1920 • Messukaruselli • Fair Carousel

Aamulehti 20.4.1920.

Monessa eri kohdassa tulee tivolien tarinoita lukiessa vastaan ajolaitteen nimi "Messukaruselli". Koskaan en ole vielä saanut varmaa vastausta millainen se oli. Pistän tähän alle kuvan jota itse pidän varmimpana Messukarusellina. Tuohon kuvan alle pistän vielä saamani selvityksen kuvasta.

"Karuselli saattaisi olla sittemmin "Messukarusellina” tunnettu tasokaruselli, joka vuosina 1895–1920 oli karuselliyrittäjä Elisabeth "Betty" Prüssin ja tämän aviomiehen omistuksessa. Messukaruselli siirtyi sittemmin leskirouva Prüssilta J.A.F. Sariolan omistukseen Suomen ensimmäisten Messujen jälkeen v. 1920, ollen Jaffu Sariolan ensimmäinen oma huvipuistolaite. Karuselli oli saksalaisen Fritz Bothmann - Gothaer Waggonfabrik – valmistama." Vuonna 1929 Messukaruselli uusittiin. Siihen lisättiin kookkaat lentokonevaunut. Ja ulkonäkö muuttui täysin.

Nämä muut (vähän liian pienet) kuvat esittävät sitten sitä uusittua versiota Messukarusellista. Tarkistakaa ja kertokaa olenko oikeassa. Keskimmäisessä kuvassa on ainakin loivempi katto ja erilaiset koristeet katon reunassa.

Suomen Tivoli 1932.

Suomen Tivoli 1933.

Lahdessa.

Kommentit:

Historia on oikein.
Kuva 1 on alkuperäinen Messukaruselli.
Kuva 2 Terijoella Jaffun omalla tontilla oleva karuselli on keinukaruselli.
Kuva 3  Samoin keinu, jotka ovat myöhemmin joko ostettu tai itse rakennettuja Sariolanmäellä.
Tapio Sariola


.

Veikko Hursti

Tässä on Veikko Hurstin maalaama juliste vuodelta 1951. Voi kai sanoa, että siihen aikaan lähes kaikki kotimaiset tivolit ja sirkukset teettivät mainostöitä Hurstilla. Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Veikko Stefanus Hursti (25.11.1924–10.5.2005) oli suomalainen kodittomien, alkoholistien ja huono-osaisten auttaja. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen. Poika Heikki Hursti jatkaa tänään isänsä työtä. Tästä Veikko tunnetaan, mutta hänen aikaisempi elämänsä olisi yhden dokumenttielokuvan arvoinen.

Hursti palveli jatkosodassa vapaaehtoisena, opiskeli kuvataiteita ja musiikkia. Sotien jälkeen Hursti elätti itseään ensi sijassa kauppojen ja maassa kiertävien tivolien mainospiirtäjänä ja kylttimaalarina. Tällä tavoin hän tutustui sirkus- ja tivolimaailmaan. Sittemmin hän perusti oman ohjelma- ja mainostoimiston, Nuorten taiteilijoiden toimintayhdistyksen, ja organisoi suuria yleisötapahtumia, kuten Miss Sulosääri -kilpailun, koomikkokilpailun, iskelmä-, rock- ja kuplettikilpailuja sekä joulukatukulkueitakin. Avioliiton Veikko Hursti solmi 1949 Lahja Miettisen kanssa, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Mainosmaailman pyörteissä Veikko tarttui pulloon. Ryyppykaudet saattoivat venyä viikoiksi. Hursti kävi todella pohjalla, mutta pääsi ylös. Loppuelämänsä hän auttoi muita vähäosaisia ja alkoholisteja.

Veikko Hursti (Kuva Jarno Riipinen, Iltalehti).

Kansallisbiografiassa kerrotaan, että Veikko Hursti työskenteli itsekin Sirkus Finlandiassa akrobaattina, voimamiehenä, jonglöörinä ja nuorallatanssijana. Se ei pidä paikkaansa. Eihän silloin vielä Sirkus Finlandiaa ollut olemassakaan. Suomen Tivolissa Hursti on esiintynyt akrobaattina samassa ryhmässä kuin Kantokorven veljekset ja hän on myös esiintynyt nuorallakävelijänä. Hän kertoi kerran, että heitteli palavia soihtuja vaijerilla ja heitti ne numeronsa lopuksi maassa olevalle avustajalle, joka oli Pikku-Kalle Hyden. Kalle ei saanutkaan keiloja kiinni ja soihdut sytyttivät Kallen takin palamaan. Veikko kertoi, että hänen silmissään on näkymä, missä Pikku-Kallen takki palaa kolmesta kohtaa.

Hän maalasi Suomen Tivolissa eri yksiköissä, useasti Tope Sariolan osastossa. Kertovat, että kun kiertue keväällä alkoi niin jengi alkoi jännittää, että koska Veikon putki alkaa ja hän joutuu lähtemään kesken pois.

Cirkus 4000 Nokialla

Aamulehdessä 9.6.1951 julkaistun ilmoituksen mukaan nokialaiset pitivät kovasti Cirkus 4000:n ohjelmasta. Niin paljon, että Nokialle piti jäädä suunniteltua pidemmäksi aikaa. Näitä dokumentteja Cirkus 4000:sta ei montaakaan löydy, sillä sirkus kiersi vuonna 1951 vain pari kuukautta ja loppui siihen. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävypoika.

Alakuva on Cirkus 4000:n teltan viereltä. Unkarilaisten Kleinbarthin ja Papin perheet paistattelevat päivää asuntoauton edessä.

Zoo-Sirkus Sandor

Sandor Kleinbarth (1895–1982) syntyi Unkarin Ukrainassa. Sandor karkasi 13-vuotiaana 1908 tsekkoslovakialaiseen Henry-sirkukseen eläintenhoitajaksi. Myöhemmin hän osti itselleen Trakehner-rotuisen hevosen, jonka nimesi Attilaksi. Hän menestyi hyvin hevosensa kanssa eri sirkuksissa. Vuonna 1924 Sandor avioitui Elise Althoffin (1899–1957) kanssa. Althoffin sukutaulu on kirjoitettu vuodesta 1660 lähtien. Vuonna 1931 heille syntyi tytär Edith.

Norjalaisen agentin Magnus Saetherin kanssa Sandor teki sopimuksen Jaffu Sariolan palvelukseen alkaen 28.4.1950. Laivamatka Rouenista Suomeen kesti 10 päivää. Eläintenhoitaja Ernst Späthillä (1900–1983) ei ollut passia, joten hän piileskeli koko matkan eläinten joukossa. Sandorin väki sijoitettiin Erkki Parkkosen vetämään Suomen Tivolin osastoon. Heillä oli siinä oma teltta nimellä Pienois Eläin Sirkus.

Keväällä 1953 Sandor lähti liikkeelle Zoo Sirkus Sandorilla. Liikekumppanina oli Ossi Elstelä (1902–1969). Noista lehti-ilmoituksista näkee, että sirkuksen nimi kirjoitettiin useammalla eri tavalla. Ylimmäinen ilmoitus julkaistiin 27.7.1957 Aamulehdessä ja alimmainen 3.6.1960 Kansan Lehdessä. Sirkuksen mukana ainakin joinakin vuosina kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Vuoden 1960 Zoo-Circus-Sandorin mainoksessa herätti "Thuranos-Universal-Artists" huomioni. Esiinnyin v. 1977 Peacockissa ja tulin tuntemaan samassa näytöksessä esiintyvät isä ja poika, taiteilijanimeltään Thuranos. Lieneekö yhteyttä?
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Tiedoksi Timolle ja muillekin kiinnostuneille! Thuranos eli itse asiassa Konrad Thur lienee yksi pisimpään esiintyneistä sirkustaiteilijoista. Saksan televisiosta tuli ohjelma hänestä, missä hän esiintyi yhdessä poikansa kanssa Düsseldorfin Apollo-varieteessa, kun hän oli yli 92-vuotias. Häntä mainostettiin maailman vanhimpana artistina vaijerilla. Muistan nähneeni hänet Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä ja silloin yksi hänen bravuritempuistaan oli sormikoukkujen varassa riippuminen vaijerilla. Wikipedian mukaan hän syntyi 4.4.1909 ja kuoli 20.11.2007 eli hän eli siis yli 98-vuotiaaksi. 
Markku Aulanko
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Konrad ”Konni” Thur avioitui 1932 Henriette ”Jeta” Althoffin kanssa. Heidän Suomen vierailullaan mukana oli myös Henrietten sisar Helene Kossmayer. Molemmat rouvat olivat Elise Kleinbarthin (os. Althoff) sukulaisia. Elise ja Sandor Kleinbarthin tytär Edith on erinomainen jonglööri, steppaaja, lintujen kouluttaja ja ties mitä. Hän viettää nyt eläkepäiviään Paraisilla.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Sirkus Hungaria 1951

Jaffu Sariolan vävypojan Erkki Parkkosen Cirkus 4000 teki kesällä 1951 konkurssin. Pari kuukautta se ehti kiertää Suomea. Taiteilijoilta jäi palkkoja saamatta. Monelta meni sormi suuhun. Mutta ei kaikilta. Unkarilaiset Sandorin ja Papin perhe vuokrasivat Cirkus 4000:n melko uuden nelimastoisen teltan ja uskaltautuivat uuteen yritykseen omin voiminsa. Syntyi Sirkus Hungaria.

Sandorin ryhmässä olivat eläinkouluttaja Alexander Kleinbarth lukuisine eläimineen, äiti Elise, tytär Edith, joka oli loistava jonglööri. Lisäksi heillä oli eläintenhoitajana Ernst Späth, joka oli myös mainio klovni. Papin ryhmässä olivat Irén, Sandor, Jozsef ja Kálmán Pap. Heiltä onnistuivat niin trapetsi-, taikuri- ja klovninumerotkin. Valitettavasti homma tyrehtyi melko pian. Syynä oli yksinkertaisesti huono menestys ja käteisen puutte. Esimerkiksi huviveroliput piti siihen aikaan ostaa aina ennen pääsylippujen myyntiä.

Sirkus Hungarian romahdettua 1951 Sandorin perhe liittyi Tyyne Hildénin ja Veikko Nevalan seurueeseen, jotka kiersivär Suomea ampumateltalla. Tummista kankaanpaloista ommeltu pieni sirkusteltta oli joka ilta melkein loppuunmyyty.

Yläkuvassa Sirkus 4000:n kuljetuskalustoa. Alakuvassa muutamaa vuotta myöhemmin Zoo Cirkus Sandorin kassavaunu ja myyntiluukulla rouva Elise Kleinbarth (os. Althoff) . Molemmat kuvat kopioitu Sandorin kuva-albumista.

Cirkus 4000 Tampereella

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 16.6.1951:

Cirkus 4000
Tampereella Ratinan kentällä
Ensi-ilta tänään klo 18 ja 20.30.
Näytännöt arkipäivinä klo 18 ja 20.30 sekä sunnuntaisin klo 14, 17 ja 20.
Loistava kansainvälinen ohjelma
Iloiset ponit, unkar. Sandor
Pap kalloineen, taikuri
Kolme Pepitas, klovnit
Edith, tasapainotaituruutta
Powers, parrasvoimistelijat
Ribars Bross, lentotrapetsi
Neljä kaksosta, akrobatiaa
Hevoset keinulaudalla
Ratsastava apina, ponit ja koirat
Les 4 Marocos, marokkolaisia
Hassunkurinen aasi
Unohtumaton parituntinen koko perheelle.
Lippukassa sirkusalueella avataan 3 tuntia ennen näytännön alkua.
Sotainvaliidien hyväksi.

Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Ranskasta tuli kuusi arabia, Unkarista Papin perhe, Sandorin perhe  ja kaikki muut artistit olivat suomalaisia. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Alakuvassa Cirkus 4000 tauolla kuljetusauton edessä. Oikeanpuoleinen herra on ilmeisesti Sandorin eläintenhoitaja Ernst Späth. Kuva on kopioitu Sandor Kleinbarthin valokuva-albumista.

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko

Jono Mustaan kabinettiin

Valkoinen sheikki vetää jatkuvasti yleisöä jonoon. Karhumäki 8.6.1942. 
Näin kirjoitti vänrikki H. Harrivirta ottamansa valokuvan taakse. Harmi, ettei sheikki itse näy näissä Puolustusvoimien sodanaikaisissa kuvissa. Karhumäen Tivoli työllisti sodan aikana useita sirkus- ja varieteetaiteilijoitamme.

Tässä yksi lainaus Simsalabim-lehdestä No 122 1/1973:
Louis Billing, Valkoinen Sheikki  ”Ben Ali Bey” (1888–1980)
Suomalaisen mustan kabinetin esittäjä Louis Billing on syntynyt 19.8.1888 Kuopiossa. Hänen vanhempansa olivat tulleet tänne vähän aikaisemmin Ruotsista ja Suomeen he sitten jäivätkin. Isällä oli hevosvetoinen karuselli ja äiti hoiti lipunmyynnin. Kierrettiin markkinoita ja juhlapaikkoja. Usein viivyttiin paikkakunnalla 2–3 viikkoa ja kävijöitä riitti, sillä siihen aikaan ei ollut kovinkaan paljon huveja tarjolla. Markkinoilla tavattiin kiertäviä sirkuksia ja muita yrittäjiä. Louis oli 6-vuotiaana ensimmäisen kerran avustajana eräässä sirkusohjelmassa. Jostain syystä karuselli ja ampumarata vetivät enemmän puoleensa kun artistin ura.
Hän oli 1915 Knut Lindbergin sirkuksen mukana omalla ampumateltallaan. Louis sattui usein yhteen tanskalaisen salonki-taikuri Buckhardtin kanssa, joka kierteli maatamme Mustalla kabinetilla. Buckhardt käytti useita taitelijanimeä mm. Ben Ali Bey ja Dolfiini. Myöhemmin Louis avioitui Buckhardtin tyttären kanssa. Buckhardt vetäytyi syrjään 1930-luvun alussa ja asettui Vaasan, jonne hän perusti valokuvausliikkeen. Buckhardt kuoli 1941. Kauhavan markkinoilla 1935 Billing ehdotti Jaffu Sariolalle, että otetaan se Musta kabinetti mukaan, johon Sariola tokaisi: ”Sehän on mahdotonta eihän sitä osaa esittää kukaan muu kuin Buckhardt”. Billing piti kuitenkin päänsä ja tilasi välineet Vaasasta ja antoi koenäytöksen, joka oli suuri menestys. Jutut hän osasi ulkoa ja esiintymistaitoa oli omasta takaa. Sariola hyväksyi Mustan kabinetin mukaan matkalle ja Billingin neljännesvuosisadan pituinen taiteilijaura alkoi. 

Tässä vielä Billingin mainoskortti. Valkoinen Scheikki on kirjoitettu hiukan saksalaisittain murtaen.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••
Mitä pitää sisällään Mustan kabinetin esitys? Mustaa teatteria vai mitä?
Pauliina Räsänen
••••••••••••••••••••••••••
Se on Mustaa teatteria. Siitä on käytetty myös nimitystä Ilmestysmaja. Musta esitystila, mustat avustajat, mustalla sametilla temppuilua ja hyvää valosuunnittelua. Heikki Nevalan kirjassa Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita on pitkät jutut tästä taikuuden lajista. Kirjan lopussa on jopa Louis Billingin esityksen koko spiikki.
••••••••••••••••••••••••••

.

Sirkus Sariola Tampereella 1949

Toukokuun viimeisenä päivänä 1949 oli Hämeen Yhteistyössä yllä näkyvä juttu Sirkus Sariolan saapumisesta Tampereelle. Leike on Tuomo Koiviston arkistosta. Tässä teille koko juttu helpommin luettavassa muodossa. Jutussa menee vähän tivoli- ja sirkusasiat ja -vuodetkin sekaisin, mutta ei se mitään. Pääasia, että puhutaan. Tämä on ihan hyvä puffi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Sirkus Sariola toimi 1949–1953 ja ensimmäinen suomalaissirkus Sirkus Ducander toimi 1896–1899. Jaffu Sariola on tässä äänessä. Jostain olen saanut tiedon, että Unto Sariola olisi ollut sirkuksen johtajana.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sirkus Sariola saapunut Tampereelle
Juhlavuotenaan esittää sirkus kansainvälistä ohjelmaa

Huvittelumuotona on sirkus, vaikka se ei olekaan kotimaista alkuperää, vuosikymmenien kuluessa saavuttanut tietyn kansanomaisuuden ja muodostunut erääksi eniten yleisöä vetävistä jokamiehen huvittelumuodoista. Kotimainenkin sirkustoimintamme viettää kuluvana vuonna jo 50-vuotisen toimintansa juhlavuotta. Sillä on ollut monia vaikeuksia voitettavanaan, mutta suomalainen sisu on tässä, niinkuin niin monessa muussakin vastuksia kohdanneessa yrityksessä näytellyt ratkaisevaa osaa. Kolmas miespolvi on asettumassa hyvään alkuun päässeen ja jo tiettyjä perinteitäkin omaavan suomalaisen sirkuksen johtoon. Juhlavuotenaan suomalainen sirkus Sariola on valmistautunut esittämään parasta valio-ohjelmaansa. Kuten oikean sirkuksen luonteeseen kuuluu, on sirkus Sariolakin esittäjien puolesta mahdollisimman kansainvälinen huvittelulaitos ja edustavat sen taiteilija alansa huippukykyjä eri puolilta maailmaa, kertoi meille nyt Tampereelle saapuneen Sirkus Sariolan toimitusjohtaja J.A.F. Sariola.

Sirkus Sariola avataan Tampereella huomenna Linja-autoaseman luona olevalla tivolikentällä klo 20. Näytännöt ovat arkisin klo 20 ja pyhäpäivinä klo 15, 18 ja 21. (Viittaamme tässä lehdessä olevaan ilmoitukseen) Sirkuksen saapuminen Tampereelle merkitsee piristävää lisää kaupunkilaisten kesäiltojen huvittelumuotoihin ja sen ohjelmassa on jokaiselle jotakin ranskalaisten, itävaltalaisten, sveitsiläisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten valiotaiteilijoiden esityksinä. Ohjelman suoritukseen osallistuvat myöskin kaukaisten maitten eläimet: intialaiset norsut, Afrikan savannien kirjavat seeprat, ym. vähemmän kotoiset nelijalkaiset taiteilijat. Sirkus Sariola on kaikkialla maassamme saavuttanut suuren yleisömenestyksen, eikä tämä ole ihmekään, sillä sirkushuvista on muodostunut Suomessakin todellinen kansanhuvi. Mainittakoon, että osa sirkuksen tuloista lankeaa Ensikoti-liiton hyväksi.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tässä ohjelma Sariolan julisteesta:

Elefantit / Toni ja Taku
3 Carlsson / ruotsalaiset klovnit
Ria Staldy / Sveitsistä
Mizza Zollinger / nuorallatanssijatar Jugoslaviasta
2 Carlsson / Jonglöörit Ruotsista
Lilian Daniels / Tanskasta
The Cardinals / Ranskasta
Nita & Cardy / Koomista akrobatiaa, Ranska
Geovanni Otto / antispiritistinen kabinetti Tanskasta
Maximum & Minimum / Poni ja hevonen
5 Viikinkiä / hauskat merimiehet Ruotsista
Durbin / hollantilainen tasapainotaituri
Pelle Jali / suomalainen klovni
A. Reinsch / tanssivat hevoset Tanskasta
Blacha / eläintenkesyttäjä Itävallasta

Alakuvassa tuo ohjelmassa mainittu 3 Carlsson: keskellä Calle eli Sigvard "Pliggen" Carlsson (1907–1970), vasemmalla on Bertil "Berra" Sandberg (1913–2001), joka Suomessa tunnettiin nimellä Niklas ja oikealla puolella on Lasse ”Erico” Carlsson (1909–1967). Niklaksesta tuli myöhemmin Ruotsin sirkusarkiston intendentti.

Per-Arne Wåhlbergin kirja "Inte bara Glitter" kertoo, että 5 Viikinkiä oli samat herrat vahvistettuna "Ericon" Dagmar-vaimolla ja "Pliggenin" Karin-vaimolla.

Sariolan historiaa talteen

Maaliskuun 25. päivänä oli Keravan museossa historiallinen tapahtuma. Sariolan suvun haarat luovuttivat osan arkistostaan Keravan museolle. Lahjoitus käsitti osan Jaffu Sariolan arkistosta. Lahjoituksen teki Jaffu Sariolan vanhimman lapsen Tauno Sariolan tytär Outi Strid. Lahjoitetussa materiaalissa oli kirjeenvaihtoa, sopimuksia ja muuta materiaalia. Osa materiaalista käsitteli rajan takana ollutta Karhumäen Tivolia.

Tilaisuudessa olivat edustettuina Jaffu Sariolan lapsista viisi. Paikalla oli Taunon, Sadun, Soilikin, Unton ja Matin jälkeläisiä. Jaffu ja Helmi Sariolalla oli yhdeksän lasta: Tauno, Satu, Sinikka, Soilikki, Toivo, Matti, Veikko, Kalle ja Unto. Veikko kaatui sodassa.

Lahjoituksen otti museon puolesta vastaan vs. johtaja Leena Karttunen ja museoamanuenssi Tommi Uutela. Leena Karttunen kertoi, että kyseessä on pesämuna, minkä ympärille museolla on tarkoitus systemaattisesti kerätä Sariolaan liittyvää materiaalia. Museolla on ennestään Sirkus Sariolan rumpalin Valde Larimon leikekirja. Lähtökohtana on siis keravalaislähtöinen viihdetoiminta sisältäen tivolin, sirkuksen ja elokuvan. Jaffu Sariola ja isänsä J.A.W. Grönroos olivat uranuurtajia kaikissa näissä. Museon suunnitelmissa on aiheeseen liittyvän näyttelyn järjestäminen parin vuoden kuluttua.

Sariolan suku pyörittää edelleen kahta tivolia, Suomen Tivolia ja Tivoli Sariolaa. Suomen Tivolin tulevasta kiertueesta kertoi Lulu Sariola ja Tivoli Sariolan kiertueesta Ville Sariola. Molemmat edustavat kuudetta sukupolvea. Edessä ovat Sariolan suvun 125-vuotisjuhlakiertueet.

Kuvissa Sirkus Sariolan ensimmäisen vuoden juliste vuodelta 1949 ja Suomen Tivolin simpanssijulste. Simpanssijulisteen on tenyt kuvataiteilija, akrobaatti ja hyväntekijä Veikko Hursti. Julisteet kuuluvat Ruotsin sirkusakateman arkiston kokoelmiin.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Loistavaa! Sukututkijoitakin kiinnostavaa! Etukäteiskiitoksin RRR! 

Kiinalainen akrobaattiryhmä

Vuonna 1949 toukokuussa Helsingin Messuhallin kentällä oli sekä Suomen Tivoli että Sirkus Sariola vierekkäin. Lehdessä ilmoitettiin mm. akrobaattiryhmästä Yuk Ching Co. Side Show -teltassa he pitivät jatkuvasti näytöksiä. Yleisö piti erityisesti heidän lautasten pyörityksestä. He olivat edellisvuonna esiintyneet Cabaret Fenniassa nimellä Kam Tai Co. He ovat käyttäneet myös nimeä Gen Fo Wong.

Kam Tai Co oli kiinalaisperhe nimeltä Kwok. He esiintyivät toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa. Suomeen ryhmä tuli ensimmäistä kertaa joulukuussa 1948, jolloin he tulivat esiintymään Cabaret Fenniaan. Siellä Kam Tai tapasi Jaffu Sariolan, joka tarjosi heille sopimusta. Ryhmä työskenteli sekä Sirkus Sariolassa että telttavarieteessa, mikä antoi esityksiä Suomen Tivolissa. Kam Tai -ryhmä viihtyi hyvin Suomessa. Heillä oli 20-30 minuutin ohjelma ja he esiintyivät monta kertaa päivässä.

Kam Tai suunnitteli, että he voisivat asettua pysyvästi asumaan Suomeen, mutta hänen vaimonsa vastusti voimakkaasti sitä ajatusta. Hän kaipasi takaisin Ruotsiin ja halusi jatkaa esiintyjän ammattia. Vierailu Suomessa venähti viiden vuoden mittaiseksi ja he palasivat Ruotsiin 1954. Vuonna 1957 ryhmä kiersi Trolle Rhodinin Zoo-sirkuksen kanssa Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. He oppivat hyvin suomen- ja ruotsinkielen.

Lähteet: Björn Gammals, Markku Aulanko ja anonyymi arkisto.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.