1905 • Nouveau Cirque • Hubert Cooke

Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Sr. 

Siltasaaren maneesin pihalla 1905.

Alla oleva ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 24.3.1905. Ranskalainen paininta oli yksi sirkusten suosituimmista ohjelmanumeroista. Myöhemmin sitä alettiin nimittää kreikkalais-roomalaiseksi painiksi ja esitykset siirtyivät pikku hiljaa urheilutiloihin. Painin lisäksi sirkus ja tivolit toivat Suomeen myös elokuvat aikoinaan.

Ilmoitus Tuomo Koiviston arkistosta.

Nouveau Cirque'n näytökset pidettiin Helsingin Siltasaaren maneesissa Sirkuskatu 2–4 (nyk. Paasivuorenkatu 2). Ylimmässä kuvassa Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Senior poseeraa Siltasaaren maneesin pihalla 1905. Kuvaaja on mahdollisesti kenraali Babtshenko.

Tyylikäs painiasu sata vuotta sitten.

Hubert Cooke Sr. oli yksi aikansa kuuluisimmista taitoratsastajista. Hän vieraili Helsingissä vuosina 1886, 1905 ja 1907. Vuonna 1886 hän esiintyi ravintola ja tivoli Hesperiassa  Schumannin seurueen kanssa. Hesperia oli toiminnassa Helsingissä 1872–1891. Hubert Cooke Junior esitti myös taitoratsastusta Helsingin Hippodromissa 1910 ja 1913.

Painiotteita joskus muinoin.

Nimeä Nouveau Cirque käytti useampikin sirkus 1900-luvun alussa. Esimerkiksi 1907 Nouveau Cirque'n johtajana näkyy olleen Harry Althoff (1868–1930). Siltasaaren Maneesin johtaja Carl Ducander käytti myös joskus omissa näytöksissään nimeä Nouveau Cirque.


.

1901 • Urheilu Sirkus • Sport Circus

Yllä oleva ilmoitus julkaistiin Wiipuri-lehdessä 23.11.1901. Urheilusirkus toimi ilmeisesti vuosina 1901–1903 Sunell-veljesten johtamana. Telttaseurue siirtyi yleensä paikkakunnalta toiselle hevosrattailla, talvella tietenkin rekikyydillä. Veljessarjaan kuuluivat Karl (1874–1916), August (1885–1924) ja Uno (1888–1935). August ja Uno jatkoivat myöhemmin sirkusuraansa kahlekuninkaina. Sirkusympyröissä urheilulla tarkoitettiin tuohon aikaan useimmiten ranskalaista painia, josta myöhemmin muotoutui nykyaikainen kreikkalais-roomalainen paini. Muutakin ohjelmaa oli aina mukana. Esimerkiksi klovni ja notkeustaiteilija Sivo Siponen (1887–1941) esiintyi Sunellien sirkuksessa.

Postikortissa lukee lukee Uno Sunell, mutta asiantuntija väittää, että kuvassa on hänen veljensä August Sunell. Herrat käyttivät surutta toistensa kuvia. Tuo laite on "kiinalainen Pranger", jonka veljekset ostivat Harry Houdinilta Amerikan matkallaan.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••
Sunellit toivat Prangerin Amerikasta.
Ensin laite jäi Unolle kun August Sunell lähti Amerikkaan.
Unon jälkeen laite joutui Eero Korkille.
Korkin jälkeen järjestettiin huutokauppa ja 
laite meni Christer Nilssonille ja hänen Taika-arkistoon.
Muut Uno Sunellin ja Korkin jäljelle jääneet välineet ovat Punkalaitumen kotiseutumuseossa.
Solmu Mäkelä vieraili Nilssonin luona ja 
Leena Heiskanen otti kuvan kun Solmu ja Christer ovat laitteessa.

Photo © Leena Heiskanen.

•••••••••••••••••••••••••••••••

.

1919 • Tanssia ja painia • Dancing and wrestling

Tämä Ilmoitus oli tamperelaisessa Kansan Sana -lehdessä 11.12.1919. Huomenna tulee siis sata vuotta täyteen. Sanoja: ensiluokan, voimistelu ja  arvokas on tietysti käytetty jotta saadaan huvivero mahdollisimman alas. Jos olisi kerrottu vain, että kyseessä sirkusnäytös, jossa nähdään naisten painia ja tanssitaan, vero olisi varmaan ollut korkeampi. Ilmoitusta lehteen jätettäessä ei näköjään vielä tiedetty millaisen veron Kangasalan nimismies määrää.

.

1897 Sirkus Ducander

"Sirkustemppuja. Helsingissä nykyään esiintyvä sirkus Ducander on lähettänyt teiskolaiselle urheilijalle, talollisenpojalle Heikki Kuusniemelle kutsumuksen tulla painiskeluun sirkuksen ammattipainijan kanssa. Palkkioksi luwattiin vapaa matka ja 100 m. rahaa sekä 300 m., jos woittaa sirkuksen painijan. Sulkumerkeissä ilmoitti kutsuntuoja, että Kuusniemen – annettaisiin woittaa. Tuskin tarwinnee mainita, ettei tunnettu urheilija moiseen ilweilyyn suostunut, kertoo U:lehti. – Kuinkahan kauwan wedetään pääkaupunkilaista yleisöä nenästä?"

Tämä juttu oli Kylväjä-lehdessä tammikuussa 1897. Sirkus Ducander oli ensimmäinen suomalainen sirkus. Se aloitti toimintansa Terijoella edellisvuoden elokuussa. Se kiersi myös Tampereella, Vaasasssa ja Turussa päätyen lopulta Helsinkiin. Sirkus Ducander esiintyi Siltasaaren maneesissa. Helmikuussa 1897 Sirkus siirtyi Tallinnaan ja sieltä Eurooppaa valloittamaan – eikä palanut enää Suomeen.

Nyrkkeily-, paini- ja sirkusmainoksia lauta-aidassa Siltasaarenkatu 6 ja 

taustalla sirkusrakennuksen seinässä Siltasaarenkatu 8-10 vuonna 1907.

Sirkus ja tivoli toivat Suomeen aikoinaan myös elokuvat ja kreikkalais-roomalaisen painin. Lehtiartikkelin sävy on kuitenkin sellainen, että sirkuspainiin oltiin jo kyllästymässäkin. Tuon kuvan mukaan sitä harrastettiin kuitenkin vahvasti vielä 10 vuotta Ducanderin jälkeenkin sirkuksessa. Edelleenkin se on suosittu urheilulaji Suomessa – vähän asiallisemmilla säännöillä.


.

1900 Sirkus Hippodrom

Sirkus Hippodrom
Täkäläisellä Hevostorilla.
Huom.! Suuri Ranskalainen Paininlyönti. Huom.!
Tänään sunnuntaina, lokak. 7 p:nä 1900 annetaan 3:me suurta Juhlanäytäntöä,
1:nen klo 3, 2:nen klo 5 ja 3:s klo 7 i.-p.
Kaikissa näissä näytännöissä esiintyy:
Klo 3 i.-p: Suuri painiskelu Atleetti herra G. Vilter'in ja Helsinkiläisen Atleetin herra A. Aaltosen välillä.
Klo 5 : Painiskelu herra Vilter'in ja Viipurin väkevimmän Atleetin ja palkitun painiskelijan E. Alexander Wessmanin välillä.
Huom.! Klo 7 i:-p. : Suuri Kaukaasialainen Painiskelukamppailu Tatarin, herra Aflallan Kafautuilan, Täältä Tampereelta, välillä.
Herra Vilter lupaa 100 Suomen markan palkinnon sille, joka hänet voittaa, noudattamalla painiskelusääntöjä.
Erittäin runsaasta ohjelmasta mainitaan:
Ikaariset leikit á la Benedette.
Paljon suositun Atleetin herra Wiggo Kreuterin esiintyminen voimanäytteineen, nostaen painoja 49 kilosta 100 kiloon.
Kaksoistrapetzin suorittavat Veljekset Kreuter.
Kolme miekkailijata yksin- ja kaksinkertaisin saldomotlerin.
Koomillisia esiintymisiä y. m.
Huom.! Jokaisen näytöksen jälkeen Suuri Koomillinen Pantomiini.
Huom,!   Werraton alallaan! Ilman kilpailua!  Huom,!
Leijonankesyttäjä Herra Charles Kleinin esiintyminen vapaudessa kesytettyjen Leijonain Fridan ja Stellan kera erityisesti tätä varten raketulla rauta-areenalla.
Huom,!   Werraton alallaan! – Ilman kilpailua!  Huom,!
Huom.! Telttiin on laudoista tehty erityinen käytävä, jotta ei yleisön tarvitse liata jalkineitaan.
Kunnioittaen: Caesar-Seurue.

Amerikkalainen piirroskuva 1900-luvun alusta. 

Domptöörit eli villieläinkouluttajat kuvattiin usein pistooli kädessä.

Tuo ilmoitus oli tamperelaisessa Aamulehdessä 7.10.1900. Sirkus Hippodrom oli asettunut nykyisen Pyynikintorin paikkeille. Näytösten pääpaino oli ranskalaisessa painissa, jota nykyään nimitämme kreikkalais-roomalaiseksi. Ohjelma koostui kolmesta osasta: painijat, muut artistit ja pantomiimi. Näytökset olivat ehkä puolitoistatuntiset, joten paljon siihen aikaan saatiin mahtumaan esiintyjiä. Leijonien rauta-areenalla tarkoitettiin ehkä alakuvassa näkyvää rautalanka-aitausta. Onko se joskus ollut jostain muusta materiaalista?

Unkarilainen klovniryhmä 3 Pap rautaisen leijonahäkin edessä Sirkus Felixissä ehkä 1949. 

Vasemmalta József Pap, Kálmán Pap ja Sándor Pap.

.

1914 Sirkus Fennia

Sirkus Fennian omistivat ainakin 1913–1916 Richard Olsson vaimonsa Ingeborgin kanssa. Onko tässä kyse sirkusesityksestä vai urheilukilpailusta sirkusteltassa? Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä 3.6.1914. Ilmoituksessa ei mainita muita ohjelmanumeroita – vain viisi painiottelua. Painia näytettiin tuohon aikaan paljonkin sirkuksissa. Eikä se ollut mitään vapaapainia vaan aitoa kreikkalais-roomalaista. Sirkusteltat olivat erinomaisia paikkoja painiotteluiden järjestämiseen. Paini-innostuksen lisääntyessä alettiin rakentaa painisaleja ja muita urheilupaikkoja ja painit sirkuksissa oli painittu.

Tässä vielä juttua Suomen Urheilulehdestä neljä vuotta aiemmin.

.

Painijat sirkuksessa

Tosiasiahan on, että sirkus toi Suomeen kreikkalais-roomalaisen painin. Se oli hyvin suosittu ohjelmanumero 1900-luvun alussa. Painijat olivat sirkustaiteilijoita. Näytösten lisäksi painikilpailuja järjestettiin joka kaupungissa. Yllä olevan ilmoituksen suuria tähtiä ovat V. Siltala, Aug. Pursiainen, Osk. Henrikson ja Alex Järvinen. Ilmoitus julkaistiin Kansan Lehdessä 5.8.1921.

Väinö Siltala oli syntyjään hämäläinen. Hänen pituutensa oli 202 cm ja painonsa 127 kiloa. Alla olevasta taiteilijakortin kuvasta päätellen en olisi halunut joutua häneen käsiinsä. Siltala kuoli 26.6.1925 vain 40-vuotiaana.

August Pursiaisella tarkoitetaan varmaan Alfred Pursiaista, joka aikoinaan paini Helsingin Reippaassa 75-kiloisissa.

Oskar Henrikssonin sukunimi pitäisi kirjoittaa kahdella s-kirjaimella. Hän edusti Helsingin Jyryä ja taisi olla parhaissa voimissaan joskus 1915.

Alex Järvinen (s. 26.6.1884)  otti osaa kahdesti maailmanmestaruuskilpailuihin, joista hän Helsingissä voitti hopeaa ja Berliinissä kultaa, molemmissa kisoissa hän paini luokassa alle 83 kg. Suomessa hän perusti Helsingin Jyryn. Vuonna 1911 hän voitti suomenmestaruuden Viipurissa käydyissä kilpailuissa.

Mutta mikä oli tämä Lampey? Ilmeisesti se oli sirkus, olihan siellä muutakin ohjelmaa kuin paini. Jo edellisvuonna Tampereella oli vieraillut Anthonius-Lampey Seurue samalla tontilla. Silloinkin oli paini yksi ohjelmanumero. Tosin palkinnot olivat silloin vain 500–1500 mk.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••
Noissa tiedoissa on korjaamisen varaa:
" Väinö Kustaa Siltala (8. joulukuuta 1885 Saapas kylä, Koski Hl – 26. heinäkuuta 1925 Koski Hl) oli tunnettu voimamies. Siltalan suku on isän puolelta kotoisin Padasjoen Auttoisilta, jossa isoisä oli torpparina. Siltala-sukunimi saatiin, kun pojat menivät kouluun ja heiltä kysyttiin nimeä. Kotipaikkaa kutsuttiin Sillantaukseksi ja Siltalaksi. Väinö Kustaalla oli pituutta 202 cm ja painoa enimmillään 146 kg. Hänet on haudattu Hämeenkosken Valkjärven hautausmaalle. "
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kustaa_Siltala
Koski Hl synnyinkuntana, nykyinen Hämeenkoski.
•••••••••••••••••••••••••••••

