Zico aka Kari Hasanen

Kari Hasanen hallitsee myös rola-rolan.

Esiintymisuransa Kari Hasanen aloitti työpaikassaan Korkeasaaressa, jossa sattumalta oli työtoveri, joka harrasti akrobatiaa ja esiintyi – Alpo Hirvimäki. Uteliaisuus heräsi ja Kari kyseli miten noita taitoja voisi opetella. Alpo, joka oli jo Suomessa tunnettu akrobaatti, auttoi Karia alkuun. Kohta he huomasivat treenaavansa useita kertoja viikossa. Ensimmäinen keikka oli Korkeasaaren henkilökunnan joulujuhlat 1976.

2 Akilles Kari Hasanen ja Alpo Hirvimäki.

Karin taitojen kehittyessä mukaan kuvioihin tuli myös Alpon entinen esiintymispartneri. Hän oli Olli Lehtinen joka oli 2 Akilles -ryhmän perustaja. Ollilla oli mittava ura takana akrobaattina Suomesta ja maailmalta. Kovalla harjoittelulla Ollin valmennuksessa Kari ja Alpo saivat ensimmäisen kiinnityksen Linnanmäen Peacock-teatteriin 1977 nimillä 2 Akilles tai Duo Akilles. Numero oli hansta-akrobatiaa.

Duo Akilles Alpo Hirvimäki ja Kari Hasanen.

Siitä alkoi yhteinen akrobatia- ja ystävyyssuhde. joka kesti Alpon Hirvimäen menehtymiseen asti 2012. Kari Hasanen teki mittavan esiintymisuran myös poikansa Nino Hasasen kanssa. Useita vuosia kierreltiin Suomea ja ulkomaita. He esittivät hansta- ja koomista akrobatiaa nimillä Nino & Zico ja Zico & Junior. Duo Akilles käytti myös nimiä Nino & Zico.

Akrobaatit Zico & Junior eli Kari Hasanen & Nino Hasanen.

Kari kävi jopa vierailulla Pohjois-Koreassa ensimmäisten suomalaisten sirkusartistien ryhmässä 1986. Mukana oli mm. Leo Knuuttinen, Alpo Hirvimäki ja taikuri Sir Richard eli Risto Pajunen. Myöhemmin Karin soolonumerot nimellä Jepulis Benjamin sisälsivät myös klovneriaa, jongleerausta ja yksipyöräisellä ajamista. Moni muistaa Karin sirkuskoulujen ja -kurssien opettajana.

Kuvat Kari Hasasen arkistosta.

Akrobaatti Zico aka Kari Hasanen käsinseisonnassa Sirkus Finlandian Wani-norsun selässä kouluttaja Peppinon ohjauksessa.

Jepulis Benjamin Viktor Kalborrekin alias Eeki Manteren kanssa keikalla Hyrylässä asuntomessuilla 1990-luvulla.

Jepulis Benjamin aka Kari Hasanen.

.

Lupaviidakko – Permit Jungle

Voimistelu- ja Urheiluseura Toverit ry vuonna 1949 lähestyi vallesmannia tällaisella 

lomakkeella. "Lausuntaa" esitti Edward Hyyppä, "ksylofoonisooloja" 

esitti Eino Katajavuori ja "voimistelua" Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne.

Kun yhteiskunta ja sen viranomaiset eivät oikein tunne jotain asiaa, se koetaan helposti uhkatekijäksi.  Silloin viranomaiset asettavat sääntöjä ja määräyksiä, millä uhkaavaksi koettua ilmiötä yritetään rajata. Suomi on tällaisten rajoitusten ja määräysten luvattu maa. Sven Hirn sanoikin 1970-luvulla, että jos lakia tulkitaan oikein tiukasti, niin sirkusta ei voi pyörittää. Sirkus Finlandian aloittaessa toimintansa 1970-luvulla, oli voimassa seuraavia lupia. Tämä siis ajalla ennen EU:ta ja euroa.
Ennen kiertuetta hankittavat luvat:

– taiteilijoille työluvat ja viisumit
– joka paikkakunnalla maanomistajalta lupa pystyttää sirkus
– eläinten esitysluvat lääninhallitukselta
– musiikin esittämislupa Teostolta (per. 1928)

Toimenpiteet kiertueen aikana jokaisella esiintymispaikkakunnalla:
– anotaan poliisilta/vallesmannilta huvilupa
– maksetaan vastuuvakuutusmaksut
– terveyslautakunnalle meluilmoitus
– tehdään elintarvikkeiden myynti-ilmoitus
– eläinlääkärille ilmoitus mukana olevaista eläimistä

Silloin kun huvivero vielä oli voimassa (1915–1981), huvilupa-anomusten täyttäminen se vasta taidelaji olikin. Anomuksessa piti näyttää, että  esitettävä ohjelma on ihmistä henkisesti jalostavaa. Esimerkiksi sirkusakrobatia katsottiin viihteeksi, mutta taitovoimistelu oli hyväksyttävää. Kuplettilaulajaa ei kannattanut mainita, sen sijaan kannatti puhua lausuntaesityksestä. Taikuri oli viihdettä, mutta teatteritaide eli näytelmä sallittua; voitiin siis sanoa, että ohjelmassa on taika-aiheinen näytelmä. Jos ohjelma voitiin katsoa tarpeeksi taiteelliseksi, saattoi olla mahdollista saada huvivero pieneksi, jopa kokonaan pois ja sitten saatiin järjestää 1.5 tuntia tanssia; sehän oli kaiken tavoite. Paikallinen nimismies eli vallesmanni päätti veron suuruudesta. Veroliput piti ostaa etukäteen, joten rahaa piti olla ennen kuin ensimmäistäkään lippua oli myyty. Asiakkaalle piti antaa sekä varsinainen pääsylippu että verolippu.

Nykyään asiat hoidetaan hiukan yksinkertaisemmin, mutta aikamoista rumbaa lupien kanssa pidetään edelleen. Jopa samoilla virkamiehillä eri paikkakunnilla on hiukan erilaisia käytäntöjä tänäänkin. Onneksi nuo huviveron aiheuttamat kommervenkit ovat taakse jäänyttä elämää.

Lähde Markku Aulanko

Valmis lomake eri paikkakunnille mentäessä vuodelta 1955. Anottiin lupaa "juhlatilaisuudelle". Leena Rintala huolehti "tanssiesityksistä" ja Reijo Salmista ei manittu taikuriksi vaan hän näytti "sorminäppäryysesityksiä". Soittoa oli paljon. Taiteellinen taso pidettiin korkealla. Ja tietysti tanssia puolitoista tuntia ohjelman päätteeksi.

.

Akilles

Akrobaattiparin Akilles, Achilles, 2 Akilles tai Duo Akilles on aika monelle tämän alan ihmiselle tuttu suomalainen esiintyjäkaksikko vuosikymmnien ajalta. Mutta sitten menee sormi suuhun, kun pitäisi tarkentaa keitä henkilöitä siihen kuuluu. Historiansa aikana duon kokoonpano on muuttunut useita kertoja. Akrobaattiparin isä oli Talikkalan Taitovoimistelijoissa mukana ollut Olli Lehtinen. Partnerina oli silloin Yrjö Irjanne. Kun esiintyjäkaksikosta toinen lopetti, jäljelle jäänyt haki uuden partnerin ja taas jatkettiin nimellä Akilles. Näin tämä jatkumo toimi nykyvuosiin saakka.

Taiteilijanimi 2 Akilles sammui viimein 2000-luvun alussa, kun Kari Hasanen joutui lopettamaan uransa. Ylämiehenä hänellä oli silloin oma poika. Näissä valokuvissa näkyvät ensimmäinen ja viimeinen Akilles.

1900-luvun alusta löytyy Suomesta myös 3 Akilles -niminen akrobaattitrio, mutta sillä on ihan oma historiansa.

Karl Gerhard

Vuonna 1943 järjestettiin monenlaisia hyväntekeväisyysnäytöksiä. Tilaisuudet voitiin järjestää huviverosta vapaana, jos rahaa kerättiin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kino Savoyssa eli nykyisessä Savoy-teatterissa Helsingissä järjesti Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liitto r.y. kaksi hyväntekeväisyyskonserttia toimintansa tukemiseksi.  16-sivuisen ohjelmalehtisen mukaan liitto tukee invaliidien omatoimisuuspyrkimyksiä. Ajanvietemusiikista vastasi Erkki Ahon orkesteri ja suomalaisena laulusolistina oli Mary Hannikainen säestäjänään Väinö Hannikainen.

Konsertin vieraileva tähti oli yllä olevan kuvan Karl Gerhard (1981–1964), joka oli ruotsalainen revyykuningas. Hän oli laulaja, näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka nousi kuuluisuuteen 1930-luvulla. Hän teki kupletteja ja revyy-kappaleita. Tunnetuimpia olivat “Jazzgossen”, “Lilla Frida” ja “Hej på dej du gamla primadonna”. Kino Savoyn esityksessä hän lauloi omia tekstejään. Musiikkipainotteisen ohjelman lomassa esiintyi suomalainen Talikkalan Taitovoimistelijat (alakuva) eli Olli Lehtinen ja Yrjö "Janne" Irjanne.

