Muutamia päiviä sitten esittelin Tanyan. Tässä on hieman parempi kuva hänestä koirineen vuonna 1929. Taiteilijanimikin on kirjoitettu hieman toisin. Sinikka Lehtinen tapasi 1990-luvun alussa Kaljo Krollin Tallinnassa ja hän kertoi, että lättiläisen Tanien oikea nimi on Tatjana Saban ja että hän olisi ollut Sariolalla vuonna 1929.
Markku Aulangon arkistosta löytyi juliste, jossa taiteilijanimi on muodossa Tanni. Kuva oli CiVa-uutisissa 5/90. Lehdessä oli myös juttu tästä julisteesta, jonka Markku oli kirjoittanut haastateltuaan Kaljo Krollia 1990 Rigassa. Tässä koko tarina:
Kansikuvamme kertoo liettualaisesta Tatjana Sabans -nimisestä sirkusartistista, joka oli koirataiteilija Jumalan armosta. Tatjanan vanhemmat asuivat Rigassa, Liettuan pääkaupungissa ja se oli myös Tatjanan kotipaikka. Tatjanan äiti eli 97-vuotiaaksi ja Tatjana itsekin saavutti 91 vuoden iän.
Tatjanalla oli numerossaan 14 koiraa ja yksi apina. Koirista suurin osa oli Malaijin puudeleita ja niiden lisäksi oli yksi Saksan lammaskoira, jonka selässä apina ratsasti.
Liettuassa oli tuohon aikaan paljon hyviä artisteja ja kolmekin sirkustelttaa saattoi kiertaa Liettuaa samaan aikaan.
Vuosina 1930–31 Tatjana kiersi numeronsa kanssa Sarioloiden matkassa. Mies Leopold oli mukana gladiaattorinumerossa. Sodan jälkeen he esiintyivät Eestissä ja olivat mm 1948 Krollin teltan mukana.
Sodan aikana joku kilpailija myrkytti Tatjanan koirat niin että ainoastaan 2–3 kotona ollutta koiraa jäi henkiin.
Tatjanan suhtautuminen koiriinsa oli hyvin tunteenomainen. Pentuja ei koskaan myyty, mutta hän saattoi kuitenkin lahjoittaa niitä sellaiseen perheeseen, missä ei ollut pieniä lapsia. Koiraa luovutettaessa piti kaikkien perheenjäsenten olla läsnä ja Tatjana siunasi tietyn rituaalin mukaan pennun uuden kodin.
Sodan jlkeen Tatjana perheineen rakensi uuden talon ja koirat jäivät asumaan vanhaan taloon. Hänelle tarjottiin koirista peräti 30 000 ruplaa, mutta Tatjana ei myynyt. Koirat saivat kuolla luonnollisen kuoleman, minkä jälkeen hän teetätti nahasta maton ja piti sitä asuntonsa lattialla.
Tatjanan mies kuoli 70-luvun alussa ja Tatjana, joka tarvitsi apua talonmiehen töissä, otti luokseen asumaan nuoren pariskunnan. Hän teki pariskunnan kanssa sopimuksen, jonka mukaan tämä saisi talon Tatjanan kuoltua. Rigan kaupunki päätti kuitenkin rakentaa Tatjanan talon paikalle raitiotien ja niin talo purettiin. Kaupunki antoi Tatjanalle ja nuorelle parille uuden asunnon, mutta pariskuntapa ei enää huolinut Tatjanan kanssa asumaan. Niinpä tämä aikanaan arvostettu taiteilija joutui vanhainkotiin ja kuoli siellä yksinäisenä ja hylättynä.
.
