1913 • Vesa & Eklund • Ekvilibristit • Equilibrist

Ekvilibristi eli tasapainotaiteilija on akrobaatti, joka taiteilee mm. nuoralla, puujaloilla, yksipyöräisellä tai permannolla. Yksi ensimmäisistä suomalaisista ekvilibristi-pareista oli Vesa ja Eklund. Nämä Turun Riennon telinevoimistelijoiden kasvatit esiintyivät mm. Turun Casino-teatterilla 1913 ja samana vuonna vielä Richard Olssonin Sirkus Fenniassa triossa Metz, Vesa ja Eklund. Seuraavana vuonna heidän tiedetään esiintyneen Englannin Hull'ssa. Ja siihen taitaa loppuakin tiedot heistä. Nämä kuvat on ottanut Atelier Auer, Birgerinkatu 8, Turku.

.

1901 • Naisten painia • Women's Wrestling

© Tuomo Koiviston arkisto.

Wiipuri-lehti kertoi 28.11.1901 italialaisesta Signora Rosette´sta, joka kutsui suomalaisnaisia painimaan kanssaan ranskalaista painia. Nykyajan kreikkalais-roomalainen paini on kehitetty 1800-luvun ranskalaisesta sirkuspainista. Paini oli noihin aikoihin hyvin suosittu ohjelmanumero suomalaisissa sirkuksissa.

Sirena Hagel oli aikansa tunnettuja painijoita.

Ilmoituksen allekirjoittajina ovat O. Olsén & Kreuter. Edellisvuonna 1900 Suomea kiersi Sirkus Hippodrom. Suuri osa sen ohjelmaa oli painia. Villieläinten ja klovnien lisäksi ohjelmassa esiintyi atleetti herra Wiggo Kreuter nostaen painoja. Lisäksi trapetsilla esiintyi Veljekset Kreuter. Olisikohan sama Kreuter kuin tuo ilmoituksessa mainittu?

Toinen tämän sirkuksen johtajista  on ruotsalainen Oskar Elias Richard Olsen (1875–1951), joka käytti myös nimiä Olsson tai Ohlsson. Myöhemmin hän omisti Sirkus Fennia'n vuosina 1913–1919. Tamperelaisessa Tammerkoski-lehdessä oli 2002 pari muistelutarinaa Sirkus Sport'sta 1902 ja Circue Equestre´stä 1904. Molemmissa kerrotaan omistajan olleen Frans Olsen. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin Frans oli Oskarin setä.

Pakkohan tämäkin oli tänne laittaa. Ei tällä sirkuksen tai painin kanssa ole 

mitään tekemistä, mutta kuvausajankohta taitaa stemmata jutun kanssa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••
Kyllähän naispaini ois hupaa nytkin, vaan taitas olla ns moralisteilla siihen sanottavaa.. kaikenlaiset tuntemukset, myös eroottiset, ovat aina olleet osa sirkusantia!
Pekka von Cräutlein 
••••••••••••••••••••••••••••••••



.

1919 • Cirkus Fennia

Tässä pari vanhaa Sirkus Fennian lehti-ilmoitusta. Ylimmäinen oli Aamulehdessä 22.5.1919. Alimmainen oli Helsingin Sanomissa kesäkuussa, mutta minä vuonna? Ylimmäisen ilmoituksen aikoina Cirkus Fennia oli ehkä vielä Richard Olssonin (1875–1951) ja vaimonsa Ingeborgin (os. Reimers, k. 1948) omistuksessa. Herra Kotke esiintyi myös Helsingin Hippodromissa jo 1917. 

Alimmaisen ilmoituksen allekirjoitus on Rich. Olsson. Olsson siirtyi pois Suomesta pysyvästi sisällisodan  takia v. 1919. Ilmoituksen on täytynyt siis olla Hesarissa ennen sitä. Mutta minä vuonna? Ilmoituksessa mainittu kesäkuun 29. päivä oli perjantai vuosina 1906, 1917, 1923 ja 1928.

The Yamatos oli yksi näytöksen vetonauloista. 

KOMMENTIT:

Björn Gammals löysi tuon alimmaisen ilmoituksen Helsingin Sanomista 28.6.1917. Seuraavana päivänä 29.6. oli toisenlainen Sirkus Fennian ilmoitus. Kiitos avusta!

.

L.E. Olsen, akrobaatti • Acrobat

Ystäväni lähetti viestin, että hän oli löytänyt Oulun hautausmaan vanhalta puolelta hautakiven jossa lukee "Akrobaten L.E. Olsén 25.4.1843–21.4.1895" ja halusi tietää lisää tästä sirkustaiteilijasta. Kyseessä on Ludvig Elias Olsen.

Tanskalaiset Olsen, Olsson ja Madigan ovat tunnettuja sirkussukuja ja heitä on sirkusalalla tänäänkin. Tunnettu on myös Elvira Madiganin ja luutnantti Sixten Sparren rakkaustarina, joka päättyi kaksoisitsemurhaan 1889. Elviran veljet Frans Oscar Olsen ( s. 5.1.1855 Kuopiossa) ja Ludvig Elias Olsen kiersivät Suomea, Ruotsia ja Venäjää sirkuksen kanssa 1800-luvun lopulla. Vuonna 1856 tiedetään Turussa esiintyneen "pienet akrobaatit" Veljekset Olsen. He olivat 13-vuotias Ludvig ja hänen veljensä, ehkä 10-vuotias Rudolf Olsen. Ludvig käytti myös taiteilijanimiä Louis ja Ozevy. He kävivät esiintymässä Oulussa ainakin 1860, 1894 ja 1895, jolloin Ludvig Olsen kuoli.

Olsen-nimeä näkyy käytetyn myös muodoissa Ohlsson ja Olsson. Yksi Ludvigin pojista oli Oskar Elias Richard Olsen (1875–1951) eli Richard Olsson, joka tuli tunnetuksi johtamastaan Sirkus Fenniasta. Vaimonsa Ingeborgin (o.s. Reimers) kanssa he ostivat talon Kouvolasta ja asuivat siellä vuosikausia.

Lisätietoja näistä henkilöistä löytyy Heikki Nevalan kirjasta Huvielämän kiertolaisia ja Sven Hirnin kirjasta Sirkus kiertää Suomea. Viimeksi mainitusta löytyy myös Ludvig Olsenin valokuva.

.

1914 Sirkus Fennia

Sirkus Fennian omistivat ainakin 1913–1916 Richard Olsson vaimonsa Ingeborgin kanssa. Onko tässä kyse sirkusesityksestä vai urheilukilpailusta sirkusteltassa? Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä 3.6.1914. Ilmoituksessa ei mainita muita ohjelmanumeroita – vain viisi painiottelua. Painia näytettiin tuohon aikaan paljonkin sirkuksissa. Eikä se ollut mitään vapaapainia vaan aitoa kreikkalais-roomalaista. Sirkusteltat olivat erinomaisia paikkoja painiotteluiden järjestämiseen. Paini-innostuksen lisääntyessä alettiin rakentaa painisaleja ja muita urheilupaikkoja ja painit sirkuksissa oli painittu.

Tässä vielä juttua Suomen Urheilulehdestä neljä vuotta aiemmin.

.

1916 Niels Nielsen

Tämä ilmoitus oli Tampereen Sanomissa elokuussa 1916.

Ainoastaan Lyhempi aika Tampereella! ! !
Helsingistä saapunut Niels Nielsenin
Panoptikon ja Anatoomillinen Museo
Yksi Euroopan suurimmista nähtävyyksistä.
Suurin matkustava Vahakabinetti.
Aleksanterin torilla. Ei sama kuin 2 vuotta takaperin.
Sisäänpääsy 50 penniä, anatoomiseen osastoon 30 pennin lisämaksu. Sotavero 10 p. – Kun sisäänpääsy on niin halpa, on kaikkien käytävä katsomassa.
Museo on auki joka päivä klo 10stä aamulla klo 10een illalla.
Kunnioittaen: Niels Nielsen, museon omistaja.

Ruotsalaisen Carl Hartkopfin (1828–?) vahakabinetti aloitti toimintansa 1864. Ensimmäisen kerran museo saapui Suomeen vuonna 1898. Tanskalainen Niels Nielsen (1857–1938) ryhtyi 1800-luvun lopulla hallinnoimaan Hartkopfin museota. Hartkopfin nimellä se esiintyi vielä 1914 Helsingissä. Nielsen muutti museon lopulta omiin nimiinsä.  Samasta museosta on käytetty monia eri nimimuunnoksia, mm. ”Hartkopfin Panoptikon ja Anatominen museo”, ”Hartkopfin vahakabinetti”, ”Colosseum Panoptikon” ja ”Niels Nielsenin museo”.

Niels Nielsenin Terveys- ja kansantieteellinen museo oli 1933 mukana Suomen Tivolin B-osaston kiertueella. Nielsen oli kuitenkin luopunut vahakabinetistaan jo 1920-luvun lopulla. Se oli siirtynyt Suomen Tivolin omistukseen, mutta ilmeisesti Nielsenin nimi veti vielä. Vahamuseo oli Suomen Tivolissa vielä 1935, mutta sen  lopuksi koituivat lopulta pulavuodet. Suurin osa vahanukeista ja vahamalleista sulatettiin puunausvahaksi.

Richard Olssonin omistama Sirkus Fennia Vaasassa vuonna 1913–1919. Alueella näkyvissä Fennian sirkusteltta sekä Niels Nielsenin kuvaushetkellä omistama Hartkopf's Museum -vahakabinetti.

.

Sirkus Fennia, Tampere 1913

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä lokakuussa 1913. Mikähän lienee ollut tirehtööri Richard Olssonin tarkoitus, kun ilmoituksessa sanotaan, että istumalipun ostajalla on oikeus viedä yksi nainen ilmaiseksi mukaansa. Siis poislähtiessä sai viedä yhden naisen mukanaan? Mielenkiintoista! Olsson oli ruotsalainen, joten ehkä tässä ilmoituksen laadinnassa on ollut hiukan kielivaikeuksia.

Alakuvassa Richard Olssonin omistama Sirkus Fennia Vaasan Cirkusplatsenilla  vuonna 1910, toisen tiedon mukaan 1913–1919  Yhden tiedon mukaan Sirkus Fennialla oli jo 1918 toinen omistaja, Oskar Hildén. Kuvassa näkyvissä Fennian sirkusteltta sekä Niels Nielsenin omistama Hartkopf's Museum -vahakabinetti.

.

Tivoli Marino 1937

Tämä lehti-ilmoitus on ilmeisesti vuodelta 1937. Tivoli Marinoa veti Oskari Hilden (1886–1937) Alhaalla kuva Uno Sunellin hautajaisista, jossa Oskar Hilden seisoo takana keskellä lippalakki päässään. Ennen Marinoa hänellä oli itsenäistymisemme jälkeen mm. Sirkus Arkadia, Sirkus Fennia ja Sirkus Finlandia.

Sirkusohjelmaa näkyy ilmoituksessa olevan runsaasti. Osa varmasti omissa teltoissaan. Vuonna 1937 Väinö Montonen (1909–1953) eli taikamestari Alex Monell esiintyi Tivoli Marinossa. Joissakin tiedoissa hänen nimensä kirjoitettiin myös muotoon taikuri Alexander Monell.

.

