Raimo Sirkiä 1931–2018

Huuliharpputaiteilija Raimo Sirkiä.

Muusikko ja viihdetaiteilija Raimo Armas Sirkiä kuoli 31.3.2018 Helsingissä. Raimo syntyi Mikkelissä 28.3.1931. Raimo Sirkiän soitin oli huuliharppu. Hän voitti huuliharpun soiton Suomen mestaruuden vuosina 1953 ja 1954. Euroopan mestaruuden hän voitti Saksassa pidetyissä kilpailuissa vuonna 1956. Kaikki huuliharppusarjan kilpailijat olivat Sirkiän ohjaamia ja innoittamia. Sirkiä soitti huuliharpulla myös elokuvamusiikkia.  Hänen munnarinsa soi mm. elokuvissa Se alkoi sateessa, Muuan sulhasmies ja Rintamapiirtäjä.  Raimo Sirkiä esiintyi usein Harry Bergströmin, George de Godzinskyn, Niilo Tarvajärven ja Georg Malmstenin radio- ja televisio-ohjelmissa.

Helsingissä kokoontui 1970-luvulla jonglöörikerho. Kuvassa vasemmalta munnarimies 

Raimo Sirkiä, sitten jonglööri Henrico, taikuri Rami Raita, näyttelijä Jyrki Nousiainen 

ja hänen takanaan Kari Virtanen ja oikealla Jaakko Saariluoma. Kuva Markku Aulanko.

Sirkiä perusti Suomen ensimmäisen huuliharppuyhtyeen vuonna 1954. Vuonna 1990 yhtye konsertoi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.  Myös Linnanmäen huvipuiston eri estradit tulivat Raimo Sirkiän yhtyeelle tutuiksi. Hän esiintyi kahdeksana vuonna ulkoilmanäyttämöllä ensin huuliharppuduona ja myöhemmin huuliharppuyhtyeensä kanssa.  Raimo esiintyi myös Peacock-teatterin Vihreällä Oksalla.

Kun valmiita välineitä ei ollut saatavissa, niin ne piti tehdä itse. Heittokeilat tehtiin 

alussa muovipulloista pistämällä niihin puuvarret. Heittopussit tehtiin myös itse 

kankaasta ompelemalla. Henrico näyttää keskellä mallia renkailla. Keiloja kokeilee 

vasemmalla tasapainoilija Teuvo Juuti, heittopusseilla harjoittelevat huuliharppumies  

Raimo Sirkiä, näyttelijä Jyrki Nousiainen ja atk-mies Markku Aulanko. 

Kun huuliharppuvirtuoosi Raimo Sirkiä kohtasi steppitaituri Lidia Korpisalon, niin se oli menoa. He menivät naimisiin vuonna 1950, poika Raimo syntyi vuonna 1951 ja tytär Paula 1954. Molemmat ovat levyttäneitä taiteilijoita. Raimo Sirkiä oli monialainen taiteilija. Hän esiintyi 1950-luvun puolivälissä myös taikurina. Hän oli Suomen Taikapiiri ry:n jäsen ja osallistui moniin taikurikongresseihin sekä Suomessa että ulkomailla.  Raimo opetteli myös uusia taitoja. Kun Helsingin Pasilassa alkoi kokoontua jonglöörikerho, niin Raimo oli mukana. Raimo Sirkiä toimi aktiivisesti myös Esiintyvät Taiteilijat  ry:ssä ollen  useana vuonna sen hallituksessa ja työvaliokunnan vetäjänä. Siviilityönsä hän teki Postin palveluksessa toimien Helsingissä arkistonhoitajana.

Raimo Sirkiän talteenottamana on säilynyt myös 

Veikko Hurstin tekemä Cirkus 4000-juliste.

Raimo Sirkiä on tehnyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaan työn säilyttämällä vanhoja  iltamajulisteita. Hänen kokoamansa ja kehystämänsä julisteet ovat tätä kirjoitettaessa Markku Aulangon arkistossa Tampereella. Raimo Sirkiä on saanut Valkoisen ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin vuonna 1984 ja valtion virka-ansiomerkin 30 vuoden palvelusta vuonna 1979.


.

