Zoo Cirkus

Suomessa liikkui aikoinaan pari lähes saman nimistä sirkusta. Trolle Rhodinin Zoo Cirkus kiersi ahkerasti Suomessa ainakin vuodet 1948–1963. Sillä oli valtava menestys. Tuohon aikaan lähes kaikki suomalaiset tiesivät mikä on Zoo Cirkus. Kaikki puhuivat siitä.

Keväällä 1950 Suomeen saapuivat Alexander Sandor Kleinbarthin perhe mukanaan eläintenhoitaja Ernst Späth. Heillä oli sopimus Erkki Parkkosen vetämän Suomen Tivolin osaston kanssa. He liittyivät tivoliseurueen mukaan omalla teltallaan nimellä Pienois-Eläinsirkus.

Kolme vuotta myöhemmin Sandor Kleinbarth ja Ossi Elstelä teettivät purjekankaasta teltan, johon mahtui 500–600 henkeä. He lähtivät vappuna 1953 liikkeelle nimellä Zoo Cirkus Sandor. Zoo-sanalla oli siis maaginen kaiku myös heidän mielestään. Olikohan Rhodinilla ja Kleinbarthilla koskaan kinaa tuon nimen käytöstä? Oman kirjanpitoni mukaan Zoo Sirkus Sandor liikkui vielä 1965. Välillä sirkus-sana kirjoitettiin s-kirjaimella ja välillä c:llä.

Tämän kuvan kuvateksti kertoo: Zoo Sirkus Sandorin sirkuskoiria kouluttajansa kanssa. Keskimmäisenä oleva koira seisoo takajaloillaan mekkoon puettuna 1950 tai 1951. Veikkaan kuitenkin, että kyseessä on Pienois-Eläinsirkus ja takana seisoo joku maneesipojista.

.

Sirkusauton voltti

Aamulehti julkaisi mielenkiintoisen uutisen 29.8.1952. Normaalisti ei tällaista varmaan olisi julkaistu, mutta kun oli kyseessä sirkusauto, niin se oli jotain erikoista. Eikä Sirkus Mylly ollut siitä varmaan pahoillaan. Juttu osoittaa myös kuinka vahva maine oli helsinkiläisellä varietee-teatteri Punaisella Myllyllä. Minkähänlainen sirkusvaunu tässä oli kyseessä, kun sisään mahtui noin paljon väkeä ja vielä pianokin muun rekvisiitan lisäksi?

Sirkus Mylly eli vain tämän yhden kesän. Helsingin Olympalaisten innoittamana 1952 Punaisen Myllyn johtaja Ossi Elstelä päätti tehdä bisnestä, mutta yhteen kiertueeseen se jäi.  Varietee-teatteri toimi 1946–1965. Kaupparekisteriin on merkitty 1.8.1983 Sirkus Mylly Oy:n lopettaminen, mutta mahtoiko se olla tuo sama sirkus?

Cabaret Fennia

Tamperelaissyntyinen Ossi Elstelä (oik. Oskar Nikolai Elstelä, ent. Elmstedt) (18.5.1902–10.4.1969) aloitti Cabaret Fennian Helsingin Mikonkadulla, Rautatientorin reunassa syyskuussa 1946. Niin ikään vuonna 1946 aloitti toimintansa revyyteatteri Punainen Mylly. Elstelä oli myös sen kantavia voimia. Oheinen lehti-ilmoitus on helmikuulta 1951. Vanha Iloinen Fennia mainostaa helmikuun ohjelmaansa.

Arlington suoraan Pariisista
Edith Sandor, jonglööri Unkarista
Dolly Gadd, tanssijatas
4 Ramos huippuakrobaattiesitys
Nopo & Nopo vielä yleisön pyynnöstä

Tuota Arlingtonia en tunne. Edith Sandor on Edith Kleinbarth, jolta taitaa keilojen heittely käydä edelleen Paraisilla. Dolly Gadd oli tansijatar ja esiintyi myös Elstelän Punaisen Myllyssä. Käärmenumeroissa Miss Boa oli Martta Sammelman. 4 Ramos -ryhmään kuuluivat Matti Kaksonen, Olli Lintunen, Raimo Karppinen ja Paula, jonka sukunimi tulee mieleen ihan kohta. Nopo & Nopo -duoksi veikkaan Alpo Malista, mutta kuka oli toinen osapuoli.

Helsingin historiaa en oikein tunne, mutta tuon Fennia-nimen olen kuullut monasti eri muodoissa: Fennian talo, Grand Hotel Fennia, Cabaret Fennia, Vanha Iloinen Fennia, Uusi Iloinen Fennia, Ravintola Fennia …

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••

Tuo Nopo & Nopo on yksi ja sama henkilö, joka tekee nukketanssinumeroa, joka näyttää kuin kaksi nukkea tanssisi yhdessä. Lopussa kuitenkin paljastuu, että esiintyjiä onkin vain yksi.
••••••••••••••••••••••••

Pikku Kalle Hydén teki myös tämmöisen tanssiesityksen ja se oli vielä vaikuttavampi, kun hän oli niin lyhyt.
BG

••••••••••••••••••••••••
Upea blogi! Onko tietoa milloin ja miksi Cabaret Fennia lopetti sirkusohjelmiston? 
Pauliina Räsänen
••••••••••••••••••••••••
.

Zoo-Sirkus Sandor

Sandor Kleinbarth (1895–1982) syntyi Unkarin Ukrainassa. Sandor karkasi 13-vuotiaana 1908 tsekkoslovakialaiseen Henry-sirkukseen eläintenhoitajaksi. Myöhemmin hän osti itselleen Trakehner-rotuisen hevosen, jonka nimesi Attilaksi. Hän menestyi hyvin hevosensa kanssa eri sirkuksissa. Vuonna 1924 Sandor avioitui Elise Althoffin (1899–1957) kanssa. Althoffin sukutaulu on kirjoitettu vuodesta 1660 lähtien. Vuonna 1931 heille syntyi tytär Edith.

Norjalaisen agentin Magnus Saetherin kanssa Sandor teki sopimuksen Jaffu Sariolan palvelukseen alkaen 28.4.1950. Laivamatka Rouenista Suomeen kesti 10 päivää. Eläintenhoitaja Ernst Späthillä (1900–1983) ei ollut passia, joten hän piileskeli koko matkan eläinten joukossa. Sandorin väki sijoitettiin Erkki Parkkosen vetämään Suomen Tivolin osastoon. Heillä oli siinä oma teltta nimellä Pienois Eläin Sirkus.

Keväällä 1953 Sandor lähti liikkeelle Zoo Sirkus Sandorilla. Liikekumppanina oli Ossi Elstelä (1902–1969). Noista lehti-ilmoituksista näkee, että sirkuksen nimi kirjoitettiin useammalla eri tavalla. Ylimmäinen ilmoitus julkaistiin 27.7.1957 Aamulehdessä ja alimmainen 3.6.1960 Kansan Lehdessä. Sirkuksen mukana ainakin joinakin vuosina kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Vuoden 1960 Zoo-Circus-Sandorin mainoksessa herätti "Thuranos-Universal-Artists" huomioni. Esiinnyin v. 1977 Peacockissa ja tulin tuntemaan samassa näytöksessä esiintyvät isä ja poika, taiteilijanimeltään Thuranos. Lieneekö yhteyttä?
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Tiedoksi Timolle ja muillekin kiinnostuneille! Thuranos eli itse asiassa Konrad Thur lienee yksi pisimpään esiintyneistä sirkustaiteilijoista. Saksan televisiosta tuli ohjelma hänestä, missä hän esiintyi yhdessä poikansa kanssa Düsseldorfin Apollo-varieteessa, kun hän oli yli 92-vuotias. Häntä mainostettiin maailman vanhimpana artistina vaijerilla. Muistan nähneeni hänet Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä ja silloin yksi hänen bravuritempuistaan oli sormikoukkujen varassa riippuminen vaijerilla. Wikipedian mukaan hän syntyi 4.4.1909 ja kuoli 20.11.2007 eli hän eli siis yli 98-vuotiaaksi. 
Markku Aulanko
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Konrad ”Konni” Thur avioitui 1932 Henriette ”Jeta” Althoffin kanssa. Heidän Suomen vierailullaan mukana oli myös Henrietten sisar Helene Kossmayer. Molemmat rouvat olivat Elise Kleinbarthin (os. Althoff) sukulaisia. Elise ja Sandor Kleinbarthin tytär Edith on erinomainen jonglööri, steppaaja, lintujen kouluttaja ja ties mitä. Hän viettää nyt eläkepäiviään Paraisilla.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Zoo Cirkus Sandor

