Pelle Jali • Clown Jali

Pelle Jali kehystettynä Sirkus Sariolassa 1949.

Ihastuin pikkupoikana Pelle Jaliin tivolissa, ja ne muistikuvat eivät häviä mielestä kai koskaan. Pelle Jalin taisi 40- ja 50-luvuilla tuntea lähes jokainen suomalainen. No ei ehkä niin moni, mutta usea kuitenkin. Pelle Jali eli Valto Aulamo syntyi Lahdessa 29.5.1919, muutti Tampereelle 1946. Aluksi Aulamo kokeili kykyjään näyttelijänä Lahden Kaupunginteatterissa, mutta siirtyi pian Hämeen Tivoliin.

Pelle Jali Vappuna 1942 Karhumäen Tivolissa.

Pelle Jali nähtiin Sariolan tivoleissa 40-luvulla. Pelle Jali oli yksi suurista tähdistä sodan aikana 1942–1944 Sariolan ylläpitämässä Karhumäen Tivolissa sotatoimialueella Itä-Karjalassa. Monet vanhat jermut muistivat pitkään hänen lempihuudahduksensa "sateet tulivat, luteet menivät".

Sariolan Tivolin klovnit eli Pikku-Kalle Hyden ja Pelle Jali.

Työsuhde Sariolan kanssa jatkui parikymmentä vuotta. Sirkus Sariolassa Pelle Jali esiintyi ainakin 1949 ja 1950. Myöhemmin Jali näkyi myös Huvipuisto Seiterässä. Viimeisin tieto hänen esiintymisestään on minulla vuodelta 1967 Lasten Sirkuksessa.

Logistiikka pelaa Tivoli Matti Sariolassa 1959.

Pelle Jali asui Tampereella pitkään. Viime vuosinaan hän liikkui kainalosauvojen avulla.  Hän kuoli Tampereella 4.1.1975 ja haudattiin Lahteen.

1942–1944 • Karhumäen Talvitivoli • Karhumäki Winter Funfair

Karhumäen tivoli toimi sota-aikana 1942–1944 sotilaiden hengähdyspaikkana. Se sijaitsi noin 30 kilometrin päässä rintamasta vanhan venäläisen huvipuiston paikalla. Osa esiintyvistä taiteilijoista teki myös keikkoja Karhumäestä lähemmäs rintamaa. 1940-luvulla tivolien kiertämistä maaseudulla rajoitettiin rajusti. Tivoli katsottiin tuolloin pahuutta herättäväksi toiminnaksi. Rintamativoli oli merkittävä ennakkoluulojen murtaja. Se lisäsi koko tivolialan arvostusta. Myös maaseudulla kiertämisen kielto kumottiin. Suomessa oli käytössä huvivero, mutta koska Karhumäki oli valloitetulla alueella, siellä huviveroa ei ollut. Osa tivolin tuloista meni puolustusvoimille ja osa huvipuistoa ylläpitävälle Sariolalle. Toimintaa pyöritettiin ympäri vuoden. Talvitivolin toiminta oli talvella tietenkin hieman riisutumpaa. Yläkuvassa Karhumäen rintamativolin Talvitivolirakennus. Sisällä oli kanttiini, huvinäyttämö, pelihalli ja erilliset sirkus- ja kabareenäyttämöt. Talvihuvittelukeskus sijaitsi Kumsajoen vastakkaisella puolella varsinaiseen Karhumäen tivoliin nähden.

Osa Talvitivolirakennusta sisältä. Edessä Zeppeliini-peli ja nyrkkeilypallo. 

Taustalla esiintymislava. 

Mielenkiintoinen kuva Zeppeliini-pelistä. 

Akrobaattien tasapainonäytös Karhumäen Talvitivolissa. Matti Kaksonen, Alpo Malinen ja Anita Lappalainen (1921–1996).  Lappalainen oli naimisissa hanuristi Urpo (Upe) Simolan (1920–2003) kanssa vuosina 1944–50.

Totisia poikia ihailemassa notkeaa naiskauneutta sirkusesityksessä. 

Ehkä se rintamalla koettu pelko ja jännitys unohtui pieneksi hetkeksi.

.

1941–1944 • Karhumäen huvipuisto, Neuvostoliitto • Karhumäki amusement park, Soviet Union

Karhumäen huvipuisto. Kuva: Sot.virk. Eero Troberg, SA-Kuva.

Karhumäki on kaupunki Karjalan tasavallassa Venäjällä 155 kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Vuonna 2010 kaupungissa oli 15 500  asukasta. Jatkosodan aikana 1941–1944 Karhumäki oli suomalaisten miehittämä. Kaupungissa oli huvipuisto, josta nämä kuvat on otettu. Tälle paikalle pystytettiin suomalaisten toimesta Karhumäen Tivoli noin 30 kilometrin päähän rintamasta keväällä 1942. Lomavuorossa olleiden sotilaiden viihdyttämiseen tarkoitettu tivoli perustettiin Karhumäessä tykistössä palvelleen Sariolan tivoli- ja sirkussukuun kuuluneen luutnantti Unto Sariolan (1915–1970) ehdotuksesta. Unto Sariolan isä oli Suomen Tivolia johtanut J. A. F. "Jaffu" Sariola (1886–1967). Suomen Tivolin Karhumäen osaston eli Karhumäen Tivolin toiminta päättyi kesäkuussa 1944 jolloin se evakuoitiin venäläisten suurhyökkäyksen alettua.

Karhumäen huvipuisto. Kuva: Sot.virk. Eero Troberg, SA-Kuva.

Karhumäen huvipuisto. Kuva: Sot.virk. A. Viitasalo, SA-Kuva.

.

Suomi 100 vuotta • Finland 100 years

Itsenäisen Suomen satavuotisjuhlinta on tuottanut myös monta hyvää kirjaa. Yksi niistä on Kirjakaaren tuottama Suomi 100 menestyksen vuotta. Tyylikkäästi taitettu kirja tuntuu arvokkaalta vaikka se itse asiassa on kokoelma enemmän tai vähemmän tunnettujen yritysten mainoksia. Kaikki toki ansaitsevat paikkansa Suomen historiassa. Tässä kolme poimintoa:

Tanskan Dyrehavsbakken perustettiin vuonna 1583. Maailman ensimmäinen nykyaikainen huvipuisto avattiin New Yorkin Coney Islandilla vuonna 1895. Suomen vanhin huvipuisto, Linnanmäki avattiin 1950. Vuonna 1957 perustettiin Lasten Päivän Säätiö vastaamaan Linnanmäen taloudesta ja kehittämisestä. Lintsi kukoistaa edelleen. Vesilinnanmäki alkaa käydä vain ahtaaksi sille.

Vuonna 1976 Carl-Gustaf Jernström ja Leena Jurvakainen pistivät likoon koko omaisuutensa ja herättivät henkiin jo kuolonkouristuksissa vääntelehtineen Suomen sirkuskulttuurin. Ilmeisesti sanonta "kerran sirkuslainen on aina sirkuslainen" pitää paikkansa, sillä muutaman konkurssinkaan jälkeen he eivät ole antaneet periksi. Nyt Sirkus Finlandialla menee jo hyvin. Calle Jr on ottanut ohjat käsiinsä ja sirkussuvun kolmas polvikin pyörii jaloissa.

Vuoden 1943 kohdalle kirjassa on sijoitettu Karhumäen rintamativolin tarina  Tivoli Sariolan logon kera. Miksi siinä ei ole Suomen Tivolin logoa? Tivolin laitteet ja henkilökunta kun olivat peräisin Suomen Tivolista. Vai onko tämä turhaa pilkun viilaamista? Sukulaisistahan tässä on kyse. Tässä alhaalla kuva Karhumäen Tivolin sisäänkäynnistä 1942.

.

Karhumäen Rintamativoli 1942–1944

Toinen maailmansota aiheutti paljonkin hankaluuksia tivolien ja sirkusten toimintaan. Keväällä 1942 jatkosodan aikaan puolustusvoimat ja J.A.F. Sariola perustivat tivolin Maaselälle, Karhumäen kaupunkiin. Karhumäen Tivoli sijaitsi lähellä rintamaa, ja sen tarkoituksena oli viihdyttää lomavuorossa olleita joukkoja. Karhumäen Tivoli oli pystytetty vanhan venäläisen huvipuiston paikalle. Esiintyjät kiersivät myös muiden viihdytysjoukkojen tapaan lähes rintamalla asti.

