Karl Gerhard

Vuonna 1943 järjestettiin monenlaisia hyväntekeväisyysnäytöksiä. Tilaisuudet voitiin järjestää huviverosta vapaana, jos rahaa kerättiin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kino Savoyssa eli nykyisessä Savoy-teatterissa Helsingissä järjesti Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liitto r.y. kaksi hyväntekeväisyyskonserttia toimintansa tukemiseksi.  16-sivuisen ohjelmalehtisen mukaan liitto tukee invaliidien omatoimisuuspyrkimyksiä. Ajanvietemusiikista vastasi Erkki Ahon orkesteri ja suomalaisena laulusolistina oli Mary Hannikainen säestäjänään Väinö Hannikainen.

Konsertin vieraileva tähti oli yllä olevan kuvan Karl Gerhard (1981–1964), joka oli ruotsalainen revyykuningas. Hän oli laulaja, näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka nousi kuuluisuuteen 1930-luvulla. Hän teki kupletteja ja revyy-kappaleita. Tunnetuimpia olivat “Jazzgossen”, “Lilla Frida” ja “Hej på dej du gamla primadonna”. Kino Savoyn esityksessä hän lauloi omia tekstejään. Musiikkipainotteisen ohjelman lomassa esiintyi suomalainen Talikkalan Taitovoimistelijat (alakuva) eli Olli Lehtinen ja Yrjö "Janne" Irjanne.

Talikkalan taitovoimistelijat

Vaikka Olli Lehtinen ja Janne Irjanne esiintyivätkin vielä 1942 Puolustusvoimien Leijona-illassa Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä, niin kansainvälisissä yhteyksissä he käyttivät jo nimeä 2 Akilles. Se oli vieraissa maissa paljon helppolukuisempi. Esimerkiksi vuonna 1940 he esiintyivät Kööpenhaminassa Lorry-nimisessä ravintolassa, mikä käytti paljon esiintyjiä. Siinä oli suuri sali, jonka toisessa päässä oli korotettu näyttämö. Samaan aikaan siellä oli toinenkin suomalainen esiintyjä, nimittäin ksylofonitaituri Eino Katajavuori!

Leijona-ilta

Talikkalan taitovoimistelijat perustettiin vuonna 1933, mutta lakkautettiin syyskuussa 1939 ryhmän jäsenten saadessa kutsun kertausharjoituksiin. Olli Lehtinen ja Janne Irjanne jatkoivat esiintymistä samalla nimellä esiintyen paljon eri viihdytyskiertueilla. Marras-joulukuussa 1942 he olivat mukana Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Leijona-ilta -kiertueella.

Ohjelma sisälsi taitovoimistelun lisäksi musiikkia, huumoria ja tanssia. Ohjelma kesti parisen tuntia.  Talikkalan taitovoimistelijoiden lisäksi ohjelmassa oli alikersantti Eino Katajavuoren, virtuoosimaisen ksylofonin taitajan esitys. Ksylofoni kirjoitettiin silloin pitkän kaavan mukaan eli xylophoni. Einollahan oli vakavan numeron lisäksi koominen hahmo. Tanssiesityksestä vastasivat Suomalaisen Oopperan tanssijat Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Ohjelman juonsi ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi.


Ohjelmalehtisessä oli kansien lisäksi 32 sivua. Tiukka taloudellinen tilanne heijastui siinä, että ohjelmalehdessä olleet mainokset olivat pääasiassa tekstimuotoisia kannatusilmoituksia. Ohjelmalehden etukannen sisäsivulla näkyy olevan Taika-Magic -taikatemppuvälinekaupan mainos. Kyseessä on ainoa alan erikoisvalmistamo Suomessa. Kenenköhän kauppa on ollut kyseessä?

Talikkalan Taitovoimistelijat 1939

Oheiset kuvat ovat Tallinnassa 18.–19.8.1939 pidetyn urheilutapahtuman esitteestä. Viipurin Toverit vieraili siellä Tallinnan Työväen Urheilijoiden vieraana ja kaksipäiväisessä  juhlassa oli 18.8. jalkapallo-ottelu Tallinnan stadionilla ja 19.8. voimistelunäytös. Lisäksi ohjelmassa oli nyrkkeilyä, painia ja painonnostoa.

Yläkuvassa esiintyvät Talikkalan taitovoimistelijat ja siinä ovat mukana Yrjö Irjanne, Veikko Isokangas, Sulo Isokangas, Olli Lehtinen ja Sulo Rosenqvist.  Missä kohtaa kukin kuvassa on, ei ole aivan  varmaa. Oletetaan, että koko rakennelma lepää Lehtisen Ollin varassa ja Yrjö Irjanne on vaaka-asennossa. Sulo Rosenqvist  ehkä roikkuu Lehtisen vyössä ja Isokankaan veljekset ovat siinä välissä.

Talikkalan taitovoimistelijat muodostui Viipurin Tovereiden telinevoimistelijoista syksyllä 1933 ja se alkoi Olli Lehtisen ideasta. Hän valitsi ryhmäänsä poikaosastosta "Janne" Irjanteen ja miesosastosta muut.  Runsaan viikon harjoittelun jälkeen edessä oli jo ensimmäinen esiintyminen. Talikkalan taitovoimistelijoista tuli hyvin suosittu esiintyjä ja saamansa palkkiot he antoivat voimisteluseuran kassaan.  Olli Lehtinen oli nähnyt kansainvälisten akrobaattiryhmien esiintymisiä esimerkiksi sirkuksissa. Oli selvää, että ryhmän ohjelmisto vuosi vuodelta monipuolistui, liikesommitelmat tulivat vaikeammiksi ja suorituskin hioutui täsmällisemmäksi ja hienopiirteisemmäksi. Talikkalan Taitovoimistelijat hajosi syyskuussa 1939, kun miehet saivat kutsun kertausharjoituksiin.  Näin päättyi  tämän ryhmän suorastaan loistava ura.

Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne muodostivat oman kaksimiehisen ryhmänsä ja esiintyivät Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä Puolustusvoimiin perustetun viihdytysjaoston järjestämillä ohjelmallisilla kiertueilla sekä sotarintamalla että kotirintamalla ja sotien jälkeen myös ulkomailla. Voi kuvitella, että Talikkalan taitovoimistelijat on ulkomaalaisen juhlan pitäjän suussa aika vaikea lausuttava. Myöhemmin ryhmän nimeksi muutettiin 2 Akilles.

Lähde: Talikkalan Toverit, 1968, Lahti 

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko