Zico aka Kari Hasanen

Kari Hasanen hallitsee myös rola-rolan.

Esiintymisuransa Kari Hasanen aloitti työpaikassaan Korkeasaaressa, jossa sattumalta oli työtoveri, joka harrasti akrobatiaa ja esiintyi – Alpo Hirvimäki. Uteliaisuus heräsi ja Kari kyseli miten noita taitoja voisi opetella. Alpo, joka oli jo Suomessa tunnettu akrobaatti, auttoi Karia alkuun. Kohta he huomasivat treenaavansa useita kertoja viikossa. Ensimmäinen keikka oli Korkeasaaren henkilökunnan joulujuhlat 1976.

2 Akilles Kari Hasanen ja Alpo Hirvimäki.

Karin taitojen kehittyessä mukaan kuvioihin tuli myös Alpon entinen esiintymispartneri. Hän oli Olli Lehtinen joka oli 2 Akilles -ryhmän perustaja. Ollilla oli mittava ura takana akrobaattina Suomesta ja maailmalta. Kovalla harjoittelulla Ollin valmennuksessa Kari ja Alpo saivat ensimmäisen kiinnityksen Linnanmäen Peacock-teatteriin 1977 nimillä 2 Akilles tai Duo Akilles. Numero oli hansta-akrobatiaa.

Duo Akilles Alpo Hirvimäki ja Kari Hasanen.

Siitä alkoi yhteinen akrobatia- ja ystävyyssuhde. joka kesti Alpon Hirvimäen menehtymiseen asti 2012. Kari Hasanen teki mittavan esiintymisuran myös poikansa Nino Hasasen kanssa. Useita vuosia kierreltiin Suomea ja ulkomaita. He esittivät hansta- ja koomista akrobatiaa nimillä Nino & Zico ja Zico & Junior. Duo Akilles käytti myös nimiä Nino & Zico.

Akrobaatit Zico & Junior eli Kari Hasanen & Nino Hasanen.

Kari kävi jopa vierailulla Pohjois-Koreassa ensimmäisten suomalaisten sirkusartistien ryhmässä 1986. Mukana oli mm. Leo Knuuttinen, Alpo Hirvimäki ja taikuri Sir Richard eli Risto Pajunen. Myöhemmin Karin soolonumerot nimellä Jepulis Benjamin sisälsivät myös klovneriaa, jongleerausta ja yksipyöräisellä ajamista. Moni muistaa Karin sirkuskoulujen ja -kurssien opettajana.

Kuvat Kari Hasasen arkistosta.

Akrobaatti Zico aka Kari Hasanen käsinseisonnassa Sirkus Finlandian Wani-norsun selässä kouluttaja Peppinon ohjauksessa.

Jepulis Benjamin Viktor Kalborrekin alias Eeki Manteren kanssa keikalla Hyrylässä asuntomessuilla 1990-luvulla.

Jepulis Benjamin aka Kari Hasanen.

.

Akilles

Akrobaattiparin Akilles, Achilles, 2 Akilles tai Duo Akilles on aika monelle tämän alan ihmiselle tuttu suomalainen esiintyjäkaksikko vuosikymmnien ajalta. Mutta sitten menee sormi suuhun, kun pitäisi tarkentaa keitä henkilöitä siihen kuuluu. Historiansa aikana duon kokoonpano on muuttunut useita kertoja. Akrobaattiparin isä oli Talikkalan Taitovoimistelijoissa mukana ollut Olli Lehtinen. Partnerina oli silloin Yrjö Irjanne. Kun esiintyjäkaksikosta toinen lopetti, jäljelle jäänyt haki uuden partnerin ja taas jatkettiin nimellä Akilles. Näin tämä jatkumo toimi nykyvuosiin saakka.

Taiteilijanimi 2 Akilles sammui viimein 2000-luvun alussa, kun Kari Hasanen joutui lopettamaan uransa. Ylämiehenä hänellä oli silloin oma poika. Näissä valokuvissa näkyvät ensimmäinen ja viimeinen Akilles.

1900-luvun alusta löytyy Suomesta myös 3 Akilles -niminen akrobaattitrio, mutta sillä on ihan oma historiansa.

Talikkalan taitovoimistelijat

Vaikka Olli Lehtinen ja Janne Irjanne esiintyivätkin vielä 1942 Puolustusvoimien Leijona-illassa Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä, niin kansainvälisissä yhteyksissä he käyttivät jo nimeä 2 Akilles. Se oli vieraissa maissa paljon helppolukuisempi. Esimerkiksi vuonna 1940 he esiintyivät Kööpenhaminassa Lorry-nimisessä ravintolassa, mikä käytti paljon esiintyjiä. Siinä oli suuri sali, jonka toisessa päässä oli korotettu näyttämö. Samaan aikaan siellä oli toinenkin suomalainen esiintyjä, nimittäin ksylofonitaituri Eino Katajavuori!

Kuvissa 2 Akilles

13.10. kyselin täällä blogissa onko SA-kuvan akrobaatit todella Irjanne–Lehtinen. Markku Aulanko vastasi näin:

Kuva on sikäli harvinainen, että siinä alamies hymyilee. Kyllä minä silti uskoisin, että siinä on kyseessä Irjanne–Lehtinen eli 2 Akilles tai ehkä silloin vielä Talikkalan Taitovoimistelijat. Lehtisen Olli oli yleensä temppuja tehdessään varsin totinen, sillä hän rakennelman alamiehenä huolehti sen pystyssä pysymisestä. Tässä kuvassa housut näyttävät olevan samaa mallia kuin Intin kuvassa, mutta paidaksi on tullut kauluspaita. Mainoskuva on otettu ulkomaisia vierailuja varten ja sen takana lukee Achilles.

Björn Gammals löysi arkistostaan Kööpenhaminan Lorryn lokakuun ohjelmalehden vuodelta 1940. Suomalaisina tähtinä ohjelmassa vierailivat silloin Eino Katajavuori ja 2 Akilles. Kuva alhaalla todistaa, että kyllä Intin kuvassa oli nimet ihan oikein. Gammals kirjoitti:

Olen nähnyt heidän numeronsa usein. Se oli hieno adagio-tempoinen ja vakaat ilmeet. Oli erikoista siinä SA-kuvassa nähdä kun Lehtinen hymyilee, suorastaan nauraa. Sitä en koskaan nähnyt kun he esiintyivät.

Irjanne Lehtinen ?

Tässä Puolustusvoimien vanhan kuva-arkiston kuvassa lukee kuvatekstinä:
Taiteilija Irjanne Lehtinen esiintymässä Asemiesillassa Messuhallissa. Helsinki.

Ensimmäisenä tulee mieleen Talikkalan Taitovoimistelijat ja Yrjö "Janne" Irjanne ja Olli Lehtinen, jotka myöhemmin ottivat taiteilijanimen 2 Akilles. Mutta jostain taustalta kuuluu kommentti, että eikä ole.

Pistän tuon kasvokuvankin tähän vähän isommalla. Kertokaa onko tässä kyseiset herrat vai ei.

Kommentit:

Ei ole Kaksosen Matti. 

Mervi Lintunen

Linnanmäki 1958

Linnanmäen ohjelmalehti vuonna 1958 oli kokoa A5 ja siinä oli sivuja kartonkikansien lisäksi 44. Kannessa komeili kuva Suihkio-ajolaitteesta. Mainoksia oli takakannen lisäksi 18 sivua. Muutama mainos oli sovitettu Linnanmäki-henkeen. Keskiaukeamalla oli Peacockin kulloisenkin kuukauden ohjelma. Ohjelmalehtisessä oli myös muutama vitsi sekä suomeksi että ruotsiksi.

Teatterihallissa oli ohjelma, joka oli nimetty Chief Odongo Afro-Carribean Show.  Siihen oli kytketty siis molemmat eksoottiset mantereet, Afrikka ja Väli-Amerikka. Peacockissa suomalaisia esiintyjävoimia edustivat Talikkalan taitovoimistelijoista nimensä muotoon  2 Akilles  muuttaneet Lehtinen ja Irjanne elokuussa, tasapainotaiteilija Teuvo Juuti kesäkuussa ja ksylofonitaiteilija Eino Katajavuori elokuussa.

Eino Katajavuori teki koomisen ksylofoninumeron, missä hajamielisestä herrasta kuoriutui lopulta tyylikäs virtuoosi. Monet suomalaiset muusikot tekivät siihen aikaan koomisen numeron. Mieleen tulee Katajavuoren lisäksi ainakin Lasse Pihlajamaa ja tietenkin Esa Pakarinen. Ne olivat kysyttyä tavaraa iltamakiertueilla, missä pienellä porukalla piti saada aikaan paljon ohjelmaa.

Lyhtypylväässä esiintyvä sikarimies Fattini esiintyi Peacockissa kesäkuussa ja sisätiloissa kattoa hipova esitys näytti entistäkin hurjemmalta. Kesän uutuus oli myös Vesiurut eli musiikin tahdissa liikkuvat ja väriä vaihtavat suihkulähteet.  Esittelyteksti kertoo, että vesiurkujen rakenteessa on 39 500 m. kumikaapelia, 800 m putkea, 27 sähköpumppua, 36 projektoria, joiden yhteinen teho on yli 100 kw. Vedenkulutus on 480 000 litraa tunnissa. Urkujen vesisuihkuissa on 4 782 689 vaihtuvaa yhdistelmää.

Lähde: Markku Aulanko

Talikkalan Taitovoimistelijat 1939

Oheiset kuvat ovat Tallinnassa 18.–19.8.1939 pidetyn urheilutapahtuman esitteestä. Viipurin Toverit vieraili siellä Tallinnan Työväen Urheilijoiden vieraana ja kaksipäiväisessä  juhlassa oli 18.8. jalkapallo-ottelu Tallinnan stadionilla ja 19.8. voimistelunäytös. Lisäksi ohjelmassa oli nyrkkeilyä, painia ja painonnostoa.

Yläkuvassa esiintyvät Talikkalan taitovoimistelijat ja siinä ovat mukana Yrjö Irjanne, Veikko Isokangas, Sulo Isokangas, Olli Lehtinen ja Sulo Rosenqvist.  Missä kohtaa kukin kuvassa on, ei ole aivan  varmaa. Oletetaan, että koko rakennelma lepää Lehtisen Ollin varassa ja Yrjö Irjanne on vaaka-asennossa. Sulo Rosenqvist  ehkä roikkuu Lehtisen vyössä ja Isokankaan veljekset ovat siinä välissä.

Talikkalan taitovoimistelijat muodostui Viipurin Tovereiden telinevoimistelijoista syksyllä 1933 ja se alkoi Olli Lehtisen ideasta. Hän valitsi ryhmäänsä poikaosastosta "Janne" Irjanteen ja miesosastosta muut.  Runsaan viikon harjoittelun jälkeen edessä oli jo ensimmäinen esiintyminen. Talikkalan taitovoimistelijoista tuli hyvin suosittu esiintyjä ja saamansa palkkiot he antoivat voimisteluseuran kassaan.  Olli Lehtinen oli nähnyt kansainvälisten akrobaattiryhmien esiintymisiä esimerkiksi sirkuksissa. Oli selvää, että ryhmän ohjelmisto vuosi vuodelta monipuolistui, liikesommitelmat tulivat vaikeammiksi ja suorituskin hioutui täsmällisemmäksi ja hienopiirteisemmäksi. Talikkalan Taitovoimistelijat hajosi syyskuussa 1939, kun miehet saivat kutsun kertausharjoituksiin.  Näin päättyi  tämän ryhmän suorastaan loistava ura.

Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne muodostivat oman kaksimiehisen ryhmänsä ja esiintyivät Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä Puolustusvoimiin perustetun viihdytysjaoston järjestämillä ohjelmallisilla kiertueilla sekä sotarintamalla että kotirintamalla ja sotien jälkeen myös ulkomailla. Voi kuvitella, että Talikkalan taitovoimistelijat on ulkomaalaisen juhlan pitäjän suussa aika vaikea lausuttava. Myöhemmin ryhmän nimeksi muutettiin 2 Akilles.

Lähde: Talikkalan Toverit, 1968, Lahti 

Sirkus Peacock 1954

Vuonna 1954 Linnanmäen ohjelmakirja oli saman mallinen ja muotoinen kuin esimerkiksi olympiavuonna.  Suomen lipulla varustetut kannet olivat vahvaa kartonkia. Sisäsivuja oli yhteensä 48 ja sen lisäksi erillinen irrallinen irtolehti, missä oli kulloisenkin kuukauden Peacock-ohjelma.  Mainossivuja oli 14. Esittelyvihko oli tehty kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi.

Yläkuvan Peacockin ohjelmassa oli esimerkiksi elokuussa 8 numeroa ja se vietiin läpi  ilman väliaikaa. Ohjelman kesto oli noin 1,5 tuntia. Säestyksestä huolehti Mario Weber orkestereineen ja ohjelmanumerot esitteli Lu Nova. Hän oli Mario Weberin vaimo ja hän rakensi jokaista ohjelmanumeroa varten pienen tanssin, joka päättyi siihen, että hän käänsi jostain esiin seuraavan esiintyjän nimen.

Peacockista käytettiin ohjelmavihon esittelytekstissä nimeä Sirkus Peacock.  Sehän toimi sirkusteltassa.  Sirkuksen perinteistä pyöreätä eläinmaneesia Peacockissa ei ollut.  Eläinnumerotkin edustivat pienten eläinten numeroita.

Heinäkuussa 1954 siellä tosin oli ohjelmavihon mukaan hevosnumero nimeltään Dela Wares,  liekö tullut USA:n Delawaresta?  Mainoskuvan mukaan herra oli puettu intiaanipäällikön asuun ja hänen kumppaninsa cowboy-tytön asuun. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen taitoratsastusnumero.

Suomalaista taiteilijakuntaa edusti 2 Williams, joista tosin toinen oli ruotsalainen. Suomalainen on nimeltään Raimo Karppinen ja hän istuu alakuvassa ylinnä. Sama henkilö oli vuonna 1951 4 Ramos –ryhmässä.  2 Williams  teki koomista pariakrobatiaa kulkuriasussa.  2 Akilles oli myös mukana.

Heinäkuussa Peacockissa esiintyi Fred Allister. Mainoslause kertoo ”100 vuotta maailmanhistoriaa esittää yleisölle taitava hollantilainen Fred Allister 15 minuutissa.” Osaakohan joku kertoa, minkälainen numero se oli?

Vuonna 1954 oli Peacockissa toukokuussa HSY:n Vihreä Oksa -revyy. HSY oli Helsingin Sanomalehtimiesyhdistys ja Vihreä Oksa oli tarkoitettu uusille kyvyille, jotka saivat näin oivan tilaisuuden näyttää kykyjään ja samalla jonkin verran julkisuutta.

Suurin vuoden 1954 sirkustähdistä oli Charlie Rivel. Eeva-Kaarina Holopaisen Saisko lipun karuselliin -kirjan mukaan Charlie Rivel tuli Suomeen Cadillacilla, jonka perässä hänellä oli asuntovaunu. Rivelillä oli henkilökunnassaan myös oma kokki, joka asui hotellissa. Ohjelmakirjasessa ei ollut hänestä valokuvaa.

Lähde: Markku Aulanko

2 Williams

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko

Peacock Varietee Helsinki 1960

Tässä Peacockin ohjelmalehti 1960. Ohjelma vaihtui joka kuukausi. Tämä on heinäkuulta. Näytökset olivat arkisin kello 19 ja 21, sunnuntaisin myös kello 15. Aika myöhään tuo viimeinen näytös, jos ajatellaan perheyleisöä. No - ehkä ohjelmakin oli enemmän aikuisille suunnattua.

Mismoune / ja Toy-koira, joka soittaa pianoa (Ranska)
Los Flamencos / korot kopisevat, helmat heiluvat (Espanja)
Les Mensos / kaksintaistelu miekoin (Saksa)
Les Andréano / salamannopeita yllätyksiä (Ranska)
Freya Josse / kylmäverisyyttä trapetsilla (Saksa)
Los Flamencos / ja jälleen tulinen tervehdys Espanjasta (Espanja)
Alice & Rigo / itämainen kultapronssifantasia (Pakistan)
3 Bragazzi / huippuhauskaa italialaisittain (Italia)
Finaali / vieraillaanpa kuussa

Taustamusiikista vastasi tietysti Mario Weber ja 11 solistia. Numerot esitteli iki-ihana Lu Nova. Mutta missä ovat kotimaiset artistit? Tilanne työmarkkinoilla oli sellainen, että vain harvat ja valitut ylsivät taidoillaan kansainväliselle tasolle, jota Peacock ylläpiti. Kesäkuussa 1960 Peacockissa esiintyi Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) ja elokuussa 2 Akilles (Olli Lehtinen ja Bernt Lindfors).

Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) 

2 Akilles (Olli Lehtinen alamies ja ylämies Bernt Lindfors) 

2 Akilles

Alamies Olavi (Olli) Lehtinen (28.8.1905–16.12.1988) teki mittavan elämäntyön liikunnan ja viihdetaiteen parissa. Olli liittyi jo varhaisessa nuoruudessa viipurilaiseen Talikkalan Toverit voimistelu- ja urheiluseuraan, jonka puitteissa kilpailumatkat ulottuivat ulkomaillekin. Kilpailu-uraa maineikkaammat saavutuksensa Olli Lehtinen sai viihdetaiteilijana. Hän esiintyi partnerinsa Yrjö Irjanteen (k. 1958) kanssa nimillä 2 Akilles ja Talikkalan Taitovoimistelijat (yläkuva). He tekivät esiintymismatkoja ympäri Eurooppaa, mm. Moulin Rouge Pariisissa 1954.

Yrjö Irjanteen kuoltua Olli Lehtisen partneriksi tuli mm. Bernt Lindfors (alakuva), joka on esiintynyt myös yksin nimellä Benjamin. Alpo Hirvimäki tuli sitten jossain vaiheessa ylämieheksi (alin kuva). Lehtisen kuoltua 2 Akilles nimeä jatkoivat Kari Hasanen ja Alpo Hirvimäki pitäen kiitettävästi mainetta yllä. He esiintyivät mm. Sirkus Finlandiassa 1983.

Talikkalan Taitovoimistelijoihin on joskus kuulunut viisi jäsentä, joskus kolme. Löytyy myös vanhoja kuvia akrobaattiryhmästä 3 Akilles. Mitenkähän se historia on oikein kulkenut näiden osalta 1900-luvun alussa?

Peacock

Tekisi mieli toistaa sitä samaa mantraa, jota vanhat ihmiset sukupolvesta toiseen aina käyttävät: Kyllä ennen oli paremmin! Sillä Linnanmäen Peacockissa ei ole enää sirkus- ja varieteetaiteilijoita niinkuin ennen.

Kuvan lehti-ilmoitus on Echo-lehdestä Helsingin olympiavuonna 1952. Minulle tuttuja nimiä esiintyjälistassa ovat ainakin kotimaiset 2 Akilles ja Solmu Mäkelä. Myös saksalainen kapellimestari Mario Weber tuli tutuksi Linnanmäen kävijöille peräti 14 vuoden aikana.

Linnanmäen huvipuisto avattiin 27.5.1950. Yksi avajaisten vetonauloista oli Cirkus-teltta. Seuraavana vuonna sitä kutsuttiin Peacockiksi. Vuonna 1956 siirryttiin teltasta upouuteen rakennukseen, joka nimettiin Peacock-teatteriksi. Rakennusta käytettiin vain kesäisin. Teatterissa vieraili monta maailmankuulua sirkus- ja varietetähteä. Ajan myötä Peacock koki monia muutoksia ja ohjelmapolitiikka muutti suuntaansa lähemmäs teatteria. Myös Linnanmäen ulkoilmanäyttämön ilmaiset esitykset lopetettiin. Vuodesta 2008 alkaen Peacock-teatteri on toiminut ympärivuotisena vierailuteatterina. Viimeksi teatteria on hallinnoinut Bulevardin Teatteriyhdistys ry.

Alakuvassa Peacock-teatterin sisäänkäynti joskus 1970-luvun lopulla.

www.peacockteatteri.fi