Tämä oli sotilaiden keskuudessa erittäin suosittu huvittelupaikka. Tivoli toimi puolustusvoimien alaisuudessa. Tivolin laitteet ja henkilökunta oli peräisin Suomen Tivolista. Karhumäen Tivolin johtajana toimi luutnantti Unto Sariola (16.12.1915–6.12.1970). Lauri Seiterä palveli Karhumäessä kenttämestarina lähes pari vuotta, kunnes sotatoimet kiihtyvät ja hän palasi taistelutehtäviin.

Yläkuvassa Pelle Jali ja Pelle August eli Valto Aulamo ja Nils Berkovits Karhumäen lavalla 1944. Alakuvissa näkymiä tivolista. Kesäkuussa 1944 tivoli evakuoitiin venäläisten suurhyökkäyksen alettua ja takaisin ei enää tultu.

Kommentit:

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Hei, kyselisin ylimmäisestä kuvasta, että kumpi klovneista on Nils Berkovits, hän sattuu olemaan isäni setä.
S
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Vasemmanpuoleinen on PELLE JALI Valto Aulamo ( 1919 - 1975)
Oikeanpuoleinen on PELLE AUGUST Nils Berkovitz ( 1910 - 1981)
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

.

Kettusen kupletit

Tämä nyt ei ole mikään sirkusjuttu, mutta aika lähellä. Pikemminkin tämä menee varieteen puolelle. Tässä pari tivoli-ilmoitusta, Tivoli Pohjola vuodelta 1934 ja Tivoli Imatra 1940. Oikeastaan melko mitäänsanomattomat mainokset, mutta yksi yhteinen piirre niissä on. Molemmissa mainitaan Herra Kettusen laulut. Se riitti siihen aikaan. Kansa tuli joukoittain kuuntelemaan mitä Kettunen oli nyt keksinyt. Kuka oli tämä Kettunen?

Eino Kettunen (s. 13.5.1894–15.8.1964) oli kuplettilaulaja, kansanhumoristi ja rahvaan elämän kuvaaja. Kupletit ottivat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja niitä voidaan pitää aikansa uutisina. Eino teki lauluja ja kierteli esittämässä niitä ympäri Suomea. Jokaiselle esiintymispaikkakunnalle valmistui uusia lauluja, useimmiten vanhoihin sävelmiin. Yleensä hän käytti säveltämiseen kanteletta. Muita hänen soittimiaan olivat hanuri, fleksatoni ja huuliharppu.

Kettunen haki lehti-ilmoituksella säestäjää itselleen 1920-luvun alussa ja tapasi kitaraa soittavan 17-vuotiaan Kerttu Vänttisen. Naimisiin he menivät vasta 1929. Tämä oli Einon toinen avioliitto. 1930-luvulla Kettunen työskenteli Suomen Tivolissa. Esiintyjinä olivat myös Rafu Ramstedt, Veikko Sato ja Kusti Kupila. Kaikilla heillä oli oma kuplettitelttansa. Kettunen oli nimennyt oman telttansa Laulunäyttämöksi. Juuka-seuralta löytyy kuvakin tästä teltasta. Talvisin Kettunen esiintyi ravintoloissa, iltamissa ja radiossa. Jatkosodan aikana Kettunen viihdytti sotilaita Karhumäen Tivolissa. Tivolin toiminta alkoi kevättalvella 1942. Sotien jälkeen Kettuset muuttivat Helsinkiin. Erilaiset sairaudet ja lopulta Parkinsonin tauti lopettivat Einon kiertue-elämän.

Lähde: Jaakko Kotimäki, "Terve Huttunen, tääl' on Kettunen", Pro gradu -tutkielma, 2008 Joensuu

Kommentit:

Eino Kettusen kuplettiteltasta löytyy kuva täältä:
http://tinyurl.com/q86tel4

Huvipuisto Seiterä 1969

Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 5.7.1969:

Huvipuisto Seiterä
Hippoksella avataan tänään klo 14, huomenna klo 12
Ilmaisissa kenttäohjelmissa:
Reynoso-Trio Meksikosta.
Jose Cardona, huimapäinen "pilvikeinu", ainoana koko maailmassa
Sähköautot • Vauhtivirveli • Swingoplane, ensi kertaa kiertueella Suomessa
Ilmaiset ilmapallot joka päivä vanhempiensa seurassa tuleville pikkulapsille ensimmäisen tunnin aikana
Huvipuistoon vapaa pääsy

