta, joka oli edellisvuonna vieraillut Suomessa.

Sirkus Europan johtaja Alfred Scholl polveutui vanhasta sirkussuvusta. Hänen isänsä Karl Wilhelm Scholl oli trapetsitaiteilija. Alfred itse esiintyi akrobaattina jo neljävuotiaana Berliinissä.

Ei liene yllätys, että jälleen ohjelmistossa 1976 suurimman työn tekee Felix Quaiserin perhe. Vuoden 1977 kiertueella mukana oli suomalaisille tuttu taikurimestari Spinoza ja Atomipuristin (yläkuvassa). Johnny May norsuineen oli mukana molempina vuosina. Mainospäällikkönä hääri suomenkielentaitoinen Spinozan tytär Ulla Rønde Steckel.

Valokuvia en tästäkään sirkuksesta ottanut, koska liikuin kaitafilmikameran kanssa. Filmin taso on julmetun heikko, mutta katselkaa. Koska nuo videoklipit ilmeisesti hidastavat tämän sivun aukeamista, niin halutessanne voitte katsella filmin täällä http://youtu.be/Zc3aAShj77Q

Monacossa

Tammikuussa pidettävien Monte-Carlon Sirkusfestivaalien esiintyjäluettelo on tässä. Hyvin ranskalaiseen tapaan se löytyi vain ranskaksi. Ohjelmalehdetkin he painavat aina vain ranskaksi. Kääntäkää itte hei!!!!

Duo Pilar (France) Roller skate
Duo Bobylev (Russie) Reprises Comiques
Steve Eleky (Hongrie) Comédie
Flying to the Stars (Ukraine) barre fixes
Azzario Sisters (Espagne) main à main
Troupe Sherifian (Maroc) troupe de 14 acrobates
Duo Rubtsov (Russie) jongleurs Tango
Vladislav Goncharov (Ukraine) présentation de 10 lions
Erika Lemay (Canada) équilibriste/contorsion & cerceau aérien
Duo Israfilov (Russie) duo aérien
Ekaterina Shavrina (Russie) solo trapèze
Flying Zuniga (Argentine, Brasil) Flying trapèze
Ty Tojo (Japon) jongleur
Marc Metral (France) ventriloque
Clowns Mitchel (Espagne) entrées clownesques
Infernal Varanne (France) numéro de motos dans deux globes
René Casselly (Allemagne) éléphants Africains avec bascule / Haute-Ecole d’éléphants et de chevaux
Duo Stipka (République Tchèque) Pas de Deux à cheval
Probst Family (Allemagne) Présentation de petits animaux/ présentation de 21 poneys
Troupe Bingo (Ukraine) Daria (contorsionniste) / fantaisie aériennes
Freddy Nock (Suisse) Funambule
Cai Yong (Chine) Equilibriste
Troupe Acrobatique de Shanghai (Chine) grand numéro de Bascule
Hommes forts (Mongolie)
Troupe Vorobiev (Russie) balançoire Russe
Devant le Cirque à l’entrée du public, 2 mats oscillants avec Freddy Nock et partenaire

Klovni Mitchel esiintyi myös Sirkus Finlandiassa 2002. Alakuvassa hänen avustajansa on Prof. Bluffon kanssa. Muita Suomen kävijöitä en löytänyt. Jose Mitchellin tyttäret ovat myös mukana festivaaleilla taiteilijanimellä Azzario Sisters. Yläkuvassa festivaalien 2 000 neliön laajuinen teltta Monacon Fontvieillessä.

Kommentit;

Klownin kaksi tytärtä esiintyy nimellä azzario sisters myös festareilla. Kuvassa Josen avustaja.
Kalle

Kari Nieminen kirjoitti...

Kiitos korjauksesta Kalle.

Englantilaiset sirkukset Suomessa

Texas eli Jan Eklund ja Terhi Moilanen-Eklund vetivät ympäri Suomea Sirkus Finlandian pikkuveljeä Circus Piccoloa vuosina 1989–1990 ja 1992. Välistä puuttuu siis 1991. Silloin he luotsasivat Hessu Reijosen maahamme tuottamaa englantilaissirkusta Robert's Brothers' Circus tai The Royal British Circus. Nimi vähän vaihteli paikkakunnalta toiselle. Mistähän sekin johtui? Nimestään huolimatta sirkus ei ollut edes englantilainen. Aito samanniminen kiersi Englantia samaan aikaan.

