1920 Seurue Modern

Seurue Modern liikkui Suomessa ainakin 1920–1928. Tarkempia tietoja siitä en vielä löytänyt. Noihin aikoihin sirkukset käyttivät myös nimitystä seurue. Olikohan niin, että nimismieheltä heltisi pienempi huvivero seurueelle kuin sirkukselle? Tämä lehti-ilmoitus oli Aamulehdessä 22.5.1920.

Edith Kleinbarthilla on venäläisen Cirkus Modernin ohjelmalehti. Siinä mainitaan johtaja A. Marschan. Helsingissä oli myös makkaratehdas Marschan. Edith ja Sandor Kleinbarth olivat vuonna 1956 esiintymässä Marschanin huvilalla. Edith kertoi kuulleensa siellä, että Marschan olisi aikanaan ollut Venäjällä sirkustirehtööri, joka vallankumouksen aikoihin siirtyi Suomeen. Olikohan asia näin? Hauska yhteensattuma, jonka yksityiskohtia en ole vielä saannut tarkistettua.

Wikipedia kertoo historiasta näin: Oy A. Marschan Ab oli böömiläisen makkarantekijä Anton Marschanin vuonna 1844 Pietariin perustama makkaratehdas. Se siirtyi vuonna 1917 Suomen puolelle Viipuriin. Toisen maailmansodan lopulla yritys muutti Helsinkiin ja laajensi toimintaansa ostamalla helsinkiläisen Ab A. O. Seeck Oy:n (per. 1862). Uusi lihavalmistetehdas valmistui Sörnäisiin 1959.


.

Vanhat lippukioskit • Old Ticket Boxes

Yläkuvassa jonkun suomalaisen tivolin sisällä olleen sirkusteltan lipunmyyntikoppi eli kassa. Teltan sisäänkäynnin vieressä mainostaulussa näkyy nimet Gentleman Jack, Anna-Lisa ja Avenius.

Tässä on näkymä kassan sisäosaan. Ei varmaan ollut kovin viihtyisä työpaikka. Kuva lienee 1950-luvulta. Samanlaiset lippukopit olivat myös tivolien side-show -telttojen edessä.

Varsinkin pienemmissä kiertävissä sirkuksissa lipunmyynti tapahtuu tänäänkin yksinkertaisesti asuntovaunun ikkunasta. Niinkuin tässä Zoo Cirkus Sandorissa joskus 50–60 -lukujen vaihteessa, useammalla eri  nimellä. Lipunmyyjänä toimii Sandor Kleinbarthin vaimo Elise "Lisje" Kleinbarth (os. Althoff).

Ruotsalainen Cirkus Scala vieraili Suomessa useampana vuonna 60–70 -luvuilla. Se oli iso, menestynyt sirkus. Sisäänkäynti oli komea rakennelma. Keskeltä fasadia pääsi sirkusalueelle. Sen molemmin puolin oli lipunmyynnit.

Vuonna 1977 Ohjelma-Apu Oy:n johtaja Janne Hakulinen toi Suomeen italialaisen suursirkuksen Citta di Roma. Kalusto oli loisteliasta. Kassavaunun katolla loisti valokyltti "Biglieteria". Sirkuksen johtaja oli Elio Bizzarro ja hänellä oli suomalainen vaimo, jonka nimen jo hukkasin.

Pieni tanskalais-sirkus Stella Nova saapui maahamme 1983 ja viihtyi täällä kahdeksan vuotta peräkkäin. Lippukioskina toimi sitä varten teipattu asuntovaunu. Sirkuksen johtohahmot olivat Ulla ja Jack Steckel. Ulla puhui hyvin suomea. Sitä hän oli opetellut jo aiemmin kiertäessään Suomea äitinsä ja isänsä kanssa tivoleissa. Isä oli kuuluisa taikuri Spinoza.


.

Zoo Sirkus Sandor 1954

Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä 12.6.1954. Zoo Sirkus Sandorin omisti unkarilaissyntyinen Sandor Kleinbarth (alakuvassa), joka asettui perheineen Suomeen 50-luvun alussa ja vietti viimeiset vuotensa Tampereen Epilässä 80-luvun alussa.

The Victor oli oikealta nimeltään Viktor Viljo Helpiö. Hän oli sirkuksen moniosaaja, tutuimmaksi hän tuli kai polkupyöräakrobaattina.