Veikko Hursti

Tässä on Veikko Hurstin maalaama juliste vuodelta 1951. Voi kai sanoa, että siihen aikaan lähes kaikki kotimaiset tivolit ja sirkukset teettivät mainostöitä Hurstilla. Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Veikko Stefanus Hursti (25.11.1924–10.5.2005) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen. Poika Heikki Hursti jatkaa tänään isänsä työtä. Tästä Veikko tunnetaan, mutta hänen aikaisempi elämänsä olisi yhden dokumenttielokuvan arvoinen.

Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Sotien jälkeen Hursti elätti itseään ensi sijassa kauppojen ja maassa kiertävien tivolien mainospiirtäjänä ja kylttimaalarina. Tällä tavoin hän tutustui sirkus- ja tivolimaailmaan. Sittemmin hän perusti oman ohjelma- ja mainostoimiston, Nuorten taiteilijoiden toimintayhdistyksen, ja organisoi suuria yleisötapahtumia, kuten Miss Sulosääri -kilpailun, koomikkokilpailun, iskelmä-, rock- ja kuplettikilpailuja sekä joulukatukulkueitakin. Avioliiton Veikko Hursti solmi 1949 Lahja Miettisen kanssa, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Mainosmaailman pyörteissä Veikko tarttui pulloon. Ryyppykaudet saattoivat venyä viikoiksi. Hursti kävi todella pohjalla, mutta pääsi ylös. Loppuelämänsä hän auttoi muita vähäosaisia ja alkoholisteja.

Veikko Hursti (Kuva Jarno Riipinen, Iltalehti).

Kansallisbiografiassa kerrotaan, että Veikko Hursti työskenteli itsekin Sirkus Finlandiassa akrobaattina, voimamiehenä, jonglöörinä ja nuorallatanssijana. Se ei pidä paikkaansa. Eihän silloin vielä Sirkus Finlandiaa ollut olemassakaan. Suomen Tivolissa Hursti on esiintynyt akrobaattina samassa ryhmässä kuin Kantokorven veljekset ja hän on myös esiintynyt nuorallakävelijänä. Hän kertoi kerran, että heitteli palavia soihtuja vaijerilla ja heitti ne numeronsa lopuksi maassa olevalle avustajalle, joka oli Pikku-Kalle Hyden. Kalle ei saanutkaan keiloja kiinni ja soihdut sytyttivät Kallen takin palamaan. Veikko kertoi, että hänen silmissään on näkymä, missä Pikku-Kallen takki palaa kolmesta kohtaa.

Hän maalasi Suomen Tivolissa eri yksiköissä, useasti Tope Sariolan osastossa. Kertovat, että kun kiertue keväällä alkoi niin jengi alkoi jännittää, että koska Veikon putki alkaa ja hän joutuu lähtemään kesken pois.

1987 Sirkus Finnstar

Tässä pari tuokiokuvaa Sven Berglundin johtamasta Sirkus Finnstarista 1987. Yläkuvassa teltan mastoissa liehuu Suomen ja Norjan liput. Kassavaunun kylki on koristeltu Veikko Hurstin maalauksilla. Vaunun takana näkyy pari traktoria. Teltan sisäänkäynnin edessä olevaan aitaan on kiinnitetty Finnstarin juliste. Alakuva on väliajalta. Poniratsastus on meneillään maneesilla. Vauhdista ja turvallisuudesta huolehtii Kalle Roos.

