1949 • Zoo Cirkus Trolle Rhodin

Zoo Cirkus Trolle Rhodin kiersi Suomea 1949 Lasten Päivän Suursirkus -nimellä. Sirkus oli todellinen suursirkus. Se liikkui kaupungista toiseen omalla 72-akselisella junallaan. Teltta oli 4-mastoinen ja katsomoon kerrottiin mahtuvan 2 500 henkeä. Henkilökuntaa oli kaikkiaan 80. Ennen Tampereelle saapumistaan se oli vieraillut mm. Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Kokkolassa ja Kuopiossa. Tampereella sirkus asettui Lasten Päivän Huvikentälle Hippoksella. Ensi-ilta oli 9.8.1949. Edellispäivänä suoritettiin suuri mainosparaati kaupungin keskustassa. Kuvassa pari norsua ylittää Hämeensiltaa, taustalla Tampereen Teatteri. Sirkuksen ilmoittelussa mainitaan: "Huom.! Sirkuslippu oikeuttaa vapaaseen pääsyyn myös huvikentälle!" oliko sirkuksella omia huvittelulaitoksia mukanaan vai tekivätkö he yhteistyötä jonkun tivolin kanssa? Vai oliko Lasten Päivän järjestäjä kerännyt sirkuksen ympärille erilaisia huvilaite-yrittäjiä?

Myöhemmin sirkuksen siirtyessä Porvooseen, tapahtui siellä harmillinen työtapaturma. Norsujen kouluttaja Gösta Kruuse putosi kuorman päältä saaden selkäänsä pahan murtuman. Seuraavassa näytöksessä hän kuitenkin esiintyi rautaliiveihin kääriytyneenä.

Jossakin vaiheessa kiertuettaan sirkus vaihtoi Kouvolassa yhden leijonansa kahteen karhunpentuun jonkun eläintenkouluttajan kanssa. Lehtiuutinen ei kerro kenen kanssa kaupat tehtiin.


Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••
-"Mää näin norsun Hämeensillalla". -"Niiv varmaan, oliko vaaleenpunane?"
Jarmo Salonen
•••••••••••••••••••••••••••

The two elephants names were probably Birka and Safari, both of them later sold to Zoo Dresden. Birka died in Dresden 1957-02-09, and Safari 1976-02-12. I have them filed in my elephant database here https://www.elephant.se/location2.php?location_id=71&show=5

DanKoehl

•••••••••••••••••••••••••••

I also made a Wikipedia article (in Swedish) about Gösta Kruse here 

https://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6sta_Kruse

DanKoehl

•••••••••••••••••••••••••••

.

1949 Sirkus Sariola

Pelle Jali 1949.

Suomalainen sirkuskulttuuri sai valtavan piristysruiskeen 1949, kun Sirkus Sariola aloitti toimintansa. Sirkuksen impressaarina toimi taikurinakin tunnettu Geovanni Otto. Musiikista huolehti Holger Sihvolan orkesteri, jossa hänen lisäkseen soittivat Keijo H. Launa, Kähkönen, Jouni Yrjönen, Valde Larimo ja  Kalevi Tenkanen. Ohjelma oli hyvin kansainvälistä. Olikohan niin, että kuvassa poseeraava Pelle Jali aka Valto Aulamo oli ohjelman ainoa suomalainen artisti? Lipunmyynnin tuotosta osa lahjoitettiin Ensikotiliiton hyväksi. Sillä tavoin saatiin huvivero hiukan pienemmäksi. Eläintallit olivat pääsymaksua vastaan yleisön nähtävissä. Kukaan ei ollut kuullutkaan sanaa eläinsuojelija. Joku ampumatelttakin taisi olla mukana. Nelimastoisen teltan halkaisija oli 34 metriä ja sisään mahtui kuulemma 2 500 henkeä. Sirkus Finlandian teltan halkaisija nykyään on 37 metriä.
.

Telttapojat | Ring Boys

Klassisessa sirkuksessa työskentelee joukko miehiä, joita voisi kutsua vaikkapa jokapaikan höyliksi. Kuten artistit, hekin muuttavat täysin ulkoasuaan pari kertaa päivässä. Kurasaappaissa kahlaavasta ja kiroilevasta teltan pystyttäjästä tuleekin hetkessä liukasliikkeinen herrasmies uniformussaan ja kiiltonahkakengissään ja kasvoillaan aurinkoinen hymy. Näitä herroja kutsutaan telttamiehiksi, maneesipojiksi, vahtimestareiksi, paikannäyttäjäksi tai miksi vaan – ihan tilanteesta riippuen. Ja on mukana naisiakin ollut.

Telttamiehet siirtävät sirkuskaravaanin reuraavalle paikkakunnalle ja pystyttävät teltan. Sirkusnäytöksessä he tarkistavat pääsyliput sisäänkäynneissä ja opastavat asiakkaat paikoilleen. Näytöksen aikana he huolehtivat esiintyjien rekvisiitan vaihdoista ja maneesissa. Näytöksen jälkeen tämä joukko hyökkää teltan kimppuun, purkaa sen ja pakkaa autoihin. Ja sama rumba alkaa taas seuraavana aamuna.

