1949 • Zoo Cirkus Trolle Rhodin

Zoo Cirkus Trolle Rhodin kiersi Suomea 1949 Lasten Päivän Suursirkus -nimellä. Sirkus oli todellinen suursirkus. Se liikkui kaupungista toiseen omalla 72-akselisella junallaan. Teltta oli 4-mastoinen ja katsomoon kerrottiin mahtuvan 2 500 henkeä. Henkilökuntaa oli kaikkiaan 80. Ennen Tampereelle saapumistaan se oli vieraillut mm. Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Kokkolassa ja Kuopiossa. Tampereella sirkus asettui Lasten Päivän Huvikentälle Hippoksella. Ensi-ilta oli 9.8.1949. Edellispäivänä suoritettiin suuri mainosparaati kaupungin keskustassa. Kuvassa pari norsua ylittää Hämeensiltaa, taustalla Tampereen Teatteri. Sirkuksen ilmoittelussa mainitaan: "Huom.! Sirkuslippu oikeuttaa vapaaseen pääsyyn myös huvikentälle!" oliko sirkuksella omia huvittelulaitoksia mukanaan vai tekivätkö he yhteistyötä jonkun tivolin kanssa? Vai oliko Lasten Päivän järjestäjä kerännyt sirkuksen ympärille erilaisia huvilaite-yrittäjiä?

Myöhemmin sirkuksen siirtyessä Porvooseen, tapahtui siellä harmillinen työtapaturma. Norsujen kouluttaja Gösta Kruuse putosi kuorman päältä saaden selkäänsä pahan murtuman. Seuraavassa näytöksessä hän kuitenkin esiintyi rautaliiveihin kääriytyneenä.

Jossakin vaiheessa kiertuettaan sirkus vaihtoi Kouvolassa yhden leijonansa kahteen karhunpentuun jonkun eläintenkouluttajan kanssa. Lehtiuutinen ei kerro kenen kanssa kaupat tehtiin.


Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••
-"Mää näin norsun Hämeensillalla". -"Niiv varmaan, oliko vaaleenpunane?"
Jarmo Salonen
•••••••••••••••••••••••••••

The two elephants names were probably Birka and Safari, both of them later sold to Zoo Dresden. Birka died in Dresden 1957-02-09, and Safari 1976-02-12. I have them filed in my elephant database here https://www.elephant.se/location2.php?location_id=71&show=5

DanKoehl

•••••••••••••••••••••••••••

I also made a Wikipedia article (in Swedish) about Gösta Kruse here 

https://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6sta_Kruse

DanKoehl

•••••••••••••••••••••••••••

.

1917 Kahvit tiikerin kanssa • Coffee with tiger

Tämä ilmoitus oli Tampereen Sanomissa 14.8.1917 eli melkein sata vuotta sitten. Tampere oli silloin pikkukaupunki. Lehti-ilmoitukseen riitti, kun kerrottiin mihin aikaan näytös pidetään. Sirkuksen nimi ei ollut niin tärkeä ja kaikkihan sen tiesivät missä heidän telttansa on. Minua kyllä kiinnostaisi tietää kenen sirkus tässä ilmoittelee. Tekstistä ei oikein voi arvaillakaan. Tampereen Kauppahallissa on kyllä Nygrenin kalakauppa, mutta se taitaa olla liian kaukaa haettu vihje.

Melkein vuosi aiemmin Pispalan Työväentalon tontilla vieraili Suuri Eläintieteellinen Sirkus ja he käyttivät samaa kikkaa. Yksi henkilö oli ilmoittanut varmasti menevänsä häkkiin leijonan kesyttäjän kanssa juomaan kahvit. Voisiko olla sama sirkus?

.

