1963 • Virtahepo tivolissa • Hippo in funfair

Lokakuisena aamuyönä 1963 Stockmannin puuseppätehtaan yövartija soitti poliisille ja kertoi jonkun ihmeellisen otuksen kävelevän Keravalla. Virkavalta tiesi heti mihin ottaa yhteyttä. Tivoli Matti Sariolan kongolainen artisti oli karannut majapaikastaan. Hänen nimensä oli Hummeli ja rodultaan virtahepo. Painoa tällä kaksivuotiaalla kaverilla oli vain 700 kiloa, mutta kun se sai massan liikkeelle saattoi vauhti nousta 30 kilometriin tunnissa. Vaikka virtahepo on kasvissyöjä, se tappaa pitkälti toista sataa ihmistä vuodessa. 

Aamulehti 28.4.1963

Kello viisi aamuyöllä silloin 15-vuotias Jukka Sariola hyppäsi moponsa selkään ja lähti etsimään kakuria. Rautatieaseman lähellä se mittaili jalkakäytävää. Paikalla oli poliisi ja eläinlääkärikin nukutusnuolineen. Virtahepo on eläin, joka valitsee suuntansa itse. Sitä ei voi pakottaa. Junaraiteille sitä ei saa päästää. Onneksi Jukka tiesi konstit. Mopo käyntiin taas ja ranskanleipää hakemaan. Se oli Hummelin herkkua. Se konsti tepsi. Hummeli saatiin kauniisti kotiin Sariolanmäelle. Sille rakennettiin uusi kestävämpi asumus rekan perävaunuun. Uusi koti  varustettiin jopa kiertovesilämmityksellä. Hummeli asui siinä viisi vuotta. Virtahepo myytiin Brysselin eläintarhaan. Vuonna 1971 voimaan tuli laki, joka kielsi lähes kaikkien tasalämpöisten villieläinten pitämisen näytöseläiminä Suomessa.

Ilmoitus Hämeen Yhteistyössä 5.5.1963

Hummelin eläintenhoitajana tuohon aikaan toimi Arvo Kangasniemi (1910–2005), joka sai lempinimen Risuparta. Kiertävän tivolin eläintalleissa työskenteli Arvon lisäksi kolme miestä. Eläinnäyttely kiersi markkinoita myös talvella. Hummelin lisäksi vetonauloja olivat Pipsa-karhu ja 30 muuta eläintä. Ennen Sariolaa Arvo Kangasniemi tuli kuuluisaksi omistamansa Sirkus Panakoksen ihmeellisistä vaiheista. Sirkus syntyi 1957 ja katosi taivaan tuuliin kesällä 1958 matkalla Ylivieskasta Ouluun. Arvo Kangasniemi ei milloinkaan kertonut julkisuudessa mitä matkalla tapahtui. Sirkuksen kalustoa löytyi 

Tässä vielä ryhmäkuva. Tivoli Matti Sariolan työntekijöitä Suolahdella (nyk. Äänekoski) vuonna 1963. Tivolin henkilökuntaan kuuluva Juli Lehtinen (?) on mennyt kihloihin, ja henkilöstö on koottu kihlauksen kunniaksi yhteiskuvaan Sirkus Americanon esiintymislavalle. Kihlapari istuu ensimmäisessä rivissä: neljäs ja viides vasemmalta (edessä kukkakimppu). Kuvasta tunnistettu seuraavat henkilöt: 1. rivi vasemmalta: Raija Pellikka, Marjatta Sariola, rva Lehtinen, Sinikka Lehtinen, Juli Lehtinen, Matti Sariola, Otso Syversen ja Arvo Kangasniemi. 2. rivi vasemmalta: Erkki Piho, tuntematon, Nelly Kangasniemi, rva Pellikka, jugoslavialainen sirkustaiteilija, ghanalainen sirkustaiteilija, Jukka Sariola, Alpo Isomäki, Arthur Bohnstedt, Prince Neekeyzolo (ghanalainen sirkustaiteilija), ghanalainen sirkustaiteilija. 3. rivi vasemmalta: Esko Ruukala, taikuriharjoittelija, Valentino (tivolimies), tuntematon, Antero Salo, Mellin, Kähkönen, Alfons Bohnstedt, ghanalainen sirkustaiteilija, Spatzi Bohnstedt, jugoslavialainen sirkustaiteilija.

