1768 • Patty Astley • First Lady of the Circus

Sirkus-patsas Minskin keskustassa Valko-Venäjällä.

Monihan sen tietää, että klassisen sirkusnäytöksen keksijä on englantilainen Philip Astley (8.1.1742–20.10.1814). Hänellä oli menestyvä ratsastuskoulu, joka esittti myös ratsastusnäytöksiä. Me vanhemmat miehet olemme kuitenkin jo oppineet, että aika usein kaiken takana on nainen. Niin nytkin. Historian kirjoituksessa on kuitenkin vähemmälle huomiolle jäänyt Astleyn vaimo Patty, syntyjään Martha Mary Polly Jones (s. 1741). Heidät vihittiin Lontoossa 8.7.1765. Pattyn varhaisemmista vaiheista en löytänyt tietoa. Pariskunnan ainoa lapsi John Conway Astley syntyi 15.4.1767.

Philip Astley antoi ensimmäisen sirkusnäytöksen vuonna 1768 Lontoossa. Patty Astley oli siis sirkuksen ensimmäinen nainen. Hän oli lahjakas hevosurheilija. Hän esiintyi näytöksissä hevosensa Gibralttarin kanssa hurmaten yleisön kerta toisensa jälkeen. Esitykset olivat akrobatiaa hevosella. Onkohan vikellys lähellä oikeaa termiä? Pyöreän ratsastusmaneesin lisäksi ratsastusnäytksessä oli uutta numeroiden väliin sijoitetut klovnien ja erilaisten katutaiteilijoiden esitykset. Pääpaino esityksissä pysyi kuitenkin hevosissa ja taitoratsastuksessa. Moni itseppäinen klassisen sirkuksen harrastaja on edelleen sitä mieltä, että show ei ole sirkusta, jos siinä ei ole hevosia.

Maria Cordwell-Ignatovan numero Sirkus Finlandiassa 2018 oli loistava näyte siitä mitä Patty Astley esitti maailman ensimmäisessä sirkusnäytöksessä. Hevosen käynnin varmisti isä Ignat Ignatov ja taustamusiikista vastasi Ester Viljanen.

Kommentit:


Itseppäisenä klassisen sirkuksen ystävänä olen ehdottomasti sitä mieltä että sirkus ilman hevosnumeroita ei ole aitoa sirkusta. Mieluiten klassisen sirkuksen ensimmäisen numeron pitäisi olla hevosnumero. Ainakin perhe Quaiser painottavat tätä.
Vikellys on juurikin akrobatiaa hevosen selässä. Karjaalla sijaitsevalla Gran- tallilla opetetaan vikellystä ja järjestetään joka syksy kansalliset vikellyskiplailut. Lajissa on myös MM kisat, vielä ei taida olla olympialaji (?).
Yrsa Helles



.

1905 • Nouveau Cirque • Hubert Cooke

Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Sr. 

Siltasaaren maneesin pihalla 1905.

Alla oleva ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 24.3.1905. Ranskalainen paininta oli yksi sirkusten suosituimmista ohjelmanumeroista. Myöhemmin sitä alettiin nimittää kreikkalais-roomalaiseksi painiksi ja esitykset siirtyivät pikku hiljaa urheilutiloihin. Painin lisäksi sirkus ja tivolit toivat Suomeen myös elokuvat aikoinaan.

Ilmoitus Tuomo Koiviston arkistosta.

Nouveau Cirque'n näytökset pidettiin Helsingin Siltasaaren maneesissa Sirkuskatu 2–4 (nyk. Paasivuorenkatu 2). Ylimmässä kuvassa Nouveau Cirque'n englantilainen sirkustirehtööri Hubert Cooke Senior poseeraa Siltasaaren maneesin pihalla 1905. Kuvaaja on mahdollisesti kenraali Babtshenko.

Tyylikäs painiasu sata vuotta sitten.

Hubert Cooke Sr. oli yksi aikansa kuuluisimmista taitoratsastajista. Hän vieraili Helsingissä vuosina 1886, 1905 ja 1907. Vuonna 1886 hän esiintyi ravintola ja tivoli Hesperiassa  Schumannin seurueen kanssa. Hesperia oli toiminnassa Helsingissä 1872–1891. Hubert Cooke Junior esitti myös taitoratsastusta Helsingin Hippodromissa 1910 ja 1913.

Painiotteita joskus muinoin.

Nimeä Nouveau Cirque käytti useampikin sirkus 1900-luvun alussa. Esimerkiksi 1907 Nouveau Cirque'n johtajana näkyy olleen Harry Althoff (1868–1930). Siltasaaren Maneesin johtaja Carl Ducander käytti myös joskus omissa näytöksissään nimeä Nouveau Cirque.


.