Tuossa alapuolella on vielä kaksi kuvaa kenties eri vuosilta. Sirkusvaunun kyljessä jälleen Veikko Hurstin maalauksia. Hursti maalasi aikoinaan paljon mainosmateriaalia sirkuksille ja tivoleille. Tuo keskimmäinen taulu on takuulla saanut innoituksensa alinna näkyvästä julisteesta, jonka tekijä ei ole Hursti. Se on kuitenkin eri taulu kuin kassavaunun kyljessä ollut lähes samanlainen.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Tervehdys kaikille !
Mielestäni kuva on Sirkus Finnstarin 1989 kiertueelta. Olisi kiva jos joku muukin voisi tulla samaan ajatukseen.
Edesmennyt Veikko Hursti maalasi minulle omalla erikoisella tyylillään toistasataa sirkusaiheellisia tauluja.
Kalle Roosin taluttama poni on Texas tamma, joka esitti oman vapaan ohjelmansa, mutta oli myös toistakymmentä vuotta poikani Jannen ratsuna meidän Wild West showssa.
Texas on kuvassa jo toistakymmentä vuotta vanha ja eli 39 vuotiaaksi, esiintyen vielä 35 vuotiaana.
Kalle Roos toimii monta vuotta menestyksellisesti Finnstar yksikön operatiivisena johtajanakin.
Norjalainen lippu on kunnianosoitus Tor Gujordille ja hänen suomenruotsalaiselle vaimolleen Miku. Pariskunta oli meillä esiintymässä useampi vuosi ja he suunnittelivat oman sirkuksen perustamista Norjaan. Cirkus Zorba perustettiinkin ja käytti ensimmäiset kymmenet vuodet pääasiallisesti Finnstar yhtymän valmistamaa kalustoa.
Cirkus Zorban nykyinen johtaja sai aikoinaan Sirkus Finnstarin teltassa järjestetyssä kastetilaisuudessa nimen RONJA
Kaikkea hyvää !
Sven Berglund
••••••••••••••••••••••••••••••••••••
pääsin joskus vuonna 86 turun lähellä ruskolla pienenä ekaluokkalaisena katsomaan finstarin esityksen, oli se mahtava elämys. Mieleen on jäänyt se kun sirkuskaravaani saapui jo koulupäivämme aikana koulun viereiselle suurelle parkkipaikalle ja kun olimme välitunnilla sieltä oli karannut laama tjms eläin koulumme pihalle syömään heinää ojan pientareelta...
Äyräpääläinen

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

Kuljetuskalustoa | Circus transport

Agregaattiauto "Prinsessa" 1990. Circus Piccolo oli Sirkus Finlandian omistuksessa.

Sirkusaiheisten pienoismallien rakentelu on hyvin suosittu Euroopassa. Vähemmän niitä näkee täällä Pohjolassa. Sirkus-pienoismallien rakentajilla on omia yhdistyksiä, omia lehtiä ja useita kansainvälisiä messuja. Monet sirkukset myyvät valmiita pienoismalleja mm. ajokalustostaan. Jotkut rakentavat ne itse alusta alkaen. Pienoismallien rakentajia silmälläpitäen julkaistaan usein kuvakirjoja, joissa esitellään vanhoja ja nykyisiä kuljetusvälineitä, telttoja, asuntovaunuja jne. Värikuvat ovat tietenkin halutuimpia. Tämä taka-ajatuksena julkaisen tässä muutamia kuvia suomalaisten sirkusten ajoneuvoista vuosien takaa. Jospa joku vaikka innostui harrastukseen, josta aiheet eivät lopu ikinä.

Sirkus Sariolan perävaunullinen rekka ajautuneena tielle poikittain 1953. 

Veikko Hurstin maalauksia Sirkus Finnstarin vaunun kyljessä. 

Sirkus Finlandian myyntitykki Wäinö Hamari Mossensa vieressä 1970-luvun lopulla.

Cirkus 4000. Oikealla eläintenhoitaja Ernst Späth ja hänen vieressään 

Paula akrobaattiryhmästä Neljä Kaksosta.

Sirkus Finnstarin karavaani lähdössä liikkeelle 1988. 

Traktori oli tehokas työväline Sirkus Finlandiassa perustamisvuonna 1976. Seppo Klingbergin arkisto.

Eläintenkuljetusauto toimi myös näyttelytarkoituksessa. Suomen tunnetuin 

villieläinkouluttaja Kalle Nyman oikealla.

Kouluvaunu Sirkus Finlandiassa 1970-luvun lopussa. Opettajalla oli oppilaina

 useita eri kansallisuuksia edustavia lapsia.

.

Twistiä ja käärmeitä – Twist and snakes

Tässä vanhaa Suomen Tivolin materiaalia 1960-luvulta. Ylhäällä lehti-ilmoitus keväällä 1964. Hyvännäköinen piirros on Veikko Hurstin käsialaa. Hän tuli myöhemmin tunnetuksi hyväntekijänä. Tivolin mukana kulki myös sirkustaiteilijoita. Ilmoituksessa sanoman pääpaino on kuitenkin tanssilla ja musiikilla. The Loafers perustettiin Lahdessa 60-luvun alussa ja se hajosi lokakuussa 1964 kun osa pojista astui varusmiespalvelukseen. Twist oli nuorison keskuudessa suosittu tanssilaji tuohon aikaan.  Se oli yksi ensimmäisistä paritanssityyleistä, joissa partnerit eivät lainkaan koskettaneet toisiaan.

