Veikko Hursti

Tässä on Veikko Hurstin maalaama juliste vuodelta 1951. Voi kai sanoa, että siihen aikaan lähes kaikki kotimaiset tivolit ja sirkukset teettivät mainostöitä Hurstilla. Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Veikko Stefanus Hursti (25.11.1924–10.5.2005) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen. Poika Heikki Hursti jatkaa tänään isänsä työtä. Tästä Veikko tunnetaan, mutta hänen aikaisempi elämänsä olisi yhden dokumenttielokuvan arvoinen.

Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Sotien jälkeen Hursti elätti itseään ensi sijassa kauppojen ja maassa kiertävien tivolien mainospiirtäjänä ja kylttimaalarina. Tällä tavoin hän tutustui sirkus- ja tivolimaailmaan. Sittemmin hän perusti oman ohjelma- ja mainostoimiston, Nuorten taiteilijoiden toimintayhdistyksen, ja organisoi suuria yleisötapahtumia, kuten Miss Sulosääri -kilpailun, koomikkokilpailun, iskelmä-, rock- ja kuplettikilpailuja sekä joulukatukulkueitakin. Avioliiton Veikko Hursti solmi 1949 Lahja Miettisen kanssa, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Mainosmaailman pyörteissä Veikko tarttui pulloon. Ryyppykaudet saattoivat venyä viikoiksi. Hursti kävi todella pohjalla, mutta pääsi ylös. Loppuelämänsä hän auttoi muita vähäosaisia ja alkoholisteja.

Veikko Hursti (Kuva Jarno Riipinen, Iltalehti).

Kansallisbiografiassa kerrotaan, että Veikko Hursti työskenteli itsekin Sirkus Finlandiassa akrobaattina, voimamiehenä, jonglöörinä ja nuorallatanssijana. Se ei pidä paikkaansa. Eihän silloin vielä Sirkus Finlandiaa ollut olemassakaan. Suomen Tivolissa Hursti on esiintynyt akrobaattina samassa ryhmässä kuin Kantokorven veljekset ja hän on myös esiintynyt nuorallakävelijänä. Hän kertoi kerran, että heitteli palavia soihtuja vaijerilla ja heitti ne numeronsa lopuksi maassa olevalle avustajalle, joka oli Pikku-Kalle Hyden. Kalle ei saanutkaan keiloja kiinni ja soihdut sytyttivät Kallen takin palamaan. Veikko kertoi, että hänen silmissään on näkymä, missä Pikku-Kallen takki palaa kolmesta kohtaa.

Hän maalasi Suomen Tivolissa eri yksiköissä, useasti Tope Sariolan osastossa. Kertovat, että kun kiertue keväällä alkoi niin jengi alkoi jännittää, että koska Veikon putki alkaa ja hän joutuu lähtemään kesken pois.

Kuljetuskalustoa | Circus transport

Agregaattiauto "Prinsessa" 1990. Circus Piccolo oli Sirkus Finlandian omistuksessa.

Sirkusaiheisten pienoismallien rakentelu on hyvin suosittu Euroopassa. Vähemmän niitä näkee täällä Pohjolassa. Sirkus-pienoismallien rakentajilla on omia yhdistyksiä, omia lehtiä ja useita kansainvälisiä messuja. Monet sirkukset myyvät valmiita pienoismalleja mm. ajokalustostaan. Jotkut rakentavat ne itse alusta alkaen. Pienoismallien rakentajia silmälläpitäen julkaistaan usein kuvakirjoja, joissa esitellään vanhoja ja nykyisiä kuljetusvälineitä, telttoja, asuntovaunuja jne. Värikuvat ovat tietenkin halutuimpia. Tämä taka-ajatuksena julkaisen tässä muutamia kuvia suomalaisten sirkusten ajoneuvoista vuosien takaa. Jospa joku vaikka innostui harrastukseen, josta aiheet eivät lopu ikinä.

Sirkus Sariolan perävaunullinen rekka ajautuneena tielle poikittain 1953. 

Veikko Hurstin maalauksia Sirkus Finnstarin vaunun kyljessä. 

Sirkus Finlandian myyntitykki Wäinö Hamari Mossensa vieressä 1970-luvun lopulla.

Cirkus 4000. Oikealla eläintenhoitaja Ernst Späth ja hänen vieressään 

Paula akrobaattiryhmästä Neljä Kaksosta.

Sirkus Finnstarin karavaani lähdössä liikkeelle 1988. 

Traktori oli tehokas työväline Sirkus Finlandiassa perustamisvuonna 1976. Seppo Klingbergin arkisto.

Eläintenkuljetusauto toimi myös näyttelytarkoituksessa. Suomen tunnetuin 

villieläinkouluttaja Kalle Nyman oikealla.

