1954–1955 Sirkus Eurooppa

Ylhäällä Sirkus Euroopan lehti-ilmoituksia tamperelaisessa Hämeen Yhteistyössä 1954 ja 1955. Villipetoeläimiä mainostetaan molemmissa ilmoituksissa. Se taisi olla kova juttu, sillä muusta ohjelmasta ei puhuta mitään.

Sirkus Euroopan omistivat Elizabeth (ent. Romanoff) ja Lasse Patrikainen. Teltta ostettiin 1954 keväällä Linnanmäeltä ja siihen mahtui 750 henkeä. Alakuvassa esiripun edessä Kalle Nyman, Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti. Poikien takana ylhäällä orkesterikorokkeella näkyy Sirkus Euroopan merkki. Vuonna 1956 sirkus myytiin Nelli ja Arvo Kangasniemelle ja se sai nimen Sirkus Panakos.

Kommentit:

Sirkus Eurooppa lähti kiertueelle Haminasta, (kaupunki oli palkanut kaupunginlääkärikseen isäni Claës Cedercreutzin).
Keväällä 1954 Claës joutui todistamaan taksinkuljettaja Anatol Romanoffin kuoleman. Anatolin oli ryyppyreissun päätteeksi ampunut hänen isäpuolensa yksijalkainen leijonankesyttäjä Lasse Patrikainen.
Patrikainen oli niin pahansisuinen, ettei häntä vastaan tahtonut perheen sisältä löytyä todistajia. Oikeus tuomitsi Lassen tahallisesta taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Tarmo Vileen kertoi Sirkus Finlandian kiertueella 1978 Lassen ei vain tunnustaneen tapon vaan todenneen oikeudessa, että "Jos en ois ampunu, niin ampuisin vieläkin!"
Kiertueelle lähtö myöhästyi tämän johdosta, mutta Sirkus pääsi lähtöön Helluntaipyhien jälkeen. Elisabet vei määrätietoisena johtajana 1954 kierueen päätökseen.
Kettil Cedercreutz

.

Sandor Kleinbarth 1954

Nämä ihastuttavat kuvat löytyivät Helsingin kaupunginmuseosta. Tuntemattomaksi jäänyt kuvaaja on ottanut ne 1954 todennäköisesti Elannon Iskun Elannon työntekijöiden lapsille järjestämässä joulujuhlassa.  Sandor koirineen on esiintymisvuorossa.

Keväällä 1950 Suomeen saapuivat Alexander Sandor Kleinbarthin (1895–1982) perhe mukanaan eläintenhoitaja Ernst Späth (1900–1983). Heillä oli sopimus Erkki Parkkosen vetämän Suomen Tivolin osaston kanssa. He liittyivät tivoliseurueen mukaan omalla teltallaan nimellä Pienois-Eläinsirkus. Ja sille tielleen he jäivät Suomeen. Rouva Elise Kleinbarth os. Althoff (1897–1958) kuoli jo varhain. Tytär Edith jopa esiintyy vielä joskus tarvittaessa.

Suomen Tivoli 1954

Suomen Tivoli vieraili 1954 Tampereella toukokuussa ja Ikaalisissa heinäkuun lopussa.

Tampereella mainostettiin tivolin sopivan erityisesti lapsille. Aukioloajat kuitenkin viittaavat tarjonnan kohdistuvan aikuisempaan väestöön. Tuohon aikaan nimitettiin karuselleja ja muita vastaavia ajoliikkeiksi. Nykyään nimitys taitaa olla ajolaite. Yksi tivolin vetonauloista oli sirkus. Noin tunnin mittaisia näytöksiä annettiin arkisin pari kertaa. Sunnuntaisin esityksiä vähän lyhennettiin ja tarvittaessa tehtiin yli kymmenenkin showta. Mutta kuka oli tuo englantilainen kahlekuningas?

Olikohan Suomen Tivolin joku toinen osasto sitten Ikaalisissa heinäkuussa kun mainostekstit poikkeavat noin paljon toisistaan? Mikä mahtoi olla tuo MRX-mysteerio Ruotsista ja kuka oli tatuoitu tanssijatar Unkarista? Koska Eläintalli ilmoitetaan erikseen, täytyy Eläinsirkuksessa olla jotain muutakin kuin pelkkää eläinten esittelyä.

Kommentit:

Tatueerattu unkarilainen lienee: Sirkustaiteilija ja tanssijatar Petronella Kangasniemi. 

.

Zoo Sirkus Sandor 1954

Tämä ilmoitus oli Aamulehdessä 12.6.1954. Zoo Sirkus Sandorin omisti unkarilaissyntyinen Sandor Kleinbarth (alakuvassa), joka asettui perheineen Suomeen 50-luvun alussa ja vietti viimeiset vuotensa Tampereen Epilässä 80-luvun alussa.

The Victor oli oikealta nimeltään Viktor Viljo Helpiö. Hän oli sirkuksen moniosaaja, tutuimmaksi hän tuli kai polkupyöräakrobaattina.

Mutta keitä olivat Pikku-Anitra ja Aaro Ahto? Olisiko Aaro musiikkimiehenä tunnettu Aaro Lahtinen, joka levytti ainakin 50-luvun alussa.

Kommentit:

Pikku Anitra on Essi Inveniuksen tytär.
T: Edit Kleinbarth.
••••••••••••••••••••••••••••••••••
Viktor Helpiöltä kävimme Hakaniemen Linjoilta ostamassa Haminan Teinisirkukselle Suomen siihen aikaan korkeimman yksipyöräisen. Pyörä oli kauniisti niklattu, ja sitä ohjasti Haminassa ensin Reijo Hämäläinen ja sen jälkeen Minna Etolén.
Helpiön paraatinumeroihin kuului aikanaan rullaluistelunumero, jossa hän kannatti pyöriessään hampaistaan vaimoaan joka tämäkin pyöri kuin hyreäpainopisttensä ympäri.
Helpiö käytti luovuuttaan 1970-luvun lopulla keksintöihin, vähän samalla tapaa kuin Nokipoika Viljo Korpela. Helpiön kelsinnöt olivat kuitenkin hyvin erikoisia. Kotonaan hän esitteli meille Suomen ensimmäiset telaketjuvetoiset sukset. Voimanlähteenä niissä oli kummassakin moottorisahan moottorit.
Helpiö oli testannut suksiaan illalla Töölöönlahden jäällä. Kun ottaa huomioon, että varusteisiin kuului selkään ripustettu bensiinitankki, näky oli vähintäänkin epätavallinen. Parikymmentä minuuttia Viktor oli ehtinyt körröttelemään, ennenkuin rantakaislikkosta ilmesty kaksi poliisia. Naapurista oli ilmoitettu, että humanoidit olivat laskeutuneet Töölönlahdell naureskeli Helpiö.
Kettil Cedercreutz
••••••••••••••••••••••••••••••••••
.

Sirkus Eurooppa 1954

Sirkus Eurooppa kiersi Suomea 1952–1955. Sen omistivat Elisabeth Romanoff ja miehensä Lasse Patrikainen. Heillä oli iso teltta, johon mahtui 750 henkeä. Teltta oli ostettu Linnanmäeltä, jossa se oli ollut Peacock-sirkuksen käytössä.

Tässä pari lehti-ilmoitusta Sirkus Euroopan saapumisesta Tampereelle syyskuussa 1954. Ylimmäinen oli Hämeen Yhteistyössä 16.9.1954 ja alimmainen Kansan Lehdessä kaksi päivää myöhemmin. Sirkus mainostaa itseään Suomen suurimpana kiertävänä sirkuksena. Villipetoeläimet on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Itse ohjelmasta ei taida olla tietoa paljoakaan. Two Iwarno esitti syöksytrapetsinumeron, saman joka silla oli Sirkus Sariolassa 1951. Eläinkouluttajat Kalle Nyman ja Zoja Romanoff olivat tietysti mukana.

Seuraavana vuonna Sirkus Eurooppa myytiin Arvo Kangasniemelle ja näin syntyi Sirkus Panakos ja Kalle Nymanista tuli Caru - kreikkalainen.

Lintsillä 1954

Tämä ilmoitus oli Hesarissa 3.6.1954. Linnanmäen huvipuisto avattiin klo 19, sulkemisaikaa ei mainittu. Pääsymaksu alueelle oli 100 markkaa aikuisilta ja 20 mk lapsilta. Sirkus Peacockin liput maksoivat 150–300 mk ja niitä voi ostaa myös etukäteen Lippupalvelusta, jolloin portista pääsi ilmaiseksi.

Yksi sirkuksen vetonauloista oli Harlem Dancers. Samanniminen ryhmä esiintyi myös 1948 Lasten Päivän Sirkuksessa. Se esiteltiin silloin hauskasti neekericocktailiksi. Siihen aikaan kun suomalaiset eivät vielä ymmärtäneet, että neekeri-sana onkin rasistinen.

Esityksiä säesti tietysti Mario Weber ja numerotyttönä oli Lu Nova. Päivän puheenaihe Linnanmäellä oli Robotti Sabor, joka esiintyi omassa teltassaan tunnin välein.

Linnanmäki 1954

Peacockista 1954 olikin jo juttua, mutta sirkus- ja varieteetaiteilijoille oli esiintymispaikkoja muuallakin Linnanmäellä.

Kesän aikana 1954 puistossa oli pari maailmantähteä, vaikka heistä ei ohjelmavihossa kuvaa ollutkaan. Toinen  näistä oli maailmankuulu klovni Charlie Rivel ja toinen ranskalainen tumma laulajatar Josephine Baker. Linnanmäki ei vielä silloin ollut artistien keskuudessa tunnettu ja luottamus oli vasta hakusessa.  Josephine Bakerin kohdalla tämä asia konkretisoitui siinä että hän halusi palkkionsa etukäteen. Tilanne oli hieman hankala. Oli viikonloppu ja silloin pankit olivat kiinni. Onneksi Linnanmäen taustavoimiin ja avainhahmoihin kuulunut Svend Jarlström pystyi lainaamaan rahaa niin, että Baker saatiin lavalle.

Lintsille valmistui uusi ulkoilmanäyttämö ja sen vieressä oli usein huimia ilmanumeroita. Tällaisia olivat korkealla tapahtuvat nuorallakävelynumerot, pylväässä olevat trapetsinumerot ja mastonumerot, jotka tapahtuvat korkean taipuisan maston nenässä. Nuoranumeroita edusti mm. Les Torreanis.

Teatterihallissa oli jälleen ”Suuri neekerikuningas Chief Ormashi ryhmineen, joka vei katsojat salaperäiseen Afrikkaan ja katsomaan mustaa magiaa ja villejä viidakkotansseja”. Yläkuvassa ryhmän Amina-tyttö. Käärmetansseissa käytetään yleensä python–käärmeitä, jotka ovat kuristajakäärmeitä. Ne eivät juuri ole ihmiselle vaarallisia, vaikka voivat olla kooltaan suuria.  Ormashilla oli myös kobra, joka on myrkkykäärme.  Eräänä lauantaina huomattiin, että se oli kadonnut.  Henkilökunnalle annettiin kehotus pitää silmät auki. Käärme oli kateissa sunnuntain ja maanantaina Peacock-teatterin siivooja päästi huudon. Käärme oli löytynyt.  Käärme oli siis matkannut puiston toiselle reunalle.

Lähde: Markku Aulanko

Sirkus Peacock 1954

Vuonna 1954 Linnanmäen ohjelmakirja oli saman mallinen ja muotoinen kuin esimerkiksi olympiavuonna.  Suomen lipulla varustetut kannet olivat vahvaa kartonkia. Sisäsivuja oli yhteensä 48 ja sen lisäksi erillinen irrallinen irtolehti, missä oli kulloisenkin kuukauden Peacock-ohjelma.  Mainossivuja oli 14. Esittelyvihko oli tehty kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi.

Yläkuvan Peacockin ohjelmassa oli esimerkiksi elokuussa 8 numeroa ja se vietiin läpi  ilman väliaikaa. Ohjelman kesto oli noin 1,5 tuntia. Säestyksestä huolehti Mario Weber orkestereineen ja ohjelmanumerot esitteli Lu Nova. Hän oli Mario Weberin vaimo ja hän rakensi jokaista ohjelmanumeroa varten pienen tanssin, joka päättyi siihen, että hän käänsi jostain esiin seuraavan esiintyjän nimen.

Peacockista käytettiin ohjelmavihon esittelytekstissä nimeä Sirkus Peacock.  Sehän toimi sirkusteltassa.  Sirkuksen perinteistä pyöreätä eläinmaneesia Peacockissa ei ollut.  Eläinnumerotkin edustivat pienten eläinten numeroita.

Heinäkuussa 1954 siellä tosin oli ohjelmavihon mukaan hevosnumero nimeltään Dela Wares,  liekö tullut USA:n Delawaresta?  Mainoskuvan mukaan herra oli puettu intiaanipäällikön asuun ja hänen kumppaninsa cowboy-tytön asuun. Kyseessä lienee ollut jonkinlainen taitoratsastusnumero.

Suomalaista taiteilijakuntaa edusti 2 Williams, joista tosin toinen oli ruotsalainen. Suomalainen on nimeltään Raimo Karppinen ja hän istuu alakuvassa ylinnä. Sama henkilö oli vuonna 1951 4 Ramos –ryhmässä.  2 Williams  teki koomista pariakrobatiaa kulkuriasussa.  2 Akilles oli myös mukana.

Heinäkuussa Peacockissa esiintyi Fred Allister. Mainoslause kertoo ”100 vuotta maailmanhistoriaa esittää yleisölle taitava hollantilainen Fred Allister 15 minuutissa.” Osaakohan joku kertoa, minkälainen numero se oli?

Vuonna 1954 oli Peacockissa toukokuussa HSY:n Vihreä Oksa -revyy. HSY oli Helsingin Sanomalehtimiesyhdistys ja Vihreä Oksa oli tarkoitettu uusille kyvyille, jotka saivat näin oivan tilaisuuden näyttää kykyjään ja samalla jonkin verran julkisuutta.

Suurin vuoden 1954 sirkustähdistä oli Charlie Rivel. Eeva-Kaarina Holopaisen Saisko lipun karuselliin -kirjan mukaan Charlie Rivel tuli Suomeen Cadillacilla, jonka perässä hänellä oli asuntovaunu. Rivelillä oli henkilökunnassaan myös oma kokki, joka asui hotellissa. Ohjelmakirjasessa ei ollut hänestä valokuvaa.

Lähde: Markku Aulanko

2 Williams