Sirkus kierteli mm. useilla eri messuilla. Turun messuilla vedettiin kolme näytöstä päivässä. Tosin näytökset kestivät vain 40 minuuttia. Ohjelmassa oli ainakin: pelle Muki, klovnit Family Endresz, Laci Junior jonglööri, ponishow, Six Funny Boys komedia-akrobaatit, trapetsi, nuorallatanssija Eva, polkupyöräilyä ilmassa ja Duo Serpentines käärmeshow suoraan Egyptistä. Telttaan mahtui 600 henkeä. Ilmeisesti Piccolo siis huilasi sen vuoden?

Kommentit:

Heips. Nimi ei vaihdellut paikkakunnalta toiselle. Hessu Reijosen vuokrattua koko sirkuksen osaksi kesää itselleen nimi vaihtui hänen ideansa mukaan Royal British Circukseksi. Roberts Bros nimi juontaa Maureen Endreszin tyttönimeen ja heidän perhesirkukseen josta kalusto tuli kesäksi Suomeen

Terhi

Paloauto

Sirkus Finlandia hankki itselleen oman paloauton vuonna 2002. Tarkoitus oli käyttää sitä huomionherättäjänä kiertueella. Vanha veteraaniauto oli Karjaan VPK:n vanha Ford numerolla K131. Se kunnostettiin viimesen päälle loistokuntoon ja liimattiin sirkuksen tarrat kylkiin. Mutta mahtoiko se loppujen lopuksi liikkua kertaakaan karavaanin mukana?

Erikoiset autot ovat paljon käytettyjä konsteja herättää huomiota. Muistan, että Sirkus Caliballa oli ainakin alkuvuosina vanha kanttixkantti-auto, jolla ajeltiin ristiin rastiin esityspaikkakunnalla. Ajon jälkeen se asetettiin näytteille omalle lavalleen.

Sirkus Finlandian mainosajoa kruisaillaan nykyään vanhalla Rolls-Roycella.

Sirkus Varsova

Vuonna 1962 perustettu Ohjelma-Apu Oy mainosti itseään maamme suurimmaksi ohjelmatoimistoksi 70-luvun lopulla. Erityisen tunnetuksi se tuli puolalaisten ravintolaorkestereiden välittäjänä. Toimiston johtaja Janne Hakulinen oli joskus raivokkaastikin napit vastakkain suomalaismuusikoiden kanssa. Vuonna 1975 Hakulisella oli palkkalistoillaan 120 orkesteria ja 400 muusikkoa. Hakulinen toi Suomeen myös sirkuksia: 1975–1976 Sirkus Warszawan, 1976–1977 Sirkus Europan ja 1979 Citta' di Roman. Saattoi olla muitakin. Alla Jannen kuva Warszawan ohjelmalehdestä.

Moni Sirkus Finlandian vanhoista parroista muistaa vielä Hakulisen lausunnon vuonna 1976, että kuinka semmoinen suomalainen sirkus kuin Finlandia voisi menestyä, kyllä sen pitäisi olla ammattinsa osaava ulkomaalainen sirkus.

Tuohon aikaan Puolan Kansantasavallan valtiojohtoisella Valtionsirkuksella oli oma sirkuskoulu ja 13 kiertävää sirkusta, joista kaksi Pohjoismaissa, toinen Ruotsissa. Kävin katsomassa Warszawan vuonna 1976 ja kuvasin sitä ahkerasti super8-kaitafilmille. Aika on kuitenkin filmiä syönnyt pahasti. Siirsin sen VHS-nauhalle 80-luvun lopulla ja siitä vielä DVD-levylle tämän vuosituhannen alussa, joten kuvan taso on koko ajan vain huonontunut. Alkuperäiset filmit olen toimittanut museoon. Mutta katselkaa!

Sisäänkäynnin portin yläpuolella luki Sirkus Varsova, mutta muualla se kirjoitettiin Warszawa. Yhtään suomalaisia artisteja en muista nähneeni ohjelmassa. Erikoista oli kaunottaret, jotka numerolapuin esittelivät mikä esitys on seuraavana vuorossa.

Jätepuristin

Tätä ne vierasmaalaiset ihmettelivät. No kaikkihan tuntee vessa-vaunun, mutta mikä härveli on tuon vetovaunun lavalla?

Euroopan Sirkusjärjestö ECA piti syksyllä kokouksen Helsingissä. Koolla oli sirkusjohtajia ympäri Eurooppaa ja vähän kauempaakin. Samalla tietysti tutkittiin tarkkaan Helsingissä olevat Sirkus Florentino ja Sirkus Finlandia. ECA:n porukalle kaikki sirkuksessa on jo tuttua ja kaikki mahdollinen on jo nähty, mutta Finlandiassa he kokivat jotain aivan uutta: jätepuristin sirkuksessa. Se oli ilmeisesti joillekin uusi idea säästää kustannuksia. Kiinnostavuudessa se vei ehkä voiton sauna-autostakin.

