1984–2002 • CiVa-Uutiset • CiVa-News

Kansikuvassa Matti Kaksonen ja Viljo Korpela eli Iloiset Nokipojat.

Huhtikuussa 1983 perustettiin Helsingin kulttuuriasiankeskuksen auditoriossa Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät ry CiVa. Kokouksessa olivat paikalla edustajat kaikista silloin toimineista sirkuksista, huvipuistoista ja tivoleista. Mukana olivat edustettuna myös alan taiteilijayhdistykset ja tutkijat ja alasta kiinnostuneet toimittajat. Perusidea oli Helsingin Sanomain toimittajan Osmo Jokisen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin television Sirkus Papukaija -ohjelmasta tuttu Onni-Klovni ei Onni Gideon Tervonen ja varapuheenjohtajaksi fil.tri Sven Hirn. Käytännön asioita pyörittävän hallituksen lisäksi yhdistyksellä oli arvovaltainen Sirkusneuvosto. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Erkki Salonen.

Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin sääntöjen pykälässä 2:
• koota ja levittää tietoa sirkus- ja varieteetaiteen eri muodoista
• kehittää ja syventää kriittistä tuntemusta sirkustaiteen ja siihen liittyvien ilmiöiden synnystä, leviämisestä ja vastaanottamisesta
• tukea erityisesti kotimaisen sirkus- ja varieteetaiteen laadullista kehittämistä sekä edistää näiden kulttuurialojen piiriin kuuluvien luovien ja esittävien henkilöiden ammatillista taitoa ja parantaa heidän arvostustaan
Yhdistys oli siis aatteellinen, ei ammatillinen. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa voittoa. Yhdistys ei saanut missään vaiheessa säännöllistä taloudellista tukea vaan se toimi pelkästään jäsenmaksujen varassa.

Alusta lähtien päätettiin julkaista omaa A4-kokoista lehteä. CiVan logon ja lehden kannen suunnitteli taiteilija Nipa Niemi. Nipa kokeili eri vaihtoehtoja. Logo muistutti sirkustelttaa. Ensimmäinen kansivaihtoehto kuvasi Suomen kansallisklovnia eli Pelle Jalia. Sitten Nipa otti malliksi tinaisen sirkusklovnipatsaan ja niin syntyi lopullinen malli viulua soittavasta klovnista ja sen edessä pallon päällä taiteilevasta koirasta. Kannet painettiin sellaiseksi, että niihin stanssattiin reikä. Näin voitiin samaa kantta käyttää useammassa numerossa. Sisus tehtiin monistuskoneella ja lehti koottiin käsin toimittajan olohuoneen lattialla. Näin toimittiin parin vuoden ajan. Mallia lehden tekemiseen haettiin muiden maiden vastaavista yhdistyksistä. Erityisenä esimerkkinä oli Ruotsissa ilmestynyt julkaisu Cirkulära Notiser.

Vuodesta 1986 lähtien lehden asemointi, painaminen ja nitominen tuli karjapainon tehtäväksi, joten he painoivat myös kannen. Samaa klovnikuvaa käytettiin vuoden 1990 lopulle saakka. Numerosta 5/1990 alkaen kansi tehtiin numerokohtaisesti. Vuosittain ilmestyvien numeroiden määrä vaihteli sen mukaan, miten saatiin juttuja. Kirjapaino suunnitteli taiton ja joskus tuli kirjapainosta soitto pari päivää ennen painamista, että sisällöstä puuttuu materiaalia parin sivun verran. Silloin toimittaja meni oman kirjahyllynsä viereen ja kehitteli sieltä lisää tekstiä. Alussa juttujen saanti oli suhteellisen helppoa, mutta ajan myötä tilanne vaikeni. Kaikkihan tekivät CiVa-lehteä oman päivätyönsä ohella.

Lehti ilmestyi suhteellisen säännöllisesti numeroon 2/1996 saakka. Se numero oli bibliografia Suomessa ilmestyneestä sirkus-, tivoli- ja taikatemppukirjallisuudesta vuosilta 1945-1994. Materiaalin kokosivat informaatikot Eeva-Liisa Lehtonen ja Erkki Vaisto Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmista. Apua antoivat Markku Aulanko, Kari Siiki ja Solmu Mäkelä omista kokoelmistaan. Johdantotekstin kirjoitti prof. Sven Hirn.

