1984–2002 • CiVa-Uutiset • CiVa-News

Kansikuvassa Matti Kaksonen ja Viljo Korpela eli Iloiset Nokipojat.

Huhtikuussa 1983 perustettiin Helsingin kulttuuriasiankeskuksen auditoriossa Sirkus- ja Varieteetaiteen Ystävät ry CiVa. Kokouksessa olivat paikalla edustajat kaikista silloin toimineista sirkuksista, huvipuistoista ja tivoleista. Mukana olivat edustettuna myös alan taiteilijayhdistykset ja tutkijat ja alasta kiinnostuneet toimittajat. Perusidea oli Helsingin Sanomain toimittajan Osmo Jokisen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin television Sirkus Papukaija -ohjelmasta tuttu Onni-Klovni ei Onni Gideon Tervonen ja varapuheenjohtajaksi fil.tri Sven Hirn. Käytännön asioita pyörittävän hallituksen lisäksi yhdistyksellä oli arvovaltainen Sirkusneuvosto. Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli professori Erkki Salonen.

Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin sääntöjen pykälässä 2:
• koota ja levittää tietoa sirkus- ja varieteetaiteen eri muodoista
• kehittää ja syventää kriittistä tuntemusta sirkustaiteen ja siihen liittyvien ilmiöiden synnystä, leviämisestä ja vastaanottamisesta
• tukea erityisesti kotimaisen sirkus- ja varieteetaiteen laadullista kehittämistä sekä edistää näiden kulttuurialojen piiriin kuuluvien luovien ja esittävien henkilöiden ammatillista taitoa ja parantaa heidän arvostustaan
Yhdistys oli siis aatteellinen, ei ammatillinen. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa voittoa. Yhdistys ei saanut missään vaiheessa säännöllistä taloudellista tukea vaan se toimi pelkästään jäsenmaksujen varassa.

Alusta lähtien päätettiin julkaista omaa A4-kokoista lehteä. CiVan logon ja lehden kannen suunnitteli taiteilija Nipa Niemi. Nipa kokeili eri vaihtoehtoja. Logo muistutti sirkustelttaa. Ensimmäinen kansivaihtoehto kuvasi Suomen kansallisklovnia eli Pelle Jalia. Sitten Nipa otti malliksi tinaisen sirkusklovnipatsaan ja niin syntyi lopullinen malli viulua soittavasta klovnista ja sen edessä pallon päällä taiteilevasta koirasta. Kannet painettiin sellaiseksi, että niihin stanssattiin reikä. Näin voitiin samaa kantta käyttää useammassa numerossa. Sisus tehtiin monistuskoneella ja lehti koottiin käsin toimittajan olohuoneen lattialla. Näin toimittiin parin vuoden ajan. Mallia lehden tekemiseen haettiin muiden maiden vastaavista yhdistyksistä. Erityisenä esimerkkinä oli Ruotsissa ilmestynyt julkaisu Cirkulära Notiser.

Vuodesta 1986 lähtien lehden asemointi, painaminen ja nitominen tuli karjapainon tehtäväksi, joten he painoivat myös kannen. Samaa klovnikuvaa käytettiin vuoden 1990 lopulle saakka. Numerosta 5/1990 alkaen kansi tehtiin numerokohtaisesti. Vuosittain ilmestyvien numeroiden määrä vaihteli sen mukaan, miten saatiin juttuja. Kirjapaino suunnitteli taiton ja joskus tuli kirjapainosta soitto pari päivää ennen painamista, että sisällöstä puuttuu materiaalia parin sivun verran. Silloin toimittaja meni oman kirjahyllynsä viereen ja kehitteli sieltä lisää tekstiä. Alussa juttujen saanti oli suhteellisen helppoa, mutta ajan myötä tilanne vaikeni. Kaikkihan tekivät CiVa-lehteä oman päivätyönsä ohella.

Lehti ilmestyi suhteellisen säännöllisesti numeroon 2/1996 saakka. Se numero oli bibliografia Suomessa ilmestyneestä sirkus-, tivoli- ja taikatemppukirjallisuudesta vuosilta 1945-1994. Materiaalin kokosivat informaatikot Eeva-Liisa Lehtonen ja Erkki Vaisto Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmista. Apua antoivat Markku Aulanko, Kari Siiki ja Solmu Mäkelä omista kokoelmistaan. Johdantotekstin kirjoitti prof. Sven Hirn.

Vuonna 2002 vietettiin Suomessa sirkustaiteen Suomeen rantautumisen 200-vuotisjuhlia. Suomessa oli monia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Päätapahtumana voitaneen pitää Turun Linnan sirkusaiheista näyttelyä ajalla 26.4.02–31.1.2003.  Sen nimenä oli Yhtä Sirkusta! – Muistoja sirkuksesta. Se tehtiin yhteistyössä Ruotsin sirkusakatemian ja Pietarin Sirkusmuseon kanssa. Näyttelystä tehtiin saman niminen julkaisu, jonka teksti painettiin kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Julkaisun alussa oli Tasavallan Presidentti Tarja Halosen tervehdys. CiVa-lehdestä tehtiin kaksi erikoisnumeroa, joista toinen oli samalla Björn Gammalsin vanhoista postikorteista Turun Taideakatemian Köysiratagalleriaan kokoaman näyttelyn luettelo ja toinen yhteenveto juhlavuoden tapahtumista! Yhteenveto Civa-lehdessä olleista artikkeleista on tehty excel-taulukon muotoon.


.