Painia sirkuksessa 1914

Tämä lehti-ilmoitus oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 20.5.1914:

Sirkus FENNIA
tulee Tampereella ja antaa
Suuren Ensi-näytännön
27 pnä toukokuuta klo 8,15 i.p. suuremmoisella ohjelmalla.
Toimeenpannaan myös suuret
Kansainväliset Painikilpailut
osanottajien joukossa herra Yrjö Saarela, maailman mestari Oulusta. Katsokaa lähemmin ilmoituslehtisistä.

Sirkuksilla oli suuri merkitys painiharrastuksen rantautumisessa Suomeen. Se oli hyvin suosittua sirkuksissa. Yrjö Saarela (13.7.1884–30.6.1951) oli suomalainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari. Tukholman olympiakisojen jälkeen 1912 Saarela siirtyi ammattilaiseksi sirkusareenoille. Tämä ura jäi lyhyeksi pian alkaneen ensimmäisen maailmansodan johdosta.

Ruotsalainen Richard Olsson kiersi 1900-luvun alussa Suomea Grand Sirkus du Nord -nimisellä sirkuksella. Kun hollantilainen Sirkus F. Goldkette teki konkurssin Loviisassa, Olssonit ostivat joitakin hevosia ja muuta rekvisiittaa heiltä. Tästä muotoutui Cirkus Fennia. Sen toiminta loppui 1917 jossain Ruotsissa. Itsenäistymisen jälkeisenä aikana Suomessa kiersi vielä Fennia ja Finlandia -nimiset sirkukset, mutta ne olivat Oskar Hildénin omistamia.

Pistän tähän alas vielä tuntemattoman painijan artistikortin. Kuka hän oli? Vai oliko hän edes painija?

Hartkopfin vahamuseo

Vielä juttua eilisistä vahakabineteista. Hartkopfin vahamuseossa esiteltiin intiimejä sairauksia, kidutusvälneitä, eri rotuja edustavia nukkeja sekä historiallisia tapahtumia. Valokuvia ja lehtiä ei siihen aikaan kovin paljoa ollut tavallisen rahvaan saatavilla, mutta uutiset kansainvälisistä selkkauksista kuitenkin kulkivat. Vahakabinetissa sitten esitettiin kyseiset tapahtumat ja henkilöt luonnollista kokoa olevien vahanukkien avulla. Vahanukkeina olivat niin kuninkaalliset henkilöt kuin murhamiehetkin.

Tanskalaisen Niels Nielsenin omistama Hartkopfin vahamuseo kiersi Suomea 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useita vuosia. Suurimmillaan sen kujettamiseen tarvittiin kahdeksan rautatievaunua. Museo oli jaettu erilaisiin osastoihin ja "vain miehille"-osastoon oli erillinen pääsymaksu. Oheinen kuva on otettu Vaasassa 1910 ja siinä on museon mukana todennäköisesti Sirkus Fennia. Teltta on ns. galgtält, jossa mastorakenteet muistuttavat kahta vastakkain asetettua hirsipuuta. Hartkopfin museo oli Suomessa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1917 saakka. Uudelleen se tuli vuosina 1923-25 ja senkin jälkeen se teki lyhyempiä vierailuja.

Vahanäyttelyn suosio hiipui, Nielsen velkaantui ja joutui luovuttamaan osan kokoelmasta J.A.F. Sariolan Suomen Tivolille. Suuri osa Suomeen jääneistä nukeista sulatettiin lattiavahaksi. Niels Nielsen kuoli 2.5.1938 edelleen Tanskan kansalaisena.  Vahanukkien lisäksi Hartkopfin museossa vieraili eläviä erikoisuuksia, mm. jättiläinen Gustaf Edman. Nielsen on todennäköisesti itse mukana Edmanista 1906 otetussa muistokortissa alhaalla. Osa Nielsenin kokoelmasta on edelleen olemassa ja sen omistaa ruotsalainen Per Edström.

Lähde: Sven Hirn: Kaunotar ja hirviöitä.