Vuonna 2002 vietettiin Suomessa sirkustaiteen Suomeen rantautumisen 200-vuotisjuhlia. Suomessa oli monia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Päätapahtumana voitaneen pitää Turun Linnan sirkusaiheista näyttelyä ajalla 26.4.02–31.1.2003.  Sen nimenä oli Yhtä Sirkusta! – Muistoja sirkuksesta. Se tehtiin yhteistyössä Ruotsin sirkusakatemian ja Pietarin Sirkusmuseon kanssa. Näyttelystä tehtiin saman niminen julkaisu, jonka teksti painettiin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Julkaisun alussa oli Tasavallan Presidentti Tarja Halosen tervehdys. CiVa-lehdestä tehtiin kaksi erikoisnumeroa, joista toinen oli samalla Björn Gammalsin vanhoista postikorteista Turun Taideakatemian Köysiratagalleriaan kokoaman näyttelyn luettelo ja toinen yhteenveto juhlavuoden tapahtumista! Yhteenveto Civa-lehdessä olleista artikkeleista on tehty excel-taulukon muotoon.


.

1976 • Sirkuksen tulevaisuus • The future of the circus

Olimme taikuri Jussi Jalkasen kanssa yhdessä Sirkustaiteen peruskurssilla Haminassa vuonna 1976. Jussi lähetti säästämänsä Kymen Sanomien 25.7.1976 lehtileikkeen, jossa kerrotaan sen hetkisistä ajatuksia sirkuksen tulevaisuudesta Suomessa. Aika pitä juttu, mutta kannattaa lukea. Kannattaa myös muistaa, että Sirkus Finlandia oli jo liikkeellä ensimmäistä vuottaan.

"Hikeä ja työtä tarvitaan:
Sirkuksella edessään 10 vuoden etsikkoaika.

Ihomaalin, työn ja hien, parfyymin, sahanpurun ja elefantinkakan omalaatuinen hajusekoitus, siinä sirkuksen ilmapiiri, "atmosfääri". Yritystä, erehdystä ja opetusta. Siinä filosofian maisteri Epi Varpilan luonnehdinta sirkuksen maailmasta. Puhtaasti suomalaisin voimin rakennettua sirkusta aitoine ilmapiireineen saadaa kuitenkin odotella vielä kymmenen vuotta.

Noita sirkuslaisuudelta vaadittuja yrityksiä, erehdyksiä ja opetuksia kokivat sirkuslaisiksi aikovat tilliäiset Haminan Puistotalolla useamman kerran takalistoissaan pallon päältä pyllähtäessään luonnon tuosta kuitenkaan lannistumatta. Sirkustaiteen peruskurssilla erehdykset ja epäonnistumiset kuuluivat asiaan ja olivat siksi pelkkää lystiä kaikille muille.

FM Epi Varpila pörriäisten kimpussa Haminassa 1976.

Lauantaina annettiin oppitunteja akrobaateille, jonglööreille ja taikureille, juteltiin sirkuksen historiasta ja sen eri elementeistä, keskusteltiin sirkuksen tulevaisuudesta ja luotiin luottavaisia silmäyksiä valtiovallan suhtautumiseen aallonpohjansa ohittaneeseen sirkustaiteeseen.

Sirkuksella on aallonharjalle noustakseen vastassaan koko joukko hankaluuksia. Yksi niistä on huvivero, toinen eläinten maahantuontia ja esiintymistä rajoittavat määräykset, kolmas sirkukselle jatkuvasti hallaa tekevä tivoli.

Tivoli sijoitetaan varsin halukkaasti pelitelttoineen ja minisirkuksineen mahdollisimman hämäriin syrjäkolkkiin, jottei sen kaikenpäiväinen mölinä pääsisi ihmisiä häiritsemään. Niinpä myös tivolin yleisö mukautuu hämäräperäiseen maastoon.

Sirkus sen sijaan todellisuudessa vastaa lähinnä teatteriesitystä, näytös kestää parisen tuntia. Sitä olisi siis kohdeltava sen mukaisesti. 

Viljo Korpela ja Solmu Mäkelä jongleeraavat. Timo Korpela 

neuvoo rola-bola taiteilijanalkua Haminassa 1976.

Sirkuksen kuolemaa suomalaisittain ei ole syytä ihmetellä. Sirkuksen ylläpidon kustannusarvio lähentelee pienen kaupungin budjettia, esimerkiksi Haminan. Huomattavaa suomalaista sirkusta saadaan näin ollen odotella vielä pitkään, kymmenisen vuotta niin esiintyjien kuin pääomankin saamiseksi sirkukselta vaadittavaan uskoon.

Sirkus on fil.maist. Varpilan mukaan tavattoman kallis. Yksi esiintyminen maksaa n. 10 000 markkaa, ja sirkuksen on kyettävä järjestämään n. 15 esiintymistä viikossa.

Suomessa olisi tällä hetkellä sirkuslaisia yksi sirkuksellinen. Taso olisi sen mukainen. Aloitteleva, horjuva. Etsikkoaikaansa suomalainen sirkus saa elää vielä useita vuosia. "Me olemme vielä aivan alussa, lattianraossa", kuvaa taiteilija Viljo Korpela.

Sirkustaiteen peruskurssi päätetään tänään, sunnuntaina. Päivä on klownien. Tehdään klowninumero, puvut, maski ja harjoitellaan ohjelmaa. Sirkuksesta ja julkisesta sanasta kertoo viimeisenä kurssipäivänä toimittaja Osmo Jokinen."

Sirkus Finlandian Calle Jernström ja toimittaja Osmo Jokinen 

lähes kymmenen vuotta myöhemmin 1985.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Törkeä kuvaus tivoleista. En ymmärrä,miten joku on voinut mollata alaamme tällä tavalla.
Tapio Sariola 
••••••••••••••••••••••••••••••
Tämä kurssi järjestyi kolmivuotisen Haminan teinisirkuksen kupeeseen. Solmu, Henrico ja Nokipojat olivat käyneet meitä opettamassa jo muutaman vuoden. Uskon että kurssi järjestettiin heinäkuun loppuun, jotta Teinisirkus saisi viimeiset viilaukset ennen Haminan elomarkkinoita.
Itse en ollut kurssilla. ”Karkasin” Sirkus Finlandian mukaan heinäkuuksi. Ohessa oleva lehtiartikkeli tuli siskoltani Helsingistä huhtikuussa. Sen nähtyäni oli pakko päästä pyörille. Claes ja Rita eivät vastaan panneet, mutta eivät he kyllä ymmärtäneet mihin minut päästivät...Kesä joka avarsi käsitykseni ihmisestä!
Kettil Cedercreutz

••••••••••••••••••••••••••••••
Oma taikurinurani alkoi Suomen tivolin Sirkus Royalista jossa vuonna 1972 esiintyi taikuri Peter Daniels eli Pekka Pekkonen esityksen nähtyäni minä päätin että minusta tulee taikuri. Vuonna 2019 on esiintyjänurani taikurina jatkunut 44 vuotta.
Klabbis

••••••••••••••••••••••••••••••
Luin tämän postauksen vasta nyt vaalipäivänä. Onneksi maailma on muuttunut ja suhde niin tivoliin kuin sirkukseenkin on muuttunut. Ehdin tutustua Eppi Varpilaan, mutta nämä ajatukset tuntuvat kyllä vierailta. Minulla on vastaava kurssitodistus vuodelta 1977. Muistan hyvin sen, kun käynnistimme ensimmäisiä sirkusleirejä Orivedellä ja Lahdessa. Muuan varttunut taikuri kritisoi, että me tehdään häikäilemätöntä bisnestä lasten kustannuksella. Ammattilaisilta menevät ne harvatkin keikat. Kun meidän leirit sitten saivat julkisuutta ja leirillä kävi ministerivieraita niin kävikin päinvastoin. Leirillä oli oppilaina tulevia kuntapäättäjiä ja samainen kritiikkiä esittänyt taikuri halusi myöhemmin päästä opettajaksi kyseisille leireille. Kaikkea hyvää alkaneeseen sesonkiin itse kullekin!
Markku Aulanko
••••••••••••••••••••••••••••••

.

Cedercreutzien sukuvika • Runs in the Cedercreutz family

Ensimmäisen suomalaisen sirkuskirjan kirjoitti Emil Cedercreutz (1879-1949). Kirjan nimi oli Cirkusliv i Norden ja se ilmestyi vuonna 1946.  Emil Cedercreutz oli kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Kirja on kuvitettu Emilin tekemillä silueteilla ja muutamilla Emilin tekemistä veistoksista otetuilla valokuvilla.

Sirkushevospatsas, Emil Cedercreutzin Museo. 

Vuonna 1946 Emil Cedercreutz teki myös suurikokoisen Sirkushevosta esittävän patsaan.  Sirkushevosen siitä tekee päässä ja selässä olevat sirkushevoselle tyypilliset koristeet. Patsaan kipsiluonnos  on Cedercreutzin museon veistossalissa ja siitä on tehty kaksi pronssivalosta. Ensimmäisen valoksen Emil Cedercreutzin säätiö teetti vuonna 2009 ja se lahjoitettiin Rauman kaupungille. Toinen valos tehtiin vuonna 2017 ja se pystytettiin  Harjavallassa sijaitsevan Emil Cedercreutzin museon veistospihalle.  Se on sopiva käyntikohde kaikille sirkuksesta kiinnostuneille.

Vuonna 1919 ilmestynyt kirja Typer II  ja sen takakansi.

Cirkusliv i Norden ei suinkaan ollut ei Emil Cedercreutzin ensimmäinen kirja. Vuonna 1919 ilmestyneen kirjan Typer II. Okända. takakannessa on luettelo siihen mennessä ilmestyneistä kirjoista. Siitä käy ilmi, että hän teki ensimmäisen julkaisunsa jo vuonna 1900.

