Tivoli Seiterä • 50 vuotta • 50 years

Tuomo ja Mari Seiterä.

Tivoli Seiterä on tarjonnut naurua ja jännitystä jo 50 vuotta. Tivoli Seiterän – aiemmin Huvipuisto Seiterän – perusti Lauri Seiterä vuonna 1966. Lauri ja Johanna Seiterän pojasta Tuomo Seiterästä tuli tivolin johtaja vuonna 1991, ja hän jakaa vetovastuun yhdessä vaimonsa Mari Seiterän kanssa.

Onnittelut myös Tuomolle, joka tänään täyttää itsekin vuosia. Toinen tämän juhlavuoden kohokohdista oli pari päivää sitten tivoliin saatu satumaisen kaunis, aito venetsialainen, käsin maalattu hevoskaruselli. Tämä kaunotar on ihasteltavana Hämeenlinnan Prisman parkkialueella sunnuntaihin asti. Netistä löydätte muut vierailupaikat.

Lauri ja Tuomo Seiterä.

Lauri Seiterä (alkujaan Cederholm), syntyi Terijoella vuonna 1915. Samasta kaupungista oli lähtöisin myös Sariolan tunnettu tivolisuku, joka vaikutti Lauri Seiterän elämään vuosikymmenien ajan. Keväällä 1942 jatkosodan aikaan puolustusvoimat ja J.A.F. Sariola perustivat tivolin Karhumäelle. Lauri Seiterä palveli siellä kenttämestarina lähes pari vuotta, kunnes sotatoimet kiihtyvät ja hän palasi rintamalle.

Bo Ekelund (1922–2011) ja Lauri Seiterä (1915–1992) Linnanmäellä.

1946 Lauri Seiterä aloitti yhteistyön Lasten Päivän kanssa. Tuloksena syntyi Helsingin Messukentällä sijaitseva tivoli, joka kiersi myös muualla Suomessa. Kun Linnanmäki vuonna 1950 perustettiin, oli Lauri Seiterä yksi sen keskeisistä hahmoista. Hänellä oli puistossa useita erilaisia pelejä, mm. ammuntaa, renkaanheittoa, tykkipeli ja pommituspeli.

Lauri Seiterä ja Lin-Air -pommituspeli.

1951 Lauri Seiterä avasi Linnanmäelle Vedenneitohallin, yhden sen kuuluisimmista kohteista. Laurin vaimo Johanna (1934–2015) sai vastuulleen koko hallin 1959. Supersuosittu Vedenneitohalli jatkoi Linnanmäellä aina kesän 1981 loppuun asti, jonka jälkeen Linnanmäki rakensi paikalle oman peliautomaattihallinsa.

Fair Play, esiintymislava ja toimisto Nokialla 70-luvun lopulla.

1965 Lauri Seiterä osti Linnanmäen entisen autoradan, josta syntyi pohja omalle kiertävälle tivolille. Laitteet kulkivat traktoreilla ja junavaunuissa. Vuosien varrella Seiterässä nähtiin myös upeita vapaaesityksiä, mm. surmanhyppyjä ja trapetsitaiteilua.

Tivoli Seiterä Hyvinkäällä 2011.

Ystävänsä Leo Lindblomin kanssa Lauri Seiterällä oli sormensa mukana myös Neulan Huvipuistossa Tampereella. Pari vuotta myöhemmin samalle paikalle avattiin Särkänniemen huvipuisto vuonna 1975.

.

Linnanmäki Tampereella | Linnanmäki in Tampere

Hämeen Yhteistyössä oli tällainen ilmoitus suuskuussa 1962. Linnanmäen kiertävä tivoli oli saapunut kaupunkiin. Tampereen Ratinaan suunniteltiin noihin aikoihin myös omaa kiinteää huvipuistoa. Linnanmäen johtaja Bo Ekelund ehdotti sitä jo 1959. Linnanmäki vieraili Ratinassa kiertävän tivolin lailla omilla laitteillaan vuosina 1962–1964. Vuonna 1963 kaupunki hyväksyi suunnitelmat Ratinan huvipuistosta, joka sitten syystä tai toisesta painui unholaan.

Tässä suunnitelmassa näkyy mm. tanssikahvila, ulkoilmanäyttämö, variete, ravintola ja maailmanpyörä. Piirustuksen yläosassa kulkee Tampereen valtatie ja oikeaan yläkulmaan sijoittuu Ratinansilta.

Tässä juhlalliset Tampereen Linnanmäen avajaiset 1962. Mukana oli mm. radioautorata, Hurricane, Pilvenpyörä ja Round Up.

Bo Ekelund (1922–2011) ja Lauri Seiterä (1915–1992) ovat suomalaisen tivolihistorian suuria nimiä.