1900 Sirkus Hippodrom

Sirkus Hippodrom
Täkäläisellä Hevostorilla.
Huom.! Suuri Ranskalainen Paininlyönti. Huom.!
Tänään sunnuntaina, lokak. 7 p:nä 1900 annetaan 3:me suurta Juhlanäytäntöä,
1:nen klo 3, 2:nen klo 5 ja 3:s klo 7 i.-p.
Kaikissa näissä näytännöissä esiintyy:
Klo 3 i.-p: Suuri painiskelu Atleetti herra G. Vilter'in ja Helsinkiläisen Atleetin herra A. Aaltosen välillä.
Klo 5 : Painiskelu herra Vilter'in ja Viipurin väkevimmän Atleetin ja palkitun painiskelijan E. Alexander Wessmanin välillä.
Huom.! Klo 7 i:-p. : Suuri Kaukaasialainen Painiskelukamppailu Tatarin, herra Aflallan Kafautuilan, Täältä Tampereelta, välillä.
Herra Vilter lupaa 100 Suomen markan palkinnon sille, joka hänet voittaa, noudattamalla painiskelusääntöjä.
Erittäin runsaasta ohjelmasta mainitaan:
Ikaariset leikit á la Benedette.
Paljon suositun Atleetin herra Wiggo Kreuterin esiintyminen voimanäytteineen, nostaen painoja 49 kilosta 100 kiloon.
Kaksoistrapetzin suorittavat Veljekset Kreuter.
Kolme miekkailijata yksin- ja kaksinkertaisin saldomotlerin.
Koomillisia esiintymisiä y. m.
Huom.! Jokaisen näytöksen jälkeen Suuri Koomillinen Pantomiini.
Huom,!   Werraton alallaan! Ilman kilpailua!  Huom,!
Leijonankesyttäjä Herra Charles Kleinin esiintyminen vapaudessa kesytettyjen Leijonain Fridan ja Stellan kera erityisesti tätä varten raketulla rauta-areenalla.
Huom,!   Werraton alallaan! – Ilman kilpailua!  Huom,!
Huom.! Telttiin on laudoista tehty erityinen käytävä, jotta ei yleisön tarvitse liata jalkineitaan.
Kunnioittaen: Caesar-Seurue.

Amerikkalainen piirroskuva 1900-luvun alusta. 

Domptöörit eli villieläinkouluttajat kuvattiin usein pistooli kädessä.

Tuo ilmoitus oli tamperelaisessa Aamulehdessä 7.10.1900. Sirkus Hippodrom oli asettunut nykyisen Pyynikintorin paikkeille. Näytösten pääpaino oli ranskalaisessa painissa, jota nykyään nimitämme kreikkalais-roomalaiseksi. Ohjelma koostui kolmesta osasta: painijat, muut artistit ja pantomiimi. Näytökset olivat ehkä puolitoistatuntiset, joten paljon siihen aikaan saatiin mahtumaan esiintyjiä. Leijonien rauta-areenalla tarkoitettiin ehkä alakuvassa näkyvää rautalanka-aitausta. Onko se joskus ollut jostain muusta materiaalista?

Unkarilainen klovniryhmä 3 Pap rautaisen leijonahäkin edessä Sirkus Felixissä ehkä 1949. 

Vasemmalta József Pap, Kálmán Pap ja Sándor Pap.

.

Puolalaiset julisteet • Polish posters

Joskus kauan, kauan sitten sain kirjan Polnische Plakatkunst (Econ-Verlag 1962).Se oli hieno kuvakirja. Ihastuin valtavasti puolalaiseen julistetaiteeseen. Taisin ensimmäisen kerran tajuta, että julistekin voi olla taidetta vaikka sillä "vain" mainostetaan jotain arkista asiaa. Tässä pari sirkusjulistetta kirjasta. Ylhäällä Jerzy Srokowskin leijona-aiheinen juliste vuodelta 1962. Alhaalla Roman Cieslewiczin sirkusjuliste samalta vuodelta. Minkä sirkuksen julisteita nämä ovat? Näissä julisteissa ei ole päivämääriä eikä lippujen hintoja. Niissä lukee vain yksinkertaisesti "Sirkus". Ilmeisesti näiden viereen kiinnitettiin sitten muita tietoja sirkuksesta. Kuten seuraavassa postauksessa tulen näyttämään.

Eläintieteellinen Sirkus 1916 – Zoological Circus

Tässä pari ilmoitusta, jotka olivat Aamulehdessä 4. ja 8.8.1916. Minulla ei ole aavistustakaan kenen sirkuksesta on kyse. Ilmoituksissakaan ei ole mitään nimiä. Kuvat ovat vähän epäselviä, mutta tässä niiden tekstit:
- - -

Suuri eläintieteellinen Voimistelu Sirkus
Bufvalo Bil matkalla Ruotsista Rauman kautta,
antaa näytännöitä jättiläisteltassa, joka on rakennettu Pispalaan Työväentalon luo tontille. Näytännöt alkavat perjantaina ja lauvantaina 5 p. elok. kello 8,15 ip. Sunnuntaina 6 pnä klo 4–6 ja 8,15 ip. Seurue käsittää 20 eläintä, 15 henkilöä taiteilijoita, herroja ja naisia. Mukana myös kuuluisa Leijonan-kesyttäjä italialainen Bolsard esiintyy leijonien kanssa arenalla.
Huom.! Eräistä syistä ei kaupungissa.
Pilettien hinnat: Ensi rivi 1:50, toiset 1 mk, seisomaan 50 penniä ynnä sotavero.

