1956–1958 • Cirkus Panakos

Caru - kreikkalainen trapetsilla. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Sirkus Panakos eli kolmen kiertueen verran ja sitten se hävisi taivaan tuuliin. Siitä jäljellä oleva materiaali onkin harvinaista. Tuo lehti-ilmoitus puhuu totta tai sitten se on vain mainoskikka. Caru - kreikkalainen oli akrobaatti ja eläintenkouluttaja. Hän oli loistava sirkusammattilainen. Hänen oikea nimensä oli Kalle Nyman. Hän käytti myös taiteilijanimeä Tarzan. Sirkus Panakoksen omisti Arvo Kangasniemi (1910–2005). Sirkuksen vetonauloina olivat Pepita-norsu, Pasha-leijona ja Pipsa-karhu. Caru oli näiden kolmen paras ystävä niin maneesilla kuin ihmisten katseilta piilossakin. Erään muistikuvan mukaan Caru putosi trapetsilta Lahdessa 1957.

Caru ja Cisela Pepita-norsun selässä.

 Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Pasha-leijona ja Caru. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Tarzan ja apina. Kuva Keravan museo, Sariola kokoelma.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Calle oli myös eläimineen Unto-sedän Tivolissa.
Pepita ei minun tietojeni mukaan koskaan ollut Callen kanssa Arvo-sedän Sirkuksessa.
Tapio Sariola
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Kalle Nyman oli Cirkus Panakoksessa mutta minun tietääkseni norsu ei! Myöhemmin Caru kiersi Pepitan kanssa kyllä ulkomaita myöten. Muutama päivä sitten saaamani Carun soiton mukaan hän menetti onnettomuudessa myös toisen munuaisensa!
MA
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••

.

1963 • Virtahepo tivolissa • Hippo in funfair

Lokakuisena aamuyönä 1963 Stockmannin puuseppätehtaan yövartija soitti poliisille ja kertoi jonkun ihmeellisen otuksen kävelevän Keravalla. Virkavalta tiesi heti mihin ottaa yhteyttä. Tivoli Matti Sariolan kongolainen artisti oli karannut majapaikastaan. Hänen nimensä oli Hummeli ja rodultaan virtahepo. Painoa tällä kaksivuotiaalla kaverilla oli vain 700 kiloa, mutta kun se sai massan liikkeelle saattoi vauhti nousta 30 kilometriin tunnissa. Vaikka virtahepo on kasvissyöjä, se tappaa pitkälti toista sataa ihmistä vuodessa. 

Aamulehti 28.4.1963

Kello viisi aamuyöllä silloin 15-vuotias Jukka Sariola hyppäsi moponsa selkään ja lähti etsimään kakuria. Rautatieaseman lähellä se mittaili jalkakäytävää. Paikalla oli poliisi ja eläinlääkärikin nukutusnuolineen. Virtahepo on eläin, joka valitsee suuntansa itse. Sitä ei voi pakottaa. Junaraiteille sitä ei saa päästää. Onneksi Jukka tiesi konstit. Mopo käyntiin taas ja ranskanleipää hakemaan. Se oli Hummelin herkkua. Se konsti tepsi. Hummeli saatiin kauniisti kotiin Sariolanmäelle. Sille rakennettiin uusi kestävämpi asumus rekan perävaunuun. Uusi koti  varustettiin jopa kiertovesilämmityksellä. Hummeli asui siinä viisi vuotta. Virtahepo myytiin Brysselin eläintarhaan. Vuonna 1971 voimaan tuli laki, joka kielsi lähes kaikkien tasalämpöisten villieläinten pitämisen näytöseläiminä Suomessa.

