1920 • Messukaruselli • Fair Carousel

Aamulehti 20.4.1920.

Monessa eri kohdassa tulee tivolien tarinoita lukiessa vastaan ajolaitteen nimi "Messukaruselli". Koskaan en ole vielä saanut varmaa vastausta millainen se oli. Pistän tähän alle kuvan jota itse pidän varmimpana Messukarusellina. Tuohon kuvan alle pistän vielä saamani selvityksen kuvasta.

"Karuselli saattaisi olla sittemmin "Messukarusellina” tunnettu tasokaruselli, joka vuosina 1895–1920 oli karuselliyrittäjä Elisabeth "Betty" Prüssin ja tämän aviomiehen omistuksessa. Messukaruselli siirtyi sittemmin leskirouva Prüssilta J.A.F. Sariolan omistukseen Suomen ensimmäisten Messujen jälkeen v. 1920, ollen Jaffu Sariolan ensimmäinen oma huvipuistolaite. Karuselli oli saksalaisen Fritz Bothmann - Gothaer Waggonfabrik – valmistama." Vuonna 1929 Messukaruselli uusittiin. Siihen lisättiin kookkaat lentokonevaunut. Ja ulkonäkö muuttui täysin.

Nämä muut (vähän liian pienet) kuvat esittävät sitten sitä uusittua versiota Messukarusellista. Tarkistakaa ja kertokaa olenko oikeassa. Keskimmäisessä kuvassa on ainakin loivempi katto ja erilaiset koristeet katon reunassa.

Suomen Tivoli 1932.

Suomen Tivoli 1933.

Lahdessa.

Kommentit:

Historia on oikein.
Kuva 1 on alkuperäinen Messukaruselli.
Kuva 2 Terijoella Jaffun omalla tontilla oleva karuselli on keinukaruselli.
Kuva 3  Samoin keinu, jotka ovat myöhemmin joko ostettu tai itse rakennettuja Sariolanmäellä.
Tapio Sariola


.

Talvitivolit • Winter Funfair

Kunnon pakkasia odotellessa sopii muistella kuinka ennenvaahaan käytiin tivolissa talvellakin. Kuvat ovat kaikki Sariolan tivoleista. Moni muukin tivoliyrittäjä jatkoi toimintaa myös talvella. Talvimarkkinoilla Sariola alkoi liikkua Talvitivolin kanssa vuodesta 1932 lähtien. Sariolan talvitivolitoiminta jatkui vuoteen 1953 saakka. Sen jälkeen kierrettiin talvisin vielä eläin- ja pelitelttojen kanssa 1960-luvun lopulle saakka.

Sariolan Talvitivoli Sortavalassa 1934. Toisiinsa kytkettyjä kamiinoilla 

lämmitettäviä telttoja. Lipunmyynti ja sisäänkäynti oikealla.

Talvitivolin pitkä keskusteltta. Oikealla Zeppeliini-peli ja onnenpyörä. Valurautaisia

kamiinoita seinän vieressä. Savupiiput johdettiin telttakankaan läpi ulos. 

Maapohja on lunta ja purua.

30-luvulla katseltiin tivoleissa myös elokuvia. Tässä on menossa filmikelojen purku 

esityskuntoon. Oikealla lämmityskamiina.

Savonlinnan talvessa 1936 norsu auttaa leirin pystytyksessä samoin kuin kaikki 

muutkin artistit henkilökunnan apuna. Huopatossut on kuitenkin hyvä olla jaloissa.

Tässä Talvitivolin henkilökuntaa J.A.F. Sariolan ympärillä 1934. Pääosan näyttää 

vievän pari kuristajakäärmettä. Valkoinen kani vaaleahattuisen taikurin 

Ernest Peernan hartioilla taitaa kiinnostaa niitä.

Kommentit:

••••••••••••••••••••
Viimeisessä kuvassa ainakin Jaffun lisäksi Unto Sariola, Nelly ja Arvo Kangasniemi sekä Jussi Ylen.
Jukka Sariola
••••••••••••••••••••
Talvitivoli Unto Sariolan johdolla vieraili Kuopiossa tammikuussa 1961 ja tammikuussa 1962. Arvioni on, että yllä oleva juliste on vuodelta 1962.
Peter Lindfors
••••••••••••••••••••

.

1950 • Sirkus Sariola • Paraati • Parade

Sirkus Sariola eli Suur-Sirkus vieraili Tampereella 23.–29.5.1950. Aamulehti kertoi, että sirkusparaati nähdään 24.5. reitillä: Sirkuskentältä – Kalevantie – Tammelan puistokatu – Kullervonkatu – Satakunnankatu – Mariankatu – Pirkkalanvaltatie – Hämeenkatu – Hatanpään valtatie – Sirkuskenttä. Tuo sirkuskenttä oli ilmeisesti Linja-autoaseman vieressä. Vapriikin kuva-arkistosta löytyivät nämä valokuvat, jotka ovat päivätty 21.5.1950. Sirkus Sariola oli vielä 17.5. Vammalassa, joten ilmeisesti he tulivat Tampereelle pari päivää ennen avaamista ja pitivät siinä samalla ensimmäisen paraatin.

Onkohan tässä Cowboy-ryhmä Kenneth Mc Manus'n johdolla Keskustorilla.

Tässä esiintyjät ohjelmalehden kertomana:
Toimitusjohtaja J.A.F. Sariola
Ohjelma- ja teknillinen johtaja Unto Sariola
Kapellimestari Bruno Eerola ja kvintetti (25.6. saakka)
Alkusoitto sirkuksen yhtye
Voltage-Gowboy ratsastusesitys, Kenneth Mc Manus
Kaksi Ponihevosta Frank Paulo
3 Barengos & Sippo Maailmankuulut klovnit
Ballerina - Miss Glarinda ratsastusesitys
Rostando espanjalainen heitto- ja tasapainotaiteilija
Väliaika
4 Contys lentävät trapetsitaiteilijat
Elefantti ja ponit
Ford.autohuoltoa v. 1900, Barengos
Texas Mde C. Paulo & Miss Evelyn Paulo
Pepe & Paul ekvilibristitaituruutta
The.Argentinos – Paulo Family kuuluisat englant. vauhtiratsastajat

Frank Paulo'n ja Juliet Foster'n kääpiönorsu tallustelee Hatanpään valtatiellä.

Esiintyjälistassa on moniakin muutoksia, kun vertailee muita lähteitä, esim. lehtijuttuja. Asiaa sekoittaa vielä se, että joissakin Sariolan tivoleiden ilmoituksissa puhutaan Suur-Sirkuksen ohjelmista.  Teltta veti katsojia peräti 2 000 henkeä. Näytökset annettiin Ensi Koti Liiton hyväksi. Myrsky repi 16.9. sirkusteltan myöhemmin Turussa ja kiertue piti lopettaa viikkoa ennen kuin oli suunniteltu.

Miehe-Steckel -ryhmän klovneja ajamassa vanhalla T-mallin Fordilla 

Shellin huoltoaseman kohdalla Hatanpään valtatiellä.

Maneesipelle Sippo eli Sigfrid Hanell ajamassa 

aasin vetämiä kiesejä norsuvaunun vierellä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Jos alhaalla ei näy vielä kommentteja,

lähetä kommentisi klikkaamalla tuota "no comments" -sanaa!

If you do not see yet comments at the bottom,

click on the word "no comments" and submit your comments!.

1935 Tivolialalla toimivien yhdistys • Association of operators in Funfair field

Unto Sariolan jäsenkortti 1937.