Kouluvaunu Sirkus Finlandiassa 1970-luvun lopussa. Opettajalla oli oppilaina

 useita eri kansallisuuksia edustavia lapsia.

.

Cirkus 4000 Nokialla

Aamulehdessä 9.6.1951 julkaistun ilmoituksen mukaan nokialaiset pitivät kovasti Cirkus 4000:n ohjelmasta. Niin paljon, että Nokialle piti jäädä suunniteltua pidemmäksi aikaa. Näitä dokumentteja Cirkus 4000:sta ei montaakaan löydy, sillä sirkus kiersi vuonna 1951 vain pari kuukautta ja loppui siihen. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävypoika.

Alakuva on Cirkus 4000:n teltan viereltä. Unkarilaisten Kleinbarthin ja Papin perheet paistattelevat päivää asuntoauton edessä.

Sirkus Hungaria 1951

Jaffu Sariolan vävypojan Erkki Parkkosen Cirkus 4000 teki kesällä 1951 konkurssin. Pari kuukautta se ehti kiertää Suomea. Taiteilijoilta jäi palkkoja saamatta. Monelta meni sormi suuhun. Mutta ei kaikilta. Unkarilaiset Sandorin ja Papin perhe vuokrasivat Cirkus 4000:n melko uuden nelimastoisen teltan ja uskaltautuivat uuteen yritykseen omin voiminsa. Syntyi Sirkus Hungaria.

Sandorin ryhmässä olivat eläinkouluttaja Alexander Kleinbarth lukuisine eläimineen, äiti Elise, tytär Edith, joka oli loistava jonglööri. Lisäksi heillä oli eläintenhoitajana Ernst Späth, joka oli myös mainio klovni. Papin ryhmässä olivat Irén, Sandor, Jozsef ja Kálmán Pap. Heiltä onnistuivat niin trapetsi-, taikuri- ja klovninumerotkin. Valitettavasti homma tyrehtyi melko pian. Syynä oli yksinkertaisesti huono menestys ja käteisen puutte. Esimerkiksi huviveroliput piti siihen aikaan ostaa aina ennen pääsylippujen myyntiä.

Sirkus Hungarian romahdettua 1951 Sandorin perhe liittyi Tyyne Hildénin ja Veikko Nevalan seurueeseen, jotka kiersivär Suomea ampumateltalla. Tummista kankaanpaloista ommeltu pieni sirkusteltta oli joka ilta melkein loppuunmyyty.

Yläkuvassa Sirkus 4000:n kuljetuskalustoa. Alakuvassa muutamaa vuotta myöhemmin Zoo Cirkus Sandorin kassavaunu ja myyntiluukulla rouva Elise Kleinbarth (os. Althoff) . Molemmat kuvat kopioitu Sandorin kuva-albumista.

Cirkus 4000 Tampereella

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 16.6.1951:

Cirkus 4000
Tampereella Ratinan kentällä
Ensi-ilta tänään klo 18 ja 20.30.
Näytännöt arkipäivinä klo 18 ja 20.30 sekä sunnuntaisin klo 14, 17 ja 20.
Loistava kansainvälinen ohjelma
Iloiset ponit, unkar. Sandor
Pap kalloineen, taikuri
Kolme Pepitas, klovnit
Edith, tasapainotaituruutta
Powers, parrasvoimistelijat
Ribars Bross, lentotrapetsi
Neljä kaksosta, akrobatiaa
Hevoset keinulaudalla
Ratsastava apina, ponit ja koirat
Les 4 Marocos, marokkolaisia
Hassunkurinen aasi
Unohtumaton parituntinen koko perheelle.
Lippukassa sirkusalueella avataan 3 tuntia ennen näytännön alkua.
Sotainvaliidien hyväksi.

Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Ranskasta tuli kuusi arabia, Unkarista Papin perhe, Sandorin perhe  ja kaikki muut artistit olivat suomalaisia. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Alakuvassa Cirkus 4000 tauolla kuljetusauton edessä. Oikeanpuoleinen herra on ilmeisesti Sandorin eläintenhoitaja Ernst Späth. Kuva on kopioitu Sandor Kleinbarthin valokuva-albumista.