Cirkus Schreiber 1979

Itävaltalainen Johan Schreiber asettui sirkuksineen Ruotsiin 1874. Schreiber on yksi maailman vanhimmista sirkusdynastioista. Sen juuret ulottuvat keskiajalle asti.

Johan Schreiberin jälkeen sirkusta jatkoi hänen poikansa Baptiste S. Schreiber (1856–1889), joka oli taitoratsastaja. Babtiste kuoli 33-vuotiaana ja sirkuksen johtoon tuli hänen leskivaimonsa Bertha Schreiber (os. Lindgren (1854–1954) ja poikansa Jean Baptiste Schreiber (s. 1879). Sirkus toimi vuoteen 1922 asti. Seurasi viisi lepovuotta. Jean ja hänen sisarensa Baptista esiintyivät hevosineen ympäri maailmaa.

Vuosina 1927–1956 sirkus toimi Babtista Schreiberin johdolla. Babtistan kuoleman jälkeen oli jälleen hiljaista aina vuoteen 1974, jolloin Jeanin poika Dolf Schreiber pystytti jälleen mastot ylös. Dolfin sairaus keskeytti Cirkus Schreiberin toiminnan jo seuraavana syksynä heidän vieraillessaan Helsingissä.

Vuonna 1979 Cirkus Schreiber vieraili jälleen Suomessa. Sitä johtivat Elsa Schreiber, Monica Scholl ja Pia Hurskainen. Dolf Schreiber seurasi toimintaa taustalla. Yläkuvassa ohjelmalehden kansi 1979. Felix Quaiser perheineen hallitsi ohjelmaa usealla eri numerolla. Mukana oli myös taikurimestari Spinoza. Sirkuksen toi Suomeen ohjelmatoimisto Oy Scanvip Ab, Harri Halme.

Circo Citta' di Roma

Vuonna 1977 maatamme kiersi italialainen sirkus, jonka tuotti maahan Ohjelma-Apu Oy. Circo Citta' di Roma on kotoisin Sisiliasta. Sirkuksen johtaja Elio Bizzarro vei vihille suomalaisen Maisa-neidin Kouvolasta 1967. Tämä selittää, miksi joku saa pähkähullun idean ajaa sirkuskaravaaninsa 6 000 km päähän kylmään pohjolaan. Elokuussa jo kerroin tästä sirkuksesta, mutta Björn Gammalsin kätköistä löytynyt ohjelmalehti toi mieleen muistot selkeämmin. Muuten ohjelmalehti oli suomenkielinen, mutta ohjelma oli kirjoitettu italiaksi. Ehkä siten on helpompi muutellla sitä matkan varrella, kun kukaan ei ymmärrä mitä siinä sanotaan.

Sirkuksen nimi on suomeksi Rooman kaupunki. Nimi johtuu siitä, että aikoinaan Firenzessä valtava tulva tuhosi koko sirkuksen kaluston. Silloin Rooman kaupungin asukkaat keräsivät kolehdin, jolla sirkus saatiin taas pystyyn. Mikä sirkuksen nimi oli ennen sitä, ei ole minulle vielä selvinnyt. Hallitsevana tässä sirkuksessa näytti olevan sirkussuku Florans Bizzarro.

Sirkus valitti ohjelmalehdessään, ettei Suomeen saanut tuoda villieläimiä. Norsu toki oli mukana. Samoin sirkuksen johto valitti Suomen järjetöntä huviveroa – ilmeisesti tuottajana olleen Ohjelma-Avun Janne Hakulisen suulla.

Ohjelmasta Tampereella on yhä mielessä kolme kohtaa. Kääpiö Ivan Carlo esitti voimamiestä, elefantti esitti parturia uhrinaan Markku Aulanko (alakuvassa) ja Pinocchio-kuvaelma. Tietenkin mieleen jäi myös suomenkielinen juontaja Maisa Bizzarro, yläkuvassa miehensä Elion kanssa ohjelmalehden sivulla.