2018 • Aasiratsastus • Donkey riding

Tänä vuonna on perheen nuorimmilla Sirkus Finlandian kävijöillä mahdolllisuus myös aasiratsastukseen pientä maksua vastaan. Ihan mukavasti aasit tottelevat vetäjien käskyjä, vaikka aina puhutaan, että aasit olisivat kovin itsepäisiä. Tässä letkaa johtaa Marko ja perässä tulee pienempi 5-vuotias Iti-tyttö. Hyvässä hoidossa aasit saattavat elää jopa yli 40-vuotiaiksi.

Wikipedia kertoo aasista mm. näin:
Kesyaasi on kaikkein vanhimpia kotieläimiä, se kesytettiin 4000 eaa. Pohjois-Afrikassa. Eteläisissä maissa aasi oli tärkein kotieläin ja kantojuhta, ja on paikoin edelleenkin. Kesyaasin tehtäviin on kuulunut kuormien vetäminen tai kantaminen. Aasit soveltuvat myös ratsuiksi, ne kulkevat verkkaisesti ja laukkaavat pehmeästi. Monet lajit osaavat myös luonnostaan tasakäynnin.

Looking After A Donkey -kirjan (Whittet Books, 1988) kirjoittaja Dorothy Morris kiteyttää aasin perusluonteen kirjansa johdannossa näin: Aasi on paljon turvallisempi pienille lapsille kuin poni. Aasin vaistoihin kuuluu seisoa paikallaan; jos lapsi menee aasin taakse ja lyö aasia takajalkaan, aasi jähmettyy paikalleen ja katsoo kuka tökkii sitä, mutta poni ottaa jalat alleen ja juoksee karkuun. Tämä myös ehkäisee aasia loukkaantumasta jos se jää jalastaan kiinni esimerkiksi rautalankaan tai sotkeutuu rikkinäiseen aitaan.

.

Louis Chiariny

Louis Chiariny oli Euroopassa tunnettu sirkustaiteilija 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Tämä hänen mainoslappunsa vuodellta 1788. Alkuperäinen on Solmu Mäkelän kokoelmassa, josta tämä postikortti on tehty. Louis Chiariny esiintyi ainakin vuonna 1814 Suomessakin. Sven Hirnin Sirkus kiertää Suomea -kirjan mukaan seurue tuli Pietarista ja esiintyi ainakin Helsingissä ja Turussa.

Kaunis mainos, mutta kovin hitaasti käy nykyihmiseltä tuo Fraktura-kirjaintyypin lukeminen. Sitä on käytetty Pohjois-Euroopassa aina 1500-luvulta lähtien. Jostain syystä varsinkin saksalaiset pitivät tästä kirjaintyypistä vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Jopa vielä toisen maailmansodan jälkeen ilmeni halua palata fraktuuraan.

Ratsastus

Sirkuskäyntiin kuuluu ehdottomasti myös ratsastus ponilla tai oikein isolla hevosella. Tätä mieltä ovat ainakin kaikki lapset. Vielä jännempää se on, jos voi ratsastaa kamelilla tai dromedaarilla.  Jos haluaa norsun selkään, pitää matkustaa ulkomaille. Kerran vuodessa niitä näkee myös Ahvenanmaalla. Vuodesta toiseen ratsastus kiehtoo yhtä paljon. Jonot vaan pitenevät aina väliajalla ja näytöksen lopussa. Joissakin sirkuksissa ratsastetaan teltan sisällä maneesissa, joissakin taas ulkona.

Ratsastus

Monelle pienelle sirkuskävijälle taitaa olla huipuhetki jos pääsee itse ratsastamaan. Sirkusnäytöksen väliajalla se onnistuu useimmiten. Riippuu siitä, onko sirkuksen sen hetkisillä artisteilla käyttöön sopivia hevosia.

Yläkuvassa vähän harvinaisempaa ratsastusta aasilla Turussa vuonna 2003. Alhaalla kirgiisiryhmä Eshimbekov tarjosi lasten käyttöön monta komeaa ratsua Helsingissä 2011. Alimmaisena yksi Euroopan tunnetuimmista dressööreistä Felix Quaiser Vitikkalan pallokentällä Jämsässä 2004.

Jouni Aalto

Sirkus Finlandian tiedottaja on Jouni Aalto (s. 1958). Kuten autoradiosta näkyy, medioista mieluisin hänelle lienee radiokanava Aalto. Jounin koti ja perhe on ollut Hollannissa jo parikymmentä vuotta – siis ihan aito Hollannin-suomalainen. Kesät Suomessa, talvet Hollannissa. Tai voisi Jounia nimittää maailmankansalaiseksikin, niin paljon hän on Eurooppaa työkseen kiertänyt.

Ensimmäinen kosketus Sirkus Finlandiaan tapahtui Forssassa 1977, kun Jouni pääsi hommiin tallipojaksi. Parin viikon sisällä huomattiin nuorukaisen puhelahjat ja hänet pistettiin kuuluttajaksi. Monena on mies eläissään ollut, jopa rekkakuskina, mutta aina palannut sirkukseen. Ja sirkuksessahan joutuu tekemään kaikkea – jopa tulkkaamaan Ritari Ässän KITT-autoa.

