1951–1952 • Cirkus Viking

Kuvatekstissä lukee: "Tivoli Sariola Kaisaniemen kentällä 1960-luvun alussa". Uskon kuitenkin, että tuossa kohtaa eletään vuosia 1951 tai 1952 ja kyseessä on Sariolan omistama Suomen Tivoli. Tuohon aikaan näkyi paljon paikattuja telttoja, kuten tuo taustalla oleva Galg-tyyppinen teltta. Jonglööri Henrico eli Björn Gammals muisteli, että tuo sirkus kuului ryhmälle Berra Sandberg, Lasse Carlsson, "Pliggen" Carlsson ja jomman kumman Carlssonin vaimo. Henrico jatkoi muisteluaan näin:
"Tämä Viking Sirkus oli omassa pienessä teltassaan myös Olympia-vuonna 1952 Suomen Tivolissa. Tuolloin yhdistyivät Matti Sariolan ja Toivo Sariolan osastot yhden kuukauden ajaksi Helsingin Kaisaniemessä. Olin itse esiintymässä Toivo Sariolan Arkadia Sirkuksessa. Meidän kahden sirkuksen välissä oli ulkoilmanäyttämö, jossa esiintyivät mm. Deblars-Revy pyörätaiturit, Thore Erhlingin orkesteri ja Alice Babs jne..."
Alhaalla vielä Kansan Lehden ilmoitus 24.4.1951, jossa mainitaan tuo Viking Sirkus. Aamulehti puolestaan kertoili, että kyseessä on ruotsalainen sirkus. Oliko sirkus Suomessa vain nuo kaksi vuotta? Tivolin yksi vetonauloista näkyy olleen mustaihoiset ihmiset, joita silloin sai vielä kutsua neekeri-nimellä ilman että sitä pidettiin pilkkana.

.

1952 • Huono päivä • A bad day

Onni Suuronen 24.7.1948.

Meillä kaikilla on ollut huonoja ja hyviä päiviä. Huonot ehkä muistetaan paremmin. Tässä pari surmanajo-juttua. Hirveän pahasti ei näissä sattunut, mutta lehtien otsikoihin jouduttiin. Ensimmäinen lehtileike on vuodelta 1952. Valitettavasti näihin lehtileikkeisiin ei ole merkitty lehden nimeä eikä tarkempaa päivämäärää:

Parolan leirikentälle saapuneen surmanajokatsomon tynnyri romahti juhannusaattona ensimmäisen näytöksen aikana alas n. 150 pudotessa yhdessä rykelmässä maahan. 19 heistä joutui käymään sairaalassa tutkituttamassa vammansa, mutta sellaisten luku, jotka esittävät korvausvaatimuksen rikkoutuneista vaatteista tai omaisuudestaan, arvioidaan ainakin 30:ksi.
Onnettomuus sattui n. klo 21.15. Surmanajajat Onni Suuronen Jyväskylästä ja Veikko Bollström Oulusta olivat juuri aloittaneet täpötäydelle katsomolle esityksensä ja ehtineet ajaa surmankaukalossa noin kolme minuuttia, kun kuului rysähdys katsomon romahtaessa ja seinien rikkoutuessa. Syntyi paniikki ihmisten yrittäessä pelastautua särkyneiden laudankappaleiden alta turvaan. Vanhemmat yrittivät parhaansa mukaan suojella lapsiaan pahemmilta vammoilta sulkemalla heidät lujasti syliinsä.

Tehtailija Kalle-Vihtori Jokilampi piti työnsä ohessa Hämeen Tivolia ainakin 1934–1947. Parhaimmillaan liikkeellä oli kolme eri osastoa. Kerran hän oli lapsineen seuraamassa surmanajoa Lahdessa ja innostus tuohon huimapäiseen lajiin syttyi. Sisarukset Väinö, Yrjö ja Anna-Liisa (myöh. Ahonen) Jokilampi alkoivat ajaa surmanajoa 30-luvulla. Väinö ja Anna-Liisa ajoivat kirnussa myös yhtä aikaa, joskus Yrjö kolmantena. Yrjö ajoi myös pallossa. Joitakin kertoja muun muassa moottorin kiinnileikkaamisen vuoksi sattui ajajille onnettomuuksia kirnussa ja loukkaantumisten vuoksi jäi esityksiä ajamatta. Yhden kerran Liisa ja Yrjö törmäsivät toisiinsa ja putosivat alas. Väinö joutui kiertämään ylhäällä niin kauan, että loukkaantuneet sisarukset ja pyörät saatiin korjattua alta pois. Tämän jälkeen tiettävästi heillä ei kahta pyörää enempää kirnussa yhtä aikaa kiertänyt. Jokilammet olivat olympiakesänä -52 ajamassa Helsingissä Linnanmäen kentällä. Jokilampien surmanajot päättyivät tähän vuoteen.