1953 • Sirkus Sariola • Sirkuslaisia • Circus People

Marie-Thérèse Rouffin aka Marffa la Corse.

Sirkus Sariolan vuoden 1953 kiertue kulki lempinimellä Tiikerisirkus. Nimensä se sai tietenkin ohjelmassa esiintyvistä eksoottisista kolmesta tiikeristä. Domptöörinä eli villieläinten kouluttajana ja ohjaajana toimi nainen. Hän oli maailmalla laajalti kuuluisuutta saavuttanut Marffa la Corse (1908–1997) Ranskan länsiosassa sijaitsevasta Loubillén kaupungista. Oikealta nimeltään hän oli Marie-Thérèse Rouffin, eikä hän ollut kotoisin Korsikasta  vaikka taiteilijanimi siihen viittaakin. Ystävyytensä eläimiin alkoi kouluratsastuksen harrastamisesta. Hänen ensimmäinen esiintymisensä luonnonvaraisten kissojen kanssa tapahtui 1925. Seuraavana vuonna hän otti käyttöönsä nimen Marffa la Corse. Hän esiintyi suurimmissa sirkuksissa Suomessa, Neuvostoliitossa, Espanjassa, Etelä-Amerikassa ja Ranskassa. Uransa aikana hän koulutti tiikereiden lisäksi monia eri eläinlajeja: leijonia, panttereita, karhuja ja apinoita ...

Sirkus Sariolan johtaja Unto Sariola simpanssi sylissään, 

mahdollisesti sirkusapina Toto,

Ruotsalainen Bertil Sandberg eli klovni Nicklas keskellä 

sekä Tiikerisirkuksen maneesipoikia yhteiskuvassa. 

Kuvasta tunnistettu seuraavat artistit: 2. vas. Matti Kaksonen, 3. vas. Ville Korpela, 4. vas. Allan Rask, 5. vas. Valde Wilhelm Larimo sirkusmuusikko. Ohjelmalehdessä ei ole mainintaa Korpelasta, mutta löytyy kolme valokuvaa, jossa kerrotaan, että 3 Powers esiintyivät Tiikerisirkuksessa. Larimon aikaisempi nimi oli Lager. Hän toimi sirkusorkesterin rumpalina. Häntä saamme kiittää myös lukuisista Sirkus Sariolan valokuvista.

Neljä Sirkus Sariolan vahtimestaria ryhmäkuvassa. Heillä on yllään univormut, johon kuuluu pitkä kaksirivinen päällystakki sekä koppalakki enemmän tai vähemmän kallellaan.

1942–1944 • Karhumäen Talvitivoli • Karhumäki Winter Funfair

Karhumäen tivoli toimi sota-aikana 1942–1944 sotilaiden hengähdyspaikkana. Se sijaitsi noin 30 kilometrin päässä rintamasta vanhan venäläisen huvipuiston paikalla. Osa esiintyvistä taiteilijoista teki myös keikkoja Karhumäestä lähemmäs rintamaa. 1940-luvulla tivolien kiertämistä maaseudulla rajoitettiin rajusti. Tivoli katsottiin tuolloin pahuutta herättäväksi toiminnaksi. Rintamativoli oli merkittävä ennakkoluulojen murtaja. Se lisäsi koko tivolialan arvostusta. Myös maaseudulla kiertämisen kielto kumottiin. Suomessa oli käytössä huvivero, mutta koska Karhumäki oli valloitetulla alueella, siellä huviveroa ei ollut. Osa tivolin tuloista meni puolustusvoimille ja osa huvipuistoa ylläpitävälle Sariolalle. Toimintaa pyöritettiin ympäri vuoden. Talvitivolin toiminta oli talvella tietenkin hieman riisutumpaa. Yläkuvassa Karhumäen rintamativolin Talvitivolirakennus. Sisällä oli kanttiini, huvinäyttämö, pelihalli ja erilliset sirkus- ja kabareenäyttämöt. Talvihuvittelukeskus sijaitsi Kumsajoen vastakkaisella puolella varsinaiseen Karhumäen tivoliin nähden.

Osa Talvitivolirakennusta sisältä. Edessä Zeppeliini-peli ja nyrkkeilypallo. 

Taustalla esiintymislava. 

Mielenkiintoinen kuva Zeppeliini-pelistä. 

Akrobaattien tasapainonäytös Karhumäen Talvitivolissa. Matti Kaksonen, Alpo Malinen ja Anita Lappalainen (1921–1996).  Lappalainen oli naimisissa hanuristi Urpo (Upe) Simolan (1920–2003) kanssa vuosina 1944–50.

Totisia poikia ihailemassa notkeaa naiskauneutta sirkusesityksessä. 

Ehkä se rintamalla koettu pelko ja jännitys unohtui pieneksi hetkeksi.

.

4 Ramos 1951

Raimo Karppisen arkistosta löytyi mielenkiintoinen ohjelmalehti. Cabaret Fennian 1951 ohjelmalehden valokuva ylhäällä osoittaa minulle uuden tiedon akrobaattiryhmä 4 Ramosin historiasta. Jossakin vaiheessa yksi sen jäsenistä oli Alpo Malinen.

Ryhmän kokoonpano on vaihdellut moneen kertaan vuosien varrella. Kuvassa takarivissä Matti Kaksonen (vas.) ja Alpo Malinen. Eturivissä Raimo Karppinen (vas.) ja Olli Lintunen. Raimo Karppinen asuu nykyään Kanadassa.

