1953 • Sirkus Sariola • Sirkuslaisia • Circus People

Marie-Thérèse Rouffin aka Marffa la Corse.

Sirkus Sariolan vuoden 1953 kiertue kulki lempinimellä Tiikerisirkus. Nimensä se sai tietenkin ohjelmassa esiintyvistä eksoottisista kolmesta tiikeristä. Domptöörinä eli villieläinten kouluttajana ja ohjaajana toimi nainen. Hän oli maailmalla laajalti kuuluisuutta saavuttanut Marffa la Corse (1908–1997) Ranskan länsiosassa sijaitsevasta Loubillén kaupungista. Oikealta nimeltään hän oli Marie-Thérèse Rouffin, eikä hän ollut kotoisin Korsikasta  vaikka taiteilijanimi siihen viittaakin. Ystävyytensä eläimiin alkoi kouluratsastuksen harrastamisesta. Hänen ensimmäinen esiintymisensä luonnonvaraisten kissojen kanssa tapahtui 1925. Seuraavana vuonna hän otti käyttöönsä nimen Marffa la Corse. Hän esiintyi suurimmissa sirkuksissa Suomessa, Neuvostoliitossa, Espanjassa, Etelä-Amerikassa ja Ranskassa. Uransa aikana hän koulutti tiikereiden lisäksi monia eri eläinlajeja: leijonia, panttereita, karhuja ja apinoita ...

Sirkus Sariolan johtaja Unto Sariola simpanssi sylissään, 

mahdollisesti sirkusapina Toto,

Ruotsalainen Bertil Sandberg eli klovni Nicklas keskellä 

sekä Tiikerisirkuksen maneesipoikia yhteiskuvassa. 

Kuvasta tunnistettu seuraavat artistit: 2. vas. Matti Kaksonen, 3. vas. Ville Korpela, 4. vas. Allan Rask, 5. vas. Valde Wilhelm Larimo sirkusmuusikko. Ohjelmalehdessä ei ole mainintaa Korpelasta, mutta löytyy kolme valokuvaa, jossa kerrotaan, että 3 Powers esiintyivät Tiikerisirkuksessa. Larimon aikaisempi nimi oli Lager. Hän toimi sirkusorkesterin rumpalina. Häntä saamme kiittää myös lukuisista Sirkus Sariolan valokuvista.

Neljä Sirkus Sariolan vahtimestaria ryhmäkuvassa. Heillä on yllään univormut, johon kuuluu pitkä kaksirivinen päällystakki sekä koppalakki enemmän tai vähemmän kallellaan.

Zoja Puska, Leijonankesyttäjä • Lion tamer

Vasemmalla Heikki Malinen, eläintenkesyttäjä Zoja Puska, hänen tyttärensä 

Anna-Liisa Puska ja Markku Aulanko. Syksy 2013.

Entisaikaan puhuttiin villieläinten kesyttäjistä. Eläinten käsittelytavat ja tittelit ovat vaihtuneet. Nyt puhutaan eläinkouluttajista. Kesyeläinten kouluttajasta käytetään nimitystä dressööri (dresseur) ja villieläinten kouluttajaa nimitetään domptööriksi (dompteur). Leijonien kanssa on esiintynyt Suomessa ainakin kaksi naiskouluttajaa. Toinen on suomalainen Zoja Puska o.s. Romanoff (kuva ylhäällä) ja toinen on Neiti Liljeblad, jonka kansalaisuutta en tiedä. Tunnetuin miespuolinen suomalainen domptööri on Kalle Nyman. Zoja ja Kalle olivat kasvinkumppaneita ja esiintyivät 40- ja 50-lukujen vaihteessa. Zojan vanhemmat omistivat Sirkus Felixin, Sirkus Bonnin ja Sirkus Euroopan (yksi sirkus, nimi vaihtui vuosittain).

Nti Liljeblad

Suomen sirkushistoriassa on toinenkin naispuolinen leijonankesyttäjä. Zoja Puska oli se suomalainen, mutta mistä maasta tuli tämä Neiti Liljeblad? Suomessa hän on esiintynyt, koska muistokortissakin on selvää suomea. Missä hän esiintyi ja milloin?

Nykyään ei enää puhuta eläintenkesyttäjistä vaan -kouluttajista. Koulutustavatkin ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana ystävällisimmiksi. Palkitsemista käytetään enemmän. Kesyeläinten kouluttajasta käytetään nimitystä dressööri (dresseur) ja villieläinten kouluttajaa nimitetään domptööriksi (dompteur).

