1917 Kahvit tiikerin kanssa • Coffee with tiger

Tämä ilmoitus oli Tampereen Sanomissa 14.8.1917 eli melkein sata vuotta sitten. Tampere oli silloin pikkukaupunki. Lehti-ilmoitukseen riitti, kun kerrottiin mihin aikaan näytös pidetään. Sirkuksen nimi ei ollut niin tärkeä ja kaikkihan sen tiesivät missä heidän telttansa on. Minua kyllä kiinnostaisi tietää kenen sirkus tässä ilmoittelee. Tekstistä ei oikein voi arvaillakaan. Tampereen Kauppahallissa on kyllä Nygrenin kalakauppa, mutta se taitaa olla liian kaukaa haettu vihje.

Melkein vuosi aiemmin Pispalan Työväentalon tontilla vieraili Suuri Eläintieteellinen Sirkus ja he käyttivät samaa kikkaa. Yksi henkilö oli ilmoittanut varmasti menevänsä häkkiin leijonan kesyttäjän kanssa juomaan kahvit. Voisiko olla sama sirkus?

.

Linnanmäki vuonna 1965

Linnanmäen opasvihkonen vuodelta 1965 oli painettu  liitupaperille ja sivuja oli 48.  Sen lisäksi oli erillinen lisälehti, missä oli esitelty kuukauden Peacock-ohjelma. Itse opasvihkosen keskiaukeama oli tiivistelmä Linnanmäen kohteista. Siinä oli pienillä lokeroiduilla mainoslauseilla esitelty huvipuiston laitteet, kerrottu aukioloajat, ym. Pääkirjoituksessa kerrotaan, että huvipuiston tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja mainitaan säätiön jäsenjärjestöt. Runsaasti tekstitilaa ovat saaneet huvipuiston side show’t eli Teatterihalli ja Kolibri-teatteri.

Kolibrissa esiintyi saksalainen Heinz Naumann perheineen ja tiikereineen.  Jutun kuvituksessa on mukana uiva Sabra-tiikeri (kuva ylhäällä altaassa) sekä perheen yksikätinen poika Teddy (kuva ylhäällä keinussa).  Teddy menetti kätensä 3-vuotiaana työntämällä sen kesyttämättömän karhun häkkiin ilmeisesti isäänsä matkien. Kolibriteatterin esittelyn jälkeen opasvihkosessa kerrotaan  eläinesitysten historiaa vähän enemmänkin ja kerrotaan, millaista eläinten kesyttäminen oli ennen ja millaista se on nyt – siis 1965. Tekstissä esitellään saksalainen Hagenbeck modernin eläintenkesytyksen isänä.  Jutussa kerrotaan myös, että herra Frank Taylor oli henkilö, joka ensimmäisenä otti käyttöön maneesiin rakennetun häkin.

Teatterihallissa esiintyi vuonna 1965 fakiiriksi itseään kutsunut intialainen Mr Vakil (kuva ylhäällä). Kyseessä oli taikuri, joka esityksissään käytti tehokeinona itämaista mystiikkaa sariin pukeutuneiden tanssijattarien muodossa. Vakilin itämaisten temppujen salaisuudet olivat esitteen mukaan sellaisia, että  ”länsimainen järki ei sitä pysty ratkaisemaan..”  Mr Vakil hankki itselleen tanssivia avustajia Suomesta ja tarina kertoo, että yksi heistä eli Anne-Mari meni myöhemmin naimisiin taikurinsa kanssa.  He esiintyivät myöhemmin yhdessä mm. Intian pääministeri  Indira Gandhille ja Etiopian keisari Haile Selassielle.

Ulkonäyttämöllä on useita ilmanumeroita.  Yksi niistä oli kesäkuussa esiintynyt saksalainen mastoakrobaatti Rosita Monti (kuva ylhäällä).  Hänen yli  45-metrinen mastonsa oli sellainen, että siitä oli ensimmäiset 30 metriä jäykkää kolmiomastoa ja loput taipuisaa mastoa. Hänet vedettiin köydellä miehissä kolmiomaston verran ja lopun hän kiipesi.  Rosita Monti vieraili Linnanmäellä useamman kerran.  Hänellä oli toinenkin numero, minkä hän teki näyttämöllä silloin kun sää esti mastoon nousemisen.  Jossain vaiheessa Rosita perusti perheen ja lopetti esiintymiset. Joku sai hänet kuitenkin muutamia vuosia myöhemmin houkuteltua mastoon. Rosita putosi ja kuoli.