Kiinnostaisi tietää mitä olivat ne eräät syyt, joiden vuoksi ei menty tai päästy Tampereelle vaan piti jäädä Pispalaan.
- - -

Viimeinen päivä
Suuri Eläintieteellinen Sirkus
Pispalassa antaa kiitos- ja jäähyväisnäytännön tänään tiistaina t. k. 8 pnä klo 8,15 ip. Huom! Eräs henkilö paikkakunnalta on ilmoittanut varmasti menevänsä häkkiin leijonan kesyttäjän kanssa, joka ottaa hänet mukaansa juomaan kahvit (jännittävä hetki). Kaikki taiteilijat parhailla numeroillaan. Teltta on pystytetty Pispalan Työväen talon tontilla.

Mahtoiko tämä eräs henkilö tulla sirkukseen ja tuliko häkkiin leijonankesyttäjän lisäksi myös leijona itse? Vai joivatko herrat kahvinsa kaksistaan?
- - -

Tässä vielä pari kuvaa tämän päivän leijonista. Yläkuvassa Martin Lacey Jr:n King Tonga 2010 ja alakuvassa yksi Vladislav Goncharovin lemmikeistä 2012.

.

Suomen Tivoli 1962

Äänekosken Työväentalon kentällä oli villiä menoa toukokuun alussa 1962. Leijonat karjuivat, intiaanit huusivat sotahuutojaan ja norsu muuten vaan tööttäili. Oli Buffalo Karavaania ja Aasirodeota. Ja kaiken hulinan keskellä mentiin korva suussa Pigallen loihtiessa sulosointuja liukkaalle parketille. Suomen Tivolissa oli jokaiselle  jotakin.

Leijonan hampaissa

Aika raju juttu tuo Aamulehdessä 26.8.1951 julkaistu uutinen. Lennart Oxen selvisi tapahtumasta kuitenkin jaloilleen. En tiedä millaiset arvet tuo tapaus jätti, mutta arvaan, että katu-uskottavuus ammattilaispiireissä kasvoi.

Omissa muistiinpanoissani Lenny Oxen mainitaan 1949 ja 1950 ensimmäisen kerran Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä. Leijonan kerrottiin olevan suuri afrikkalainen kuningasleijona. Vuonna 1951 sirkus muutti nimeään ja siitä tuli Sirkus Bonn. Olympiavuonna 1952 Bonnin ohjelmassa mainitaan Senor Oxen, pelkäämätön mies, joka painii 250 kiloisen karhun kanssa. Yläkuvassa Mr Lenny ehkä 1952. Lennart selvisi siis melko hyvin vammoistaan. Samassa ohjelmassa kerrotaan, että leijonankesyttäjänä esiintyy Miss Zoja (alakuvassa), Romanoffin tytär, joka edelleen on ainoa suomalainen naispuolinen leijonankouluttaja. Hänen nykyinen nimensä on Zoja Puska.

Romanoff koulutti suojissaan myös toisen mainetta niittäneen eläinkouluttajan, Kalle Nymanin. Vuonna 1957 hän esiintyi Cirkus Panakoksessa nimillä Tarzan ja Caru kreikkalainen. Esiintymiskavereina olivat Pasha-leijona ja Pipsa-karhu, siis nuo samat veijarit, jotka alussa mainittiin.

Domptööriä eli villieläinten kouluttajaa kutsuttiin tuohon aikaan vielä eläintenkesyttäjäksi. Koulutusmetodien nykyaikaistuttua tittelikin muuttui pehmeämmäksi. Silti ala kärsii edelleen entisaikojen liian rajuista opetustavoista.

Linnanmäki vuonna 1965

Linnanmäen opasvihkonen vuodelta 1965 oli painettu  liitupaperille ja sivuja oli 48.  Sen lisäksi oli erillinen lisälehti, missä oli esitelty kuukauden Peacock-ohjelma. Itse opasvihkosen keskiaukeama oli tiivistelmä Linnanmäen kohteista. Siinä oli pienillä lokeroiduilla mainoslauseilla esitelty huvipuiston laitteet, kerrottu aukioloajat, ym. Pääkirjoituksessa kerrotaan, että huvipuiston tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja mainitaan säätiön jäsenjärjestöt. Runsaasti tekstitilaa ovat saaneet huvipuiston side show’t eli Teatterihalli ja Kolibri-teatteri.

Kolibrissa esiintyi saksalainen Heinz Naumann perheineen ja tiikereineen.  Jutun kuvituksessa on mukana uiva Sabra-tiikeri (kuva ylhäällä altaassa) sekä perheen yksikätinen poika Teddy (kuva ylhäällä keinussa).  Teddy menetti kätensä 3-vuotiaana työntämällä sen kesyttämättömän karhun häkkiin ilmeisesti isäänsä matkien. Kolibriteatterin esittelyn jälkeen opasvihkosessa kerrotaan  eläinesitysten historiaa vähän enemmänkin ja kerrotaan, millaista eläinten kesyttäminen oli ennen ja millaista se on nyt – siis 1965. Tekstissä esitellään saksalainen Hagenbeck modernin eläintenkesytyksen isänä.  Jutussa kerrotaan myös, että herra Frank Taylor oli henkilö, joka ensimmäisenä otti käyttöön maneesiin rakennetun häkin.

Teatterihallissa esiintyi vuonna 1965 fakiiriksi itseään kutsunut intialainen Mr Vakil (kuva ylhäällä). Kyseessä oli taikuri, joka esityksissään käytti tehokeinona itämaista mystiikkaa sariin pukeutuneiden tanssijattarien muodossa. Vakilin itämaisten temppujen salaisuudet olivat esitteen mukaan sellaisia, että  ”länsimainen järki ei sitä pysty ratkaisemaan..”  Mr Vakil hankki itselleen tanssivia avustajia Suomesta ja tarina kertoo, että yksi heistä eli Anne-Mari meni myöhemmin naimisiin taikurinsa kanssa.  He esiintyivät myöhemmin yhdessä mm. Intian pääministeri  Indira Gandhille ja Etiopian keisari Haile Selassielle.

Ulkonäyttämöllä on useita ilmanumeroita.  Yksi niistä oli kesäkuussa esiintynyt saksalainen mastoakrobaatti Rosita Monti (kuva ylhäällä).  Hänen yli  45-metrinen mastonsa oli sellainen, että siitä oli ensimmäiset 30 metriä jäykkää kolmiomastoa ja loput taipuisaa mastoa. Hänet vedettiin köydellä miehissä kolmiomaston verran ja lopun hän kiipesi.  Rosita Monti vieraili Linnanmäellä useamman kerran.  Hänellä oli toinenkin numero, minkä hän teki näyttämöllä silloin kun sää esti mastoon nousemisen.  Jossain vaiheessa Rosita perusti perheen ja lopetti esiintymiset. Joku sai hänet kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin houkuteltua mastoon. Rosita putosi ja kuoli.

Kommentit:

Rosita Montin muistan hyvin vaikka olin silloin vasta 5–10 vuotias. Linnanmäellä käytiin joka kesä. Rositalla oli veli Jean Monti, joka myös akrobaatti ja teki vielä vanhoilla päivilläänkin mm. nuo Rositan tutut mastotemput. Jean nimesi tyttärensäkin edesmenneen Rositan mukaan ja sattumoisin löysin tämän nuoremman Rositan kotisivut. Hän vahvisti siellä asian ja juttelimme hetken ruotsiksi. Hän nimittäin asuu Ruotsissa
Veijo Minkkinen

Outoja ihmisiä ja eläimiä

Tämä Suomen Tivolin sanomalehti-ilmoitus oli Kansan Lehdessä 25.4.1951. Minkälainen ryhmä oli tuo Viking Sirkus? Oudot ihmiset ja hurjat villieläimet olivat vetonauloja, silloin kun televisiosta ei edes osattu haaveilla. Kiinalaisryhmä Kam Tai Co viipyi ilmeisen pitkään Suomessa ja oli suosittu (kuva alla). Yhtä mielenkiintoisia olivat mustaihoiset ihmiset, joita silloin sai vielä kutsua neekeri-nimellä ilman pilkan häivääkään.