Mutta keitä olivat Pikku-Anitra ja Aaro Ahto? Olisiko Aaro musiikkimiehenä tunnettu Aaro Lahtinen, joka levytti ainakin 50-luvun alussa.

Kommentit:

Pikku Anitra on Essi Inveniuksen tytär.
T: Edit Kleinbarth.
••••••••••••••••••••••••••••••••••
Viktor Helpiöltä kävimme Hakaniemen Linjoilta ostamassa Haminan Teinisirkukselle Suomen siihen aikaan korkeimman yksipyöräisen. Pyörä oli kauniisti niklattu, ja sitä ohjasti Haminassa ensin Reijo Hämäläinen ja sen jälkeen Minna Etolén.
Helpiön paraatinumeroihin kuului aikanaan rullaluistelunumero, jossa hän kannatti pyöriessään hampaistaan vaimoaan joka tämäkin pyöri kuin hyreäpainopisttensä ympäri.
Helpiö käytti luovuuttaan 1970-luvun lopulla keksintöihin, vähän samalla tapaa kuin Nokipoika Viljo Korpela. Helpiön kelsinnöt olivat kuitenkin hyvin erikoisia. Kotonaan hän esitteli meille Suomen ensimmäiset telaketjuvetoiset sukset. Voimanlähteenä niissä oli kummassakin moottorisahan moottorit.
Helpiö oli testannut suksiaan illalla Töölöönlahden jäällä. Kun ottaa huomioon, että varusteisiin kuului selkään ripustettu bensiinitankki, näky oli vähintäänkin epätavallinen. Parikymmentä minuuttia Viktor oli ehtinyt körröttelemään, ennenkuin rantakaislikkosta ilmesty kaksi poliisia. Naapurista oli ilmoitettu, että humanoidit olivat laskeutuneet Töölönlahdell naureskeli Helpiö.
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Cirkus 4000 Nokialla

Aamulehdessä 9.6.1951 julkaistun ilmoituksen mukaan nokialaiset pitivät kovasti Cirkus 4000:n ohjelmasta. Niin paljon, että Nokialle piti jäädä suunniteltua pidemmäksi aikaa. Näitä dokumentteja Cirkus 4000:sta ei montaakaan löydy, sillä sirkus kiersi vuonna 1951 vain pari kuukautta ja loppui siihen. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävypoika.

Alakuva on Cirkus 4000:n teltan viereltä. Unkarilaisten Kleinbarthin ja Papin perheet paistattelevat päivää asuntoauton edessä.

Artisti-Sirkus 1951

Tässä ilmeisesti vain Etelä-Pohjanmaan Messujen ajan elänyt Artisti-Sirkus vuodelta 1951. Sirkuksen oli tuottanut Huvipalvelu Oy eli kolmikko Tom Hertell–Paavo Päiviö–L. Vuoristo. Ohjelma rakentui vahvasti unkarilaisten Sandorin ja Papin perheisiin.

• Alkusoitto
• Iloiset ponit, unkarilaisen K. Sandorin ohjaamana
• Kupletteja, laulajatar Lulu Paasipuro
• Prof. Leonardi, saksalainen mestaritaikuri
• Kolme Pepitas, riemuitsevat klovnit Unkarista
• Permantoakrobatiaa, Talikkalan Taitovoimistelijat (Akilles Brothers)
• Edith, ranskalainen heitto ja tasapainotaiteilijatar
Väliaika
• Kupletteja, Lulu Paasipuro
• 3 Ribars Bross, huimaava lentotrapetsiesitys
• Prof. Bellachini, koomillinen varjokuvaesitys
• Opetettu eläinseurue, poneja, aaseja, apinoita ja koiria ohjaa Sandor
Säestykset, sirkusorkesteri, kap.mest. P. Kätkä

Sandor Kleinbarth otti käyttöönsä taiteilijanimen Sandor, koska se istui parhaiten suomalaisten suuhun ja toi heti mieleen Unkarin. Alhaalla mainoskuva ohjelmalehdestä. Kuvassa Sandorin vaimo Elise (1897–1958). Hän oli omaa sukua Althoff, jotka ovat esiintyneet jo 1600-luvulla. Tuossa kuvassa lukee ranskaksi ”Lannistamaton aasi”. Myös perheen tytär Edit Kleinbarth on ohjelmassa merkitty ranskalaiseksi.

