2020 • Taikuri Jussi Jalkanen • Magician Jussi Jalkanen

Taikuri Jussi Jalkanen juhlii  45-vuotista uraansa tietysti taikomalla. Koominen taikuus puree hyvin yleisöön. Omasta urastaan Jussi kertoi näin:

"Vuonna 1972 Suomen Tivoli tuli Oulunkylään. Tivolin mukana kiersi Sirkus Royal, jonka näytöksessä esiintyi Taikuri Peter Daniels (Pekka Pekkonen). Esityksen nähtyäni päätin, että minusta tulee taikuri. Kirjastosta löysin Solmu Mäkelän Suuren Taikakirjan mistä opettelin ensimmäiset temppuni sillä seuraksella, että tein ensimmäisen julkisen esiintymiseni vuonna 1975. Vuonna 1976 minut hyväksyttiin Taikaritarit Ry:n (nykyään Suomen Taikurit) jäseneksi. Taikaritarit oli yhdistys jossa panostettiin junioritaikureiden opastukseen ja opetukseen ja se järjesti erilaisia tilaisuuksia, joissa pääsimme esiintymään ja saimme arvokasta kokemusta esiintymisestä. 70-luvulla oli vaikea saada tietoa tempuista. Kaikki varjelivat temppujen salaisuuksia eikä niitä jaettu ennen kuin olit osoittanut että olet tosissasi taikuudesta kiinnostunut. Käänteentekevää taikurin urallani oli 90-luvun lopulla tekemäni Taikuriparodia Mr Blues. Esityksen nähtyään eräs kollega totesi "se oli hauska". Silloin tajusin että voin olla oikeasti hauska lavalla. Siitä innostuneena rupesin kehittämään koomista taikashowta. Näin syntyi taikashow, joka yhdistää taikuuden ja stand up komiikan. Samalla syntyi myös Taikuri Klabbis -hahmo, joka on erikoistunut lasten ja koko perheen ohjelmiin. Nyt olen yli 20-vuotta keikkaillut koomisena taikurina ja vietän tänä vuonna 45-vuotistaiteilijajuhlaa tietysti keikkailemalla."

Showreel: https://www.youtube.com/watch?v=W5lkuknOg6A

.

1887 • Circus Busch • Suomessa • In Finland

Circus Buschin Helsingin vierailun ohjelma 1887. Tämä postikortti on 

painettu Solmu Mäkelän arkistossa olevasta julisteesta.

Näin 13. päivänä puhutaan epäonnistumiseta. Vuonna 1887 elimme Venäjän alaisuudessa, autonomisessa Suomen Suuriruhtinaskunnassa. Syksyllä Helsingissä vierailivat Circus Schumann ja Circus Busch. Hämeenlinnassa ilmestynyt Hämäläinen-lehti julkaisi 22.10.1887 tällaisen jutun Helsingin-kirjeenvaihtajaltaan:

"Kirje Helsingistä.
19/10 1887.
Ne owat menneet – sirkukset nimittäin, jotka täältä niistiwät rahat. Sirkus Schumann meni ensin, koska hän ei kyennyt kilpailemaan kaiken sen humbugin kanssa, millä Sirkus Busch loisti hänen ylitsensä.
Suurin humbugi oli suutarimestari Brådd, joka otti ollaksensa klownina Helsingin yleisön edessä. On nähty suutarien kykenewän monenlaiseen; he owat waltiomiehiä, uskonnon perustajia, runoilioita j.n.e. Siis ei kumma, että suutari osaa joskus ratsastaakin. Ja käsiä taputeltiin hra Bråddille, niin että titulus Olfchansky hämmästyi.
Jos Sirkus Buschin esiintyminen ylipäänsä oli ollut koomillinen, niin muuttui loppu traagilliseksi. Eräs sirkuksen tallipalwelia, entinen kurituswanki Brandelius, rupesi puukolla leikkelemään toisia tallipalwelioita.
Ja kun hewoset wietiin laiwaan, tukki joku laiwan wäestä niin waromattomasti kaikki ilmareijät, että hewoset oliwat tukehtumaisillaan. Yksi niistä, August niminen champion, tukehtuikin jo kuoliaaksi.
Tästä julmistui sirkuksen omistaja hra Busch, niin että hän taas wuorostansa oli kuristamaisillaan tallimestarin, joka kuitenkin oli melkein syytön, koska hän oli awannut Ilmareijät, waikka, niin kuin sanottu, joku laiwawäestä sittemmin oli ne taas tukkinut.
Tämmöistä surunäytelmää oli sirkuksien lähteissä, eikä sirkus Schumankaan päässyt mieliensä mukaan lähtemään. Hewoset oliwat jo laiwassa ja laiwa lähtenyt merelle. Mutta myrsy ajoi se takaisin, joten hewoset olivat wietäwät maitse, se on, niiden täytyi kiertää koko Suomen lahden, tullaksensa Rääweliin, johon niillä olisi ollut suora ja lyhyt tie meritse Helsingistä."