Eksoottiset eläimet olivat tietty kiinnostavia myös, mutta suomalainen karhu oli yhtä vetovoimainen. Pistän tuohon alle pari karhukuvaa. Jos tiedätte niistä enemmän, kertokaa. Ensimmäinen kuva on Suomen Tivolista, mutta kuka siinä on ja milloin? Toinen kuva esittää Lenny Oxenia, joka Sirkus Felixissä ja Sirkus Bonnissa 1949–1951 opetti eläintenkoulutusta Zoja Romanoffille ja Kalle Nymanille. Joissakin mainoksissa häntä kutsuttiin myös nimellä Senor Oxen. Pipsa-karhu ja Pasha-leijona sekä Kalle Nyman eli Caru muistetaan myös Sirkus Panakoksesta 1957.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Ylemmässä karhukuvassa oleva mies on varmaan "Hämis" eli Tauno Hämäläinen. Kuvassa oleva karhu ei ole ihan aikuinen ja Hämäläinen oli kooltaan pieni mies. Karhun vieressä oleva taluttaja on kokoluokkaa suurempi. Kyseessä lienee Suomen Tivoli, missä Hämäläinen toimi myös kuuluttajana. Hänen kerrotaan sanoneen, että "vaikka sauna palaisi tai pommi olisi uunissa, niin sekään ei saa estää teitä tulemaan esitykseen". Myöhemmin Hämis oli Linnanmäellä Seiterän vedenneitohallissa vahtimestarina ja kuuluttajana. Vuosina 1970-1972 olin viereisessä Kolibriteatterissa, ja joskus kuulutimme kilpaa!
Olisikohan Lenny Oxenin kuva otettu Sirkus Felixissä tai Sirkus Bonnissa? Häkin rakenne vaikuttaa sellaiselta.
Markku A
••••••••••••••••••••••
Uskon, että Viking Sirkus oli ryhmä, johon kuuluivat Berra Sandberg, Lasse Carlsson, "Pliggen" Carlsson ja jomman kumman Carlssonin vaimo. Tämä Viking Sirkus oli omassa pienessä sirkusessaan myös Olympia-vuonna 1952 Suomen Tivolissa. Tuolloin yhdistyivät Matti Sariolan ja Toivo Sariolan osastot yhden kuukauden ajaksi Helsingin Kaisaniemessä. Olin itse esiintymässä Toivo Sariolan Arkadia-Sirkuksessa. Meidän kahden sirkuksen välissä oli ulkoilmanäyttämö, jossa esiintyivät mm. Deblars-Revy pyörätaiturit, Thore Erhlingin orkesteri ja Alice Babs jne...
BG
••••••••••••••••••••••

Zoja Puska, leijonankesyttäjä

Nyt yli 80-vuotias Zoja Puska o.s. Romanoff aloitti esiintymiset leijonien kanssa 18-vuotiaana neitokaisena äitinsä omistamassa  Felix–nimisessä sirkuksessa.  Zoja oli  tottunut olemaan eläinten kanssa.  Hän oli aikaisemmin hoitanut perheen kolmea karhunpentua ja syöttänyt niitä jopa tuttipullosta. Kun karhut kasvoivat tarpeeksi suureksi, kaksi niistä vaihdettiin  Pasha-nimiseen leijonaan.  Zoja sai ohjeet totutella  myös Pashan kanssa olemiseen.  Se onnistui hyvin yhdessä hänen kasvinkumppaninsa Kalle Nymanin kanssa.  Kalle oli kortteerissa Romanoffien kotona ja opetteli karhujen ja leijonan kanssa olemisen lisäksi temppuilemaan trapetsilla.

Sirkus Felixin toiminta alkoi vuonna 1949. Vuosien varrella  sirkus  kasvoi ja kansainvälistyi ja siitä tuli ensin Sirkus Bonn ja sitten Sirkus Eurooppa. Teltta vaihtui suuremmaksi.  Viimeinen teltta  ostettiin Linnanmäeltä, missä se oli ollut Cirkus Peacockin telttana. Sirkus Eurooppa  kiersi vuoteen 1955.  Zoja Romanoff teki lejonanumeroa, missä Pasha-leijona juoksi kehää,  hyppi korokkeelta toiselle,  käveli lankkua pitkin ja nousi kahdelle jalalle. Yläkuvassa Zoja Romanoff yhdessä Pasha-leijonan kanssa.  Alakuvassa Sirkus Bonnin eläintenkuljetusvaunu. Zoja keskellä. Oikeassa laidassa Kalle Nyman, joka myöhemmin tunnettiin mm. nimellä Caru-kreikkalainen.

Zoja opetti Pasha-leijonan hyppäämään myös palavan renkaan läpi. Tarkka lukija kuitenkin tunnistaa, että alimmaisessa kuvassa ei ole Pasha-leijona, vaan leijona Wothan, joka myös hyppäsi  palavan renkaan läpi.

Lähteet: 
Markku Aulanko
Kirjat Arvoisa herra Tarzan ja Mennään sirkukseen

Mr. Leonardo

Yläkuvassa virolainen leijonankesyttäjä Leopold Uusõue, joka käytti taiteilijanimeä Mr. Leonardo. Olisikohan kyseessä 1930-luku? Leijonat näyttävät rauhallisilta ja hymy on herkässä. Mutta mitä sitten tapahtui? Kortin taakse on kirjoitettu: Leijona surmasi kesyttäjänsä myöhemmin.

Alakuvassa lukee suunnilleen näin: "Zappikun" uhrin Leopold Uusõue (mr. Leonardo) sairaala- ja hautajaiskustannuksien katteeksi. Lahjoittajalle muistoksi.

Kortit herättävät paljon kysymyksiä. Mitä, missä, milloin? Tietääkö joku?

Kommentit:

- - - - - - - - - - - - -

Kaljo Krollin kirjassa siitä kerrotaan enemmänkin. Tallinnaan oli hommattu 1930-luvulla kaksi leijonaa, urosleijona Zappiku ja naarasleijona Zeida. Molemmat ovat toisessa kortissa. Zappiku-leijonasta kasvoi äreä ja verenhimoinen. Se kävi vuosien varrella monen kesyttäjänsä kimppuun.

Leijona oli Helsingin talvisirkuksessa vuodenvaihteessa 1934–1935.

Ensimmäinen uhri oli Rudolf Rimmelt, joka joutui leijonan hampaisiin Helsingin Hippodromissa. Tarinan mukaan kesyttäjä työnsi päänsä leijonen kitaan mutta leijona pistikin hampaansa kiinni ja kouluttajan päänahka repeytyi irti. Rimmelt kuoli vammoihinsa ja hänet lienee haudattu Helsinkiin. Maija-Liisa Kupi kertoo olleensa Hippodromin sirkuksessa häkin vieressä kun onnettomuus tapahtui. Maija-Liisa kertoi että yleisö luuli, että se kuuluu ohjelmaan, mutta hän tajusi, että nyt meni pieleen ja juoksi hakemaan apua. Tästä tapauksesta kai kerrotaan Matti Jämsän muistelmissa.

Leijonaa ei kuitenkaan lopetettu vaan siirrettiin takaisin Tallinaan. Uhreja tuli vuosien varrella lisää. Leopold Uusoue joutui leijonan skalpeerauksen kohteeksi elokuvateatteri Grand-Marinan lavalla tammikuun lopussa 1935. Hänen muistokseen myytiin korttia. Leopold oli toinen uhri.

Maaliskuussa 1937 Zappiku surmasi jälleen ihmisen. Uhri oli Edvardo-nimellä esiintynyt Simeon Smironin. Lehden mukaan Smironin oli Zappikun neljäs uhri, joten siinä välissäkin lienee tapahtunut jotain.

Ihmeelliseltä tuntuu, että leijonaa ei lopetettu. Eläin kai siirrettiin Tallinnasta Leningradin eläintarhaan kersäkuussa 1947.

MA

- - - - - - - - - - - - -

Vlad Olondar

Yhden Sirkus Finlandian ihastuttavimmista numeroista tekee kissat. Tai oikeammin venäläinen Vladislav Olondar avustajineen. Kaikesta näkee, että tässä numerossa on sydän mukana. Missään kohdassa ei mietitä, vaan sama tempo jatkuu läpi numeron. Ja Vladislav hymyilee ihan aidon tuntuisesti. Valloittava numero ja juuri oikean mittainen.

Vlad Olondar on jo kuudennen polven sirkustaiteilija suvussaan. Vladislav työskenteli ensin ekvilibristinä isänsä pärssinumerossa. Sen jälkeen hän toimi jonglöörinä ja myöhemmin ajoi yksipyöräisellä. Hän sai syntymäpäivälahjaksi valkoisen kissanpennun. Hän otti sen mukaan pyöränumeroonsa ja yleisö piti siitä. Niinpä hän osti toisen kissan ja lopulta hänellä oli 7 valkoista angorakissaa. Kissanumeronsa hän aloitti 1991. Nyt hän on kiertänyt kissojensa kanssa ympäri Eurooppaa sekä Japanissa ja Israelissa.