Ilmoitus Hämeen Yhteistyössä 5.5.1963

Hummelin eläintenhoitajana tuohon aikaan toimi Arvo Kangasniemi (1910–2005), joka sai lempinimen Risuparta. Kiertävän tivolin eläintalleissa työskenteli Arvon lisäksi kolme miestä. Eläinnäyttely kiersi markkinoita myös talvella. Hummelin lisäksi vetonauloja olivat Pipsa-karhu ja 30 muuta eläintä. Ennen Sariolaa Arvo Kangasniemi tuli kuuluisaksi omistamansa Sirkus Panakoksen ihmeellisistä vaiheista. Sirkus syntyi 1957 ja katosi taivaan tuuliin kesällä 1958 matkalla Ylivieskasta Ouluun. Arvo Kangasniemi ei milloinkaan kertonut julkisuudessa mitä matkalla tapahtui. Sirkuksen kalustoa löytyi 

Tässä vielä ryhmäkuva. Tivoli Matti Sariolan työntekijöitä Suolahdella (nyk. Äänekoski) vuonna 1963. Tivolin henkilökuntaan kuuluva Juli Lehtinen (?) on mennyt kihloihin, ja henkilöstö on koottu kihlauksen kunniaksi yhteiskuvaan Sirkus Americanon esiintymislavalle. Kihlapari istuu ensimmäisessä rivissä: neljäs ja viides vasemmalta (edessä kukkakimppu). Kuvasta tunnistettu seuraavat henkilöt: 1. rivi vasemmalta: Raija Pellikka, Marjatta Sariola, rva Lehtinen, Sinikka Lehtinen, Juli Lehtinen, Matti Sariola, Otso Syversen ja Arvo Kangasniemi. 2. rivi vasemmalta: Erkki Piho, tuntematon, Nelly Kangasniemi, rva Pellikka, jugoslavialainen sirkustaiteilija, ghanalainen sirkustaiteilija, Jukka Sariola, Alpo Isomäki, Arthur Bohnstedt, Prince Neekeyzolo (ghanalainen sirkustaiteilija), ghanalainen sirkustaiteilija. 3. rivi vasemmalta: Esko Ruukala, taikuriharjoittelija, Valentino (tivolimies), tuntematon, Antero Salo, Mellin, Kähkönen, Alfons Bohnstedt, ghanalainen sirkustaiteilija, Spatzi Bohnstedt, jugoslavialainen sirkustaiteilija.

1966 Alexader Casso, taikuri • Magician

Aleksander Casso, oikealta nimeltään Johannes (Hannes) Hyvärinen (2.6.1933–13.11.1976) oli suomalainen taikuri. Hän syntyi Polvijärven Martonvaaran kylässä ja aloitti viihdetaiteilijan uransa 17-vuotiaana Arvo Kangasniemen omistamassa Sirkus Panakoksessa 1950. Hänen ensimmäinen taiteilijanimensä oli Carambo. Myöhemmin hän työskenteli myös Sirkus Magyarissa ja Sirkus Huhtalassa. Alexander Casso saavutti suurimman menestyksen Linnanmäen Teatterihallissa 1966.

Keväällä 1966 Linnanmäen lehti-ilmoitus houkutteliasiakkaita kansainvälisesti korkeatasoisella ohjelmalla. Ulkoilmanäyttämöllä kuunneltiin afrikkalaisia rytmejä Woodpeckersien esittämänä. Lavan läheisyydess Roy Fransen sukelsi korkeuksista liekkejä loimuavaan altaaseen. Rondossa tanssittiin Leo Lindblomin musisoidessa. Kolibrissa nähtiin salaperäinen Vodooshow Nii Afadin johdolla. Teatterihallissa suomalainen ihmemies A. Casso pisti yleisön päät sekaisin ilmiömäisillä tempuillaan. Mainoslehtinen kertoi, että hän on ainoa ”henkimaailman” edustaja Suomessa, jonka ohjelmisto on niin laaja, että hän yksin pystyy esittämään koko illan kestäviä ohjelmia.