Tuohon aikaan Seiterä käytti vielä huvipuisto-termiä, tänäänhän se on tivoli niinkuin muutkin kiertävät ajolaiteyritykset. Huvipuisto Seiterän perusti Lauri Seiterä (1915–1992). Alkuaan hänen sukunimensä oli Cederholm vuoteen 1937 asti. Laurin äiti työskenteli Sariolan kotiapulaisena Keravalla, joten Laurista tuli yksi tivoliperheen jäsen. Seiterä palveli mm. Karhumäen Tivolissa kenttämestarina. Vuonna 1951 Lauri Seiterä avasi Linnanmäellä Vedenneitohallin, jonka tuntee lähes jokainen aikuinen suomalainen. Se oli vetonaula aina vuoteen 1980 asti. Seiterä harjoitti Linnanmäellä myös paljon pelitoimintaa.

Huvipuisto Seiterän ensimmäinen toimintavuosi oli 1966. Seiterän tivolialueelle ei koskaan ole peritty erillistä maksua. Seiterällä on sormensa mukana myös Tampereen Särkänniemen synnyssä. Vuonna 1973 Leo Lindblom perusti Neulan huvipuiston Särkänniemeen. Puistossa oli useita Seiterän ja ruotsalaisen Åke Skoghin laitteita. Puisto toimi pari vuotta ja Särkänniemi avattiin 1975.

Sairastuttuaan 80-luvun lopulla, Seiterä myi suurimman osan laitteistaan pitkäaikaiselle työntekijälleen, Antero "Roope" Tuomiselle, joka pyöritti toimintaa vuoteen -91 saakka. Vuonna 1992 ohjaksiin tarttui Tuomo Seiterä. Vuonna 1994 Tuominen lähti omille teilleen Roopen Tivoli -nimellä.

Allaoleva kuva Huvipuisto Seiterästä on otettu joskus 80-luvulla.

Lähde: Huvipuisto.net

Humpuukiteltta ja Musta kabinetti

Jos liikutte Mäntässä päin, poiketkaa Pekilossa, jossa Mäntän kuvataideviikkojen yhtenä näyttelynä on Humpuukiteltta ja Musta kabinetti. Näyttely on avoinna vielä elokuun loppuun asti.

Humpuukiteltta on tilateos, joka rakentuu kuvataiteilija Marjo Levlinin autiosta vaivaistalosta löytämistä taikuri Louis Billingille kuuluneista esineistä. Näyttelyn videoteokset Taikurin Varjo ja Humbug sekä ääniteos Valkoisen Sheikin esitys ovat syntyneet sattuman ja Mustan kabinetin esittäjän innoittamina.

Mielenkiintoinen käyntikohde, mutta näyttelyn valaistus oli mielestäni vähän poskellaan. Samaan tunnelmaan olisi päästy parilla lisävalollakin. Nyt täytyy ensin totutella viisi minuuttia, jotta silmät tottuisivat pimeyteen ja senkin jälkeen täytyy liikkua varovasti. Esillä oleviin esineisiin olisi ollut myös mielenkiintoista tutustua tarkemmin.

Louis Billing (1888–1980) toimi sirkus- ja tivolialalla koko elämänsä. Ensimmäisen kerran hän esiintyi jo 6-vuotiaana. Hän kiersi Suomea vuodesta 1915 mm. Knut Lindbergin (1875–1918) Grand Cirkus Nationalin mukana omalla ampumaradallaan. Hän hankki myös karusellin ja muita tivolilaitteita. Vuonna 1935 hän alkoi esittää Mustaa kabinettia.  Sodan aikana hän esiintyi Valkoinen Sheikki -nimellä Karhumäen Tivolissa ja vielä 50-luvulla myös Linnanmäellä.

Grotenfeltin Sirkus

Viime sotien aikana moni rintamamies tuli tarkkaan tuntemaan ainakin  yhden tivolin ja yhden sirkuksen. Ne olivat  Grotenfeltin Sirkus ja Karhumäen Tivoli.

Ei näillä kahdella mitään yhteistä ollut eikä tuo sirkuskaan mikään sirkus ollut. Mutta jo silloin nimitettiin kaikkea epäuskottavaa, sekasortoista ja erikoista sirkukseksi. Niinkuin nykyäänkin. Grotenfeltin Sirkus oli korjausvaunu, joka epäinhimillisissä oloissa sai ihmeitä aikaiseksi. Esiintyjiä ei montaa ollut, mutta sitä ammattitaitoisempia. Ylhäällä pari kuvaa tästä "sirkuksesta" vuonna 1941.