Tämä juliste on vuodelta 1967. Maxim areenassa nähtiin sirkusartisteja. Samoin yksittäisissä side show -teltoissa. Charlet oli yksi mielenkiintoisimmista esiintyjistä. Hän oli Irmeli Sariola, joka teki pitkän uran käärmeiden kanssa. Hänellä oli sekä boa- että python-käärmeitä esityksessään. Mutta kuka oli tuo Hanski?

Tässä on osa Suomen Tivolin Unto Sariolan osaston yleiskuvaa ilmeisesti Imatralta vuonna 1966 tai 1968. Maxim areena näkyy takana oikealla. Vasemmalla on menossa paraati jonkun side show -teltan edessä. Pienellä korokkeella on ilmeisesti artisti ja kuuluttaja. Heidän eteensä on kerääntynyt ihmisiä katsomaan ja kuuntelemaan tätä ihmettä.

Kommentit:

Hanski oli Pelle Jalin veljen poika Hannu Aulamo. Tuossa värikuvassa vuodelta 1968 on vasemmalla paraatia vetämässä taikuri Nigest eli Niilo Seppälä vaimonsa Hellin kanssa. Taustalla näkyvä oranssi-sininen teltta on tanssilava.

.

Fairground artisti Timo Kanerva

Fairground art tarkoittaa tivolien ja sirkusten käyttämien fasadien, kulisseiden, kylttien, julisteiden ja vastaavien suunnittelua ja valmistusta. Muistan vanhoista mestareista ainakin Lasse Berkovitsin, Tarmo Vilenin ja hyväntekijänä tunnetummaksi tulleen Veikko Hurstin. Uudemman ajan artisteista tulee mieleen Ari Backman ja Jarmo Lehto. Ja Kalevi Sariolankin liitän samaan listaan. Yksi ulkomailla mainetta niittänyt ja edelleen ahkerasti maalaava on Timo Kanerva, joka akrobaattiuransa katkettua jatkoi uraansa pensseli kädessä Euroopan sirkuksissa ja tivoleissa. Yläkuva on Timon viimeisestä näyttelystä. Timo esittelee taulua, jonka tilaaja tässä vaiheessa ilmoitti, että sirkuksen nimi onkin vaihtunut!
Näin Timo kertoi kuvataiteilijan urastaan nykyisessä kodissaan Tampereella:

Joskus ollessani varmaan 17 vuotias, minua pari vuotta vanhempi Tampereen Sisun jumppakaveri maalarinuorukainen Jarmo Lehto usutti minut hankkimaan öljyvärit. Siitä alkoi melko aktiivinen kuvaharrastus. Ollessani 24 vuotias kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja Oiva Meriläinen ikäänkuin "löysi" minut ja otti oppilaakseen, ja Oiva oli seuraavat 6 vuotta mentorini kuvataiteissa ja täytyy sanoa, vähän koko elämässäkin. "Löytäminen" tapahtui siten, että kavereihini kuului eräs Outi Kalli, joka tunsi myös Oivan (Outista tuli myöhemmin Oivan vaimo). Hän nappasi minulla käydessään lähtiessään piirroksiani mukaansa sanoen näyttävänsä ne Oivalle. Jonkun ajan kuluttua tuli kutsu Oivan luo. Astuessani sisään Oivan asuntoon hän istui pöydän ääressä piippua poltellen piirrokseni edessään. Kun olin esitellyt itseni, huoneessa oli vähän aikaa hiljaista, vain Oivan piippu tuhisi. Sitten hän sanoi – Sää et osaa sitten yhtään mitään. Pysy mun luonani, mää opetan.