Linnanmäen huvipuisto 1966.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli meidän vanhaan asuntovaunuun Keravalla ja jouduin hautaamaan kaikki häneltä jääneet vaatteet ja etenkin esiintymisvälineet jotka kaikki olivat menneet pilalle.
Jukka Sariola
••••••••••••••••••••••••••••••
Jukka, Alexander Casso teki minuun nuorena miehenä vaikutuksen Kotkan Meripäivillä 1970-luvulla. Voisitko raottaa hieman, että mihin mies kuoli, ja miksi ja välineet olivat pilalla?
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Ei ollut arvoisensa loppu hyvälle artistille.
Kari Nieminen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Tämä kertomus on uutta minulle. Minulle on kerrottu toisenlainen tarina Casson kuolemasta. Tarinassa Casso kuoli Joensuussa pikkujouluesiintymisen yhteydessä. Tuomivaara kertoi pelastaneensa jonkun Casson esiintymisvälineen Polvijärveltä kuoleman jälkeen sukulaistensa navetan takaisesta kaatopaikasta.
Casso soitti minulle muutamia kuukausia ennen kuolemaansa . Sanoi asuvansa Joensuussa ja tarjosi yöpaikkaa, jos liikun sielläpäin.
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso oli sopinut isäni kanssa tivolin varastoalueen vartioinnista ja oli hyvin alkoholistunut ja siihen hän ilm kuolikin ja poliisit löysivät hänet.
Kaikki hänen tavaransa olivat siivottomuudesta ja kosteudesta johtuen aivan pilalla ehkä jotain olisi voinut pelastaakin mutta silloin en sitä ajatellut.
Jukka Sariola 
••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka!
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli 13.11.1976 Pyhäselällä lyötyään vetoa että pystyy juomaan kossupullon yhdellä kulauksella. Casso tais asustella Keravalla 1973 aikoihin.
Markku Purho 

••••••••••••••••••••••••••••••

Purhon kertoman tiedon vahvisti myös Casson veljenpoika, joka asuu Tampereella. Wäinö Hamarin kokoelmissa on Casson käyttämä miekka ja kyyhkyspannu. Allekirjoittaneen kokoelmissa Casson tekemät kiinalaiset renkaat ja leikekirja. Minulle ne ajautuivat Timo Tuomivaaran kautta Kaikki ne olivat esillä Keravalla pari vuotta sitten olleessa Sariola-näyttelyssä.
Markku Aulanko 

••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka. Saatiin lopulta selväksi Casson kuolinpaikka. Tässä tapauksessa Casson puhelinsoitosta minulle täytyy olla enemmän kuin muutama kuukausi. Mitään tarkkoja merkintöjä ajankohdasta minulla ei ole. Pelkkä muistikuva. Tietääkö joku minne Casso on haudattu ?
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••

.

1954–1955 Sirkus Eurooppa

Ylhäällä Sirkus Euroopan lehti-ilmoituksia tamperelaisessa Hämeen Yhteistyössä 1954 ja 1955. Villipetoeläimiä mainostetaan molemmissa ilmoituksissa. Se taisi olla kova juttu, sillä muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Sirkus Euroopan omistivat Elizabeth (ent. Romanoff) ja Lasse Patrikainen. Teltta ostettiin 1954 keväällä Linnanmäeltä ja siihen mahtui 750 henkeä. Alakuvassa esiripun edessä Kalle Nyman, Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti. Poikien takana ylhäällä orkesterikorokkeella näkyy Sirkus Euroopan merkki. Vuonna 1956 sirkus myytiin Nelli ja Arvo Kangasniemelle ja se sai nimen Sirkus Panakos.

Kommentit:

Sirkus Eurooppa lähti kiertueelle Haminasta, (kaupunki oli palkanut kaupunginlääkärikseen isäni Claës Cedercreutzin).
Keväällä 1954 Claës joutui todistamaan taksinkuljettaja Anatol Romanoffin kuoleman. Anatolin oli ryyppyreissun päätteeksi ampunut hänen isäpuolensa yksijalkainen leijonankesyttäjä Lasse Patrikainen.
Patrikainen oli niin pahansisuinen, ettei häntä vastaan tahtonut perheen sisältä löytyä todistajia. Oikeus tuomitsi Lassen tahallisesta taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Tarmo Vileen kertoi Sirkus Finlandian kiertueella 1978 Lassen ei vain tunnustaneen tapon vaan todenneen oikeudessa, että "Jos en ois ampunu, niin ampuisin vieläkin!"
Kiertueelle lähtö myöhästyi tämän johdosta, mutta Sirkus pääsi lähtöön Helluntaipyhien jälkeen. Elisabet vei määrätietoisena johtajana 1954 kierueen päätökseen.
Kettil Cedercreutz

.

