1984–2002 • CiVa-Uutiset • CiVa-News

Kansikuvassa Matti Kaksonen ja Viljo Korpela eli Iloiset Nokipojat.

Huhtikuussa 1983 perustettiin Helsingin kulttuuriasiankeskuksen auditoriossa Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät ry CiVa. Kokouksessa olivat paikalla edustajat kaikista silloin toimineista sirkuksista, huvipuistoista ja tivoleista. Mukana olivat edustettuna myös alan taiteilijayhdistykset ja tutkijat ja alasta kiinnostuneet toimittajat. Perusidea oli Helsingin Sanomain toimittajan Osmo Jokisen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin television Sirkus Papukaija -ohjelmasta tuttu Onni-Klovni ei Onni Gideon Tervonen ja varapuheenjohtajaksi fil.tri Sven Hirn. Käytännön asioita pyörittävän hallituksen lisäksi yhdistyksellä oli arvovaltainen Sirkusneuvosto. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Erkki Salonen.

Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin sääntöjen pykälässä 2:
• koota ja levittää tietoa sirkus- ja varieteetaiteen eri muodoista
• kehittää ja syventää kriittistä tuntemusta sirkustaiteen ja siihen liittyvien ilmiöiden synnystä, leviämisestä ja vastaanottamisesta
• tukea erityisesti kotimaisen sirkus- ja varieteetaiteen laadullista kehittämistä sekä edistää näiden kulttuurialojen piiriin kuuluvien luovien ja esittävien henkilöiden ammatillista taitoa ja parantaa heidän arvostustaan
Yhdistys oli siis aatteellinen, ei ammatillinen. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa voittoa. Yhdistys ei saanut missään vaiheessa säännöllistä taloudellista tukea vaan se toimi pelkästään jäsenmaksujen varassa.

Alusta lähtien päätettiin julkaista omaa A4-kokoista lehteä. CiVan logon ja lehden kannen suunnitteli taiteilija Nipa Niemi. Nipa kokeili eri vaihtoehtoja. Logo muistutti sirkustelttaa. Ensimmäinen kansivaihtoehto kuvasi Suomen kansallisklovnia eli Pelle Jalia. Sitten Nipa otti malliksi tinaisen sirkusklovnipatsaan ja niin syntyi lopullinen malli viulua soittavasta klovnista ja sen edessä pallon päällä taiteilevasta koirasta. Kannet painettiin sellaiseksi, että niihin stanssattiin reikä. Näin voitiin samaa kantta käyttää useammassa numerossa. Sisus tehtiin monistuskoneella ja lehti koottiin käsin toimittajan olohuoneen lattialla. Näin toimittiin parin vuoden ajan. Mallia lehden tekemiseen haettiin muiden maiden vastaavista yhdistyksistä. Erityisenä esimerkkinä oli Ruotsissa ilmestynyt julkaisu Cirkulära Notiser.

Vuodesta 1986 lähtien lehden asemointi, painaminen ja nitominen tuli karjapainon tehtäväksi, joten he painoivat myös kannen. Samaa klovnikuvaa käytettiin vuoden 1990 lopulle saakka. Numerosta 5/1990 alkaen kansi tehtiin numerokohtaisesti. Vuosittain ilmestyvien numeroiden määrä vaihteli sen mukaan, miten saatiin juttuja. Kirjapaino suunnitteli taiton ja joskus tuli kirjapainosta soitto pari päivää ennen painamista, että sisällöstä puuttuu materiaalia parin sivun verran. Silloin toimittaja meni oman kirjahyllynsä viereen ja kehitteli sieltä lisää tekstiä. Alussa juttujen saanti oli suhteellisen helppoa, mutta ajan myötä tilanne vaikeni. Kaikkihan tekivät CiVa-lehteä oman päivätyönsä ohella.