Alkutalvesta 1987 sattumalta kohdatessamme Jarmo Lehto ehdotti minulle töihin hakeutumista Särkänniemen huvipuiston koristemaalausostastolle. Jarmo Lehto oli siellä maalari-taiteilijana, ja joskus syksyllä osaston vastaava fairground artisti Ari Backman oli murtanut reitensä, joten Särkänniemen koristemaalausosasto tarvitsi vahvistusta. Olin silloin jo Thekla Quaiserin kanssa naimisissa oleva sirkusartisti, meillä oli jo yksi lapsi Tomi ja Thekla odotti tytärtämme Teaa. Sirkus Kalevan kiertuekin oli päättynyt, emmekä olleet suunnitelleet tulevan lapsen takia lähtevämme vuonna 1987 sirkuskiertueelle. 

Tein Särkänniemessä fairground art hommia muistaakseni loppukesään 1987, siihen asti, kun Ari Backman taas astui palvelukseen. Jarmo Lehto opetti minulle airbrushtekniikan ja hankin tarvittavat ruiskut ja muut välineet. Tajusin, että se työ on ihan oma maailmansa ja ammattinsa. Aloin suunnitella fairground artista leipäpuuta sen jälkeen, kun olisin liian vanha sirkusakrobaatiksi. Kun Thekla sitten halusi ehdottomasti muuttaa Saksaan komödianttiperheensä luo, tuli hatarista ajatuksistani realistisia. Päätin jatkaa sirkusartistiikkaa Theklan kanssa niin kauan kuin se on vaivoitta mahdollista, ja samalla siirtyä vähitellen Saksassa myös fairground artiin nimeä ja sen kautta työmahdolisuuksia saadakseni.

Asetuttuamme Saksaan aloinkin saamaan komödianttituttavilta fairground art töitä heidän sirkuksiinsa. 1988 keväällä sirkuksen ensi-illassa katkesi vasemman käden hauislihakseni. Keväällä 1989 sirkuksen ensi- illassa hajosi selkäni, ja se kausi oli taas siinä. Selkää ei saatu enää kuntoon, vaan tuli eteen ammatin vaihto. Otin käyttöön suunnitelma B:n. Maalaustyöt pitivät meitä kiikun kaakun leivässä. Halusin saada vielä lisää fairground art oppia. Appivanhempani tunsivat jostain fairground artistin Harry Knorrnin, johon otin yhteyttä. Hän tarvitsikin kisälliä ja siirryin hänen palvelukseensa 1990 joulun jälkeen. Harry Knorrn oli yksi johtavia Saksan fairground artisteja, kuulu myös Saksan rajojen yli, ja hänestä kerrottiin myö fairground art historiaa käsittelevässä kirjassa. Pääsin siis huipputekijän oppiin. Harry Knorrn ihmisenä oli hyvinkin originelli, ekstravagantti ja hyvinkin vaikea persoona. Fairground artistina hän oli ehdoton mestari. Kuvataiteiden puolella hänet tunnettiin nimellä Rudolf Harry, hän teki, kuten hän teoksiaan nimitti, objektitaidetta. Hänen palveluksessaan opin koko fairground artin skaalan ja sen tekemisen, fasadikuvista aina patsaisiin ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin dekoraatioihin. Osallistuin myös hänen vapaan taiteen objektikuvien tekemiseen, nekin olivat hieman suurenlaisia. 

Fairground art tilaukset olivat useimmiten isojen Schaustellerlaitteiden malaamis- ja koristelutöitä. Suurin niistä oli Schausteller Renoldin valmistuttama vuoristorata pimeässä, jonka kokonaisbudjetti oli 13 miljoonaa DM. Fasadikuva oli 50 x 21 m, sen eteen tuli kolme vaunuasemaa koristeina paitsi maalaukset, myös patsaita ja muuta krääsä. Koristelimme sitä Baijerissa yhteensä n. 8 kk. 

Töitä oli "tivolirembrandtina", kiirettä niiden kanssa, ja haittana oli Schaustelerien ja komödianttien sanoisinko ei niin hyvä maksumoraali. Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 1996. Jatkoin kuitenkin maalaamista pyrkien saamaan jalansijaa työelämässä. 1997 tein viimeisen fairground art tilauksen Kreissparkasse Segebergille, koristelin ja maalasin heidän lastenjuhlien mainosvaunun Knaxburgin. Sen jälkeen lopetin ne hommat jatkaen vain vapaana kuvataiteliljana omaan tahtiini.

.

Fasadi

Sirkuksissa ja tivoleissa fasadiksi sanotaan tavallista mainoskylttiä isompaa julkisivumainosta tai useimmista levyistä rakennettua sisäänkäynnin julkisivua, jolla houkutellaan asiakkaita. Usein sillä peitetään kätevästi likainen tai muuten rähjäinen teltta. Komealla fasaadilla saadaan risaisestakin pikkuteltasta komea palatsi. Virallisesti fasadi (ranskaksi façade = etusivu, kasvot) on rakennuksen pääjulkisivu, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös muuta, erityisesti koristeellista rakennuksen julkisivua tai sen osaa. Suomalaisten suussa se saa usein ylimääräisen a-kirjaimenkin eli fasaadi.

Tässä kuvat yhdestä fasaadista joka on kiertänyt artistilta toiselle Suurosen Surmanajotivolissa. Ylempi kuva on Markku Purhon teltasta vuonna 1977. Vuonna 1975 Markku oli Surmanajotivolissa Leikaksen kanssa. Alakuvassa poseeraavat Peter Daniels eli Pekka Pekkonen ja Monica vuonna 1982. Vuonna 1985 fasaadissa luki Mestari Fa kiiri, mutta ei taiteilijan nimeä. Onkohan niin, että sama fasaadi oli Mr. Henryllä eli Heikki Oravamäellä hänen taikoessaan Suurosella 1960-luvun lopulla. Ennen Purhoa sitä käytti ainakin Alexander Casso. Entäs näinä viimeisinä aikoina?

Tämä fasaadi oli tivolin omaisuutta ja siinä vain vaihdettiin artistin nimeä. Kukahan sen on maalannut? Sen vieressä olevalla paraatikorokkeella näkyy ainakin Tarmo Vilenin signeeraus. Onkohan se tehty samaan aikaan sisäänkäyntifasaadin kanssa. Tarmo Vilen oli akrobaatti, joka uransa jälkeen piti vaimonsa Katin kanssa baarivaunua Suomen Tivolissa useana kesänä. Tarmo maalasi fasaadeja Lasse Berkovitsin jälkeen. Ennen Lassea niitä maalasi Veikko Hursti.

Kommentit:


••••••••••••••••••••••

Kun puhutaan sirkuksien, tivoleiden ja huvipuistojen fasadeista ja koristelusta, puhutaan omasta taiteenlajistaan, englanniksi "fairground art", eli tivolitaide. "Suuressa maailmassa" niiden suunnittelu ja tekeminen on oikea ammatti.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••
Sisääntulo fasadin on maalannut Lasse Berkovitsch ja siinä on ollut myös Aleksander Casson nimi. Tuo fasadi oli tivolin omaisuutta. Paraatikoroke fasadin on maalannut Tarmo Vilen, antamani suunnitelman pohjalta. Tarmo oli tuolloin Huvipuisto Seiterän mukana 1976. Tarmo ja Kati Vilen olivat Tivoli Matti Sariolan mukana v.1974 pitämässä baarivaunua sekä heillä oli kaksi vapaaohjelmaa mastossa, The Tornados ja Klovni Slipi. Tuona kesänä minulla oli myös taikateltta Sariolassa. Samana kesänä polkupyöräili Lasse Berkovitsch turistina mukana ja asui teltassa. Hän maalasi silloin tuon paraatikorokkeen takana olevan television. Tuo näytösaika kello on itse tekemäni, kuin myös fasadin muu rakenne. Fasadi on siis omani. Suurosen vanhemman surmanajofasadin on maalannut Veikko Hursti ja se viimeisin on Lasse Berkovitschin maalaus.
Pekka Pekkonen
••••••••••••••••••••••
Markku Purholla ja Pekka Pekkosella käytössä ollut sama fasadi oli mahdollisesti fakiiri Pentti Tanskasella Mestari Fakiiri -tekstillä kun hän esiintyi Onni Suurosen Surmanajotivolissa vuonna1980. Tanskanen esiintyi Surmanajotivolin ohjelmateltassa fakiiriohjelmallaan, joka sisälsi mm. miekannielemistä, naulan työntämistä sieraimeen, piikkimatolla makaamista sekä kangasnauhan kuljettamista sieraimesta sisään ja suun kautta ulos.
Ylemmässä kuvassa Mestaritaikuri Markku Purhon fasadia kohti astelevat Nokialla vuonna 1977 Markku Aulanko ja Risto Pajunen, vasemmalla näkyy Purhon Volvo Amazon. Purho esiintyi Onni Suurosen tivolissa v 1975 Aimo Leikaksen kanssa ja vuonna 1977 yksin omilla näytöksillään.
Terv
Tk
••••••••••••••••••••••
Tietääkö kukaan teistä Tarmon akrobaatti kaverista nimeltä Yrjö Niitlahti mitään, heillä oli tietääkseni nimi The Tornados. 
Niina Niitlahti
••••••••••••••••••••••
Niin Purhon, kuin Peter Danielsinkin fasaadi oli myös minulla käytössä aiemmin, nimi vain oli Mestaritaikuri Mr. Henry. Kuten Pekka P edellä mainitsi, fasaadi oli Lasse Berkowitschin maalaama. Minulla oli ensimmäisenä vuonna (vuonna 1967) vielä Veikko Hurstin maalaama fasadi

