Julius Skrastin alias
Professori San Martino de Kastrozza (Castrozza)
13.4.1877 Võru, Liivinmaa–21.6.1946 Braunaus, Itävalta
Julius Skrastin tutustui jo lapsena kiertävään sirkukseen. Vuonna 1892 Bruno Schenk näki hänet Riikassa ja tarjosi hänelle koulutusta taikuriksi. Valmistuttuaan kahden vuoden jälkeen hän ryhtyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja meni naimisiin myös hyvin varhain. Hänen vaimonsa oli myös sirkustaiteilija. He esiintyivät yhdessä sirkuksen kiertäessä koko Venäjän Siperiaan asti. Myös hänen tyttärensä ja poikansa avustivat toisinaan Juliusta esityksissä.
Professori San Martino de Kastrozza (Castrozza)
13.4.1877 Võru, Liivinmaa–21.6.1946 Braunaus, Itävalta
Julius Skrastin tutustui jo lapsena kiertävään sirkukseen. Vuonna 1892 Bruno Schenk näki hänet Riikassa ja tarjosi hänelle koulutusta taikuriksi. Valmistuttuaan kahden vuoden jälkeen hän ryhtyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja meni naimisiin myös hyvin varhain. Hänen vaimonsa oli myös sirkustaiteilija. He esiintyivät yhdessä sirkuksen kiertäessä koko Venäjän Siperiaan asti. Myös hänen tyttärensä ja poikansa avustivat toisinaan Juliusta esityksissä.
Vuonna 1900 Julius työskenteli Pietarin Taurischen Gartenissa ja esiintyi mm. Tsaari Nikolaus II:lle, joka nimitti hänet professoriksi ja hovitaikuriksi. Leo Tolstoi ja Rasputin olivat myös hänen suuria ihailijoitaan. San Martino de Kastrozzan mainetta vahvistavat myös hänen esityksensä Espanjan kuninkaalle, Persian shaahille ja Iranin shaahille. San Martino de Kastrozza oli viimeksi Virossa vuonna 1936, jolloin hän esiintyi Tallinnan pörssissä.
San Martino de Kastrozza oli sekatekniikkaa käyttävä mustataiteilija, hän harjoitti sekä manipulointia että illuusiota, mukaan lukien pyyhkeen värin vaihtaminen, rahan piilottaminen, pahvilaatikoiden illuusio, lasin katoaminen, kukkakimppujen, henkisten tablettien ilmestyminen, ja niin edelleen.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kastrozza siirtyi Pohjoismaihin Norjaan ja Suomeen ja myöhemmin Saksaan. Kastrozza vieraili Suomessa omalla teltallaan Suomen Tivolin yhteydessä 1930 A-osastossa ja Helsingin Joulutivolissa. Vuonna 1932 oli vuorossa B-osasto ja 1933 jälleen A-osasto. Viimeinen vuosi taisi olla 1934?
Kastrozza kuoli vuonna 1946 ja on haudattu kaupungin hautausmaalle Branaussa, Itävallassa. Skrastinin perheen hautausmaa sijaitsee Võrun hautausmaalla, jonne on haudattu hänen vaimonsa Emilie Anette, lapset Johannes ja Helene sekä Emilie Anetten velipuoli Osvald Õunapuu vaimoineen.
San Martino de Castrozza Italiassa tänään.
MUTTA: Mitä tarkoitti tuo taiteilijanimi San Martino de Kastrozza? En tiedä, mutta arvaan rohkeasti: Jo Julius Skrastin lapsuudessa ja vielä nykyäänkin San Martino di Castrozza oli talviurheiluparatiisi Primieron laaksossa Trentinon maakunnassa Italiassa. Ja sitä se on edelleen tänäänkin. Ensimmäinen rakennus San Martinon paikalla oli uskonnollinen laitos, pyhimysten Martinon ja Giulianon hoitopaikka, joka toivotti tervetulleeksi matkustajat, jotka ylittivät Alpit Primieron ja Val di Fiemmen laaksojen välistä Rolle Passia pitkin. San Martinon ensimmäisen alppihotellin rakensi irlantilainen matkustaja John Ball vuonna 1873. Myöhemmin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä San Martino di Castrozza vakiintui jo Itävalta-Unkarin ylhäisön ja rikkaiden turistikohteeksi. Paikka oli erityisen suosittu taiteilijoiden ja aristokraattien keskuudessa. Paikan nimi oli siis kaikkien itseään arvostavien huulilla. Se oli siis hyvä ottaa taiteilijanimeksi?
.