Lehti ilmestyi suhteellisen säännöllisesti numeroon 2/1996 saakka. Se numero oli bibliografia Suomessa ilmestyneestä sirkus-, tivoli- ja taikatemppukirjallisuudesta vuosilta 1945-1994. Materiaalin kokosivat informaatikot Eeva-Liisa Lehtonen ja Erkki Vaisto Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmista. Apua antoivat Markku Aulanko, Kari Siiki ja Solmu Mäkelä omista kokoelmistaan. Johdantotekstin kirjoitti prof. Sven Hirn.

Vuonna 2002 vietettiin Suomessa sirkustaiteen Suomeen rantautumisen 200-vuotisjuhlia. Suomessa oli monia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Päätapahtumana voitaneen pitää Turun Linnan sirkusaiheista näyttelyä ajalla 26.4.02–31.1.2003.  Sen nimenä oli Yhtä Sirkusta! – Muistoja sirkuksesta. Se tehtiin yhteistyössä Ruotsin sirkusakatemian ja Pietarin Sirkusmuseon kanssa. Näyttelystä tehtiin saman niminen julkaisu, jonka teksti painettiin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Julkaisun alussa oli Tasavallan Presidentti Tarja Halosen tervehdys. CiVa-lehdestä tehtiin kaksi erikoisnumeroa, joista toinen oli samalla Björn Gammalsin vanhoista postikorteista Turun Taideakatemian Köysiratagalleriaan kokoaman näyttelyn luettelo ja toinen yhteenveto juhlavuoden tapahtumista! Yhteenveto Civa-lehdessä olleista artikkeleista on tehty excel-taulukon muotoon.


.

Viljo Korpela ja muita Nokipoikia

Viljo Korpela (8.1.1925–20.7.2005) oli sirkustaiteilija ja keksijä. Nuorukaisena hän oli aktiivinen urheilija, jolla oli innostusta akrobatiaan. Ensimmäiset esiintymiset olivat jo 1939. Minä tutustuin Villeen ja hänen Timo-poikaansa 70-luvun alussa heidän esiintyessään Särkänniemessä nimellä Nokipoika ja Poika. Nopea laskutoimitus kertoo, että Viljo Korpela viihdytti suomalaisia melkein 50 vuotta. Siinä samalla myös ranskalaisia Pariisin Moulin Rougessa 1955 Matti Kaksosen kanssa. Sama kaksikko esiintyi aikanaan lähes 30 eri maassa.

Yritin selvittää itselleni millaisissa kokoonpanoissa ja millä taiteilijanimillä Korpela esiintyi uransa aikana. Tällaisen listan sain aikaiseksi. Paljon siitä vielä puuttuu. Listaan oli pakko ottaa muitakin artisteja mukaan, sillä kokoonpanot elivät aika paljon. Samat artistit esiintyivät useissa eri ryhmissä. Vanhin löytämäni tieto oli vuodelta 1948 kun ruotsalainen Zoo Cirkus Trolle Rhodin vieraili jouluna Helsingin Hippodromissa. En kuitenkaan tiedä oliko Korpela jo tuossa 3 Powers Iloiset Nokipojat kokoonpanossa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••
1) Powersissa oli jossain vaiheessa myös henkilö nimellä Eino Paju.
2) Korpelan kirjassa lukee: “Sotamies Kaksonen kannatteli jaloillaan kersantteja Hannula ja Malinen”. Joku Hannula on siis ollut mukana Karhumäen aikaan.
3) Wealdo kirjoitetaan tuplaveellä, eli ryhmän nimi on 2 Wealdo.
4) Vesa Salon kertoman mukaan vuonna 1949 oli Zoo-sirkuksessa Iloiset Nokipojat eli Kaksonen ja Korpela. Vesa ja Rake kävivät katsomassa mallia telineistä. Olikohan niin, että kun tekijöitä oli kaksi, niin käytettiin nimeä “Iloiset Nokipojat”, mutta jos ryhmässä oli kolmas, niin käytettiin nimeä Powers.
5) Ville Korpelan CiVa-lehteen kirjoittaman jutun perusteella he (siis Iloiset Nokipojat) olivat vuonna 1955 ensin Blackpoolissa Englannissa ja siirtyivät sieltä Pariisin Punaiseen Myllyyn.
6) Vesa Salo ja Alpo Malinen käyttivät viimeisellä kiertueellaan nimitystä Duo Wealdo ja lisämääreenä ‘Maailman taitavimmat nokipojat’.
 MA
••••••••••••••••••••••••••••
Edellisessä kommentissa Karhumäen Tivolin kohdalla mainittu kersantti Hannula oli nimeltään Taisto Hannula, synt. 12.5.1915.
MA
••••••••••••••••••••••••••••

