Sirkuselokuvia 1929 – Circus movies

Vuoden 1929 keväällä oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä ilmoitus kahdesta sirkuselokuvasta.

Olympia-teatterissa meni Sirkus koko päivän -niminen elokuva. Se oli 7-näytöksinen huvinäytelmä, jonka pääosissa olivat Karl Dane, George Arthur ja Louse Lorraine.

Kinemassa esitettiin elokuvaa Paholaisen sirkus. Tämäkin oli 7-osainen elokuva. Ilmoituksessa kerrottiin, että se on jännittävä, rohkea ja liikuttava sanan parhaassa merkityksessä. Pääosia esittivät Norma Shearer ja Ch. Emmet Mach.

Muuten – samannimistä Paholaisen sirkus -elokuvaa katselimme myös vuonna 1959, mutta se oli aivan toinen juttu. Se oli alkuperäiseltä nimeltään The Big Circus. Nuo vieraat kielet ovat aina olleet meille vähän vaikeita.

Pelle Alpertti – Clown Albert

Tässä poseeraa Pelle Alpertti 13-vuotiaan Simonan kanssa, joka Sirkus Finnstarissa esiintyessään väänsi itsensä melkein solmuun. Klovnin nimi kirjoitettiin joskus hienomminkin pehmeällä peellä Albert. Jotkut kutsuivat häntä nimellä Ransu.  Hän aloitti muusikkona, rumpalina mm. Veikko Lavin bändissä. Talvisirkuksessakin hän oli soittamassa. Alpertti pyöri vuosikaudet Sarioloiden mukana, sitten Kansallissirkuksessa ja sieltä Sven Berglundille hommiin. Nykyään hän asustelee eläkeläisenä Lahden seudulla. Toki tekee vielä karaokekeikkoja. Pelle Alpertti eli Pentti Rantanen ehti työnsä ohessa opettaa monta nuorta sirkusalalle. Jotkut ovat alalla edelleen, jotkut jaksoivat vain hetken. Kun Alpertilta kysyttiin millaista sirkuselämä on, tuli vastauksena usein: "Ensimmäiset kymmenen vuotta on kovaa, mutta sitten helpottaa". Alakuva Alpertista lienee vuodelta 1985.

Nautiskellaan!

Sirkus Finlandian Andrejs Fjodorovsilta sain postikortin, joka on pakko panna näkyviin oivallisen elämänviisautensa vuoksi. Kortti on suomalaisen Muumurun tekemä.

Tiedäthän, että elämä on kuin sirkus. Ensin jännität, sitten naurat ja sitten itket ja ennenkuin huomaatkaan se on loppu. Varmista siis, että sinulla on tarpeeksi popcornia ja hyviä ystäviä ja nauti showsta.

Kansallinen

Kun jonkun sanan eteen liitetään sana kansallis, se antaa mielikuvan, että kyseessä on tärkein, merkittävin tai johtavin maassamme. Kaiken lisäksi se on kuin meidän omamme ja meidän käyttöömme tarkoitettu. Me voimme olla siitä ylpeitä. En tiedä milloin suomenkieleen tuli käyttöön kansallis-sana, mutta esimerkiksi maamme Kansallisteatteri sai sen 1902. Sitä ennen se oli Suomalainen Teatteri vuodesta 1872 alkaen. Tänään meillä on jo kansallisooppera, -museo, -arkisto, -kirjasto ja vaikka mitä. Yksi niistä on kansallissirkuksemme Sirkus Finlandia. Onpa Suomessa toiminut Kansallissirkus-niminen sirkuskin vuosina 1981–1984. En muista minä vuonna Sirkus Finlandia otti tuon arvonimen käyttöönsä, mutta muistan, että eräs toinenkin sirkus havitteli sitä tosissaan.

Kun surffailee sirkussivuilla netissä, huomaa, että kansallissirkuksia on lähes joka maassa yksi kappale. Mahtaako missään maassa olla asetuksia kansallis-sanan käytöstä? Taitaa olla niin, että ken sen ensimmäisenä rohkeaa ottaa käyttöön, saa pitää sen? Ja sitä ei helposti oteta pois. Naapurimaassamme Ruotsissa on Brazil Jack – Sveriges nationalcirkus ja Norjassa Merano – Norges national Cirkus. Itävallassa on Österreichischer National-Circus Louis Knie ja Sveitsissä Schweizer National-Circus Knie. Kumma, että näissä saksankielisissä maissa ei nykyään enää käytetä sanaa Zirkus vaan amerikkalaiseen malliin Circus. Toisaalta ranskalaiset suostuvat puhumaan muuta kuin ranskaa vain todellisessa hengenhädässä. Heidän oma kansallissirkuksensa on Le Cirque National Alexis Gruss.

Ylhäällä itävaltalaisen Louis Knien etukuponki ja alhaalla Ruotsin kansallissirkuksen Brazil Jackin tunnushahmo.

Moskovan Suuri Sirkus 1972

Vuonna 1972 Moskovan Suuri Sirkus vieraili Helsingin ja Tampereen Jäähalleissa sekä Turun Kupittaan Urheiluhallissa. Pääosa sirkuksen artisteista oli koottu Gruusiasta. Ryhmään kuului 77 henkeä mukaanlukien 16-henkinen orkesteri ja avustajat. Sirkus toi tullessaan myös ennätysmäärän esiintyviä eläimiä: 11 tiikeriä, 10 hevosta, 25 koiraa, 4 merileijonaa, 3 ponia, 10 kyyhkystä sekä karhun ja aasin.

Maneesin halkaisija oli 13 metriä. Sen reuna oli vankkaa lankkua, 55 cm korkea ja 50 cm leveä, päältä vaahtomuovilla pehmustettu.

Ohjelmalehdessä esitellään myös Moskovan Vernadskin prospektilla keväällä 1971 avattu uusi sirkusrakennus (alhaalla). Pyöreän rakennuksen halkaisija on 99 metriä. Katsomoon mahtuu 3400 katsojaa ja sirkuskupoli on 26 metrin korkeudessa. Tuoleihin on asennettu vahvistimet kuuluvuuden varmistamiseksi. Sirkuksessa on neljä areenaa: tavallinen-, jää-, vesiallas- ja erikoisareena. Kolme on aina kätkössä käytössä olevan alapuolella.

Sirkuslehti

Vuoden ensimmäinen Sirkuspyramidi on ilmestynyt. Aikakauslehtityyppinen lehti on kauttaaltaan värillinen, A4-kokoinen ja sivuja on 28. Sirkuspyramidi on Suomen ainoa painettu sirkusalan erikoislehti. Lehteä on julkaistu vuodesta 1993 alkaen ja se ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Sirkuspyramidi-lehteä julkaisee Suomen Nuorisosirkusliitto. Painosmäärä on vain 700 kpl, joten tilatkaa ihmeessä. Lehden tilaus maksaa vain 20–25 € vuodessa riippuen tilaajasta ja tilauksen muodosta. Lehti tekee tiivistä yhteistyötä sirkusalan eri organisaatioiden, erityisesti Sirkuksen tiedotuskeskuksen kanssa pyrkien siten palvelemaan paremmin koko sirkuskenttää. Sirkuspyramidi tekee yhteistyötä myös toisten eurooppalaisten sirkuslehtien kanssa.

Lyhytkasvuiset

Löytyi vielä yksi kuva, jossa Markiisi Wolge ja Markiisitar Louise poseeraavat valokuvaustudiossa Pariisissa. He kiersivät Suomea 1800-luvun lopulla. Tivolit ja sirkukset olivat aikoinaan erinomaisia työpaikkoja kääpiöille. Tosin se vaati myös henkisesti paljon sille tielle lähteneeltä.

Kääpiö on vanha, ja nykyään usein loukkaavaksi käsitetty nimitys lyhytkasvuisesta henkilöstä.  Länsimaissa ihminen katsotaan lyhytkasvuiseksi, jos hänen pituutensa eroaa kasvuiässä huomattavasti ikätovereista ja hän on aikuisena alle 140-150 senttimetrin mittainen. Lyhytkasvuisuudelle on löydettävissä lähes 500 erilaista lääketieteellistä syytä.