Kommentit:

Olin katsomassa Citta do Roman myös Jyväskylässä ja taas jouduin avustajaksi, tällä kertaa voimakääpiö Ivan Carlon numeroon. Minut pistettiin makaamaan pitkin pituuttaan penkille, mihin oli kiinnitetty jonkinlaiset ketjut. Penkin kummallekin puolelle asetettiin keittiöjakkarat. Ivan Carlo kiipesi jakkaroiden päälle seisomaan ja otti kejuihin kiinnitetyn suukappaleen suuhunsa ja nosti koko systeemin suuhunsa. Hitaasti hän heijasi koko systeemiä edestakaisin.

 t. Markku Aulanko

Aplodit

Meidän kulttuurissamme yleisö ilmaisee mieltymyksensä artistiin kättentaputuksilla eli aplodeilla. Päinvastoin kuin sinfoniakonsertissa, klassisessa sirkuksessa saa taputtaa silloin kun tekee mieli. Kun yleisö pitää jostain esityksestä aivan valtavasti saatetaan tömistellä jalkojakin. Hihkaisut ja huudahdukset kuuluvat myös joskus asiaan. Pelkillä vihellyksillä saattaa olla päinvastainenkin tarkoitus. Rapakon takaa meillekin on pikkuhijaa leviämässä tapa kunnoittaa esiintyjää nousemalla seisomaan loppuaplodien aikana.

Sitten se selvä aplodien kerjääminen, jota jotkut artistit harrastavat. Minä en pidä siitä. Taiteilija ei saa opettaa yleisöään. Ymmärrän kuitenkin tunnelman kohottamiseksi tarkoitetun rytmikkään taputuksen, kuten muutaman lajin urheilijat tekevät innostaessaan yleisöä mukaan.

Monella taiteilijalla on tapana siirtää osan saamistaan aplodeista myös avustajilleen, säestäjilleen jne. Siihen riittää pelkkä kohtelias ele heidän suuntaansa. Se kuuluu esitettyyn numeroon ja sitäkin on harjoiteltava. Taiteilijan ruumiinkieli on ensiarvoisen tärkeää niin kauan kuin hän on yleisön nähtävissä. Tökerö poistuminen maneesista voi pilata loistavankin esityksen. No – onneksi meillä ei ole tapana heitellä munia tai tomaatteja maneesille.

Muuten – Euroopassa saattoivat suosionosoitukset 1800-luvulla olla maksettuja. Gustav Mahler (1860–1911)  tuli tunnetuksi kiellettyään maksetut suosionosoitukset tultuaan Wienin valtionoopperan johtoon. Italian oopperoissa vielä 1900-luvun alussa oli yleistä ostaa suosionosoitukset. Niistä oli olemassa oikein painetut hinnastot.

Kuvissa tämänvuotisia suosionosoitusten vastaanottoja Sirkus Finlandiassa. Ylhäällä Calle Jr, Ignat Ignatov ja Frosty. Alla Troupe Catana, Cong Tian ja Duo Vanegas.

Kommentit:

- - - - - - - - - - - - - - - -

Mutta onko aploodien lomassa viheltäminen tai vislaaminen sallittua? Kerran eräässä baarissa jazz-esitystä ylistäessäni vihlauksella, tuli työntekijä pyytämään minua lopettamaan, koska kuulemma se häiritsi muuta yleisöä. Mutta onko tästä olemassa jotain varsinaista etikettiä?

- - - - - - - - - - - - - - - -

Enpä usko, että sirkuksessa tultaisiin huomauttamaan liiallisista suosionosoituksista. Paitsi jos et osaa lopettaa esimerkiksi tauon aikana. Viheltele pois vaan!

- - - - - - - - - - - - - - - -

Logo

Tässä sen nyt sitten näkee mikä merkitys on logon vaihtamisella!

No joo – hyvä on, leikki leikkinä, mutta todellisuudessakin sillä on merkitystä. Useimmiten se vain on valitettavasti negatiivinen. Jos johtaja itse on kyllästynyt firmansa logoon, asiakkaat eivät välttämättä ole. Tämän olen kokenut monta kertaa lähes 30-vuotisen urani aikana.

Sanat logo ja liikemerkki sekoittuvat keskenään nykyihmisten puheissa. Vanhoina hyvinä aikoina ne olivat kuitenkin aivan eri asioita. Logolla tarkoitettiin tapaa, jolla yrityksen nimi kirjoitetaan ja liikemerkillä tarkoitettiin sitä kuviota, jota firma käytti omana tunnuksenaan.

Sirkus Finlandian liikemerkin vuonna 1976 piirsi Leena Jurvakainen. Sirkushevonen oli hyvä ratkaisu. Kirjaintyypiksi valittiin perinteinen koristeellinen sirkuskirjain. Finlandian nykyisen tunnuksen suunnittelin keväällä 1996. Kirjaintyypiksi valittiin selkeämpi ja pehmeämpi Hobo, jota hiukan muokattiin. Tunnushahmoiksi valittiin kaksi iloista klovnia. Saadaan nähdä mitä logolle tapahtuu 2016.

www.sirkusfinlandia.fi

Sirkustirehtööri

Löytyy vielä monia sirkuksia, joissa omistaja itse toimii näytöksen juontajana, mutta yhä useammin kuulutukset ja juonnot hoitaa sitä varten palkattu esiintyjä, jolla on joustava kieli ja sulava käytös. Silti me yhä nimitämme sirkuksen juontajaa tirehtööriksi. Sana tulee tietenkin ruotsinkielisestä sanasta direktör. Englanninkielisissä maissa häntä kutsutaan nimellä Ringmaster. Saksassa hän on Sprechstallmeister.