Tom Hertell -kirjaa tehdessäni kertoi Timo Korpela, että Nokipojat-nimen keksi Tom Hertell. Matti Kaksonen ja kumppanit olivat aikaisemmin käyttäneet nimeä Amigos tai Powers. Nimissä oli heijastunut pyrkimys kansainvälisyyteen. Numerossaan miehet käyttävät tikkaita. 

Tom oli ehdottanut, että ottakaa suomalainen nimi, joka viittaa kiipeämiseen, esimerkiksi Nokipojat. Jotta katsojat sadaan hyvälle tuulelle, niin pistäkää nimeksi Iloiset Nokipojat. Björn Gammalsin arkistossa on kortti, missä akrobaatit ovat kattoympäristössä ja kortissa lukee 3 POWERS, ja sen alla The three Smiling Soot Boys. 

MA 

••••••••••••••••••••••••••••



.

Zoo Cirkus 1949

Lasten Päivän Huvikentästä vuonna 1949 on puhuttu jo aiemminkin, mutta nyt löytyi lehti-ilmoitus, joka kertoi myös siihen liittyneestä sirkuksesta Tampereella. Lasten Päivän tapahtumia vietettiin useissa eri kaupungeissa ja huvikentän kokoonpano oli osittain erilainen eri paikkakunnilla. Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 7.8.1949:

Lasten Päivän Suursirkus Zoo Cirkus
saapuu omalla 72-akselisella sirkusjunallaan huomenna maanantaina klo 17 Tampereelle ja esiintyy tiistaista alkaen
Lasten Päivän Huvikentällä Hippoksella
Suurin Suomessa vieraillut sirkus!
4-mastoinen jättiläisteltta, 2 500 hengen kohoava katsomo, 80-päinen henkilöstö.
Suuressa yli 2 tuntia kestävässä ohjelmassa esiintyy mm.
Jättiläiselefantteja
2 merileijonaa
5 villiä berberileijonaa
12 opetettua koiraa
20 hevosta ja ponia
Marokkolaisia akrobaatteja
Kiinalaisryhmä
Hollantilaisia klovneja
Ranskalaisia ilma-akrobaatteja
Espanjalainen maneesipelle
Tanskalainen akrobaattiperhe
Kouluratsastusta
”Iloiset nokipojat”
Tauno Marttisen sirkusorkesteri y.m.
Zoo:n valtavaa menestystä kuvaavat ne suuret yleisömäärät, jotka ovat sen esityksiä olleet seuraamassa:
Helsingissä 215 000 henkeä
Turussa 65 000 henkeä
Vaasassa 47 000 henkeä
Kokkolassa 17 000 henkeä
Kuopiossa 25 000 henkeä j.n.e.
Ensi-ilta tiistaina 9.8. klo 20.00.
Keskiviikosta alkaen näytännöt arkisin klo 17.45 ja 20.45, sunnunt. myös klo 14.00.
Pääsylippuja ennakolta Tampereen Ohjelmapalvelusta Kuninkaankatu 27. Lippujen hinnat 120:–, 230:– ja 300:–. Kaikki paikat istumapaikkoja.
Huom.! Sirkuslippu oikeuttaa vapaaseen pääsyyn myös huvikentälle!

Ilmeisesti osun aika oikeaan, jos sanon, että tässä on kyseessä ruotsalaisen Trolle Rhodinin Zoo Cirkus.