Moni ehkä muistaakin, että tuo Rääweli on nykyinen Tallinna.
Hämäläinen oli Hämeenlinnassa vuosina 1858–1901 ilmestynyt kaupungin ensimmäinen sanomalehti.

Houdinia mainostavasta julisteesta valmistettu postikortti vähän

uudemmalta ajalta. Solmu Mäkelän arkistosta. 

.

1976 • Sirkuksen tulevaisuus • The future of the circus

Olimme taikuri Jussi Jalkasen kanssa yhdessä Sirkustaiteen peruskurssilla Haminassa vuonna 1976. Jussi lähetti säästämänsä Kymen Sanomien 25.7.1976 lehtileikkeen, jossa kerrotaan sen hetkisistä ajatuksia sirkuksen tulevaisuudesta Suomessa. Aika pitä juttu, mutta kannattaa lukea. Kannattaa myös muistaa, että Sirkus Finlandia oli jo liikkeellä ensimmäistä vuottaan.

"Hikeä ja työtä tarvitaan:
Sirkuksella edessään 10 vuoden etsikkoaika.

Ihomaalin, työn ja hien, parfyymin, sahanpurun ja elefantinkakan omalaatuinen hajusekoitus, siinä sirkuksen ilmapiiri, "atmosfääri". Yritystä, erehdystä ja opetusta. Siinä filosofian maisteri Epi Varpilan luonnehdinta sirkuksen maailmasta. Puhtaasti suomalaisin voimin rakennettua sirkusta aitoine ilmapiireineen saadaa kuitenkin odotella vielä kymmenen vuotta.

Noita sirkuslaisuudelta vaadittuja yrityksiä, erehdyksiä ja opetuksia kokivat sirkuslaisiksi aikovat tilliäiset Haminan Puistotalolla useamman kerran takalistoissaan pallon päältä pyllähtäessään luonnon tuosta kuitenkaan lannistumatta. Sirkustaiteen peruskurssilla erehdykset ja epäonnistumiset kuuluivat asiaan ja olivat siksi pelkkää lystiä kaikille muille.

FM Epi Varpila pörriäisten kimpussa Haminassa 1976.

Lauantaina annettiin oppitunteja akrobaateille, jonglööreille ja taikureille, juteltiin sirkuksen historiasta ja sen eri elementeistä, keskusteltiin sirkuksen tulevaisuudesta ja luotiin luottavaisia silmäyksiä valtiovallan suhtautumiseen aallonpohjansa ohittaneeseen sirkustaiteeseen.

Sirkuksella on aallonharjalle noustakseen vastassaan koko joukko hankaluuksia. Yksi niistä on huvivero, toinen eläinten maahantuontia ja esiintymistä rajoittavat määräykset, kolmas sirkukselle jatkuvasti hallaa tekevä tivoli.

Tivoli sijoitetaan varsin halukkaasti pelitelttoineen ja minisirkuksineen mahdollisimman hämäriin syrjäkolkkiin, jottei sen kaikenpäiväinen mölinä pääsisi ihmisiä häiritsemään. Niinpä myös tivolin yleisö mukautuu hämäräperäiseen maastoon.

Sirkus sen sijaan todellisuudessa vastaa lähinnä teatteriesitystä, näytös kestää parisen tuntia. Sitä olisi siis kohdeltava sen mukaisesti. 

Viljo Korpela ja Solmu Mäkelä jongleeraavat. Timo Korpela 

neuvoo rola-bola taiteilijanalkua Haminassa 1976.

Sirkuksen kuolemaa suomalaisittain ei ole syytä ihmetellä. Sirkuksen ylläpidon kustannusarvio lähentelee pienen kaupungin budjettia, esimerkiksi Haminan. Huomattavaa suomalaista sirkusta saadaan näin ollen odotella vielä pitkään, kymmenisen vuotta niin esiintyjien kuin pääomankin saamiseksi sirkukselta vaadittavaan uskoon.

Sirkus on fil.maist. Varpilan mukaan tavattoman kallis. Yksi esiintyminen maksaa n. 10 000 markkaa, ja sirkuksen on kyettävä järjestämään n. 15 esiintymistä viikossa.

Suomessa olisi tällä hetkellä sirkuslaisia yksi sirkuksellinen. Taso olisi sen mukainen. Aloitteleva, horjuva. Etsikkoaikaansa suomalainen sirkus saa elää vielä useita vuosia. "Me olemme vielä aivan alussa, lattianraossa", kuvaa taiteilija Viljo Korpela.

Sirkustaiteen peruskurssi päätetään tänään, sunnuntaina. Päivä on klownien. Tehdään klowninumero, puvut, maski ja harjoitellaan ohjelmaa. Sirkuksesta ja julkisesta sanasta kertoo viimeisenä kurssipäivänä toimittaja Osmo Jokinen."

Sirkus Finlandian Calle Jernström ja toimittaja Osmo Jokinen 

lähes kymmenen vuotta myöhemmin 1985.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Törkeä kuvaus tivoleista. En ymmärrä,miten joku on voinut mollata alaamme tällä tavalla.
Tapio Sariola 
••••••••••••••••••••••••••••••
Tämä kurssi järjestyi kolmivuotisen Haminan teinisirkuksen kupeeseen. Solmu, Henrico ja Nokipojat olivat käyneet meitä opettamassa jo muutaman vuoden. Uskon että kurssi järjestettiin heinäkuun loppuun, jotta Teinisirkus saisi viimeiset viilaukset ennen Haminan elomarkkinoita.
Itse en ollut kurssilla. ”Karkasin” Sirkus Finlandian mukaan heinäkuuksi. Ohessa oleva lehtiartikkeli tuli siskoltani Helsingistä huhtikuussa. Sen nähtyäni oli pakko päästä pyörille. Claes ja Rita eivät vastaan panneet, mutta eivät he kyllä ymmärtäneet mihin minut päästivät...Kesä joka avarsi käsitykseni ihmisestä!
Kettil Cedercreutz

••••••••••••••••••••••••••••••
Oma taikurinurani alkoi Suomen tivolin Sirkus Royalista jossa vuonna 1972 esiintyi taikuri Peter Daniels eli Pekka Pekkonen esityksen nähtyäni minä päätin että minusta tulee taikuri. Vuonna 2019 on esiintyjänurani taikurina jatkunut 44 vuotta.
Klabbis

••••••••••••••••••••••••••••••
Luin tämän postauksen vasta nyt vaalipäivänä. Onneksi maailma on muuttunut ja suhde niin tivoliin kuin sirkukseenkin on muuttunut. Ehdin tutustua Eppi Varpilaan, mutta nämä ajatukset tuntuvat kyllä vierailta. Minulla on vastaava kurssitodistus vuodelta 1977. Muistan hyvin sen, kun käynnistimme ensimmäisiä sirkusleirejä Orivedellä ja Lahdessa. Muuan varttunut taikuri kritisoi, että me tehdään häikäilemätöntä bisnestä lasten kustannuksella. Ammattilaisilta menevät ne harvatkin keikat. Kun meidän leirit sitten saivat julkisuutta ja leirillä kävi ministerivieraita niin kävikin päinvastoin. Leirillä oli oppilaina tulevia kuntapäättäjiä ja samainen kritiikkiä esittänyt taikuri halusi myöhemmin päästä opettajaksi kyseisille leireille. Kaikkea hyvää alkaneeseen sesonkiin itse kullekin!
Markku Aulanko
••••••••••••••••••••••••••••••

.

R.I.P. Solmu Mäkelä

1978

Suomen tunnetuin taikuri Solmu Mäkelä nukkui pois 96-vuotiaana.  Kepeät mullat!

1977 Solmu ja Kari Nieminen.

2014 Solmu ja Leena Jurvakainen Sirkus Finlandiassa.

Kommentit:

Kaksi kohtaamista Solmu Mäkelän kanssa: 

Tapasin Solmu Mäkelän ensimmäisen kerran 29.4.1972.  Se päivämäärä lukee Suuren Taikakirjan etulehdellä Solmun tekemässä omistuskirjoituksessa. 

Olin sinä kesänä Linnanmäen Kolibri-teatterissa kuuluttajana. Tehtäväkenttääni  kuului teatterin paraatilavalla tapahtuva mainoskuuluttaminen, näytännön aikana valojen ja äänentoiston hoitaminen,  esiripun käsin tapahtuva liikuttelu, ilmanvaihtojärjestelmän valvominen, esityksen lomassa taika-ankkureiden myynti ja joskus myös lippujen repiminen teatterin ovella.  Sinä kesänä vietettiin 18.6. Solmun 50-vuotisjuhlia.  Mieleen painuneet juhlat!

Viimeisen kerran tapasin hänet  18.6.2018,  kun Solmu täytti 96 vuotta.  Hiukset olivat harventuneet, asento painunut  kumaraan  ja vallitseva väri vieraidenkin  hiuksissa  oli harmaa.  Solmun kädenpuristus  säilyi  kuitenkin loppuun saakka jämäkkänä vaikka jalat  eivät enää oikein kantaneet.  Keskustelu oli vähäistä. 

25.7.2018 oli sitten manipulaattorin aika tehdä viimeinen sormitemppunsa ja lähteä! Hyvää matkaa, Solmu!

Markku Aulanko

.

Cedercreutzien sukuvika • Runs in the Cedercreutz family

Ensimmäisen suomalaisen sirkuskirjan kirjoitti Emil Cedercreutz (1879-1949). Kirjan nimi oli Cirkusliv i Norden ja se ilmestyi vuonna 1946.  Emil Cedercreutz oli kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Kirja on kuvitettu Emilin tekemillä silueteilla ja muutamilla Emilin tekemistä veistoksista otetuilla valokuvilla.

Sirkushevospatsas, Emil Cedercreutzin Museo. 

Vuonna 1946 Emil Cedercreutz teki myös suurikokoisen Sirkushevosta esittävän patsaan.  Sirkushevosen siitä tekee päässä ja selässä olevat sirkushevoselle tyypilliset koristeet. Patsaan kipsiluonnos  on Cedercreutzin museon veistossalissa ja siitä on tehty kaksi pronssivalosta. Ensimmäisen valoksen Emil Cedercreutzin säätiö teetti vuonna 2009 ja se lahjoitettiin Rauman kaupungille. Toinen valos tehtiin vuonna 2017 ja se pystytettiin  Harjavallassa sijaitsevan Emil Cedercreutzin museon veistospihalle.  Se on sopiva käyntikohde kaikille sirkuksesta kiinnostuneille.

Vuonna 1919 ilmestynyt kirja Typer II  ja sen takakansi.

Cirkusliv i Norden ei suinkaan ollut ei Emil Cedercreutzin ensimmäinen kirja. Vuonna 1919 ilmestyneen kirjan Typer II. Okända. takakannessa on luettelo siihen mennessä ilmestyneistä kirjoista. Siitä käy ilmi, että hän teki ensimmäisen julkaisunsa jo vuonna 1900.

Vuonna 1986 Haminan Teinisirkus ideoi itselleen pöytäviirin.  Numero 1 luovutettiin Claes Cedercreutzille ja viirin luovutti silloinen puheenjohtaja Leo Riiheläinen. Takarivistä pilkistää Katja Uusikangas, joka sittemmin kokosi Teinisirkuksen historiikin.

Emil Cedercreutzin veljenpoika Claes Cedercreutz (1917-1991) oli haminalainen kirurgi ja Suomen ensimmäisen nuorisosirkuksen eli Haminan Teinisirkuksen perustaja. Hänen mottonsa oli, että ”parempi heilua nuoralla kuin kadunkulmassa”.  Claes kulki sirkusnuorten kanssa esiintymässä muuallakin kuin Haminan elomarkkinoilla.  Claes oli opiskeluaikana ansainnut itse opiskelurahoja taikatemppuja tekemällä ja hän oli Taikapiiri ry:n jäsen.  Hänen oli sen vuoksi helppo saada Haminassa pidetylle sirkusleirille arvostetut opettajat kuten taikurimestari Solmu Mäkelän ja akrobaatti Viljo Korpelan.  Sirkusasioiden lisäksi tämä kirurgi oli kiinnostunut myös hypnoosista. Hän opiskeli alaa ja aloitti Suomessa hypnoosihoidot. Hän oli siis kokeilija.

Katja Toivosen kokoama Haminan Teinisirkuksen  juhlakirja.

Kun Haminan Teinisirkus täytti 35 vuotta, sen toiminnasta julkaistiin kirja, jonka kokosi nuoruutensa sirkuskerhossa  viettänyt Katja Toivonen (os. Uusikangas).  Kirjassa Claesin poika Kettil kertoo hyvin isänsä tarinan.

Kettil hallitsi lassonpyörityksen. Kuva Iiro Ylismaa.

Kettil Cedercreutz (1959) teki Teinisirkuksessa taikatemppuja ja lassotemppuja.  Hän oli mukana Sirkus Finlandian kiertueella vuonna 1976 kun sirkus aloitti toimintansa. Erilaisten ongelmien ratkominen on ollut suvulle tyypillistä. Kettil on tehnyt siitä itselleen ammatin. Hän siirtyi 1995 University of Cincinnatiin professoriksi. Vuodet 2001–2017 hän johti yliopiston kokeellista oppimista apulaisprovostina.

Teksti ja kuvat: Markku Aulanko


.

Naurettavan hauska El Seppo • Laughable funny El Seppo

El Sepon privaattishow Sirkus Finlandiassa 20.9.2014.

Taikuri El Sepon esiintymisessä on villiä menoa ja vaarallisia tilanteita. Osa tempuista menee aina pieleen niin tyylikkäästi, että on pakko nauraa. Mutta kyllä hän hallitsee hommat totisenakin. Ja onhan Seppo esiintynyt juontajanakin paljon, esimerkiksi Sirkus Finlandiassa juontajana ja taikurina 1983–1986. Ainakin vuodenvaihteen 86–87 hän taikoi vielä Finlandian Joulusirkuksessa Sally Albatross -laivalla.  Televisioesiintymisiäkin oli aikoinaan paljon. El Seppo eli Seppo Puolakka on syntynyt 1941, mutta ikä ei haittaa esiintymisvauhtia. Alla pari kuvaa, jotka Seppo lähetti nykyhahmoistaan.

Tässä alla vielä mielenkiintoinen kuva suomalaiseen sirkushistoriaan vahvasti vaikuttaneista henkilöistä. Kuva on otettu Kouvolan Taikapäivillä 1985. Vasemmalta Jukka Santanen, Solmu Mäkelä, Leksa Knuutinen, Seppo Puolakka, Carl-Gustaf Jernström ja Osmo Jokinen.

Kommentit:

Seppo on sellainen kaima, jonka energiaa, menoa ja verbaalista komediaa on aina saanut ihailla!
Klovni Sebastian

.

2002 Sirkustapahtumat Suomessa • Circus Events in Finland

Vuonna 2002 juhlittiin Sirkuksen Suomeen tulon 200-vuotisjuhlia. Markku Aulanko oli ehdottanut  kolmisen vuotta aikaisemmin, että perustetaan Turkuun sirkusmuseo niin, että sen yhteydessä voitaisiin juhlia sirkuksen Suomeen tulon 200-vuotisjuhlia. Turun museotoimen johtaja Juhani Kostet ilmoitti, että omaa museota on ehkä turha haikailla, mutta järjestetään ainakin kunnon näyttely. Näyttelypaikaksi tuli Turun Linna ja ajankohdaksi 26.4.2002–31.1.2003.

Kun Wäinö Aaltosen museokin lähti mukaan ottamalla kesän 2002 ajaksi Friedländerin sirkusjulisteita Solmu Mäkelän kokoelmista, syntyi ajatus siitä, että yritetään saada mahdollisimman moni sirkusaiheinen tapahtuma Turkuun vuonna 2002 ja kytketään ne juhlavuoteen yhteisen otsikon alle. Yhteiseksi nimittäjäksi tuli Yhtä Sirkusta!

Tässä tiivistelmä juhlavuoden tapahtumista Turku-vinkkelistä:
16.–23.3.2002 Lasten ja nuorten kulttuuriviikko sirkusteemalla.
15.4.2002 Sirkuspostimerkki ilmestyi.  Merkissä kolmen hevosen hevosnumero ja niiden yllä trapetsitaiteilija.
26.4.2002–31.1.2003 Sirkusmuistoja-näyttely Turun Linnassa. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Pietarin Sirkusmuseon ja Ruotsin sirkusakatemian kanssa. Näyttelyn yhteydessä tehtiin kolmikielinen julkaisu Yhtä Sirkusta – Muistoja sirkuksesta.
9.–12.5.2002 Suomen Nuorisosirkusliiton sirkusfestarit. Käytännön järjestelyistä vastasi Turun taideakatemia sirkusopiskelijoiden yhdistys eli Sirkus Sorsa.
14.6.–25.8.2002 Hampurilaisen Friedländerin sirkusaiheisia julisteita Solmu Mäkelän kokoelmista Wäinö Aaltosen museossa.
26.6.–1.9.2002 Sirkusaiheisia postikortteja Björn Gammalsin kokoelmista Turun taideakatemian Köysiratagalleriassa. Näyttelyn yhteydessä tehtiin oheisjulkaisu Pallot hallussa. Näyttelyssä oli myös Soile Laasosen sirkusaiheisia valokuvia.
24.7.–1.9.2002 Noin 15 metrin mittainen sirkusaiheinen mosaiikkityö Aboa Vetus & Ars Nova museon muurissa.
13.8.–1.9.2002 Kuvataiteilija Jarkko Peltosen sirkusaiheisia maalauksia Galleria Reginassa.
19.8.–14.9.2002 Sirkuskirjojen näyttely Turun pääkirjastossa. Kirjojen lisäksi esillä sirkusaiheisia valokuvia ja maalauksia. Kirjastossa järjestettiin myös luentosarja, missä puhujina olivat  taikuri Iiro Seppänen,  toimittaja-kirjailija Maarit Niiniluoto ja professori Sven Hirn.
15.–20.9.2002 Sirkusmarionetit. Pietarilainen nukketaiteilija Viktor Antonov vieraili Turussa opettamassa nukketeatterilinjan opiskelijoita ja esiintyi samalla itse useita kertoja. Viktorin kaikki nuket ovat sirkustaiteilijoita ja tekivät temppuja.
24.–28.9.2002 Turun sinfoniaorkesterin sirkuskonsertit. Konsertit johti Dimitri Slobodeniuk ja konserteissa esiintyivät  sirkustaiteilijat  Antti ja Ninni.
27.10.2002 Sirkusperhe Jernström sai Taiteen valtionpalkinnon Helsingissä. Palkinnon ojensi kulttuuriministeri Kaarina Dromberg.
7.–24.11.2002 Martin koulun oppilaiden tekemiä sirkuskuvia esillä Brinkkalan talossa.
11.–22.12.2002 Turun Joulusirkus Turun Ruotsalaisessa teatterissa.  Minna Karesluodon ohjaaman esityksen nimi oli Sirkusmatka Jouluun! Siinä temppuilivat sirkuslinjan 3. vuosikurssin opiskelijat.

Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi myös Sirkus- ja Varieteetaiteen ystävät ry CiVa:n julkaiseman CiVa-uutiset –lehden juhlanumero. Se oli samalla toistaiseksi viimeinen lehden numero.  Kansikuvassa oli yhdeksi juhlavuoden tunnukseksi muodostunut kuva Tramp-klovnista. Kuva on tekstiilityöstä, jonka on tehnyt Elisa Lahdenperä. Kuvasta tehtiin myös postikortti. Juhlanumerossa eri kirjoittajat kuvaavat  Turussa toteutettuja projekteja. Kannen sisäsivulla Tasavallan Presidentti Tarja Halosen tervehdys juhlavuoden tapahtumille. Artikkeleita lehteen kirjoittivat Salme Kotivuori, Tanja Sjöros, Antti Kulmala, Johanna Harju ja Markku Aulanko.  Myös Turun kaupungin henkilöstölehti turun pualest käytti kannessaan Yhtä Sirkusta-temaa. Sisällä lehdessä oli Tuija Alihaanperän kirjoittama aukeaman artikkeli, missä esiteltiin juhlavuoden tapahtumia.

Lähde: Markku Aulanko

.

1972 Kalastajatorppa, Helsinki

Huhtikuussa 1972 Kalastajatorpalla esiintyi amerikkalainen taikurimestari Norm Nielsen 17.2.1934, joka sittemmin voitti Näyttämötaikuuden maailmamestaruuden. Nielsen on käynyt Suomessa useamminkin.  Hän on myös keräilijä ja hänellä on suuri taikajulisteiden kokoelma. Tarina kertoo, että Norm Nielsen oli Suomessa tutustumassa Solmu Mäkelän julistekokoelmaan. Erään kahlekuningas Houdinia esittävän julisteen kohdalla Nielsen sanoi, että hän tietää että tätä julistetta on jäljellä kaksi kappaletta ja nyt hän on nähnyt ne molemmat. Pelkästään sen takia kannatti tulla Suomeen.  Kun Kalastajatorpalla vietettiin Solmu Mäkelän 90-vuotispäiviä, Norm Nielseniltä tuli videotervehdys. Nielsenin esiintyessä Kalastajatorpalla 1972, oli orkesterina Antti Hyvärinen ja solistina Paula Koivuniemi. Joulukuussa 1972 Kalastajatorpalle esiintyi taikuri Laurence Parsons ja avustajansa Heidi. Vierailu jatkui vuoden 1973 puolelle. Tanssimusiikista vastasi Antti Hyvärinen ja solisitina silloin Carola Standerskiöld.

Lähde Markku Aulanko.

.

1913 Harry Houdini

Tämä postikortti on tehty Solmu Mäkelän julistekokoelmasta. Juliste on vuodelta 1913. Harry Houdini eli Erich Weiss (synt. Erik Weisz, myöh. Ehrich Weiss, 24.3.1874–31.10.1926) syntyi Budapestissä Itävalta-Unkarissa, josta perhe muutti Amerikkaan vuonna 1888. Perheen isä oli juutalainen rabbi. Erichin avioliitto ei-juutalaisen Bess Rahnerin kanssa oli perheelle aikamoinen shokki.

Jo 17-vuotiaana Erich esitti taikatemppuja New Yorkin Coney Islandilla. Siellä hän otti käyttöönsä taiteilijanimensä. Kuten vanhoista teksteistä ja kuvista käy ilmi, esitti Houdini lähes kaiken mahdollisen ja mahdottoman kahlekuninkaana. Houdini menehtyi Halloween-päivänä 31.10.1926, ei kuitenkaan ohjelmanumeroonsa kuten monet luulevat, vaan umpilisäkkeen puhkeamisen aiheuttamaan tulehdukseen Detroitissa. Hänet haudattiin juutalaiselle hautausmaalle New Yorkin Queensissa. Hän eli siis 52 vuotta, eli yhtä paljon kuin pakassa on kortteja. Ehrich Weiss'n esikuva oli kelloseppä-taikuri Jean Eugène Robert-Houdin (1805–1871) ja siitä juontuu tuo hänen taiteilijanimensä. Hän muutti nimensä virallisesti 1913.

Minkä silmät näkevät ja korvat kuulevat, sen mieli uskoo, sanoi Harry Houdini.

Solmu Mäkelä 95 vuotta • 95 years

Solmu Mäkelä, Markku Purho ja Björn Gammals.

Taikurimestari Solmu Mäkelä täytti 95 vuotta 18.6.2017. Pienimuotoiset synttärijuhlat pidettiin Solmun kotona. Solmun suuri haave on ollut saada Suomeen sirkusmuseo. Suomen sirkusmuseon nimi on rekisteröity Solmulle  ja rekisteröintiaikaa on jatkettu. Nimi siis on, puuttuu vain se museo.  Ohessa muutamia kuvia aikaisemmilta vuosilta.

Solmun synttärit 18.6.1972 Kolibriteatterissa . Esiintyvät Taiteilijat ry:n delegaatio onnittelukäynnillä. Solmulla oli ensimmäistä kertaa esillä valittuja paloja hänen julistekokoelmastaan.

Toinen kuva samoista juhlista.  Kolibriteatterin kuuluttaja Markku Aulanko, akrobaatti Viljo Korpela, Peacock-teatterin näyttämömestari Helmut Freudenberg, Solmu Mäkelä, Peacockin kapellimestari Edi Macku, jonglööri Henrico ja vahtimestari, Juhani Frilund.

Tapaaminen Magia 80 -tapahtuman merkeissä. Taikuri Reijo Salminen, taikamaailman fun clubin jäsen Veikko Rautanen, ruotsalainen koominen taikuri Inge Pedro, Solmu Mäkelä taikapaidassaan, Markku Aulanko ja Lily Pedro.