Nämä kuvat osoittavat, että telttamiehet ovat aina olleet samanlaisia. Mustavalkokuvat ovat Sirkus Sariolasta viisikymmentäluvun alussa. Värikuvat ovat 50 vuotta myöhemmin Sirkus Finlandiasta. Asujen korea luuranko-kuviointi on perintöä ratsuväen univormuista. Ensimmäiset sirkusnäytökset olivat ratsastusnäytöksiä, joissa useimmiten ratsastajina oli ratsuväen edustajia.

.

Sirkus Sariola 1949, lehtijuttu – article

Sirkus Sariolan nelimastoinen teltta Kotkan torilla 13.9.1949.

Teltan halkaisija oli 34 m ja katsomoon ilmoitettiin mahtuvan 2 500 henkeä.

Ensimmäisenä toimintavuonnaan 1949 Sirkus Sariola sai ainakin Tampereella mairittelevan vastaanoton paikallisessa mediassa, varsinkin Hämeen Yhteistyössä. Jo ennen sirkuksen saapumista 31.5.  se kirjoitti loistavan jutun. Kesäkuun toinen päivä sitten arvosteltiin koko näytös näin:

Sirkusnorsut Toni ja Toki hoitajineen. Eläinten välissä domptööri Blacha Lahdessa vuonna 1949.

Tiistaina antoi paikkakunnallemme saapunut Sirkus Sariola avajaisnäytännön avarassa teltassaan tivolialueella. Tämä on k.o. sirkuksen 50-juhlavuosi, ollen se jo kolmannessa polvessa saman suvun johdossa. Avajaisnäytäntö osoitti oikeaksi johtaja Sariolan vakuutuksen, että hänen johtamansa sirkus on täysin ulkolaisten sirkusten veroinen, sillä sen kansainvälinen taiteilijajoukko oli kokonaisuudessaan huippuluokkaa
Sirkuksen eläinohjelmassa oli runsaasti eri rotuisten hevosten monenlaisia esityksia, joista varsinkin Lilian Danielsin täysiverihevosen Bostonin marssi- ja tanssiesitykset, samoin kuin A. Reinschin opettamain hevosten tanssiesitys herätti yleisön kiinnostusta. Hilpeyttä herättivät myöskin pikkuponit ja kirjava seepra, sekä erikoisesti kääpiöelefantit Toni ja Toki monine hauskoine temppuineen, joista maassa selällään maaten annettu huuliharppukonsertti oli yliveto.
Myöskin ihmistaiteilijain esitykset olivat korkeata luokkaa, olipa sitten kysymys jonglööreistä, korkean huonekalupyramidin huipulla kahden jalan varassa keinuvan tuolin selkänojalla m.m. päällään seisovasta tasapainotaiteilijasta Durbin, korkean sirkuksen katonrajassa huimia temppujaan tekevistä Ria Staldy & Co, jännitetyllä teräsvaijerilla tanssivasta Mizza Zollingerista, Geovanni Otton ”meedion” salaisessa kabinetissa suorittamista ihmeteltävistä tempuista, tai viiden merimiehen (joista kaksi oli naisia) hauskoista akrobatiatempuista ja Jalin y.m. pellejen yleisöä huvittavista temppuiluista. Musiikkipuolesta huolehti varsinaisen orkesterin lisäksi kolme taiturimaista Cardinalis-xylofonistia. Tyytyväisenä poistui avajaisnäytännön yleisö ja samoin tulee varmaankin tekemään jokainen, joka tutustuu tähän mainioon sirkukseen, jonka tuloista osa menee Ensikoti-liiton hyväksi.
Sirkuksen yhteydessä olevat eläintallit ovat yleisölle avoinna klo 12–16. Sirkusnäytännöt ovat arkisin klo 20 ja sunnuntaisin klo 15, 18 ja 21. Lisäksi on lastennäytäntöjä puolella hinnalla tk:n 5, 9 ja 11 p:nä klo 14.

Sirkus Sariolan henkilökuntaa; vahtimestareita ja rekvisiittoreita sirkusteltan sisäänkäynnin 

edustalla Turussa 1949. Takarivissä keskimmäinen on Pentti Kallio.

.

Lupaviidakko – Permit Jungle

Voimistelu- ja Urheiluseura Toverit ry vuonna 1949 lähestyi vallesmannia tällaisella 

lomakkeella. "Lausuntaa" esitti Edward Hyyppä, "ksylofoonisooloja" 

esitti Eino Katajavuori ja "voimistelua" Olli Lehtinen ja Yrjö Irjanne.