Sirkus Panakos 1956

Olen aina luullut, että Sirkus Panakos eli vain vajaat pari vuotta, mutta nyt putkahti eteeni tämä lehti-ilmoitus 28.6.1956 Hämeen Yhteistyössä. Arvo Kangasniemen (1910–2005) Tivoli Huvikenttä saapui Tampereelle ja yksi sen vetonauloista oli Sirkus Panakos. Pääpaino tarjonnassa oli siis ilmeisesti tivolipuolella. Jatkossa se ehkä kääntyi toisin päin. 1957–1958 pääroolissa oli Sirkus Panakos ja pelit yms olivat vain oheistoimintaa. Panakos kiersi siis kolme kesää.

Arvo Kangasniemestä ei taida montaa valokuvaa löytyä. Tässä yksi harvoista. Tivoli Matti Sariolan työntekijöitä Suolahdella (nyk. Äänekoski) vuonna 1963. Henkilöstö on koottu kihlauksen kunniaksi yhteiskuvaan Sirkus Americanon eteen. Kihlapari istuu ensimmäisessä rivissä keskellä. Kuvasta tunnistettu seuraavat henkilöt:
1. rivi vasemmalta: Raija Pellikka, Marjatta Sariola, rva Lehtinen, Sinikka Lehtinen, Juli Lehtinen, Matti Sariola, Otso Syversen ja Arvo Kangasniemi.
2. rivi vasemmalta: Erkki Piho, tuntematon, Nelly Kangasniemi, rva Pellikka, jugoslavialainen sirkustaiteilija, ghanalainen sirkustaiteilija, Jukka Sariola, Alpo Isomäki, Arthur Bohnstedt, Prince Neekeyzolo (ghanalainen sirkustaiteilija), ghanalainen sirkustaiteilija.
3. rivi vasemmalta: Esko Ruukala, taikuriharjoittelija, Valentino (tivolimies), tuntematon, Antero Salo, Mellin, Kähkönen, Alfons Bohnstedt, ghanalainen sirkustaiteilija, Spatzi Bohnstedt, jugoslavialainen sirkustaiteilija.

Niilo Salo

Amerikan seikkailuista kertovan kirjan kansi.

Suomen Tivolin eri osastoissa1940–1950 -luvuilla esiintynyt ilma-akrobaatti Niilo Salo on tullut tunnetuksi vuonna 1948 ilmestyneestä vauhdikkaasta kirjastaan ”Suomalaisen Ilmavoimistelijan seikkailuja”, missä hän kertoo Amerikan vuosistaan. Vähemmän tunnettua on, että hän on kirjoittanut muitakin julkaisuja. Vuonna 1947 hän julkaisi 8-sivuisen vihkosen ”Progressiivisesta kotivoimistelusta”. Vihkosen sisällä oli erillinen ohje ”Hiekkapainopussin valmistusohje”. Myöhemmin samana vuonna ilmestyi laajempi 20-sivuinen ja runsaammin kuvitettu kirjanen ”Nousujohteinen kotivoimistelujärjestelmä”. Tämä sisälsi jo taulukon miehen ihannemitoista. Kirjojen kustantaja oli Hämeenlinnassa toiminut Karisto Oy. Niilo Salo avioitui rengasvoimistelija Elli Lehtisen kanssa.

Kirjan sisäsivulla on kuva tivolissa olevasta Sirkus-teltasta. Ilmavoimistelija Niilo Salo oli sirkuksen tähti ja kuvassa näkyy teltan edustalla oleva paraatilava ja telineet.  Siinä kuuluttaja mainosti esitystä ja Salo kävi tekemässä jonkun mallitempun.

Vuodenvaihteessa 1974–1975 esitettiin 2-osainen TV-dokumentti, missä sirkusalan veteraanit muistelivat. Eturivissä vasemmalta Toivo Sariola,  Louis Billing, Alice Bono, Elli Salo, Niilo Salo ja Johannes Noro. Takarivissä vasemmalta Bruno Nurmi, Solmu Mäkelä, Arvo Kangasniemi, Matti Sariola,  Anton Anthonius, Nils Berkowitz ja Valto Aulamo.

Niilo Salo vieraili tivolin mukana monissa kaupungeissa. Tampereen vierailu on jäänyt pakinoitsija 

Erkki ”Jammu” Kanervan mieleen. Hän on piirtänyt muistikuvansa Moro-murteella kirjoitettuun ”Aikuisen värityskirjaan”. Kyseisen piirroksen selitysteksti kuuluu: ”Ilmavoimistelia Salo pystytti telineensä linja-autoaseman tykö.”

.

Sirkusveteraanit – Circus veterans

Tämä löytyi Markku Aulangon kokoelmista. Kuvassa eturivissä istuvat Toivo Sariola (vas.), Louis Billing, rva Bono, Elli Salo (os. Lehtinen), Niilo Salo ja Johannes Noro. Takarivissä seisovat Bruno Nurmi (vas.), Solmu Mäkelä, Arvo Kangasniemi, Matti Sariola, voimamies Antoniuksen poika, Nisse Berkowitz ja Pelle Jali eli Valto Aulamo. Kuinka onkin yhteen kuvaan saatu näin paljon sirkuslegendoja. Kuvan on ottanut Jukka Nuutinen joskus 1980-luvun alkupuolella jotain tv-ohjelmaa varten, ilmeisesti "Valkoinen Sheikki ja huvivero".

Tuo voimamies Antoniuksen pojan nimi on vielä hakusessa. Kuka oli tämä voimamies Antonius? Vuoden 1900 paikkeilla esiintyi vaasalainen voimaeqvilibristi Anton Antonius, oikealta nimeltään Anton Smirnoff. Hänen vaimonsa oli Urjalan voimanaisena tunnettu Anna (tai Anni) Smirnoff (noin 1882–1924 o.s. Eskolin). Antonius esiintyi myöhemmin myös kahletaiteilijana nimellä Signol Klepines sekä fakiirina ja taikurina. Tämä pari kirjoitti nimensä joskus muotoon Anthonius.

Alhaalla kuva Urjalan voimanaisesta. Lisää tietoa hänestä löytyy täältä.

Kommentit:

•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Haluan tässä mainita että tämä Sirkus Veterani TV-ohjlema joka Arno Walli ohjaisi on ihan eri TV-dokumenti ohjelma kuin "Valkoinen sheikki ja huvivero".
BG
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Tämän ohjelman nimi ei tainnut olla Sirkusveteraanit vaan kyseessä oli kaksiosainen ohjelma nimeltä Sirkus Suomessa. Näin ainakin Katso-Lehden nro 52/74 mukaan. Arvion on kirjoittanut toimittaja Esko Mustonen ja jutun yhteydessä olevan kuvan ottajaksi mainitaan Arto Jousi. Kyseisessä kuvassa (ei näy tässä postauksessa) maneesin reunalla Alice Bonon ja Elli Salon välissä istuu myös tanskalainen sirkuskeräilijä Ölund Barly. Takana Matti Sariolan ja Nisse Berkovitsin välissä olevasta henkilöstä sanotaan, että tämän Antton Anthoniuksen isä omisti aikoinaan Suomen suurimman sirkuksen. Sirkus Suomessa -ohjelma oli väriohjelma, mikä erikseen mainitaan. 
M A 
•••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Lasse Patrikainen

Nimi on tuttu, mutta vaikka hänellä oli merkittävä rooli suomalaisessa sirkushistoriassa, hänen oma tarinansa on minulle täysi arvoitus. Mistä Lasse Patrikainen tuli sirkusmaailmaan ja mihin hän meni? Kertokaa jos tiedätte. Tässä kuvassa hän kurkkaa sisään Circus Nacionalin oviaukosta Sariolan tivolissa joskus 60-luvulla. Vieressä meluaa Pelle Jali eli Valto Aulamo. Patrikainen on tässä sattumalta asiakkaana, ei työtehtävissä.

