1970 Mr Swing

Mr Swing avustajansa Solveigin kanssa.

Vuonna 1970 Linnanmäen Kolibri-teatterissa esiintyi  ruotsalainen fakiiri ja taikuri Mr Swing  (1942–1988).  Hän oli raamikas henkilö. Painoa taisi olla tuollaiset 120 kg. Hän esiintyi värikkäässä nahasta ja kankaasta tehdyssä gladiaattoriasussa.  Kjell  Swingillä oli henkilökohtainen assistentti Solveig.  Linnanmäen palkkalistoilla olivat lipunmyyjä, vahtimestari  ja kuuluttaja. Kuuluttajan nimikkeellä toimiva henkilö hoiti esityksen aikana valoja ja musiikkia.  Äänilaitteistona oli pari  pitkän johdon päässä olevaa mikrofonia, yksi avokelanauhuri ja katkaisija, millä saatiin paraatilavalla olevat välineet pelaamaan. Kuuluttajan päätehtävä oli  hoitaa mainoskuulutukset, millä teatteriin houkuteltiin katsojia. Se tapahtui teatterin ulkopuolella olevalla paraatilavalla.  Mr Swing tuli ensin lavalle näyttäytymään ja houkutteli eksoottisella olemuksellaan ihmisiä lähemmäksi. Kuuluttajan tehtävä oli sitten puhua lavan eteen kerääntyneet ihmiset sisälle teatteriin.  Teatteriin mahtui noin 230 katsojaa. Tämä rituaali toistettiin ennen jokaista esitystä muutaman kerran.  Taiteilijat olivat provisiopalkalla.  Näytöksiä pidettiin non stop -tyyliin. Mitä enemmän huvipuistossa oli  vieraita, sitä useampia näytöksiä pidettiin. Arkisin niitä  oli  3–6 kpl, viikonloppuna  jopa 10–12 kpl.  Alkukesästä kuuluttajana oli Juhani Frilund, juhannuksesta eteenpäin Markku Aulanko.

Kuuluttaja Juhani Frilund Kolibriteatterin paraatilavalla. Taustalla 

iso Mr Swingiä esittävä maalaus. Tekijä ei ole tiedossa. 

Mr Swing teki näyttävän sisääntulon. Sitten hän teki taikatempun partakoneen terillä.  Hän pisti ne yksitellen suuhunsa, otti sen jälkeen pätkän rullalankaa ja veti terät ketjussa ulos. Tuliosuudessa hänellä oli erilaisia soihtuja, jotka hän sytytti palamaan, siveli käsivarsiaan  ja sammutti ne työntämällä suuhunsa.  Tuliosuus päättyi näyttävään tulenpuhallukseen. Sen Mr Swing osasi!  Sitten oli rauhallisempi osuus ison käärmeen tai varaanin kanssa. Sitten oli vuorossa illuusio  ”nainen ilman alaruumista”.  Osa taustakankaasta vedettiin sivuun ja sen takaa paljastui syvennys. Siinä olevalla pöydällä oli kolmen tapin varassa tarjotin ja tarjottimen päällä naisen yläruumis vyötäröstä lähtien.  Nainen poltteli pitkällä imukkeella  savuketta ja vilkutti päätään kääntäen katsojille.  Lopuksi oli vuorossa fakiiritemppujen osuus.  Mr Swing otti työnsi  kaksi noin 15-20 cm mittaista piikkiä yksitellen kumpaankin käsivarteen. Sen jälkeen hän otti noin puolimetrisen  puikon, työnsi sen vasempaan poskeen,  ja antoi jonkun etupenkissä istujan vetää puikkoa edestakaisin.  Sitten hän rikkoi lavalla olevan lasikasan päälle vasaralla pullon lisää ja asettui lasien päälle selin makuulle.  Sen jälkeen avustaja meni hänen rintansa päälle seisomaan. Fakiiri nousi ylös ja avustaja kuivasi hänen selästään valuvat verinorot. Taiteilija otti piikit pois poskesta ja käsivarsista ja poistui loppufanfaarien  ja aplodien saattelemana verhon taakse.

Juhannuksesta eteenpäin kuuluttajana toimi Markku Aulanko.

Mr Swing suunnitteli ohjelmansa hyvin tarkkaan musiikin mukaan ja mietti, miltä esitys näyttää tai tuntuu katsojasta.  Taustakankaat hän maalasi itse fosforivärejä käyttäen. Taustanauha oli tehty äänittämällä erilaisia musiikkeja ja kuulutuksia peräkkäin ohjelman alkuperäisen rakenteen mukaan.  Kun ohjelman rakennetta kesän aikana muutettiin, oli käytettävä saksia ja teippiä.  Nauhaa pyöritettiin satoja kertoja kesän aikana ja jossain vaiheessa teippaukset alkoivat venyä ja musiikki ujeltaa.  Taas oli käytettävä saksia ja teippiä.

Teksti Markku Aulanko

Mr Swing esiintyi yökerhoissa ja sirkuksissa. Vuonna 1975 hän oli Circo Rusossa.

Kommentit:

Seen at circus Boltini (Belgian tour 1978).
Freddy Vindevogel 



.

Linnanmäki, Helsinki

Tässä pari yöllistä postikorttiuvaa Linnanmäen huvipuistosta. Yläkuvassa taustalla näkyy Vuoristorata ja oikealla pyörii Round Up. Keskellä on Naurutalo ja sen takana Karuselli. Vasemmalla on Teatterihalli ja sen seinää koristaa eläinkouluttaja Hans Kossmayerin mainos. Mainoksen alareunassa vielä sana circus. Ainakin varma tieto on, että Kossmayer oli Linnanmäen Peacockissa 1961 ja Kolibri-teatterissa 1962, mutta milloin Teatterihallissa? Alakuvassa on menossa high-wire -numero ulkoilmanäyttämön edustalla. Mikähän on ryhmän nimi? Takana näkyy Vesitorni. Oikealla loistaa Boston-pyörä. Miltä vuosilta nämä kuvat ovat?  Kortit olivat niin liimattuja, ettei niiden taakse päässyt kurkkaamaan.

Kommentit:

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Alimmainen kuva: Koska kuva löytyy Johannes Hyvärisen kansiosta ja Johannes oli Teatterihallissa 1966, lienee kuva otettu ennen vuotta 1966. Kuvassa oleva Boston-pyörä tuli vuokralle 1964 ja siirtyi Linnanmäen omistukseen 1965. Niinpä veikkaan, että nuoralla taiteilee heinäkuussa 1965 esiintynyt ryhmä 7 Eagles. 
MA 
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Kossmayer oli Teatterihallissa 1962 ja 1963 mutta tietääkseni ei koskaan Kolibrissa.
Peter Lindfors
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Edit Kleinbart kertoo kirjassaan Ballerina hevosen selässä, että Kossmayer esiintyi Peacock Varieteessa 1961 ja Kolibriteatterissa 1962 (s.215). Täytyypä etsiä noiden vuosien mainoksia . . . .
Kari
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••
Linnanmäen ohjelmalehtisessä vuodelta 1962 on maininta että Kossmayer oli Teatterihallissa 29.4-2.9.62. Saman ohjelmalehtisen mukaan Kolibrissa oli tuolloin kiinalaisryhmä Wang Hong Schu. Sama tieto on myös Eeva-Kaarina Holopaisen kirjassa Linnanmäki 50 (sivu 117). Omat muistikuvani ovat samansuuntaiset. Edit Kleinbarthin kirjassa on todennäköisesti painovirhe.
Peter Lindfors
••••••••••••••••••••••••••••••••••••••


.

Linnanmäki vuonna 1965

Linnanmäen opasvihkonen vuodelta 1965 oli painettu  liitupaperille ja sivuja oli 48.  Sen lisäksi oli erillinen lisälehti, missä oli esitelty kuukauden Peacock-ohjelma. Itse opasvihkosen keskiaukeama oli tiivistelmä Linnanmäen kohteista. Siinä oli pienillä lokeroiduilla mainoslauseilla esitelty huvipuiston laitteet, kerrottu aukioloajat, ym. Pääkirjoituksessa kerrotaan, että huvipuiston tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja mainitaan säätiön jäsenjärjestöt. Runsaasti tekstitilaa ovat saaneet huvipuiston side show’t eli Teatterihalli ja Kolibri-teatteri.

Kolibrissa esiintyi saksalainen Heinz Naumann perheineen ja tiikereineen.  Jutun kuvituksessa on mukana uiva Sabra-tiikeri (kuva ylhäällä altaassa) sekä perheen yksikätinen poika Teddy (kuva ylhäällä keinussa).  Teddy menetti kätensä 3-vuotiaana työntämällä sen kesyttämättömän karhun häkkiin ilmeisesti isäänsä matkien. Kolibriteatterin esittelyn jälkeen opasvihkosessa kerrotaan  eläinesitysten historiaa vähän enemmänkin ja kerrotaan, millaista eläinten kesyttäminen oli ennen ja millaista se on nyt – siis 1965. Tekstissä esitellään saksalainen Hagenbeck modernin eläintenkesytyksen isänä.  Jutussa kerrotaan myös, että herra Frank Taylor oli henkilö, joka ensimmäisenä otti käyttöön maneesiin rakennetun häkin.

Teatterihallissa esiintyi vuonna 1965 fakiiriksi itseään kutsunut intialainen Mr Vakil (kuva ylhäällä). Kyseessä oli taikuri, joka esityksissään käytti tehokeinona itämaista mystiikkaa sariin pukeutuneiden tanssijattarien muodossa. Vakilin itämaisten temppujen salaisuudet olivat esitteen mukaan sellaisia, että  ”länsimainen järki ei sitä pysty ratkaisemaan..”  Mr Vakil hankki itselleen tanssivia avustajia Suomesta ja tarina kertoo, että yksi heistä eli Anne-Mari meni myöhemmin naimisiin taikurinsa kanssa.  He esiintyivät myöhemmin yhdessä mm. Intian pääministeri  Indira Gandhille ja Etiopian keisari Haile Selassielle.

Ulkonäyttämöllä on useita ilmanumeroita.  Yksi niistä oli kesäkuussa esiintynyt saksalainen mastoakrobaatti Rosita Monti (kuva ylhäällä).  Hänen yli  45-metrinen mastonsa oli sellainen, että siitä oli ensimmäiset 30 metriä jäykkää kolmiomastoa ja loput taipuisaa mastoa. Hänet vedettiin köydellä miehissä kolmiomaston verran ja lopun hän kiipesi.  Rosita Monti vieraili Linnanmäellä useamman kerran.  Hänellä oli toinenkin numero, minkä hän teki näyttämöllä silloin kun sää esti mastoon nousemisen.  Jossain vaiheessa Rosita perusti perheen ja lopetti esiintymiset. Joku sai hänet kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin houkuteltua mastoon. Rosita putosi ja kuoli.

Kommentit:

Rosita Montin muistan hyvin vaikka olin silloin vasta 5–10 vuotias. Linnanmäellä käytiin joka kesä. Rositalla oli veli Jean Monti, joka myös akrobaatti ja teki vielä vanhoilla päivilläänkin mm. nuo Rositan tutut mastotemput. Jean nimesi tyttärensäkin edesmenneen Rositan mukaan ja sattumoisin löysin tämän nuoremman Rositan kotisivut. Hän vahvisti siellä asian ja juttelimme hetken ruotsiksi. Hän nimittäin asuu Ruotsissa
Veijo Minkkinen

Linnanmäki 1961

Linnanmäen opasvihko oli  kooltaan A5 ja sivuja siinä oli kansien lisäksi 48 ja sen lisäksi kuukauden Peacock-ohjelma erillisellä keskiaukeamalla. Mainossivuja oli peräti 23.  Kannet olivat neliväriset ja kannen kuva Royn piirtämä.

Roy oli oikealta nimeltään Tapio Vilpponen (31.5.1913–31.8.1994). Hän oli käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Tapio Vilpponen oli kuuro.

Kesän teemana oli Ruusujen kesä. Ulkoilmanäyttämöllä oli tunnettuja vieraita, elokuussa mm. oopperalaulaja Jussi Björling, heinäkuussa mastoryhmä Aerial Hustrels  ja kesäkuussa nuorallakävelijä Dorissa.

Eläimiä Linnanmäellä oli vähemmän, mutta heinäkuussa oli Peacockissa norsu Berolina ja Teatterihallissa oli koko kesän Schumanin simpanssit (kuva alhaalla). Teatterihallin lisäksi puistossa oli toinenkin side show –teatteri, nimittäin Kolibri-teatteri.  Siellä oli Nii Afadin Afrikan show, missä oli mustia tanssijoita ja rummuttajia.

Opasvihkosen pääjuttu käsitteli ihmisen ja eläimen voimainmittelyä ja siinä kerrottiin, miten eläinten kouluttaminen on vuosien aikana muuttunut. Teksti on aika rankkaa luettavaa.  Aluksi kouluttaminen  perustui pelkoon ja vallankäyttöön. Artikkelin mukaan saksalainen Carl Hagenbeck on meidän aikamme eläintenkesytysmenetelmän isä,  joskin myös Frank Taylorille kuuluu kunnia siirtymisestä inhimillisenpään koulutusmenetelmään.  Tekstin kirjoittajaa ei mainita, mutta Sara Ekelund (kuva alinna) oli siihen aikaan huvipuiston PR-päällikkö, joten todennäköisesti teksti on hänen.

Tiikeriseikkailu

Markku Aulanko lähetti mielenkiintoisen tarinan:

Tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomasivat 26.3.2013 julkaistun jutun valokuvasta, että Teddy Naumannilla on vain yksi käsi. Tarina kertoo, että Teddy oli pikkupoikana matkinut isäänsä Heinz Naumannia, joka pisti kätensä karhun suuhun.  Karhupa puraisikin leukansa yhteen ja poika menetti kätensä. Oheisessa kuvassa samainen Teddy Naumann. Tiikerin nimi on tietääkseni Sabra ja molemmat ovat tässä pari vuotta vanhempia kuin aikaisemmin olleessa kuvassa. Kuvan ottopaikkaa en tiedä.

Minulla oli tilaisuus olla Teddy ja Jonny Naumannin showssa kuuluttajana vuonna 1973 Linnanmäen Kolibri-teatterissa. Ohjelman varsinainen esiintyjä oli Jonny. Teddy oli mukana tukijoukkona. Seurueessa oli myös Jonnyn espanjalaissyntyinen vaimo ja heidän pieni tyttärensä. Silloin sattui jännä juttu.

Minun paikkani oli pienessä kopissa hoitamassa kuulutuksia ja musiikkia ja sinne oli mentävä ennen esityksen alkua. Esiintymishäkki oli koottu vajaan metrin levyisistä elementeistä, joista joka toisessa oli reiät ja joka toisessa tapit. Elementit nostettiin toistensa varaan niin kuin ovi saranoilleen. Kalteriraot olivat niin suuria, että tiikeri kyllä mahtui siitä kahmaisemaan. Noin metrin korkeudella häkkiä kiersi köysi, mikä piti häkkiä kasassa. Heinäkuisena hellepäivänä puhkesi ukonilma. Tiikeri pelästyi ja hyppäsi häkkiä vasten juuri siinä kohtaa, missä minun kuulutuspaikkani oli. Yksi elementti irtosi tapeiltaan ja alkoi kaatua käyden varassa ulospäin. Minä tein juuri niin kuin oli kielletty. Otin kaltereista kiinni ja yritin pitää elementtiä pystyssä. Tiikeri nojasi samaan elementtiin häkin sisäpuolella. Koko häkki alkoi huojua. Yleisö joutui paniikkiin ja ryntäsi teatterin ulko-oville. Tiikeri hermostui lisää. Tilanne ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä kuvassa oleva Teddy Naumann ryntäsi häkin ulkopuolella apuun ja yhdessä saimme nostettua elementin paikoilleen. Jonny sai ajettua tiikerin kotihäkkiinsä ja minä rauhoitin yleisöä. Eipä siellä enää juuri ketään ollutkaan. Tunnustan kyllä, että silloin ääni vapisi ja polvet tärisi.

Tämä tarina ja monta muuta sirkukseen liittyvää tositarinaa on kerrottu Raili Mikkasen ja Laura Valojärven kirjassa Mennään sirkukseen! Siinä on mm. kerrottu, miten Korkeasaari sai ensimmäiset leijonansa. Kannattaa hankkia!

Markku Aulanko

Gogia Pasha

Intialaisena itsensä esitellyt taikuri ja fakiiri Gogia Pasha (1910–1976) tuli suomalaisille tutuksi 1960 Linnanmäen huvipuistossa. Hän esiintyi kaksi kertaa päivässä Lintsin Kolibri-teatterissa. Näytökset olivat usein lyhyitä, 15–20 minuuttia. Hänellä oli kaksi kaunotarta avustajinaan.

Gogia Pasha kertoi valmistuneensa Intiassa lääketieteen tohtoriksi, mutta innostui sitten taikatemppuihin. Kolibrissa hän esitti tempun, jossa avustaja menee koriin ja taikuri työntää miekkoja sen lävitse. Toisessa tempussa avustaja makaa ilmassa vaakasuorassa tuettuna ainoastaan toisesta kainalostaan. Yhdessä tempussa löytyy kaikenlaista tavaraa yleisön joukosta otetulta mieskatsojalta, esimerkiksi rintaliivit. Seura-lehden haastattelussa hän kertoi ohjelmistoonsa kuuluvan myös perinteellisen köysitempun, mutta sitä hän ei esitä Suomessa, sillä sitä tehdessä täytyy esiintyjän puhua samaa kieltä kuin katsojat; perustuuhan temppu suggestioon.

Yläkuvassa Seura-lehden kuvitusta Gogia Pashan haastatteluun. Alhaalla postikortti Gogia Pashan julisteesta 1956 Solmu Mäkelän kokoelmista.