Vuonna 1986 Haminan Teinisirkus ideoi itselleen pöytäviirin.  Numero 1 luovutettiin Claes Cedercreutzille ja viirin luovutti silloinen puheenjohtaja Leo Riiheläinen. Takarivistä pilkistää Katja Uusikangas, joka sittemmin kokosi Teinisirkuksen historiikin.

Emil Cedercreutzin veljenpoika Claes Cedercreutz (1917-1991) oli haminalainen kirurgi ja Suomen ensimmäisen nuorisosirkuksen eli Haminan Teinisirkuksen perustaja. Hänen mottonsa oli, että ”parempi heilua nuoralla kuin kadunkulmassa”.  Claes kulki sirkusnuorten kanssa esiintymässä muuallakin kuin Haminan elomarkkinoilla.  Claes oli opiskeluaikana ansainnut itse opiskelurahoja taikatemppuja tekemällä ja hän oli Taikapiiri ry:n jäsen.  Hänen oli sen vuoksi helppo saada Haminassa pidetylle sirkusleirille arvostetut opettajat kuten taikurimestari Solmu Mäkelän ja akrobaatti Viljo Korpelan.  Sirkusasioiden lisäksi tämä kirurgi oli kiinnostunut myös hypnoosista. Hän opiskeli alaa ja aloitti Suomessa hypnoosihoidot. Hän oli siis kokeilija.

Katja Toivosen kokoama Haminan Teinisirkuksen  juhlakirja.

Kun Haminan Teinisirkus täytti 35 vuotta, sen toiminnasta julkaistiin kirja, jonka kokosi nuoruutensa sirkuskerhossa  viettänyt Katja Toivonen (os. Uusikangas).  Kirjassa Claesin poika Kettil kertoo hyvin isänsä tarinan.

Kettil hallitsi lassonpyörityksen. Kuva Iiro Ylismaa.

Kettil Cedercreutz (1959) teki Teinisirkuksessa taikatemppuja ja lassotemppuja.  Hän oli mukana Sirkus Finlandian kiertueella vuonna 1976 kun sirkus aloitti toimintansa. Erilaisten ongelmien ratkominen on ollut suvulle tyypillistä. Kettil on tehnyt siitä itselleen ammatin. Hän siirtyi 1995 University of Cincinnatiin professoriksi. Vuodet 2001–2017 hän johti yliopiston kokeellista oppimista apulaisprovostina.

Teksti ja kuvat: Markku Aulanko


.

Solmu Mäkelä 95 vuotta • 95 years

Solmu Mäkelä, Markku Purho ja Björn Gammals.

Taikurimestari Solmu Mäkelä täytti 95 vuotta 18.6.2017. Pienimuotoiset synttärijuhlat pidettiin Solmun kotona. Solmun suuri haave on ollut saada Suomeen sirkusmuseo. Suomen sirkusmuseon nimi on rekisteröity Solmulle  ja rekisteröintiaikaa on jatkettu. Nimi siis on, puuttuu vain se museo.  Ohessa muutamia kuvia aikaisemmilta vuosilta.

Solmun synttärit 18.6.1972 Kolibriteatterissa . Esiintyvät Taiteilijat ry:n delegaatio onnittelukäynnillä. Solmulla oli ensimmäistä kertaa esillä valittuja paloja hänen julistekokoelmastaan.

Toinen kuva samoista juhlista.  Kolibriteatterin kuuluttaja Markku Aulanko, akrobaatti Viljo Korpela, Peacock-teatterin näyttämömestari Helmut Freudenberg, Solmu Mäkelä, Peacockin kapellimestari Edi Macku, jonglööri Henrico ja vahtimestari, Juhani Frilund.

Tapaaminen Magia 80 -tapahtuman merkeissä. Taikuri Reijo Salminen, taikamaailman fun clubin jäsen Veikko Rautanen, ruotsalainen koominen taikuri Inge Pedro, Solmu Mäkelä taikapaidassaan, Markku Aulanko ja Lily Pedro.

Televisiossa järjestettiin 1970-luvulla ohjelma, missä viihteen veteraanit kohtasivat. Penkillä istumassa Tope Sariola (vas.), Louis Billing, Alice Bono, Elli Salo os. Lehtinen, Niilo Salo ja Johannes Noro. Seisomassa Bruno Nurmi (vas), Solmu Mäkelä, Arvo Kangasniemi, Matti Sariola, Anton Antonius, Nisse Berkovitz ja Valto Aulamo.

Lähde: Markku Aulanko

.

1976 Sirkuskurssi • Circus Course

Ensimmäiset sirkustaiteen peruskurssit järjestettiin Haminassa 23.–25.7.1976. Järjestäjänä oli Suomen ensimmäinen nuorisosirkus Haminan teinisirkus. Osanottajat saivat yllä näkyvän diplomin, jossa oli sirkusaiheinen piirros vuodelta 1848. Piirros on Solmu Mäkelän kokoelmista. Opettajina olivat Solmu lisäksi Viljo ja Timo Korpela, Epi Varpila, Jukka Santanen, Timo Kulmakko, Osmo Jokinen..... Sirkuksen arvostuksen pohjamudissa oli käyty ja suunta oli ylöspäin. Uskallettiin käyttää jopa sanaa "sirkustaide". Taikuri Jussi Jalkanenkin on edelleen yhtä innostunut sirkuksesta kuin silloin.

.

Nuorison Taidetapahtuma 1989 | Youth Art Festival

Nuorison Taidetapahtuma järjestettiin 1989 Salossa ja tapahtumapaikkana oli tietenkin myös Sirkus Finlandian teltta. Vanhojakin herroja liikkui paikalla. Eihän nuoriso voi ilman heitä mitään järjestää. Ja herroja myös kuvattiin.

Taidetapahtuman sirkusjaoston puheenjohtaja Markku Aulanko, tuomaristossa ollut Viihteen Veteraanien puheenjohtaja Jukka Santanen ja Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sauli Niinistö. Tehtävät ovat sittemmin muuttuneet. Aulanko järjestelee arkistojaan Mansen kellareissa, Santanen taikoo taivaallisilla estradeilla ja tasavallan presidentti Niinistö pitelee Uuden Vuoden puheita jossain siinä välissä.

Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sauli Niinistö, opetusministeri Christoffer Taxell, Suomen Nuorison Liiton puheenjohtaja Aaro Harju ja opetusministeriöstä esittelijä Olli Saarela kädessään Finlandian ohjelmalehti.

Sauli Niinistö tuo järjestävän paikkakunnan tervehdyksen Sirkus Finlandian teltan yleisölle.

Salon kaupungin Sinisessä talossa tarjoamassa iltatilaisuudessa vasemmalla Esiintyvät Taiteilijat ry:n puheenjohtaja Viljo Korpela, keskellä Aaro Harju ja oikealla Sauli Niinistö.

Viljo Korpela ja muita Nokipoikia

Viljo Korpela (8.1.1925–20.7.2005) oli sirkustaiteilija ja keksijä. Nuorukaisena hän oli aktiivinen urheilija, jolla oli innostusta akrobatiaan. Ensimmäiset esiintymiset olivat jo 1939. Minä tutustuin Villeen ja hänen Timo-poikaansa 70-luvun alussa heidän esiintyessään Särkänniemessä nimellä Nokipoika ja Poika. Nopea laskutoimitus kertoo, että Viljo Korpela viihdytti suomalaisia melkein 50 vuotta. Siinä samalla myös ranskalaisia Pariisin Moulin Rougessa 1955 Matti Kaksosen kanssa. Sama kaksikko esiintyi aikanaan lähes 30 eri maassa.

Yritin selvittää itselleni millaisissa kokoonpanoissa ja millä taiteilijanimillä Korpela esiintyi uransa aikana. Tällaisen listan sain aikaiseksi. Paljon siitä vielä puuttuu. Listaan oli pakko ottaa muitakin artisteja mukaan, sillä kokoonpanot elivät aika paljon. Samat artistit esiintyivät useissa eri ryhmissä. Vanhin löytämäni tieto oli vuodelta 1948 kun ruotsalainen Zoo Cirkus Trolle Rhodin vieraili jouluna Helsingin Hippodromissa. En kuitenkaan tiedä oliko Korpela jo tuossa 3 Powers Iloiset Nokipojat kokoonpanossa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••
1) Powersissa oli jossain vaiheessa myös henkilö nimellä Eino Paju.
2) Korpelan kirjassa lukee: “Sotamies Kaksonen kannatteli jaloillaan kersantteja Hannula ja Malinen”. Joku Hannula on siis ollut mukana Karhumäen aikaan.
3) Wealdo kirjoitetaan tuplaveellä, eli ryhmän nimi on 2 Wealdo.
4) Vesa Salon kertoman mukaan vuonna 1949 oli Zoo-sirkuksessa Iloiset Nokipojat eli Kaksonen ja Korpela. Vesa ja Rake kävivät katsomassa mallia telineistä. Olikohan niin, että kun tekijöitä oli kaksi, niin käytettiin nimeä “Iloiset Nokipojat”, mutta jos ryhmässä oli kolmas, niin käytettiin nimeä Powers.
5) Ville Korpelan CiVa-lehteen kirjoittaman jutun perusteella he (siis Iloiset Nokipojat) olivat vuonna 1955 ensin Blackpoolissa Englannissa ja siirtyivät sieltä Pariisin Punaiseen Myllyyn.
6) Vesa Salo ja Alpo Malinen käyttivät viimeisellä kiertueellaan nimitystä Duo Wealdo ja lisämääreenä ‘Maailman taitavimmat nokipojat’.
 MA
••••••••••••••••••••••••••••
Edellisessä kommentissa Karhumäen Tivolin kohdalla mainittu kersantti Hannula oli nimeltään Taisto Hannula, synt. 12.5.1915.
MA
••••••••••••••••••••••••••••

