Suomi 100 vuotta • Finland 100 years

Itsenäisen Suomen satavuotisjuhlinta on tuottanut myös monta hyvää kirjaa. Yksi niistä on Kirjakaaren tuottama Suomi 100 menestyksen vuotta. Tyylikkäästi taitettu kirja tuntuu arvokkaalta vaikka se itse asiassa on kokoelma enemmän tai vähemmän tunnettujen yritysten mainoksia. Kaikki toki ansaitsevat paikkansa Suomen historiassa. Tässä kolme poimintoa:

Tanskan Dyrehavsbakken perustettiin vuonna 1583. Maailman ensimmäinen nykyaikainen huvipuisto avattiin New Yorkin Coney Islandilla vuonna 1895. Suomen vanhin huvipuisto, Linnanmäki avattiin 1950. Vuonna 1957 perustettiin Lasten Päivän Säätiö vastaamaan Linnanmäen taloudesta ja kehittämisestä. Lintsi kukoistaa edelleen. Vesilinnanmäki alkaa käydä vain ahtaaksi sille.

Vuonna 1976 Carl-Gustaf Jernström ja Leena Jurvakainen pistivät likoon koko omaisuutensa ja herättivät henkiin jo kuolonkouristuksissa vääntelehtineen Suomen sirkuskulttuurin. Ilmeisesti sanonta "kerran sirkuslainen on aina sirkuslainen" pitää paikkansa, sillä muutaman konkurssinkaan jälkeen he eivät ole antaneet periksi. Nyt Sirkus Finlandialla menee jo hyvin. Calle Jr on ottanut ohjat käsiinsä ja sirkussuvun kolmas polvikin pyörii jaloissa.

Vuoden 1943 kohdalle kirjassa on sijoitettu Karhumäen rintamativolin tarina  Tivoli Sariolan logon kera. Miksi siinä ei ole Suomen Tivolin logoa? Tivolin laitteet ja henkilökunta kun olivat peräisin Suomen Tivolista. Vai onko tämä turhaa pilkun viilaamista? Sukulaisistahan tässä on kyse. Tässä alhaalla kuva Karhumäen Tivolin sisäänkäynnistä 1942.

.

Ursus 1943

Tämän artistin perään olen kysellyt aiemminkin pari kertaa. Kysnpä taas kun löytyi uusi kuva hänestä. Hänen taiteilijanimensä oli Ursus. Hän oli kahlekuningas, taikuri ja kuvan perusteella myös eläinkouluttaja. Kuva on Puolustusvoimain sodanaikaisesta arkistosta. Sen on kuvannut kersantti O. Korkea-aho 27.9.1943 jossain viihdytystilaisuudessa Helsingissä. Takaseinällä näkyy olevan maailman kartta. Kuvatekstiin on kirjoitettu: "Ursus nyrkkeilevän koiransa kanssa". Tunteeko kukaan tätä taiteilijaa?

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Ursus oli oikealta nimeltään K.V. Långström. 

Jo vuonna 1919-1920 hän mainosti julistessaan kahlekuningas Sunellin saloja. Lisäksi hän oli klovni ja voimistelija Mukana esityksissä taisi olla vain hän ja lapset. Hänestä on lyhyesti kerrottu Silmänkääntäjiä-kirjassa s. 133.

Kahlekuningas Långström jäi kiinni Lappeenrannassa 1924 huviveron kiertämisestä. Asia meni raastuvanoikeuteen, mutta mikä oli oikeuden päätös, ei ole tiedossani.

Vuonna 1936 Leppävaarassa Sirkus Olympian johtajana Långström otti sirkukseen mukaansa kaksi lasta ilman vanhempien lupaa. Yksitoistavuotias poika ja hänen vanhempi siskonsa olivat sirkuksessa kuukauden, ennen kuin heidät löydettiin. Långström vetosi siihen, että sirkukseen oli hakenut sata lasta töihin, joista hän oli valinnut kaksi. Långström joutui oikeuteen ja sai kuusi kuukautta vankeutta lapsenryöstöstä. Näihin aikoihin Långström tunnettiin nimenomaan nimellä Voimamies Ursus, ja lehdissä, joissa oikeusjuttua reposteltiin, kerrottiin hänen oikea nimensä: K.V. Långström.

Tässä oli ylempinä postaus Seurue Olympiasta vuodelta 1930. Myös siinä mainittiin Ursuksen nimi. Joten olisiko Olympia ollut myös samaisena vuonna Långströmin ohjelmateltta, on ainakin minun valistunut arvaus. Kahlekuningas Elisabeth on minulle tuntematon, mutta jos Långström oli itse kahlekuningas, kyseessä voi olla hänen tytär, tai joku muu hänen opettamansa henkilö.

t.Heikki Nevala

Pieni korjaus. Långström siis mainosti 1919-1920 paljastavansa kahlekuningas Sunellin temppuja.

t.Heikki Nevala 

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Katso myös:

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/01/taikuri-ja-kahlekuningas-k-v-langstrom.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kahlekuningas-ursus.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/08/kuka-oli-ursus.html

http://sirkusteltta.blogspot.fi/2015/02/kahlekuningatar-elisabet-1930-shackle.html

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Elisabeth var Ursus Sambo och min fars mamma och farmor till mig. Hon hette Elisabeth Malm

(Elisabeth oli Ursus Sambo ja isäni äiti ja isoäiti minulle. Hänen nimensä oli Elisabeth Malm.)

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Mielestäni K.V.Långströmin vaimon sukunimi on väärä. Äitini kertoi, että se oli Koivurova. 

Jarmo Teinilä

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Ilmeisesti Ursus oli naimisissa kahdesti? Toisen vaimon tyttönimi oli Elisabeth Malm ja toisen Johanna (Hanna) Maria Koivurova.

Kari

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Sotavangit

Viime sotien vangeillakin oli omaa viihdytystoimintaa. Tämä kuva on otettu 4.2.1943 Suojärvellä erään Karhumäen suunnalla olevan sotavankileirin illanvietosta, jossa vangit suorittivat itse ohjelman. Vangit esittävät suoritusta, jossa voimamiehen vatsalle on pantu 230 kg:n painoinen kivi, jota toiset vangit nyt hakkaavat rautamoukareilla voimiensa takaa. Asento on kyllä sellainen, että perhekalleudet tuossa kovimmat iskut saa. Maassa makaavan miehen kasvot on peitetty, jotta kasvoille ei parskuisi kivensiruja. Kivi on peitetty takilla, jottei kivensiruja lennä joka paikkaan. Ja kaiken takana soi hanuri. Näytännön jälkeen nousi mies kuulemma reippaana seisomaan.

Karl Gerhard

Vuonna 1943 järjestettiin monenlaisia hyväntekeväisyysnäytöksiä. Tilaisuudet voitiin järjestää huviverosta vapaana, jos rahaa kerättiin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kino Savoyssa eli nykyisessä Savoy-teatterissa Helsingissä järjesti Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liitto r.y. kaksi hyväntekeväisyyskonserttia toimintansa tukemiseksi.  16-sivuisen ohjelmalehtisen mukaan liitto tukee invaliidien omatoimisuuspyrkimyksiä. Ajanvietemusiikista vastasi Erkki Ahon orkesteri ja suomalaisena laulusolistina oli Mary Hannikainen säestäjänään Väinö Hannikainen.

Konsertin vieraileva tähti oli yllä olevan kuvan Karl Gerhard (1981–1964), joka oli ruotsalainen revyykuningas. Hän oli laulaja, näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka nousi kuuluisuuteen 1930-luvulla. Hän teki kupletteja ja revyy-kappaleita. Tunnetuimpia olivat “Jazzgossen”, “Lilla Frida” ja “Hej på dej du gamla primadonna”. Kino Savoyn esityksessä hän lauloi omia tekstejään. Musiikkipainotteisen ohjelman lomassa esiintyi suomalainen Talikkalan Taitovoimistelijat (alakuva) eli Olli Lehtinen ja Yrjö "Janne" Irjanne.

Eldfest

Haaparannan Sporttiklubi järjesti kaksipäiväisen tulijuhlan syyskuun alussa vuonna 1943. Esiintyjät olivat suomalaisia. Kumpanakin päivänä järjestettiin ilotulitus. Esiintyjinä Talikkalas Artistgymnaster eli Talikkalan Taitovoimistelijat, Mr Bruno eli taikuri Bruno Johansson, Toini Pipinen, Anja Salenius ja Eino Rouvala. Pääsymaksu oli vain kruunu 50 äyriä.

Kuvateksteissä näyttää olevan pientä epätarkkuutta. Talikkalan Taitovoimistelijoiden kuvan alla lukee Eino Rouvala ja Olli Lehtinen ja hanuristin kuvan alla Yrjö Irjanne. Siinä ovat Rouvala ja Irjanne vaihtaneet paikkaa.

Ohjelman lisäksi tilaisuudessa oli tanssiakin tottakai – vanhaa musiikkia ja uudempaakin. Orkesterin nimi oli mielenkiintoinen, The Rhytim Boys. Mitähän tarkoittaa sana refrängsångerska orkesterin nimen alla? Lauloiko Pipinen vain kertosäkeitä.

Mutta mitäs näistä kirjoitusvirheistä. Sanoma meni perille ja kaikilla oli ilmeisesti hauskaa. Sodasta huolimatta.