Kun yhteiskunta ja sen viranomaiset eivät oikein tunne jotain asiaa, se koetaan helposti uhkatekijäksi.  Silloin viranomaiset asettavat sääntöjä ja määräyksiä, millä uhkaavaksi koettua ilmiötä yritetään rajata. Suomi on tällaisten rajoitusten ja määräysten luvattu maa. Sven Hirn sanoikin 1970-luvulla, että jos lakia tulkitaan oikein tiukasti, niin sirkusta ei voi pyörittää. Sirkus Finlandian aloittaessa toimintansa 1970-luvulla, oli voimassa seuraavia lupia. Tämä siis ajalla ennen EU:ta ja euroa.
Ennen kiertuetta hankittavat luvat:

– taiteilijoille työluvat ja viisumit
– joka paikkakunnalla maanomistajalta lupa pystyttää sirkus
– eläinten esitysluvat lääninhallitukselta
– musiikin esittämislupa Teostolta (per. 1928)

Toimenpiteet kiertueen aikana jokaisella esiintymispaikkakunnalla:
– anotaan poliisilta/vallesmannilta huvilupa
– maksetaan vastuuvakuutusmaksut
– terveyslautakunnalle meluilmoitus
– tehdään elintarvikkeiden myynti-ilmoitus
– eläinlääkärille ilmoitus mukana olevaista eläimistä

Silloin kun huvivero vielä oli voimassa (1915–1981), huvilupa-anomusten täyttäminen se vasta taidelaji olikin. Anomuksessa piti näyttää, että  esitettävä ohjelma on ihmistä henkisesti jalostavaa. Esimerkiksi sirkusakrobatia katsottiin viihteeksi, mutta taitovoimistelu oli hyväksyttävää. Kuplettilaulajaa ei kannattanut mainita, sen sijaan kannatti puhua lausuntaesityksestä. Taikuri oli viihdettä, mutta teatteritaide eli näytelmä sallittua; voitiin siis sanoa, että ohjelmassa on taika-aiheinen näytelmä. Jos ohjelma voitiin katsoa tarpeeksi taiteelliseksi, saattoi olla mahdollista saada huvivero pieneksi, jopa kokonaan pois ja sitten saatiin järjestää 1.5 tuntia tanssia; sehän oli kaiken tavoite. Paikallinen nimismies eli vallesmanni päätti veron suuruudesta. Veroliput piti ostaa etukäteen, joten rahaa piti olla ennen kuin ensimmäistäkään lippua oli myyty. Asiakkaalle piti antaa sekä varsinainen pääsylippu että verolippu.

Nykyään asiat hoidetaan hiukan yksinkertaisemmin, mutta aikamoista rumbaa lupien kanssa pidetään edelleen. Jopa samoilla virkamiehillä eri paikkakunnilla on hiukan erilaisia käytäntöjä tänäänkin. Onneksi nuo huviveron aiheuttamat kommervenkit ovat taakse jäänyttä elämää.

Lähde Markku Aulanko

Valmis lomake eri paikkakunnille mentäessä vuodelta 1955. Anottiin lupaa "juhlatilaisuudelle". Leena Rintala huolehti "tanssiesityksistä" ja Reijo Salmista ei manittu taikuriksi vaan hän näytti "sorminäppäryysesityksiä". Soittoa oli paljon. Taiteellinen taso pidettiin korkealla. Ja tietysti tanssia puolitoista tuntia ohjelman päätteeksi.

.

Sirkus Sariola 1949

Jos suomalaisia pyytää mainitsemaan jonkun sirkuksen nimen, aika usein tulee vanhemmilta ihmisiltä vastaukseksi Sirkus Sariola, vaikka se ei toiminut kuin viisi vuotta 1949–1953. Yläkuvassa on Sirkus Sariolan ohjelmalehden kansi  ensimmäiseltä toimintavuodelta. Teltta oli halkaisijaltaan 34 metrinen ja siihen mahtui 2 500 henkilöä. Silloin ei istuttu yksittäisillä istuimilla vaan pitkien lankkujen päällä, joihin mahtui paljon enemmän ihmisiä kun oikein pakattiin.

Tuossa ohjelmalehden kannessa kerrotaan, että suomalainen sirkus viettää 50-vuotisjuhlaansa. Sen mukaan suomalainen sirkus syntyi siis 1899. Mitähän sillä tarkoitettiin?

Sirkus Ducander perustettiin 1896 ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena sirkuksena. Tuossa ohjelmalehden takasivulla mainostetaan, että Suomen Tivoli on perustettu 1881. Nykyään Suomen Tivoli ja Tivoli Sariola kertovat, että J.A.W. Grönroos aloitti varsinaisen tivolitoiminnan Keravalla 15.6.1888. Hänen ensimmäisessä tivolissaan oli ampumarata, nuolen- ja renkaanheittokuja, onnenpyörä sekä teltta, jossa esiintyivät siihen aikaan suositut voimamiehet ja voimistelijat. Jo vuonna 1882 taidesukkeloitsijat Gustaf ja Alexander Westerlund käyttivät akrobatia-esityksestään ensimmäisen kerran nimitystä sirkus.

Mutta mikään näistä vuosista ei natsaa tuon 50-vuotisjuhlan kanssa. Joku varmaan tietää kertoa mitä sillä tarkoitettiin?

