Kuljetuskalustoa | Circus transport

Agregaattiauto "Prinsessa" 1990. Circus Piccolo oli Sirkus Finlandian omistuksessa.

Sirkusaiheisten pienoismallien rakentelu on hyvin suosittu Euroopassa. Vähemmän niitä näkee täällä Pohjolassa. Sirkus-pienoismallien rakentajilla on omia yhdistyksiä, omia lehtiä ja useita kansainvälisiä messuja. Monet sirkukset myyvät valmiita pienoismalleja mm. ajokalustostaan. Jotkut rakentavat ne itse alusta alkaen. Pienoismallien rakentajia silmälläpitäen julkaistaan usein kuvakirjoja, joissa esitellään vanhoja ja nykyisiä kuljetusvälineitä, telttoja, asuntovaunuja jne. Värikuvat ovat tietenkin halutuimpia. Tämä taka-ajatuksena julkaisen tässä muutamia kuvia suomalaisten sirkusten ajoneuvoista vuosien takaa. Jospa joku vaikka innostui harrastukseen, josta aiheet eivät lopu ikinä.

Sirkus Sariolan perävaunullinen rekka ajautuneena tielle poikittain 1953. 

Veikko Hurstin maalauksia Sirkus Finnstarin vaunun kyljessä. 

Sirkus Finlandian myyntitykki Wäinö Hamari Mossensa vieressä 1970-luvun lopulla.

Cirkus 4000. Oikealla eläintenhoitaja Ernst Späth ja hänen vieressään 

Paula akrobaattiryhmästä Neljä Kaksosta.

Sirkus Finnstarin karavaani lähdössä liikkeelle 1988. 

Traktori oli tehokas työväline Sirkus Finlandiassa perustamisvuonna 1976. Seppo Klingbergin arkisto.

Eläintenkuljetusauto toimi myös näyttelytarkoituksessa. Suomen tunnetuin 

villieläinkouluttaja Kalle Nyman oikealla.

Kouluvaunu Sirkus Finlandiassa 1970-luvun lopussa. Opettajalla oli oppilaina

 useita eri kansallisuuksia edustavia lapsia.

.

Viljo Korpela ja muita Nokipoikia

Viljo Korpela (8.1.1925–20.7.2005) oli sirkustaiteilija ja keksijä. Nuorukaisena hän oli aktiivinen urheilija, jolla oli innostusta akrobatiaan. Ensimmäiset esiintymiset olivat jo 1939. Minä tutustuin Villeen ja hänen Timo-poikaansa 70-luvun alussa heidän esiintyessään Särkänniemessä nimellä Nokipoika ja Poika. Nopea laskutoimitus kertoo, että Viljo Korpela viihdytti suomalaisia melkein 50 vuotta. Siinä samalla myös ranskalaisia Pariisin Moulin Rougessa 1955 Matti Kaksosen kanssa. Sama kaksikko esiintyi aikanaan lähes 30 eri maassa.

Yritin selvittää itselleni millaisissa kokoonpanoissa ja millä taiteilijanimillä Korpela esiintyi uransa aikana. Tällaisen listan sain aikaiseksi. Paljon siitä vielä puuttuu. Listaan oli pakko ottaa muitakin artisteja mukaan, sillä kokoonpanot elivät aika paljon. Samat artistit esiintyivät useissa eri ryhmissä. Vanhin löytämäni tieto oli vuodelta 1948 kun ruotsalainen Zoo Cirkus Trolle Rhodin vieraili jouluna Helsingin Hippodromissa. En kuitenkaan tiedä oliko Korpela jo tuossa 3 Powers Iloiset Nokipojat kokoonpanossa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••
1) Powersissa oli jossain vaiheessa myös henkilö nimellä Eino Paju.
2) Korpelan kirjassa lukee: “Sotamies Kaksonen kannatteli jaloillaan kersantteja Hannula ja Malinen”. Joku Hannula on siis ollut mukana Karhumäen aikaan.
3) Wealdo kirjoitetaan tuplaveellä, eli ryhmän nimi on 2 Wealdo.
4) Vesa Salon kertoman mukaan vuonna 1949 oli Zoo-sirkuksessa Iloiset Nokipojat eli Kaksonen ja Korpela. Vesa ja Rake kävivät katsomassa mallia telineistä. Olikohan niin, että kun tekijöitä oli kaksi, niin käytettiin nimeä “Iloiset Nokipojat”, mutta jos ryhmässä oli kolmas, niin käytettiin nimeä Powers.
5) Ville Korpelan CiVa-lehteen kirjoittaman jutun perusteella he (siis Iloiset Nokipojat) olivat vuonna 1955 ensin Blackpoolissa Englannissa ja siirtyivät sieltä Pariisin Punaiseen Myllyyn.
6) Vesa Salo ja Alpo Malinen käyttivät viimeisellä kiertueellaan nimitystä Duo Wealdo ja lisämääreenä ‘Maailman taitavimmat nokipojat’.
 MA
••••••••••••••••••••••••••••
Edellisessä kommentissa Karhumäen Tivolin kohdalla mainittu kersantti Hannula oli nimeltään Taisto Hannula, synt. 12.5.1915.
MA
••••••••••••••••••••••••••••

Tom Hertell -kirjaa tehdessäni kertoi Timo Korpela, että Nokipojat-nimen keksi Tom Hertell. Matti Kaksonen ja kumppanit olivat aikaisemmin käyttäneet nimeä Amigos tai Powers. Nimissä oli heijastunut pyrkimys kansainvälisyyteen. Numerossaan miehet käyttävät tikkaita. 

Tom oli ehdottanut, että ottakaa suomalainen nimi, joka viittaa kiipeämiseen, esimerkiksi Nokipojat. Jotta katsojat sadaan hyvälle tuulelle, niin pistäkää nimeksi Iloiset Nokipojat. Björn Gammalsin arkistossa on kortti, missä akrobaatit ovat kattoympäristössä ja kortissa lukee 3 POWERS, ja sen alla The three Smiling Soot Boys. 

MA 

••••••••••••••••••••••••••••



.

Cirkus 4000 Tampereella

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 16.6.1951:

Cirkus 4000
Tampereella Ratinan kentällä
Ensi-ilta tänään klo 18 ja 20.30.
Näytännöt arkipäivinä klo 18 ja 20.30 sekä sunnuntaisin klo 14, 17 ja 20.
Loistava kansainvälinen ohjelma
Iloiset ponit, unkar. Sandor
Pap kalloineen, taikuri
Kolme Pepitas, klovnit
Edith, tasapainotaituruutta
Powers, parrasvoimistelijat
Ribars Bross, lentotrapetsi
Neljä kaksosta, akrobatiaa
Hevoset keinulaudalla
Ratsastava apina, ponit ja koirat
Les 4 Marocos, marokkolaisia
Hassunkurinen aasi
Unohtumaton parituntinen koko perheelle.
Lippukassa sirkusalueella avataan 3 tuntia ennen näytännön alkua.
Sotainvaliidien hyväksi.

Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Ranskasta tuli kuusi arabia, Unkarista Papin perhe, Sandorin perhe  ja kaikki muut artistit olivat suomalaisia. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Alakuvassa Cirkus 4000 tauolla kuljetusauton edessä. Oikeanpuoleinen herra on ilmeisesti Sandorin eläintenhoitaja Ernst Späth. Kuva on kopioitu Sandor Kleinbarthin valokuva-albumista.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.