Kommentit:

Rosita Montin muistan hyvin vaikka olin silloin vasta 5–10 vuotias. Linnanmäellä käytiin joka kesä. Rositalla oli veli Jean Monti, joka myös akrobaatti ja teki vielä vanhoilla päivilläänkin mm. nuo Rositan tutut mastotemput. Jean nimesi tyttärensäkin edesmenneen Rositan mukaan ja sattumoisin löysin tämän nuoremman Rositan kotisivut. Hän vahvisti siellä asian ja juttelimme hetken ruotsiksi. Hän nimittäin asuu Ruotsissa
Veijo Minkkinen

Tiikeriseikkailu

Markku Aulanko lähetti mielenkiintoisen tarinan:

Tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomasivat 26.3.2013 julkaistun jutun valokuvasta, että Teddy Naumannilla on vain yksi käsi. Tarina kertoo, että Teddy oli pikkupoikana matkinut isäänsä Heinz Naumannia, joka pisti kätensä karhun suuhun.  Karhupa puraisikin leukansa yhteen ja poika menetti kätensä. Oheisessa kuvassa samainen Teddy Naumann. Tiikerin nimi on tietääkseni Sabra ja molemmat ovat tässä pari vuotta vanhempia kuin aikaisemmin olleessa kuvassa. Kuvan ottopaikkaa en tiedä.

Minulla oli tilaisuus olla Teddy ja Jonny Naumannin showssa kuuluttajana vuonna 1973 Linnanmäen Kolibri-teatterissa. Ohjelman varsinainen esiintyjä oli Jonny. Teddy oli mukana tukijoukkona. Seurueessa oli myös Jonnyn espanjalaissyntyinen vaimo ja heidän pieni tyttärensä. Silloin sattui jännä juttu.

Minun paikkani oli pienessä kopissa hoitamassa kuulutuksia ja musiikkia ja sinne oli mentävä ennen esityksen alkua. Esiintymishäkki oli koottu vajaan metrin levyisistä elementeistä, joista joka toisessa oli reiät ja joka toisessa tapit. Elementit nostettiin toistensa varaan niin kuin ovi saranoilleen. Kalteriraot olivat niin suuria, että tiikeri kyllä mahtui siitä kahmaisemaan. Noin metrin korkeudella häkkiä kiersi köysi, mikä piti häkkiä kasassa. Heinäkuisena hellepäivänä puhkesi ukonilma. Tiikeri pelästyi ja hyppäsi häkkiä vasten juuri siinä kohtaa, missä minun kuulutuspaikkani oli. Yksi elementti irtosi tapeiltaan ja alkoi kaatua käyden varassa ulospäin. Minä tein juuri niin kuin oli kielletty. Otin kaltereista kiinni ja yritin pitää elementtiä pystyssä. Tiikeri nojasi samaan elementtiin häkin sisäpuolella. Koko häkki alkoi huojua. Yleisö joutui paniikkiin ja ryntäsi teatterin ulko-oville. Tiikeri hermostui lisää. Tilanne ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä kuvassa oleva Teddy Naumann ryntäsi häkin ulkopuolella apuun ja yhdessä saimme nostettua elementin paikoilleen. Jonny sai ajettua tiikerin kotihäkkiinsä ja minä rauhoitin yleisöä. Eipä siellä enää juuri ketään ollutkaan. Tunnustan kyllä, että silloin ääni vapisi ja polvet tärisi.

Tämä tarina ja monta muuta sirkukseen liittyvää tositarinaa on kerrottu Raili Mikkasen ja Laura Valojärven kirjassa Mennään sirkukseen! Siinä on mm. kerrottu, miten Korkeasaari sai ensimmäiset leijonansa. Kannattaa hankkia!

Markku Aulanko

Vlad Olondar

Yhden Sirkus Finlandian ihastuttavimmista numeroista tekee kissat. Tai oikeammin venäläinen Vladislav Olondar avustajineen. Kaikesta näkee, että tässä numerossa on sydän mukana. Missään kohdassa ei mietitä, vaan sama tempo jatkuu läpi numeron. Ja Vladislav hymyilee ihan aidon tuntuisesti. Valloittava numero ja juuri oikean mittainen.

Vlad Olondar on jo kuudennen polven sirkustaiteilija suvussaan. Vladislav työskenteli ensin ekvilibristinä isänsä pärssinumerossa. Sen jälkeen hän toimi jonglöörinä ja myöhemmin ajoi yksipyöräisellä. Hän sai syntymäpäivälahjaksi valkoisen kissanpennun. Hän otti sen mukaan pyöränumeroonsa ja yleisö piti siitä. Niinpä hän osti toisen kissan ja lopulta hänellä oli 7 valkoista angorakissaa. Kissanumeronsa hän aloitti 1991. Nyt hän on kiertänyt kissojensa kanssa ympäri Eurooppaa sekä Japanissa ja Israelissa.

Jotenkin mieleeni tuli numeron aikana Vladislav Olondarin kaima Vladislav Goncharov, joka työskentelee myös kissojen kanssa, mutta vähän isompien; leijonien ja tiikereiden. Molemmat herrat liikkuvat paljon ja ruumiinkielessä on jotain samaa.