Tivoli Sariolan ilmoitus Hämeen Yhteistyössä 29.4.1960.

Moottoriakrobaatti Onni Suuronen ja taikurimestari Spinoza

suurimmat vetonaulat.

.

1952–53 Sirkus Sariolan autot • Lorries of Sirkus Sariola

Sirkus Sariolan autokaravaani matkalla Forssaan vuonna 1952. 

Sirkus Sariolan autokolonna pysähtyneenä hiekkatielle 1953.

Tässä yleisön pyynnöstä yhdellä kertaa useampia kuvia Sirkus Sariolan ajokalustosta vuosilta 1952–53. En tunne noita vanhoja automerkkejä, mutta kertokaa te. Nykyään sirkuskiertue kesällä on 5 000–10 000 kilometriä pitkä. Aika vähällä autot siis pääsevät, kun muussa ammattikäytössä ajetaan näillä vehkeillä kymmeniä kertoja enemmän. Vuonna 1952 oli Helsingissä Olympialaiset. Niinpä Sariola risti sirkuksensa Olympia Sirkukseksi. Seuraavana vuonna sitä kutsuttiin Tiikeri Sirkukseksi. Valtaosa kuvista on Valde Wilhelm Larimon näppäilemiä.

Sirkus Sariolan työväkeä kuljetusautojen keskellä. Valkeakoski 14.8.1952.

Vuoden 1952 Olympia-Sirkus Tampereella 15.8.1952. Kuvan henkilöt vasemmalta 

lukien: tunnistamaton, Paakkari, Kananen, Valde Larimo, Hokka. 

Kaksi Sirkus Sariolan henkilökunnan jäsentä 1952. Keitä esittää

tuo akrobaattiparin kuva auton kyljessä?

Sirkus Sariolan Lempiäinen kuorma-autonsa nokalla. 

Lavalla kookas kuorma puisia katsomoelementtejä 1953.

Sirkus Sariolan kuorma-autonkuljettaja Helvi Bland poseeraa Pyhäjoen sillalla 1953.

Sirkus Sariolan autokolonna ylittämässä napapiiriä Rovaniemellä 22.7.1953.

.

1952 Koskinen Sirkus Sariolasta

Sirkus Sariolan vuoden 1952 Olympia Sirkuksen kesäkiertueella työskennellyt Koskinen kuorma-auton ohjaamossa 1.7.1952. Koskinen poseeraa repsikan paikalla. Sirkuksen logo oven kyljessä on kirjoitettu tyylitellyillä kirjaimilla. Pyöreä, kaunis liikemerkki sen alla muistuttaa kovasti Emil Cedercreutzin leikkaamia siluetteja. Oliskohan?

1952 Linnanmäki • Amusement park

Ulkolmanäyttämön takana näkyy vanha Maailmanpyörä. Boston-pyörä tuli vasta myöhemmin.

Kuva vuodelta 1958.

Avajaisvuotena 1950 yksi Lasten Päivän perustaman huvipuiston vetonauloista oli Cirkusteltta. Seuraavana vuotena se nimettiin Peacock'si. Helsingin Olympia-vuonna 1952 hankittiin Lintsille uusi teltta. Peacockiin mahtui nyt 1 200 istumaan ja seisomapaikkojakin oli 200. Ensimmäistä kertaa teltassa oli numeroidut paikat. Sirkusteltan fasadi oli upea. Näytöksissä säestäjänä toimi Mario Weberin 12-miehinen orkesteri. Vasta vuonna 1956 luovuttiin teltasta ja avattiin Peacock-teatterirakennus.

Ilmaisohjelmasta sai nauttia 1952 ulkoilmanäyttämöllä. Suoraan sydämeen lauloi The Delta Rhythm Boys ja kahelin tuntuinen Fattini heilui julmetun korkean lyhtypylvään huipulla. Taikateatterissa esiintyi suomalainen taikuri Julius Sundman koko kesän. Musikaalinen klovni Nuk tuli vasta elokuussa, koska kärsi valtavasta heinänuhasta. Teatterihallissa antoi näytöksiä pakistanilainen Rasool Hamza 17-vuotiaan tyttärensä Ditan ja tanssijatar Ayshan kanssa.