Ranskankieliset puolestaan kutsuvat häntä nimellä Monsieur Loyal eli Herra Uskollinen. Nimitys johdetaan ranskalaismiehestä Anselme-Pierre Loyal (1753–1826). Loyalin sirkussuku on yksi Ranskan vanhimmista. Tarkempaa selvitystä on vähän vaikea löytää, kun ranskankieli ei taivu minun suussani. Tuossa vasemmalla yksi tunnetuimmista Monsieur Loyaleista, Monte-Carlon festivaaleilta tuttu Petit GouGou eli Alain André, siviiliammatiltaan klovni.


Sirkustirehtööri pukeutuu useimmiten 1800-luvun herrasmiehen ratsastusasuun. Käytetyimmät värit ovat punainen ja kulta. Piiskakin kulkee joidenkin mukana juonteena niiltä ajoilta jolloin tirehtööri itse esitti hevosnumerot. Myös frakkia käytetään paljon.


Sirkustirehtööri toivottaa yleisön tervetulleeksi ja virittää sen ohjelman odotukseen. Hän esittelee artistit, täyttää kuolleet kohdat, avustaa taiteilijoita tarvittaessa, saattaa jopa tanssia tai laulaa. Hän on tärkein ja näkyvin elementti sirkusnäytöksessä. Hän luo jännityksen ja riemun – tarvittaessa jopa kyyneleet. Tirehtööri ei ole kuuluttaja vaan tunnelman luoja.


Yläkuvassa Sirkus Finlandian tirehtööri Carl-Johan Jernström pari vuotta sitten. Alhaalla tunnettu radioääni kreivi Carl-Erik Creutz tirehtöörinä 1982. Alimaisena tirehtöörinä Päivi Mäkinen vuonna 2005.

www.sirkusfinlandia.fi

www.montecarlofestival.mc

Sirkus FunFun

Sirkus FunFun kiersi Suomea 1993–1994. Sen perusti fakiiri Halonen, mutta melko pian se siirtyi Sven Berglundille. Ainoa kuvani taitaa olla tämä 2004 kuvattu Sirkus Apollon auto, jonka ovessa komeilee Sirkus FunFunin liikemerkki.

Sirkuksella ei ilmeisesti ollut yhteyttä Keravan Saviolla toimineeseen sisähuvipuistoon Planet Fun Funiin. Se oli ensin avoinna 1991 nimellä Fanfaari. Syksyllä 1992 se muuttui Planet Fun Funiksi. Planet Fun Fun oli viimeisen kerran käytössä 1995. Siellä oli myös esiintymispaikka, jossa muistan kuvanneeni Heidi ja Carl-Johan Jernströmiä. Heidi roikkui hiuksistaan korkeuksissa ja Pikku-Calle jongleerasi.

Tässä Pohjoismaiden ensimmäisessä sisähuvipuistossa toteutuivat ilmeisesti ne perusprinsiipit, eli perustettaville huvipuistoille kolme tärkeintä seikkaa ovat: sijainti, sijainti ja sijainti. Pätee muuten sirkuksiinkin.

Korjaus:
2.11.2012
Renny Harlinilla oli sormensa mukana Sirkus Fun-Funin perustamisessa, mutta hän luopui leikistä heti alkumetreillä.
Kari Nieminen

Kommentit:


Muistatko mistä toi kuva on otettu?? Mä meinaan olin just maalaamassa noita tähtiä tohon urvanin kylkee ja vissii oon ollu tauolla oottamassa että kuivuvat.
- - - - - - - - - - - - -
Kuva on otettu Takahuhdin koulun pihalla Tampereen Pappilassa 5.8.2004. 
- - - - - - - - - - - - -

Luurankotakit

Klassisen sirkuksen isä on englantilainen Philip Astley (1742–1814). Hän liittyi 17-vuotiaana rakuunarykmenttiin ja kohosi urallaan vääpeliksi. Astley oli loistava ratsastaja ja ratsastuskoulun pitäjä. Ensimmäisen pyöreässä maneesissa suoritettavan ratsastusnäytöksen – höystettynä lisäohjelmalla – hän järjesti Lontoossa 9.1.1768. Siitä lähtien hevoset ovat aina kuuluneet perinteiseen sirkusesitykseen. Vasta paljon myöhemmin hän alkoi itse nimittää näytöstään sirkukseksi. Tästä johtuu sirkuslaisten mieltymys ratsastusaiheiseen pukeutumiseen. Varsinkin luurankotakin eri versiot ovat hyvin suosittuja.

