1956–1958 • Cirkus Panakos

Caru - kreikkalainen trapetsilla. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Sirkus Panakos eli kolmen kiertueen verran ja sitten se hävisi taivaan tuuliin. Siitä jäljellä oleva materiaali onkin harvinaista. Tuo lehti-ilmoitus puhuu totta tai sitten se on vain mainoskikka. Caru - kreikkalainen oli akrobaatti ja eläintenkouluttaja. Hän oli loistava sirkusammattilainen. Hänen oikea nimensä oli Kalle Nyman. Hän käytti myös taiteilijanimeä Tarzan. Sirkus Panakoksen omisti Arvo Kangasniemi (1910–2005). Sirkuksen vetonauloina olivat Pepita-norsu, Pasha-leijona ja Pipsa-karhu. Caru oli näiden kolmen paras ystävä niin maneesilla kuin ihmisten katseilta piilossakin. Erään muistikuvan mukaan Caru putosi trapetsilta Lahdessa 1957.

Caru ja Cisela Pepita-norsun selässä.

 Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Pasha-leijona ja Caru. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Tarzan ja apina. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Calle oli myös eläimineen Unto-sedän Tivolissa.
Pepita ei minun tietojeni mukaan koskaan ollut Callen kanssa Arvo-sedän Sirkuksessa.
Tapio Sariola
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Kalle Nyman oli Cirkus Panakoksessa mutta minun tietääkseni norsu ei! Myöhemmin Caru kiersi Pepitan kanssa kyllä ulkomaita myöten. Muutama päivä sitten saaamani Carun soiton mukaan hän menetti onnettomuudessa myös toisen munuaisensa!
MA
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Sirkus Panakos 1957

Sirkus Panakos eli hohdokkaan, mutta lyhyen elämän. Se syntyi 1957 ja katosi yllättäin taivaan tuuliin 1958 matkalla pohjoiseen. Vielä 70-luvulla sen rekvisiittaa löytyi pitkin metsiä. Arvo Kangasniemi (1910–2005) omisti Panakoksen ja jatkoi tämän jälkeen eläinnäyttely- ja tivolialalla.

Tuossa ylimmässä kuvassa vuodelta 1957 näkyy nimikyltti selvällä suomenkielellä, lehti-ilmoituksessa hienostellaan ruotsinkielisellä sirkussanalla. Hyvin suurennettuna kuvan telttakankaasta erottuu ehkä teltan valmistajan tuotemerkit. Todennäköisesti siinä lukee Chris Moviensla tai jotain sinne päin.

Lehti-ilmoitus julkaistiin Aamulehdessä 26.5.1957. Siinä kerrotaan, että teltta on 4-mastoinen ja istumaan mahtuu 2 200 henkeä. Imoituksessa puhutaan myös erilaisista huvilaitteista ja tanssista. Sirkuksen mukana liikkui siis useampia huviyrittäjiä. Todennäköisesti mukana oli ampuma- ja pelitelttoja, kioskimyyntiä yms. (Ilmoitus on Tuomo Koiviston kokoelmista)

Leijonan hampaissa

Aika raju juttu tuo Aamulehdessä 26.8.1951 julkaistu uutinen. Lennart Oxen selvisi tapahtumasta kuitenkin jaloilleen. En tiedä millaiset arvet tuo tapaus jätti, mutta arvaan, että katu-uskottavuus ammattilaispiireissä kasvoi.

Omissa muistiinpanoissani Lenny Oxen mainitaan 1949 ja 1950 ensimmäisen kerran Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä. Leijonan kerrottiin olevan suuri afrikkalainen kuningasleijona. Vuonna 1951 sirkus muutti nimeään ja siitä tuli Sirkus Bonn. Olympiavuonna 1952 Bonnin ohjelmassa mainitaan Senor Oxen, pelkäämätön mies, joka painii 250 kiloisen karhun kanssa. Yläkuvassa Mr Lenny ehkä 1952. Lennart selvisi siis melko hyvin vammoistaan. Samassa ohjelmassa kerrotaan, että leijonankesyttäjänä esiintyy Miss Zoja (alakuvassa), Romanoffin tytär, joka edelleen on ainoa suomalainen naispuolinen leijonankouluttaja. Hänen nykyinen nimensä on Zoja Puska.

Romanoff koulutti suojissaan myös toisen mainetta niittäneen eläinkouluttajan, Kalle Nymanin. Vuonna 1957 hän esiintyi Cirkus Panakoksessa nimillä Tarzan ja Caru kreikkalainen. Esiintymiskavereina olivat Pasha-leijona ja Pipsa-karhu, siis nuo samat veijarit, jotka alussa mainittiin.

Domptööriä eli villieläinten kouluttajaa kutsuttiin tuohon aikaan vielä eläintenkesyttäjäksi. Koulutusmetodien nykyaikaistuttua tittelikin muuttui pehmeämmäksi. Silti ala kärsii edelleen entisaikojen liian rajuista opetustavoista.

Cirkus Panakos Tampereella 1958

Komea leijonan pää koristi Cirkus Panakoksen ilmoitusta Aamulehdessä 14.6.1958. Tekstissä ei puhuttu yksittäisistä artisteista vaan yksinkertaisesti näin: Avajaisnäytäntö tänään klo 20. Suuri huvikenttä avataan klo 18. Kentälle vapaa pääsy. Koko ohjelma aivan uutta. Sirkus sijaitsee linja-autoaseman luona.

Tuntuu vähän oudolta, kun puhutaan sirkuksen yhteydessä huvikentästä ja kuinka sinne on vapaa pääsy. Oliko heillä eläinten lisäksi joitain tivolilaitteita mukanaan tai ampuma- ja peliteltta?

Arvo Kangasniemi (1910–2005) perusti Panakoksen 1957 ja lopetti sen 1958 yllättäin matkalla Ouluun. Eikä siitä sen jälkeen puhuttu mitään. Kangasniemi jatkoi eläinnäyttely- ja tivolialalla ja piti sirkusasiasta suunsa kiinni hautaan asti.

Helmiä lahden takaa

Monista yrityksistä huolimatta Suomeen ei ole vielä saatu arkistoa, joka keräisi ja huolehtisi siitä valtavasta määrästä aineistoa, joka pikkuhiljaa kulkeutuu kaatopaikoille vahojen sirkuslaisten perinnönjakojen yhteydessä. Mitä enemmän me tietäisimme menneisyydestä, sitä helpompi olisi kulkea tulevaisuuteen. Onneksi meillä on fiksuja naapureita. Ruotsin Sirkusakatemia on jo kauan säilönyt pohjoismaista sirkuskulttuuria jälkipolville nähtäväksi. Sieltä nämäkin kaksi julistetta ovat kotoisin. Kuka se sanoikaan, että sillä aikaa kun suomalaiset yrittävät läpi harmaan kiven, ruotsalaiset kiertävät sen?

Yläkuvassa yksi Cirkusakademienin julisteaarteista. Suomalainen Cirkus Panakos eli vajaat kaksi vuotta 1957–1958 ja katosi sitten kuin tuhka tuuleen.

Alakuvassa Suomen Tivolin Sirkuksen vanha juliste ilmeisesti ennen sotia, sillä taikuri Julius Sundman käytti nuorempana taiteilijanimeä Julius Leoni.