Tom Hertell -kirjaa tehdessäni kertoi Timo Korpela, että Nokipojat-nimen keksi Tom Hertell. Matti Kaksonen ja kumppanit olivat aikaisemmin käyttäneet nimeä Amigos tai Powers. Nimissä oli heijastunut pyrkimys kansainvälisyyteen. Numerossaan miehet käyttävät tikkaita. 

Tom oli ehdottanut, että ottakaa suomalainen nimi, joka viittaa kiipeämiseen, esimerkiksi Nokipojat. Jotta katsojat sadaan hyvälle tuulelle, niin pistäkää nimeksi Iloiset Nokipojat. Björn Gammalsin arkistossa on kortti, missä akrobaatit ovat kattoympäristössä ja kortissa lukee 3 POWERS, ja sen alla The three Smiling Soot Boys. 

MA 

••••••••••••••••••••••••••••



.

Peacock Varietee Helsinki 1960

Tässä Peacockin ohjelmalehti 1960. Ohjelma vaihtui joka kuukausi. Tämä on heinäkuulta. Näytökset olivat arkisin kello 19 ja 21, sunnuntaisin myös kello 15. Aika myöhään tuo viimeinen näytös, jos ajatellaan perheyleisöä. No - ehkä ohjelmakin oli enemmän aikuisille suunnattua.

Mismoune / ja Toy-koira, joka soittaa pianoa (Ranska)
Los Flamencos / korot kopisevat, helmat heiluvat (Espanja)
Les Mensos / kaksintaistelu miekoin (Saksa)
Les Andréano / salamannopeita yllätyksiä (Ranska)
Freya Josse / kylmäverisyyttä trapetsilla (Saksa)
Los Flamencos / ja jälleen tulinen tervehdys Espanjasta (Espanja)
Alice & Rigo / itämainen kultapronssifantasia (Pakistan)
3 Bragazzi / huippuhauskaa italialaisittain (Italia)
Finaali / vieraillaanpa kuussa

Taustamusiikista vastasi tietysti Mario Weber ja 11 solistia. Numerot esitteli iki-ihana Lu Nova. Mutta missä ovat kotimaiset artistit? Tilanne työmarkkinoilla oli sellainen, että vain harvat ja valitut ylsivät taidoillaan kansainväliselle tasolle, jota Peacock ylläpiti. Kesäkuussa 1960 Peacockissa esiintyi Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) ja elokuussa 2 Akilles (Olli Lehtinen ja Bernt Lindfors).

Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) 

2 Akilles (Olli Lehtinen alamies ja ylämies Bernt Lindfors) 

Sammunut tähti

Minun artistiurani päättyi tähän yläkuvaan, jossa Tampereen Mini-Sirkuksen Heli toimi partnerinani. Taiteeni oli ehkä liikaa aikaansa edellä. Sanomani oli hyvin vakava ja kantaaottava, mutta kaikki vain nauroivat. Egoni ei kestänyt sitä. Siirryin katsomon puolelle ja olen siellä edelleen. Kukaan ei ole tullut tarjoamaan esiintymissopimusta.

Markku Aulangon (alakuvassa) sirkusura nousikin myöhemmin korkeammalle kuin minun ja tähti tuikkii edelleen. Markku on esiintynyt, opettanut, kirjoittanut ja kerännyt. Hän toimii nykyään kävelevänä sirkustietokirjana.

Tämä kaikki tapahtui kesällä 1977. Jyväskylän Kesässä järjestettiin Syrjälän koululla sirkustaiteen kurssi, joka oli tarkoitettu niin vasta-alkajille kuin oppia aikaisemminkin saaneille. Kurssin vetäjinä olivat mm. Viljo ja Timo Korpela sekä Solmu Mäkelä. Jyväskylän Yliopiston juhlasalissa vietettiin myös suurta Sirkusiltaa 1.7.1977. Alimmaisessa kuvassa osa kurssin opettajia ja oppilaita.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Älä nyt heitä vielä kirvestä kaivoon. Onhan Finlandiassa ollut vuosien varrella useita jo eläkkeelle jääneitä taiteilijoita esiintymässä.

Kalle

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kaiken lisäksi olen tällainen eloisa, latino-tyyppinen.