Luurankotakki ja hurmahousut olivat myös Suomen ratsuväen ja rakuunain juhlapuku m/22. Takin nimitys tulee vaakatasossa olevista raidoista, jotka muistuttavat kylkiluita. Hurmahousut olivat väriltään punaiset keltaisin sivunauhoin. Asuun kuului ranskalainen miekka mallia m/1822. Kenraali Adolf Ehrnrooth oli rakuuna.

Sirkus Finlandian maneesipojilla 1976 ei ollut vielä luurankotakkia vaan vasemmalla näkyvä musta puku hopeisin koristenauhoin. Ypäjältä kotoisin oleva Hannu Levander puki asun päälleen vanhojen sirkuslaisten tapaamisessa 2007 syksyllä. Takana vasemmalla seisoskelee Wäinö Hamari. Oikealla Jukka Kotavuo.

Alhaalla sitten nykypäivän kuvia 2010. Ensin maneesimestari Carlo Jarz maneesipoikien kanssa ja alimmaisena vahtimestari Toni Eklund opastamassa asiakkaita.

Muuten – vahtimestari on myös vanha käytöstä poistunut ratsuväen sotilasarvo, joka vastasi muiden aselajien vääpeliä. Ratsuväessä oli käytössä myös varavahtimestarin sotilasarvo, joka vastasi ylikersanttia.

www.sirkusfinlandia.fi

Särkänniemen näyttämö

Särkänniemen huvipuisto avattiin 1975. Alueelle muodostettiin kaksi toria. Toista toria hallitsi alueen suurin rakennus, jossa oli ulkoilmalava, toimisto ja kahvila. Esiintymislavalla oli ilmaisohjelmaa kerran pari päivässä. Esiintyjinä oli sirkus- ja varieteetaiteilijoita, orkestereita, järjestöjä jne. Muutaman vuoden päästä ohjelmat lopetettiin. Lavaa vuokrattiin halukkaille rahaa vastaan.

Maria & Ben eli Maria ja Pentti Heinonen olivat yksi ensimmäisistä artisteista. Vuonna 1981 he perustivat Kansallissirkuksen Airi ja Raimo Tammisen kanssa.

Myöhemmin sitten Särkänniemen eri nähtävyyskohteitten väliltä poistettiin aitoja ja koko alue nimettiin elämyspuistoksi. Kun vielä poistaisivat pääsymaksun alueelle Linnanmäen tapaan.

Yläkuvassa Maria & Ben keskikesällä 1975 Särkänniemen lavalla. Alakuvassa olemme Marian ja Pentin kanssa Näsinneulassa samana vuonna (siihen aikaan minulla oli vielä tuuhea tukka!). Alimmaisena kuva Särkänniemen huvipuistosta vuonna 1976. Vasemmalla monikulmainen rakennus on ulkoilmalava.

www.sarkanniemi.fi

Sirkulat

Sirkuksissa myydään nykyään kaikenlaisia matkamuistoja ja härveleitä. Yksi ihastuttavimmista on lapsille tarkoitettu valohyrrä tai väriräikkä. jota muutama vuosi sitten alettiin Sirkus Finlandiassa kutsua sirkulaksi. Se on loistava nimi. Vanhemmilla on joskus valtava työ selittää miksi sellaista ei osteta juuri nyt.

Rakenteensa vuoksi sirkula on kielletty ihan pieniltä lapsilta. Sitä myydään sirkusten kioskeissa. Myös teltassa ja alueella kiertävien kauppiaiden avulla se menee hyvin kaupaksi. Heitä voisi kutsua vaikkapa kulkukauppiaiksi.

Muuten – kulkukauppias on ranskaksi colporteur. Muistan lukeneeni jostain, että Sariolan dynastian kantaisä Johan Abraham Walfrid Grönroos (1861–1916) käytti titteliä kolportööri ennen tivolitoimintansa aloittamista.

www.sirkusfinlandia.fi
www.suomentivoli.fi
www.tivolisariola.fi

Sirkus Praha

Sirkus Praha kulki Suomessa vuosina 1993–1995. Alkuaan Tsekkoslovakialaisen sirkuksen alkuperäinen nimi oli Cirkus Praga. Sen johtajana toimi Jaromir Joo (s. 30.8.1955), joka omistaa tällä hetkellä menestyvän Cirkus Jo-Joo:n Tsekeissä. Hän on heitellyt palloja myös Apollossa ja Finnstarissa.