Vuonna 1982 Jouni Aalto heittäytyi artistiuralle. Sirkus Finlandiassa esiintyi vauhdikas kasakkaryhmä The Kaiser Troupe, jolla oli ongelma. Jostain piti saada yksi kasakka. "Saatanhan minä kokeilla" sanoi Jouni. Alkoi tiivistempoinen ratsastusharjoittelu ja Jounista tuli kasakka. Mustelmat peitettiin ja pilleriä pistettiin poskeen. Mutta arvatkaa kuka oli toinen ryhmän kasakoista!! Etelä-Afrikkalainen Paul Wentzel eli Sirkus Finlandian nykyinen telttamestari Pee-Wee. Tuossa alakuvassa herrat hymyilevät tiukoissa trikoissaan, Jouni oikealla, Pee-Wee vasemmalla. Kasakkaryhmä kiersi Suomen jälkeen vielä pitkään Euroopassa.

Ernst Wehle

Ernst Wehle (synt. noin 1800) vieraili seurueineen Suomessa vuosina 1831–1832. Kiertue alkoi Viipurista toukokuussa 1831, kulki Loviisan, Helsingin, Hämeenlinnan, Turun, Vaasan, Uusikaarlepyyn, Kristiinankaupungin, Kokkolan, Oulun, Kuopion, Savonlinnan, Sortavalan ja Käkisalmen kautta takaisin Viipuriin, mihin kiertue päättyi helmikuussa 1832. Tämä julisteesta tehty postikortti on Turun vierailusta vuodelta 1834. Wehle oli "Kuninkaallinen Preussilainen Taiteilija", mikä tarkoitti sitä, että hän oli esiintynyt Preussin kuninkaallisille. Julisteessa olevat suihkut kuvaavat ilotulitusraketteja. Tempun tehoa ja vaarallisuutta lisättiin sillä, että ratsastaja pukeutui haarniskaan.

Wehlen seurue oli ratsastajapainotteinen. Ohjelmaan kuului taitoratsastusta, ponnahduslautahyppyjä, taikatemppuja ja ilmapallo. Wehle oli siis pääasiassa taikuri. Hän oli suuren Jacob Philadelphian oppilas. Kyseessä oli perheseurue. Lapsia seurueeseen kuului neljä ja he osallistuivat ohjelmiin.

Yksi Wehlen erikoisuus oli ilotulitukset. Wehle oli siis taikuri ja hänen kaulankatkaisutemppunsa oli myöhemmin kuuluisa. Vuoden 1834 vierailulla mainostettiin erityisesti sitä. Taikuri oli valmis illuusiossaan käyttämään myös vapaaehtoista yleisön edustajaa, mutta mikäli näitä ei ilmaantunut, oli kohteena oma Alexander-poika. Tämän pää näytettiin tempun jälkeen elottomana tinalautasella. Temppu esitettiin viimeiseksi ja sen vaikuttavuutta lisättiin kertomalla, että 'arvoisat herkkähermoiset naiskatsojat' voivat poistua ennen sitä. Kaikissa näytöksissä ei ollut ratsastusnumeroita vaan osa oli pelkkiä ilotulitusnäytöksiä.

Poika Alexander Wehle vieraili Suomessa vuosina 1845-1846. Myös hän oli eriikositunut ilotulituksiin ja osa näytöksistä sisälsi pelkästään sitä. Lähde Sven Hirn: Sirkus Kiertää Suomea.

Troupe Eshimbekov

Tshingis-kaanin jälkeläiset ottavat maneesin haltuunsa vauhdikkaasti. Kirgisialaisen Manatbek Eshimbekovin ratsastusryhmän esitys Sirkus Finlandiassa on vauhdikasta taitoratsastusta ja ratsastusakrobatiaa. He itse nimittävät sitä  jighit-ratsastukseksi. Troupe Eshimbekoviin kuuluu kahdeksan ratsastajaa ja hevoset Bay, Belek, Frank, Grand, Jesus, Irkut, Malich ja Suvar. Hevosista yksi on Kirgisian hevonen, neljä orlovilaista, yksi hevonen Espanjasta, yksi Ranskasta ja yksi Bulgariasta. Nuorin hevonen on neljävuotias ja vanhin 22-vuotias.

Eshimbekov kertoo työskennelleensä hevosten parissa vuodesta 1972 lähtien. Oman ratsastusryhmänsä hän perusti 1996. Ryhmä on kierrellyt ympäri maapalloa vaihtelevissa kokoonpanoissa.

Ja täytyyhän hurjien miesten joukossa olla yksi kaunotarkin. Kuvassa Dilbara Eshimbekov kerää liinoja maasta kuin pikkurahoja kioskin tiskiltä.

www.sirkusfinlandia.fi
.