Jotenkin mieleeni tuli numeron aikana Vladislav Olondarin kaima Vladislav Goncharov, joka työskentelee myös kissojen kanssa, mutta vähän isompien; leijonien ja tiikereiden. Molemmat herrat liikkuvat paljon ja ruumiinkielessä on jotain samaa.

Sirkus Medrano

Sirkus Medrano Turussa 9.8.1930. Kuvan takana on Arvo Aveniuksen leima, eli hän on sen kuvannut. Avenius on kirjoittanut kuvan taakse "unkarilainen sirkus Medrano Veistämön (?epäselvä) torilla". Taakse on kirjoitettu myös toinen päivämäärä 3.8.1930. Medrano oli samana vuonna myös Helsingin Pallokentällä.

Ohjelmalehdessä esitellään artisteina mm.
– Doppel-Jockey Millner-Reiffarth
– 2:n Klinti taidenäyte polku- ja moottoripyörillä
– 10 minuuttia eskimoiden maassa. Taltutettuja merileijonia ja antipodi-leikkiä
– 2 Mancanoa esittää loistavan illusionin
– Medranon hevostaltuttajat, esittää johtaja hra Medrano
– Akrobaatteja 3:lla hevosella ilman satulaa. Medranon sisarukset
– Mustapha-joukkue, arabialaisia ja riffkabyleja omine kansanomaisine tansseineen, hyppyineen, pyramidiideineen
– Medranon villeja vangittuja leijonia, dompteur Alberti ja rouva
– Herra Laci esittää vangittujen jääkarhujen joukon
– jne

Ohjelmalehdessä kerrotaan, että sirkus on unkarilainen neljämastoinen sirkus. Medrano-nimisiä sirkuksia löytyy Euroopasta toki useampiakin, ainakin Ranskasta, Itävallasta ja Italiasta. Ovatkohan sukua toisilleen? Vai onkohan tässäkin käytetty vain "tunnettua nimeä" hyväksi?

Cirkus Konrado 1931

Vuonna 1931 Suomea kiersi tsekkoslovakialainen suuri eläinsirkus Cirkus Konrado!  Sirkuksen ohjaajana oli Carl (Karl) Sembach (1908–1984), josta sittemmin tuli Circus Kronen johtaja hänen naituaan Frieda Kronen (1903–1992) vuonna 1935.

Ohjelmalehdykän kannessa oli kuvattu klovnit Eugen ja Tanti. Eugen on aivan selvästi suomalainen Pelle Siponen. Ohjelmalehtisessä on numero ”Parhaitten suomalaisten klownien esittäytyminen”. Voi siis ajatella, että Tantikin olisi suomalainen.

Carl Sembach oli sirkuksen nuori eläintenkouluttaja. Kirjan Die grosse Raubtierschau mukaan Sembachilla oli sekaryhmä, neljä leijonaa ja neljä tiikeriä. Sen lisäksi hänellä oli toinen sekaryhmä, missä oli jääkarhuja ja ruskeakarhuja. Molemmat ryhmät olivat mukana Suomessa. Sirkus Konradossa oli myös intialaiset elefantit Jumbo ja Nelly, jotka esitti rouva Konrado. Eksoottisen kavalkadin ja hevosnumeroiden esittäjäksi mainitaan Alex. Hess.

Kiertueen aikana leijonat saivat poikasia ja Väinö Lehtosen kirjoittamassa  Korkeasaaren kirjassa kerrotaan, että Cirkus Konradolla oli ehkä noin 15 leijonaa. Matkalla Hämeenlinnasta Tampereelle 14.8. syntyi kaksi leijonanpentua lisää. Sirkus oli kiertänyt eri puolilla Suomea, mutta ei saanut lupaa tulla Helsinkiin. Kaupunginhallitus oli sitä mieltä, että ulkomainen sirkus vie markat ulkolaisiin taskuihin. Lupa heltisi sillä ehdolla, että sirkus luovuttaa kaksi leijonan poikasta Korkeasaaren eläintarhaan. Näin tehtiin 28.10. Samalla kertaa ostettiin Sirkus Konradolta kaksi muuta pentua Felis ja Sarah. Ne olivat syntyneet jo maaliskuussa. Felis oli hermafrodiitti eli kaksineuvoinen yksilö, joka omaa sekä naaras- että koiraspuoliselle tyypilliset sukuelimet.  Niistä tuli Korkeasaaren ensimmäiset leijonat. Suomessa syntyneet saivat nimet Leo ja Suoma. Ristiäiset pidettiin Helsingin Pallokentällä ja todistamassa oli mm. kaupunginjohtaja Erik von Frenckell.  Ilmeisesti sirkus Konrado oli silloin Pallokentällä ja leijonat vielä emänsä hoivissa. Leijonille sidottiin kaulaan toiselle punainen ja toiselle sininen silkkirusetti, kohotettiin ilmaan ja huudettiin nimi.