Linnanmäki 1955 – Amusement Park

Kesällä 1955 Linnanmäellä oli 5 toimintavuotta takanapäin. Opasvihkosessa oli ensimmäistä kertaa kannessa väripainatus ja se oli vaaka-asennossa. Takakannessa oli SOK:n kahvimainos. Siinä oli kansien lisäksi 48 sivua ja niistä oli 16 mainossivua.  Esitteessä oli huvipuistoa koskevan informaation lisäksi  Arijoutsin eli kirjailija Heikki Marttilan Helsingin sanomissa julkaisema pakina, jossa hän kertoo perheensä käynnistä Linnanmellä. Esitteessä on myös muutamia Linnanmäkeen liittyviä kaskuja. Linnanmäenn ohjelmapäällikkönä oli Sara Ekelund ja hän oli se, joka oli julkisuudessa. Toimitusjohtaja Bo Ekelund pysytteli taustalla. Moni luulikin, että Linnanmäen johtaja on nainen.

Tämä kansikuva on otettu nykyisen Peacock-teatterin suunnasta. Kuvassa näkyy vasemmalla keltainen puutalo ja se oli Ekelundin perheen asunto. Kun perhe hajosi, niin Sara Ekelund asui siinä pitkään yksin. Ennen purkamista rakennus toimi järjestysmiesten toimipisteenä ja putkana. Laite oli nimeltään Vauhtivirveli ja sen takaa oikealta pilkottaa keltainen Teatterihalli.

Teatterihallissa oli vuosina 1953 ja 1955 lilliputtiryhmä Siebold's Liliputaner. Lilliputit ovat lyhytkasvuisia, joilla raajojen ja vartalon suhde oli sopusuhtainen.  He tanssivat ja tekivät akrobatiatemppuja, yksi ryhmästä teki temppuja pyörällä.

Peacock-varietee toimi Helsinginkadun puolella olevassa sirkusteltassa. Siellä ohjelma vaihtui kuukausittain. Ohjelmistoon kuului suuriakin ryhmiä, kuten esimerkiksi 8 tanssijan Rita Clair Ballet,  joka oli Peacockissa peräti kahden kuukauden ajan.

Mario Weberin varieteeorkesteri säesti Peacockin esiintyjiä koko kesän. Hänen vaimonsa Lu Nova rakensi jokaista esiintyjää varten esittelytanssin.

Sara Ekelund oli Linnanmäen kasvot. Hän oli julkkis, jota käytettiin myös mainoksissa.

.

Linnanmäelle uusi tirehtööri

Ensi syksynä Linnanmäen  toimitusjohtaja vaihtuu. Ohjat käsiinsä ottaa Pia Adlivankin. Hän tulee Espoossa olevan Kaisankoti-nimisen kylpylän johtajan paikalta. Hän aloittaa Lasten Päivän Säätiön ja Linnanmäen toimitusjohtajana 1. syyskuuta.

Pia on syntynyt New Yorkissa 1. helmikuuta 1967 ja hänellä on isänsä tavoin kaksoiskansalaisuus. Adlivankin-nimen juuret ulottuvat osin Armeniaan asti. Pia Adlivankinin isän isoisällä on sormensa mukana hotelli Tammerin synnyssä Tampereelle ja hän johti Helsingissä Seurahuonetta. Grand Hotel Tammer rakennettiin vuonna 1929. Tammerin ensimmäinen ravintoloitsija oli ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin, joka tuotatti Tammeriin muun muassa pöytähopeita ja kattokruunuja Ranskasta.

Linnanmäen huvipuiston takana on Lasten Päivän Säätiö, jonka tavoite on kerätä lastensuojelutyöhön 3,9 miljoonaa euroa vuonna 2014. Viime vuoden lahjoitussumma oli 3,7 miljoonaa euroa. Kaikkiaan Linnanmäen tuotoilla on tuettu suomalaista lastensuojelutyötä jo yli 94 miljoonalla eurolla.

Yläkuvassa Linnanmäen Peacock-teatteri, jonka vanhempi väki muistaa loistavana varietee-teatterina. Sen parhaat vuodet ovat jo takana, mutta mistäpä sen tietää, jos vaikka vanhat hyvät ajat vielä joskus palaisivat. Tämä kuva on vuodelta 2008.