Kari

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

3 Powers

Jatketaan vielä hieman eilistä juttua. 3 Amicos, 3 Powers, Iloiset Nokipojat, Nokipojat ja Nokipoika ja Poika pyörittivät ryhmiensä sisällä aika paljon samoja henkilöitä..

Björn Gammals arveli että 3 Amicosin jälkeen syntyi 3 Powers, josta ylhäällä postikortti. Lienevätkö siinä herrat Matti Kaksonen, Eino Paju ja Allan Rask?

Alhaalla on toinen kuva 3 Powers -ryhmästä mainoslauseella The Three Smiling Soot Boys. Onko siinä Matti Kaksonen, Allan Rask ja Viljo Korpela? Tietääkö joku?

Alimmaisena Nokipojat Kaksonen ja Korpela. Kuvan nappasi Björn Gammals 1960 Matti Sariolan Tivolissa Rovaniemellä markkinoiden aikaan. Hän oli silloin kiinnitettynä tivolin Sirkus Americanoon.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Annan palautetta Sirkusteltta-blogisi kuvasta 3 Powers, missä miehet ovat talon katolla ja korttikuvan alareunassa ovat tikapuiden kanssa. Mies, joka nuohoaa savupiippua, on isäni Albert (Alpo) Malinen. Hän on myös alareunan tikapuilla istuva mies. Tuo samainen kuva on itsellänikin.

Isäni harrasti poikana ja nuorena miehenä voimistelua ja on siinä monia palkintoja saanut. Sodan aikana harrastevoimistelu jäi, mutta hän oli vahvasti mukana rintamamiesten viihdytystoiminnassa Karhumäessä, missä Sariolan veljesten (Matti, Unto ja Toivo) tivoli oli yksi keskeisiä viihdytyspaikkoja, ja siellä isänikin esiintyi akrobaattina. 

Sodan jälkeen  akrobaatti-  ja sirkusura jäi päälle, jatkuen aina iän ja sairastelun tuomaan lopettamiseen joskus 60-luvun loppupuolelle. Hänen esiintymispaikkansa olivat kesäisin sirkukset ja tivolit (Sirkus Zoo, Sirkus Eurooppa, Sariolan tivolit - ainakin nämä; Sariolan tivoleista lukuisimmat työpaikat olivat Toivon kiertueilla) sekä mm. osuuskauppakiertueet ja ravintolaesiintymiset talvisin. 

Nokipojista itse muistan parhaiten Matti Kaksosen, joka kävi kerran meillä kylässäkin Tessu-koiransa kanssa Helsingin Herttoniemessä. Matti oli mukana isäni hautajaisissa v.1981. Viljo Korpela oli aktiivinen jossain taiteilijayhdistyksessä ja vaikutti ilmeisesti aika ratkaisevasti siihen, että isälleni myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän ei tosin ehtinyt nauttia yhdestäkään erästä, sillä hän kuoli juuri ennen kuin ehti saada tiedon myöntämisestä. 

Toivo Sariolan tivoli oli kesäinen työpaikka lukuisat vuodet, ja niissä minäkin olin usein mukana ainakin osan aikaa kesästä. Olin koululainen ja minulla oli kesällä usein muitakin menopaikkoja. Varhaislapsuudesta muistan asioita sieltä sun täältä; olimme veljeni kanssa tuolloin tavallisesti vanhempien mukana, jotka molemma alkuun esiintyivät, äiti haitarinsoittajana taustamusiikkia sirkusteltassa tarjoten. Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa.

Isäni jumppakaveri Topen tivolissa oli Vesa Salo, joka vastasi Kaksosen Mattia ollen alamies. Isä oli pienikokoinen ja luonnostaan ylämies, aina tikapuiden varassa yläilmoissa. Tuolloin taiteilijapari esiintyi nimellä 2 Vealdos, mikä oli muodostettu asianomaisten nimistä Vesa ja Alpo. Lisäksi isäni esitti omana numeronaan trampoliinitemppuja sekä notkeusnumeroa nimellä Malino. Olipa hän kaiken kukkuraksi myös pelle nimeltä Nopo. 

Isäni harmitteli joskus sitä, että hänet oli jotenkin laitettu taka-alalle kolmesta iloisesta nokipojasta, joissa hän kuitenkin jossain vaiheessa esiintyi. En ota tuohon kantaa, kun olin silloin pieni enkä tunne asioiden laitaa sen enempää. Nimet Eino Paju (olimme joskus heidän Helsingin asunnossaan kylässä) ja Allan Rask  muistan tulleen esille. 