Prahan tuotti Tsekeistä Sven Berglund. Hän myös vuokrasi jotain kalustoa heille. Kiertuepomona toimi Jukka "Kykki" Rossi. Valitettavasti en nähnyt yhtäkään heidän näytöksistään. En edes telttaa tai muuta kalustoa.

www.narodnicirkus.cz

Telttamestari

 

Telttamestari Paul Wentzel (s. 23.11.1950) tuli Sirkus Finlandian palvelukseen vuoden 2008 lopulla. Hän on kotoisin Port Elizabethista Etelä-Afrikasta. Sirkuksen lisäksi yksi rakkaimmista asioista hänellä on golf.

Koko ikänsä PW on viettänyt sirkuksissa. Suomi on tuttu jo 80-luvulta, jolloin hän esiintyi Finlandiassa kasakkana. Lentävä trapetsi on myös tuttua toimintaa hänelle. Saksalaisessa Circus Kronessa hän oli satulamestarina vuosina 1989–1999. Sanovat, että Wentzelin käsissä syntyy nahasta mitä vaan.

Telttamestarin vastuulla on, että teltta nousee oikealla tavalla, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan olipa sitten paahtava helle tai myrskyävä räntäkuuro. Käyttöohjekirja ei kulje pari tonnia painavan teltan mukana. Pystytystaito on telttamestarilta toiselle siirtyvää perinnettä. Teltta on pystyssä vajaassa kolmessa tunnissa ja illalla purkamisessa kuluu pari tuntia. Tätä tehdään melkein joka päivä toistasataa kertaa kesässä. Ei siinä ehtisi käyttöohjeita katsellakaan. Alakuvassa pystytetään etutelttaa kioskivaunuille.

www.sirkusfinlandia.fi
www.circus-krone.de

Cirkus Brdr. Schmidt

Tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt (1917–1955) vieraili Suomessa 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Suomen kiertuetta varten he ostivat nimikyltiksi käytetyn markiisin Cirkus Belliltä ja maalasivat Belli-sanan päälle BRD eli veljekset.  Valitettavasti Belli-sanasta jäi näkyviin pari viimeistä kirjainta ja moni luulikin, että sirkuksen nimi on Cirkus Brdli. Tanskalaisella Freddi Steckelillä on valokuva tästä markiisista vuodelta 1947 netissä http://page2rss.com/8b036e8d9a990f0f2ee802147bb91746/5472350_5475574

Yläkuvassa on heidän ohjelmalehtensä vuodelta 1948. Sirkus kulki nimellä Lasten Päivän Sirkus. Silloinen huviverolaki pakotti olemaan yhteistyössä jonkun hyvätekeväisyysjärjestön kanssa. Kannessa komeilee kuva sirkuksen päätähdestä Perävaunusta (Harald Madsen, 1890–1949), jonka muistamme 1920-luvun elokuvista Majakka ja Perävaunu. Sirkusteltta pystytettiin Helsingissä Stadionin eteen.

Alakuvassa on Schmidtin sirkuksen ohjelmalehti vuodelta 1949. Edellisvuonna oli mennyt sukset ristiin Lasten Päivän kanssa ja nyt oli yhteistyökumppanina sotainvaliidit. Samana vuonna maailmaa kohahdutti Orson Welles elokuvassa Kolmas mies. Sitä käytti hyväkseen myös Fazer mainostaessaan suklaataan ohjelmalehden takakannessa. Sirkusleiri oli Helsingissä Kaisaniemen ravintolan vieressä.

Alimmaisena kuva vuoden 1951 ohjelmalehdestä. Helsingissä oltiin edelleen Kaisaniemen ravintolan edessä. Kuuluttajaksi on merkitty yksinkertaisesti Salminen. Kyseessä on tunnettu taikurimme Reijo Salminen. Jonglöörin kohdalla on pieni kirjoitusvirhe; nimen pitäisi olla Eric Zidla. Huomio kiinnittyy myös ohjelmanumeroon Harlem dancers, joka esiteltiin hauskasti neekericocktailiksi. Siihen aikaan kun neekeri-sanaa ei vielä pidetty rumana tai alentavana.

Bonbon & Tiina

Jälleen ensi vuonna saamme pitää hauskaa kun Bonbon & Tiina astuvat Sirkus Finlandian maneesille. Ohjelmassa on tietenkin aivan uudet, meillä ennennäkemättömät numerot. Nämä kuvat ovat tämän vuoden ohjelmasta.