1966 Alexader Casso, taikuri • Magician

Aleksander Casso, oikealta nimeltään Johannes (Hannes) Hyvärinen (2.6.1933–13.11.1976) oli suomalainen taikuri. Hän syntyi Polvijärven Martonvaaran kylässä ja aloitti viihdetaiteilijan uransa 17-vuotiaana Arvo Kangasniemen omistamassa Sirkus Panakoksessa 1950. Hänen ensimmäinen taiteilijanimensä oli Carambo. Myöhemmin hän työskenteli myös Sirkus Magyarissa ja Sirkus Huhtalassa. Alexander Casso saavutti suurimman menestyksen Linnanmäen Teatterihallissa 1966.

Keväällä 1966 Linnanmäen lehti-ilmoitus houkutteliasiakkaita kansainvälisesti korkeatasoisella ohjelmalla. Ulkoilmanäyttämöllä kuunneltiin afrikkalaisia rytmejä Woodpeckersien esittämänä. Lavan läheisyydess Roy Fransen sukelsi korkeuksista liekkejä loimuavaan altaaseen. Rondossa tanssittiin Leo Lindblomin musisoidessa. Kolibrissa nähtiin salaperäinen Vodooshow Nii Afadin johdolla. Teatterihallissa suomalainen ihmemies A. Casso pisti yleisön päät sekaisin ilmiömäisillä tempuillaan. Mainoslehtinen kertoi, että hän on ainoa ”henkimaailman” edustaja Suomessa, jonka ohjelmisto on niin laaja, että hän yksin pystyy esittämään koko illan kestäviä ohjelmia.

Linnanmäen huvipuisto 1966.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli meidän vanhaan asuntovaunuun Keravalla ja jouduin hautaamaan kaikki häneltä jääneet vaatteet ja etenkin esiintymisvälineet jotka kaikki olivat menneet pilalle.
Jukka Sariola
••••••••••••••••••••••••••••••
Jukka, Alexander Casso teki minuun nuorena miehenä vaikutuksen Kotkan Meripäivillä 1970-luvulla. Voisitko raottaa hieman, että mihin mies kuoli, ja miksi ja välineet olivat pilalla?
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Ei ollut arvoisensa loppu hyvälle artistille.
Kari Nieminen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Tämä kertomus on uutta minulle. Minulle on kerrottu toisenlainen tarina Casson kuolemasta. Tarinassa Casso kuoli Joensuussa pikkujouluesiintymisen yhteydessä. Tuomivaara kertoi pelastaneensa jonkun Casson esiintymisvälineen Polvijärveltä kuoleman jälkeen sukulaistensa navetan takaisesta kaatopaikasta.
Casso soitti minulle muutamia kuukausia ennen kuolemaansa . Sanoi asuvansa Joensuussa ja tarjosi yöpaikkaa, jos liikun sielläpäin.
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso oli sopinut isäni kanssa tivolin varastoalueen vartioinnista ja oli hyvin alkoholistunut ja siihen hän ilm kuolikin ja poliisit löysivät hänet.
Kaikki hänen tavaransa olivat siivottomuudesta ja kosteudesta johtuen aivan pilalla ehkä jotain olisi voinut pelastaakin mutta silloin en sitä ajatellut.
Jukka Sariola 
••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka!
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli 13.11.1976 Pyhäselällä lyötyään vetoa että pystyy juomaan kossupullon yhdellä kulauksella. Casso tais asustella Keravalla 1973 aikoihin.
Markku Purho 

••••••••••••••••••••••••••••••

Purhon kertoman tiedon vahvisti myös Casson veljenpoika, joka asuu Tampereella. Wäinö Hamarin kokoelmissa on Casson käyttämä miekka ja kyyhkyspannu. Allekirjoittaneen kokoelmissa Casson tekemät kiinalaiset renkaat ja leikekirja. Minulle ne ajautuivat Timo Tuomivaaran kautta Kaikki ne olivat esillä Keravalla pari vuotta sitten olleessa Sariola-näyttelyssä.
Markku Aulanko 

••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka. Saatiin lopulta selväksi Casson kuolinpaikka. Tässä tapauksessa Casson puhelinsoitosta minulle täytyy olla enemmän kuin muutama kuukausi. Mitään tarkkoja merkintöjä ajankohdasta minulla ei ole. Pelkkä muistikuva. Tietääkö joku minne Casso on haudattu ?
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••

.

1954–1955 Sirkus Eurooppa

Ylhäällä Sirkus Euroopan lehti-ilmoituksia tamperelaisessa Hämeen Yhteistyössä 1954 ja 1955. Villipetoeläimiä mainostetaan molemmissa ilmoituksissa. Se taisi olla kova juttu, sillä muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Sirkus Euroopan omistivat Elizabeth (ent. Romanoff) ja Lasse Patrikainen. Teltta ostettiin 1954 keväällä Linnanmäeltä ja siihen mahtui 750 henkeä. Alakuvassa esiripun edessä Kalle Nyman, Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti. Poikien takana ylhäällä orkesterikorokkeella näkyy Sirkus Euroopan merkki. Vuonna 1956 sirkus myytiin Nelli ja Arvo Kangasniemelle ja se sai nimen Sirkus Panakos.