Vuosina 1942–1944 Suomen Tivoli toimi armeijan alaisuudessa Karhumäessä viihdyttämässä sotilaita. Karhumäen Tivoli oli pystytetty vanhan venäläisen huvipuiston paikalle. Perinteisten ajolaitteiden lisäksi Karhumäessä vieraili runsaasti esiintyviä taiteilijoita. Täältä tehtiin myös viihdytyskiertueita rintamalle asti. Alhaalla pari kuvaa Karhumäestä 1942 kesäkuussa.

Jono Mustaan kabinettiin

Valkoinen sheikki vetää jatkuvasti yleisöä jonoon. Karhumäki 8.6.1942. 
Näin kirjoitti vänrikki H. Harrivirta ottamansa valokuvan taakse. Harmi, ettei sheikki itse näy näissä Puolustusvoimien sodanaikaisissa kuvissa. Karhumäen Tivoli työllisti sodan aikana useita sirkus- ja varieteetaiteilijoitamme.

Tässä yksi lainaus Simsalabim-lehdestä No 122 1/1973:
Louis Billing, Valkoinen Sheikki  ”Ben Ali Bey” (1888–1980)
Suomalaisen mustan kabinetin esittäjä Louis Billing on syntynyt 19.8.1888 Kuopiossa. Hänen vanhempansa olivat tulleet tänne vähän aikaisemmin Ruotsista ja Suomeen he sitten jäivätkin. Isällä oli hevosvetoinen karuselli ja äiti hoiti lipunmyynnin. Kierrettiin markkinoita ja juhlapaikkoja. Usein viivyttiin paikkakunnalla 2–3 viikkoa ja kävijöitä riitti, sillä siihen aikaan ei ollut kovinkaan paljon huveja tarjolla. Markkinoilla tavattiin kiertäviä sirkuksia ja muita yrittäjiä. Louis oli 6-vuotiaana ensimmäisen kerran avustajana eräässä sirkusohjelmassa. Jostain syystä karuselli ja ampumarata vetivät enemmän puoleensa kun artistin ura.
Hän oli 1915 Knut Lindbergin sirkuksen mukana omalla ampumateltallaan. Louis sattui usein yhteen tanskalaisen salonki-taikuri Buckhardtin kanssa, joka kierteli maatamme Mustalla kabinetilla. Buckhardt käytti useita taitelijanimeä mm. Ben Ali Bey ja Dolfiini. Myöhemmin Louis avioitui Buckhardtin tyttären kanssa. Buckhardt vetäytyi syrjään 1930-luvun alussa ja asettui Vaasan, jonne hän perusti valokuvausliikkeen. Buckhardt kuoli 1941. Kauhavan markkinoilla 1935 Billing ehdotti Jaffu Sariolalle, että otetaan se Musta kabinetti mukaan, johon Sariola tokaisi: ”Sehän on mahdotonta eihän sitä osaa esittää kukaan muu kuin Buckhardt”. Billing piti kuitenkin päänsä ja tilasi välineet Vaasasta ja antoi koenäytöksen, joka oli suuri menestys. Jutut hän osasi ulkoa ja esiintymistaitoa oli omasta takaa. Sariola hyväksyi Mustan kabinetin mukaan matkalle ja Billingin neljännesvuosisadan pituinen taiteilijaura alkoi. 

Tässä vielä Billingin mainoskortti. Valkoinen Scheikki on kirjoitettu hiukan saksalaisittain murtaen.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••
Mitä pitää sisällään Mustan kabinetin esitys? Mustaa teatteria vai mitä?
Pauliina Räsänen
••••••••••••••••••••••••••
Se on Mustaa teatteria. Siitä on käytetty myös nimitystä Ilmestysmaja. Musta esitystila, mustat avustajat, mustalla sametilla temppuilua ja hyvää valosuunnittelua. Heikki Nevalan kirjassa Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita on pitkät jutut tästä taikuuden lajista. Kirjan lopussa on jopa Louis Billingin esityksen koko spiikki.
••••••••••••••••••••••••••

.

Pelle Jali Karhumäessä

Sotavuosina Karhumäen Tivolissa vierailleille sotapojille jäi mieliinpainuviksi muistoiksi ainakin kaksi klovnia. Toinen oli Pelle Augusti eli Nils Berkovits (1910–1981) ja toinen oli Pelle Jali eli Valto Aulamo. Jalin syntymäaikaa en löytänyt mistään, mutta Seura-lehdessä nro 3 17.1.1975 oli artikkeli otsikolla Pelle Jali eli Valto Aulamo on kuollut.

