1953 • Sirkus Sariola • Sirkuslaisia • Circus People

Marie-Thérèse Rouffin aka Marffa la Corse.

Sirkus Sariolan vuoden 1953 kiertue kulki lempinimellä Tiikerisirkus. Nimensä se sai tietenkin ohjelmassa esiintyvistä eksoottisista kolmesta tiikeristä. Domptöörinä eli villieläinten kouluttajana ja ohjaajana toimi nainen. Hän oli maailmalla laajalti kuuluisuutta saavuttanut Marffa la Corse (1908–1997) Ranskan länsiosassa sijaitsevasta Loubillén kaupungista. Oikealta nimeltään hän oli Marie-Thérèse Rouffin, eikä hän ollut kotoisin Korsikasta  vaikka taiteilijanimi siihen viittaakin. Ystävyytensä eläimiin alkoi kouluratsastuksen harrastamisesta. Hänen ensimmäinen esiintymisensä luonnonvaraisten kissojen kanssa tapahtui 1925. Seuraavana vuonna hän otti käyttöönsä nimen Marffa la Corse. Hän esiintyi suurimmissa sirkuksissa Suomessa, Neuvostoliitossa, Espanjassa, Etelä-Amerikassa ja Ranskassa. Uransa aikana hän koulutti tiikereiden lisäksi monia eri eläinlajeja: leijonia, panttereita, karhuja ja apinoita ...

Sirkus Sariolan johtaja Unto Sariola simpanssi sylissään, 

mahdollisesti sirkusapina Toto,

Ruotsalainen Bertil Sandberg eli klovni Nicklas keskellä 

sekä Tiikerisirkuksen maneesipoikia yhteiskuvassa. 

Kuvasta tunnistettu seuraavat artistit: 2. vas. Matti Kaksonen, 3. vas. Ville Korpela, 4. vas. Allan Rask, 5. vas. Valde Wilhelm Larimo sirkusmuusikko. Ohjelmalehdessä ei ole mainintaa Korpelasta, mutta löytyy kolme valokuvaa, jossa kerrotaan, että 3 Powers esiintyivät Tiikerisirkuksessa. Larimon aikaisempi nimi oli Lager. Hän toimi sirkusorkesterin rumpalina. Häntä saamme kiittää myös lukuisista Sirkus Sariolan valokuvista.

Neljä Sirkus Sariolan vahtimestaria ryhmäkuvassa. Heillä on yllään univormut, johon kuuluu pitkä kaksirivinen päällystakki sekä koppalakki enemmän tai vähemmän kallellaan.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.