Kommentit:

Sirkus Eurooppa lähti kiertueelle Haminasta, (kaupunki oli palkanut kaupunginlääkärikseen isäni Claës Cedercreutzin).
Keväällä 1954 Claës joutui todistamaan taksinkuljettaja Anatol Romanoffin kuoleman. Anatolin oli ryyppyreissun päätteeksi ampunut hänen isäpuolensa yksijalkainen leijonankesyttäjä Lasse Patrikainen.
Patrikainen oli niin pahansisuinen, ettei häntä vastaan tahtonut perheen sisältä löytyä todistajia. Oikeus tuomitsi Lassen tahallisesta taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Tarmo Vileen kertoi Sirkus Finlandian kiertueella 1978 Lassen ei vain tunnustaneen tapon vaan todenneen oikeudessa, että "Jos en ois ampunu, niin ampuisin vieläkin!"
Kiertueelle lähtö myöhästyi tämän johdosta, mutta Sirkus pääsi lähtöön Helluntaipyhien jälkeen. Elisabet vei määrätietoisena johtajana 1954 kierueen päätökseen.
Kettil Cedercreutz

.

Tarzan täytti vuosia | Tarzan 80 years

Kalle Nyman Tarzanina Sirkus Panakoksessa Pasha-leijonan kanssa.

Kirjailija Edgar Rice Burroughs (1875–1950) loi sankarihahmonsa niin, että kirja Tarzan, apinain kuningas ilmestyi vuonna 1912.  Tarzan-kirjoja ilmestyi kaiken kaikkiaan  26 tarinaa. Viimeisestä kirjasta  osan  kirjoitti  Joe R Lansdale. Tarzan –kirjat saavuttivat  suuren suosion ja niistä on otettu useita painoksia.

Kalle ja Gisela Pepita-norsun selässä Tivoli Unto Sariolan julisteessa vuonna 1968.

Tarzan-kirjoihin ihastui myös Kalle Nyman, suomalainen akrobaatti ja eläintenkouluttaja. Kalle Nyman aloitti sirkusuransa Romanoffin perheen omistamassa Cirkus Felixissä,  jatkoi sen jälkeen Cirkus Bonnissa ja Sirkus Euroopassa akrobaattina ja karhupainijana.  Sen jälkeen Kalle oli pari vuotta Arvo Kangasniemen johtaman  Sirkus Panakoksen mukana ja sai sen toiminnan loputtua paikan Suomen Tivolista Unto Sariolan johtamassa yksikössä.  Siellä Kalle sai kasvatettavakseen Pepita-norsun.  Tarzan-hahmo syntyi Sirkus Panakoksen aikana Nelly Kangasniemen ideoimana. Kallen elämästä on kirjoitettu kirja Arvoisa Herra Tarzan.

Arvoisa Herra Tarzan-kirjan kansi.

Kalle Nyman syntyi 29.8.1935. Kalle on asunut jo vuosia Saksassa, mutta piipahti Suomessa 80-vuotisjuhliaan viettämässä.
MA

Kalle Nyman kävi  Keravallla Huvin Vuoksi-näyttelyssä ja poseeraa tässä 

Pepita-norsua kuvaavan patsaan äärellä. 

.

Sirkus Panakos 1956

Olen aina luullut, että Sirkus Panakos eli vain vajaat pari vuotta, mutta nyt putkahti eteeni tämä lehti-ilmoitus 28.6.1956 Hämeen Yhteistyössä. Arvo Kangasniemen (1910–2005) Tivoli Huvikenttä saapui Tampereelle ja yksi sen vetonauloista oli Sirkus Panakos. Pääpaino tarjonnassa oli siis ilmeisesti tivolipuolella. Jatkossa se ehkä kääntyi toisin päin. 1957–1958 pääroolissa oli Sirkus Panakos ja pelit yms olivat vain oheistoimintaa. Panakos kiersi siis kolme kesää.