Cirkus Felixin perusti haminalainen Elisabeth Romanoff keväällä 1949 yhdessä miehensä Lasse Patrikaisen kanssa. Sirkuksella oli omasta takaa leijona ja pari karhua. Lieksassa sirkuksen mukaan karkasi mustalaispoika Kalle Nyman, josta myöhemmin tuli kuuluisa akrobaatti ja villieläinten kouluttaja. Vuosien myötä sirkustoiminta kasvoi. Vuonna 1951 hankittiin lisää rekvisiittaa ja nimeksi vaihdettiin Sirkus Bonn. Artistien esityksiä säesti mm. Veikko Ahvenainen hanurillaan. Sirkuksen yhteydessä oli myös pelitoimintaa. Vuonna 1952–1955 Romanoff ja Patrikainen muuttivat nimeksi Sirkus Eurooppa. Ja siihen se loppui. Miestapon vuoksi Patrikainen joutui vankilaan. Liiketoiminta myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Kommentit:

Apropos Lasse Patrikainen. Haminan raastuvan oikeuden lyhennelmä kertoo Lassen tekemän "tahallisen tapon" taustat. Lasse ampui poikapuolensa Anatol Romanovin 6 m etäisyydeltä kotikoivunsa juureen. Raastuvan oikeuden pöytäkirjoista voi aistia, että jutussa oli murhan ainekset. Epäselväksi jäi oliko Lassella pistooli taskussa, vai kävikö hän sen vartavasten hakemassa lipaston laatikosta. Lasse oli tunnettu väkivaltaisuudestaan. Näkemykseni on, ettei kukaan perheenjäsen uskaltanut häntä vastaan todistaa. Tuomiota rapsahti ymmärtääkseni lain sallima tapon maksimi.
Isäni Claës Cedercreutz kävi toteamassa Romanovin, nuoren atleettisen taxinkuljettajan, kuolleeksi. Se tapahtui Claësin ensimmäisenä keväänä Haminassa. Sirkuksen kohtalot rupesivat miestä kiehtomaan. Vastamenehtynyttä Anatolia kantoi sairaalaan mm. Nymanin Kalle, sekä telttamestari Lennart Oxen.
Tietyllä tapaa voi siis sanoa, että Suomen Nuorisosirkus, etenkin Haminan Teinisirkus sysäistiin liikkeelle juuri tämän tapahtumaketjun kautta.
70-luvun alussa Claës kertoo nähneensä tuomionsa istuneen Lassen kahvirulettia pyörittämässä elomarkkinoilla. Lähdimme bongaamaan, mutta mies oli hävinnyt markkinavilinään.
Anatolin lapset olivat minua muutamaa vuotta vanhempia, ja viettivät kesiä 60- luvulla naapurissamme Takkaniemessä. Muistan heitä lämmöllä.
Kettil Cedercreutz‎

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Mikälie oli jalassa?

Liekkö tämä sama Lauri?

Anonymous

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1738055?term=Lasse%20Patrikainen&page=3

.

Sirkus Panakos 1957

Sirkus Panakos eli hohdokkaan, mutta lyhyen elämän. Se syntyi 1957 ja katosi yllättäin taivaan tuuliin 1958 matkalla pohjoiseen. Vielä 70-luvulla sen rekvisiittaa löytyi pitkin metsiä. Arvo Kangasniemi (1910–2005) omisti Panakoksen ja jatkoi tämän jälkeen eläinnäyttely- ja tivolialalla.

Tuossa ylimmässä kuvassa vuodelta 1957 näkyy nimikyltti selvällä suomenkielellä, lehti-ilmoituksessa hienostellaan ruotsinkielisellä sirkussanalla. Hyvin suurennettuna kuvan telttakankaasta erottuu ehkä teltan valmistajan tuotemerkit. Todennäköisesti siinä lukee Chris Moviensla tai jotain sinne päin.

Lehti-ilmoitus julkaistiin Aamulehdessä 26.5.1957. Siinä kerrotaan, että teltta on 4-mastoinen ja istumaan mahtuu 2 200 henkeä. Imoituksessa puhutaan myös erilaisista huvilaitteista ja tanssista. Sirkuksen mukana liikkui siis useampia huviyrittäjiä. Todennäköisesti mukana oli ampuma- ja pelitelttoja, kioskimyyntiä yms. (Ilmoitus on Tuomo Koiviston kokoelmista)

Sirkus Eurooppa 1954

Sirkus Eurooppa kiersi Suomea 1952–1955. Sen omistivat Elisabeth Romanoff ja miehensä Lasse Patrikainen. Heillä oli iso teltta, johon mahtui 750 henkeä. Teltta oli ostettu Linnanmäeltä, jossa se oli ollut Peacock-sirkuksen käytössä.