Painia sirkuksessa 1914

Tämä lehti-ilmoitus oli tamperelaisessa Kansan Lehdessä 20.5.1914:

Sirkus FENNIA
tulee Tampereella ja antaa
Suuren Ensi-näytännön
27 pnä toukokuuta klo 8,15 i.p. suuremmoisella ohjelmalla.
Toimeenpannaan myös suuret
Kansainväliset Painikilpailut
osanottajien joukossa herra Yrjö Saarela, maailman mestari Oulusta. Katsokaa lähemmin ilmoituslehtisistä.

Sirkuksilla oli suuri merkitys painiharrastuksen rantautumisessa Suomeen. Se oli hyvin suosittua sirkuksissa. Yrjö Saarela (13.7.1884–30.6.1951) oli suomalainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari. Tukholman olympiakisojen jälkeen 1912 Saarela siirtyi ammattilaiseksi sirkusareenoille. Tämä ura jäi lyhyeksi pian alkaneen ensimmäisen maailmansodan johdosta.

Ruotsalainen Richard Olsson kiersi 1900-luvun alussa Suomea Grand Sirkus du Nord -nimisellä sirkuksella. Kun hollantilainen Sirkus F. Goldkette teki konkurssin Loviisassa, Olssonit ostivat joitakin hevosia ja muuta rekvisiittaa heiltä. Tästä muotoutui Cirkus Fennia. Sen toiminta loppui 1917 jossain Ruotsissa. Itsenäistymisen jälkeisenä aikana Suomessa kiersi vielä Fennia ja Finlandia -nimiset sirkukset, mutta ne olivat Oskar Hildénin omistamia.

Pistän tähän alas vielä tuntemattoman painijan artistikortin. Kuka hän oli? Vai oliko hän edes painija?

Sirkus toi painin Suomeen

Tamperelaisessa Kansan Lehdessä oli heinäkuun viimeisenä päivänä 1920 yllä oleva ilmoitus:
Kiinalais- Jättiläissateenvarjon alla
Läntinen puistokatu 20
Anthonius-Lampey Seurue
tänään lauant. klo 8 ip. Suuri Ilta-näytäntö. Huom.! Painihaaste. Huom.!
Hyvät painijat voivat ilmoittautua. Kolme palkintoa jaetaan, Smk 1,500:–, 1,000:– ja 500:–.

Esiintymispaikka oli nykyisessä Hämeenpuistossa suunnilleen pääkirjasto Metson kohdalla. Tarkoitettiinko tuolla sateenvarjolla esiintymispaikkaa vai jotain ohjelmanumeroa? Joka tapauksessa paini oli se joka taatusti toi väkeä paikalle. Muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Ensimmäiset ammattilaispainijat kiersivät 1800-luvun loppuvuosina sirkusten mukana ja tekivät painia tunnetuksi ympäri Suomea. Ammattiatleetit haastoivat yleensä yleisön joukosta itselleen vastustajan, ja voittaja sai rahapalkinnon. Lajina oli ranskalainen paini, joka nykyisin tunnetaan nimellä kreikkalais-roomalainen paini. Nimivaihdos juontaa juurensa kunnioituksesta painin helleenisen kulttuurin taustoihin. Kyse oli siis oikeasta urheilusta. Sirkuksissa painia ei enää nähdä. Muita voimamiehiä kylläkin.

Nykyaikainen showpaini  puolestaan on viihdemuoto, jossa osanottajat kamppailevat näytösluontoisissa, ennaltakirjoitetuissa otteluissa. Joissakin maissa se on hyvinkin suosittua.

Alakuvassa poseeraa ilmeisesti helsinkiläinen Iivari Tuomisto, joka kiersi ammattilaisena painimassa sirkuksissa paitsi Suomessa, myös eri puolilla Eurooppaa. Vuosina 1911–1912 Tuomisto toimi painivalmentajana Ruotsissa ja valmensi suomalaispainijoille kovat vastustajat Tukholman olympiakisoihin 1912.

Toisessa taiteilijakortissa esiintyy Suomalainen Nais-painimestari Neiti Sirena Hagel.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa on isoisäni Iivari Tuomisto 

Pekka Turtiainen
•••••••••••••••••••••••••••••
Kuvassa isoisäni veli Iivari Tuomisto.
Siis korjaan: isoisoisäni veli Iivari Tuomisto :) 
•••••••••••••••••••••••••••••
.