Kommentit:

Ylemmässä kuvassa ulkoilmanäyttämön oikealla puolella näkyy mielenkiintoinen teline. Se on luultavasti Trio Angelos nimisen ilma-akrobaattiryhmän rekvisiittaa. Esitykseen kuulunut moottoripyörä näkyy selvästi kuvassa. Ryhmä esiintyi Linnanmäellä 15-31.7.58.
Peter Lindfors


.

Kiinalainen Sirkus, Tampere 1952 • Chinese Circus in Tampere

Olympiavuonna 12.8.1952 Hämeen Yhteistyössä oli yllä oleva ilmoitus. Tampereelle oli tulossa Kiinalainen Sirkus Pyynikin urheilukentälle. Olivatko he avoimella kentällä? Tokkopa. Sääolosuhteet tuntien he olivat teltalla liikkeellä. Mukana oli iso joukko maailmankuuluja tähtiä. Lippuja myi Suomi-Neuvostoliitto-Seura. SN-Seura oli suomalainen ystävyysseura, joka aloitti toimintansa heti Suomen ja Neuvostoliiton aselevon jälkeen 15.10.1944, tehtävänään vaalia maiden välisiä ystävällisiä suhteita ja taloudellista sekä sivistyksellistä vuorovaikutusta. Seuralle muodostui vahva valtiollinen ja poliittinen luonne.  Mutta miksi kiinalaiset tulivat Tampereelle?

Kiinalaisten sirkustaiteilijoiden esitys Helsingin messuhallissa 1954.

Veikkaan, että tämäkin ryhmä oli mukana kokeilemassa onneaan Helsingin huvitarjonnassa olympialaisten aikaan. Helsinki oli täynnä mitä erilaisimpia houkutuksia kisavieraille. Kiinalaisia artisteja näkyi varietee-ravintoloissa, tivoleissa, kaikkialla. Ja kaikilla meni huonosti. Kisavieraat eivät vapaa-aikanaan kiinnostuneetkaan huvituksista.

Kirja The Art of Chinese Acrobatics.

Monet nykyaikaisista sirkustaiteista olivat Kiinassa suosittuja jo 4 000 vuotta sitten. Jokaisella numerolla on oma symbolinen merkityksensä. Kuuluisat, pitkien keppien päällä pyörivät lautaset symboloivat aurinkoa, ja välittäjänä auringon ja ihmisten välissä on esiintyjä. Nuorten tyttöjen esittämä "Pyörivät lautaset" on klassinen ja perinteinen sirkusnumero, joka on pakollinen kaikissa kiinalaisissa sirkuksissa. Kiinalaisessa sirkuksessa ei ole eläimiä - paitsi leijonia ja lohikäärmeitä, mutta nekin ovat ihmisten esittämiä. Kiinalaisessa sirkuksessa ei myöskään ole klovneja.

.

Leo Paularinne, surmanajaja • Wall of death rider

Eipä sitä silloin kuulosuojaimista eikä vahingollisista kaasuista tiedetty yhtään mitään. Iso puinen tynnyri huojui ja tärisi. Yleisö seisoi ylhäällä tynnyrin reunalla katsellen alas hornan kattilaan. Se oli surmanajoa. Onko vielä surmanajopyttyjä käytössä vai käyttävätkö kaikki teräspalloja?

Surmanajajat olivat ihailtuja tähtiä. Yksi heistä oli Leo Paularinne. Hän ajoi paljon esimerkiksi Ludvig  ja Niilo Syversenin omistamassa Tivoli Hippodromissa Helsingissä 1946. Suomen Tivolissa Paularinne ajoi yhdessä Eino Pönkäsen kanssa 1952. Hän on ajanut ilmeisesti sekä pytyssä että pallossa. Surmanajajia olivat myös Ludvigin lapset Sylvi ja Otso.

Sylvi Syversen ajoi surmanajoa myös Tivoli Hippodromissa. Toisena ajoi hänen veljensä Otso Syversen. Kuvassa sisarukset muistokortissa vuodelta 1946. Sylvi meni naimisiin Leo Paularinteen kanssa. Thelma Paularinteen puoliso  oli Arvo Paularinne. Arvo ja Leo Paularinne olivat veljeksiä ja menivät naimisiin  sisarusten Thelma ja Sylvi kanssa.