Kommentit:

Yllä olevat tiedot Sirkus Konradon taustasta ja leijonien yhteydestä Korkeasaareen sain Peter Lindforsilta sen jälkeen kun olin sattunut saamaan oheisen lehdykän. Peter on kyllä varinainen tietopankki.
Markku Aulanko

Caru – kreikkalainen

Suomalainen sirkushistoria sisältää kymmeniä satumaisia legendoja – tosia ja takuulla tosia. Niiden joukossa on ainakin yksi helmi: Caru – kreikkalainen.

Romanipoika Kalle Nyman karkasi pikkupoikana Sirkus Felixin suojiin. Hän aloitti tallipoikana ja kehittyi trapetsitaiteilijaksi. Hän putosi ja loukkaantui vakavasti. Kalle joutui aloittamaan kaiken alusta. Esiintymiskumppaniksi tuli pikkunorsu Pepita. Hänestä tuli domptööri eli eläintenkouluttaja. Vuosia Kalle Nyman tunnettiin maailman sirkuksissa kreikkalaisena leijonankesyttäjänä, intialaisena akrobaattina ja herra Tarzanina. Kalle kiersi eri tivolien ja sirkuksien mukana Suomea 70-luvulle asti. Kun villieläinten pito sirkuksissa kiellettiin, Kalle lähti Suomesta – tapettuaan ensin rakkaat leijonansa ja vannoen, ettei koskaan palaa.

Kalle Nyman käytti taiteilijanimeä Caru ja hänen kansallisuudekseen esiteltiin kreikkalainen. Ulkoisilta piirteiltään hän olikin kuin antiikin veistokset. Hänelle kehitettiin oma ”kreikan kieli” sekoituksesta romaniaa, venäjää ja sirkuskieltä, joka meni yleisöön täydestä.

Caru mainitaan mm. yllä olevassa Panakoksen ohjelmalehdessä vuodelta 1957. Caru teki silloin kaksi eläinnumeroa, joista ensimmäinen Pasha-leijonan kanssa ja toinen Pipsa-karhun kanssa. Lisäksi Caru teki syöksytrapetsinumeron.

Kommentit:


Vuonna 1957 Suomea kiersi peräti kolme suurta sirkusta, Panakos, Mijares ja Zoo.

Syyskuussa 1957 Panakos ja Mijares olivat samanaikaisesti Lahdessa. Panakos oli linja-autoaseman takana Kisapuiston alueella ja Mijares silloisella hiihtostadionin kentällä.

Panakoksella oli pääteltan lisäksi muutamia sivutelttoja. Näitä sivutelttoja oli mahdollisesti neljä.Yhdessä sivuteltassa esiintyi Johannes Hyvärinen (1933–1976) joka käytti taiteilijanimeä Carambo.

Toisessa sivuteltassa oli sirkuksen eläintalli jossa oli nähtävänä mm. malaijinkarhu ja apinoita. Tämä eläintalli oli täysin erillinen yksikkö. Eläintallin eläimet eivät esiityneet näytöksessä ja taas päinvastoin esiintyvät eläimet (Pasha leijona, Pipsa karhu sekä kaksi villakoiraa ) eivät olleet näytteillä eläintallissa.

Kahdesta muusta sivuteltasta muistikuvani ovat hatarammat mutta on mahdollista että toinen teltoista oli peliteltta ja toinen tanssihalli.

Alue ei ollut aidattu.

Panakoksen näytös alkoi Arvo Kangasniemen pitämällä puheella ja vasta tämän jälkeen tuli ensimmäinen varsinainen sirkusnumero (Caru ja Pasha leijona ) areenalle.

Carun syöksytrapetsiesitys oli hyvin näyttävä, samalla kun Caru hyppäsi pää edellä kohti maneesia hänen taskuistaan leijaili maahan suuria punaisia liinoja.

Ohjelmassa ei ollut väliaikaa.

Carun trapetsilta putoaminen sattui muistaakseni juuri Lahdessa.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista.

Peter Lindfors
.