Sirkus Eurooppa

Euroopassa on vuosien saatossa ollut useita Eurooppa-nimisiä sirkuksia. Tässä kuvia muutamista niistä.  Yläkuvassa Sirkus Eurooppa, jonka omistivat Elisabeth Romanoff (tai Romanow) ja Lasse Patrikainen. Heidän edellisen yrityksensä nimi oli Sirkus Bonn. Euroopan toiminta alkoi 1952 tai 1953 ja loppui 1955 kovin onnettomissa merkeissä.  Patrikainen joutui miestaposta vankilaan ja ilma-akrobaatti, klovnin taloudenhoitajana toiminut intialaistyttö Indra putosi numerossaan ja kuoli.

Vuonna 1976 ja 1977 Ohjelma-Apu Oy:n Janne Hakulinen tuotti Suomeen Cirkus Europan. Sirkuksen johtajana oli Alfred Scholl Saksasta. Kuvioissa mukana oli myös ruotsalainen rouva Schreiber.

Seuraava eurooppalainen tuli Suomeen vuonna 2007. Toisten tietojen mukaan myös 2006. Kyseessä oli ruotsalainen Cirkus Bambino, jonka nimeksi maalattiin Circus Eurooppa. Vetäjänä toimi Kille Koskinen.

Kommentti:
Alun perin Saksalainen Sirkus Bambino. Ennen suomen kiertuetta toimivat Ruotsissa keskieuroopan kovan kilpailutilanteen vuoksi.
Jarmo Palomäki

Onkohan tänään lähin eurooppalainen Ruotsin Cirkus Europa, jonka omistaa Sundéliuksen sirkusperhe?

Seuraavaksi lähin eurooppalainen on saksalainen Circus Europa, josta kuva yllä.

Saksassa toimii myös Europa Park -toimintapuisto, jonka yhtenä vetonaulana oli viime vuonna Zirkus Revue.


Tässä näitä eurooppalaisia muutama. Kerron näistä lisää myöhemmin.


.

1954–1955 Sirkus Eurooppa

Ylhäällä Sirkus Euroopan lehti-ilmoituksia tamperelaisessa Hämeen Yhteistyössä 1954 ja 1955. Villipetoeläimiä mainostetaan molemmissa ilmoituksissa. Se taisi olla kova juttu, sillä muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Sirkus Euroopan omistivat Elizabeth (ent. Romanoff) ja Lasse Patrikainen. Teltta ostettiin 1954 keväällä Linnanmäeltä ja siihen mahtui 750 henkeä. Alakuvassa esiripun edessä Kalle Nyman, Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti. Poikien takana ylhäällä orkesterikorokkeella näkyy Sirkus Euroopan merkki. Vuonna 1956 sirkus myytiin Nelli ja Arvo Kangasniemelle ja se sai nimen Sirkus Panakos.

Kommentit:

Sirkus Eurooppa lähti kiertueelle Haminasta, (kaupunki oli palkanut kaupunginlääkärikseen isäni Claës Cedercreutzin).
Keväällä 1954 Claës joutui todistamaan taksinkuljettaja Anatol Romanoffin kuoleman. Anatolin oli ryyppyreissun päätteeksi ampunut hänen isäpuolensa yksijalkainen leijonankesyttäjä Lasse Patrikainen.
Patrikainen oli niin pahansisuinen, ettei häntä vastaan tahtonut perheen sisältä löytyä todistajia. Oikeus tuomitsi Lassen tahallisesta taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Tarmo Vileen kertoi Sirkus Finlandian kiertueella 1978 Lassen ei vain tunnustaneen tapon vaan todenneen oikeudessa, että "Jos en ois ampunu, niin ampuisin vieläkin!"
Kiertueelle lähtö myöhästyi tämän johdosta, mutta Sirkus pääsi lähtöön Helluntaipyhien jälkeen. Elisabet vei määrätietoisena johtajana 1954 kierueen päätökseen.
Kettil Cedercreutz

.

Cirkus Felix 1950

Cirkus Felixin perusti haminalainen Elisabeth Romanoff keväällä 1949 yhdessä miehensä Lasse Patrikaisen kanssa. Vuosien myötä sirkustoiminta kasvoi. Sirkuksen nimiä vaihdettiin vuosien mittaan. Felixin tilalle tuli Bonn ja sen jälkeen Eurooppa. Romanoffin liiketoiminta loppui 1955.

Vuonna 1950 Felixin ohjelman tukipaalu oli unkarilainen Papin perhe. Papin ryhmä teki lentävän trapetsin nimellä Ribars Bross tai 3 Ribars ja pellenumeron nimellä 3 Pepitas. Trapetsilla olivat Irén, József, Sándor ja Kálmán Pap. Klovneina olivat Irén, József ja Kálmán Pap. Kaiken lisäksi Kálmán Pap toimi myös taikurina.

Toinen monipuolinen ryhmä oli suomalainen Paganuksen perhe. 2 Paganus -ryhmä oli permantovoimistelijoita, akrobaatit isä ja poika Eero ja Kyösti Paganus. Eero esiintyi yksin nimellä Mr Paganus. Leijonan ja karhut esitti Lenny Oxen. Zoja Romanoff ja Kalle Nyman olivat sirkuksen mukana, mutta ryhtyivät villieläinkouluttajiksi vasta myöhemmin.

Muuten – mikä oli tuo julisteessa mainittu Suuri sensaatio: Laskeva pääkallo?

Alakuvassa 3 Ribars -ryhmän taiteilijakortti. Näkyvät käyttäneen myös nimeä 3 PAP 3.

Kommentit:

Pääkallo avasi suunsa niin monta kertaa kuin yleisöstä joku oli sanonut jonkun numeron.

Nimi 3•PAP•3 oli käytössä Unkarissa ihan alussa, mutta muuttui nopeasti eri Ribars muotoon.

Papit tulivat Suomeen 28.05.1948.

.

Sirkus Eurooppa 1954

Sirkus Eurooppa kiersi Suomea 1952–1955. Sen omistivat Elisabeth Romanoff ja miehensä Lasse Patrikainen. Heillä oli iso teltta, johon mahtui 750 henkeä. Teltta oli ostettu Linnanmäeltä, jossa se oli ollut Peacock-sirkuksen käytössä.

Tässä pari lehti-ilmoitusta Sirkus Euroopan saapumisesta Tampereelle syyskuussa 1954. Ylimmäinen oli Hämeen Yhteistyössä 16.9.1954 ja alimmainen Kansan Lehdessä kaksi päivää myöhemmin. Sirkus mainostaa itseään Suomen suurimpana kiertävänä sirkuksena. Villipetoeläimet on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Itse ohjelmasta ei taida olla tietoa paljoakaan. Two Iwarno esitti syöksytrapetsinumeron, saman joka silla oli Sirkus Sariolassa 1951. Eläinkouluttajat Kalle Nyman ja Zoja Romanoff olivat tietysti mukana.

Seuraavana vuonna Sirkus Eurooppa myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Suomalaiset norsut

Ihan vaan rakkaudesta norsuihin, tässä kuvat kolmesta Suomen tunnetuimmasta norsusta. Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin. Turusta länteen  ja etelään niitä näkee sirkuksissa eläintarhojen lisäksi. Ahvenanmaallakin.

Eniten mainetta niittänyt taitaa olla Pepita. Pikkuelefanttina se aloitti uransa Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen Sirkus Felixissä Kalle Nymanin hoidossa. Vuonna 1968 koti vaihtui Suomen Tivoliin. Pertti Sariola oli ainoa ihminen, jonka se salli hoitajakseen. Yläkuvassa he poseeraavat vuonna 1976.

Joskus 70-luvun lopulla Pepita sai kaverikseen pikkuisen Bimbon. Siitä tuli ehdoton lasten suosikki (yläkuva). Suomessa astui voimaan norsukielto 1986, mutta Pepita-norsu sai poikkeusluvan vuoteen 1990 asti, jolloin se siirtyi eläkkeelle.

Pepita sijoitettiin Liedon Zoolandiaan Sirkus Finlandiasta tulleen Vanni-norsun kaveriksi. Bimbon myöhemmistä vaiheista en tiedä. Vanni tai Vani tai Wani tai Wany ostettiin Sirkus Finlandiaan Saksasta 70-luvun lopulla konkurssiin mennestä sirkuksesta. Sen mukana tuli myös Buli-niminen norsu. Molemmat olivat hyvin huonossa kunnossa. Buli menehtyi melko pian Suomeen tulonsa jälkeen. Wani teki loistavan uran Sirkus Finlandiassa ja tarkoitus oli viettää leppoisia eläkepäiviä Liedeossa (yläkuvassa).

Vuonna 1995 Zoolandia haettiin konkurssiin ja se vaihtoi omistajaa. Joulukuussa 1995 Pepita kuoli liian varhain 48-vuotiaana.  Vanni siirrettiin syksyllä 2005 Ukrainaan EU:n määräykset täyttävään eläintarhaan. Ja kuoli siellä.

Kertokaapa kuka tai ketkä olivat Vannin kouluttajia ja missä he ovat tänään.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••
Vanni <3 
Syssis små funderingar
••••••••••••••••••••••
On ollut ilo tutustua Pepitaan. Koiramme Rexi vallan rakasti Pepitan jätöksiä pyöri niissä aina kun silmä vältti. 
Monica Tuutti 
••••••••••••••••••••••
Hatun noston arvoinen kiitos Ole-Martiille Niinalle ja Pepille, jotka opettivat Vanin Sirkus norsuksi
Wille Ahrens 
••••••••••••••••••••••
Pari täsmennystä. Pepita ei ollut koskaan Romanoffin sirkuksessa vaan se ostettiin suoraan Sariolalle. Sen piti tulla Sirkus Sariolaan, mutta kun sirkus lopetti toimintansa, niin Pepita joutui Suomen Tivolin siihen osastoon, jota johti Unto Sariola. Vuosi oli 1953. Pepitan kouluttajat vaihtuivat useampaan kertaan. Lopulta Unto Sariola antoi mahdollisuuden Kalle Nymanille. Kallella oli siihen mennessä kokemusta karhuista ja leijonista. Kalle onnistui kouluttamaan Pepitan. Kalle esiintyi Pepitan kanssa monta vuotta. Vuonna 1967 hoitovastuu siirtyi Pertti Sariolalle.
Bimbo myytiin Skansenin eläintarhaan vuonna 1984. Siellä sen hoitajaksi tuli Dan Koehl ja norsu ristittiin uudelleen Shivaksi. Dan Koehl pitää netissä norsutietokantaa. Shiva pääsi lehtien palstoille kun se nappasi kerran lastenvaunut aidan yli. Skansen lopetti norsujen pidon 1992 ja Bimbo (tai Shiva) myytiin englantilaiseen eläintarhaan. Siellä se eli enää yhdeksän kuukautta.
terv. Markku A 

••••••••••••••••••••••
Tuli seistyä käsillään Vanin selässä v. 1983 sirkus Finlandia kierueella.
Kari Hasanen
••••••••••••••••••••••
Oiskohan ollut talvi -82 tai -83 Nikussa. Pepi ja Niina vei Vania harjoituksiin maneesille, Vani oli kasvanut ja tipahti betonilattian läpi. Onneksi vain muutama 10 senttiä. Vanista oli tullut iso neiti.
Wille Ahrens
••••••••••••••••••••••

Ilmoitus Aamulehdessä 1.5.1969.

••••••••••••••••••••••

Kommenttina yllä olevaan väitteeseen, jonka mukaan on "Harmi, että norsuja ei saa näyttää suomalaisessa sirkuksessa vaikka ne ovat kotieläimiä siinä kuin hevosetkin".

Norsut eivät ole koti- vaan villieläimiä. Niiden käyttö sirkuksissa tai muihin tarkoituksiin edellyttää niiden kaikin puolin julmaa, ruumiillisesti ja henkisesti raakaa koulutusta. Koulutuksen keskeinen tavoite on istuttaa norsuun suunnaton pelko ja näin murtaa sen luonne. Tässä valaistusta asiaan: http://www.peta.org/issues/animals-in-entertainment/bullhooks/ . 

Muiden villieläinten kohdalla toimitaan sirkuksissa tietysti samoin periaattein: kärsimys aiheuttaa pelkoa ja pelko saa aikaan ehdollistunutta, omistajan kannalta toivottua käytöstä. Mistään mukavasta kouluttajan ja sirkuseläimen yhteisestä esiintymistuokiosta ei ole kysymys. Tämän soisi jokaisen ymmärtävän ja tekevän ratkaisunsa sen suhteen, haluaako kannattaa tällaisia epäinhimillisiä ja barbaarisia käytäntöjä, varsinkin, jos väittää olevansa eläinten (tässä tapauksessa norsujen) suuri ystävä.

••••••••••••••••••••••

Olen eri mieltä kanssasi.

Kari Nieminen

••••••••••••••••••••••

Kirjoitan tämän kommentin, koska löysin tämän linkin vielä googlen kautta ja toivon, että joku näkee tämän jos kuvittelee, että on "harmillista ettei norsuja saa käyttää suomalaisessa sirkuksessa". 
Nykyään lähes jokaisella on Netflix. Kannattaa katsoa sieltä ohjelma Tyke Elephant Outlaw. Sen jälkeen et ole enää sitä mieltä, että ompa harmi ettei norsuja enää saa kiduttaa ihmisten viihdyttämiseksi. 

••••••••••••••••••••••

Norsu ei ole kotieläin. Kotieläin on jalostettu kesyksi. Norsua ei ole jalostettu. 

••••••••••••••••••••••

Eläimiä voi kouluttaa monella tavalla. Valitettavasti nämä ns. pehmeät metodit on tulleet voimaan vasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana ja esim. 60 ja 70-luvuilla oli voimassa pitkälti vielä tuo väkivaltaisempi metodi, Samoin maissa joissa eläimiä koulutetaan perinteisesti työjuhdiksi (lähinnä Aasia).
Nykyisellään Norsuja on sen verran vähän enää jäljellä, etten haluaisi nähdä ainoatakaan poissa omasta elinympäristöstään, siitäkään huolimatta että ne ovat oikein kesytettyinä osin muihin kotieläimiin verrattavia.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Anonymous said...

Olisi hienoa sekä eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien kannalta tärkeää, että kaltaisesi eläinten ystävät toimisivat niiden hyväksi.

https://www.youtube.com/watch?v=CDj-LSPxtxQ&feature=youtu.be

3 May 2014 at 15:05  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Pepita todella tuli suoraan Suomen Tivoliin. Isä-vainaani oli siellä kesätöissä 50-60 luvun vaihteessa apupoikana ja hommiin kuului myös eläinten ruuan haku. Hänellä oli sirkuksessa paljon tuttuja, mm. vanha naapuri. Hän kävi Pepitaa moikkaamassa joka kerta sirkuksen ollessa Keravalla ja pääsin myös norsun selkään. Pepita myös tunnisti isäni Zoolandiassa. Isä oli vankasti sitä mieltä, ettei norsut kuulu sirkukseen. Hän näki, mitä se ns. "koulutus" oli norsun alkuaikoina. Eläintä lyötiin.

24 September 2015 at 14:52  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Kyllä olet tyhmä!!!!!!!!!!!

21 December 2016 at 18:29  

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

 Anonymous said...

Hei.

Löytyisikö tätä kautta ketään joka osaisi kommentoida väitettä että Vuosaaren kaatopaikalle olis haudattu norsu? 

Viestiä voi laittaa tänne palstalle tai suoraan minulle: tuula.vehanen@aalto.fi

-Kiitos tiedoista!

••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Sirkus Bonn 1951

Vuonna 1951 Elisabeth Romanoffin ja Lasse Patrikaisen omistamalle Sirkus Felixille  hankittiin lisää rekvisiittaa ja se sai uuden nimen, Sirkus Bonn. Sirkusesityksen ohella oli pelitoimintaa kuten jousiammuntaa. Nimen vaihto oli osittain myyntikikka sillä esiintyjäkunta oli suhteellisen pysyvää. Näin saatiin samat ihmiset tulemaan uudelleen. Taiteilijakuntaa kuitenkin kasvatettiin. Hanurilla esityksiä säesti yhtenä kesänä myös Veikko Ahvenainen, joka on kirjoittanut asiasta muistelmissaan. Hän kertoo, että hän nukkui leijonahäkin päällä. Taiteilijakunnassa olivat myös Heidi ja Kosti, 2 Tornados ja Papin veljekset!

Kuvassa on teltan ympärillä markkinatunnelmaa. Oikealla oleva teltta on eläinteltta. Majoituspömpeli kummittelee teltan takana oikealla.

Lähde: Markku Aulanko

Kommentit:

Tässä tekstissä on esiintyjien kohdalla virheajoitus! Unkarilaiset Papin veljekset olivat Sirkus Felixin mukana vuonna 1950, eivät enää vuonna 1951. Papin ryhmä teki kolme numeroa, lentävän trapetsin nimellä Ribas Bross ja pellenumeron nimellä 3 Pepitas. Korjattu Kati Papin antamien tietojen perusteella 9.12.13/ MA 

Sirkus Felix 1949

Cirkus Felixin perusti haminalainen Elisabeth Romanoff keväällä 1949 yhdessä miehensä Lasse Patrikaisen kanssa. Sirkuksen teltta oli kaksimastoinen ns. galg-teltta ja se ommeltiin Romanowien olohuonessa. Vaikka teltta oli pieni, niin sinne mahtui useampi sata katsojaa. Sirkuksella oli omasta takaa leijona ja pari karhua. Liikkeelle lähdettiin Haminasta. Itäistä Suomea kierrettiin ja sirkus saapui Lieksaan. Sieltä sirkuksen mukaan karkasi mustalaispoika Kalle Nyman. Muita esiintyjiä olivat mm. Arvo Avenius, Nisse Berkowitz ja Pelle Nopo eli Alpo Malinen. Nopon vaimo soitti hanuria, mikä oli siihen aikaan yleinen sirkussoitin. Sirkus Felix kiersi pari vuotta. Leijonanumeron teki ensin Lenny Oxen. Jossain vaiheessa hän joutui leijonan raatelemaksi ja numeroa alkoi tehdä Elisabet Romanoffin tytär Zoja (myöh. Puska). Myös Kalle Nyman opetteli esiintymään leijonan ja karhujen kanssa.

Kuvassa on Sirkus Felixin teltta. Muuta rekvisiittaa ei kuvan ottohetkellä kovin paljoa ole. Kuvan etualalla on todennäköisesti ns. ”pömpeli” eli aitaelementeistä koottu majoitustila.

Lähde: Markku Aulanko