Televisiossa järjestettiin 1970-luvulla ohjelma, missä viihteen veteraanit kohtasivat. Penkillä istumassa Tope Sariola (vas.), Louis Billing, Alice Bono, Elli Salo os. Lehtinen, Niilo Salo ja Johannes Noro. Seisomassa Bruno Nurmi (vas), Solmu Mäkelä, Arvo Kangasniemi, Matti Sariola, Anton Antonius, Nisse Berkovitz ja Valto Aulamo.

Lähde: Markku Aulanko

.

Sirkusihmeitä = Sesongin Huippu

Sirkusihmeitä-niminen sirkusnäytös esitettiin Helsingin Messsuhallissa 4.–12.2.1950. Heti sen jälkeen Sirkusihmeitä siirtyi Tampereelle ja sirkusnäytös esitettiin VPK:n talossa Pirkankadulla. Kiertueen järjesti Ohjelma Oy. Sirkuksen nimi oli välillä Sirkusihmeitä ja välillä Sesongin Huippu.  Tamperelaislehdet kirjoittivat vierailusta mm. näin:

Sirkusvierailu Tampereella.
Tampereelle kuuden päivän vierailulle saapuneen sirkuksen ensi-ilta oli maanantaina Vpk:n talossa.
Ohjelman huippukohdan muodostivat intialaisen ryhmän Alharin esitykset. Ryhmä oli tuonut mukanaan 6 jättiläiskäärmettä ja 10 krokotiilia. Aluksi kaksi neitosta tanssi kaksi jättiläiskäärmettä käsivarsillaan. Käärmeet olivat kolmatta metriä pitkiä ja paksumpia kuin miehen käsivarsi. Sen jälkeen nostettiin laatikoistaan esille kaksi suurta ja äkäisen näköistä krokotiilia ja joukko pienempiä, mutta sitä vikkelämpiä saman eläinlajin yksilöitä. Hypnotisoimalla sa ryhmän johtaja krokotiilit mm. makaamaan aivan liikkumatta.
Muusta ohjelmasta mainittakoon Ibolyka Zilzerin humoristinen musiikkiesitys, Mr. Wrigtin esitykset, Mr. Solmun hauskat taikatemput ja Pelle Jalin välipalat.
Sirkus esittää mielenkiintoista ja osaksi ennen näkemätöntäkin ohjelmaansa Tampereen Seudun Invalidit -järjestön hyväksi Vpk:n talossa lauantaihin saakka.

Artistit hieman vaihtuivat eri paikkakunnilla. Pelle Jali eli Valto Aulamo ja taikuri Mr. Solmu eli Solmu Mäkelä esiintyivät ainakin Helsingissä ja Tampereella.

.

1976 Sirkuskurssi • Circus Course

Ensimmäiset sirkustaiteen peruskurssit järjestettiin Haminassa 23.–25.7.1976. Järjestäjänä oli Suomen ensimmäinen nuorisosirkus Haminan teinisirkus. Osanottajat saivat yllä näkyvän diplomin, jossa oli sirkusaiheinen piirros vuodelta 1848. Piirros on Solmu Mäkelän kokoelmista. Opettajina olivat Solmu lisäksi Viljo ja Timo Korpela, Epi Varpila, Jukka Santanen, Timo Kulmakko, Osmo Jokinen..... Sirkuksen arvostuksen pohjamudissa oli käyty ja suunta oli ylöspäin. Uskallettiin käyttää jopa sanaa "sirkustaide". Taikuri Jussi Jalkanenkin on edelleen yhtä innostunut sirkuksesta kuin silloin.

.

Louis Chiariny

Louis Chiariny oli Euroopassa tunnettu sirkustaiteilija 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Tämä hänen mainoslappunsa vuodellta 1788. Alkuperäinen on Solmu Mäkelän kokoelmassa, josta tämä postikortti on tehty. Louis Chiariny esiintyi ainakin vuonna 1814 Suomessakin. Sven Hirnin Sirkus kiertää Suomea -kirjan mukaan seurue tuli Pietarista ja esiintyi ainakin Helsingissä ja Turussa.

Kaunis mainos, mutta kovin hitaasti käy nykyihmiseltä tuo Fraktura-kirjaintyypin lukeminen. Sitä on käytetty Pohjois-Euroopassa aina 1500-luvulta lähtien. Jostain syystä varsinkin saksalaiset pitivät tästä kirjaintyypistä vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Jopa vielä toisen maailmansodan jälkeen ilmeni halua palata fraktuuraan.

1941 Suomen Tivoli • Fun Fair

Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä toukokuun lopulla 1941. Kovin on Suomen Tivoli teatteripainotteinen. Ehkä huvivero saatiin vähän pienemmäksi näillä konsteilla. Tekniikka oli myös pojilla hallussaan, kun tanssimusiikki radioitiin koko kentälle.