Muuten – Surmanajosta käytetään englanninkielisiä käännöksiä Wall of Death, Well of Death, Motordrome, Silodrome tai Globe of Death. Mutta mitä on surmanajaja englanniksi?

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••
Reisjärveläisillä Surmanveljillä on käytössä perinteinen puinen pytty.
Harri Karvonen
••••••••••••••••••••••••••
Minulla on olemassa joitakin kuvia noilta vuosilta. Mummoni vanhoja.
Nina Matero
••••••••••••••••••••••••••
Loistavaa! Lähetä ihmeessä lainaksi, jos et saa itse skannattua niitä. Tai kerro missä päin asut, niin voisin tulla kuvaamaan ne. Lähetä tiedot osoitteeseen info@reklaamikari. fi tai soita 050 557 5922. Terv. Kari.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••

.

Sirkus Mylly 1952

Helsingin Olympia-kisojen aikaan suomalaiset viihdealan yrittäjät taisivat joutua ensin jonkinlaisen joukkohysterian valtaan ja sen jälkeen paniikkiin. Olympialaiset toivat maahamme valtavat määrät ostokykyisiä turisteja, joiden kuviteltiin olevan kiinnostuneita urheilun lisäksi muustakin viihteestä. Kaikki tivolit ja sirkukset kerääntyivät Helsinkiin. Jopa Variete Punainen Mylly perusti tätä kesää varten oman sirkuksensa Sirkus Mylly. Viihdealan yrittäjät pettyivä pahasti. Asiakkaita kävi odotettua paljon vähemmän. Tehtyjä sopimuksia ei saanut purettua. Vasta kisojen päätyttyä päästiin kiertämään Suomea ja paikkaamaan kassavajausta. Sirkus Mylly sai kuitenkin tarpeekseen yhdestä kesästä.

.

Suomen Tivoli 1952

Helsingin Olympialaiset heinä–elokuussa 1952 olivat vielä edessäpäin, kun Suomen Tivoli tuli ottamaan vauhtia Tampereelta vappuna. Lehti-ilmoituksissa mainostettiin Sirkus Arkadiaa, joka oli melko iso teltta tivolialueen reunalla. Sen vieressä oli side show -teltta La Miquela. Kuva näistä vetonauloista alhaalla. Sorin nuorisotalo ja rautatiesilta näkyvät taustalla. Ulkoilmanäyttämöllä esiintyi saksalainen Deblars Revy -pyöräakrobaattiryhmä.

Sirkus Arkadian ohjelmassa esiintyi mm. silloin 16-vuotias suomalainen jonglööri Henrico. Vappupäivänä oli peräti 14 näytöstä. Se oli rankka alku uralle joka myöhemmin johti maailman tunnetuimmille estradeille.

La Miguela oli tanskalainen tanssijatar. Hänen kumppaninaan esiintyi "intialainen" Li-Hua Seidehichan eli suomalainen Leena Rintala. Leenaa avusti Toivo Pesonen ja 7-metrinen Prinssi-verkkopython. Ohjelmalehdessä käärmeen nimeksi oli merkitty Aurora.

Kenttä tivoleille ja sirkuksille

Vuodet vierii, mielipiteet vaihtuvat, se mikä eilen oli hirveää on tänään ihanaa. Näin se on aina ollut ja tulee olemaan. Tässä Aamulehden uutisessa keväällä 1952 kerrotaan kuinka kaupungin isät päättivät, että pysyvää huvikenttää ei Tampereelle tehdä sen lieveilmiöiden vuoksi.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin oltiin jo hiukan myöntyväisempiä. Ilmeisesti Linnanmäki oli osoittanut ettei huvipuisto niin kauhea paikka olekaan. Yllä kuva Ratinaan suunnitellusta huvipuistosta 1964. Pienoismallia pitemmälle asia ei edennytkään.

Taas meni reilu kymmenen vuotta. Talvella 1974–75 näytti Särkänniemessä tältä. Seuraavana keväänä avattiin huvipuisto. Muutaman vuoden päästä kiertävät sirkukset ja tivolit eivät päässeet enää Tampereelle Särkänniemen aukioloaikoina.

Aikaa on kulunut jo 40 vuotta tuosta edellisestä. Viime vuodet sirkukset ovat leiriytyneet Eteläpuiston vanhalle Speedway-radalle. Kohta sekin loppuu, jos paikalle nousee miljoona-asuntoja. Vastaavia hiekkakenttiä ei enää keskustasta löydy, joten uutta paikkaa täytyy hakea jostain kauempaa. Vai kannattaisko sittenkin jättää vähän tilaa ihmisten vapaa-ajalle, elävälle taiteelle ja luonnolle. Kuvassa Sirkus Finnstar 80- tai 90-luvulla.

Kommentit

••••••••••••••••••••••••••••
Tämän kuun lopulla Eteläpuiston valtaa Circus Ruska Festival Jani Nuutisen ja Cirque Aïtalin teltoilla ja juhla jatkuu Sirkus Finlandian Tampereen vierailulla, joka on myös osa festivaalia.
http://circusruska.com/festival/ 
Kuvauksellisia telttoja siis taas pian Eteläpuistossa.
Johanna Mäkelä
••••••••••••••••••••••••••••
Lahteenkin rakennettii kenttä launeelle. Olipa kannattava. Huonolla sijainnilla, kenttä pölisee ku sahara ja sateella taas tulvii. Eipä siinäkään käy enää ku finlandia, sariola ja florentino.
••••••••••••••••••••••••••••
Launeen kenttä Lahdessa on saanut sekä yleisön että vierailijoiden kiitokset kaupunkilta. Vihdoinkin alue jonka kaikki lahtelaiset tuntevat, hyvät p-alueet sekä mainiot palvelut kaupungin puolesta.
Kalle
••••••••••••••••••••••••••••
.

Sirkusauton voltti

Aamulehti julkaisi mielenkiintoisen uutisen 29.8.1952. Normaalisti ei tällaista varmaan olisi julkaistu, mutta kun oli kyseessä sirkusauto, niin se oli jotain erikoista. Eikä Sirkus Mylly ollut siitä varmaan pahoillaan. Juttu osoittaa myös kuinka vahva maine oli helsinkiläisellä varietee-teatteri Punaisella Myllyllä. Minkähänlainen sirkusvaunu tässä oli kyseessä, kun sisään mahtui noin paljon väkeä ja vielä pianokin muun rekvisiitan lisäksi?

Sirkus Mylly eli vain tämän yhden kesän. Helsingin Olympalaisten innoittamana 1952 Punaisen Myllyn johtaja Ossi Elstelä päätti tehdä bisnestä, mutta yhteen kiertueeseen se jäi.  Varietee-teatteri toimi 1946–1965. Kaupparekisteriin on merkitty 1.8.1983 Sirkus Mylly Oy:n lopettaminen, mutta mahtoiko se olla tuo sama sirkus?

China Revyy 1952

Muutama päivä sitten kerroin tukholmalaisen China Varieten ohjelmasta heinäkuussa 1952. Samassa kuussa China Teatterilla oli ohjelmaa myös Helsingissä. Olympiakisojen vuoksi pääkaupunki oli täynnä turisteja, joiden arveltiin tarvitsevan runsaasti muutakin ajanvietettä kuin urheilua. China Revyyn esitykset annettiin Ylioppilastalolla. Suomalaisväriä ohjelmaan toivat Leo Lähteenmäki ja Pirkko Allén. Lehti-ilmoituksen mukaan maahantuojana oli Fazer. Veikkaamme myös, että Tom Herttelillä oli sormensa pelissä.

China Varieté

Yksi entisajan tunnetuimmista europpalaisista varietee- ja revyy-teattereista oli Chinateattern Tukholman Hamngatanilla Norrmalmin alueella Berzelii-puiston vieressä. Chinateatter oli yksityisteatteri, joka rakennettiin 1927–1928 elokuvateatteriksi. Arkkitehtina oli Albin Stark, joka Kiinan-matkansa inspiroimana sovitti kiinalaisia näkemyksiään 20-luvun klassismiin. Teatterin sisustus oli taiteellinen ja erikoinen. Kattokupoli oli kopio kevätpäivän tasauksesta vuonna 1870 peräti 1 485 tähdellä. Myöhemmin katto maalattiin umpeen, mutta restauroitiin ennalleen Cats musikaaliin 1987. Aluksi teatteri veti 1 486 katsojaa, mutta restauroinnin jälkeen 1 245. Talvisin rakennus toimi etupäässä elokuvateatterina ja kesäisin varietee-teatterina. Elokuvat lopetettiin 1980. Rakennuksen nykyisestä käytöstä en tiedä muuta kuin, että maanalaista käytävää pitkin sieltä pääsee Bernsin hotelliin ja ravintolaan.