Arvo Kangasniemestä ei taida montaa valokuvaa löytyä. Tässä yksi harvoista. Tivoli Matti Sariolan työntekijöitä Suolahdella (nyk. Äänekoski) vuonna 1963. Henkilöstö on koottu kihlauksen kunniaksi yhteiskuvaan Sirkus Americanon eteen. Kihlapari istuu ensimmäisessä rivissä keskellä. Kuvasta tunnistettu seuraavat henkilöt:
1. rivi vasemmalta: Raija Pellikka, Marjatta Sariola, rva Lehtinen, Sinikka Lehtinen, Juli Lehtinen, Matti Sariola, Otso Syversen ja Arvo Kangasniemi.
2. rivi vasemmalta: Erkki Piho, tuntematon, Nelly Kangasniemi, rva Pellikka, jugoslavialainen sirkustaiteilija, ghanalainen sirkustaiteilija, Jukka Sariola, Alpo Isomäki, Arthur Bohnstedt, Prince Neekeyzolo (ghanalainen sirkustaiteilija), ghanalainen sirkustaiteilija.
3. rivi vasemmalta: Esko Ruukala, taikuriharjoittelija, Valentino (tivolimies), tuntematon, Antero Salo, Mellin, Kähkönen, Alfons Bohnstedt, ghanalainen sirkustaiteilija, Spatzi Bohnstedt, jugoslavialainen sirkustaiteilija.

Henrico yksipyöräisellä – Henrico with unicycle

Muutama päivä sitten oli tarinaa saksalaisista pyöräakrobaateista Die Bräuers vuonna 1955 Tivoli Matti Sariolassa. Tarina jatkuu vielä, kun Henrico eli Björn Gammals innostui harjoittelemaan heidän yksipyöräisillään. Yläkuvassa hän jongleeraa kirahvipyörällä. Kolmen keilan heitto meni mallikkaasti. Pyörästä puuttui niklaus ja kiilto, koska se oli harjoituspyörä. Henrico innostui kovasti yksipyöräisistä. Hän sai jopa pyörän omakseen Bräuerseilta. Myöhemmin hän sai kuitenkin todeta, että monet esiintymispaikat olivat aika matalia ja hankalia esiintyä pyörällä.

Vuonna 1957 Henrico tutustui jonglööri Sagittoon, joka esiintyi sen kesän Sirkus Panakoksessa. Joissakin ohjelmatiedoissa hänet esitelltiin nimellä Sagith, heittotaituri Amerikasta Yksi temppu oli, kun hän lattialla seisten heitti kynttiläjalan päänsä päälle ja sitten kynttilän jne. Hän oli kovasti kiinnostunut Henricon pyörästä, jonka Henrico sitten antoikin vuorostaan hänelle.

Vuosia myöhemmin Henricon kokoelmiin tuli yllä oleva kuva, jossa Sagitto tekee sen saman kynttilänjalkatempun yksipyöräisellä. Henricolla puolestaan on viimeiset lähes 60 vuotta ollut aina vähintään toinen jalka lattialla. Tai ainakin tässä 1977 otetussa kuvassa Tampereen Mini-Sirkuksen harjoituksista Särkänniemen ulkoilmalavalla.

Sirkus Panakos 1957

Sirkus Panakos eli hohdokkaan, mutta lyhyen elämän. Se syntyi 1957 ja katosi yllättäin taivaan tuuliin 1958 matkalla pohjoiseen. Vielä 70-luvulla sen rekvisiittaa löytyi pitkin metsiä. Arvo Kangasniemi (1910–2005) omisti Panakoksen ja jatkoi tämän jälkeen eläinnäyttely- ja tivolialalla.

Tuossa ylimmässä kuvassa vuodelta 1957 näkyy nimikyltti selvällä suomenkielellä, lehti-ilmoituksessa hienostellaan ruotsinkielisellä sirkussanalla. Hyvin suurennettuna kuvan telttakankaasta erottuu ehkä teltan valmistajan tuotemerkit. Todennäköisesti siinä lukee Chris Moviensla tai jotain sinne päin.

Lehti-ilmoitus julkaistiin Aamulehdessä 26.5.1957. Siinä kerrotaan, että teltta on 4-mastoinen ja istumaan mahtuu 2 200 henkeä. Imoituksessa puhutaan myös erilaisista huvilaitteista ja tanssista. Sirkuksen mukana liikkui siis useampia huviyrittäjiä. Todennäköisesti mukana oli ampuma- ja pelitelttoja, kioskimyyntiä yms. (Ilmoitus on Tuomo Koiviston kokoelmista)

Esko Ruukala

Paimiolainen Esko Ruukala oli sirkusmies henkeen ja vereen. Hän oli taikuri ja akrobaatti. Omistautumista omalle uralle kuvaa sekin, että hän harjoitteli mm. vaijeriakrobatiaa talvipakkasessa kylmässä heinäladossa. Esko Ruukala oli hyvin vakavamielinen ihminen. Esiintymiset ja ohjelman harjoitelut hän otti todella tosissaan ja hioi numerot aina loppuun saakka. Kollegat kertovat, että näytökset olivat hienoja ja hyvin harjoiteltuja.