Talikkalan taitovoimistelijat

Vaikka Olli Lehtinen ja Janne Irjanne esiintyivätkin vielä 1942 Puolustusvoimien Leijona-illassa Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä, niin kansainvälisissä yhteyksissä he käyttivät jo nimeä 2 Akilles. Se oli vieraissa maissa paljon helppolukuisempi. Esimerkiksi vuonna 1940 he esiintyivät Kööpenhaminassa Lorry-nimisessä ravintolassa, mikä käytti paljon esiintyjiä. Siinä oli suuri sali, jonka toisessa päässä oli korotettu näyttämö. Samaan aikaan siellä oli toinenkin suomalainen esiintyjä, nimittäin ksylofonitaituri Eino Katajavuori!

Irjanne Lehtinen ?

Tässä Puolustusvoimien vanhan kuva-arkiston kuvassa lukee kuvatekstinä:
Taiteilija Irjanne Lehtinen esiintymässä Asemiesillassa Messuhallissa. Helsinki.

Ensimmäisenä tulee mieleen Talikkalan Taitovoimistelijat ja Yrjö "Janne" Irjanne ja Olli Lehtinen, jotka myöhemmin ottivat taiteilijanimen 2 Akilles. Mutta jostain taustalta kuuluu kommentti, että eikä ole.

Pistän tuon kasvokuvankin tähän vähän isommalla. Kertokaa onko tässä kyseiset herrat vai ei.

Kommentit:

Ei ole Kaksosen Matti. 

Mervi Lintunen

Leijona-ilta

Talikkalan taitovoimistelijat perustettiin vuonna 1933, mutta lakkautettiin syyskuussa 1939 ryhmän jäsenten saadessa kutsun kertausharjoituksiin. Olli Lehtinen ja Janne Irjanne jatkoivat esiintymistä samalla nimellä esiintyen paljon eri viihdytyskiertueilla. Marras-joulukuussa 1942 he olivat mukana Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Leijona-ilta -kiertueella.

Ohjelma sisälsi taitovoimistelun lisäksi musiikkia, huumoria ja tanssia. Ohjelma kesti parisen tuntia.  Talikkalan taitovoimistelijoiden lisäksi ohjelmassa oli alikersantti Eino Katajavuoren, virtuoosimaisen ksylofonin taitajan esitys. Ksylofoni kirjoitettiin silloin pitkän kaavan mukaan eli xylophoni. Einollahan oli vakavan numeron lisäksi koominen hahmo. Tanssiesityksestä vastasivat Suomalaisen Oopperan tanssijat Orvokki Siponen ja Klaus Salin. Ohjelman juonsi ja huumorista vastasi Toivo Alajärvi.


Ohjelmalehtisessä oli kansien lisäksi 32 sivua. Tiukka taloudellinen tilanne heijastui siinä, että ohjelmalehdessä olleet mainokset olivat pääasiassa tekstimuotoisia kannatusilmoituksia. Ohjelmalehden etukannen sisäsivulla näkyy olevan Taika-Magic -taikatemppuvälinekaupan mainos. Kyseessä on ainoa alan erikoisvalmistamo Suomessa. Kenenköhän kauppa on ollut kyseessä?

Talikkalan Taitovoimistelijat 1939

Oheiset kuvat ovat Tallinnassa 18.–19.8.1939 pidetyn urheilutapahtuman esitteestä. Viipurin Toverit vieraili siellä Tallinnan Työväen Urheilijoiden vieraana ja kaksipäiväisessä  juhlassa oli 18.8. jalkapallo-ottelu Tallinnan stadionilla ja 19.8. voimistelunäytös. Lisäksi ohjelmassa oli nyrkkeilyä, painia ja painonnostoa.

Yläkuvassa esiintyvät Talikkalan taitovoimistelijat ja siinä ovat mukana Yrjö Irjanne, Veikko Isokangas, Sulo Isokangas, Olli Lehtinen ja Sulo Rosenqvist.  Missä kohtaa kukin kuvassa on, ei ole aivan  varmaa. Oletetaan, että koko rakennelma lepää Lehtisen Ollin varassa ja Yrjö Irjanne on vaaka-asennossa. Sulo Rosenqvist  ehkä roikkuu Lehtisen vyössä ja Isokankaan veljekset ovat siinä välissä.

Talikkalan taitovoimistelijat muodostui Viipurin Tovereiden telinevoimistelijoista syksyllä 1933 ja se alkoi Olli Lehtisen ideasta. Hän valitsi ryhmäänsä poikaosastosta "Janne" Irjanteen ja miesosastosta muut.  Runsaan viikon harjoittelun jälkeen edessä oli jo ensimmäinen esiintyminen. Talikkalan taitovoimistelijoista tuli hyvin suosittu esiintyjä ja saamansa palkkiot he antoivat voimisteluseuran kassaan.  Olli Lehtinen oli nähnyt kansainvälisten akrobaattiryhmien esiintymisiä esimerkiksi sirkuksissa. Oli selvää, että ryhmän ohjelmisto vuosi vuodelta monipuolistui, liikesommitelmat tulivat vaikeammiksi ja suorituskin hioutui täsmällisemmäksi ja hienopiirteisemmäksi. Talikkalan Taitovoimistelijat hajosi syyskuussa 1939, kun miehet saivat kutsun kertausharjoituksiin.  Näin päättyi  tämän ryhmän suorastaan loistava ura.

Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne muodostivat oman kaksimiehisen ryhmänsä ja esiintyivät Talikkalan taitovoimistelijoiden nimellä Puolustusvoimiin perustetun viihdytysjaoston järjestämillä ohjelmallisilla kiertueilla sekä sotarintamalla että kotirintamalla ja sotien jälkeen myös ulkomailla. Voi kuvitella, että Talikkalan taitovoimistelijat on ulkomaalaisen juhlan pitäjän suussa aika vaikea lausuttava. Myöhemmin ryhmän nimeksi muutettiin 2 Akilles.

Lähde: Talikkalan Toverit, 1968, Lahti 

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko

Viihdytyskiertueelta

Puolustusvoimien sota-aikaisesta kuva-arkistosta löytyy yllättävän paljon kuvia sirkus- ja varietee-taiteilijoista. Se tietysti osoittaa, että jo silloin pidettiin tärkeänä, että sotilailla on välillä mahdollisuus hiukan tuulettaa pääkoppaansa ja ajatella muutakin kuin sotimista ja kotiväkeä. Esiintymislavat eivät niitä parhaimpia olleet. Pusikko toimi back-stagena. Paljetteja ei housunlahkeissa kimaltele.

Kuvatekstit ovat hyvin lyhyitä, joissakin ei ole juuri mitään. Esiintymiskuvissa on yleensä kiitettävästi artistin nimi merkitty ylös. Paitsi näissä kuvissa.

Yläkuvassa esiintyy joku viihdytyskiertue Sortanlahdessa. Kuvan taakse on kirjoitettu, että yleisö on kansainvälistä, saksalaisia, italialaisia ja suomalaisia.

Alhaalla on ensin kaksi kuvaa Matti Jurvan viihdytyskiertueelta. Ylimmäisessä lukee, että ollaan etulinjoilla Raasulissa (entinen ryssän puoli). Alakuvassa erottuu jo kasvotkin.

Aivan alimmaisena vielä kuva, johon on merkitty: Latvian juutalainen (sirkustaiteilija). Onko hän  vanki?

Kommentit:

Voisiko olla, että nämä akrobaatit olisivat jälleen Lehtinen ja Irjanne eli Talikkalan taitovoimistelijat? Ville Korpelan kirjan mukaan Matti Jurvan kiertueella olivat Onni Laihanen, Olli lehtinen, Yrjö Irjanne, Osmo leivo, Keijo Invenius, Siiri Angerkoski, Irja Hall, Aija Frisk ja Hennes Veivo! 
Arvelee Markku A
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kyllä vain siinä taituroivat Olli ja Janne. Tunnen heidät hyvin, sillä isäni kuului Talikkalan Taitovoimistelijat ryhmään.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
.

Peacock Varietee Helsinki 1960

Tässä Peacockin ohjelmalehti 1960. Ohjelma vaihtui joka kuukausi. Tämä on heinäkuulta. Näytökset olivat arkisin kello 19 ja 21, sunnuntaisin myös kello 15. Aika myöhään tuo viimeinen näytös, jos ajatellaan perheyleisöä. No - ehkä ohjelmakin oli enemmän aikuisille suunnattua.

Mismoune / ja Toy-koira, joka soittaa pianoa (Ranska)
Los Flamencos / korot kopisevat, helmat heiluvat (Espanja)
Les Mensos / kaksintaistelu miekoin (Saksa)
Les Andréano / salamannopeita yllätyksiä (Ranska)
Freya Josse / kylmäverisyyttä trapetsilla (Saksa)
Los Flamencos / ja jälleen tulinen tervehdys Espanjasta (Espanja)
Alice & Rigo / itämainen kultapronssifantasia (Pakistan)
3 Bragazzi / huippuhauskaa italialaisittain (Italia)
Finaali / vieraillaanpa kuussa

Taustamusiikista vastasi tietysti Mario Weber ja 11 solistia. Numerot esitteli iki-ihana Lu Nova. Mutta missä ovat kotimaiset artistit? Tilanne työmarkkinoilla oli sellainen, että vain harvat ja valitut ylsivät taidoillaan kansainväliselle tasolle, jota Peacock ylläpiti. Kesäkuussa 1960 Peacockissa esiintyi Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) ja elokuussa 2 Akilles (Olli Lehtinen ja Bernt Lindfors).

Nokipojat (Matti Kaksonen ja Viljo Korpela) 

2 Akilles (Olli Lehtinen alamies ja ylämies Bernt Lindfors)