Peacock – sirkusrevyy 1951

Vuonna 1951  Linnanmäen huvipuisto oli auki toista kesää. Huvipuistoon oli edellisen  talven aikana rakennettu iso puinen vuoristorata. Sirkus oli vaihtanut paikkaa ja saanut uuden teltan. Ensimmäisenä kesänä Sirkus oli ollut armeijalta vuokratussa teltassa ja teltta oli sijainnut Helsinginkadun puolella. Sen nimi oli ollut vain Sirkus – Cirkus. Vuonna 1951 sirkusteltta oli jo saanut Peacock-nimen ja sen mainittiin olevan sirkusrevyy. Teltta oli 750 katsojan nelimastoinen sirkusteltta ja se oli Alppilan puoleisen portin lähellä.  Tämä teltta lienee se, mikä oli sittemmin Romanoffien Sirkus Euroopan käytössä. Ohjelma vaihtui kuukausittain. Myös ohjelmavihko painettiin kuukausittain. Siinä oli kaksivärinen kansi, mutta muuten se oli mustavalkoinen. Koko oli A5 ja sivuja 20.  Näistä 9 oli puhtaita mainossivuja.  Sirkusrevyyn säestyksestä huolehti Kullervo Linnan orkesteri samoin kuin edellisenäkin vuonna. Ulkoilmanäyttämöllä oli säestäjänä Mario Weberin orkesteri. Mario Weber hoiti sittemmin monta vuotta Peacockin kapellimestarin hommia.

Syyskuun 1951 ohjelma oli siis:
1. Kullervo Linna ja hänen sirkusorkesterinsa – Alkusoitto
2. Die Splendids – Vauhtia rullaluistimilla
3. 3 Powers – Tikapuu akrobatiaa
4. Ker Ben & Ly – Tasapainotaituruutta tikkailla
5. Gloria & Tschernoff – Tanssipari
6. Colani & Colani – Riitelevä pariskunta
7. Les 4 Maroccos – Vauhdikasta arabialaisakrobatiaa
8. 3 Alardis – Akrobatiaa lyhtypylvään nenässä
9. Dane & Baxen – Vanhat hauskat ystävämme jälleen
10. Gloria & Tschernoff – Tanssipari
11. Mills & Rebner – Crazy-koomikot
12. 4 Ramos – Suomal permantoakrobaatit
13. 3 Steenbachs – Polkupyörätaiturit keskiyöllä

Die Splendeds -numerossa oli mukana tyttö, josta sittemmin tuli Caru - Kalle Nymanin puoliso. Marokkolaiset olivat olleet ensin Cirkus 4000:ssa, joka teki yhteistyötä Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Se joutui kuitenkin lopettamaan parin kuukauden kiertueen jälkeen.

Joka kuukausi oli joku suomalainen esiintyjä. Oheisessa syyskuun ohjelmassa sitä edustivat 3 Powers ja 4 Ramos. Powers-ryhmästä ei ole ohjelmalehdessä valokuvaa, mutta 4 Ramos-ryhmästä on tässä alapuolella. Siinä on mukana ainakin Matti Kaksonen  vasemmalla ja oikealla oleva vaaleatukkainen kaveri on tietääkseni Olli Lintunen. Joku saattaa tunnistaa loput.

Peacockin ja ulkoilmanäyttämön lisäksi ohjelmaa oli Teatterihallissa, missä esiintyi afrikkalaista eksotiikkaa tarjonnut ”Chief Ormashi – afrikkalainen alkuasukasryhmä aitoine ja salaperäisine menoineen”.  Ohjelmassa oli mm. afrikkalaisia tansseja, tulitemppuja ja tanssia elävien käärmeiden kanssa. Esiintyjillä oli koristeelliset asut ja päähineet ja kasvot maalilla koristeltu. Päänähtävyys lienee kuitenkin ollut esiintyjien musta iho. Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset matkustivat hyvin vähän. Linnanmäki ja kiertävät tivolit olivat  paikkoja, missä muita rotuja saattoi nähdä kosketusetäisyydeltä. Mustia miehiä kutsuttiin silloin ”neekereiksi” ja se luki esimerkiksi Suomen Tivolissa olleen teltan fasadissa.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Kuvassa ovat tosiaan Matti Kaksonen ja isäni Olli Lintunen. Keskellä takana on enoni Raimo Karppinen, joka on voimistellut Kanadassa vielä -90 luvulla. Edessä keskellä on Paula, sukunimeä en tiedä. Hän esiintyi vain vähän aikaa kokoonpanossa ymmärtääkseni 50-luvun alussa vuoteen -52. 
Mervi Lintunen
.

Vielä Cirkus 4000

Björn Gammals lähetti vielä lisätietoa toissapäivänä kerrotun Cirkus 4000:n loppuvaiheista. Jos ranskalaisryhmä Les 4 Maroccos sai palkkarahansa, niin eivät he sitä kotimatkaansa heti käyttäneet. He saivat nimittäin kiinnityksen Linnanmäen Peacockin Sirkusrevyyseen elokuun ajaksi. Siihen aikaan 15-vuotias Björn Gammals esiintyi samassa ohjelmassa. Ohjelmassa hänet esitellään nimellä Henrico – nuori suomalainen jonglööri. Taustamusiikista vastasi Kullervo Linna (1911–1987) ja hänen Sirkusorkesterinsa. Näytöksiä oli arkisin kaksi ja sunnuntaisin kolme.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.