Hän esiintyi mm. Sirkus Panakoksessa ja Ville Pellikan Tivolissa. Esko Ruukala esiintyi varmaankin nk. näytösliikkeessä ja hän mainitsi usein esiintymiskumppanikseen Fakiiri Arantan. Panakoksen ohjelmalehdissä ei näy mainintaa hänestä.

Vilho ja Elsa Pellikka pitivät 60-luvulla ampumatelttaa Toivo Sariolan Tivolissa.  Pellikan Tivolista en ole nähnyt yhtään kuvaa. Pellikka piti mm. strip tease -telttaa markkinoilla. Kuuluisin esiintyjä oli kaikkien markkinamiesten tuntema Sipriina. Alimmaisessa kuvassa Cabaret Striptease Suonenjoen Mansikkakarnevaaleilla 1973.

Lähde: Pekka Pekkonen

Sirkus Eurooppa 1954

Sirkus Eurooppa kiersi Suomea 1952–1955. Sen omistivat Elisabeth Romanoff ja miehensä Lasse Patrikainen. Heillä oli iso teltta, johon mahtui 750 henkeä. Teltta oli ostettu Linnanmäeltä, jossa se oli ollut Peacock-sirkuksen käytössä.

Tässä pari lehti-ilmoitusta Sirkus Euroopan saapumisesta Tampereelle syyskuussa 1954. Ylimmäinen oli Hämeen Yhteistyössä 16.9.1954 ja alimmainen Kansan Lehdessä kaksi päivää myöhemmin. Sirkus mainostaa itseään Suomen suurimpana kiertävänä sirkuksena. Villipetoeläimet on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Itse ohjelmasta ei taida olla tietoa paljoakaan. Two Iwarno esitti syöksytrapetsinumeron, saman joka silla oli Sirkus Sariolassa 1951. Eläinkouluttajat Kalle Nyman ja Zoja Romanoff olivat tietysti mukana.

Seuraavana vuonna Sirkus Eurooppa myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Outoja ihmisiä ja eläimiä

Tämä Suomen Tivolin sanomalehti-ilmoitus oli Kansan Lehdessä 25.4.1951. Minkälainen ryhmä oli tuo Viking Sirkus? Oudot ihmiset ja hurjat villieläimet olivat vetonauloja, silloin kun televisiosta ei edes osattu haaveilla. Kiinalaisryhmä Kam Tai Co viipyi ilmeisen pitkään Suomessa ja oli suosittu (kuva alla). Yhtä mielenkiintoisia olivat mustaihoiset ihmiset, joita silloin sai vielä kutsua neekeri-nimellä ilman pilkan häivääkään.

Eksoottiset eläimet olivat tietty kiinnostavia myös, mutta suomalainen karhu oli yhtä vetovoimainen. Pistän tuohon alle pari karhukuvaa. Jos tiedätte niistä enemmän, kertokaa. Ensimmäinen kuva on Suomen Tivolista, mutta kuka siinä on ja milloin? Toinen kuva esittää Lenny Oxenia, joka Sirkus Felixissä ja Sirkus Bonnissa 1949–1951 opetti eläintenkoulutusta Zoja Romanoffille ja Kalle Nymanille. Joissakin mainoksissa häntä kutsuttiin myös nimellä Senor Oxen. Pipsa-karhu ja Pasha-leijona sekä Kalle Nyman eli Caru muistetaan myös Sirkus Panakoksesta 1957.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Ylemmässä karhukuvassa oleva mies on varmaan "Hämis" eli Tauno Hämäläinen. Kuvassa oleva karhu ei ole ihan aikuinen ja Hämäläinen oli kooltaan pieni mies. Karhun vieressä oleva taluttaja on kokoluokkaa suurempi. Kyseessä lienee Suomen Tivoli, missä Hämäläinen toimi myös kuuluttajana. Hänen kerrotaan sanoneen, että "vaikka sauna palaisi tai pommi olisi uunissa, niin sekään ei saa estää teitä tulemaan esitykseen". Myöhemmin Hämis oli Linnanmäellä Seiterän vedenneitohallissa vahtimestarina ja kuuluttajana. Vuosina 1970-1972 olin viereisessä Kolibriteatterissa, ja joskus kuulutimme kilpaa!
Olisikohan Lenny Oxenin kuva otettu Sirkus Felixissä tai Sirkus Bonnissa? Häkin rakenne vaikuttaa sellaiselta.
Markku A
••••••••••••••••••••••
Uskon, että Viking Sirkus oli ryhmä, johon kuuluivat Berra Sandberg, Lasse Carlsson, "Pliggen" Carlsson ja jomman kumman Carlssonin vaimo. Tämä Viking Sirkus oli omassa pienessä sirkusessaan myös Olympia-vuonna 1952 Suomen Tivolissa. Tuolloin yhdistyivät Matti Sariolan ja Toivo Sariolan osastot yhden kuukauden ajaksi Helsingin Kaisaniemessä. Olin itse esiintymässä Toivo Sariolan Arkadia-Sirkuksessa. Meidän kahden sirkuksen välissä oli ulkoilmanäyttämö, jossa esiintyivät mm. Deblars-Revy pyörätaiturit, Thore Erhlingin orkesteri ja Alice Babs jne...
BG
••••••••••••••••••••••