Tanskalainen klovni Bonbon eli Lasse Nørager on syntynyt 1965. Debyyttinsä hän teki 1982 ruotsalaisessa Circus Regalissa. Sirkus Finlandia Juniorissa hän esiintyi ensimmäisen kerran 1986. Silloin hän käytti vielä nimeä Bobon. Tällä Suomen keikallaan hän tapasi vaimonsa Tiina Myllykankaan. Nyt pari on kiertänyt maailma yhdessä esiintyen kaikissa merkittävimmissä sirkuksissa.

Muuten – samannimisiä klovneja löytyy maailmalta muitakin. Sana bonbon tarkoittaa makeista. Ensimmäinen maininta tästä karkista löytyy 1700-luvun Ranskan hovista. Sana bon tarkoittaa ranskankielessä hyvää.

www.klovnenbonbon.dk
www.sirkusfinlandia.fi

Kommentit:

tee Jarz: eista postaus!

Sirkus Finnstar

Sirkus Finnstar näkyi ainakin vuosina 1983–1996. Se oli yksi Sven Berglundin monista sirkuksen nimenvaihdoista. Vuoden 2010 viimeinen Tavaramerkkilehti näyttää hänen nyt rekisteröineen myös nimen Sirkus Florentino.

Alakuvassa Finnstar on sijoittunut Tampereen Eteläpuiston vanhalle speedway-radalle Pyhäjärven rannalle joskus alkuvuosinaan.

Kommentit:

Aika paljon pienempiä nuo taustakuvassakin näkyvät rannan koivut.
Harri Karvonen

Minkä ikäinen maneesimestari Carlo on? Ja mistä hän on kotoisin?

Maneesimestari Carlo on tunnettua italialaista Jarzin sirkussukua. Tarkkaa ikää en tiedä, mutta arvio on 35–38 vuotta. Carlolla on joko Italian tai Mexicon passi. Carlon äiti Maria Elena on meksikolainen. Yhdessä Carlon isän Giovanni Jarzin kanssa he esiintyivät 1982 Sirkus Finlandiassa The Flying Jarz lentävässä trapetsissa. Carlo itse on aiemmin esiintynyt jonglöörinä ja klovnina sekä vastannut sirkuksen valoista ja äänentoistosta.

10. marraskuuta 2011 18.07 

Reino kuollut

Maailmankuulu ruotsalainen nuorallatanssija Reino nukkui pois maanantaiaamuna. Karl Otto Hilding Andersson oli syntynyt 3.11.1921. Taiteilijanimi Reino erehdytti aluksi varmaan muitakin kuin minua luulemaan häntä suomalaiseksi. Nimen historiaa en tiedä. Hän esiintyi vaimonsa Elsyn (1923–) avustamana.

Hänet on kuvattu vuonna 1987 ilmestyneesä postimerkissä, jolla juhlistettiin Ruotsin sirkustaiteen 200-vuotista taivalta. Vielä 88-vuotiaana vuonna 2009 hän esitti yhdenkäden seisonnan ruotsalaisessa Cirkus Skrattissa.

Sirkus Finlandiassakin hän on esiintynyt, mutta minä vuonna?

http://magiarkivet.se/

cirkus-skratt.com

Kommentit:

Vuotta en muista, mutta eikö Callella ole ohjelmalehtiä? Mullakin niitä on, mutta missä?
Kykki

Tarkistin Sirkuksen tiedotuskeskuksen Sirkka-tietokannasta kaikki SF:n ohjelmat, mutta sieltä ei löytynyt Reinon nimeä. Tosin tietokannasta puuttuu vuodet 1990–1996, Mutta mielestäni Reino esiintyi aiemmin. 1992 ohjelmalehti löytyi Gammalsilta. Häneltä löytyi myös muistiinpanot 1995–1996, mutta vielä on kadoksissa muutaman vuoden ohjelmatiedot. Toivotaan, että jostain löytyy.

Reino esiintyi muistaakseni Finlandiassa ainakin syyskuussa 1978 Helsingissä. Oli Tony Rixin tilalla ja sen takia ei näy ohjelmalehtisessä. Oli muuten huippuluokan esitys vaikkakaan legendaarista yksipyöräisellä ajoa käsien varassa ei nähty
Peter Lindfors

Hienoa! Selvisi tuokin mysteeri.

Hyvää nimipäivää!

Onnea vaan! Tänään on Aatoksen nimipäivä! Aatos on toinen Sirkus Finlandian tunnushahmoista. Se rauhallisempi. Se propellipää.  Finlandian merkissä Aatos on aina vasemmalla puolella. 

Ilmeisesti Aatos on parhaillaan pesulla. Sitten se pakataan nätisti odottamaan ensi kevättä Elmerin viereen. Elmeri on se toinen klovni. Talvisin he pitävät majaa Pohjassa.

No nyt tiedätte senkin, että klovnit ja karhut nukkuvat talvisin.