Tässä pari lehti-ilmoitusta Sirkus Euroopan saapumisesta Tampereelle syyskuussa 1954. Ylimmäinen oli Hämeen Yhteistyössä 16.9.1954 ja alimmainen Kansan Lehdessä kaksi päivää myöhemmin. Sirkus mainostaa itseään Suomen suurimpana kiertävänä sirkuksena. Villipetoeläimet on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Itse ohjelmasta ei taida olla tietoa paljoakaan. Two Iwarno esitti syöksytrapetsinumeron, saman joka silla oli Sirkus Sariolassa 1951. Eläinkouluttajat Kalle Nyman ja Zoja Romanoff olivat tietysti mukana.

Seuraavana vuonna Sirkus Eurooppa myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Cirkus Panakos Tampereella 1958

Komea leijonan pää koristi Cirkus Panakoksen ilmoitusta Aamulehdessä 14.6.1958. Tekstissä ei puhuttu yksittäisistä artisteista vaan yksinkertaisesti näin: Avajaisnäytäntö tänään klo 20. Suuri huvikenttä avataan klo 18. Kentälle vapaa pääsy. Koko ohjelma aivan uutta. Sirkus sijaitsee linja-autoaseman luona.

Tuntuu vähän oudolta, kun puhutaan sirkuksen yhteydessä huvikentästä ja kuinka sinne on vapaa pääsy. Oliko heillä eläinten lisäksi joitain tivolilaitteita mukanaan tai ampuma- ja peliteltta?

Arvo Kangasniemi (1910–2005) perusti Panakoksen 1957 ja lopetti sen 1958 yllättäin matkalla Ouluun. Eikä siitä sen jälkeen puhuttu mitään. Kangasniemi jatkoi eläinnäyttely- ja tivolialalla ja piti sirkusasiasta suunsa kiinni hautaan asti.

Sirkus Panakos

Yksi mystisimmistä suomalaisista sirkuksista on Sirkus Panakos. Se syntyi 1957 ja katosi taivaan tuuliin kesällä 1958 matkalla Ylivieskasta Ouluun. Se yksinkertaisesti hävisi. Se ei tullut koskaan Ouluun. Eikä muuallekaan. Pitkin maaseutua on kuitenkin metsistä löytynyt joitain Panakoksen tavaroita. Onneksi Björn Gammalsille jäi sentään ohjelmalehdet talteen.

Panakos oli ulkoisilta puitteiltaan suuri. Se käytti Sirkus Sariolan vanhaa telttaa. Nimeensä liittyvän sirkus-sanan se kirjoitti välillä ruotsiksi cirkus ja välillä englanniksi circus.

Panakoksen omisti Arvo Kangasniemi (1910–2005). Hän ei milloinkaan kertonut julkisuudessa mitä matkalla tapahtui. Bisnesmies Kangasniemi jatkoi uraansa perustamalla eläinnäyttelyn ja työskentelemällä tivoleissa.

Alakuvassa on vuoden 1958 ohjelma. Esimerkiksi suomalainen (Benjamin) Lindfors esitti akropatiaa. Saksalainen Madame Decker näkyy esittäneen loistavat merileijonat. Tosin kirjapainon latojalle oli tullut ensin pieni virhe. Hän oli kirjoittanut "meijerileijonat". Painamisen jälkeen ohjelmalehdet painettiin uudestaan virhe yliviivaten ja lisäämällä perään oikea sana. Tuo piirros maailmanpyörästä tuntuu vähän oudolta tässä yhteydessä. Pikemminkin se antaa mielikuvan tivolista.

Kommentit:

Arvo Kangasniemi oli pomona olesani Matti Sariola ZOOn elänkiertue kiersi markkinoita lokakuusta -63 huhtikuun -64 välillä. Lähinä eläinten hoitoa olihan siellä virtahepo (Hummeli) Pipsakarhu ym noin 30 eläintä näyttely aikaan myin lippuja palkka oli 15 markkaa päivä meidä oli kolme ja Arvo jota kutsuimme Risu-paaraksi 
Raja-kainuun metsätyömies

.