Zoo Cirkus Sandor

Zoo Cirkus Sandor vieraili Maarianhaminassa vuonna 1958 ja sai osakseen valtavan suosion. Kuvissa sirkuksen ohjelmalehtinen.

Notkeusakrobaatit Alicja & Ewa ja kiinalaisnumero Liu Fa tulivat Sirkus Panakoksesta, joka oli lopettanut mystisesti toimintansa. Jonglööri Teuvo Juuti tuli Helsingistä ja muu ohjelma olikin sitten Sandorin perheen harteilla. Isä Alexander Kleinbarth esitti poninumerot, koiranumerot ja apinanumeron yhdessä Pelle Erneston kanssa ja Edith jonglöörinumeron ja kyyhkysnumeron. Edith oli Alexanderin tytär, Ernest auttoi eläinten hoidossa.

Edith Sandor Kleinbarth kirjoitti vuonna 2007 mielenkiintoisen kirjan: Ballerina hevosen selässä. Suosittelen.

Domptööri trapetsilla

Olen jo aikaisemmin 28.10.2011 kertonut Kalle Nymanista eli Caru kreikkalaisesta ja Sirkus Panakoksen ohjelmasta vuonna 1957. Tässä lisää tietoa Carusta seuraavalta vuodelta. Vuonna 1958 hän lienee ollut Sariolan palveluksessa eli ohjelmalehtinen kuvaa kiertävässä tivolissa olleen sirkusteltan ohjelmaa.

Lehdykkä on kaksikielinen. Kannessa Caru - kreikkalainen trapetsilla ja takakannessa vaimonsa Gisella. Sisäaukeamalla Gisella esiintyy ranskalaisena nimellä La Gisetta sekä tanssimassa käärmeiden kanssa että notkeusakrobaattina pöydällä.

Kalle Nyman esiiintyy sisäaukeamalla Tarzan-asuisena Beibi-nimellä kutsutun norsun kanssa ja yhdessä Sini-Maarit -nimisen ihmelapsen kanssa. Kyseessä taitaa olla Kallen tytär.

Markku Aulanko veikkasi, että norsukuvassa olisi Pepita, jota taidettiin ensin kutsua Baby-elefantiksi. Sariolallahan oli myöhemmin toinenkin Baby-elefantti, mutta kuvassa oleva norsu näyttää kyllä aika isolta. Mielenkiintoista, että norsunkouluttajan nimeä ei ole mainittu missään.

Lisätietoa Kalle Nymanista löytyy Katariina Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra Tarzan. Balladi viimeisestä eläintenkesyttäjästä.

Kommentit:

Terve
Lueskelin Blogiasi sirkusmaailmasta ja huomio kiinnittyi pikkunorsuun. Ettei kyseessä olisi ollut Bimbo työnimellä kulkenut norsu, joka tuli 70 luvun puolivälissä Suomen Tivoliin Pepitan lisäksi. Olin edellisenä kesänä suomen tivolissa ja muistan kaverin, joka oli norsua käynyt katsomassa saksassa. Tuo Bimbo nimi oli kopioitu suositusta Marionin hitistä el bimbo.Ainakin yhden kesän pikkunorsu kiersi mukana , mutta en muista oliko useamanakin ennen uuden lain voimaantuloa. Hamarin Wäinö oli muuten tuolloin taikurina ja ilmaisnäytöksessä Halosen Ilkka teki voltin autolla. Taisi olla jonkun italialaisen kehittelemä temppu ja hän myös kiersi tivolin mukana ja varmisti tempun turvallisuudesta.
Kiitos mielenkiintoisesta sirkus blogista.
Timo Vanninen



- - - - - - - - - - - - - - - - 

Zoo-Cirkus 1957

Vuonna 1957 Trolle Rhodinin Zoo-Cirkus oli koottu teeman "No Business Like Show-Business" ympärille. Samainen kappale soi sirkuksen tunnussävelenä useasti. Ohjelmalehdessä sitä mainostettiin Ruotsin suurimmaksi Sirkus-Showksi. Suomenkielisessä lisälehdessä puhutaan jo Euroopan suurimmasta sirkusyrityksestä. Kuvassa Helsingin Olympiastadion Zoo-Sirkuksen taustalla.