Alakuvassa poseeraa Suihkiossa Linnanmäen legendaarinen toimitusjohtaja, sosiaalineuvos Bo Ekelund (14.4.1922–19.2.2011). Toimitusjohtajaksi hän tuli vuonna 1958 ja jatkoi tehtävässä aina eläkkeelle, vuoteen 1987 saakka.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••
Peacock varieteeta muistellessani tuli mieleen, että koskahan varieteet kokevat renesanssin? Sirkustaide on jo arvossaan, ja varietee on tavallaan sen näyttämökylkiäinen.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••
Timo: Voisko sanoa, että nykysirkus onkin varieteeta?
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••
Ei oikein. Varietee (ransk. vaihtelu) on huvitelupaikka, t. näytäntö, jossa esitetään vaihtelevaa ohjelmaa, tanssia, lauluja, akrobatiikkaa, pilakuvaelmia yleensä tarjoilun yhteydessä. Nykysirkusesitykset kuitenkin toimisi varietee-esityksen osana.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••
Perinteisen sirkuksen yksittäiset numerot toimivat myös varietee-näytöksen osana. Ovatko siis nyky- ja klassinen sirkus yksi ja sama asia, vain esityspaikka kertoo mistä taiteesta on kyse?
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••
Mielestäni "sirkustaide"-nimitys on laaja ja väljä nimitys kaikille esityksille tai numeroille, joita sirkuslaitos esittää. Sitten jaotellaan aihe nykysirkukseen ja klassiseen sirkukseen. Sirkustaidetta ei tarvitse välttämättä esittää vain sirkuksessa. Eläinnumerot ovat eniten sidoksissa sirkusmaneesiin, mutta kaikkea muuta voi esittää kaduilta alkaen missä sopivassa paikassa vain.
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••

Huveja Ratinassa

Tuohon kuvan keskellä näkyvään soramonttuun avattiin 1965 nykyinen Ratinan Stadion. Tämä kuva on noin vuodelta 1940 ja kuopassa näkyy tivolilaitteita ja telttoja, keskellä komea karuselli. Takana siintää Pyhäjärvi. Edessä näkyy Tampereen linja-autoaseman laitureita.

Ratinaa alettiin käyttää hiekanottopaikkana 1900-luvun alussa ja 1920-luvulle tultaessa siinä oli jo aikamoinen monttu. 1930-luvulla siinä oli jo kunnallinen luistinratakin. Ruoho keskikentälle kylvettiin 1949. Olympiavuonna 1952 paikalla oli jo kunnollinen urheilukenttä katsomoineen. Enää ei tivolit ja sirkukset voineet sinne leiriytyä. Tämä lehti-ilmoitus oli Kansan Lehdessä 17.5.1934.

Ratinaan suunniteltiin myös kiinteää huvipuistoa. Linnanmäen johtaja Bo Ekelund ehdotti sitä jo 1959. Linnanmäki vieraili Ratinassa kiertävän tivolin lailla omilla laitteillaan vuosina 1962–1964. Vuonna 1963 kaupunki hyväksyi suunnitelmat huvipuistosta.

Alakuvassa näkyvä Ratinan huvipuiston pienoismalli valmistui 1964. Puistossa oli ajolaitteiden lisäksi varieteeravintola, ulkoilmanäyttämö ja tanssikahvila. Maamerkiksi suunniteltiin 20 metriä korkeaa maailmanpyörää. Kuvan oikeassa yläkulmassa on Ratinansilta. Vasemmassa alareunassa on nykyään uusi Laukonsilta Laukontorille.

Suunnitelmista luovuttiin kun Ratinan Stadionia alettiin rakentamaan ja paikalle valmistui vain koirapuisto. Vasta vuonna 1975 tamperelaiset saivat oman huvipuistonsa Särkänniemeen.

Lähde: Jari Niemelä, Meinattiin tehrä

Linnanmäen johtajia

Viime kuun lopulla oli Helsingin Sanomissa ilmoitus, jolla haettiin toimitusjohtajaa Linnanmäelle. Ilmoitus pisti muistelemaan keitä olivat aiemmat johtajat. Linnanmäen omistaa Lasten Päivän Säätiö, jonka perustivat 1956 kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä.

Ennen Linnanmäkeä ja ennen Lasten Päivän Säätiötä meillä oli Lasten Päivä. Lasten Päivä oli Ruotsin mallin mukaan järjestetty lastensuojelutyötä tekevien järjestöjen yhteistapahtuma, jolla nämä keräsivät varoja toimintaansa. Niitä järjestettiin satunnaisesti jo ennen sotia, mutta niiden merkitys kasvoi sotien jälkeen. Tivolilaitteita oli silloin vähemmän, painopiste oli erilaisilla ohjelmilla ja arpajaisilla, narunvedoilla ja muilla tavarapeleillä. Palkintotavarat olivat pitkälti lahjoituksia Ruotsista ja erityisesti Tanskasta. Sieltä saatiin kahvia, sokeria, suklaata ja muita Suomessa kortilla olevia herkkuja.  Hankkeen suojelija oli Alli Paasikivi, jonka nimeä käytettiin hyväksi kun haluttiin oikaista jotain lupakiemuroita. Tapahtumia järjestettiin monilla paikkakunnilla. Jossain vaiheessa Lasten Päivän nimissä tuotiin Suomeen myös sirkuksia ja tivolilaitteita.