Tivoliala oli 30-luvulla niin voimakkaasti kilpailtua että ylilyönneiltäkään ei vältytty, kun sopua ei löytynyt tivolinomistajien keskinäisissä kiistoissa. J.A.F. Sariola yritti löytää jotain järkeä tähän sekamelskaan ehdottamalla yhdistyksen perustamista, joka valvoisi ja auttaisi tivoleita. Myös hyväntekeväisyysjärjestöt, joiden nimissä monet tivolit liikkuivat, vaativat tätä. Yhteistyötä ja neuvotteluja kilpailevien yritystä välillä oli ollut jo aikaisemminkin 30-luvulla. Esimerkiksi Viipurin maatalousnäyttelyn (23.6.–2.7. 1932) ajaksi Suomen Tivoli ja Tivoli Hesperia tekivät sopimuksen karusellin, maailmanpyörän, surmanajon, taikateatterin, ampumisen, tanssin ja porttimaksujen samanhintaisuudesta. Niiden huviliikkeiden, joita toisella ei ollut, pääsymaksun sai määrätä itse.

Suomen Tivoli Raumalla 1930-luvulla. Oikealla etualalla maailmanpyörä, joka todennäköisesti vuokrattu 

saksalaiselta J. Ernsteliltä. Oikeassa reunassa teltta, jossa ilmoitetaan olevan nähtävillä 

harmaakarhuja. Taustalla sirkusteltta.

Keravalla pidettiin 10.12.1935 Tivolialalla toimivien yhdistyksen perustava kokous. Yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 8.3.1936, puheenjohtajana toimi  J.A.F. Sariola. Yhdistyksen tarkoitus oli valvoa ja kehittää alan yhteisiä etuja mm. neuvottelukokouksia pitämällä, ja viranomaisille anomuksia tekemällä edistää sellaista tivolielinkeinon kehitystä, että kehitystaso saadaan kohoamaan, sekä edistää kansainvälistä taiteilijavaihtoa kohtuullisessa määrässä. Tarkoituksena oli myös perustaa ja ylläpitää yhdistyksen varattomille jäsenille turvakotia. Ja tottakai yritettiin myös saada huvivero pienemmäksi. Yksi merkittävä tavoite oli saada tivolien matkareitit suunniteltua siten, että ne eivät kohtaisi samoilla paikkakunnilla. Yhdistys lupasi myös oikeusapua varattomille jäsenilleen ongelmatilanteissa.

Suomen Tivolin tivolialue Nivalassa 1930-luvulla. Aidatulla tivolialueella näkyvissä 

karuselli, tarjoiluteltta ja Sirkus Kastorin teltta.

Mutta milloin Tivolialalla toimivien yhdistys lopetti toimintansa? Vuosikokouskutsu on lähetetty ainakin vielä vuonna 1939 ja kokous pidettiin 31.3. klo 13 Kahvila Primulan kerhohuoneistossa Kalevankatu 2 C Helsinki. Uusi askel yhteistyössä otettiin 1994, kun Suomalaisten Tivolien Yhdistys perustettiin. Yhdistys rekisteröitiin 2004. Myöhemmin yhdistys muutti nimensä Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten Yhdistykseksi. Sirkuksilla ja tivoleilla on yllättävän paljon yhdessä ajettavia asioita esimerkiksi kuljetuskaluston, liikennöinnin ja turvallisuuden saralla.

Lähteet:
- Heikki Nevala: Huvielämän kiertolaisia, 2015
- Antje Sariola

.

Tivoli Seiterä • 50 vuotta • 50 years

Tuomo ja Mari Seiterä.

Tivoli Seiterä on tarjonnut naurua ja jännitystä jo 50 vuotta. Tivoli Seiterän – aiemmin Huvipuisto Seiterän – perusti Lauri Seiterä vuonna 1966. Lauri ja Johanna Seiterän pojasta Tuomo Seiterästä tuli tivolin johtaja vuonna 1991, ja hän jakaa vetovastuun yhdessä vaimonsa Mari Seiterän kanssa.

Onnittelut myös Tuomolle, joka tänään täyttää itsekin vuosia. Toinen tämän juhlavuoden kohokohdista oli pari päivää sitten tivoliin saatu satumaisen kaunis, aito venetsialainen, käsin maalattu hevoskaruselli. Tämä kaunotar on ihasteltavana Hämeenlinnan Prisman parkkialueella sunnuntaihin asti. Netistä löydätte muut vierailupaikat.

Lauri ja Tuomo Seiterä.

Lauri Seiterä (alkujaan Cederholm), syntyi Terijoella vuonna 1915. Samasta kaupungista oli lähtöisin myös Sariolan tunnettu tivolisuku, joka vaikutti Lauri Seiterän elämään vuosikymmenien ajan. Keväällä 1942 jatkosodan aikaan puolustusvoimat ja J.A.F. Sariola perustivat tivolin Karhumäelle. Lauri Seiterä palveli siellä kenttämestarina lähes pari vuotta, kunnes sotatoimet kiihtyvät ja hän palasi rintamalle.

Bo Ekelund (1922–2011) ja Lauri Seiterä (1915–1992) Linnanmäellä.

1946 Lauri Seiterä aloitti yhteistyön Lasten Päivän kanssa. Tuloksena syntyi Helsingin Messukentällä sijaitseva tivoli, joka kiersi myös muualla Suomessa. Kun Linnanmäki vuonna 1950 perustettiin, oli Lauri Seiterä yksi sen keskeisistä hahmoista. Hänellä oli puistossa useita erilaisia pelejä, mm. ammuntaa, renkaanheittoa, tykkipeli ja pommituspeli.

Lauri Seiterä ja Lin-Air -pommituspeli.

1951 Lauri Seiterä avasi Linnanmäelle Vedenneitohallin, yhden sen kuuluisimmista kohteista. Laurin vaimo Johanna (1934–2015) sai vastuulleen koko hallin 1959. Supersuosittu Vedenneitohalli jatkoi Linnanmäellä aina kesän 1981 loppuun asti, jonka jälkeen Linnanmäki rakensi paikalle oman peliautomaattihallinsa.

Fair Play, esiintymislava ja toimisto Nokialla 70-luvun lopulla.

1965 Lauri Seiterä osti Linnanmäen entisen autoradan, josta syntyi pohja omalle kiertävälle tivolille. Laitteet kulkivat traktoreilla ja junavaunuissa. Vuosien varrella Seiterässä nähtiin myös upeita vapaaesityksiä, mm. surmanhyppyjä ja trapetsitaiteilua.

Tivoli Seiterä Hyvinkäällä 2011.

Ystävänsä Leo Lindblomin kanssa Lauri Seiterällä oli sormensa mukana myös Neulan Huvipuistossa Tampereella. Pari vuotta myöhemmin samalle paikalle avattiin Särkänniemen huvipuisto vuonna 1975.

.

Talvitivolit 30-luvulla | Winter Funfairs in the 1930s

Nyt on sopiva aika pistää esille pari vanhaa kuvaa talvitivoleista. Yläkuvassa virolainen surmanajaja Herbert Kala, jonka oikea nimi oli Herbert Loots. Takana istuu Veikko Sariola. Kuva on otettu Talvitivolin sisäänkäynnin edessä Nurmeksessa joulukuussa 1934.

Alakuvassa Suomen Tivolin henkilökuntaa ja esiintyjiä 1930-luvulla Talvitivolin aikaan. Pari kuristajakäärmettäkin on päässyt kuvaan. Eturivissä keskellä, viidentenä vasemmalta lukien tivolinjohtaja J.A.F. Sariola. Toisessa rivissä kahdeksas vasemmalta on virolainen taikuri Ernest Peerna (lierihattu, silmälasit). Peernan olkapäällä on kani. Käärmeet eivät ole sitä vielä huomanneet.

.

Pikkuyrittäjiä – Small business

Sirkusten ja tivolien lisäksi alan ammattilaisia on aina liikkunut myös yksin tai pienissä porukoissa, varsinkin varhaisempina aikoina. Esiintymispaikkojakin oli helppo löytää ja liiketoiminta pysyi paremmin hanskassa. Joka paikkakunnalta löytyi aina sopiva kolo karusellille tai ampumateltalle. Tässä pari esimerkkiä alan pioneereista vuodelta 1916 Tampereella.

Tässä vaatimaton lehti-ilmoitus lokakuulta. Monet sirkusartistit kiersivät varsinkin kylmempänä vuodenaikana työväentaloja, VPK:n taloja ja vastaavia järjestäen esim. iltamia. Ja lopuksi Messukylän VPK:lla tanssittiin. Sirkusnäyttelijöiden nimiä tai kuvauksia ohjelmasta ei sen kummemmin tarvinnut mainostaa.

Kesäkuussa ilmestyi Pispalan Palokunnan talon pihalle koristeellinen karuselli, joka pyöri kauniisti sähkövirralla. Ilmeisesti se kiinnosti myös aikuisia, kun aukioloaika jatkui noin myöhään illalla. Varmaan tällä yrittäjällä oli jotain muutakin toimintaa tai myytävää karusellinsa vieressä. Aivan ylinnä kuva samantyyppisestä karusellista kuin lehti-ilmoituksessa. Ettei olisi ihan sama?

Kommentit:

Valistunut arvaukseni on kuvien karuselli saattaisi olla sittemmin "Messukarusellina” tunnettu tasokaruselli, joka vuosina 1895–1920 oli karuselliyrittäjä Elisabeth "Betty" Prüssin ja tämän aviomiehen omistuksessa. Messukaruselli siirtyi sittemmin leskirouva Prüssilta J.A.F. Sariolan omistukseen Suomen ensimmäisten Messujen jälkeen v. 1920, ollen Jaffu Sariolan ensimmäinen oma huvipuistolaite. Karuselli oli saksalaisen Fritz Bothmann -Gothaer Waggonfabrik – valmistama.

Betty ja tämän aviomies Heinrich Ludvig Franz Prüss olivat molemmat karuselliyrittäjien jälkikasvua, Bettyn isä oli karuselliyrittäjä August Meyer ja Heinrichin isä J.C.F. Prüss oli puolestaan tuonut perheensä saksan ja ruotsin kautta Suomeen vuonna 1885. Pariskunnalla oli karusellien lisäksi ainakin ampumarata sekä illuusioteatteri Galthea. 

Mielenkiintoisena sivuhuomatuksena mainittakoon, että legendaarisen Louis Billingin vanhemmat ilmeisesti työskentelivät Prüssin pariskunnalle palkollisena.

Tommi/Keravan museo 


.

Niels Nielsen ja vahamuseo – wax museum

Toissapäivänä oli juttua Sirkus Fenniasta 1913. Sen mukana liikkui Hartkopfin vahamuseo, jonka omisti tanskalainen Niels Nielsen (k. 2.5.1938). Tämä lehti-ilmoitus vuodelta 1916 kertoo samaisesta vahakapinetista vaikka sen nimeä ei mainita. Sen sijaan käytetään termejä Panoptikon ja Anatoomillinen museo. Onkohan niin, että se tuli Tampereelle ihan yksin. Paikaksi oli valittu Aleksanterintori eli nykyinen Pyynikintori. Huomio ilmoituksessa kiinnittyy myös pääsylippujen hintoihin, joissa mainitaan Sotavero 10 penniä. Ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisemme aikoihin perittiin sotaveroa monesta muustakin asiasta kuin huveista. Huviveroa Suomessa kerättiin
1915–1981.

Todennäköisesti ensimmäistä kertaa Suomessa nähtiin anatominen museo 1857, mutta kenen se oli? Nielsenkin kierteli vahamuseonsa kanssa Suomessa jo 1800-luvun lopulla. Suomessa hän kiersi lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen hän tuli vuosina 1923–25 ja senkin jälkeen hän teki lyhyempiä vierailuja. Bisnes kuitenkin hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta mm. J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Pari blogijuttuani tästä samasta vahakabinetista löytyy täältä ja täältä.

Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia. 

Yksi vetonauloista oli karvainen Juliana Pastrana sekä hänen karvainen lapsensa. 

Kuva on vuonna 1895 ilmestyneestä Saltarinon kirjasta Fehrend  Folk.

Karhumäen Rintamativoli 1942–1944

Toinen maailmansota aiheutti paljonkin hankaluuksia tivolien ja sirkusten toimintaan. Keväällä 1942 jatkosodan aikaan puolustusvoimat ja J.A.F. Sariola perustivat tivolin Maaselälle, Karhumäen kaupunkiin. Karhumäen Tivoli sijaitsi lähellä rintamaa, ja sen tarkoituksena oli viihdyttää lomavuorossa olleita joukkoja. Karhumäen Tivoli oli pystytetty vanhan venäläisen huvipuiston paikalle. Esiintyjät kiersivät myös muiden viihdytysjoukkojen tapaan lähes rintamalla asti.

Tämä oli sotilaiden keskuudessa erittäin suosittu huvittelupaikka. Tivoli toimi puolustusvoimien alaisuudessa. Tivolin laitteet ja henkilökunta oli peräisin Suomen Tivolista. Karhumäen Tivolin johtajana toimi luutnantti Unto Sariola (16.12.1915–6.12.1970). Lauri Seiterä palveli Karhumäessä kenttämestarina lähes pari vuotta, kunnes sotatoimet kiihtyvät ja hän palasi taistelutehtäviin.

Yläkuvassa Pelle Jali ja Pelle August eli Valto Aulamo ja Nils Berkovits Karhumäen lavalla 1944. Alakuvissa näkymiä tivolista. Kesäkuussa 1944 tivoli evakuoitiin venäläisten suurhyökkäyksen alettua ja takaisin ei enää tultu.

Kommentit:

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Hei, kyselisin ylimmäisestä kuvasta, että kumpi klovneista on Nils Berkovits, hän sattuu olemaan isäni setä.
S
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Vasemmanpuoleinen on PELLE JALI Valto Aulamo ( 1919 - 1975)
Oikeanpuoleinen on PELLE AUGUST Nils Berkovitz ( 1910 - 1981)
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

.

Hartkopfin vahamuseo

Vielä juttua eilisistä vahakabineteista. Hartkopfin vahamuseossa esiteltiin intiimejä sairauksia, kidutusvälneitä, eri rotuja edustavia nukkeja sekä historiallisia tapahtumia. Valokuvia ja lehtiä ei siihen aikaan kovin paljoa ollut tavallisen rahvaan saatavilla, mutta uutiset kansainvälisistä selkkauksista kuitenkin kulkivat. Vahakabinetissa sitten esitettiin kyseiset tapahtumat ja henkilöt luonnollista kokoa olevien vahanukkien avulla. Vahanukkeina olivat niin kuninkaalliset henkilöt kuin murhamiehetkin.

Tanskalaisen Niels Nielsenin omistama Hartkopfin vahamuseo kiersi Suomea 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useita vuosia. Suurimmillaan sen kujettamiseen tarvittiin kahdeksan rautatievaunua. Museo oli jaettu erilaisiin osastoihin ja "vain miehille"-osastoon oli erillinen pääsymaksu. Oheinen kuva on otettu Vaasassa 1910 ja siinä on museon mukana todennäköisesti Sirkus Fennia. Teltta on ns. galgtält, jossa mastorakenteet muistuttavat kahta vastakkain asetettua hirsipuuta. Hartkopfin museo oli Suomessa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen se tuli vuosina 1923-25 ja senkin jälkeen se teki lyhyempiä vierailuja.

Vahanäyttelyn suosio hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Suuri osa Suomeen jääneistä nukeista sulatettiin lattiavahaksi. Niels Nielsen kuoli 2.5.1938 edelleen Tanskan kansalaisena.  Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia, mm. jättiläinen Gustaf Edman. Nielsen on todennäköisesti itse mukana Edmanista 1906 otetussa muistokortissa alhaalla. Osa Nielsenin kokoelmasta on edelleen olemassa ja sen omistaa ruotsalainen Per Edström.

Lähde: Sven Hirn: Kaunotar ja hirviöitä.