Viimeksi Suomessa taisi lyhytkasvuinen artisti esiintyä Sirkus Finlandiassa 1987. Silloin paussiklovnina toimi Klein Helmut. Seuraavana vuonna hän oli Sirkus Finlandia Juniorissa. Ennen Suomeen tuloaan Helmut Werner toimi pitkään saksalaisessa Circus Kronessa.

.

Wallenius Bros.

Tämän kuun 12. päivänä oli juttua ekvilibristeistä ja mukana oli kuva Sirkus Empirestä ja sen seinustalla olevasta mainoksesta, jossa esiteltiin Wallenius Bros. Björn Gammals kertoi sirkuksen olleen suomalainen, mutta Walleniusten kansalaisuus on vielä epäselvä – ruotsalaisia vai suomalaisia.

Yläkuva on ilmeisesti vanhempi taiteilijakortti, koska Veljekset Vallenius näyttävät nuoremmilta. Alakuvassa on nuoremmalle veljelle kasvanut jo pituutta ja nimi on kirjoitettu tupla-veellä. Ekvilibristi-sana on kirjoitettu ruotsalaisittain. Tästä parista olisi mukavaa tietää enemmänkin. Kuvien aikaero osoittaa, että he ovat olleet alalla useampia vuosia.

Pietarin sirkusmuseo

Pietarin sirkuksen yhteydessä toimii maailman kenties ensimmäinen sirkusmuseo, joka on avattu 8.8.1928. Sen kokoelmista löytyy yli 100 000 sirkuksen historiasta kertovaa esinettä. Julkinen tila museosta on iso sali jossa on paljon näyttelyaineistoa. Kaikki näytteillä olevat esineet ovat kopioita. Museoon on ilmainen sisäänpääsy tuntia ennen sirkusnäytöstä ja sen väliajalla. Opastettuja kierroksia järjestetään tilauksesta.

Alkuperäiset museoaineistot löytyvät museon arkistoista ja kirjastosta, jotka ovat avoinna vain sirkusartisteille ja alan tutkijoille. Kokoelmiaan museo kartutta etupäässä lahjoituksista.

Yläkuva on sirkusmuseon näyttelytilasta. Alakuvassa osa museon kirjastosta.

Pietarin sirkus

Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin (St Petersburg) vuonna 1703 ja teki siitä Venäjän pääkaupungin vuona 1712. Kaupunki rakennettiin kilpailemaan loisteliaisuudessa Länsi-Euroopan huomattavimpien kaupunkien kanssa. Monet kuuluisat arkkitehdit olivat suunnittelemassa sitä. Lopputulos on sekoitus eurooppalaista ja perinteistä venäläistä rakennustyyliä.

Loistelias on Pietarin Sirkuskin. Venäjän vanhin toimiva sirkus sijaitsee Pietarin keskustassa komeassa sirkusrakennuksessa. Sirkuksen alullepanija oli suuren italialaisen sirkusperheen Gaetano Ciniselli (1815–1881), joka toimi hevoskouluttajana. Hän vieraili myös Suomessa. Rakennus avattiin 26.12.1877. Sirkus kulki nimellä Cinisellin sirkus vuoteen 1919 saakka, jolloin se siirrettiin Venäjän valtion johdon alle kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Sirkuksen talleihin mahtui aikoinaan jopa 150 hevosta.

Nykyisin sirkusta kutsutaan Fontankan sirkukseksi, Bolšoin sirkukseksi tai Pietarin sirkukseksi. Se sijaitsee Nevan sivujoen Fontankan varrella. Sirkuksen lippujen hinnat vaihtelevat paikan mukaan 300–2 000 ruplaa.

Ylhäällä komea sirkusrakennus eilisessä pikkupakkasessa. Alakuvassa Gaetano Cinisellin valokuva Sirkusmuseon kokoelmista.