Zoo-Sirkus Sandor

Sandor Kleinbarth (1895–1982) syntyi Unkarin Ukrainassa. Sandor karkasi 13-vuotiaana 1908 tsekkoslovakialaiseen Henry-sirkukseen eläintenhoitajaksi. Myöhemmin hän osti itselleen Trakehner-rotuisen hevosen, jonka nimesi Attilaksi. Hän menestyi hyvin hevosensa kanssa eri sirkuksissa. Vuonna 1924 Sandor avioitui Elise Althoffin (1899–1957) kanssa. Althoffin sukutaulu on kirjoitettu vuodesta 1660 lähtien. Vuonna 1931 heille syntyi tytär Edith.

Norjalaisen agentin Magnus Saetherin kanssa Sandor teki sopimuksen Jaffu Sariolan palvelukseen alkaen 28.4.1950. Laivamatka Rouenista Suomeen kesti 10 päivää. Eläintenhoitaja Ernst Späthillä (1900–1983) ei ollut passia, joten hän piileskeli koko matkan eläinten joukossa. Sandorin väki sijoitettiin Erkki Parkkosen vetämään Suomen Tivolin osastoon. Heillä oli siinä oma teltta nimellä Pienois Eläin Sirkus.

Keväällä 1953 Sandor lähti liikkeelle Zoo Sirkus Sandorilla. Liikekumppanina oli Ossi Elstelä (1902–1969). Noista lehti-ilmoituksista näkee, että sirkuksen nimi kirjoitettiin useammalla eri tavalla. Ylimmäinen ilmoitus julkaistiin 27.7.1957 Aamulehdessä ja alimmainen 3.6.1960 Kansan Lehdessä. Sirkuksen mukana ainakin joinakin vuosina kiersi itävaltalaisen Alfred Pitschin ampumarata. Hän oli asunut Suomessa vuodesta 1937 ja oli naimisissa suomalaisen kanssa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Vuoden 1960 Zoo-Circus-Sandorin mainoksessa herätti "Thuranos-Universal-Artists" huomioni. Esiinnyin v. 1977 Peacockissa ja tulin tuntemaan samassa näytöksessä esiintyvät isä ja poika, taiteilijanimeltään Thuranos. Lieneekö yhteyttä?
Timo Kanerva
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Tiedoksi Timolle ja muillekin kiinnostuneille! Thuranos eli itse asiassa Konrad Thur lienee yksi pisimpään esiintyneistä sirkustaiteilijoista. Saksan televisiosta tuli ohjelma hänestä, missä hän esiintyi yhdessä poikansa kanssa Düsseldorfin Apollo-varieteessa, kun hän oli yli 92-vuotias. Häntä mainostettiin maailman vanhimpana artistina vaijerilla. Muistan nähneeni hänet Linnanmäen ulkoilmanäyttämöllä ja silloin yksi hänen bravuritempuistaan oli sormikoukkujen varassa riippuminen vaijerilla. Wikipedian mukaan hän syntyi 4.4.1909 ja kuoli 20.11.2007 eli hän eli siis yli 98-vuotiaaksi. 
Markku Aulanko
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Konrad ”Konni” Thur avioitui 1932 Henriette ”Jeta” Althoffin kanssa. Heidän Suomen vierailullaan mukana oli myös Henrietten sisar Helene Kossmayer. Molemmat rouvat olivat Elise Kleinbarthin (os. Althoff) sukulaisia. Elise ja Sandor Kleinbarthin tytär Edith on erinomainen jonglööri, steppaaja, lintujen kouluttaja ja ties mitä. Hän viettää nyt eläkepäiviään Paraisilla.
Kari Nieminen
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Suomen Tivoli 1950

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 14.6.1950:

SUOMEN TIVOLI
Vierailu Aitolahdessa 17–18/6
Monipuolinen uutuusohjelma!
Ulkolaisia Sirkustaiteilijoita!
Vauhtia – Jännitystä _ Huumoria!
Ranskalainen pienois-eläinsirkus
4 ponia – 1 aasi – 2 simpanssia – 5 opetettua koiraa
5 AFRIKKALAISTA NEEKERIÄ
Eksoottinen Käärmetanssi – elävä jättiläiskäärme
Maailmanpyörä – Karuselli – Ampumarata – Kenttäpelejä – Ravintola – Tanssia
Tivoli pidetään auki heti näyttelyn avajaistilaisuudesta lähtien klo 24 asti, muina näyttelypäivinä klo 9–24.
Maatalousnäyttelyssä kävijät!
Varautukaa tutustumaan myöskin Suomen Tivolin ihmeisiin!

