Linnanmäelle uusi tirehtööri

Ensi syksynä Linnanmäen  toimitusjohtaja vaihtuu. Ohjat käsiinsä ottaa Pia Adlivankin. Hän tulee Espoossa olevan Kaisankoti-nimisen kylpylän johtajan paikalta. Hän aloittaa Lasten Päivän Säätiön ja Linnanmäen toimitusjohtajana 1. syyskuuta.

Pia on syntynyt New Yorkissa 1. helmikuuta 1967 ja hänellä on isänsä tavoin kaksoiskansalaisuus. Adlivankin-nimen juuret ulottuvat osin Armeniaan asti. Pia Adlivankinin isän isoisällä on sormensa mukana hotelli Tammerin synnyssä Tampereelle ja hän johti Helsingissä Seurahuonetta. Grand Hotel Tammer rakennettiin vuonna 1929. Tammerin ensimmäinen ravintoloitsija oli ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin, joka tuotatti Tammeriin muun muassa pöytähopeita ja kattokruunuja Ranskasta.

Linnanmäen huvipuiston takana on Lasten Päivän Säätiö, jonka tavoite on kerätä lastensuojelutyöhön 3,9 miljoonaa euroa vuonna 2014. Viime vuoden lahjoitussumma oli 3,7 miljoonaa euroa. Kaikkiaan Linnanmäen tuotoilla on tuettu suomalaista lastensuojelutyötä jo yli 94 miljoonalla eurolla.

Yläkuvassa Linnanmäen Peacock-teatteri, jonka vanhempi väki muistaa loistavana varietee-teatterina. Sen parhaat vuodet ovat jo takana, mutta mistäpä sen tietää, jos vaikka vanhat hyvät ajat vielä joskus palaisivat. Tämä kuva on vuodelta 2008.

Alakuvassa poseeraa Suihkiossa Linnanmäen legendaarinen toimitusjohtaja, sosiaalineuvos Bo Ekelund (14.4.1922–19.2.2011). Toimitusjohtajaksi hän tuli vuonna 1958 ja jatkoi tehtävässä aina eläkkeelle, vuoteen 1987 saakka.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••
Peacock varieteeta muistellessani tuli mieleen, että koskahan varieteet kokevat renesanssin? Sirkustaide on jo arvossaan, ja varietee on tavallaan sen näyttämökylkiäinen.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••
Timo: Voisko sanoa, että nykysirkus onkin varieteeta?
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••
Ei oikein. Varietee (ransk. vaihtelu) on huvitelupaikka, t. näytäntö, jossa esitetään vaihtelevaa ohjelmaa, tanssia, lauluja, akrobatiikkaa, pilakuvaelmia yleensä tarjoilun yhteydessä. Nykysirkusesitykset kuitenkin toimisi varietee-esityksen osana.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••
Perinteisen sirkuksen yksittäiset numerot toimivat myös varietee-näytöksen osana. Ovatko siis nyky- ja klassinen sirkus yksi ja sama asia, vain esityspaikka kertoo mistä taiteesta on kyse?
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••
Mielestäni "sirkustaide"-nimitys on laaja ja väljä nimitys kaikille esityksille tai numeroille, joita sirkuslaitos esittää. Sitten jaotellaan aihe nykysirkukseen ja klassiseen sirkukseen. Sirkustaidetta ei tarvitse välttämättä esittää vain sirkuksessa. Eläinnumerot ovat eniten sidoksissa sirkusmaneesiin, mutta kaikkea muuta voi esittää kaduilta alkaen missä sopivassa paikassa vain.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••

Artibrothers

Suomalaisen Artibrothersin tarina alkaa kolmesta Tampereen Sisun voimistelijanuorukaisesta. Kehittyvään ryhmään kuuluivat aluksi tamperelaiset Ari Suoniemi, hänen nuorempi veljensä Arto Suoniemi ja Timo Kanerva. Ihan alussa mukana oli myös Suoniemen Kalevi-isä ja isosisko Sirpakin. Arto menehtyi traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Ari ja Timo jatkoivat kuitenkin kunnioituksesta Arton muistolle. Pojat kehittyivät parin vuoden sisällä niin pitkälle, että he esiintyivät Peacock-varieteessa koomisella permantoakrobatia-numerollaan koko kesäkuun 1977. Heistä käytettiin myös taiteilijanimiä Arti-veljet ja The ARTI-Brothers. He olivat pinnalla. Valitettava välirikko katkaisi duon uran ja Timo alkoi harjoitella soolonumeroa itselleen. Sitkeällä työllä ovet aukenivat Eurooppaan asti. Tästä kerroimme jo 13.11.

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko