Nti Liljeblad

Suomen sirkushistoriassa on toinenkin naispuolinen leijonankesyttäjä. Zoja Puska oli se suomalainen, mutta mistä maasta tuli tämä Neiti Liljeblad? Suomessa hän on esiintynyt, koska muistokortissakin on selvää suomea. Missä hän esiintyi ja milloin?

Nykyään ei enää puhuta eläintenkesyttäjistä vaan -kouluttajista. Koulutustavatkin ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana ystävällisimmiksi. Palkitsemista käytetään enemmän. Kesyeläinten kouluttajasta käytetään nimitystä dressööri (dresseur) ja villieläinten kouluttajaa nimitetään domptööriksi (dompteur).

Villieläinten kanssa esiintyminen on aina vaarallista. Viimeisin traaginen tapaus lienee vuodelta 2010, kun ukrainalaisessa sirkuksessa leijonalauman johtaja hyökkäsi kouluttajansa päälle ja muu lauma perässä. Avustajien nopea toiminta pelasti kouluttajan hengen.

Kommentit:

Viime kesänä karhu innostui leikkimään omistajansa kanssa Tsekeissä. Linkistä näkyy Jiri Berousek Jr:n sidottu pää. http://tn.nova.cz/zpravy/domaci/napadeni-v-cirkusu-berouskovi-zranili-medvedi-na-staci-v-brode.html
Kalle

Mr. Leonardo

Yläkuvassa virolainen leijonankesyttäjä Leopold Uusõue, joka käytti taiteilijanimeä Mr. Leonardo. Olisikohan kyseessä 1930-luku? Leijonat näyttävät rauhallisilta ja hymy on herkässä. Mutta mitä sitten tapahtui? Kortin taakse on kirjoitettu: Leijona surmasi kesyttäjänsä myöhemmin.

Alakuvassa lukee suunnilleen näin: "Zappikun" uhrin Leopold Uusõue (mr. Leonardo) sairaala- ja hautajaiskustannuksien katteeksi. Lahjoittajalle muistoksi.

Kortit herättävät paljon kysymyksiä. Mitä, missä, milloin? Tietääkö joku?

Kommentit:

- - - - - - - - - - - - -

Kaljo Krollin kirjassa siitä kerrotaan enemmänkin. Tallinnaan oli hommattu 1930-luvulla kaksi leijonaa, urosleijona Zappiku ja naarasleijona Zeida. Molemmat ovat toisessa kortissa. Zappiku-leijonasta kasvoi äreä ja verenhimoinen. Se kävi vuosien varrella monen kesyttäjänsä kimppuun.

Leijona oli Helsingin talvisirkuksessa vuodenvaihteessa 1934–1935.

Ensimmäinen uhri oli Rudolf Rimmelt, joka joutui leijonan hampaisiin Helsingin Hippodromissa. Tarinan mukaan kesyttäjä työnsi päänsä leijonen kitaan mutta leijona pistikin hampaansa kiinni ja kouluttajan päänahka repeytyi irti. Rimmelt kuoli vammoihinsa ja hänet lienee haudattu Helsinkiin. Maija-Liisa Kupi kertoo olleensa Hippodromin sirkuksessa häkin vieressä kun onnettomuus tapahtui. Maija-Liisa kertoi että yleisö luuli, että se kuuluu ohjelmaan, mutta hän tajusi, että nyt meni pieleen ja juoksi hakemaan apua. Tästä tapauksesta kai kerrotaan Matti Jämsän muistelmissa.

Leijonaa ei kuitenkaan lopetettu vaan siirrettiin takaisin Tallinaan. Uhreja tuli vuosien varrella lisää. Leopold Uusoue joutui leijonan skalpeerauksen kohteeksi elokuvateatteri Grand-Marinan lavalla tammikuun lopussa 1935. Hänen muistokseen myytiin korttia. Leopold oli toinen uhri.

Maaliskuussa 1937 Zappiku surmasi jälleen ihmisen. Uhri oli Edvardo-nimellä esiintynyt Simeon Smironin. Lehden mukaan Smironin oli Zappikun neljäs uhri, joten siinä välissäkin lienee tapahtunut jotain.

Ihmeelliseltä tuntuu, että leijonaa ei lopetettu. Eläin kai siirrettiin Tallinnasta Leningradin eläintarhaan kersäkuussa 1947.

MA

- - - - - - - - - - - - -