Ossi Elstelä (18.5.1902–10.4.1969) ja Alexander Sandor Kleinbarth (1895–1983) päättivät keväällä 1953 teettää purjekankaasta sirkusteltan helsinkiläisessä Ringing-telttatehtaassa. Siihen mahtui 500–600 henkeä. Sirkus sai nimen Zoo Sirkus Sandor ja ensi-ilta oli Porvoossa vappuna 1953. Suomalaisille on aina ollut vähän vaikeaa kirjoittaa tuo z-kirjain oikein päin.

Koska Kleinbarthin väki oli unkarilaisia, toiminta tapahtui Elstelän nimissä. Seurueeseen kuului myös Tuukka Soitso, joka oli Elstelän sihteeri. Sandorin uskollinen eläintenhoitaja oli Ernst Späth (1900–1983). Kleinbarthin perheen äiti oli Elise "Lisje" os. Althoff (k. 1957). Tytär Edith oli jo täysverinen huippujonglööri. Perhe saapui Suomeen 1950.

Sirkuksen mukana kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa. Näytös kesti pari tuntia ja väliajalla oli mahdollisuus tutustua eläintalleihin. Ohjelma meni suunnilleen näin:
• A. Kleinbarth, opetettuja eläimiä (Sandor Kleinbarth)
• Edith, huippuluokan jonglööri (Edith tai Edit Kleinbarth)
• Jack Morton, veitsenheittäjä (Alfred Pitsch)
• Sisko & Veikko, voimaa ja taitoa (Sirpa Sandström ja Arvo Hiltunen)
• Taikuri
• Freulein Maud, opetettuja kyyhkysiä
• Miss Sirpa, tyttö ilman luita
• The Wictor, polkupyöränumero (suomalainen)
• Maneesipellet
30 eläintä ja 15 hauskaa esitystä

Tuo alla näkyvä ilmoitus on tamperelaisesta Kansan Lehdestä 3.7.1959. Muut kuvat Sandorin kuva-albumista. Sirkus-sana kirjoitettiin näköjään välillä suomeksi, joskus englanniksi ja välillä ruotsiksi.

Lähde: Edit Sandor Kleinbath, Balleriina hevosen selässä.

Ossi Elstelä

Ossi Elstelä (oik. Oskar Nikolai Elstelä ent. Elmstedt) (18.5.1902–10.4.1969) oli tamperelaissyntyinen näyttelijä ja ohjaaja. Hän toimi myös käsikirjoittajana, lavastajana ja studiopäällikkönä. Elstelä oli helsinkiläisen revyyteatteri Punaisen Myllyn voimahahmo 1940–1960-luvuilla. Vuonna 1952 hän perusti myös kiertävän sirkusseurueen Sirkus Mylly.

Nämä kuvat ovat Elstelän viihdytyskiertueelta viime sodan aikana 1940-luvun alussa.

Sirkus Mylly Tampereella 1952

Punainen Mylly oli jatkoa sisäministerin lakkauttamalle Iloiselle teatterille, jonka Ossi Elstelä ja Reino "Palle" Hirviseppä perustivat vuonna 1945. Iloisen teatterin esitykset kiellettiin ulkopoliittisesti arkaluontoisina. Punainen Mylly revyyteatteri toimi 1946–1965 Helsingissä Hämäläisen osakunnan juhlasalissa, joka nykyään tunnetaan paremmin Tavastia-klubina. Olympiavuonna 1952 päätettiin ottaa Suomeen saapuvasta turistimassasta kaikki mahdollinen irti. Punainen Mylly perusti Sirkus Myllyn, joka kesän aikana kiersi pääkaupungin ulkopuolellakin. Sirkus ei ollut mikään kultakaivos ja niinpä se lopetettiin samana vuonna.

Sirkuksen julisteessa ohjelma esiteltiin näin:
Sandor / unkarilainen hevoskouluttaja, koirat, apinat, ponit ja sebra
2 Hemadas / huimapäiset ilma-akrobaatit Ringling Bros’ista USA:sta
3 Powers / suomalaiset valioakrobaatit
Pikku-Kalle / klovni
Mlle Edith / suloinen ranskatar, jonglööri (Edith Kleinbarth)
Magda Sommer & partnerin / vauhti- ja tasapainoesitys pyörivässä kehässä (rhönrad)
3 Truzzi / italialaiset musikaaliset klovnit
The Virgianis / trampoliininumero Englannista
Veikko ja Sisko / amatöörikilpailun voittaneet nuoret taiteilijat

Sirkus Mylly saapui myös Tampereelle ja asettui VPK:n talon pihalle viikoksi. Ylläoleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 14.06.1952. Ilmoituksessa mainitut kaikki eläinnumerot olivat ilmeisesti Sandor Kleinbarthin. Iloiset Nokipojat -ryhmällä tarkoitetaan 3 Powers -ryhmää. Katukivi Sinfonikot olivat ehkä nuo musikaaliset klovnit. Kaiken kaikkiaan 18 numeroa ja artisteja 7 eri maasta.

Punainen Mylly

Sirkus Myllystä on ollut jo aikaisemmin juttua. Sirkuksen omisti Punainen Mylly, joka oli Helsingissä toiminut Ossi Elstelän ja Anna-Liisa Hämeensalon vetämä revyyteattteri. Se toimi pitkään Hämäläisten talolla eli Hämiksellä Helsingin Kampinkadulla, joka nykyään on nimeltään Urho Kekkosen katu.

Punainen Mylly aloitti toimintansa vuonna 1945 revyyllä nimeltä Lähtölaukaus, minkä oli käsikirjoittanut Palle eli Reino Hirviseppä. Viimeinen esitys joulukuussa 1964 oli uusinta samasta Lähtölaukauksesta. Revyyn ohjelma koostui lyhyistä sketseistä, tanssi- ja musiikkinumeroista. Orkesteriin ovat kuuluneet mm Tauno Marttinen. Ohjelmassa oli mukana lähes poikkeuksetta ainakin yksi varieteenumero. Mukana ovat olleet mm. Edy Hyyppä, Keijo Invenius, The 3 Amicos jne.

Esitykset sisälsivät usein paljasta pintaa, mikä oli jonkin verran paheksuttavaa. Itseään arvostavat lehdet eivät juurikaan kirjoittaneet asiallisia arvosteluja. Tekijöiden joukossa oli usein mm. Repe Helismaa ja Toivo Kärki, jotka katsottiin pilipalihuumorin edustajiksi. Se ei ollut kulttuuria. Peacock-teatterissa toiminut Uusi Iloinen Teatteri eli UIT noudatti pitkälti samaa rakennetta, mutta ilman varieteenumeroita.

Kuvissa oleva ohjelmalehti koskee vuotta 1959, jolloin teatteri toimi Alppilan kesäteatterissa. Ohjelmalehti oli 44-sivuinen vihkonen, joka oli täytetty lähinnä mainoksilla. Mainosten lomassa on 13 kuvaa, mitkä liittyivät esitykseen, joka oli nimeltään Satu Persiasta. Ohjaus oli Ossi Elstelän. Ohjelmalehti on Esiintyvät Taiteilijat ry:n arkistossa.

Punaisen Myllyn tarina kerrotaan vuonna 2008 ilmestyneessä erinomaisessa kirjassa nimeltä Punainen Mylly. Sen ovat koonneet ja kirjoittaneet Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala ja se perustuu valokuvaaja Vilho Uomalan kuva-arkistosta löytyneeseen kuva-aineistoon.

Punaisen Myllyn Baletin vakiotanssijoihin kuului monta vuotta mm. Leena Rintala, joka sittemmin kiersi Tom Hertellin ryhmässä Pohjois-Suomea. Se on sitten oman juttunsa väärti.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxx

Lienen eniten Punaisen Myllyn näytöksiä nähnyt henkilö, joka siis ei ollut millään lailla henkilökuntaa. 

xxxxxxxxxxxxxxxxx

3 Amicos

Akrobaattiryhmä 3 Amicos taisi olla maineensa huipulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Oheisessa esitteessä mainitaan ryhmän jäseniksi Viljo Korpela (1925–2005), Arvo Hiltunen ja R. Happonen. Joissakin muissa yhteyksissä kerrotaan ryhmään kuuluneen Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask, mutta tässä saattaa myös mennä muistitiedot sekaisin Iloiset Nokipojat -ryhmän kanssa.

Esitteessä mainitaan, että esiintymispaikkoja vuonna 1950 ovat olleet Cabaret Fennia, Punainen Mylly ja Cirkus Brdr. Schmidt.

Cabaret Fennia oli legendaarinen ohjelmaravintola Helsingissä Rautatientorin varrella. Tilassa toimii nyt RAY:n Helsingin Kasino. Punaisella Myllyllä tarkoitetaan tässä Helsingin Kampinkaudulla Hämäläisten talossa toiminutta Punaisen Myllyn teatteria, jota johti Ossi Elstelä (1902–1969). Elstelällä oli 1952 myös Sirkus Mylly, jossa Iloiset Nokipojat esiintyivät. Pariisin Punaisessa Myllyssä esiintyivät aikanaan suomalaiset Talikkalan Taitovoimistelijat ja Nokipojat (Kaksonen ja Korpela, 1955). Cirkus Brdr. Schmidt oli tanskalainen sirkus, josta on kerrottu aikaisemmin.

Sirkus Mylly

Sodanjälkeisestä "suuresta ikäluokasta" lähes jokainen tietää mikä oli revyyteatteri Punainen Mylly Helsingissä. Se toimi vuosina 1946–1965. Ossi Elstelä (1902–1969) oli sen perustaja, ohjaaja, johtaja, käsikirjoittaja, lavastaja ja näyttelijä. Hänen oikea nimensä oli Oskar Nikolai Elstelä ent. Elmstedt. Punainen Mylly toimi monissa eri tiloissa Helsingissä, mutta teki myös kiertueita muualle Suomeen. Teatterin nimi on suomennos kuuluisan pariisilaisen Moulin Rouge -kabareen nimestä.

Monelta on kuitenkin jo unohtunut olympiavuonna 1952 toiminut Sirkus Mylly. Helsinkiin saapuvat sankat turistijoukot varmaan houkuttelivat Elstelää kokeilemaan myös sirkusta. Valtavaan menestykseen uskoi moni muukin yrittäjä. Mutta eipä ne olympialaiset mikään kultakaivos ollutkaan.

Björn Gammalsilta löytyi Sirkus Myllyn ohjelmalehti. Se oli viuhkan muotoinen. Ohjelmassa näkyi olevan useita suomalaisa artisteja. Taiteilijoista suurimman urakan näköjään teki Sandor Kleinbarth tyttärensä Edithin kanssa kuudessa eri numerossa. Telttamestarin nimi on Jules Steckel. Liekö sukua Tanskanmaalle?

Sirkus Myllyn mainoksista ja järjestelyistä vastaavaksi on ohjelmalehdessä merkitty Tom Hertell, joka loi merkittävän kansainvälisen uran artistien agenttina. Hän on edelleen viihdealalla maailmanlaajuisesti arvostettu.

Alakuvassa Tom Hertell ja Carl-Gustaf Jernström vuonna 2007.