Tässä SA kuva-arkistosta löytyneet kolme kuvaa Pelle Jalista Vappuna 1942. Yläkuvassa ylitetään Kumsajoen siltaa. Kahdessa alakuvassa nähdään Pelle Jali esiintymässä.

Pistän tähän mukaan vielä lainauksen Tenho Tiilikaisen kirjoittamasta jutusta Etelä-Saimaa -lehdessä 14.3.2004. Se on selkeä kuvaus Karhumäestä:
Vuosina 1942–1944 sotatoimialueella Itä-Karjalassa toiminut Karhumäen tivoli on yksi erikoisuus sota-ajan viihdytystoiminnassa. Itse asiassa Karhumäen tivoli oli osa Suomen tivolia. Tivolin toiminta perustui J.A.F. Sariolan johtaman yksityisen tivoliyhteisön ja puolustusvoimien keskinäiseen sopimukseen. 
Sota ei häirinnyt tivolitoimintaa, eikä tivoli ollut koskaan kiinni. Se toimi koko ajan samalla paikalla, kauniilla, vanhalla huvipuistoalueella Kumsajoen mutkassa keskellä Karhumäen kaupunkia. Tivoli toimi aluksi kymmenessä lämmitettävässä teltassa. Kesätivolialueella oli muun muassa soittolava/huvinäyttämö ja sen edessä penkit, ulkoilmaravintola, ampumarata, pelihalli, karuselli, sirkus ja kabaree. Kumsajoen toisella puolella sijainneessa talvitivolirakennuksessa oli mm. sirkus, huvinäyttämö, vapaanäyttämö, kabaree, ampumarata, kanttiini ja pelejä. 
Näyttämötoiminta oli jaettu kolmeen eri osastoon: sirkus, kabaree ja huvinäyttämö. Sirkuksen kantavia voimia oli Pelle Jali, eli Valto Aulamo, jonka legendaarinen huudahdus oli "sateet tulivat, luteet menivät". Lisäksi oli joukko-osastoistaan komennettu voimistelijoita kuten Aapo Noponen, Matti Kaksonen ja Ale Saarvalta. 
Kabaree- ja tanssiesitysten tanssijat olivat yleensä oopperan balettitanssijoita, kuten mm. Into Lätti, Olavi Kuorikoski ja tanssipari Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Raikuvimmat suosionosoitukset sai kertoman mukaan kuitenkin näyttelijä-laulajatar Lulu Paasipuro. Huvinäyttämöllä esitettiin kepeitä näytelmäkappaleita. Näyttämö oli lähinnä Yrjö ja Inkeri Halmevaaran perheteatteri. Näyttelijöitä olivat muun muassa Tuukka Soitso, Uuno Schultz, Vilho Karhu ja Kauko Helovirta (Hellström), joka aloitti esiintymisensä Karhumäen tivolissa jo 17 vuotiaana vuonna 1942.
Lähteet: Jatkosodan historia, osa 6 sekä Tivoli Sariolan nettisivut.

Ylläolevan tekstin myötä tuli selvyyttä myös alla olevaan valokuvaan, jonka esitin joskus aiemmin kysellen sen perään. Postikortti esittää jutussa mainittua tanssiparia Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Lieneekö Orvokki sukua kolmannelle tunnetulle suomalaiselle klovnille Sivo Siposelle?

Kommentit:


••••••••••••••••••••••••
Nyt löytyi Pelle Jalin eli Valto Aulamon syntymäaika s. 29.5.1919 Lahdessa.
Tämä tieto lyötyi Viljo Korpelan kirjasta NIIN SE ON POIJAAT Viihdetaiteilijat sodissamme 1939–1945. Kirja ilmestyi 1991. Siinä on paljon tietoa ja kertomuksia monesta tunnetusta esiintyvästä taiteilijasta.
BG

••••••••••••••••••••••••

Korjataan tässä postauksessa pari nimeä. Tekstissä mainittu Aapo Noponen tarkoittaa Alpo Malista. Hän käytti esiintyessään nimeä Pelle Nopo ja siitä johtuen häntä usein nimitetään Noposeksi.
Tekstissä mainittu Ale Saarvalta on itse asiassa Ale (Aleksander) Saarvala. Hän oli telinevoimistelija ja voitti rekillä kultaa Berliinin kisoissa 1936. Hän muutti Kanadaan 1957 ja kuoli 1989.
MA
••••••••••••••••••••••••

.