Oheiset kuvat ovat China Varietén ohjelmalehdestä heinäkuulta 1952. Suurin kiinnostuksen kohde lienee ollut taikuri ja taskuvaras Borra II, joka esiintyi meillä Linnanmäelläkin 1956. Muistanette, että eräs maailman kuuluisimmista taskuvarkaista Borislav Milojkovic käytti taiteilijanimeä Borra ja hänen veljensä Dragisa käytti nimeä Borra II ja Borac.

Sirkus Sariola 1952

Viidennettoista Olympialaiset järjestettiin Helsingissä 1952. Monet yrittäjät hieroivat käsiään ennen kisoja. Tulossa oli massoittain turisteja taskut täynnä rahaa. Monet kuitenkin pettyivät, niiden joukossa lukuisat tivolit ja sirkukset. Yksi niistä oli Olympiasirkus eli Sirkus Sariola. Matkailijoita ei viihde kiinnostanut tai heille ei jäänyt aikaa kisojen seuraamiselta. Monia sopimuksia yritettiin purkaa kesken kisojen – tuloksetta. Kisojen jälkeen päästiin taas liikkeelle ja maakunnissa kerrottiin kuinka loistava menestysohjelma Helsingissä oli ollut.

Olympiasirkuksen ohjelma oli monipuolinen ja kansainvälinen:
Warell & Dolinda – Plastista voimistelua ja teräsvaijeriesitys
Maximilian’s Merileijonat
Meteors – Ilma-akrobatiaa
Les Ikarus – Ikariset leikit
Walton & May – Trampoliininumero
Li Siau Than – Aito kiinalaisryhmä
Ussin – Arabialaisratsastusta
Hevosesitys – Cirkus Schumannin tallista
Poly Orea – 26 koiraa
Gerd Bros. – Jonglöörit
3 Scampos – Mestarikoomikot
Aulamo – Maneesiklovni

Joukkoon oli päässyt yksi suomalainenkin, mutta miksi Valto Aulamo ei käyttänyt taiteilijanimeään Pelle-Jali. Ehkä Aulamon oletettiin sointuvan eksoottisemmin ulkolaisten vieraiden suussa.

Minulla on ohjelmasta vain vähän tietoja:
Yksi taitoratsastaja Ussinin hevosista oli nimeltään Tiger. Joku artisteista oli nimeltään Kaj Alfred ”Pitkä” Fredrikssen. Miss Dolinda oli italialainen. Merileijonat kuuluivat Maximillian Naslerin perheelle. Kertokaa te lisää!

Ilmoitus Aamulehdessä 10.8.1952.

Kommentit:

Gerd Brothersista voin mainita, että ovat saksalaisia, sen aikaisen DDR:n puolelta, mutta kiersivät myös paljon lännen puolella. He ovat kuuluisia passingista, eli siitä että heiittivät toisilleen jopa 13 rengasta.
BG

.

Sirkus Bonn 1952

Mihinään ei voi nykyään luottaa. Ei edes omiin sanoihinsa. Olen aiemmin kertonut, että Sirkus Bonnille ostettiin uusi teltta Linnanmäeltä vuonna 1952, ja samalla vaihdettiin sirkuksen nimeksi Sirkus Eurooppa. Tämän julisteen alareunassa kuitenkin lukee, että se on painettu 1952. Siinä mainitaan myös, että käytössä on kaksimastoinen jättiläissirkus.

Ohjelma ilmoitetaan näin:
Miss Zoja, Nainen leijonankesyttäjänä
Les Minalex, Aito arabiryhmä Marokosta
Senor Oxen, Pelkäämätön mies joka painii 250 kg karhun kanssa
Mr Magus, Uskomatonta mutta totta
Monsieur Constatin, Ilmiömäinen jonglööri
Trio Sashalmi, Huikeita esityksiä sirkuskaton alla
Bogaras & Pepi & Fernendo, Kansainväliset klovnit
Sirkusorkesteri
Avenius, Suomalainen tuhattaituri
Duo Steckel, Notkeutta, taitoa, voimaa ja vauhtia

Tuosta joukosta tunnistan domptööri Miss Zojan eli nykyisen Zoja Puskan. Toinen tuttu on Avenius eli Arvo Konstantin Avenius joka käytti myös taiteilijanimiä Monsieur Constatin ja Konstantin. Hän oli oli jonglööri, taikuri ja polkupyöräakrobaatti. Senor Oxen oli oikealta nimeltään Lennart Oxen.