Ohjelmalehden keskiaukeamalla on lueteltu itse ohjelma. Huomio kiinnittyy artisteihin 2 Apollo's, joiden kerrotaan olevan ruotsalaisia huippuluokan taitureita, jotka kamppailivat vuosikausia lapsihalvauksen kourissa ja ovat nyt maailmanmaineessaan. Mikähän oli heidän numeronsa?

Kysymyksiä herättää myös numero "Sirkusprinsessa". Kálmánin kuolemattomien sävelten soidessa "Maneesin lasten" kunniaksi Trolle Rhodin esittelee sirkuksen kupoolissa Balettisinfonian. Väriä, valoa, kauneutta ja taituruutta. Numeron esittely kuullostaa hienolta. Millainen se mahtoi olla?

Eläintalleissa intialainen käärmeenlumoojaryhmä esitteli vierailijoille mm. intialaisia Kuningas-Kobria. Talleilta löytyi perinteisten sirkuseläinten lisäksi intialaisia pyhiä temppelilehmiä, egyptiläistä alkuperää olevia Watusie nautoja, Jackihärkiä ym.

Samana vuonna Suomessa kiersi myös ruotsalainen Circus Manuel Mijares.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Per-Arne Wåhlbergin kirjassa Inte Bara Glitter (2005) on pitkä tarina näistä lapsihalvauksen läpikäynneistä kaveruksista 2 Apollo eli Karl-Erik Hellberg (1919–1998) ja Sven-Eric Westlund (1919–1990). Molemmat olivat nuoressa iässä halvaantuneita rinnasta alaspäin. Tullessaan sisään maneesiin toinen käveli kovin ontuen ja toisen piti käyttää keppiä kävellessä.

Tottakai yleisö oli alussa epäröivä mitä tuleman piti. Mutta kun he näkivät mitä nämä pystyivät tekemään käsien voimalla, niin yleisö oli haltioissaan. Wåhlbergin mukaan ei ole vielä ilmaantunut henkilöitä, joka toistaisi heidän suorituksensa. Vaikka siitä on 54 vuotta, kun minä näin ohjelman Helsingissä, niin muistan hyvin heidän sisääntulonsa maneesiin ja heidän suorituksensa sekä yleisön suosionosoitukset.

Toinen asia oli se ballettisinfonia kupolin alla. Sen on täyttynyt olla joukko naisia, kukin omassa vertikaaliköydessä.

Björn Gammals

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Kolmantena suursirkuksena Suomessa kiersi vuonna 1957 suomalainen Sirkus Panakos. 

Peter Lindfors

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Caru – kreikkalainen

Suomalainen sirkushistoria sisältää kymmeniä satumaisia legendoja – tosia ja takuulla tosia. Niiden joukossa on ainakin yksi helmi: Caru – kreikkalainen.

Romanipoika Kalle Nyman karkasi pikkupoikana Sirkus Felixin suojiin. Hän aloitti tallipoikana ja kehittyi trapetsitaiteilijaksi. Hän putosi ja loukkaantui vakavasti. Kalle joutui aloittamaan kaiken alusta. Esiintymiskumppaniksi tuli pikkunorsu Pepita. Hänestä tuli domptööri eli eläintenkouluttaja. Vuosia Kalle Nyman tunnettiin maailman sirkuksissa kreikkalaisena leijonankesyttäjänä, intialaisena akrobaattina ja herra Tarzanina. Kalle kiersi eri tivolien ja sirkuksien mukana Suomea 70-luvulle asti. Kun villieläinten pito sirkuksissa kiellettiin, Kalle lähti Suomesta – tapettuaan ensin rakkaat leijonansa ja vannoen, ettei koskaan palaa.

Kalle Nyman käytti taiteilijanimeä Caru ja hänen kansallisuudekseen esiteltiin kreikkalainen. Ulkoisilta piirteiltään hän olikin kuin antiikin veistokset. Hänelle kehitettiin oma ”kreikan kieli” sekoituksesta romaniaa, venäjää ja sirkuskieltä, joka meni yleisöön täydestä.

Caru mainitaan mm. yllä olevassa Panakoksen ohjelmalehdessä vuodelta 1957. Caru teki silloin kaksi eläinnumeroa, joista ensimmäinen Pasha-leijonan kanssa ja toinen Pipsa-karhun kanssa. Lisäksi Caru teki syöksytrapetsinumeron.

Kommentit:


Vuonna 1957 Suomea kiersi peräti kolme suurta sirkusta, Panakos, Mijares ja Zoo.

Syyskuussa 1957 Panakos ja Mijares olivat samanaikaisesti Lahdessa. Panakos oli linja-autoaseman takana Kisapuiston alueella ja Mijares silloisella hiihtostadionin kentällä.

Panakoksella oli pääteltan lisäksi muutamia sivutelttoja. Näitä sivutelttoja oli mahdollisesti neljä.Yhdessä sivuteltassa esiintyi Johannes Hyvärinen (1933–1976) joka käytti taiteilijanimeä Carambo.

Toisessa sivuteltassa oli sirkuksen eläintalli jossa oli nähtävänä mm. malaijinkarhu ja apinoita. Tämä eläintalli oli täysin erillinen yksikkö. Eläintallin eläimet eivät esiityneet näytöksessä ja taas päinvastoin esiintyvät eläimet (Pasha leijona, Pipsa karhu sekä kaksi villakoiraa ) eivät olleet näytteillä eläintallissa.

Kahdesta muusta sivuteltasta muistikuvani ovat hatarammat mutta on mahdollista että toinen teltoista oli peliteltta ja toinen tanssihalli.

Alue ei ollut aidattu.

Panakoksen näytös alkoi Arvo Kangasniemen pitämällä puheella ja vasta tämän jälkeen tuli ensimmäinen varsinainen sirkusnumero (Caru ja Pasha leijona ) areenalle.

Carun syöksytrapetsiesitys oli hyvin näyttävä, samalla kun Caru hyppäsi pää edellä kohti maneesia hänen taskuistaan leijaili maahan suuria punaisia liinoja.

Ohjelmassa ei ollut väliaikaa.

Carun trapetsilta putoaminen sattui muistaakseni juuri Lahdessa.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista.

Peter Lindfors
.

Sirkus Panakos

Yksi mystisimmistä suomalaisista sirkuksista on Sirkus Panakos. Se syntyi 1957 ja katosi taivaan tuuliin kesällä 1958 matkalla Ylivieskasta Ouluun. Se yksinkertaisesti hävisi. Se ei tullut koskaan Ouluun. Eikä muuallekaan. Pitkin maaseutua on kuitenkin metsistä löytynyt joitain Panakoksen tavaroita. Onneksi Björn Gammalsille jäi sentään ohjelmalehdet talteen.

Panakos oli ulkoisilta puitteiltaan suuri. Se käytti Sirkus Sariolan vanhaa telttaa. Nimeensä liittyvän sirkus-sanan se kirjoitti välillä ruotsiksi cirkus ja välillä englanniksi circus.

Panakoksen omisti Arvo Kangasniemi (1910–2005). Hän ei milloinkaan kertonut julkisuudessa mitä matkalla tapahtui. Bisnesmies Kangasniemi jatkoi uraansa perustamalla eläinnäyttelyn ja työskentelemällä tivoleissa.

Alakuvassa on vuoden 1958 ohjelma. Esimerkiksi suomalainen (Benjamin) Lindfors esitti akropatiaa. Saksalainen Madame Decker näkyy esittäneen loistavat merileijonat. Tosin kirjapainon latojalle oli tullut ensin pieni virhe. Hän oli kirjoittanut "meijerileijonat". Painamisen jälkeen ohjelmalehdet painettiin uudestaan virhe yliviivaten ja lisäämällä perään oikea sana. Tuo piirros maailmanpyörästä tuntuu vähän oudolta tässä yhteydessä. Pikemminkin se antaa mielikuvan tivolista.

Kommentit:

Arvo Kangasniemi oli pomona olesani Matti Sariola ZOOn elänkiertue kiersi markkinoita lokakuusta -63 huhtikuun -64 välillä. Lähinä eläinten hoitoa olihan siellä virtahepo (Hummeli) Pipsakarhu ym noin 30 eläintä näyttely aikaan myin lippuja palkka oli 15 markkaa päivä meidä oli kolme ja Arvo jota kutsuimme Risu-paaraksi 
Raja-kainuun metsätyömies

.