Kommentit:

Fennian ohjelmalehtisen kannessa näkyy muutama vinoviiva. Ne ovat itse asiassa viiltoja ja niihin on kiinnitetty lähetettäväksi tarkoitettu postikortti. Ohjelmalehden mukana on siis saatu kortti, johon on voinut kirjoittaa terveiset heti paikan päällä. Ehkä se on ollut kuva Fennian rakennuksesta ulkoapäin. Oletetttavasti Cabaret Fennia on hoitanut korttien postituksen? MA 

.

Mike, Jack & Tom

Tässä lisäys joulun alla julkaisemaani postaukseen Trio Kantokorvesta.

Ensimmäinen Mike, Jack ja Tom -kokoonpano on tässä. Siihen kuuluivat Niilo Kantokorpi, Tapio Kantokorpi ja Olli Lintunen.

Seuraava Mike, Jack ja Tom –kokoonpano oli Olli Lintunen, Niilo Kantokorpi ja Raimo Karppinen. Tämä kokoonpano käytti myös nimeä Trio Lintunen.

Kun ryhmään tuli Niilo Kantokorven tilalle Matti Kaksonen ja Paula X, niin ryhmä käytti nimeä 4 Ramos. 

Lähde Timo Kantokorpi

.

Cabaret Fennia

Tamperelaissyntyinen Ossi Elstelä (oik. Oskar Nikolai Elstelä, ent. Elmstedt) (18.5.1902–10.4.1969) aloitti Cabaret Fennian Helsingin Mikonkadulla, Rautatientorin reunassa syyskuussa 1946. Niin ikään vuonna 1946 aloitti toimintansa revyyteatteri Punainen Mylly. Elstelä oli myös sen kantavia voimia. Oheinen lehti-ilmoitus on helmikuulta 1951. Vanha Iloinen Fennia mainostaa helmikuun ohjelmaansa.

Arlington suoraan Pariisista
Edith Sandor, jonglööri Unkarista
Dolly Gadd, tanssijatas
4 Ramos huippuakrobaattiesitys
Nopo & Nopo vielä yleisön pyynnöstä

Tuota Arlingtonia en tunne. Edith Sandor on Edith Kleinbarth, jolta taitaa keilojen heittely käydä edelleen Paraisilla. Dolly Gadd oli tansijatar ja esiintyi myös Elstelän Punaisen Myllyssä. Käärmenumeroissa Miss Boa oli Martta Sammelman. 4 Ramos -ryhmään kuuluivat Matti Kaksonen, Olli Lintunen, Raimo Karppinen ja Paula, jonka sukunimi tulee mieleen ihan kohta. Nopo & Nopo -duoksi veikkaan Alpo Malista, mutta kuka oli toinen osapuoli.

Helsingin historiaa en oikein tunne, mutta tuon Fennia-nimen olen kuullut monasti eri muodoissa: Fennian talo, Grand Hotel Fennia, Cabaret Fennia, Vanha Iloinen Fennia, Uusi Iloinen Fennia, Ravintola Fennia …

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••

Tuo Nopo & Nopo on yksi ja sama henkilö, joka tekee nukketanssinumeroa, joka näyttää kuin kaksi nukkea tanssisi yhdessä. Lopussa kuitenkin paljastuu, että esiintyjiä onkin vain yksi.
••••••••••••••••••••••••

Pikku Kalle Hydén teki myös tämmöisen tanssiesityksen ja se oli vielä vaikuttavampi, kun hän oli niin lyhyt.
BG

••••••••••••••••••••••••
Upea blogi! Onko tietoa milloin ja miksi Cabaret Fennia lopetti sirkusohjelmiston? 
Pauliina Räsänen
••••••••••••••••••••••••
.

Viljo Korpela ja muita Nokipoikia

Viljo Korpela (8.1.1925–20.7.2005) oli sirkustaiteilija ja keksijä. Nuorukaisena hän oli aktiivinen urheilija, jolla oli innostusta akrobatiaan. Ensimmäiset esiintymiset olivat jo 1939. Minä tutustuin Villeen ja hänen Timo-poikaansa 70-luvun alussa heidän esiintyessään Särkänniemessä nimellä Nokipoika ja Poika. Nopea laskutoimitus kertoo, että Viljo Korpela viihdytti suomalaisia melkein 50 vuotta. Siinä samalla myös ranskalaisia Pariisin Moulin Rougessa 1955 Matti Kaksosen kanssa. Sama kaksikko esiintyi aikanaan lähes 30 eri maassa.