Tässä vielä alhaalla nuoren Björn Gammalsin muistiinpanoja vuodelta 1949. Onneksi jotkut ovat pistäneet näitä asioita muistiin.

Cirkus Fox 1949

Iren Pap pienen Kati-tyttären kanssa.

Cirkus Fox oli unkarilaisen Pap'n perheen oma sirkus. He tulivat Suomeen 28.5.1948 Cirkus Brdr. Schmidtin kanssa. Ryhmä Ribars esiintyi siellä lentotrapetsilla ja siihen kuuluivat unkarilaiset Irén, József, Sándor ja Kálmán Pap. Seuraavana vuonna tämä joukko perusti oman Cirkus Foxin.

Julisteen mukaan käytössä oli 2-mastoinen jättiläisteltta 1 000 hengelle. Ohjelmasta mainitaan tuossa julisteessa unkarilainen suuri lentonumero suoraan Budapestista, unkarilaisia klovneja, parodia-tanssia ja Saltomortalehyppääjiä. Soitosta huolehtii sirkuksen orkesteri. Cirkus Foxissa oli mukana myös Arvo Kangasniemi, ilmeisesti karhuineen.

Muuten – kaupparekisterissä kerrotaan, että Sirkus Fox on lopetettu 1.8.1983. Yrityksen omistajaksi mainitaan Kaarlo Markimo. Onko kyseessä sama Fox?

Kommentit:

Oletettavasti Kaarlo Markimo on Károly Markimo, joka oli unkarilainen mies.  Hän oli turkisihmisiä eikä ollut mitään tekemistä sirkuksen kanssa. Ilmeisesti Papilla ei voinut olla sirkusta, kun ei ollut Suomen kansalainen ja sitten se laitettiin mahdollisesti Markimon nimiin.  Károly Markimo kuoli kyllä jo varmaan 50-luvun lopussa.  Tuo sirkus toimi vain vajaan kesän.

.

Zoo Cirkus 1949

Lasten Päivän Huvikentästä vuonna 1949 on puhuttu jo aiemminkin, mutta nyt löytyi lehti-ilmoitus, joka kertoi myös siihen liittyneestä sirkuksesta Tampereella. Lasten Päivän tapahtumia vietettiin useissa eri kaupungeissa ja huvikentän kokoonpano oli osittain erilainen eri paikkakunnilla. Tämä ilmoitus oli Kansan Lehdessä 7.8.1949:

Lasten Päivän Suursirkus Zoo Cirkus
saapuu omalla 72-akselisella sirkusjunallaan huomenna maanantaina klo 17 Tampereelle ja esiintyy tiistaista alkaen
Lasten Päivän Huvikentällä Hippoksella
Suurin Suomessa vieraillut sirkus!
4-mastoinen jättiläisteltta, 2 500 hengen kohoava katsomo, 80-päinen henkilöstö.
Suuressa yli 2 tuntia kestävässä ohjelmassa esiintyy mm.
Jättiläiselefantteja
2 merileijonaa
5 villiä berberileijonaa
12 opetettua koiraa
20 hevosta ja ponia
Marokkolaisia akrobaatteja
Kiinalaisryhmä
Hollantilaisia klovneja
Ranskalaisia ilma-akrobaatteja
Espanjalainen maneesipelle
Tanskalainen akrobaattiperhe
Kouluratsastusta
”Iloiset nokipojat”
Tauno Marttisen sirkusorkesteri y.m.
Zoo:n valtavaa menestystä kuvaavat ne suuret yleisömäärät, jotka ovat sen esityksiä olleet seuraamassa:
Helsingissä 215 000 henkeä
Turussa 65 000 henkeä
Vaasassa 47 000 henkeä
Kokkolassa 17 000 henkeä
Kuopiossa 25 000 henkeä j.n.e.
Ensi-ilta tiistaina 9.8. klo 20.00.
Keskiviikosta alkaen näytännöt arkisin klo 17.45 ja 20.45, sunnunt. myös klo 14.00.
Pääsylippuja ennakolta Tampereen Ohjelmapalvelusta Kuninkaankatu 27. Lippujen hinnat 120:–, 230:– ja 300:–. Kaikki paikat istumapaikkoja.
Huom.! Sirkuslippu oikeuttaa vapaaseen pääsyyn myös huvikentälle!

Ilmeisesti osun aika oikeaan, jos sanon, että tässä on kyseessä ruotsalaisen Trolle Rhodinin Zoo Cirkus.

Vielä Lasten Päivästä 1949

Viikko sitten oli juttua Lasten Päivästä. Tässä vielä lehti-ilmoitus Hesarissa 1.9.1949. Tarjonta oli huomattavasti monipuolisempaa kuin Huvikentän vieraillessa Tampereella. Punaisen Myllyn revyyllä oli oma telttansa. Varieté esitti myös näytöksiä toisessa teltassa. Lisäksi oli yleisnäyttämö, nukketeatteri ja tanssilava. Aika paljon aikuisiin kohdistuvaa viihdetarjontaa.

Alakuvassa musikaalis-humoristiset tanskalaisjonglöörit Mella & Maud. Punaisen Myllyn ohjelmaan heidän nimensä on kirjoitettu hieman väärin. Zoo Cirkus Sandorissa esiintyi 1953 Fräulein Maud opetettujen kyyhkysten kera ja vuonna 1959 Miss Maud. Oliko hän mahdollisesti sama kuin jonglööri Maud?

Tuo Mella & Maudin nimen alla näkyvä pyörätaituri Velocharles oli suomalainen Viktor Helpiö, josta tulee lisää juttua myöhemmin. Samoin tuosta ilmoituksen keskellä näkyvästä Keppo Familystä, jotka myös olivat suomalaisia.

Lasten Päivä Helsingissä 1949

Lasten Päivän Huvikenttä lopetti maaseutukiertueensa ja avasi tivolialueensa Helsingissä 1.9.1949. Huvialue monipuolistui. Alueelle ilmestyi mm. Varieté-teltta ja Revy Punaisen Myllyn teltta. Helsingissä oltaessa myös ohjelmat naissä teltoissa vaihtelivat.

Tässä kuvassa näkyy Varieté-teltan sisäänkäynti aasin takana. Erään toisen valokuvan mukaan sen ohjelma oli:
Pelle Jali, 
2 Arving’s, sensatiomaiset polkupyöräilijät
Los Venezuelos, tanskalaiset parodistit
Arvo Avenius, jonglööritaituri
Duo Invenius, akrobaatti-tanssipari
Gen-Fo-Wong, ihmeellinen kiinalaisryhmä
3 Ribars, unkarilaiset ilma-akrobaatit
Carmen & Alexander Garfield, humoristiset hyppääjät
Eräässä lehti-ilmoituksessa on Pelle Jalin tilalle tullut Pelle Ville. Eräässä ruotsinkielisessä lehtiartikkelissa tilalle on tullut Pelle Jöns. Jalin tunnen, mutta keitä ovat nämä kaksi muuta? Telttojen ulkopuolella Fred Norton ajeli moottoripyörällä 16 metrin korkeudessa.

Myös Punaisen Myllyn teltassa vaihteli ohjelma. Välillä mainostettiin ohjelmaa nimella Syyssalaattia ja välillä Syyssirpaleita. Mainoksissa kerrottiin, että teltta-revyssä oli mukana koko henkilökunta ja baletti sekä Allu Kososen revyorkesteri. Samoin taikuri Leonardi. Tanskalaisia musikaalis-humoristisia jonglöörejä Mella & Maud mainostettiin kovasti. Toisaalla nimi kirjoitettiin Mello & Maud.

Lasten Päivä Tampereella 1949

Yllä oleva ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 9.8.1949. Siinä kerrottiinn, että Lasten Päivän Huvikenttä on saapunut Tampereen Hippokselle. Ulkolmanäyttämöllä oli ilmaista katseltavaa:
• 3 Ribars, lentävät unkarilaiset rekkiakrobaatit eli Papin perhe,
• Duo Invenius, Suomen paras akrobaattitanssipari,
• A. Avenius, jonglöörimestari, eli Arvo Konstantin Avenius, käytti myös nimeä Konstantin,
• Pelle Ville, uusi klovnilöytö. Kukahan oli tämä Ville?
• Tivolikentältä löytyi myös Taikuriteltta, jota isännöi taikurimestari Solmu Mäkelä.

Suurella katoksellisella tanssilavalla oli soittoa joka ilta klo 19.30–24.00. Avajaisissa soitti TTY:n Soittokunta ja seuraavana päivänä Arvo Nyströmin yhtye. Kaiken ympärillä hälisi erilaisia pelejä, karuselleja, ampumatelttoja jne. Lasten Päivällä oli käytössään omat poletit peleissään.

Lasten Päivän Säätiöhän perustettiin vasta 1957.  Siihen saakka 1950 avattu Linnanmäki oli nimeltään Lasten Päivän huvipuisto. Lasten Päivän idea oli saatu Ruotsista ja sitä toteuttivat lastensuojelutyötä tekevät järjestöt sodan jälkeisessä Suomessa. Lasten Päiviä oli vietetty jo aikaisemmin ja toiminnan veturina oli Lastensuojelun ja Nuorisohuollon keskusliitto. Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön; Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland, Ensi-Kotien yhdistys ja Koteja Kodittomille ry:n kanssa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös Parasta Lapsille ry. Rahat jaettiin niin, että Keskusliitto sai 40 % tuotosta ja muut järjestöt 12 % kukin.

Lasten Päivä oli tapahtuma, jota vietettiin eri puolilla maata ja joka huipentui Helsinkiin. Tapahtuman kierrättäminen oli raskasta ja kallista ja jo vuonna 1947 syntyi ajatus kiinteän huvipuiston perustamisesta. Tivoli-sanalla oli vähän huono kaiku.

Suomessa oli pulaa monista elintarvikkeista. Niitä saatiin lahjoituksina. Tivolilaitteita vuokrattiin Kansan Tivolilta ja Helsingissä mukana oli myös Suomen Tivoli. Vuonna 1948 Lasten Päivät päätti uhrata 10 miljoonaa markkaa omien tivolilaitteiden hankkimiseksi. Huvipuistoa suunniteltiin sekä Kaisaniemen puistoon että Hesperian puistoon. Lopulta kaupunki osoitti paikaksi Vesilinnanmäen.  Silloin oli todettu, että se on niin huono paikka, ettei edes tivoli voisi pilata sitä.

Ehkä Lasten Päivän huvikentällä oli vuonna 1949 jo omia laitteita, jotka sitten seuraavana vuonna sijoitettiin Vesilinnanmäelle. Puiston nimeksi suunniteltiin ensin Vesilinnanmäki-Vattenkulle. Sitten Vesi-sana tipahti alusta pois ja nimeksi tuli Linnanmäki-Borgbacken Lasten Päivän Huvipuisto.

Milloinkahan Suomessa ensimmäisen kerran vietettiin Lasten Päivää? Alla olevassa kuvassa Lasten Päivän kulkue ylittää rautatiesiltaa Tammelan puolelle Tampereen asemarakennuksen vierestä 1910-luvulla.

Lähde: Eeva-Kaarina Holopainen: Saisko Lipun Karuselliin.

Kommentit:

Eeva-Kaarina Holopaisen Saisko Lipun Karuselliin –kirja kertoo:

“Ensimmäisenä Lasten Päivää vietti 1900-luvun alusta lähtien Barnavårdsföreningen i Finland Ruotsin esimerkin innoittamana. Vuonna 1932 mukaan tulivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Koteja Kodittomille r.y. Päivien järjestäminen oli kuitenkin satunnaista.  Sotien jälkeen Lasten Päivä sai uudelleen tuulta purjeisiinsa, kun Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton puheenjohtajan, ylilääkäri Viljo Rantasalon johdolla kokoontuva työvaliokunta alkoi 1945 pohtia mahdollisuuksia laajentaa sen viettoa.

Keskusliitto teki sopimuksen neljän muun lastensuojelujärjestön kanssa: Nämä olivat Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Barnavårdsföreningen i Finland. Ensi-Koti Yhdistys ja Koteja Kodittomille ry (myöhemmin Pelastakaa Lapset).  Sopimus koski syyskuussa 1945 järjestettyä tapahtumaa. Seuraavana vuonna mukaan tuli myös Parasta Lapsille ry.

Jo ensimmäisenä vuonna idea järjestää Lasten Päivä ympäri maata tapahtuvana, viikon mittaisena tempauksena osoittautui hyväksi. Tuotto ylitti odotukset, vaikka järjestelyissä oli joka suhteessa toivomisen varaa.“

Vuotuiset Lasten Päivät järjestettiin sekä Helsingissä että maaseudulla noin 200 paikkakunnalla ja ne olivat valtava organisaatio.  Helsingissä järjestelyt olivat luonnollisesti suurimmat. Messukentälle oli pystytetty Suomen Tivolin ajolaitteita: Maailmanpyörä, Radioautorata, Lento-, Aalto- ja Vinokaruselli, Pyörivä tynnyri, Taikakeinu jne. Tarjolla oli myös mahdollisuus kokeilla onneaan peliautomaateissa ja välillä maistella jäätelöä tai karamellejä, joita Valio ja Fazer olivat saaneet valmistaa erikoisluvalla lahjoituksena saadusta sokerista.

“Lasten Päivät tuntuu heti perustamisensa jälkeen lunastaneen paikkansa myös esiintyvien taiteilijoiden sydämissä. Sen verran nimekkäitä esiintyjiä oli jo vuoden 1946 ohjelmissa. Olivat näyttelijä/lausujatar Ella Eronen, Oopperalaulaja Jorma Huttunen, Georg Malmsten ja Ragni-Marita, George de Gozinsky, Taikurisetä Solmu Mäkelä, Satutäti Irja Kuusla sekä kuuluttajina Olli ja Pipsa, Suomisen perhe-elokuvien suosikkikaksikko.”

Terveisin MA

Varieté 1949

Lasten Päivän Tivolin mukana 1949 oli ainakin Helsingissä myös Varieté-niminen teltta. Varieteen ohjelmassa oli mm. unkarilainen Papin trapetsiperhe, joka käytti nimeä 3 Ribars. Yläkuvassa perheen kuopus Kati Pap. Helsingissä tivolikentällä oli myös Punaisen Myllyn Revy-teltta.

Alakuvasta voidaan lukea Varietén koko ohjelman:
Go-Go, 
Pelle Jali, 
2 Arving’s, Sensatiomaiset polkupyöräilijät
Los Venezuelos, tanskalaiset parodistit
Arvo Avenius, jonglööritaituri
Duo Invenius, akrobaatti-tanssipari
Gen-Fo-Wong, ihmeellinen kiinalaisryhmä
3 Ribars, unkarilaiset ilma-akrobaatit
Carmen & Alexander Garfield, humoristiset hyppääjät

Lasten Päivän Tivoli

1940-luvun lopussa ja vielä vuonna 1950 lastensuojelutyötä tekevät järjestöt keräsivät rahaa pitämällä Lasten Päivän nimellä kulkevia tapahtumia. Tapahtuma perustui erilaisiin huvituksiin ja lahjoituksina saatuihin herkkuihin, mitkä Suomessa olivat siihen aikaan kortilla ja harvinaisia.  Näitä herkkuja olivat sokeri, suklaa, kahvi ja etelän hedelmät. Olipa eräässä pelissä palkintona kilpikonnanlihaa. Lasten Päivän Tivolissa ajolaitteiden ja pelien lisäksi oli sirkus- ja varieteeohjelmaa.

Lasten Päivän nimissä Suomeen tuli kesällä 1948 tanskalainen Cirkus Brdr. Schmidt. Se kiersi Suomea myös seuraavana kesänä. Tapahtumia järjestettiin usealla eri paikkakunnilla. Suurin tapahtuma oli kuitenkin Helsingissä. Yläkuvassa Cirkus Schmidt Kotkassa Teltan edessä yksi karuselli ja sen takana eläintallit.  Sirkuksella oli useita hevosnumeroita Sirkuksessa esiintyi myös unkarilainen Papin trapetsiperhe. He käyttivät nimeä 3 Ribars.

Tässä kuvassa Lasten Päivän Tivoli on Helsingissä 14.5.–5.6.1948. Oikealla taustalla näkyy Helsingin Messuhalli, jota nykyään Kisahalliksi kutsutaan.  Tivolialueella näkyy sirkusteltan lisäksi ampuma- ja arpajaistelttoja ja muutama karuselli.  Kuva on otettu Stadionin tornista.

Nyt kuvassa on Lasten Päivän Tivoli Helsingissä vuonna 1949. Tivolialue on edellisvuotta suurempi ja monipuolisempi. Alueella on peräti kolme sirkustelttaa.  Isompi valkoinen teltta on Cirkus Schmidtin teltta.  Tumma teltta takavasemmalla on teltta, missä Papin perhe esitti Variete-ohjelmaa.

Kommentit:

Tuossa alimassa kuvassa vuodelta 1949 ei voi olla Cirkus Brdr. Schmidt. Siinä isossa valkoisessa teltassa oli Punaisen Myllyn Revy "Syyssalaatti". Kävin siellä usein katsomassa koska siellä oli myös välillä yksi tai kaksi varieté-numeroa kuten jonglööri Mella & Maud, Trio Lintunen ja Manipulatori Leonardi. Siinä tummassa teltassa oli Varietee-ohjelmaa. Mukana olivat mm. 3 Ribars, Arvo Avenius, Duo Invenius, Julius Sundman jne..
BG

Sirkus Sariola Tampereella 1949

Tämä ilmoitus oli Hämeen Yhteistyössä 30.5.1949.

SIRKUS SARIOLA
Juhlavuoden suur-sirkuksen vierailunäytännöt Tampereella 31.5.–12.6. Näytännöt arkisin klo 20.00 pyhäpäivinä klo 15.00, 18.00 ja 21.00.
Korkeatasoisia eläinesityksiä! Valiotaiteilijoita eri puolilta maailmaa!
A. Reinsch, villieläinten kouluttaja
2 Carlson, omalaatuiset jonglöörit
Nita & Cardy, koomillista akrobatiaa
Durbin, ilmiömäinen korkeustasapainotaituri
Maximum & Minimum, iso- ja ponihevosen, seebran ja aasin yhteisesitys
Mizza Zollinger, nuorallatanssijatar
Ria Staldy & Co, huikea ilmaesitys
The Cardinalis, akrobaattinen xylofooniesitys
Geovanni Otto & Partner, salainen kabinetti
Lilian Daniels, korkean luokan kouluratsastusta
A. Reinsch, tanssivat hevoset
5 Viikinkiä, hauskat merimiehet
Blacha, kääpiöelefantit Tony ja Toky
Pelle Jali hauskuttaa yleisöä väliajoilla. Holger Sihvolan yhtye soittaa.
Lippujen ennakko-osto Tampereen Ohjelmapalvelusta, Kuninkaankatu 27 sekä 2 tuntia ennen kunkin näytännön alkua sirkuksen portilla.
Lastennäytännöt, joihin lapset puolella hinnalla 5.6., 9.6. ja 11.6. klo 14.00.
Eläintallit avoinna klo 12.00–16.00, pääsy 25:-, lapset 10:-.
Ensikotiliiton hyväksi

Tuohon orkesteriin kuuluivat ilmeisesti Valde Larimo, Kalevi Tenkanen, Jouni Yrjönen, Keijo H. Launa, Kähkönen ja Holger Sihvola. Teltan halkaisija oli 34 metriä ja siihen mahtui eri tietojen mukaan 2000–2500 henkeä.

Erinomaisia valokuvia Sirkus Sariolasta löytyy netistä www.muistaja.fi. Mistähän johtuu, että siellä kuvateksteissä kerrotaan kiertueen alkaneen vasta 22.6. ja päättyneen 14.10.1949?

Kommentteja:

Walde Larimon päiväkirjassa on joka vuodelta päiväkohtainen kiertuelista. Vuoden 1949 osalta siellä lukee: Sirkus Sariolan kesäkiertueella 22/6 – 14/10 1949: Kiertue alkaa Kemistä 22.6. ja päättyy Haminaan 14.10.
Onkohan nyt niin, että Larimo on tullut mukaan vasta Kemissä ja sirkuksen mennessä Tampereen kautta ylös, hän ei vielä ollut matkassa mukana. Orkesterin koko ilmeisesti myös vaihteli. Turussa 29.8.1949 otetussa kuvassa ovat Tenkanen, Yrjönen, Kähkönen, Larimo ja Sihvola.
MA

Sirkus Felix 1949

Cirkus Felixin perusti haminalainen Elisabeth Romanoff keväällä 1949 yhdessä miehensä Lasse Patrikaisen kanssa. Sirkuksen teltta oli kaksimastoinen ns. galg-teltta ja se ommeltiin Romanowien olohuonessa. Vaikka teltta oli pieni, niin sinne mahtui useampi sata katsojaa. Sirkuksella oli omasta takaa leijona ja pari karhua. Liikkeelle lähdettiin Haminasta. Itäistä Suomea kierrettiin ja sirkus saapui Lieksaan. Sieltä sirkuksen mukaan karkasi mustalaispoika Kalle Nyman. Muita esiintyjiä olivat mm. Arvo Avenius, Nisse Berkowitz ja Pelle Nopo eli Alpo Malinen. Nopon vaimo soitti hanuria, mikä oli siihen aikaan yleinen sirkussoitin. Sirkus Felix kiersi pari vuotta. Leijonanumeron teki ensin Lenny Oxen. Jossain vaiheessa hän joutui leijonan raatelemaksi ja numeroa alkoi tehdä Elisabet Romanoffin tytär Zoja (myöh. Puska). Myös Kalle Nyman opetteli esiintymään leijonan ja karhujen kanssa.

Kuvassa on Sirkus Felixin teltta. Muuta rekvisiittaa ei kuvan ottohetkellä kovin paljoa ole. Kuvan etualalla on todennäköisesti ns. ”pömpeli” eli aitaelementeistä koottu majoitustila.

Lähde: Markku Aulanko

Sirkus Ringling 1949

Vähän vasemmalle kallellaan oleva tamperelainen Hämeen Yhteistyö innostui julkaisemaan 10.9.1949 näin mairittelevan puffin amerikkalaisesta sirkuksesta:

Ringling-veljesten, Barnumin ja Baileyn yhdistetty sirkus, joka parhaillaan on kiertueella Yhdysvalloissa, on tosiasiassa pyörillä liikkuva kansainvälinen kaupunki. Sen yli 1 500 "asukasta" – lavastajista trapetsitaiteilijoihin – tulevat maailman kaikista osista.

Sirkuksella on oma sairaala, postitoimisto, parturi ja kauneussalonki, sähkövoimalaitos, omat keitto- ja ruokailulaitokset, oma korjauspaja, poliisi- ja paloasema sekä lakiasiaintoimisto ja mainososastot. Päivittäin tarvitaan 18 000 dollaria työntekijäin ja eläinten ruokkimiseen ja majoittamiseen. Ollen ylivoimaisesti suurin kaikista Yhdysvaltain suunnilleen 30:stä sirkuksesta, Ringling-veljesten sirkus on sijoitettu 43 telttaan, joiden yhteinen pinta-ala on yli 6 hehtaaria. Päätelttaan, jossa esitetään ohjelmaa kolmella areenalla yhtaikaa, mahtuu 16 000 katselijaa.

Sirkus voidaan purkaa iltaesityksen jälkeen ja pystyttää uudelleen vaikkapa 160 kilometrin päähän sijaitsevalle uudelle esityspaikalle seuraavaan iltapäivään mennessä. Neljä erikoisrakenteista sirkusjunaa kuljettaa sirkuksen 1 500 -lukuisen henkilökunnan, sen 700 hevosta, 50 elefanttia, 500 häkeissä olevaa villieläintä, teltat, köysistön ja muut sirkusvarusteet sirkusseurueen ollessa kiertueella. Nämä punaiset ja keltaiset sirkusrautatievaunut, joiden yhteinen pituus on 3,2 km, kuljettavat yli 80 000 tonnia.

Alakuvissa Ringling Bros. and Barnum & Bailey tänään. Norsuparaatin kuvaan eivät mahdu kaikki kolme maneesia kokonaan. Alimmaisessa kuvassa ringmaster Johnathan Lee Iverson ja Paulo Cesar Oliveira dos Santos täydessä vauhdissa.