Sirkus Mylly Tampereella 1952

Punainen Mylly oli jatkoa sisäministerin lakkauttamalle Iloiselle teatterille, jonka Ossi Elstelä ja Reino "Palle" Hirviseppä perustivat vuonna 1945. Iloisen teatterin esitykset kiellettiin ulkopoliittisesti arkaluontoisina. Punainen Mylly revyyteatteri toimi 1946–1965 Helsingissä Hämäläisen osakunnan juhlasalissa, joka nykyään tunnetaan paremmin Tavastia-klubina. Olympiavuonna 1952 päätettiin ottaa Suomeen saapuvasta turistimassasta kaikki mahdollinen irti. Punainen Mylly perusti Sirkus Myllyn, joka kesän aikana kiersi pääkaupungin ulkopuolellakin. Sirkus ei ollut mikään kultakaivos ja niinpä se lopetettiin samana vuonna.

Sirkuksen julisteessa ohjelma esiteltiin näin:
Sandor / unkarilainen hevoskouluttaja, koirat, apinat, ponit ja sebra
2 Hemadas / huimapäiset ilma-akrobaatit Ringling Bros’ista USA:sta
3 Powers / suomalaiset valioakrobaatit
Pikku-Kalle / klovni
Mlle Edith / suloinen ranskatar, jonglööri (Edith Kleinbarth)
Magda Sommer & partnerin / vauhti- ja tasapainoesitys pyörivässä kehässä (rhönrad)
3 Truzzi / italialaiset musikaaliset klovnit
The Virgianis / trampoliininumero Englannista
Veikko ja Sisko / amatöörikilpailun voittaneet nuoret taiteilijat

Sirkus Mylly saapui myös Tampereelle ja asettui VPK:n talon pihalle viikoksi. Ylläoleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 14.06.1952. Ilmoituksessa mainitut kaikki eläinnumerot olivat ilmeisesti Sandor Kleinbarthin. Iloiset Nokipojat -ryhmällä tarkoitetaan 3 Powers -ryhmää. Katukivi Sinfonikot olivat ehkä nuo musikaaliset klovnit. Kaiken kaikkiaan 18 numeroa ja artisteja 7 eri maasta.

3 Powers

Jatketaan vielä hieman eilistä juttua. 3 Amicos, 3 Powers, Iloiset Nokipojat, Nokipojat ja Nokipoika ja Poika pyörittivät ryhmiensä sisällä aika paljon samoja henkilöitä..

Björn Gammals arveli että 3 Amicosin jälkeen syntyi 3 Powers, josta ylhäällä postikortti. Lienevätkö siinä herrat Matti Kaksonen, Eino Paju ja Allan Rask?

Alhaalla on toinen kuva 3 Powers -ryhmästä mainoslauseella The Three Smiling Soot Boys. Onko siinä Matti Kaksonen, Allan Rask ja Viljo Korpela? Tietääkö joku?

Alimmaisena Nokipojat Kaksonen ja Korpela. Kuvan nappasi Björn Gammals 1960 Matti Sariolan Tivolissa Rovaniemellä markkinoiden aikaan. Hän oli silloin kiinnitettynä tivolin Sirkus Americanoon.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Annan palautetta Sirkusteltta-blogisi kuvasta 3 Powers, missä miehet ovat talon katolla ja korttikuvan alareunassa ovat tikapuiden kanssa. Mies, joka nuohoaa savupiippua, on isäni Albert (Alpo) Malinen. Hän on myös alareunan tikapuilla istuva mies. Tuo samainen kuva on itsellänikin.

Isäni harrasti poikana ja nuorena miehenä voimistelua ja on siinä monia palkintoja saanut. Sodan aikana harrastevoimistelu jäi, mutta hän oli vahvasti mukana rintamamiesten viihdytystoiminnassa Karhumäessä, missä Sariolan veljesten (Matti, Unto ja Toivo) tivoli oli yksi keskeisiä viihdytyspaikkoja, ja siellä isänikin esiintyi akrobaattina. 