Yritin selvittää itselleni millaisissa kokoonpanoissa ja millä taiteilijanimillä Korpela esiintyi uransa aikana. Tällaisen listan sain aikaiseksi. Paljon siitä vielä puuttuu. Listaan oli pakko ottaa muitakin artisteja mukaan, sillä kokoonpanot elivät aika paljon. Samat artistit esiintyivät useissa eri ryhmissä. Vanhin löytämäni tieto oli vuodelta 1948 kun ruotsalainen Zoo Cirkus Trolle Rhodin vieraili jouluna Helsingin Hippodromissa. En kuitenkaan tiedä oliko Korpela jo tuossa 3 Powers Iloiset Nokipojat kokoonpanossa.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••
1) Powersissa oli jossain vaiheessa myös henkilö nimellä Eino Paju.
2) Korpelan kirjassa lukee: “Sotamies Kaksonen kannatteli jaloillaan kersantteja Hannula ja Malinen”. Joku Hannula on siis ollut mukana Karhumäen aikaan.
3) Wealdo kirjoitetaan tuplaveellä, eli ryhmän nimi on 2 Wealdo.
4) Vesa Salon kertoman mukaan vuonna 1949 oli Zoo-sirkuksessa Iloiset Nokipojat eli Kaksonen ja Korpela. Vesa ja Rake kävivät katsomassa mallia telineistä. Olikohan niin, että kun tekijöitä oli kaksi, niin käytettiin nimeä “Iloiset Nokipojat”, mutta jos ryhmässä oli kolmas, niin käytettiin nimeä Powers.
5) Ville Korpelan CiVa-lehteen kirjoittaman jutun perusteella he (siis Iloiset Nokipojat) olivat vuonna 1955 ensin Blackpoolissa Englannissa ja siirtyivät sieltä Pariisin Punaiseen Myllyyn.
6) Vesa Salo ja Alpo Malinen käyttivät viimeisellä kiertueellaan nimitystä Duo Wealdo ja lisämääreenä ‘Maailman taitavimmat nokipojat’.
 MA
••••••••••••••••••••••••••••
Edellisessä kommentissa Karhumäen Tivolin kohdalla mainittu kersantti Hannula oli nimeltään Taisto Hannula, synt. 12.5.1915.
MA
••••••••••••••••••••••••••••

Tom Hertell -kirjaa tehdessäni kertoi Timo Korpela, että Nokipojat-nimen keksi Tom Hertell. Matti Kaksonen ja kumppanit olivat aikaisemmin käyttäneet nimeä Amigos tai Powers. Nimissä oli heijastunut pyrkimys kansainvälisyyteen. Numerossaan miehet käyttävät tikkaita. 

Tom oli ehdottanut, että ottakaa suomalainen nimi, joka viittaa kiipeämiseen, esimerkiksi Nokipojat. Jotta katsojat sadaan hyvälle tuulelle, niin pistäkää nimeksi Iloiset Nokipojat. Björn Gammalsin arkistossa on kortti, missä akrobaatit ovat kattoympäristössä ja kortissa lukee 3 POWERS, ja sen alla The three Smiling Soot Boys. 

MA 

••••••••••••••••••••••••••••



.

Kuka on tämä kaunotar?

Kuva on otettu Linnanmäen ulkonäyttämöllä 1950-luvun alussa. Taustalla näkyy ensimmäisen ulkoilmanäyttämön seinä. Alimpana telineessä on Matti Kaksonen. Ylämies on Niilo Kantokorpi. Kuka on kuvassa mukana oleva tyttö? Tunnistaako joku?

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••
Näyttää samalta kuin isäni Olli Lintusen Trio Lintusen kanssa jonkin aikaa esiintynyt Paula. Hänen sukunimeä ei olla saatu selville. Esiintyi todennäköisesti 50-luvun alussa ja -52 Oslon talviolympialaisiin asti neljäntenä ryhmässä. 
Mervi Lintunen

•••••••••••••••••••••••••••••
Näytin tätä kuvaa Niilo Kantokorven sisaren pojalle. Hän sanoi, että ylämies ei ole Niilo Kantokopi ja hän on sentään tuntenut Niilon koko ikänsä. Hän lupasi näyttää kuvaa muille sukulaisille ja yrittää samalla selvittää, kuka on Paula.
MA
•••••••••••••••••••••••••••••

.

Peacock – sirkusrevyy 1951

Vuonna 1951  Linnanmäen huvipuisto oli auki toista kesää. Huvipuistoon oli edellisen  talven aikana rakennettu iso puinen vuoristorata. Sirkus oli vaihtanut paikkaa ja saanut uuden teltan. Ensimmäisenä kesänä Sirkus oli ollut armeijalta vuokratussa teltassa ja teltta oli sijainnut Helsinginkadun puolella. Sen nimi oli ollut vain Sirkus – Cirkus. Vuonna 1951 sirkusteltta oli jo saanut Peacock-nimen ja sen mainittiin olevan sirkusrevyy. Teltta oli 750 katsojan nelimastoinen sirkusteltta ja se oli Alppilan puoleisen portin lähellä.  Tämä teltta lienee se, mikä oli sittemmin Romanoffien Sirkus Euroopan käytössä. Ohjelma vaihtui kuukausittain. Myös ohjelmavihko painettiin kuukausittain. Siinä oli kaksivärinen kansi, mutta muuten se oli mustavalkoinen. Koko oli A5 ja sivuja 20.  Näistä 9 oli puhtaita mainossivuja.  Sirkusrevyyn säestyksestä huolehti Kullervo Linnan orkesteri samoin kuin edellisenäkin vuonna. Ulkoilmanäyttämöllä oli säestäjänä Mario Weberin orkesteri. Mario Weber hoiti sittemmin monta vuotta Peacockin kapellimestarin hommia.

Syyskuun 1951 ohjelma oli siis:
1. Kullervo Linna ja hänen sirkusorkesterinsa – Alkusoitto
2. Die Splendids – Vauhtia rullaluistimilla
3. 3 Powers – Tikapuu akrobatiaa
4. Ker Ben & Ly – Tasapainotaituruutta tikkailla
5. Gloria & Tschernoff – Tanssipari
6. Colani & Colani – Riitelevä pariskunta
7. Les 4 Maroccos – Vauhdikasta arabialaisakrobatiaa
8. 3 Alardis – Akrobatiaa lyhtypylvään nenässä
9. Dane & Baxen – Vanhat hauskat ystävämme jälleen
10. Gloria & Tschernoff – Tanssipari
11. Mills & Rebner – Crazy-koomikot
12. 4 Ramos – Suomal permantoakrobaatit
13. 3 Steenbachs – Polkupyörätaiturit keskiyöllä

Die Splendeds -numerossa oli mukana tyttö, josta sittemmin tuli Caru - Kalle Nymanin puoliso. Marokkolaiset olivat olleet ensin Cirkus 4000:ssa, joka teki yhteistyötä Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Se joutui kuitenkin lopettamaan parin kuukauden kiertueen jälkeen.