Kummallisuudet

Tamperelaisessa sanomalehdessä oli 1.10.1893 uutinen:
– Kääpiöitä näytteillä. Ilmoitus: Viimeinen näytäntö. Maanantaina 2 p:nä Lokakuuta klo 9 illalla Kauppakatu1 Kaupunginhotellin kahvilan vieressä näytellään kahta pientä, kaunista ja sievintä kääpiötä. Pienin aviopari maailmassa. Markiisi Wolge 36 vuoden vanha, 28 tuuman pituinen. Markiisitar Louise 26 vuoden vanha, 29 tuuman pituinen. Näytäntö kestää taukoamatta joka päivä 10:stä e.pp. klo 9 illalla. Pilettien hinnat: Istumapaikka 50 p, seisomapaikka 25 p.

Tampereen Raatihuone valmistui 1890 nykyosoitteeseen Kauppakatu 1, mutta siellä ei varmaan pidetty tällaisia näytöksiä. Samaan aikaan valmistui Kaupunginhotelli, joka purettiin sitten 1964. Senkin nykyosoite on Kauppakatu 1.

Tässä ei ollut kyse sirkusesityksestä vaan yksittäisestä näytöksestä. Melko varmaa kuitenkin on, että he ovat esiintyneet myös sirkuksissa ja tivoleissa. Tuohon aikaan tiedotusvälineet olivat vielä lastenkengissä. Sanomalehdistä ei montaa kuvaa löytynyt, radiota oltiin vasta keksimässä ja televisiosta ei osattu kuvitellakaan. Monelta osin sirkus hoiti entisaikaan myös tiedonvälittäjän tehtävää. Sirkuksissa ja tivoleissa näyteltiin kaikkia maailman erikoisuuksia, kaksipäisiä eläimiä, karvaisia naisia, kääpiöitä, neekereitä jne. Ihmisten uteliaisuus oli pohjaton.

Kuvat on otettu Pariisissa Margotin studiolla. He olivat siis paljon maailmaa nähneitä tähtiä. Ilmeisesti alla kuvattu, tuntemattomaksi jäänyt leijonakasvoinen poika on kuulunut samaan seurueeseen. Artistit myivät näitä kortteja lisäansioita saadakseen.

.

Tuulikki Circus

Vuonna 1982 Markku Aulanko ja Björn Gammals matkustivat Ruotsiin. Naapurimaan puolella he näkivät Elsa ja Rudolf "Dolf" Schreiberin tuovan Suomeen Cirkus Safaria. Palattuaan kotimaahan pojat huomasivat samaisen sirkuksen nimen muuttuneen. Nyt se oli Tuulikki Circus. Nimen alla oli vielä maininta 15 v. Alakuvassa Markku Aulanko kyseisen kassavaunun edessä.

Selvisihän se sitten, että kyseessä oli laulajatar Tuulikki Elorannan (s. 12.8.1946) 15-vuotisen taiteilijauran juhlakiertue. Ajatus oli, että esityksen ensimmäinen puoliaika on perinteistä sirkusta ja toinen puoliaika laulaja Tuulikki Elorannan show.

Sirkuksella oli yksi norsu, 4-vuotias Luna, siis aika nuori norsuksi. Tuulikista oli jo otettu lehdistöä varten mainoskuvia, joten Tuulikki oli siis ollut norsun selässä. Norsun hoitaja tosin oli ollut vieressä. Harjoitukset olivat käynnissä 14.6.1982 ja niiden lomassa Tuulikki ja orkesteri kävivät kahvilla paikallisella huoltoasemalla. Tuulikki ajatteli tuoda Lunalle Tupla-patukan.

Hän ilmeisesti lähestyi norsua liian äkkiä ja ilman, että norsun hoitaja olisi ollut lähellä. Norsu pelästyi ja Tuulikki kertoo vain nähneensä kun norsu kohotti päänsä ja löi Tuulikkia päällään niin, että Tuulikki vaipui maahan. Tuulikki on vain 160 cm pitkä ja kun norsun isku tuli yllättäen niin Tuulikin selkä antoi periksi. Tuulikki pääsi onneksi konttaamaan pois norsun jaloista, muuten jälki olisi voinut olla paljon pahempaa.