Ehkä tuossa oli tarpeeksi tältä erää. Kysyisin, mikä on saanut sinut kiinnostumaan sirkusaiheesta. Siellä Tampereella on aikanaan asunut Raimo "Rake" Tamminen, joka esiintyi Toivo Sariolan tivolissa yhdellä polkupyörällä ja teki samalla jonglööritemppuja. Hänen vaimonsa avusti. Rake voimisteli Vesa Salon kanssa, ennen kuin isäni tuli tilalle. Lienevätkö tuttuja? Eivät kyllä tiettävästi elä enää.

Terveisin

Seppo Malinen

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hei,

Tämä Seppo Malisen yhteydenotto on mielenkiintoinen. Allekirjoittaneen kokoelmissa on ainakin yksi esite, missä on Wealdo, mutta en ole oikein tiennyt ketä he ovat. Minulla taitaa olla myös juliste Wealdosta. Sitten on joku Raken kansiosta löytynyt kuva, missä on joku alamies ja sen jalkojen varassa pelleksi puettu. Olisivatko siinä Vesa Salo ja Alpo Malinen. Zoja Puska Haminassa on myös puhunut Malisesta. Voisitko sinä Seppo antaa vaikka sähköpostiosoitteesi suoraan minulle. Pistetään noita Wealdo-juttuja sitten tällekin palstalle.
Terveisin Markku Aulanko markku.aulanko@kolumbus.fi

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Heips!

Veljeni Sepon kirjoitus on ihan hauska. Hän mainitsee minutkin "Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa". Tosiaan, vuonna 1951 mainos kertoi 5-vuotiaasta ihmelapsesta. Kiva muisto sinällään. Zoja Puska (Romanoff) tuli vuonna 1967 lähemmin tutuksi uudelleen, kun RUK:n oppilaana kävin hänen ja hänen äitinsä luona usemamman kerran heidän Haminan-kodissaa teetä juomassa ja muistelemassa. 
Terveisin, Heikki Malinen hemaline@luukku.com

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

3 Amicos

Akrobaattiryhmä 3 Amicos taisi olla maineensa huipulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Oheisessa esitteessä mainitaan ryhmän jäseniksi Viljo Korpela (1925–2005), Arvo Hiltunen ja R. Happonen. Joissakin muissa yhteyksissä kerrotaan ryhmään kuuluneen Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask, mutta tässä saattaa myös mennä muistitiedot sekaisin Iloiset Nokipojat -ryhmän kanssa.

Esitteessä mainitaan, että esiintymispaikkoja vuonna 1950 ovat olleet Cabaret Fennia, Punainen Mylly ja Cirkus Brdr. Schmidt.

Cabaret Fennia oli legendaarinen ohjelmaravintola Helsingissä Rautatientorin varrella. Tilassa toimii nyt RAY:n Helsingin Kasino. Punaisella Myllyllä tarkoitetaan tässä Helsingin Kampinkaudulla Hämäläisten talossa toiminutta Punaisen Myllyn teatteria, jota johti Ossi Elstelä (1902–1969). Elstelällä oli 1952 myös Sirkus Mylly, jossa Iloiset Nokipojat esiintyivät. Pariisin Punaisessa Myllyssä esiintyivät aikanaan suomalaiset Talikkalan Taitovoimistelijat ja Nokipojat (Kaksonen ja Korpela, 1955). Cirkus Brdr. Schmidt oli tanskalainen sirkus, josta on kerrottu aikaisemmin.

Trolle Rhodin 1949

Vuonna 1949 Trolle Rhodinin Zoo Cirkus kiersi menestyksekkäästi ympäri Suomea. Artisteja säesti sirkusorkesteri Tauno Marttisen johdolla.

Ohjelmalehden mukaan hevospotpurin ja kouluratsastusta esitti Ingeborg Gautier (s. 1929), joka oli vanhaa Gautierin sirkusdynastiaa. Hän avioitui 1954 Trolle Rhodinin (1917–1997) kanssa.  Ingeborgin isä oli Louis ("Lulu") Gautier (1887–1949).

Gautier-sirkusuvun esi-isä oli Jean Baptiste Gautier (1758–1823). Hän matkusti 1804 Pietarista Suomeen aasialaisen norsun, apinoiden, papukaijojen, koirien ja hevosten kanssa. Niinpä 25.7.1804 oli ensimmäinen kerta kun norsu esiintyi Suomen maaperällä. Syyskuussa matka jatkui Suomesta Ruotsiin, josta kolmen vuoden päästä Tanskaan ja Saksaan.

Suomalaisväriä vuoden 1949 ohjelmaan tuo ryhmä Powers 'Iloiset nokipojat'. Monesta kohtaa olen kuitenkin lukenut, että Iloiset Nokipojat (Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask) aloittivat vasta olympiavuonna 1952. Nämä kaverit tunnetaan myös nimellä 3 Amigos.

Ohjelmassa oli myös koiria, merileijonia, jättiläiselefantteja ja berberileijonia.