Lasten Päiviä koordinoi järjestelytoimikunta, jonka puheenjohtaja oli ylilääkäri Viljo Rantasalo. Sitten päätettiin, että järjestelytoimikunnan puheenjohtaja on myös eräänlainen toiminnanjohtaja.  ”Tehtävään palkattiin everstiluutnantti Einari Haltiavuori, Suomen Väetönsuojelujärjestön ja Is-Te Oy:n (Ilmansuojeluteollisuus – väestönsuojeluun liittyviä artikkeleita tekevä tehdas) toimitusjohtaja.  Hänellä osoittautuikin olevan ideoita, tarmoa ja jopa terävät kyynärpäät , joita tarvittiin Lasten Päivän järjestämisessä ja kehittämisessä vastaan tulevien vaikeuksien voittamiseksi”, lukee Saisko Lipun Karuselliin kirjassa. Kun Lasten Päivän Säätiö perustettiin, niin Haltiavuori oli sen ensimmäinen toimitusjohtaja. Säätiö aloitti varsinaisesti toimintansa 1957.

Tässä lista Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtajista:
Eversti Haltiavuori 11.9.1956–30.11.1957
Veli Virtanen 1.5.–10.10.1958
Bo Ekelund 10.10.1958–14.4.1987
Erkki Kaski 15.4.1987–1990 (apul.joht. 16.8.1962 alkaen)
Kalle Justander 1991–2001 (varatoim.joht. 1990 alkaen)
Risto Räikkönen 2001–2013

Yläkuvassa ruotsalaisen Trolle Rhodinin Zoo-Cirkus, joka 1950 kulki Suomessa Lasten Päivän Sirkuksen nimellä. Majakka ja Perävaunu -elokuvista tuttu Perävaunu poseerasi vuoden 1948 Lasten Päivän Sirkuksen ohjelmalehden kannessa. Tässä oli takana tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt.

Lähteet: Markku Aulanko ja Saisko Lipun Karuselliin -kirja.

Lintsillä 1959

Linnanmäen opasvihko 1959 oli kooltaan A5 ja sivuja siinä oli kansien lisäksi 48 ja sen lisäksi kuukauden Peacock-ohjelma erillisellä keskiaukeamalla. Mainossivuja oli 17. Kannet olivat neliväriset ja kannen kuva oli Osmo Wallin 1953 piirtämä. Osmo Walli oli kapellimestari Aarno Wallin veli.

Opaskirjassa on paljon kuvia huvipuiston rakennustöistä. Vihkosessa on myös kuvia aikaisemmin samana keväänä toteutetusta kuumailmapallolennon valmistelusta sekä kuva, missä toimitusjohtaja Bo Ekelund lastaa postisäkkejä ilmapallon koriin. Kyseessä oli hyväntekeväisyyslento, joka onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Idea oli että mukaan otetut kirjekuoret leimataan sen paikan postileimalla, mihin palllo laskeutuu. Tavoitteena oli lentää Helsingistä Tampereelle, mutta pallo laskeutui jo Kuurilassa ja myöhemmin myytyjen kirjeiden postileimaksi tuli Kuurila.

Vapaanäyttämöllä esiintyi sinä kesänä muiden muassa Lilian Angel tehden tikastemppuja, Swaying Stars huojuvassa mastossa ja Tornados trapetsilla. Tornados oli suomalaiskaksikko Tarmo Wilen ja Yrjö Niitlahti.

Vihkosessa on myös kuva Teatterihallin sisäänkäynnistä ilmeisesti vuodelta 1955, jolloin siellä olivat Lilliputit. Vuonna 1959 Teatterihallissa esiintyi Doug Andells Watershow. Lavalle oli rakennettu akvaario, ja yleisö sai seurata vedessä tehtäviä temppuja.

Tanssihallissa soitti Leo Lindblomin orkesteri Ajanmiehen asuissa, Mario Weberin orkesteri Peacockissa ja ulkonäyttämöllä Ronnie Kranckin orkesteri. Linnanmäki työllisti noina vuosina melkoisen määrän soittajia.

Muuten – missähän Linanmäellä oli Pikkunäyttämö? Linnanmäki 50-kirjan mukaan siellä oli vuonna 1956 fakiiri Jussi Pöyhönen, vuonna 1957 fakiiri Valkoinen Sheikki ja vuonna 1958 Kylänkellot-näytelmä.

Posteljooni lähdössä.

Tornados eli Tarmo Wilen ja Yrjö Niitlahti.

Doug Andells Watershow.