Selkä murtui kuitenkin kahdesta kohdasta ja Tuulikki makasi sairaalassa merkillisen metallihäkkyrän sisällä. Laite piti selkärankaa paikallaan. Paranemisprosessi kesti kaiken kaikkiaan 2–3 vuotta.

Paranemisen jälkeen puhalsivat uudet musiikilliset tuulet. Showaika oli siltä erää ohi ja ihmisiä viihdytettiin enemmän tanssikeikoilla. 1990-luvulla Elorannalta ilmestyi kaksi pitkäsoittoa. Viimeinen single ”Täydenkuun jälkeen / Kesäkaupunki” ilmestyi vuonna 1995. 1990-luvun alussa Eloranta muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Sammattiin, jossa hän on työskennellyt muun muassa museo-oppaana.

Cirkus Safarille painettiin uudet julisteet vuonna 1982 ja se kiersi Suomea tavallisena sirkuksena. Elsa ja Dolf toivat 1980-luvulla Ruotsiin saksalaisen perhesirkuksen, joka kiersi Ruotsia sekä nimellä Cirkus Safari että Cirkus Safari Schreiber. Suomessa he käyttivät enimmäkseen nimeä Cirkus Safari. Se oli suomalaisten helpompi lukea ja lausua kuin sana Schreiber. Vuosi 1984 oli sirkuksen viimeinen sesonki ja Dolf Schreiber kuoli 1986.

.

Sirkus Caliba 2003

Tässä vielä näyte Sirkus Caliban vihreä-punaisesta linjasta vuodelta 2003. Aika ärjy väriyhdistelmä tässä ohjelmalehdessä, mutta takuulla huomataan. Toinen asia on, sopiiko se yhteen peilien, kristallikruunujen ja tyylihuonekalujen kanssa. Viime vuosien Caliban mainoksia tai ohjelmalehtiä ei ole silmiini osunut. Onko joku nähnyt?

Uusi presidenttimme

Sauli Väinämö Niinistö (s. 24.8.1948) on Suomen 12. tasavallan presidentti. Siisti herrasmiesten välinen kamppailu päättyi eilen Niinistön selvään voittoon. Taisimme saada ihan hyvän presidentin. Toivotan koko sydämestäni myös onnea, sillä tiedän, että pelkkä kokemus ei riitä ihan kaikkeen.

Virallisesti Niinistö julistettiin Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 22.10.2011 ja iltajuhlat pidettiin Sirkus Finlandiassa. Kuvassa Niinistön vasemmalla puolella maneesimestari Carlo Jarz ja oikealla sirkushaitaristi Anne-Mari Kanniainen.

Sirkus Americano

Eero Taivalsaari kirjassaan Sirkuselämää jakaa sirkukset ryhmiin. Hänen määritelmänsä mukaan ohjelmakooste on sirkusta silloin, kun se esitetään teltassa pyöreällä areenalla, jota ympäröi katsomo, ja kun ohjelma käsittää vähintään kolme numeroa. Ilmeisesti Eero hyväksyy myös sirkusrakennukset, joita Euroopassa on vielä useita.

Jos numeroita on vähemmän kuin kolme, kysymys on sideshow- eli oheisohjelmasta. Taivalsaari jakaa sirkukset myös kokonsa perusteella. Suursirkuksilla on vähintään kahden tunnin ohjelma, elävä orkesteri ja yli 1000 hengen katsomo. Muut ovat keskisuuria- tai pikkusirkuksia ja tivolisirkuksia. Ihan käyttökelpoinen jako.

Yksi näistä tivolisirkuksista oli Sirkus Americano, joka toimi Tivoli Matti Sariolassa. Yläkuvassa ohjelmalehden kannet vuodelta 1960. Alakuvassa itse ohjelma, jonka on kuvittanut Briitta Gammals.  Kansainvälistä artistijoukkoa oli Suomen lisäksi Unkarista, Itävallasta ja Italiasta. Mistähän tulivat nuo inkkarit? Ilmeisesti vahingossa Henricon nimi on painettu k-kirjaimella. Minulla ei ole valokuvaa Sirkus Americanosta, mutta sen fasaadin maalasi hyväntekijänä tunnettu Veikko Hursti.

Kommentit:

Inkkarit tulivat Saksasta. Edit Sandor kertoo Balleriina- kirjassaan, että 7 Broadnes oli saksalaisen Erhard Bosslen perhe ja heillä oli teltta, missä he esiintyivät useita kertoja päivässä. Perheeseen kuului äiti, isä, anoppi ja viisi lasta. Heillä oli intiaaninumero ja kauniit intiaaniasut sulkapäähineineen. He pitivät pukuja yllään koko päivän myös käydessään kaupungilla ostoksilla. Se oli siis hyvää mainosta tivolille. Ihmiset luulivat heidän olevan oikeita intiaaneja, koska heidän ihonvärinsä oli hitusen tumma, aivan kuten intiaaneilla. heillä oli lassonheitto-, piiska- ja tarkkuusammuntanumero.
Myöhemmin lasten aikuistuttua he työskentelivät omassa Motorshowssa kuljettajina. He tekivät autolla kaikkia mahdollisia temppuja, esimerkiksi ajoivat kahdella pyörällä tai hyppäsivät henkilöautolla kymmenen pysäköidyn auton yli. Yksi pojista joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Eräänä päivänä Erhard Bossle, hänen tyttärensä ja tämän mies ajoivat kaupunkiin. Vävy ajoi autoa. He ajoivat kolarin, missä Bossle menehtyi. Yleensä tytär istui siinä paikalla, jossa isä oli nyt istunut.
Erhardin veljellä Leonard Bosslella ja perheellä oli Motorshow Hell Drivers, jonka kanssa hän kiersi esiintymässä ympäri Suomea menestyksekkäästi. 

Markku Aulanko

Surmanajoa

Vanha kiertävien tivoleiden suosikki Surmanajo on ollut muodissa maailman sirkuksissa jo pari vuotta. Monte-Carlon festareilla sitä esitti ranskalaistyhmä Infernal Varanne. Vanha surmanajopytty on historiaa. Nyt ajetaan teräspallon sisällä. Tai kahden teräspallon sisällä, kuten tämä joukko. Vauhti oli kovaa ja moottoripyörien renkaissa olevat valot tekivät esityksestä jännän näköisen.

Varsinainen esiintyminen 19. päivänä meni poskelleen teknisten vikojen takia. Seuraavana päivänä numero otettiin heti alkuun, eikä sekään mennyt kommelluksitta. Kesken numeron piti toinen pallo viedä pois, mutta ei se liikkunutkaan niinkuin olisi pitänyt. Miehiä pyöri ympärillä ja matot olivat kasassa. No – saatiinhan se lopulta syrjään ja esitys jatkui.

Ensi kesänä tätä herkkua nähdään Suomessakin. Sirkus Finlandian maneesilla pärisyttelee silloin brasilialainen The Diorios.

Suomalainen Onni Suuronen aloitti surmanajon vuonna 1948 ja hänen poikansa Kalevi vuonna 1971. He lopettivat surmanajon 90-luvulla. Muitakin ajajia on ollut, mutta Suuroset olivat ehkä tunnetuimmat.

Kommentit:

Ensimmäinen surmanajokirnu valmistettiin 40-luvulla Rulamon mallinukketehtaalla Karkussa. Siellä isänikin sitä kokeili ajaa polkupyörällä, huonoin seurauksin. Suurosen ensimmäisenä parina ajoi Paltila niminen kaveri. Nykyisin puinen kirnu löytyy ainakin Hämeenkyröstä Matti Järvenpään pihasta.
Kalle

----------------------------------

Jos surmanajokirnulla tarkoitetaan puista surmanajotynnyriksikin kutsuttua rakennelmaa, missä yleisö seisoo rakennelman yläosassa ja katselee ajajia alaspäin, niin sellainen löytynee vain Suurosilta. Matti Järvenpään konepuistossa sen sijaan on tuon edellä mainituna Paltilan surmanajopallo sekä Paltilan kaksi pyörää. Järvenpään Matilla Hämeenkyrössä on myös Paltilan käytössä olleet fasadit, jotka on aikanaan maalannut Veikko Hursti. Matti on myös rakentanut surmanajopallosta pienoismallin, missä pyörä kulkee pallon sisällä ihan oikeasti. Vai onko Järvenpään Matti hommannut myös surmanajokirnun? Hänhän on keräilijä.
Markku