Heikki Suikki, (entinen Oravamäki)
••••••••••••••••••••••
.

Sirkus Arena

Toissapäivänä kyselin Sirkus Arenan perään. Vastaus tuli Markku Aulangolta ja mukana oli oheinen kuvakin. Kyseessä oli Tivoli Toivo Sariolan sirkus. Ylhäällä kuva eräästä Arenan paraatista teltan sisäänkäynnin katolla. Vasemmalla on Vesa Salo, sitten Rake Tamminen, hanuristi ?, Pelle Nopo eli Alpo Malinen ja ranskalainen trapetsitaiteilija, jonka nimi taisi olla Vivian. Vesa Salo varmaan muistaisi tuon hanuristinkin nimen. Fasaditaulu on Veikko Hurstin maalaama. Veikko nousi vanhemmalla iällään koko Suomen tietoisuuteen köyhien auttajana.

Toivo "Tope" Kalervo Sariola (26.6.1914–3.4.1985) oli paitsi tivolinjohtaja, myös tunnettu yleisurheilija ja pesäpalloilija. Olipa hän ehdokkaana vuoden 1975 eduskuntavaaleissakin.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••
Han olli minun gummisätta ja ne olivat minun "Gulla ja Guffar" Sitä minun nimi Ulla!
Ulla Rønde Steckel
••••••••••••••••••••••••••
Oikealla oleva nainen on tanskalainen trapetsitaiteilija Violet (ei ranskalainen Vivian). Hanuristi lienee Kauko Tekonen, yksi sen aikaisista tivolihanuristeista. Hänen kuvansa tässä ohessa.
MA

••••••••••••••••••••••••••

Sariolan historiaa talteen

Maaliskuun 25. päivänä oli Keravan museossa historiallinen tapahtuma. Sariolan suvun haarat luovuttivat osan arkistostaan Keravan museolle. Lahjoitus käsitti osan Jaffu Sariolan arkistosta. Lahjoituksen teki Jaffu Sariolan vanhimman lapsen Tauno Sariolan tytär Outi Strid. Lahjoitetussa materiaalissa oli kirjeenvaihtoa, sopimuksia ja muuta materiaalia. Osa materiaalista käsitteli rajan takana ollutta Karhumäen Tivolia.

Tilaisuudessa olivat edustettuina Jaffu Sariolan lapsista viisi. Paikalla oli Taunon, Sadun, Soilikin, Unton ja Matin jälkeläisiä. Jaffu ja Helmi Sariolalla oli yhdeksän lasta: Tauno, Satu, Sinikka, Soilikki, Toivo, Matti, Veikko, Kalle ja Unto. Veikko kaatui sodassa.

Lahjoituksen otti museon puolesta vastaan vs. johtaja Leena Karttunen ja museoamanuenssi Tommi Uutela. Leena Karttunen kertoi, että kyseessä on pesämuna, minkä ympärille museolla on tarkoitus systemaattisesti kerätä Sariolaan liittyvää materiaalia. Museolla on ennestään Sirkus Sariolan rumpalin Valde Larimon leikekirja. Lähtökohtana on siis keravalaislähtöinen viihdetoiminta sisältäen tivolin, sirkuksen ja elokuvan. Jaffu Sariola ja isänsä J.A.W. Grönroos olivat uranuurtajia kaikissa näissä. Museon suunnitelmissa on aiheeseen liittyvän näyttelyn järjestäminen parin vuoden kuluttua.

Sariolan suku pyörittää edelleen kahta tivolia, Suomen Tivolia ja Tivoli Sariolaa. Suomen Tivolin tulevasta kiertueesta kertoi Lulu Sariola ja Tivoli Sariolan kiertueesta Ville Sariola. Molemmat edustavat kuudetta sukupolvea. Edessä ovat Sariolan suvun 125-vuotisjuhlakiertueet.

Kuvissa Sirkus Sariolan ensimmäisen vuoden juliste vuodelta 1949 ja Suomen Tivolin simpanssijulste. Simpanssijulisteen on tenyt kuvataiteilija, akrobaatti ja hyväntekijä Veikko Hursti. Julisteet kuuluvat Ruotsin sirkusakateman arkiston kokoelmiin.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Loistavaa! Sukututkijoitakin kiinnostavaa! Etukäteiskiitoksin RRR! 

Sirkus Americano

Eero Taivalsaari kirjassaan Sirkuselämää jakaa sirkukset ryhmiin. Hänen määritelmänsä mukaan ohjelmakooste on sirkusta silloin, kun se esitetään teltassa pyöreällä areenalla, jota ympäröi katsomo, ja kun ohjelma käsittää vähintään kolme numeroa. Ilmeisesti Eero hyväksyy myös sirkusrakennukset, joita Euroopassa on vielä useita.

Jos numeroita on vähemmän kuin kolme, kysymys on sideshow- eli oheisohjelmasta. Taivalsaari jakaa sirkukset myös kokonsa perusteella. Suursirkuksilla on vähintään kahden tunnin ohjelma, elävä orkesteri ja yli 1000 hengen katsomo. Muut ovat keskisuuria- tai pikkusirkuksia ja tivolisirkuksia. Ihan käyttökelpoinen jako.

Yksi näistä tivolisirkuksista oli Sirkus Americano, joka toimi Tivoli Matti Sariolassa. Yläkuvassa ohjelmalehden kannet vuodelta 1960. Alakuvassa itse ohjelma, jonka on kuvittanut Briitta Gammals.  Kansainvälistä artistijoukkoa oli Suomen lisäksi Unkarista, Itävallasta ja Italiasta. Mistähän tulivat nuo inkkarit? Ilmeisesti vahingossa Henricon nimi on painettu k-kirjaimella. Minulla ei ole valokuvaa Sirkus Americanosta, mutta sen fasaadin maalasi hyväntekijänä tunnettu Veikko Hursti.

Kommentit:

Inkkarit tulivat Saksasta. Edit Sandor kertoo Balleriina- kirjassaan, että 7 Broadnes oli saksalaisen Erhard Bosslen perhe ja heillä oli teltta, missä he esiintyivät useita kertoja päivässä. Perheeseen kuului äiti, isä, anoppi ja viisi lasta. Heillä oli intiaaninumero ja kauniit intiaaniasut sulkapäähineineen. He pitivät pukuja yllään koko päivän myös käydessään kaupungilla ostoksilla. Se oli siis hyvää mainosta tivolille. Ihmiset luulivat heidän olevan oikeita intiaaneja, koska heidän ihonvärinsä oli hitusen tumma, aivan kuten intiaaneilla. heillä oli lassonheitto-, piiska- ja tarkkuusammuntanumero.
Myöhemmin lasten aikuistuttua he työskentelivät omassa Motorshowssa kuljettajina. He tekivät autolla kaikkia mahdollisia temppuja, esimerkiksi ajoivat kahdella pyörällä tai hyppäsivät henkilöautolla kymmenen pysäköidyn auton yli. Yksi pojista joutui onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Eräänä päivänä Erhard Bossle, hänen tyttärensä ja tämän mies ajoivat kaupunkiin. Vävy ajoi autoa. He ajoivat kolarin, missä Bossle menehtyi. Yleensä tytär istui siinä paikalla, jossa isä oli nyt istunut.
Erhardin veljellä Leonard Bosslella ja perheellä oli Motorshow Hell Drivers, jonka kanssa hän kiersi esiintymässä ympäri Suomea menestyksekkäästi. 

Markku Aulanko

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.