Villieläinten kanssa esiintyminen on aina vaarallista. Viimeisin traaginen tapaus lienee vuodelta 2010, kun ukrainalaisessa sirkuksessa leijonalauman johtaja hyökkäsi kouluttajansa päälle ja muu lauma perässä. Avustajien nopea toiminta pelasti kouluttajan hengen.

Kommentit:

Viime kesänä karhu innostui leikkimään omistajansa kanssa Tsekeissä. Linkistä näkyy Jiri Berousek Jr:n sidottu pää. http://tn.nova.cz/zpravy/domaci/napadeni-v-cirkusu-berouskovi-zranili-medvedi-na-staci-v-brode.html
Kalle

Anton Kollmann 31.10.1915–23.4.2013

Domptööri Anton Kollmann kuoli Jyväskylässä huhtikuun lopussa. Domptööri tarkoittaa petoeläinten ja elefanttien kouluttajaa. Anton Kollmann oli syntynyt Saksassa Baijerin Fürthissä 31.10.1915. Talousopintojen jälkeen hän meni töihin saksalaisen Circus Kronen mainososastoon 1930-luvun lopulla. Hän kiinnostui eläimistä ja siirtyi mainososastolta kouluttamaan petoeläimiä. Circus Kronesta hän löysi pätevän oppi-isän. Vuonna 1943 Krone oli Wienissä ja siellä Anton Kollman jo esiintyi eläinten kanssa.  Kronen elefanttien kanssa hän siirtyi Bouglionelle Pariisiin ja työskenteli siellä norsujen lisäksi myös jääkarhujen kanssa. Silloin häntä mainostettiin nimellä Le Captain Colman. Bouglionen mukana hän kiersi myös Pohjois-Afrikassa.

Anton Kollmann Cirque Bouglionessa jääkarhuineen.

Anton Kollmann tutustui jossain vaiheessa ruotsalaisen Zoo-sirkuksen johtajaan Trolle Rhodiniin ja tuli tämän mukana Ruotsiin vuonna 1952. Hän kiersi Zoo-sirkuksen matkassa monia vuosia eri puolilla Eurooppaa ja pitkään myös Venäjällä. Hän esiintyi tiikereiden ja leijonien kanssa. Cirkus Zoon kanssa hän oli  myös Suomessa vuosina 1956 ja 1957. Zoo-Cirkuksen mukana Anton Kollman oli myös Itä-Saksalaisessa Zirkus Barlayssa. Tämä Berliinissä sijaitsevassa sirkuksessa oli jonkin verran omaakin ohjelmaa, mutta sen lisäksi sirkus osti muualta ohjelmakokonaisuuksia kuukaudeksi kerrallaan. Zirkus Barlayn vierailun aikana lienee filmattu elokuva Alarm im Zirkus. Siinä Anton Kollmann on maneesissa eläinten kanssa. Kollman oli Suomessa myös vuonna 1961, jolloin Trolle Rhodin vieraili täällä  jää- ja vesirevyyllä.  Tällöin Kollmann esiintyi numerolla, missä oli kaksi tiikeriä ja yksi urosleijona. Ruotsissa oli petoeläimet kielletty jo vuonna 1960,  joten eläinnumerot oli pakko jättää ja Kollmann siirtyikin yhä enemmän hallinnollisiin tehtäviin.

Vuonna 1964 hän oli Holiday on Icen Euroopan kiertuepäällikkönä. Suomessa hän oli jälleen Puolan valtionsirkuksen mukana 1970-luvulla. Vuosina 1973-1977 sirkus kiersi Ruotsissa ja Suomessa, ensin nimellä Cirkus Polonia ja sen jälkeen nimellä Cirkus Warszawa. Tämän sirkuksen toi Suomeen  Ohjelma-Apu. Vuonna 1978 Kollmann johti Cirkus Humbertoa, joka oli Tsekin valtionsirkuksen yksi osasto ja teki lyhyen kierroksen Ruotsissa. Sen jälkeen Kollmann oli useita vuosia tanskalaisen Cirkus Benneweisin kiertuepäällikkönä ja  pr-tehtävissä.  Hän hoiti Benneweisin vuosittaiset Etelä-Ruotsin kiertueet ja mainosasiat.

Ollessaan Suomessa Puolan valtionsirkuksen kanssa Anton Kollmann kohtasi suomalaisen Irmelin. He menivät naimisiin vuonna 1977 ja asuivat Malmössä. Tytär Maria syntyi 1979. Anton Kollmannin jäätyä eläkkeelle he muuttivat Suomeen ja viimeiset 20 vuotta hän asui Suomessa, ensin Tuupovaarassa ja sitten Jyväskylässä. Anton Kollmann oli vanhan koulukunnan sirkusihmisiä. Hänen mielestään sirkus on sirkus vain silloin, kun siinä on kunnolliset eläinnumerot. Sen vuoksi hän ei oikein lämmennyt nykyajan sirkuksille, kävi kyllä joskus katsomassa Sirkus Finlandiaa. Hän ei juurikaan kertonut omasta urastaan, vaikka siihen sisältyi paljon sellaista, mitä ei enää voi kokea.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:


Familjens gamle vän Anton Kollman blev en gång tillfrågad huruvida det var en tiger som bitit av honom foten? "Naj." Blev svaret, "Tigrar är snälle dom bits icke."
Toni Rhodin

••••••••••••••••••••••••

Kaipaan tätä miestä, jolla aina oli pilke silmäkulmassa. 
Irmeli 

••••••••••••••••••••••••

.

Teddy Naumann

Teddy Naumann oli ammatiltaan domptööri eli villieläinkouluttaja. Tuohon aikaan puhuttiin vielä eläinten kesyttäjistä. Hän esiintyi Helsingissä Linnanmäen huvipuistossa kesäkuussa 1965. Millä areenalla? Mitä eläimiä oli mukana? Vieläkö joku muistaa? Tiedän vain, että hänen isänsä oli tunnettu domptööri Heinz Naumann. Ja ainakin Teddy mainitaan amerikkalaiseksi joissakin lähteissä.

Kommentit:

Heinz Naumann poikineen työskenteli Linnanmäen Kolibri-teatterissa koko kesäkauden 1965. Muistaakseni eläinryhmään kuului neljä tiikeriä ja yksi urosleijona. Yksi tiikereistä esiintyi ulkoilmanäyttämöllä ja teki siellä ainutlaatuisen numeron. Tiikeri hyppäsi usean metrin korkeudesta vesialtaaseen.
Teddy Naumann ja hänen veljensä olivat Kolibri-teatterissa myös 1973. Tuolloin heillä oli mukanaan ainakin yksi tiikeri ja yksi puuma ja Markku Aulangon kertoman mukaan kulissien takana lisäksi yksi leijona. Vierailu kesti tuolloinkin koko kesän ja tiikeri oli esitysten väliajoilla usein Kolibrin paraatikorokkeella johon sille oli rakennettu koko korokkeen suurinen häkki. Joka ilta noin klo 22 tiikeri kuljetettin laatikkohäkissä ulkoilmanäyttämölle jossa toinen Naumannin veljeksistä ja tiikeri kävivät painiottelun.Tämä vuoden 1973 vierailu oli tietääkseni viimeinen kissapetoesitys Suomessa. Tästä vuden 1973 vierailusta tietää parhaiten Aulangon Markku joka toimi kuuluttajana Kolibri-teatterin esityksissä. Sara Ekelundin kirjassa Maailmanpyörä kerrotaan Naumannien Suomen vierailusta. 
Peter
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
Vielä pieni lisäys edelliseen:Kirjassa Tiede H-R: Mit Raubkatzen und Bären in der manege: Biographien bedeutender Tierlehrer, Frankfurt am Main 1999, on artikkeli Naumannin perheestä sivuilla 173-179. 
Peter
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
My name is Jairo Starkey, I live in Brazil. I worked with Teddy Naumman's father a long time ago (70/71). I'd like to get in touch with any Naumman family's member. 
Jayro F. Starkey
xxxxxxxxxxxxxxxxxx
.

Mr. Leonardo

Yläkuvassa virolainen leijonankesyttäjä Leopold Uusõue, joka käytti taiteilijanimeä Mr. Leonardo. Olisikohan kyseessä 1930-luku? Leijonat näyttävät rauhallisilta ja hymy on herkässä. Mutta mitä sitten tapahtui? Kortin taakse on kirjoitettu: Leijona surmasi kesyttäjänsä myöhemmin.

Alakuvassa lukee suunnilleen näin: "Zappikun" uhrin Leopold Uusõue (mr. Leonardo) sairaala- ja hautajaiskustannuksien katteeksi. Lahjoittajalle muistoksi.

Kortit herättävät paljon kysymyksiä. Mitä, missä, milloin? Tietääkö joku?

Kommentit:

- - - - - - - - - - - - -

Kaljo Krollin kirjassa siitä kerrotaan enemmänkin. Tallinnaan oli hommattu 1930-luvulla kaksi leijonaa, urosleijona Zappiku ja naarasleijona Zeida. Molemmat ovat toisessa kortissa. Zappiku-leijonasta kasvoi äreä ja verenhimoinen. Se kävi vuosien varrella monen kesyttäjänsä kimppuun.

Leijona oli Helsingin talvisirkuksessa vuodenvaihteessa 1934–1935.

Ensimmäinen uhri oli Rudolf Rimmelt, joka joutui leijonan hampaisiin Helsingin Hippodromissa. Tarinan mukaan kesyttäjä työnsi päänsä leijonen kitaan mutta leijona pistikin hampaansa kiinni ja kouluttajan päänahka repeytyi irti. Rimmelt kuoli vammoihinsa ja hänet lienee haudattu Helsinkiin. Maija-Liisa Kupi kertoo olleensa Hippodromin sirkuksessa häkin vieressä kun onnettomuus tapahtui. Maija-Liisa kertoi että yleisö luuli, että se kuuluu ohjelmaan, mutta hän tajusi, että nyt meni pieleen ja juoksi hakemaan apua. Tästä tapauksesta kai kerrotaan Matti Jämsän muistelmissa.

Leijonaa ei kuitenkaan lopetettu vaan siirrettiin takaisin Tallinaan. Uhreja tuli vuosien varrella lisää. Leopold Uusoue joutui leijonan skalpeerauksen kohteeksi elokuvateatteri Grand-Marinan lavalla tammikuun lopussa 1935. Hänen muistokseen myytiin korttia. Leopold oli toinen uhri.

Maaliskuussa 1937 Zappiku surmasi jälleen ihmisen. Uhri oli Edvardo-nimellä esiintynyt Simeon Smironin. Lehden mukaan Smironin oli Zappikun neljäs uhri, joten siinä välissäkin lienee tapahtunut jotain.

Ihmeelliseltä tuntuu, että leijonaa ei lopetettu. Eläin kai siirrettiin Tallinnasta Leningradin eläintarhaan kersäkuussa 1947.

MA

- - - - - - - - - - - - -

Domptööri trapetsilla

Olen jo aikaisemmin 28.10.2011 kertonut Kalle Nymanista eli Caru kreikkalaisesta ja Sirkus Panakoksen ohjelmasta vuonna 1957. Tässä lisää tietoa Carusta seuraavalta vuodelta. Vuonna 1958 hän lienee ollut Sariolan palveluksessa eli ohjelmalehtinen kuvaa kiertävässä tivolissa olleen sirkusteltan ohjelmaa.

Lehdykkä on kaksikielinen. Kannessa Caru - kreikkalainen trapetsilla ja takakannessa vaimonsa Gisella. Sisäaukeamalla Gisella esiintyy ranskalaisena nimellä La Gisetta sekä tanssimassa käärmeiden kanssa että notkeusakrobaattina pöydällä.

Kalle Nyman esiiintyy sisäaukeamalla Tarzan-asuisena Beibi-nimellä kutsutun norsun kanssa ja yhdessä Sini-Maarit -nimisen ihmelapsen kanssa. Kyseessä taitaa olla Kallen tytär.

Markku Aulanko veikkasi, että norsukuvassa olisi Pepita, jota taidettiin ensin kutsua Baby-elefantiksi. Sariolallahan oli myöhemmin toinenkin Baby-elefantti, mutta kuvassa oleva norsu näyttää kyllä aika isolta. Mielenkiintoista, että norsunkouluttajan nimeä ei ole mainittu missään.

Lisätietoa Kalle Nymanista löytyy Katariina Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra Tarzan. Balladi viimeisestä eläintenkesyttäjästä.

Kommentit:

Terve
Lueskelin Blogiasi sirkusmaailmasta ja huomio kiinnittyi pikkunorsuun. Ettei kyseessä olisi ollut Bimbo työnimellä kulkenut norsu, joka tuli 70 luvun puolivälissä Suomen Tivoliin Pepitan lisäksi. Olin edellisenä kesänä suomen tivolissa ja muistan kaverin, joka oli norsua käynyt katsomassa saksassa. Tuo Bimbo nimi oli kopioitu suositusta Marionin hitistä el bimbo.Ainakin yhden kesän pikkunorsu kiersi mukana , mutta en muista oliko useamanakin ennen uuden lain voimaantuloa. Hamarin Wäinö oli muuten tuolloin taikurina ja ilmaisnäytöksessä Halosen Ilkka teki voltin autolla. Taisi olla jonkun italialaisen kehittelemä temppu ja hän myös kiersi tivolin mukana ja varmisti tempun turvallisuudesta.
Kiitos mielenkiintoisesta sirkus blogista.
Timo Vanninen



- - - - - - - - - - - - - - - -