Sodan jälkeen  akrobaatti-  ja sirkusura jäi päälle, jatkuen aina iän ja sairastelun tuomaan lopettamiseen joskus 60-luvun loppupuolelle. Hänen esiintymispaikkansa olivat kesäisin sirkukset ja tivolit (Sirkus Zoo, Sirkus Eurooppa, Sariolan tivolit - ainakin nämä; Sariolan tivoleista lukuisimmat työpaikat olivat Toivon kiertueilla) sekä mm. osuuskauppakiertueet ja ravintolaesiintymiset talvisin. 

Nokipojista itse muistan parhaiten Matti Kaksosen, joka kävi kerran meillä kylässäkin Tessu-koiransa kanssa Helsingin Herttoniemessä. Matti oli mukana isäni hautajaisissa v.1981. Viljo Korpela oli aktiivinen jossain taiteilijayhdistyksessä ja vaikutti ilmeisesti aika ratkaisevasti siihen, että isälleni myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän ei tosin ehtinyt nauttia yhdestäkään erästä, sillä hän kuoli juuri ennen kuin ehti saada tiedon myöntämisestä. 

Toivo Sariolan tivoli oli kesäinen työpaikka lukuisat vuodet, ja niissä minäkin olin usein mukana ainakin osan aikaa kesästä. Olin koululainen ja minulla oli kesällä usein muitakin menopaikkoja. Varhaislapsuudesta muistan asioita sieltä sun täältä; olimme veljeni kanssa tuolloin tavallisesti vanhempien mukana, jotka molemma alkuun esiintyivät, äiti haitarinsoittajana taustamusiikkia sirkusteltassa tarjoten. Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa.

Isäni jumppakaveri Topen tivolissa oli Vesa Salo, joka vastasi Kaksosen Mattia ollen alamies. Isä oli pienikokoinen ja luonnostaan ylämies, aina tikapuiden varassa yläilmoissa. Tuolloin taiteilijapari esiintyi nimellä 2 Vealdos, mikä oli muodostettu asianomaisten nimistä Vesa ja Alpo. Lisäksi isäni esitti omana numeronaan trampoliinitemppuja sekä notkeusnumeroa nimellä Malino. Olipa hän kaiken kukkuraksi myös pelle nimeltä Nopo. 

Isäni harmitteli joskus sitä, että hänet oli jotenkin laitettu taka-alalle kolmesta iloisesta nokipojasta, joissa hän kuitenkin jossain vaiheessa esiintyi. En ota tuohon kantaa, kun olin silloin pieni enkä tunne asioiden laitaa sen enempää. Nimet Eino Paju (olimme joskus heidän Helsingin asunnossaan kylässä) ja Allan Rask  muistan tulleen esille. 

Ehkä tuossa oli tarpeeksi tältä erää. Kysyisin, mikä on saanut sinut kiinnostumaan sirkusaiheesta. Siellä Tampereella on aikanaan asunut Raimo "Rake" Tamminen, joka esiintyi Toivo Sariolan tivolissa yhdellä polkupyörällä ja teki samalla jonglööritemppuja. Hänen vaimonsa avusti. Rake voimisteli Vesa Salon kanssa, ennen kuin isäni tuli tilalle. Lienevätkö tuttuja? Eivät kyllä tiettävästi elä enää.

Terveisin

Seppo Malinen

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hei,

Tämä Seppo Malisen yhteydenotto on mielenkiintoinen. Allekirjoittaneen kokoelmissa on ainakin yksi esite, missä on Wealdo, mutta en ole oikein tiennyt ketä he ovat. Minulla taitaa olla myös juliste Wealdosta. Sitten on joku Raken kansiosta löytynyt kuva, missä on joku alamies ja sen jalkojen varassa pelleksi puettu. Olisivatko siinä Vesa Salo ja Alpo Malinen. Zoja Puska Haminassa on myös puhunut Malisesta. Voisitko sinä Seppo antaa vaikka sähköpostiosoitteesi suoraan minulle. Pistetään noita Wealdo-juttuja sitten tällekin palstalle.
Terveisin Markku Aulanko markku.aulanko@kolumbus.fi

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Heips!

Veljeni Sepon kirjoitus on ihan hauska. Hän mainitsee minutkin "Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa". Tosiaan, vuonna 1951 mainos kertoi 5-vuotiaasta ihmelapsesta. Kiva muisto sinällään. Zoja Puska (Romanoff) tuli vuonna 1967 lähemmin tutuksi uudelleen, kun RUK:n oppilaana kävin hänen ja hänen äitinsä luona usemamman kerran heidän Haminan-kodissaa teetä juomassa ja muistelemassa. 
Terveisin, Heikki Malinen hemaline@luukku.com

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

3 Amicos

Akrobaattiryhmä 3 Amicos taisi olla maineensa huipulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Oheisessa esitteessä mainitaan ryhmän jäseniksi Viljo Korpela (1925–2005), Arvo Hiltunen ja R. Happonen. Joissakin muissa yhteyksissä kerrotaan ryhmään kuuluneen Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask, mutta tässä saattaa myös mennä muistitiedot sekaisin Iloiset Nokipojat -ryhmän kanssa.

Esitteessä mainitaan, että esiintymispaikkoja vuonna 1950 ovat olleet Cabaret Fennia, Punainen Mylly ja Cirkus Brdr. Schmidt.

Cabaret Fennia oli legendaarinen ohjelmaravintola Helsingissä Rautatientorin varrella. Tilassa toimii nyt RAY:n Helsingin Kasino. Punaisella Myllyllä tarkoitetaan tässä Helsingin Kampinkaudulla Hämäläisten talossa toiminutta Punaisen Myllyn teatteria, jota johti Ossi Elstelä (1902–1969). Elstelällä oli 1952 myös Sirkus Mylly, jossa Iloiset Nokipojat esiintyivät. Pariisin Punaisessa Myllyssä esiintyivät aikanaan suomalaiset Talikkalan Taitovoimistelijat ja Nokipojat (Kaksonen ja Korpela, 1955). Cirkus Brdr. Schmidt oli tanskalainen sirkus, josta on kerrottu aikaisemmin.

Cirkus Brdr. Schmidt 1951 version 2

Marraskuun 12. päivänä viime vuonna kerroin tanskalaisesta Cirkus Brdr. Schmidtistä ja heidän ohjelmalehdistään 1948 ja 1951. Nyt kävi niin, että Markku Aulanko löysi toisennäköisen Schmidtin ohjelmalehden vuodelta 1951.

Kannessa on komea värikuva, edellinen versio oli kauttaaltaan yksivärinen. Takasivu on tyhjä eli mainoksia ei saatu. Ohjelmatiedot ovat lähes samat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jonglööri Erik Zidlan nimi on nyt oikein kirjoitettu. Myös suomalaisryhmän 3 Amicos nimessä on g vaihdettu c-kirjaimeen. Ehkä Iloiset Nokipojat tuli tämän ryhmän nimeksi myöhemmin kun esiintymisasu alkoi muistuttaa nokikolareita. Reijo Salminen on edelleen kuuluttajana.

Ilmeisesti artistikunta vaihtui osittain kesken kiertueen. Tässä ohjelmalehdessä on erilaista Bernhard Grooss leijonineen, van der Vegt -jockeyryhmä ja plastillisen actin esittävä May et May.

Kumpi ohjelma oli käytössä ensin vuonna 1951? Joku voisi sen vielä muistaa. Eihän siitä ole kuin 60 vuotta.

Trolle Rhodin 1949

Vuonna 1949 Trolle Rhodinin Zoo Cirkus kiersi menestyksekkäästi ympäri Suomea. Artisteja säesti sirkusorkesteri Tauno Marttisen johdolla.

Ohjelmalehden mukaan hevospotpurin ja kouluratsastusta esitti Ingeborg Gautier (s. 1929), joka oli vanhaa Gautierin sirkusdynastiaa. Hän avioitui 1954 Trolle Rhodinin (1917–1997) kanssa.  Ingeborgin isä oli Louis ("Lulu") Gautier (1887–1949).

Gautier-sirkusuvun esi-isä oli Jean Baptiste Gautier (1758–1823). Hän matkusti 1804 Pietarista Suomeen aasialaisen norsun, apinoiden, papukaijojen, koirien ja hevosten kanssa. Niinpä 25.7.1804 oli ensimmäinen kerta kun norsu esiintyi Suomen maaperällä. Syyskuussa matka jatkui Suomesta Ruotsiin, josta kolmen vuoden päästä Tanskaan ja Saksaan.

Suomalaisväriä vuoden 1949 ohjelmaan tuo ryhmä Powers 'Iloiset nokipojat'. Monesta kohtaa olen kuitenkin lukenut, että Iloiset Nokipojat (Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask) aloittivat vasta olympiavuonna 1952. Nämä kaverit tunnetaan myös nimellä 3 Amigos.

Ohjelmassa oli myös koiria, merileijonia, jättiläiselefantteja ja berberileijonia.

Herrar Direktörer

Näin lähestyi Trolle Rhodinin Zoo Cirkus Helsingin herroja lehti-ilmoituksella joulun lähestyessä 1948. Valtavan huviveron välttääkseen sirkus keräsi näytöksillään varoja myös hyväntekeväisyyteen. Osa markoista annettiin Lasten Päivälle ja sirkus nimettiin Lasten Päivän Talvisirkukseksi. Tänään sirkus tunnetaan nimellä Brazil Jack.

Sen ajan tavan mukaan sirkus oli asettunut Helsingin Hippodromiin. Töölön Messuhallin paikalla oli vielä puutaloja. B-hallin kohdalla oli 1910 ratsastushalliksi rakennettu Hippodrom. Rakennuksessa oli tallitilaa 40 hevoselle ja katsomoon mahtui 1000 henkeä. Sirkusten lisäksi siellä nähtiin myös usein painikilpailuja ja nyrkkeilyotteluja. Hippodrom purettiin 1949.

Ohjelmassa oli suomalaisiakin artisteja: tasapainotaituri ja jonglööri Seppo Leivo sekä 3 Powers eli Iloiset Nokipojat. Kaksitoista jääkarhua, 5 berberileijonaa ja norsut taisivat olla mielenkiintoisimpia nähtäviä. Ohjelmalehdessä varoiteltiin, että petoeläinnumeroiden aikana on yleisön liikehtiminen kielletty. Sehän lisäsi vielä enemmän jännitystä.

Trolle Rhodin esitti täysveriset hevoset, Jack Rhodin opetetut simpanssit ja Ingeborg Goutier norjalaishevoset ja shetlanninponit.

Aiemmin samana vuonna Suomessa vieraili myös tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt, josta kerroin edelliskuussa.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.

Nokipojan poika

Kuva 1970-luvun lopulta. Timo Korpela opettaa Tampereen Mini-Sirkuksen nuorille yksipyöräisellä ajoa Sorin Nuorisotalossa Tampereella.

Timon isä Viljo Korpela (1925–2005) oli viihdetaiteilija, akrobaatti, järjestöaktiivi ja keksijä. Hän esiintyi ahkerasti jo 1939. Vuonna 1949 Viljo kiinnitettiin 3 Amigos -akrobaattiryhmään. Viisikymmenluvulla hän kuului Iloiset Nokipojat ja Nokipojat -akrobaattiryhmiin. Edellisessä kavereina olivat Matti Kaksonen ja Allan Rask, jälkimmäisessä Matti Kaksonen. Vuosina 1957–88 hän esiintyi poikansa Timon kanssa nimellä Nokipoika ja Poika. Aina Tampereella poiketessaan he kävivät tervehtimässä myös Tampereen Mini-Sirkusta.