Joka kuukausi oli joku suomalainen esiintyjä. Oheisessa syyskuun ohjelmassa sitä edustivat 3 Powers ja 4 Ramos. Powers-ryhmästä ei ole ohjelmalehdessä valokuvaa, mutta 4 Ramos-ryhmästä on tässä alapuolella. Siinä on mukana ainakin Matti Kaksonen  vasemmalla ja oikealla oleva vaaleatukkainen kaveri on tietääkseni Olli Lintunen. Joku saattaa tunnistaa loput.

Peacockin ja ulkoilmanäyttämön lisäksi ohjelmaa oli Teatterihallissa, missä esiintyi afrikkalaista eksotiikkaa tarjonnut ”Chief Ormashi – afrikkalainen alkuasukasryhmä aitoine ja salaperäisine menoineen”.  Ohjelmassa oli mm. afrikkalaisia tansseja, tulitemppuja ja tanssia elävien käärmeiden kanssa. Esiintyjillä oli koristeelliset asut ja päähineet ja kasvot maalilla koristeltu. Päänähtävyys lienee kuitenkin ollut esiintyjien musta iho. Elettiin aikaa, jolloin suomalaiset matkustivat hyvin vähän. Linnanmäki ja kiertävät tivolit olivat  paikkoja, missä muita rotuja saattoi nähdä kosketusetäisyydeltä. Mustia miehiä kutsuttiin silloin ”neekereiksi” ja se luki esimerkiksi Suomen Tivolissa olleen teltan fasadissa.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Kuvassa ovat tosiaan Matti Kaksonen ja isäni Olli Lintunen. Keskellä takana on enoni Raimo Karppinen, joka on voimistellut Kanadassa vielä -90 luvulla. Edessä keskellä on Paula, sukunimeä en tiedä. Hän esiintyi vain vähän aikaa kokoonpanossa ymmärtääkseni 50-luvun alussa vuoteen -52. 
Mervi Lintunen
.

Peacock Varietee Helsinki 1960

Tässä Peacockin ohjelmalehti 1960. Ohjelma vaihtui joka kuukausi. Tämä on heinäkuulta. Näytökset olivat arkisin kello 19 ja 21, sunnuntaisin myös kello 15. Aika myöhään tuo viimeinen näytös, jos ajatellaan perheyleisöä. No - ehkä ohjelmakin oli enemmän aikuisille suunnattua.

Mismoune / ja Toy-koira, joka soittaa pianoa (Ranska)
Los Flamencos / korot kopisevat, helmat heiluvat (Espanja)
Les Mensos / kaksintaistelu miekoin (Saksa)
Les Andréano / salamannopeita yllätyksiä (Ranska)
Freya Josse / kylmäverisyyttä trapetsilla (Saksa)
Los Flamencos / ja jälleen tulinen tervehdys Espanjasta (Espanja)
Alice & Rigo / itämainen kultapronssifantasia (Pakistan)
3 Bragazzi / huippuhauskaa italialaisittain (Italia)
Finaali / vieraillaanpa kuussa

Taustamusiikista vastasi tietysti Mario Weber ja 11 solistia. Numerot esitteli iki-ihana Lu Nova. Mutta missä ovat kotimaiset artistit? Tilanne työmarkkinoilla oli sellainen, että vain harvat ja valitut ylsivät taidoillaan kansainväliselle tasolle, jota Peacock ylläpiti. Kesäkuussa 1960 Peacockissa esiintyi Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) ja elokuussa 2 Akilles (Olli Lehtinen ja Bernt Lindfors).

Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) 

2 Akilles (Olli Lehtinen alamies ja ylämies Bernt Lindfors) 

Pelle Jali Karhumäessä

Sotavuosina Karhumäen Tivolissa vierailleille sotapojille jäi mieliinpainuviksi muistoiksi ainakin kaksi klovnia. Toinen oli Pelle Augusti eli Nils Berkovits (1910–1981) ja toinen oli Pelle Jali eli Valto Aulamo. Jalin syntymäaikaa en löytänyt mistään, mutta Seura-lehdessä nro 3 17.1.1975 oli artikkeli otsikolla Pelle Jali eli Valto Aulamo on kuollut.

Tässä SA kuva-arkistosta löytyneet kolme kuvaa Pelle Jalista Vappuna 1942. Yläkuvassa ylitetään Kumsajoen siltaa. Kahdessa alakuvassa nähdään Pelle Jali esiintymässä.

Pistän tähän mukaan vielä lainauksen Tenho Tiilikaisen kirjoittamasta jutusta Etelä-Saimaa -lehdessä 14.3.2004. Se on selkeä kuvaus Karhumäestä:
Vuosina 1942–1944 sotatoimialueella Itä-Karjalassa toiminut Karhumäen tivoli on yksi erikoisuus sota-ajan viihdytystoiminnassa. Itse asiassa Karhumäen tivoli oli osa Suomen tivolia. Tivolin toiminta perustui J.A.F. Sariolan johtaman yksityisen tivoliyhteisön ja puolustusvoimien keskinäiseen sopimukseen. 
Sota ei häirinnyt tivolitoimintaa, eikä tivoli ollut koskaan kiinni. Se toimi koko ajan samalla paikalla, kauniilla, vanhalla huvipuistoalueella Kumsajoen mutkassa keskellä Karhumäen kaupunkia. Tivoli toimi aluksi kymmenessä lämmitettävässä teltassa. Kesätivolialueella oli muun muassa soittolava/huvinäyttämö ja sen edessä penkit, ulkoilmaravintola, ampumarata, pelihalli, karuselli, sirkus ja kabaree. Kumsajoen toisella puolella sijainneessa talvitivolirakennuksessa oli mm. sirkus, huvinäyttämö, vapaanäyttämö, kabaree, ampumarata, kanttiini ja pelejä. 
Näyttämötoiminta oli jaettu kolmeen eri osastoon: sirkus, kabaree ja huvinäyttämö. Sirkuksen kantavia voimia oli Pelle Jali, eli Valto Aulamo, jonka legendaarinen huudahdus oli "sateet tulivat, luteet menivät". Lisäksi oli joukko-osastoistaan komennettu voimistelijoita kuten Aapo Noponen, Matti Kaksonen ja Ale Saarvalta. 
Kabaree- ja tanssiesitysten tanssijat olivat yleensä oopperan balettitanssijoita, kuten mm. Into Lätti, Olavi Kuorikoski ja tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Raikuvimmat suosionosoitukset sai kertoman mukaan kuitenkin näyttelijä-laulajatar Lulu Paasipuro. Huvinäyttämöllä esitettiin kepeitä näytelmäkappaleita. Näyttämö oli lähinnä Yrjö ja Inkeri Halmevaaran perheteatteri. Näyttelijöitä olivat muun muassa Tuukka Soitso, Uuno Schultz, Vilho Karhu ja Kauko Helovirta (Hellström), joka aloitti esiintymisensä Karhumäen tivolissa jo 17 vuotiaana vuonna 1942.
Lähteet: Jatkosodan historia, osa 6 sekä Tivoli Sariolan nettisivut.

Ylläolevan tekstin myötä tuli selvyyttä myös alla olevaan valokuvaan, jonka esitin joskus aiemmin kysellen sen perään. Postikortti esittää jutussa mainittua tanssiparia Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Lieneekö Orvokki sukua kolmannelle tunnetulle suomalaiselle klovnille Sivo Siposelle?

Kommentit:


••••••••••••••••••••••••
Nyt löytyi Pelle Jalin eli Valto Aulamon syntymäaika s. 29.5.1919 Lahdessa.
Tämä tieto lyötyi Viljo Korpelan kirjasta NIIN SE ON POIJAAT Viihdetaiteilijat sodissamme 1939–1945. Kirja ilmestyi 1991. Siinä on paljon tietoa ja kertomuksia monesta tunnetusta esiintyvästä taiteilijasta.
BG

••••••••••••••••••••••••

Korjataan tässä postauksessa pari nimeä. Tekstissä mainittu Aapo Noponen tarkoittaa Alpo Malista. Hän käytti esiintyessään nimeä Pelle Nopo ja siitä johtuen häntä usein nimitetään Noposeksi.
Tekstissä mainittu Ale Saarvalta on itse asiassa Ale (Aleksander) Saarvala. Hän oli telinevoimistelija ja voitti rekillä kultaa Berliinin kisoissa 1936. Hän muutti Kanadaan 1957 ja kuoli 1989.
MA
••••••••••••••••••••••••

.

3 Powers

Jatketaan vielä hieman eilistä juttua. 3 Amicos, 3 Powers, Iloiset Nokipojat, Nokipojat ja Nokipoika ja Poika pyörittivät ryhmiensä sisällä aika paljon samoja henkilöitä..

Björn Gammals arveli että 3 Amicosin jälkeen syntyi 3 Powers, josta ylhäällä postikortti. Lienevätkö siinä herrat Matti Kaksonen, Eino Paju ja Allan Rask?

Alhaalla on toinen kuva 3 Powers -ryhmästä mainoslauseella The Three Smiling Soot Boys. Onko siinä Matti Kaksonen, Allan Rask ja Viljo Korpela? Tietääkö joku?

Alimmaisena Nokipojat Kaksonen ja Korpela. Kuvan nappasi Björn Gammals 1960 Matti Sariolan Tivolissa Rovaniemellä markkinoiden aikaan. Hän oli silloin kiinnitettynä tivolin Sirkus Americanoon.

Kommentit:

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Annan palautetta Sirkusteltta-blogisi kuvasta 3 Powers, missä miehet ovat talon katolla ja korttikuvan alareunassa ovat tikapuiden kanssa. Mies, joka nuohoaa savupiippua, on isäni Albert (Alpo) Malinen. Hän on myös alareunan tikapuilla istuva mies. Tuo samainen kuva on itsellänikin.

Isäni harrasti poikana ja nuorena miehenä voimistelua ja on siinä monia palkintoja saanut. Sodan aikana harrastevoimistelu jäi, mutta hän oli vahvasti mukana rintamamiesten viihdytystoiminnassa Karhumäessä, missä Sariolan veljesten (Matti, Unto ja Toivo) tivoli oli yksi keskeisiä viihdytyspaikkoja, ja siellä isänikin esiintyi akrobaattina. 

