Sirkusteltat

Sirkusseurueet esiintyivät aikojen alussa ulkoareenoilla. Katsomo tai sen osa saattoi olla katettu. Esityksiä voitiin pitää vain päiväaikaan, kun valaistusta ei ollut. Esimerkiksi Suomeen 1802 eli 210 vuotta sitten saapunut Jean Lustrén seurue esiintyi ulkosalla Kupittaan puistossa. Sitten Euroopassa alettiin rakentaa kiinteitä sirkusrakennuksia, joissa keskellä oli pyöreä maneesi ja yhdellä syrjällä usein näyttämö. Sirkuksen luonteeseen on kuitenkin aina liittynyt matkaaminen. Mennään sinne, missä yleisö on. Ratkaisuksi kehitettiin kevyttekoisempi väliaikainen puinen sirkusrakennus. Eri kaupungeissa oli sirkusten rakentamiseen erikoistuneita rakennusmestareita. Sirkusvierailut kestivät siihen aikaan useita viikkoja tai jopa kuukausia, joten tilapäinen rakennus kannatti pystyttää. Tilapäisyys tahtoi kyllä sekin olla usein tilapäistä.

Teltan konstruoiminen kiertävän sirkuksen tarpeisiin tapahtui Amerikassa 1860-luvulla. Mastorakenne muistutti laivan mastoja ja katto ja seinät tehtiin purjekankaasta. Kangas oli valoa läpäisevää. Kangas peitti esiintymismaneesin ja sitä ympäröivän nousevan penkkikatsomon. Sirkusteltoista kerrottaessa puhutaan yleensä mastojen lukumäärästä ja maneesin koosta ja niiden lukumäärästä. Telttoja voi olla yksimastoisia, kaksimastoisia, nelimastoisia, kuusimastoisia jne. Jopa ilman mastoja kuten yläkuvissa Sirkus Florentinon ensimmäinen teltta vuonna 2007.

Yksimastoisissa teltoissa on masto keskellä telttaa. Eräs Jakobin Sirkuksen teltoista on yksimastoinen. Masto sojottaa siis kaiken keskellä, mutta esim. pienissä nykysirkuksissa se ei ole ongelma, jos teltta sisustetaan puitteiden mukaan.

Vanhoissa kaksimastoisissa teltoissa on ollut parikin mastoratkaisua. Toisessa mastojen välissä on ylhäällä tanko tai kehikko ja kangas kulkee sen yli. Kehikkoon voidaa ripustaa esiintymistelineitä, kuten köysiä, trapetseja jne. Maneesi sijoitetaan mastojen väliin. Näin esimerkiksi Sirkus Al Bondoksella vuonna 2004.

Toinen kaksimastoratkaisu on ollut sellainen, missä mastojen yläpäässä on ristikkomainen rakenne ja teltan huippu ripustetaan niiden varaan. Ristikko jää teltan ulkopuolelle. Rakenne muistuttaa hirsipuuta ja kyseistä telttaa kutsutaankin nimellä "galgtält", mikä viittaa hirsipuuhun. Kuvassa Rake Tamminen (oliskohan?) huilaa teltanpystytyksessä jossain Suomen Tivolin osastossa.

Jatketaan myöhemmin vähän isommilla teltoilla.