Mutta kumpi nyt on oikein vuonna 1952 – Bonn vai Eurooppa. Todennäköisesti molemmat.

Kommentit:

Minulla on se käsitys, että Felix toimi vuodet 1949–1950, Bonn vuodet 1951–1952 ja Eurooppa 1953–1955. Teltta ostettiin Linnanmäeltä 1952, mutta otettiin kai käyttöön vasta kesällä 1953. Olen nähnyt teltan ostokuitin ja se taisi olla niin, että teltta siirtyi Romanoffin haltuun kesäsesongin 1952 jälkeen.MA

.

Sirkus Eurooppa 1952

Vuonna 1952 Sirkus Bonnille hankittiin uusi teltta. Se ostettiin Linnanmäeltä, missä Peacock-sirkusta varten oli jälleen hankittu uusi teltta. Linnanmäen vanha teltta oli vielä aivan käyttökelpoinen ja sopi Romanoffin sirkukselle hyvin. Siihen mahtui 750 katsojaa. Kuitti on tallella. Siinä on neiti Zoja Romanowin (myöh. Puska) nimi ja toisena Veikko Lampion nimi. Hän oli Linnanmäen johtajia.

Taiteilijakuntaa kasvatettiin. Uuden teltan myötä sirkukselle annettiin uusi nimi ja kun ohjelmakin oli entistä kansainvälisempi, annettiin nimeksi Sirkus Eurooppa. Sirkuksen viimeinen kiertuevuosi oli 1955.

Kuvassa on Sirkus Eurooppa ja siinä leiri näyttää jo huomattavasti suuremmalta kuin aikaisempina vuosina. Vanhasta teltasta on tullut aputeltta. Kuvassa on jo sirkusleirin tunnelmaa.

Lähde: Markku Aulanko

Surmanajoa

Helsingin Olympiavuonna 1952 Suomen Tivoli viipyi Tampereella melkein kuukauden. Tässä heidän sanomalehti-ilmoituksensa Hämeen Yhteistyössä 30.4.1952. Tivolikenttä sijoittui linja-autoaseman lähelle.

Ajolaitteiden, tanssin, ravintolan, ampumaratojen ja pelien lisäksi mainostettiin ohjelmanumeroita. La Miguelalla oli oma teltta kauneus- ja käärmetanssiesityksille. Sen viereinen teltta oli Sirkus Arkadia. Ohjelmanumeroina oli mm: 2 Alzinis - saksalaiset trampoliiniakrobaatit, Orient-Fantasia - illusio- ja fakiiriesityksiä, Deblars Revy - 5 hengen pyöräakrobaattiesitys. Osa esityksistä suoritettiin myös sirkusteltan ulkopuolella.

Surmanajoa nähtiin myös. Leo Paularinne ja Eino Pönkänen kaasuttivat autolla ja moottoripyörällä samanaikaisesti. Ajettiinko silloin pallossa vai pytyssä? Surmanajajat kiertelivät siihen aikaan useimmiten kiertävien tivolien yhteydessä. Harvemmin ehkä teltan sisällä. Vasta nykyään, moottoripyörien kehittyessä surmanajoa on nähty myös sirkusteltan sisällä.

Mutta sirkusrakennuksen sisällä on surmanajoa esitetty. Helsingin Hippodrom-rakennuksessa on sirkusten lisäksi vieraillut myös tivoleita. Yhdessä niistä Leo Paularinne esitti surmanajoa teräspallossa.

Kommentit:

••••••••••••••••
Oliskohan Paularinne-Pönkänen päristelleet vain tässä kiertueen alussa, koska Suomen Tivolin vuoden 1952 julisteessa heitä ei näy, mutta surmanajajiksi on merkitty saksalainen 3 Abbins.

Kari Nieminen
•••••••••••••••
Leon poika Vesa Paularinne varmaan tietää enemmän. Leo P, ent. naapuri 1960-luvun loppupuolelta, Laajasalossa, näytti aikoinaan meille suurta leikekirjaansa. 
•••••••••••••••

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko