1966 Alexader Casso, taikuri • Magician

Aleksander Casso, oikealta nimeltään Johannes (Hannes) Hyvärinen (2.6.1933–13.11.1976) oli suomalainen taikuri. Hän syntyi Polvijärven Martonvaaran kylässä ja aloitti viihdetaiteilijan uransa 17-vuotiaana Arvo Kangasniemen omistamassa Sirkus Panakoksessa 1950. Hänen ensimmäinen taiteilijanimensä oli Carambo. Myöhemmin hän työskenteli myös Sirkus Magyarissa ja Sirkus Huhtalassa. Alexander Casso saavutti suurimman menestyksen Linnanmäen Teatterihallissa 1966.

Keväällä 1966 Linnanmäen lehti-ilmoitus houkutteliasiakkaita kansainvälisesti korkeatasoisella ohjelmalla. Ulkoilmanäyttämöllä kuunneltiin afrikkalaisia rytmejä Woodpeckersien esittämänä. Lavan läheisyydess Roy Fransen sukelsi korkeuksista liekkejä loimuavaan altaaseen. Rondossa tanssittiin Leo Lindblomin musisoidessa. Kolibrissa nähtiin salaperäinen Vodooshow Nii Afadin johdolla. Teatterihallissa suomalainen ihmemies A. Casso pisti yleisön päät sekaisin ilmiömäisillä tempuillaan. Mainoslehtinen kertoi, että hän on ainoa ”henkimaailman” edustaja Suomessa, jonka ohjelmisto on niin laaja, että hän yksin pystyy esittämään koko illan kestäviä ohjelmia.

Linnanmäen huvipuisto 1966.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli meidän vanhaan asuntovaunuun Keravalla ja jouduin hautaamaan kaikki häneltä jääneet vaatteet ja etenkin esiintymisvälineet jotka kaikki olivat menneet pilalle.
Jukka Sariola
••••••••••••••••••••••••••••••
Jukka, Alexander Casso teki minuun nuorena miehenä vaikutuksen Kotkan Meripäivillä 1970-luvulla. Voisitko raottaa hieman, että mihin mies kuoli, ja miksi ja välineet olivat pilalla?
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Ei ollut arvoisensa loppu hyvälle artistille.
Kari Nieminen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Tämä kertomus on uutta minulle. Minulle on kerrottu toisenlainen tarina Casson kuolemasta. Tarinassa Casso kuoli Joensuussa pikkujouluesiintymisen yhteydessä. Tuomivaara kertoi pelastaneensa jonkun Casson esiintymisvälineen Polvijärveltä kuoleman jälkeen sukulaistensa navetan takaisesta kaatopaikasta.
Casso soitti minulle muutamia kuukausia ennen kuolemaansa . Sanoi asuvansa Joensuussa ja tarjosi yöpaikkaa, jos liikun sielläpäin.
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso oli sopinut isäni kanssa tivolin varastoalueen vartioinnista ja oli hyvin alkoholistunut ja siihen hän ilm kuolikin ja poliisit löysivät hänet.
Kaikki hänen tavaransa olivat siivottomuudesta ja kosteudesta johtuen aivan pilalla ehkä jotain olisi voinut pelastaakin mutta silloin en sitä ajatellut.
Jukka Sariola 
••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka!
Kettil Cedercreutz 
••••••••••••••••••••••••••••••
Casso kuoli 13.11.1976 Pyhäselällä lyötyään vetoa että pystyy juomaan kossupullon yhdellä kulauksella. Casso tais asustella Keravalla 1973 aikoihin.
Markku Purho 

••••••••••••••••••••••••••••••

Purhon kertoman tiedon vahvisti myös Casson veljenpoika, joka asuu Tampereella. Wäinö Hamarin kokoelmissa on Casson käyttämä miekka ja kyyhkyspannu. Allekirjoittaneen kokoelmissa Casson tekemät kiinalaiset renkaat ja leikekirja. Minulle ne ajautuivat Timo Tuomivaaran kautta Kaikki ne olivat esillä Keravalla pari vuotta sitten olleessa Sariola-näyttelyssä.
Markku Aulanko 

••••••••••••••••••••••••••••••
Kiitos Jukka. Saatiin lopulta selväksi Casson kuolinpaikka. Tässä tapauksessa Casson puhelinsoitosta minulle täytyy olla enemmän kuin muutama kuukausi. Mitään tarkkoja merkintöjä ajankohdasta minulla ei ole. Pelkkä muistikuva. Tietääkö joku minne Casso on haudattu ?
Jorma Airaksinen 
••••••••••••••••••••••••••••••

.

Linnanmäki, Peacock

Jussi Jalkanen, yksi Suomen suurimmista taikureista (187 cm, 88 kg) lähetti pari vanhaa postikorttia Linnanmäeltä. Kuvat ovat ilmeisesti jostain 60-luvulta. Ylimmässä näkyy Teatterihalli ja taustalla vuoristorata. Toisessa kuvassa pyörii saksalaisvalmisteinen Suihkio. Ajolaite oli Lintsillä 1955–1978, jonka jälkeen se siirrettiin Tykkimäelle. Alakuvassa vielä Peacock-teatterin pääsylippu vuodelta 1966. Tämä varietee-teatteri vietti silloin 10-vuotisjuhliaan. Se on edelleen huvipuiston vanhin rakennus. Vuoristorata on Linnanmäen vanhin ajolaite.

Kommentit:

Linnanmäen opasvihkosissa oli vuosina 1959-1962 erillinen tasku jossa oli Linnanmäkeä käsittelevää oheisaineistoa. Yllä olevat kortit olivat osa tätä oheisaineistoa. 
Peter Lindfors


.

Linnanmäki, Helsinki

Tässä pari yöllistä postikorttiuvaa Linnanmäen huvipuistosta. Yläkuvassa taustalla näkyy Vuoristorata ja oikealla pyörii Round Up. Keskellä on Naurutalo ja sen takana Karuselli. Vasemmalla on Teatterihalli ja sen seinää koristaa eläinkouluttaja Hans Kossmayerin mainos. Mainoksen alareunassa vielä sana circus. Ainakin varma tieto on, että Kossmayer oli Linnanmäen Peacockissa 1961 ja Kolibri-teatterissa 1962, mutta milloin Teatterihallissa? Alakuvassa on menossa high-wire -numero ulkoilmanäyttämön edustalla. Mikähän on ryhmän nimi? Takana näkyy Vesitorni. Oikealla loistaa Boston-pyörä. Miltä vuosilta nämä kuvat ovat?  Kortit olivat niin liimattuja, ettei niiden taakse päässyt kurkkaamaan.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Alimmainen kuva: Koska kuva löytyy Johannes Hyvärisen kansiosta ja Johannes oli Teatterihallissa 1966, lienee kuva otettu ennen vuotta 1966. Kuvassa oleva Boston-pyörä tuli vuokralle 1964 ja siirtyi Linnanmäen omistukseen 1965. Niinpä veikkaan, että nuoralla taiteilee heinäkuussa 1965 esiintynyt ryhmä 7 Eagles. 
MA 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Kossmayer oli Teatterihallissa 1962 ja 1963 mutta tietääkseni ei koskaan Kolibrissa.
Peter Lindfors
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Edit Kleinbart kertoo kirjassaan Ballerina hevosen selässä, että Kossmayer esiintyi Peacock Varieteessa 1961 ja Kolibriteatterissa 1962 (s.215). Täytyypä etsiä noiden vuosien mainoksia . . . .
Kari
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Linnanmäen ohjelmalehtisessä vuodelta 1962 on maininta että Kossmayer oli Teatterihallissa 29.4-2.9.62. Saman ohjelmalehtisen mukaan Kolibrissa oli tuolloin kiinalaisryhmä Wang Hong Schu. Sama tieto on myös Eeva-Kaarina Holopaisen kirjassa Linnanmäki 50 (sivu 117). Omat muistikuvani ovat samansuuntaiset. Edit Kleinbarthin kirjassa on todennäköisesti painovirhe.
Peter Lindfors
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Linnanmäki 1955 – Amusement Park

Kesällä 1955 Linnanmäellä oli 5 toimintavuotta takanapäin. Opasvihkosessa oli ensimmäistä kertaa kannessa väripainatus ja se oli vaaka-asennossa. Takakannessa oli SOK:n kahvimainos. Siinä oli kansien lisäksi 48 sivua ja niistä oli 16 mainossivua.  Esitteessä oli huvipuistoa koskevan informaation lisäksi  Arijoutsin eli kirjailija Heikki Marttilan Helsingin sanomissa julkaisema pakina, jossa hän kertoo perheensä käynnistä Linnanmellä. Esitteessä on myös muutamia Linnanmäkeen liittyviä kaskuja. Linnanmäenn ohjelmapäällikkönä oli Sara Ekelund ja hän oli se, joka oli julkisuudessa. Toimitusjohtaja Bo Ekelund pysytteli taustalla. Moni luulikin, että Linnanmäen johtaja on nainen.

Tämä kansikuva on otettu nykyisen Peacock-teatterin suunnasta. Kuvassa näkyy vasemmalla keltainen puutalo ja se oli Ekelundin perheen asunto. Kun perhe hajosi, niin Sara Ekelund asui siinä pitkään yksin. Ennen purkamista rakennus toimi järjestysmiesten toimipisteenä ja putkana. Laite oli nimeltään Vauhtivirveli ja sen takaa oikealta pilkottaa keltainen Teatterihalli.

Teatterihallissa oli vuosina 1953 ja 1955 lilliputtiryhmä Siebold's Liliputaner. Lilliputit ovat lyhytkasvuisia, joilla raajojen ja vartalon suhde oli sopusuhtainen.  He tanssivat ja tekivät akrobatiatemppuja, yksi ryhmästä teki temppuja pyörällä.

Peacock-varietee toimi Helsinginkadun puolella olevassa sirkusteltassa. Siellä ohjelma vaihtui kuukausittain. Ohjelmistoon kuului suuriakin ryhmiä, kuten esimerkiksi 8 tanssijan Rita Clair Ballet,  joka oli Peacockissa peräti kahden kuukauden ajan.

Mario Weberin varieteeorkesteri säesti Peacockin esiintyjiä koko kesän. Hänen vaimonsa Lu Nova rakensi jokaista esiintyjää varten esittelytanssin.

Sara Ekelund oli Linnanmäen kasvot. Hän oli julkkis, jota käytettiin myös mainoksissa.

.

Linnanmäki 1956

Vuonna 1956 Linnanmäen ohjelmakirja oli kokoa A5 nelivärikannella varustettuna. Takakannessa Rosenlewin pesukonemainos. Vihossa oli kansien lisäksi 44 sivua ja sen lisäksi keskellä oleva ohjelma-aukea.  Kansilehti oli Osmo Wallin piirtämä. Samaa kansikuvaa käytettiin myös seuraavana vuonna lisäämällä siihen vuosiluku.

Kolmossivun kirjoitus kertoo Peacockin vaiheet. Ensimmäinen teltta vuonna 1950 oli vaatimaton ja sinne mahtui katsojia 300. Seuraavana vuonna hankittiin uusi teltta, mihin mahtui jo 700 matkustajaa.  Paikkakin vaihtui.  Olympiavuonna teltta suureni jälleen ja nyt sinne mahtui 1 000 katsojaa.  Taas paikka vaihtui. Vuonna 1955 alkoi Peacock-teatterin rakentaminen ja se otettin käyttöön vuonna 1956. Katsojakapasiteetti vähän putosi. Teatterissa oli paikkoja 906.

Teatterihallista opasvihkosessa ei puhuta mitään, mutta Linnanmäki 50-kirja kertoo, että siellä esiintyivät Solmu Mäkelä ja Julius Sundman – ilmeisesti peräkkäisinä kuukausina. Samainen kirja kertoo, että Huviteatterissa pyöri Agapetuksen Syntipukki ja Pikkunäyttämöllä Einari Ketolan pienoisnäytelmiä ja fakiiri Jussi Pöyhönen (kuvassa ylhäällä). Missähän nämä kaksi viimeksi mainittua esityspaikkaa sijaitsivat?

Ulkoilmanäyttämöllä oli huimia ilmanumeroita, esimerkiksi kesäkuussa trapetsinumero Les Biancas ja elokuussa nuorallakävelyryhmä The 7 Eagles (alakuva).

Linnanmäki vuonna 1965

Linnanmäen opasvihkonen vuodelta 1965 oli painettu  liitupaperille ja sivuja oli 48.  Sen lisäksi oli erillinen lisälehti, missä oli esitelty kuukauden Peacock-ohjelma. Itse opasvihkosen keskiaukeama oli tiivistelmä Linnanmäen kohteista. Siinä oli pienillä lokeroiduilla mainoslauseilla esitelty huvipuiston laitteet, kerrottu aukioloajat, ym. Pääkirjoituksessa kerrotaan, että huvipuiston tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja mainitaan säätiön jäsenjärjestöt. Runsaasti tekstitilaa ovat saaneet huvipuiston side show’t eli Teatterihalli ja Kolibri-teatteri.

Kolibrissa esiintyi saksalainen Heinz Naumann perheineen ja tiikereineen.  Jutun kuvituksessa on mukana uiva Sabra-tiikeri (kuva ylhäällä altaassa) sekä perheen yksikätinen poika Teddy (kuva ylhäällä keinussa).  Teddy menetti kätensä 3-vuotiaana työntämällä sen kesyttämättömän karhun häkkiin ilmeisesti isäänsä matkien. Kolibriteatterin esittelyn jälkeen opasvihkosessa kerrotaan  eläinesitysten historiaa vähän enemmänkin ja kerrotaan, millaista eläinten kesyttäminen oli ennen ja millaista se on nyt – siis 1965. Tekstissä esitellään saksalainen Hagenbeck modernin eläintenkesytyksen isänä.  Jutussa kerrotaan myös, että herra Frank Taylor oli henkilö, joka ensimmäisenä otti käyttöön maneesiin rakennetun häkin.

Teatterihallissa esiintyi vuonna 1965 fakiiriksi itseään kutsunut intialainen Mr Vakil (kuva ylhäällä). Kyseessä oli taikuri, joka esityksissään käytti tehokeinona itämaista mystiikkaa sariin pukeutuneiden tanssijattarien muodossa. Vakilin itämaisten temppujen salaisuudet olivat esitteen mukaan sellaisia, että  ”länsimainen järki ei sitä pysty ratkaisemaan..”  Mr Vakil hankki itselleen tanssivia avustajia Suomesta ja tarina kertoo, että yksi heistä eli Anne-Mari meni myöhemmin naimisiin taikurinsa kanssa.  He esiintyivät myöhemmin yhdessä mm. Intian pääministeri  Indira Gandhille ja Etiopian keisari Haile Selassielle.

Ulkonäyttämöllä on useita ilmanumeroita.  Yksi niistä oli kesäkuussa esiintynyt saksalainen mastoakrobaatti Rosita Monti (kuva ylhäällä).  Hänen yli  45-metrinen mastonsa oli sellainen, että siitä oli ensimmäiset 30 metriä jäykkää kolmiomastoa ja loput taipuisaa mastoa. Hänet vedettiin köydellä miehissä kolmiomaston verran ja lopun hän kiipesi.  Rosita Monti vieraili Linnanmäellä useamman kerran.  Hänellä oli toinenkin numero, minkä hän teki näyttämöllä silloin kun sää esti mastoon nousemisen.  Jossain vaiheessa Rosita perusti perheen ja lopetti esiintymiset. Joku sai hänet kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin houkuteltua mastoon. Rosita putosi ja kuoli.

Kommentit:

Rosita Montin muistan hyvin vaikka olin silloin vasta 5–10 vuotias. Linnanmäellä käytiin joka kesä. Rositalla oli veli Jean Monti, joka myös akrobaatti ja teki vielä vanhoilla päivilläänkin mm. nuo Rositan tutut mastotemput. Jean nimesi tyttärensäkin edesmenneen Rositan mukaan ja sattumoisin löysin tämän nuoremman Rositan kotisivut. Hän vahvisti siellä asian ja juttelimme hetken ruotsiksi. Hän nimittäin asuu Ruotsissa
Veijo Minkkinen

Linnanmäki 1961

Linnanmäen opasvihko oli  kooltaan A5 ja sivuja siinä oli kansien lisäksi 48 ja sen lisäksi kuukauden Peacock-ohjelma erillisellä keskiaukeamalla. Mainossivuja oli peräti 23.  Kannet olivat neliväriset ja kannen kuva Royn piirtämä.

Roy oli oikealta nimeltään Tapio Vilpponen (31.5.1913–31.8.1994). Hän oli käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Tapio Vilpponen oli kuuro.

Kesän teemana oli Ruusujen kesä. Ulkoilmanäyttämöllä oli tunnettuja vieraita, elokuussa mm. oopperalaulaja Jussi Björling, heinäkuussa mastoryhmä Aerial Hustrels  ja kesäkuussa nuorallakävelijä Dorissa.

Eläimiä Linnanmäellä oli vähemmän, mutta heinäkuussa oli Peacockissa norsu Berolina ja Teatterihallissa oli koko kesän Schumanin simpanssit (kuva alhaalla). Teatterihallin lisäksi puistossa oli toinenkin side show –teatteri, nimittäin Kolibri-teatteri.  Siellä oli Nii Afadin Afrikan show, missä oli mustia tanssijoita ja rummuttajia.

Opasvihkosen pääjuttu käsitteli ihmisen ja eläimen voimainmittelyä ja siinä kerrottiin, miten eläinten kouluttaminen on vuosien aikana muuttunut. Teksti on aika rankkaa luettavaa.  Aluksi kouluttaminen  perustui pelkoon ja vallankäyttöön. Artikkelin mukaan saksalainen Carl Hagenbeck on meidän aikamme eläintenkesytysmenetelmän isä,  joskin myös Frank Taylorille kuuluu kunnia siirtymisestä inhimillisenpään koulutusmenetelmään.  Tekstin kirjoittajaa ei mainita, mutta Sara Ekelund (kuva alinna) oli siihen aikaan huvipuiston PR-päällikkö, joten todennäköisesti teksti on hänen.

Lintsillä 1959

Linnanmäen opasvihko 1959 oli kooltaan A5 ja sivuja siinä oli kansien lisäksi 48 ja sen lisäksi kuukauden Peacock-ohjelma erillisellä keskiaukeamalla. Mainossivuja oli 17. Kannet olivat neliväriset ja kannen kuva oli Osmo Wallin 1953 piirtämä. Osmo Walli oli kapellimestari Aarno Wallin veli.

Opaskirjassa on paljon kuvia huvipuiston rakennustöistä. Vihkosessa on myös kuvia aikaisemmin samana keväänä toteutetusta kuumailmapallolennon valmistelusta sekä kuva, missä toimitusjohtaja Bo Ekelund lastaa postisäkkejä ilmapallon koriin. Kyseessä oli hyväntekeväisyyslento, joka onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Idea oli että mukaan otetut kirjekuoret leimataan sen paikan postileimalla, mihin palllo laskeutuu. Tavoitteena oli lentää Helsingistä Tampereelle, mutta pallo laskeutui jo Kuurilassa ja myöhemmin myytyjen kirjeiden postileimaksi tuli Kuurila.

Vapaanäyttämöllä esiintyi sinä kesänä muiden muassa Lilian Angel tehden tikastemppuja, Swaying Stars huojuvassa mastossa ja Tornados trapetsilla. Tornados oli suomalaiskaksikko Tarmo Wilen ja Yrjö Niitlahti.

Vihkosessa on myös kuva Teatterihallin sisäänkäynnistä ilmeisesti vuodelta 1955, jolloin siellä olivat Lilliputit. Vuonna 1959 Teatterihallissa esiintyi Doug Andells Watershow. Lavalle oli rakennettu akvaario, ja yleisö sai seurata vedessä tehtäviä temppuja.

Tanssihallissa soitti Leo Lindblomin orkesteri Ajanmiehen asuissa, Mario Weberin orkesteri Peacockissa ja ulkonäyttämöllä Ronnie Kranckin orkesteri. Linnanmäki työllisti noina vuosina melkoisen määrän soittajia.

Muuten – missähän Linanmäellä oli Pikkunäyttämö? Linnanmäki 50-kirjan mukaan siellä oli vuonna 1956 fakiiri Jussi Pöyhönen, vuonna 1957 fakiiri Valkoinen Sheikki ja vuonna 1958 Kylänkellot-näytelmä.

Posteljooni lähdössä.

Tornados eli Tarmo Wilen ja Yrjö Niitlahti.

Doug Andells Watershow.

Linnanmäki 1958

Linnanmäen ohjelmalehti vuonna 1958 oli kokoa A5 ja siinä oli sivuja kartonkikansien lisäksi 44. Kannessa komeili kuva Suihkio-ajolaitteesta. Mainoksia oli takakannen lisäksi 18 sivua. Muutama mainos oli sovitettu Linnanmäki-henkeen. Keskiaukeamalla oli Peacockin kulloisenkin kuukauden ohjelma. Ohjelmalehtisessä oli myös muutama vitsi sekä suomeksi että ruotsiksi.

Teatterihallissa oli ohjelma, joka oli nimetty Chief Odongo Afro-Carribean Show.  Siihen oli kytketty siis molemmat eksoottiset mantereet, Afrikka ja Väli-Amerikka. Peacockissa suomalaisia esiintyjävoimia edustivat Talikkalan taitovoimistelijoista nimensä muotoon  2 Akilles  muuttaneet Lehtinen ja Irjanne elokuussa, tasapainotaiteilija Teuvo Juuti kesäkuussa ja ksylofonitaiteilija Eino Katajavuori elokuussa.

Eino Katajavuori teki koomisen ksylofoninumeron, missä hajamielisestä herrasta kuoriutui lopulta tyylikäs virtuoosi. Monet suomalaiset muusikot tekivät siihen aikaan koomisen numeron. Mieleen tulee Katajavuoren lisäksi ainakin Lasse Pihlajamaa ja tietenkin Esa Pakarinen. Ne olivat kysyttyä tavaraa iltamakiertueilla, missä pienellä porukalla piti saada aikaan paljon ohjelmaa.

Lyhtypylväässä esiintyvä sikarimies Fattini esiintyi Peacockissa kesäkuussa ja sisätiloissa kattoa hipova esitys näytti entistäkin hurjemmalta. Kesän uutuus oli myös Vesiurut eli musiikin tahdissa liikkuvat ja väriä vaihtavat suihkulähteet.  Esittelyteksti kertoo, että vesiurkujen rakenteessa on 39 500 m. kumikaapelia, 800 m putkea, 27 sähköpumppua, 36 projektoria, joiden yhteinen teho on yli 100 kw. Vedenkulutus on 480 000 litraa tunnissa. Urkujen vesisuihkuissa on 4 782 689 vaihtuvaa yhdistelmää.

Lähde: Markku Aulanko

Linnanmäki 1957

Vuonna 1957 Linnanmäen ohjelmakirja oli kokoa A5 nelivärikannella varustettuna. Vihossa oli kansien lisäksi 44 sivua ja sen lisäksi keskellä oleva ohjelma-aukea. Kannen pyörivässä hyrrässä ei ole piirtäjän puumerkkiä. Mainoksia vihkosesta löytyy 17 sivua. Linnanmäen ohjelmakirja lienee ollut aika suosittu mainospaikka.

Kahden sivun mittainen Linnanmäen yleisesittely kertoo pääasiassa huvipuiston laitteista, missä saa päänsä pyörälle. Yksityiskohtia mainitaan mm. vuoristoradasta, minkä pituus on 961 metriä ja keskinopeus 62 km/t.  Lastenkarusellista kerrotaan:  ”tämä vanha lastenkaruselli on muuten yli kolmenkymmenen vuoden ajan ollut saman saksalaisen perheen hallussa ja mannermaalla kiertänyt markkina- ja juhlapaikasta toiseen".  ”Kesäleskien iloksi suosittelemme vielä herkullisia, kevyesti puettuja vedenneitoja, joita voitte sanamukaisesti heittää pallolla veteen. Vedenneidot löydätte Markkinatorin varrelta.”

Ulkoilmanäyttämöllä oli useampiakin suomalaisia esiintyjiä.  2 Balanzos –nimellä esiintyi toukokuussa ohjelmalehden mukaan ”kaksi suomalaista akrobaatti-nuorukaista, jotka tarmokkaan ja päättäväisen työn jälkeen ovat saavuttaneet kansainvälisen tason".  Mitkä heidän oikeat nimensä ovat, se ei vihkosesta selviä.  Tietääkö joku?

Heinäkuussa ulkoilmanäyttämöllä esiintyy suomalaisryhmä Flying Tornados eli  ”kaksi suomalaista nuorukaista, jotka yksin edustavat trapetsitaiteilijan jaloa ammattia maassamme".  Näiden nuorukaisten nimet olivat Tarmo Vilén ja Yrjö Niitlahti.

Teatterihallin esiintyjästä esittelyvihossa ei ole kuvaa.  Se oli kuitenkin fakiiri nimeltä Yvon Yva. Hänen numeronsa oli sen verran rajua katsottavaa, että se oli kielletty lapsilta. Oliko se sitä todella vai oliko kyseessä vain mainoskikka, se ei ole tiedossa.

Peacockin ohjelmasta kerron lähipäivinä.

2 Balanzos 

 Flying Tornados

Yvon Yva

Kommentit:

Missä esiintyi surmanajaja Leo Paularinne? Sirkuksissa vai..?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

4.9. tulee pari sanaa Paularinteestä kuvan kera tähän blogiin. Surmanajoa esitettiin useimmiten kiertävien tivoleiden mukana.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

.

Linnanmäki 1954

Peacockista 1954 olikin jo juttua, mutta sirkus- ja varieteetaiteilijoille oli esiintymispaikkoja muuallakin Linnanmäellä.

Kesän aikana 1954 puistossa oli pari maailmantähteä, vaikka heistä ei ohjelmavihossa kuvaa ollutkaan. Toinen  näistä oli maailmankuulu klovni Charlie Rivel ja toinen ranskalainen tumma laulajatar Josephine Baker. Linnanmäki ei vielä silloin ollut artistien keskuudessa tunnettu ja luottamus oli vasta hakusessa.  Josephine Bakerin kohdalla tämä asia konkretisoitui siinä että hän halusi palkkionsa etukäteen. Tilanne oli hieman hankala. Oli viikonloppu ja silloin pankit olivat kiinni. Onneksi Linnanmäen taustavoimiin ja avainhahmoihin kuulunut Svend Jarlström pystyi lainaamaan rahaa niin, että Baker saatiin lavalle.

Lintsille valmistui uusi ulkoilmanäyttämö ja sen vieressä oli usein huimia ilmanumeroita. Tällaisia olivat korkealla tapahtuvat nuorallakävelynumerot, pylväässä olevat trapetsinumerot ja mastonumerot, jotka tapahtuvat korkean taipuisan maston nenässä. Nuoranumeroita edusti mm. Les Torreanis.

Teatterihallissa oli jälleen ”Suuri neekerikuningas Chief Ormashi ryhmineen, joka vei katsojat salaperäiseen Afrikkaan ja katsomaan mustaa magiaa ja villejä viidakkotansseja”. Yläkuvassa ryhmän Amina-tyttö. Käärmetansseissa käytetään yleensä python–käärmeitä, jotka ovat kuristajakäärmeitä. Ne eivät juuri ole ihmiselle vaarallisia, vaikka voivat olla kooltaan suuria.  Ormashilla oli myös kobra, joka on myrkkykäärme.  Eräänä lauantaina huomattiin, että se oli kadonnut.  Henkilökunnalle annettiin kehotus pitää silmät auki. Käärme oli kateissa sunnuntain ja maanantaina Peacock-teatterin siivooja päästi huudon. Käärme oli löytynyt.  Käärme oli siis matkannut puiston toiselle reunalle.

Lähde: Markku Aulanko

Peacock-varietee 1952

Vuonna 1952  Linnanmäen huvipuisto oli auki kolmatta kesää.  Olympiavuoteen varauduttiin monin tavoin.  Sirkusta varten ostettiin uusi 1200 katsojan sirkusteltta ja se siirrettiin taas puiston Sturenkadun puolelle ja sijoitettiin uuden Hurlumhei-laitteen viereen.

Ohjelmavihko oli mitoiltaan puolet pienempi kuin edellisenä vuonna eli se oli kokoa A6. Siinä oli kovat koristepahvista tehdyt kannet ja kannessa oli kultareunainen siniristilippu.  Kansien lisäksi sivuja oli 48 kpl. Näistä mainossivuja oli 14.  Vihko oli edellistä vuotta paremmin  taskuun sopiva ja se oli arvokkaamman oloinen, joten se teki mieli säilyttää. Ohjelmakirjassa on satunnaisia kuvia kesän esiintyjistä.  Keskiaukeamalla oli erillisellä lehdellä aina meneillään olevan kuukauden ohjelma. Huvipuiston esittelyteksti samoin kuin kuvatekstit oli ohjelmakirjasessa neljällä kielellä;  suomeksi, ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Suomalaisia taiteilijoita oli myös. Taikuri Julius Sundman esiintyi Teatterihallissa. Teatterihallissa oli lähteiden mukaan myös pakistanilainen Rasool Hamza.  Ohjelmalehden kuvatekstissä lukee, että kyseessä on Pakistan Theatre, missä on ”tuulahdus idän salaperäisyyttä”.  Olivatko Sundman ja Hamza ryhmineen siellä yhtä aikaa vai peräkkäin? Muistaako joku? Ja millainen oli Hamzan numero? Taikuri Solmu Mäkelä oli  Peacockissa elokuussa ja akrobaattiryhmä 2 Akilles  (Olli Lehtinen ja Janne Irjanne) samoin.

Elokuussa Peacock-varieteessa esiintyi myös Fattini – mies lyhtypylväässä. Hänestä tuli sittemmin vakituinen Linnanmäen esiintyjä. Kyseessä oli klassikoksi muodostunut mastonumero, missä laitamyötäisessä oleva  frakkiin ja silinterihattuun pukeutunut juhlija kaipasi tulta sikariinsa ja kiipesi huojuvaan lyhtypylvääseen hakemaan sitä. Tempun huipennus oli siinä, että iloinen juhlija laskeutui lopulta lyhtytolpasta lopulta pää alaspäin vain jaloillaan jarruttaen.  Sisätiloissa nähtynä todella mieleenpainuva numero.

Peacockin musiikista vastasi kapellimestari Mario Weber, jonka orkesteriin kuului 12 soittajaa. Tanssihallissa musiikista vastasi Olavi Koskelan 9-henkinen tanssiorkesteri. Huvipuisto varautui Olympiavuoden tarjontaan hyvällä ohjelmalla. Mustien miesten laulukvintetti eli The Delta Rhytm Boys oli valloittanut suomalaiset parina edellisenä vuonna, joten se kutsuttiin taas esiintymään. Olympialaisten aikaan Linnanmäellä esiintyi myös Oopperabaletti, jonka ohjelmassa oli kisojen aikaan Joutsenlampi, Auroran Häät, Bolero, Carmen ja Neiti Julie.

Peacock-teatterin  kuuluttajana oli tanskalainen imitaattori Erlandi.  Hän matki erinomaisesti erilaisten lintujen ja liikenteen ääniä.  Tarina kertoo, että hän oli nikkaroimassa asuntovaunuunsa hyllyä Linnanmäen timpureiden työpajassa, kun tapahtui onnettomuus. Erlandi työnsi vahingossa oikean kätensä peukalon sirkkelisahaan sillä seurauksella, että peukalo leikkautui irti.  Erlandi oli myöhemmin todennut, että onneksi hän ei ole trapetsitaiteilija, muuten olisi ura päättynyt tähän. Peukalo löytyi purukasasta, mutta siihen aikaan ei osattu tekniikkaa, millä irronnut sormi olisi kiinnitetty takaisin. Niinpä peukalo haudattiin juhlallisin menoin vuoristoradan alle ja Erlandi kävi myöhemmin peukalonsa haudalla.

Huvipuiston johto samoin kuin Helsingin kaupungin johto oli laskenut paljon Olympialaisten varaan.   Linnanmäen lisäksi Helsingin Meilahdessa oli tanskalaisen Syversenin tivoli, Hesperiassa suomalaisten tuoma China Variete, Kaisaniemen puistossa oli Suomen tivolin osastoista koottu Olympiativoli ja ns. sokeritehtaan tontilla Sirkus Sariola.  Kaikilla meni huonosti. Syversen ajautui konkurssiin. Jaffu Sariola yritti neuvotella kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin kanssa vierailun lyhentämisestä, mutta kaupunginjohtaja ei antanut periksi. Urheiluyleisö ei käynyt sen tyyppisissä huvituksissa.

Lähde: Markku Aulanko

Lintsin alkuvuodet

Linnanmäki on Helsingissä Alppiharjun kaupunginosassa sijaitseva huvipuisto. Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Vesilinnanmäki oli Alppipuiston korkein kallio, joka oli saanut nimensä mäellä sijaitsevista vesisäiliöistä. Vesisäiliöt eivät ole enää alkuperäisessä käytössään. Huvipuiston vanhin laite on karuselli, joka valmistui vuonna 1896. 

Linnanmäki on historiansa aikana työllistänyt valtavan määrän koti- ja ulkomaisia sirkus- ja varieteetaiteilijoita. Esiintymisareenoita on ollut useitakin. Tässä Linnanmäen pohjapiirrokset parilta ensimmäiseltä vuodelta. Molemmat kartat ovat samasta kulmasta, eli suuri pyöreä vesitorni on edessä alhaalla. Elävää ohjelmaa oli runsaasti ja huvipuisto kasvoi silmissä.

Ylin kuva on perustamisvuodelta 1950. Vasemmalla ylhäällä on Kotkankadun sisäänkäynti. Juhlakentälle kuljettaessa tulee ensimmäisenä vastaa Musta kabinetti ja ja Nukketeatteri. Ulkoilmanäyttämö oli Juhlakentällä. Surmanajopytty löytyy ylhäältä keskeltä ja aivan oikeassa reunassa on Varietee-teltta. Ajolaitteita ja pelejä oli runsaasti.

Alimmassa kuvassa vuodelta 1951 maisemaa hallitsee ylhäällä keskellä komea Vuoristorata. Vasemmassa reunassa oleva pyöreä teltta on Peacock Sirkus – Cirkus. Siitä oikealle on Teatterihalli. Ulkoilmanäyttämö on alhaalla vasemmalla. Vedenneidoilla houkuteltiin yleisöä ylhäällä oikealla olevalle Markkinatorille. Surmanajajaa ja taikuritelttaa vuonna 1951 ei enää näy.