Alakuvassa on Suomen Tivolin jonkun toisen osaston esiintyjiä ulkoilmaparaatissa Mikkelin talvimarkkinoilla 1941. Uloimpana vasemmalla Pelle Jali eli Valto Aulamo. Keskellä (kuudes vasemmalta) Valkoinen sheikki eli Louis Billing. Vasemmalla tivolin orkesteri, muusikot poseeraavat innostuneena soittimiensa (harmonikka, rummut) kanssa. Valkoisen sheikin vieressä oleva pitkään takkiin pukeutunut nainen pitelee kädessään tamburiinia. 8. vasemmalta Ailakki Halmevaara, 10. vasemmalta mahdollisesti Solmu Mäkelä, 11. vasemmalta mahdollisesti Unto Sariola.

.

Linnanmäki 1950 • Amusement park

Linnanmäen huvipuisto avattiin toukokuussa 1950.  Se  muistutti ehkä enemmän paikalleen pysähtynyttä  tivolia kuin huvipuistoa.  Laitekanta oli vaatimaton.  Oli törmäilyautorata ja muutamia karuselleja.  Kiinteitä rakennelmia  oli ulkoilmanäyttämö sekä tanssiteltta.  Vuoristorataa ei vielä ollut eikä maailmanpyörää. Hallitsevana oli tietenkin alueen keskellä oleva massiivinen vesitorni.  Oli myös muutama kahvila.

Uudella puistolla oli tietenkin esittelylehtinen.  Se oli kokoa A5 ja siinä oli kansineen  24 sivua.   Jokaista kuukautta varten koottiin oma ohjelmalehti.  Etukannessa oli reikä ja siitä kurkisti kuukauden päätähti. Mainossivuja oli kahdeksan. Muutamissa mainoksissa ennakoitiin jo parin vuoden päästä tulevia Olympialaisia.

Kansipahvin jälkeen oli ohuemmasta paperista tehty lehtinen, missä oli kuukauden päätähden kuva  ensimmäisellä sivulla ja sen kääntöpuolella Juhlakentän ja ulkoilmanäyttämön esiintyjät. Lisälehden takalehdellä olivat Linnanmäen omat mainokset ” Lasten Päivä” , Suomen Marionettiteatteri ja Tanssi-Lavat  ja viimeisellä sivulla Linnanmäen Sirkuksen ohjelma.  Peacock-nimi tuli käyttöön vasta myöhemmin.

Syyskuussa kansireiästä kurkisti Calypso-kuningas Sir Lancelot ja sen sivun kääntöpuolella Juhlakentällä esiintyvät Kaj Söderman ja Original Fattini lyhtypylväineen. Ulkoilmanäyttämöllä oli esitykset arkisin  klo 19.45, 21.00 ja 23.00 ja sunnuntaisin myös klo 14.00 ja 18.00.

Takakantta vasten oli kuukauden Sirkusohjelma ja  syyskuussa siinä oli kaksi suomalaisnumeroa; akrobaatit Duo Lintunen  eli Olli Lintunen ja Raimo Karppinen  sekä Solmu Mäkelä, joka teki elokuussa  jonglöörinumeron.

Ohjelmalehdessä olevat kuvat ovat vaihtelevan tasoisia sekä alkuperäisten kuvien että painotekniikan vuoksi.  Esittelylehdessä oli kahden sivun mittainen esittelyteksti, missä pahoiteltiin sitä, että kyseisenä kesänä nähdään vielä muutamia telttoja kiinteiden kojujen rinnalla.  Tekstissä haaveillaan vesitornin katolle ehkä tulevasta terassiravintolasta ”Katarinan hisseineen”.  Katariinan hissi-nimellä viitataan Tukholman Slussenilla olevaan sen nimiseen tornikahvilaan. Näköalakahvila on edelleen haaveissa.

Sirkuksesta kerrotaan, että siellä on kohoava puolipyöreä katsomo, mihin mahtuu yli 400 henkeä.  Samassa teltassa esiintyy sunnuntaisin Lasten Päivän Satunäyttämö, jossa Radioteatterin näyttelijät esittävät lasten suosimia satunäytelmiä.

Alueelle oli kaksi sisäänkäyntiä, toinen Alppilan puolelle ja toinen Helsinginkadulle.  Alppilan puoleisen portin  vieressä oli Linnanmäen toimisto. Se oli sama rakennus, missä Ekelundin perhe asui myöhemmin.

Kurssimonisteista • Coursework handouts

1970-luvun alussa lehdissä kaupiteltiin sirkukseen liittyviä kurssimonisteita. Oli voimamieskurssia, akrobatiakurssia, taikurikurssia ja taisi olla jonglöörikurssikin. Taikurikurssiin liittyy sellainen episodi, että monisteessa oli käytetty kuvaa, mikä oli otettu suoraan Solmu Mäkelän kirjasta.  Kuvat oli piirtänyt Osmo Walli. Tarina kertoo, että kun Solmun kirjojen kustantaja WSOY sai tietää asiasta, niin sieltä lähti pääjohtaja Hannu Tarmion allekirjoittama kirje, missä kerrottiin, mitä tarkoittavat tekijänoikeudet ja mitä niiden rikkomisesta voi aiheutua. Monisteet katosivat markkinoilta pikku hiljaa.

.