Sodan jälkeen  akrobaatti-  ja sirkusura jäi päälle, jatkuen aina iän ja sairastelun tuomaan lopettamiseen joskus 60-luvun loppupuolelle. Hänen esiintymispaikkansa olivat kesäisin sirkukset ja tivolit (Sirkus Zoo, Sirkus Eurooppa, Sariolan tivolit - ainakin nämä; Sariolan tivoleista lukuisimmat työpaikat olivat Toivon kiertueilla) sekä mm. osuuskauppakiertueet ja ravintolaesiintymiset talvisin. 

Nokipojista itse muistan parhaiten Matti Kaksosen, joka kävi kerran meillä kylässäkin Tessu-koiransa kanssa Helsingin Herttoniemessä. Matti oli mukana isäni hautajaisissa v.1981. Viljo Korpela oli aktiivinen jossain taiteilijayhdistyksessä ja vaikutti ilmeisesti aika ratkaisevasti siihen, että isälleni myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän ei tosin ehtinyt nauttia yhdestäkään erästä, sillä hän kuoli juuri ennen kuin ehti saada tiedon myöntämisestä. 

Toivo Sariolan tivoli oli kesäinen työpaikka lukuisat vuodet, ja niissä minäkin olin usein mukana ainakin osan aikaa kesästä. Olin koululainen ja minulla oli kesällä usein muitakin menopaikkoja. Varhaislapsuudesta muistan asioita sieltä sun täältä; olimme veljeni kanssa tuolloin tavallisesti vanhempien mukana, jotka molemma alkuun esiintyivät, äiti haitarinsoittajana taustamusiikkia sirkusteltassa tarjoten. Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa.

Isäni jumppakaveri Topen tivolissa oli Vesa Salo, joka vastasi Kaksosen Mattia ollen alamies. Isä oli pienikokoinen ja luonnostaan ylämies, aina tikapuiden varassa yläilmoissa. Tuolloin taiteilijapari esiintyi nimellä 2 Vealdos, mikä oli muodostettu asianomaisten nimistä Vesa ja Alpo. Lisäksi isäni esitti omana numeronaan trampoliinitemppuja sekä notkeusnumeroa nimellä Malino. Olipa hän kaiken kukkuraksi myös pelle nimeltä Nopo. 

Isäni harmitteli joskus sitä, että hänet oli jotenkin laitettu taka-alalle kolmesta iloisesta nokipojasta, joissa hän kuitenkin jossain vaiheessa esiintyi. En ota tuohon kantaa, kun olin silloin pieni enkä tunne asioiden laitaa sen enempää. Nimet Eino Paju (olimme joskus heidän Helsingin asunnossaan kylässä) ja Allan Rask  muistan tulleen esille. 

Ehkä tuossa oli tarpeeksi tältä erää. Kysyisin, mikä on saanut sinut kiinnostumaan sirkusaiheesta. Siellä Tampereella on aikanaan asunut Raimo "Rake" Tamminen, joka esiintyi Toivo Sariolan tivolissa yhdellä polkupyörällä ja teki samalla jonglööritemppuja. Hänen vaimonsa avusti. Rake voimisteli Vesa Salon kanssa, ennen kuin isäni tuli tilalle. Lienevätkö tuttuja? Eivät kyllä tiettävästi elä enää.

Terveisin

Seppo Malinen

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hei,

Tämä Seppo Malisen yhteydenotto on mielenkiintoinen. Allekirjoittaneen kokoelmissa on ainakin yksi esite, missä on Wealdo, mutta en ole oikein tiennyt ketä he ovat. Minulla taitaa olla myös juliste Wealdosta. Sitten on joku Raken kansiosta löytynyt kuva, missä on joku alamies ja sen jalkojen varassa pelleksi puettu. Olisivatko siinä Vesa Salo ja Alpo Malinen. Zoja Puska Haminassa on myös puhunut Malisesta. Voisitko sinä Seppo antaa vaikka sähköpostiosoitteesi suoraan minulle. Pistetään noita Wealdo-juttuja sitten tällekin palstalle.
Terveisin Markku Aulanko markku.aulanko@kolumbus.fi

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Heips!

Veljeni Sepon kirjoitus on ihan hauska. Hän mainitsee minutkin "Veljeni esiintyi ainakin yhtenä kesänä isän kanssa "ihmelapsena" akrobaattinumerossa". Tosiaan, vuonna 1951 mainos kertoi 5-vuotiaasta ihmelapsesta. Kiva muisto sinällään. Zoja Puska (Romanoff) tuli vuonna 1967 lähemmin tutuksi uudelleen, kun RUK:n oppilaana kävin hänen ja hänen äitinsä luona usemamman kerran heidän Haminan-kodissaa teetä juomassa ja muistelemassa. 
Terveisin, Heikki Malinen hemaline@luukku.com

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

3 Amicos

Akrobaattiryhmä 3 Amicos taisi olla maineensa huipulla 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Oheisessa esitteessä mainitaan ryhmän jäseniksi Viljo Korpela (1925–2005), Arvo Hiltunen ja R. Happonen. Joissakin muissa yhteyksissä kerrotaan ryhmään kuuluneen Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask, mutta tässä saattaa myös mennä muistitiedot sekaisin Iloiset Nokipojat -ryhmän kanssa.

Esitteessä mainitaan, että esiintymispaikkoja vuonna 1950 ovat olleet Cabaret Fennia, Punainen Mylly ja Cirkus Brdr. Schmidt.

Cabaret Fennia oli legendaarinen ohjelmaravintola Helsingissä Rautatientorin varrella. Tilassa toimii nyt RAY:n Helsingin Kasino. Punaisella Myllyllä tarkoitetaan tässä Helsingin Kampinkaudulla Hämäläisten talossa toiminutta Punaisen Myllyn teatteria, jota johti Ossi Elstelä (1902–1969). Elstelällä oli 1952 myös Sirkus Mylly, jossa Iloiset Nokipojat esiintyivät. Pariisin Punaisessa Myllyssä esiintyivät aikanaan suomalaiset Talikkalan Taitovoimistelijat ja Nokipojat (Kaksonen ja Korpela, 1955). Cirkus Brdr. Schmidt oli tanskalainen sirkus, josta on kerrottu aikaisemmin.

Trolle Rhodin 1949

Vuonna 1949 Trolle Rhodinin Zoo Cirkus kiersi menestyksekkäästi ympäri Suomea. Artisteja säesti sirkusorkesteri Tauno Marttisen johdolla.

Ohjelmalehden mukaan hevospotpurin ja kouluratsastusta esitti Ingeborg Gautier (s. 1929), joka oli vanhaa Gautierin sirkusdynastiaa. Hän avioitui 1954 Trolle Rhodinin (1917–1997) kanssa.  Ingeborgin isä oli Louis ("Lulu") Gautier (1887–1949).

Gautier-sirkusuvun esi-isä oli Jean Baptiste Gautier (1758–1823). Hän matkusti 1804 Pietarista Suomeen aasialaisen norsun, apinoiden, papukaijojen, koirien ja hevosten kanssa. Niinpä 25.7.1804 oli ensimmäinen kerta kun norsu esiintyi Suomen maaperällä. Syyskuussa matka jatkui Suomesta Ruotsiin, josta kolmen vuoden päästä Tanskaan ja Saksaan.

Suomalaisväriä vuoden 1949 ohjelmaan tuo ryhmä Powers 'Iloiset nokipojat'. Monesta kohtaa olen kuitenkin lukenut, että Iloiset Nokipojat (Viljo Korpela, Matti Kaksonen ja Allan Rask) aloittivat vasta olympiavuonna 1952. Nämä kaverit tunnetaan myös nimellä 3 Amigos.

Ohjelmassa oli myös koiria, merileijonia, jättiläiselefantteja ja berberileijonia.

Cirkus 4000

Kesällä 1951 lähti liikkeelle Cirkus 4000. Sitä johti Erkki Parkkonen, joka oli Jaffu Sariolan vävy.  Hän oli aikaisemmin vetänyt vaimonsa kanssa yhtä Suomen Tivolin osastoa. Parkkonen teki sopimuksen Sotainvalidien veljesliiton kanssa. Sirkuksen nimi on erikoinen ja sen keksi Sandor Kleinbarth (1895–1982). Hän oli nähnyt Saksassa sirkuksen nimeltä Sirkus 7000 ja ajetteli, että miksi ei sirkuksella voisi olla tuollainenkin nimi.

Heillä oli melko suuri nelimastoinen teltta ja näytöksen pituus kaksi tuntia. Sirkukseen palkattiin kuusimiehinen orkesteri. Ulkomailta saatiin kuusi arabialaista akrobaattia, he tulivat Ranskasta. Muut esiintyjät olivat jo Suomessa: Kolme Papin veljestä, K Sandor, Edith Sandor ja Ernst.  Lisäksi oli suomalainen akrobaattiryhmä Powers, johon kuului kolme miestä ja yksi nainen.  He esittivät kaksi numeroa, toisen nimellä Powers ja toisen nimellä Neljä kaksosta. Jälkimmäinen nimi johtunee siitä, että alamiehen nimi oli Matti Kaksonen. Sama mies, joka nimellä Iloiset Nokipojat esiintyi myöhemmin Ville Korpelan kanssa.

Sirkus ei kuitenkaan saavuttanut toivottua taloudellista tulosta ja parin kuukauden kuluttua sen oli lopetettava toimintansa. Esiintyjät eivät tainneet saada palkkioitaan. Puhuttiin, että sotainvalidien olisi pitänyt ne maksaa. Taiteilijat palkkasivat asianajajan ja vain marokkolaiset akrobaatit saivat rahansa. Heidän oli saatava matkarahat Ranskaan. Tämän kertoo Edith Kleinbarth kirjassaan Balleriina hevosen selässä.

Julisteen ja ohjelmalehden piirsi mainospiirtäjä ja akrobaatti Veikko Hursti (1924–2005), paremminkin hyvätekijänä tunnettu. Työstään yhteiskunnan vähäosaisten hyväksi hän sai mm. sosiaalineuvoksen arvonimen.

Nokipojan poika

Kuva 1970-luvun lopulta. Timo Korpela opettaa Tampereen Mini-Sirkuksen nuorille yksipyöräisellä ajoa Sorin Nuorisotalossa Tampereella.

Timon isä Viljo Korpela (1925–2005) oli viihdetaiteilija, akrobaatti, järjestöaktiivi ja keksijä. Hän esiintyi ahkerasti jo 1939. Vuonna 1949 Viljo kiinnitettiin 3 Amigos -akrobaattiryhmään. Viisikymmenluvulla hän kuului Iloiset Nokipojat ja Nokipojat -akrobaattiryhmiin. Edellisessä kavereina olivat Matti Kaksonen ja Allan Rask, jälkimmäisessä Matti Kaksonen. Vuosina 1957–88 hän esiintyi poikansa Timon kanssa nimellä Nokipoika ja Poika. Aina Tampereella poiketessaan he kävivät tervehtimässä myös Tampereen Mini-Sirkusta.