Sota-ajan kuvia

SA-kuva-arkisto on nyt avoin kaikille netissä osoitteessa sa-kuva.fi. Tämä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä teko. Ainutlaatuinen kuvakokoelma sisältää lähes 160 000 Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sodan ajan valokuvaa vuosilta 1939–1945. Pääosan kuvista ovat ottaneet Päämajan alaisten tiedotuskomppanioiden kuvaajat. Talvisodan kuvamateriaali on rintamamiesten omalla kalustollaan kuvaamaa.

Ylhäällä olevan kuvan nro 132208 tekstissä kerrottiin kuvan olevan Karhumäen Rintama tivolista (Suomen Tivoli) 11.7.1943. Siinä jonotetaan 5 markan hintaisia sisäänpääsylippuja tivolialueelle.

Tutkin pikaisesti tätä kuva-arkistoa ja sieltä osui silmään alla oleva kuva nro 95722, joka on otettu Rukajärvellä 26.6.1942. Kuvatekstissä kerrotaan, että kiertueen taikuri, Salme Mäkelä esiintyy ja pojilla on hauskaa. Harmi, että itse taikuria ei näy, sillä veikkaan, että kyseessä on viihdytyskiertueella ollut Solmu Mäkelä. Tietojen koodaaja ei ehkä ole uskonut, että jollain voisi olla tuollainen etunimi.

Pitääpä tutkia tuota arkistoa lisää. Kerron taas, jos jotain löytyy.

Sariolan historiaa talteen

Maaliskuun 25. päivänä oli Keravan museossa historiallinen tapahtuma. Sariolan suvun haarat luovuttivat osan arkistostaan Keravan museolle. Lahjoitus käsitti osan Jaffu Sariolan arkistosta. Lahjoituksen teki Jaffu Sariolan vanhimman lapsen Tauno Sariolan tytär Outi Strid. Lahjoitetussa materiaalissa oli kirjeenvaihtoa, sopimuksia ja muuta materiaalia. Osa materiaalista käsitteli rajan takana ollutta Karhumäen Tivolia.

Tilaisuudessa olivat edustettuina Jaffu Sariolan lapsista viisi. Paikalla oli Taunon, Sadun, Soilikin, Unton ja Matin jälkeläisiä. Jaffu ja Helmi Sariolalla oli yhdeksän lasta: Tauno, Satu, Sinikka, Soilikki, Toivo, Matti, Veikko, Kalle ja Unto. Veikko kaatui sodassa.

Lahjoituksen otti museon puolesta vastaan vs. johtaja Leena Karttunen ja museoamanuenssi Tommi Uutela. Leena Karttunen kertoi, että kyseessä on pesämuna, minkä ympärille museolla on tarkoitus systemaattisesti kerätä Sariolaan liittyvää materiaalia. Museolla on ennestään Sirkus Sariolan rumpalin Valde Larimon leikekirja. Lähtökohtana on siis keravalaislähtöinen viihdetoiminta sisältäen tivolin, sirkuksen ja elokuvan. Jaffu Sariola ja isänsä J.A.W. Grönroos olivat uranuurtajia kaikissa näissä. Museon suunnitelmissa on aiheeseen liittyvän näyttelyn järjestäminen parin vuoden kuluttua.

Sariolan suku pyörittää edelleen kahta tivolia, Suomen Tivolia ja Tivoli Sariolaa. Suomen Tivolin tulevasta kiertueesta kertoi Lulu Sariola ja Tivoli Sariolan kiertueesta Ville Sariola. Molemmat edustavat kuudetta sukupolvea. Edessä ovat Sariolan suvun 125-vuotisjuhlakiertueet.

Kuvissa Sirkus Sariolan ensimmäisen vuoden juliste vuodelta 1949 ja Suomen Tivolin simpanssijulste. Simpanssijulisteen on tenyt kuvataiteilija, akrobaatti ja hyväntekijä Veikko Hursti. Julisteet kuuluvat Ruotsin sirkusakateman arkiston kokoelmiin.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Loistavaa! Sukututkijoitakin kiinnostavaa! Etukäteiskiitoksin RRR!