Vuonna 1950 J.A.F. Sariolalla oli kolme Suomen Tivolia, joita hänen poikansa Toivo, Matti ja vävy Erkki Parkkonen johtivat. Kullakin tivolilla on yhtenä vetonaulana pieni sirkusteltta – Parkkosella Pienois Eläin Sirkus, Toivolla National ja Matilla Americano. Samana vuonna Parkkosen tivoli liitettiin Matti Sariolan Tivoliin. Olisko siis niin, että lehti-ilmoituksessa on kyse Suomen Tivolin Matti Sariolan osastosta? Ranskalainen Pienois-eläinsirkus sisälsi Sandor Kleinbarthin esitykset. Edith Kleinbarth muistelee että samassa sirkusteltassa esiintyivät myös akrobaatit Raimo Tamminen ja Vesa Salo.

Toinen mielenkiintoinen esiiintyjäryhmä tässä ilmoituksessa on neekerit. Tuolloin 1950-luvulla neekeri-sana ei ollut ruma tai rasistinen. Se oli aivan sama jos sanottaisiin keravalainen ja kiinalainen. Mutta ihmetystä nämä mustaihoiset aiheuttivat pelkällä olemisellaan. Niinpä teltan kyltiksi riitti pelkkä sana Neekerit. Kuva on vuodelta 1950 ja herrat vasemmalta lukien Erkki Parkkonen, Sandor Kleinbarth ja Harry. Tämä teltta oli siis Parkkosen osastossa.

Cirkus 4000 Tampereella

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 16.6.1951:

Cirkus 4000
Tampereella Ratinan kentällä
Ensi-ilta tänään klo 18 ja 20.30.
Näytännöt arkipäivinä klo 18 ja 20.30 sekä sunnuntaisin klo 14, 17 ja 20.
Loistava kansainvälinen ohjelma
Iloiset ponit, unkar. Sandor
Pap kalloineen, taikuri
Kolme Pepitas, klovnit
Edith, tasapainotaituruutta
Powers, parrasvoimistelijat
Ribars Bross, lentotrapetsi
Neljä kaksosta, akrobatiaa
Hevoset keinulaudalla
Ratsastava apina, ponit ja koirat
Les 4 Marocos, marokkolaisia
Hassunkurinen aasi
Unohtumaton parituntinen koko perheelle.
Lippukassa sirkusalueella avataan 3 tuntia ennen näytännön alkua.
Sotainvaliidien hyväksi.

Cirkus 4000:a johti Jaffu Sariolan vävypoika Erkki Parkkonen vaimonsa Sinikan kanssa. Ranskasta tuli kuusi arabia, Unkarista Papin perhe, Sandorin perhe  ja kaikki muut artistit olivat suomalaisia. Sirkuksella oli harvinaisen lyhyt historia, sillä se teki konkurssin jo parin kuukauden jälkeen.

Alakuvassa Cirkus 4000 tauolla kuljetusauton edessä. Oikeanpuoleinen herra on ilmeisesti Sandorin eläintenhoitaja Ernst Späth. Kuva on kopioitu Sandor Kleinbarthin valokuva-albumista.

Sirkus Mylly Tampereella 1952

Punainen Mylly oli jatkoa sisäministerin lakkauttamalle Iloiselle teatterille, jonka Ossi Elstelä ja Reino "Palle" Hirviseppä perustivat vuonna 1945. Iloisen teatterin esitykset kiellettiin ulkopoliittisesti arkaluontoisina. Punainen Mylly revyyteatteri toimi 1946–1965 Helsingissä Hämäläisen osakunnan juhlasalissa, joka nykyään tunnetaan paremmin Tavastia-klubina. Olympiavuonna 1952 päätettiin ottaa Suomeen saapuvasta turistimassasta kaikki mahdollinen irti. Punainen Mylly perusti Sirkus Myllyn, joka kesän aikana kiersi pääkaupungin ulkopuolellakin. Sirkus ei ollut mikään kultakaivos ja niinpä se lopetettiin samana vuonna.

Sirkuksen julisteessa ohjelma esiteltiin näin:
Sandor / unkarilainen hevoskouluttaja, koirat, apinat, ponit ja sebra
2 Hemadas / huimapäiset ilma-akrobaatit Ringling Bros’ista USA:sta
3 Powers / suomalaiset valioakrobaatit
Pikku-Kalle / klovni
Mlle Edith / suloinen ranskatar, jonglööri (Edith Kleinbarth)
Magda Sommer & partnerin / vauhti- ja tasapainoesitys pyörivässä kehässä (rhönrad)
3 Truzzi / italialaiset musikaaliset klovnit
The Virgianis / trampoliininumero Englannista
Veikko ja Sisko / amatöörikilpailun voittaneet nuoret taiteilijat

Sirkus Mylly saapui myös Tampereelle ja asettui VPK:n talon pihalle viikoksi. Ylläoleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 14.06.1952. Ilmoituksessa mainitut kaikki eläinnumerot olivat ilmeisesti Sandor Kleinbarthin. Iloiset Nokipojat -ryhmällä tarkoitetaan 3 Powers -ryhmää. Katukivi Sinfonikot olivat ehkä nuo musikaaliset klovnit. Kaiken kaikkiaan 18 numeroa ja artisteja 7 eri maasta.

Kirahvikaulaiset naiset

Tässä pari kuvaa vielä eiliseen postaukseen entisajan ihmisnäyttelyistä. Vähän provosoivaakin nykyajan ihmisille.

Brittiläinen Bertram Mills' Circus esitteli 1937 mm. ylläkuvattuja kirahvikaulaisia naisia. Kortin toisella puolella kerrotaan, että pari vuotta sitten he elivät vielä primitiivisessä viidakkokylässä Ylä-Burmassa. Kuvassa oleva pikkupoika on syntynyt Lontoossa ja nimeltään Peter Olympia. Heidän ilmoitetaan palaavan kotiin seuraavassa marraskuussa eikä heidänlaisiaan näe enää sen jälkeen missään Euroopassa.

Bertram Wagstaff Mills (1873–1938) oli syntyjään Lontoon Paddingtonista ja hänen sirkuksensa tuli tunnetuksi kotimaassaan Joulusirkuksesta Länsi-Lontoolaisessa Olympia-teatterissa. Siitä ilmeisesti voi johtaa pikkupojan nimenkin.

Alakuva on otettu ilmeisesti jonkun kiertävän tivolin side show -teltan oviaukossa, ehkä joskus 50-luvun alussa. Keskeltä voi tunnistaa legendaarisen Sandor Kleinbarthin. Mainoskyltti on yksinkertainen, paljon kertova ja varmaan siihen aikaan myyvä. Siihen aikaan neekeri-sana ei ollut kirosana, vaan aivan luonnollinen ilmaisu siinä kuin intiaanikin.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.

Sirkus Mylly

Sodanjälkeisestä "suuresta ikäluokasta" lähes jokainen tietää mikä oli revyyteatteri Punainen Mylly Helsingissä. Se toimi vuosina 1946–1965. Ossi Elstelä (1902–1969) oli sen perustaja, ohjaaja, johtaja, käsikirjoittaja, lavastaja ja näyttelijä. Hänen oikea nimensä oli Oskar Nikolai Elstelä ent. Elmstedt. Punainen Mylly toimi monissa eri tiloissa Helsingissä, mutta teki myös kiertueita muualle Suomeen. Teatterin nimi on suomennos kuuluisan pariisilaisen Moulin Rouge -kabareen nimestä.

Monelta on kuitenkin jo unohtunut olympiavuonna 1952 toiminut Sirkus Mylly. Helsinkiin saapuvat sankat turistijoukot varmaan houkuttelivat Elstelää kokeilemaan myös sirkusta. Valtavaan menestykseen uskoi moni muukin yrittäjä. Mutta eipä ne olympialaiset mikään kultakaivos ollutkaan.

Björn Gammalsilta löytyi Sirkus Myllyn ohjelmalehti. Se oli viuhkan muotoinen. Ohjelmassa näkyi olevan useita suomalaisa artisteja. Taiteilijoista suurimman urakan näköjään teki Sandor Kleinbarth tyttärensä Edithin kanssa kuudessa eri numerossa. Telttamestarin nimi on Jules Steckel. Liekö sukua Tanskanmaalle?

Sirkus Myllyn mainoksista ja järjestelyistä vastaavaksi on ohjelmalehdessä merkitty Tom Hertell, joka loi merkittävän kansainvälisen uran artistien agenttina. Hän on edelleen viihdealalla maailmanlaajuisesti arvostettu.

Alakuvassa Tom Hertell ja Carl-Gustaf Jernström vuonna 2007.