Trio Ilmars Venäjällä

Vielä löytyi yksi mainoskortti Trio Ilmars -ryhmästä venäläisillä kirjaimilla, mutta nimmari on vedetty ihan suomalaisittain. Taitaa olla Herman Gustafssonin käsialaa. Onko kuva mahdollisesti  Suomen suuriruhtinaskunnan ajalta vai oliko sisällissota jo käyty?

Kertokaa nyt ihmeessä keitä nämä akrobaatit ovat!

Muuten – asiasta toiseen –  kuluneen tammikuun aikana käytiin tätä blogia katsomassa 3281 kertaa, eli keskimäärin 100 kertaa päivässä. Laskuri ei reagoi omiin käynteihini. Kiitos kaikille uteliaille ja sirkusharrastajille.

Blogini koko historian aikana kolme katsotuinta postausta ovat
30.12. Tom Hertell nukkui pois,
7.7. Mutta missä on Renz? ja
31.10. Viimeisen illan yllätykset.

Eniten kävijöitä Suomen lisäksi tulee USA:sta, Hollannista ja Tanskasta. Windows-käyttäjiä on 70 % ja Macintoshia käyttää 20 %. Pieni yllätys oli myös se, että iPhonella blogia seuraa jopa 4 % kävijöistä.

Punaiset Paholaiset

Björn Gammals lähetti toissapäiväiseen Ilmars kyselyyni pari kuvaa lisää näistä punaisista paholaisista. Gammals kertoi myös, että hänen vaimonsa Briittan isäpuoli Nils Berkowits eli Pelle August oli aina kehunut tätä paholaisnumeroa.

Toiseen korttiin on kirjoitettu nimi Herman Gustafsson ja toisessa on päiväys 2.5.1922. Punanen-sanasta puuttuu i-kirjain ja vuosiluvun jälkeen on kirjoitettu v-kirjain tarkoittamaan vuotta. Molemmat siis hyvin suomalaisia tapoja? Olivatko he suomalaisia?

Ja kumpi oli ensin: Ilmariset vai Ilmars? Ja kumpi käytti toisen mainetta hyväkseen ryhmänsä nimessä? Tahallaan tai tahattomasti?

The Ilmars?

Joitakin päiviä sitten pohdin kuka oli kuka Ilmariset -akrobaattiryhmässä. Puhutaan vaihteeksi vaikkapa ekvilibristi- ja ilmatasapainovoimistelijaryhmästä Veljekset Ilmars tai The Ilmars. Keitä he ovat? Ainakin mainoskorteissa he esiintyvät hyvin monipuolisesti antiikin sotureina tai meripoikina tai punaisina paholaisina. Ja hohtoa saadaan lisää kun pannaan nimen eteen lännen malliin The. Tulevatko he Suomenlahden eteläpuolelta vai kauempaa? Vai ovatko sittenkin suomalaisia?

Ainoa ulkolainen 1951

Eilisen Cirkus Brdr. Schmidtin postauksen innoittamana Björn Gammals kaivoi leikevihkoistaan samaisen sirkuksen lehti-ilmoituksen 24.5.1951 Hufvudstadsbladetissa. Ilmoituksessa mainostettiin samana päivänä tapahtuvaa ensi-iltaa Helsingissä.

Seuraavan päivän HBL:ssa oli viereinen, kovin positiivinen arvostelu näytöksestä. Erityisesti 3 Amicos oli kirjoittajan mieleen.

Ilmoituksessa käytettiin samaa pohjaa kuin suomenkielisissä lehdissä. Sirkus veti arkisin kaksi ja sunnuntaisin kolme näytöstä. Ja tottakai – liput sai ennakkoon Lippupalvelusta.